Lue keskustelun säännöt.
Täysin rehellisesti, te jotka olette asuneet ulkomailla niin oliko henkinen olo parempi?
13.05.2019 |
Kyselen täällä että te jotka olette asuneet ulkomailla, oletteko/olitteko huomanneet olossa jotain muutoksia?
Juttelin toissapäivänä ystävän kanssa joka just tuli ulkomailta ja hän huomasi että heti alkoi taas muuttua alakuuloiseksi ja masentuneeksi, oli kuulemma kulttuurishokki palata takaisin, (hän oli siis 3kk poissa Suomesta), hän selkeästi huomasi että ilmapiiri täällä meillä jotenkin sairastuttaa eikä olo kohene.
Mitä mieltä te muut olette? Eli te jotka olette ihan arkea elänyt muualla.
Kommentit (172)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luonnekysymys. Suomi on unelmien ihmemaa tietyntyyppisille ihmisille. Esim. oma poikani nauttii Suomessa asumisesta juuri samoista syistä, joiden takia itse en kovin paljon tykkää täällä olla. Elämä Suomessa on monin tavoin idiooteille suunniteltua, kaikkeen löytyy sääntö tai vähintäänkin viranomaissuositus, eikä niiden järkevyyttä kukaan kehtaa ääneen kyseenalaistaa, vaikka moni varmaan itse ajattelee hyvinkin itsenäisesti. Meillä vaan on sellainen kulttuuri, että sääntöjä ja ns. yleisiä totuuksia ei saa kyseenalaistaa. Se luo turvallisuutta eräille, mutta toisaalta ahdistusta toisille.
Ilmasto on melko epämiellyttävä ihan kaikille.
Mistä säännöistä ja yleisistä totuuksista puhut ja mitkä niistä erityisesti ahdistavat sinua?
Ihan kaikista. Kun Suomessa on vaikkapa liikennesääntö, esim. että moottoripyörällä ajaessa täytyy aina käyttää kypärää, sitä noudattaa kaikki kansalaiset eikä kukaan koskaan sano ääneen, että on se vaan hieno tunne ajaa sillä moottoripyörällä ilman kypärää. Juujuu, ja tiedän erittäin hyvin, että on varmasti jopa vaarallista kaahata kahtasataa ilman sitä kypärää, mutta Suomessa en ole ikinä nähnyt ikinä sitä harrastavan. Silti ei tarvitse mennä edes Euroopan ulkopuolelle kun löytyy paikkoja, joissa nuoriso (ja joskus keski-ikäisetkin) törkeästi huvittelevat ajamalla ilman sitä kypärää. Tavallinen suomalainen reaktio koko tällaiseen hirvittävään laittomuuteen on se, että 'onpa tyhmää, en voi käsittää'. Vaikka ei ole koskaan edes kokeillut, eikä tajua miten hyvältä se tuntuu. Toisaalta jotain vuorikiipeilijöitä ihannoidaan, vaikka ihan yhtä 'tyhmää' ja vaarallista se niidenkin touhu on.
Henkilökohtaisesti en hyväksy esim. väkiv*ltarikolli*uutta missään muodossa, mutta kun kyse on melko viattomista pienistä elämän iloista, joissa tulee jotain sääntöä rikottua, minun puolestani anti mennä vaan. Minun puolestani lihavat ihmiset saisivat myös ääneen sanoa, että pitävät epäterveellisestä ruuasta ja syövät sitä paljon, mutta silti kaikki tuntemani reippaasti ylipainoiset ihmiset väittävät aina syövänsä tosi terveellisesti ja vähän, koska eivät kehtaa tunnustaa nauttivansa syömisestä. Minusta ihminen saa nauttia, ja myös näyttää sen.
No tuota... jos ei ole alunperinkään aivoja, mihin kypärääkään tarvitsisi?
- eri -
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen diplomaattiperheestä ja asunut lapsuudessa ja nuoruudessa lukuisissa Euroopan maissa, parissa Aasian ja Afrikankin.
Minusta Suomessa on paras. Ihmiset ovat rehellisesti sitä mitä ovat. Kaikki toimii ilman mitään ihme ilmeen vääntelyitä. "teit väärin, kun hymyilit jne. ".
Tämä minun kokemukseni, joka toki on vain minun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luonnekysymys. Suomi on unelmien ihmemaa tietyntyyppisille ihmisille. Esim. oma poikani nauttii Suomessa asumisesta juuri samoista syistä, joiden takia itse en kovin paljon tykkää täällä olla. Elämä Suomessa on monin tavoin idiooteille suunniteltua, kaikkeen löytyy sääntö tai vähintäänkin viranomaissuositus, eikä niiden järkevyyttä kukaan kehtaa ääneen kyseenalaistaa, vaikka moni varmaan itse ajattelee hyvinkin itsenäisesti. Meillä vaan on sellainen kulttuuri, että sääntöjä ja ns. yleisiä totuuksia ei saa kyseenalaistaa. Se luo turvallisuutta eräille, mutta toisaalta ahdistusta toisille.
Ilmasto on melko epämiellyttävä ihan kaikille.
Mistä säännöistä ja yleisistä totuuksista puhut ja mitkä niistä erityisesti ahdistavat sinua?
Ihan kaikista. Kun Suomessa on vaikkapa liikennesääntö, esim. että moottoripyörällä ajaessa täytyy aina käyttää kypärää, sitä noudattaa kaikki kansalaiset eikä kukaan koskaan sano ääneen, että on se vaan hieno tunne ajaa sillä moottoripyörällä ilman kypärää. Juujuu, ja tiedän erittäin hyvin, että on varmasti jopa vaarallista kaahata kahtasataa ilman sitä kypärää, mutta Suomessa en ole ikinä nähnyt ikinä sitä harrastavan. Silti ei tarvitse mennä edes Euroopan ulkopuolelle kun löytyy paikkoja, joissa nuoriso (ja joskus keski-ikäisetkin) törkeästi huvittelevat ajamalla ilman sitä kypärää. Tavallinen suomalainen reaktio koko tällaiseen hirvittävään laittomuuteen on se, että 'onpa tyhmää, en voi käsittää'. Vaikka ei ole koskaan edes kokeillut, eikä tajua miten hyvältä se tuntuu. Toisaalta jotain vuorikiipeilijöitä ihannoidaan, vaikka ihan yhtä 'tyhmää' ja vaarallista se niidenkin touhu on.
Henkilökohtaisesti en hyväksy esim. väkiv*ltarikolli*uutta missään muodossa, mutta kun kyse on melko viattomista pienistä elämän iloista, joissa tulee jotain sääntöä rikottua, minun puolestani anti mennä vaan. Minun puolestani lihavat ihmiset saisivat myös ääneen sanoa, että pitävät epäterveellisestä ruuasta ja syövät sitä paljon, mutta silti kaikki tuntemani reippaasti ylipainoiset ihmiset väittävät aina syövänsä tosi terveellisesti ja vähän, koska eivät kehtaa tunnustaa nauttivansa syömisestä. Minusta ihminen saa nauttia, ja myös näyttää sen.
Onpa kummallinen kommentti. Kyllä Suomessakin voi ajella ilman kypärää, ihan vaan lähdet ajelemaan. Sakko siitä tulee, mutta so what? Jotkut käyttää sitä kypärää niinkin hölmöstä syystä kuin turvallisuus.
Tykkäsin asua Ruotsissa. Sekä au pairina että yliopisto-opiskelijana. Olen täysin suomenkielinen ja kihlattuni lähes pakotti palaamaan Suomeen ja pääsinkin Helsingin yliopistoon ihan pääsykokeiden kautta.
Jostain syystä mulle jäi Ruotsista hyvä fiilis. Entä jos en olisikaan palannut Suomeen? Millaista silloin elämäni olisi? Richard vai David?
Olen diplomaattiperheestä ja asunut lapsuudessa ja nuoruudessa lukuisissa Euroopan maissa, parissa Aasian ja Afrikankin.
Minusta Suomessa on paras. Ihmiset ovat rehellisesti sitä mitä ovat. Kaikki toimii ilman mitään ihme ilmeen vääntelyitä. "teit väärin, kun hymyilit jne. ".
Tämä minun kokemukseni, joka toki on vain minun.
-ei , vaan just suomessa ei saa hymyillä. :DD monissa muissa maissa taas saa hymyillä...... Mut siis fuengirola onki sellanen suomalaisten keskittymä jossa moni vetää vaan viinaa tyylii. Ei oo muunlaista kkokemusta maasta....
Kohteliaita ihmisiä ollut budapestissä mitä mä muistan ja sen vähän mitä oon siellä ollut.. :))))
Siit on kauan ku oon matkustellu... :DD en oikee nyt osaa sanoa tarkemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen asunut poissa Suomesta 24 vuotta. Siteeni Suomeen ovat edelleen vahvat; käyn siellä lomilla ja omistan jopa asunnon Helsingistä. Aion muuttaa takaisin kun jään eläkkeelle.
Voin henkisesti hyvin asuinmaassani ja voin henkisesti hyvin Suomessa. Jos tarkasti ajattelee, niin Suomessa kuitenkin jonkun verran paremmin, koska kaikki on niin helppoa. Kun osaa kielen täydellisesti, ei mene energiaa siihen. Lisäksi tietää miten kaikki toimii; kaikki on tuttua ja mukavaa. Se on jotenkin rentouttavaa. Nautin Suomen lomistani suuresti.
Suu auki ihmettelen etta olet asunut maassa 24 vuotta ja vielakin kieli tuntuu vaikealta. Sen pitaisi olla selkarangassa toisena aidinkielena.
Eihän tuossa sanottu että on asunut samassa maassa 24 vuotta. Onhan hän voinut asua vaikka 24 eri maassa...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luonnekysymys. Suomi on unelmien ihmemaa tietyntyyppisille ihmisille. Esim. oma poikani nauttii Suomessa asumisesta juuri samoista syistä, joiden takia itse en kovin paljon tykkää täällä olla. Elämä Suomessa on monin tavoin idiooteille suunniteltua, kaikkeen löytyy sääntö tai vähintäänkin viranomaissuositus, eikä niiden järkevyyttä kukaan kehtaa ääneen kyseenalaistaa, vaikka moni varmaan itse ajattelee hyvinkin itsenäisesti. Meillä vaan on sellainen kulttuuri, että sääntöjä ja ns. yleisiä totuuksia ei saa kyseenalaistaa. Se luo turvallisuutta eräille, mutta toisaalta ahdistusta toisille.
Ilmasto on melko epämiellyttävä ihan kaikille.
Mistä säännöistä ja yleisistä totuuksista puhut ja mitkä niistä erityisesti ahdistavat sinua?
Ihan kaikista. Kun Suomessa on vaikkapa liikennesääntö, esim. että moottoripyörällä ajaessa täytyy aina käyttää kypärää, sitä noudattaa kaikki kansalaiset eikä kukaan koskaan sano ääneen, että on se vaan hieno tunne ajaa sillä moottoripyörällä ilman kypärää. Juujuu, ja tiedän erittäin hyvin, että on varmasti jopa vaarallista kaahata kahtasataa ilman sitä kypärää, mutta Suomessa en ole ikinä nähnyt ikinä sitä harrastavan. Silti ei tarvitse mennä edes Euroopan ulkopuolelle kun löytyy paikkoja, joissa nuoriso (ja joskus keski-ikäisetkin) törkeästi huvittelevat ajamalla ilman sitä kypärää. Tavallinen suomalainen reaktio koko tällaiseen hirvittävään laittomuuteen on se, että 'onpa tyhmää, en voi käsittää'. Vaikka ei ole koskaan edes kokeillut, eikä tajua miten hyvältä se tuntuu. Toisaalta jotain vuorikiipeilijöitä ihannoidaan, vaikka ihan yhtä 'tyhmää' ja vaarallista se niidenkin touhu on.
Henkilökohtaisesti en hyväksy esim. väkiv*ltarikolli*uutta missään muodossa, mutta kun kyse on melko viattomista pienistä elämän iloista, joissa tulee jotain sääntöä rikottua, minun puolestani anti mennä vaan. Minun puolestani lihavat ihmiset saisivat myös ääneen sanoa, että pitävät epäterveellisestä ruuasta ja syövät sitä paljon, mutta silti kaikki tuntemani reippaasti ylipainoiset ihmiset väittävät aina syövänsä tosi terveellisesti ja vähän, koska eivät kehtaa tunnustaa nauttivansa syömisestä. Minusta ihminen saa nauttia, ja myös näyttää sen.
No tuota... jos ei ole alunperinkään aivoja, mihin kypärääkään tarvitsisi?
- eri -
Elämä on kuitenkin paljon muutakin kuin järkeviä päätöksiä ja päätöntä uurastamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luonnekysymys. Suomi on unelmien ihmemaa tietyntyyppisille ihmisille. Esim. oma poikani nauttii Suomessa asumisesta juuri samoista syistä, joiden takia itse en kovin paljon tykkää täällä olla. Elämä Suomessa on monin tavoin idiooteille suunniteltua, kaikkeen löytyy sääntö tai vähintäänkin viranomaissuositus, eikä niiden järkevyyttä kukaan kehtaa ääneen kyseenalaistaa, vaikka moni varmaan itse ajattelee hyvinkin itsenäisesti. Meillä vaan on sellainen kulttuuri, että sääntöjä ja ns. yleisiä totuuksia ei saa kyseenalaistaa. Se luo turvallisuutta eräille, mutta toisaalta ahdistusta toisille.
Ilmasto on melko epämiellyttävä ihan kaikille.
Mistä säännöistä ja yleisistä totuuksista puhut ja mitkä niistä erityisesti ahdistavat sinua?
Ihan kaikista. Kun Suomessa on vaikkapa liikennesääntö, esim. että moottoripyörällä ajaessa täytyy aina käyttää kypärää, sitä noudattaa kaikki kansalaiset eikä kukaan koskaan sano ääneen, että on se vaan hieno tunne ajaa sillä moottoripyörällä ilman kypärää. Juujuu, ja tiedän erittäin hyvin, että on varmasti jopa vaarallista kaahata kahtasataa ilman sitä kypärää, mutta Suomessa en ole ikinä nähnyt ikinä sitä harrastavan. Silti ei tarvitse mennä edes Euroopan ulkopuolelle kun löytyy paikkoja, joissa nuoriso (ja joskus keski-ikäisetkin) törkeästi huvittelevat ajamalla ilman sitä kypärää. Tavallinen suomalainen reaktio koko tällaiseen hirvittävään laittomuuteen on se, että 'onpa tyhmää, en voi käsittää'. Vaikka ei ole koskaan edes kokeillut, eikä tajua miten hyvältä se tuntuu. Toisaalta jotain vuorikiipeilijöitä ihannoidaan, vaikka ihan yhtä 'tyhmää' ja vaarallista se niidenkin touhu on.
Henkilökohtaisesti en hyväksy esim. väkiv*ltarikolli*uutta missään muodossa, mutta kun kyse on melko viattomista pienistä elämän iloista, joissa tulee jotain sääntöä rikottua, minun puolestani anti mennä vaan. Minun puolestani lihavat ihmiset saisivat myös ääneen sanoa, että pitävät epäterveellisestä ruuasta ja syövät sitä paljon, mutta silti kaikki tuntemani reippaasti ylipainoiset ihmiset väittävät aina syövänsä tosi terveellisesti ja vähän, koska eivät kehtaa tunnustaa nauttivansa syömisestä. Minusta ihminen saa nauttia, ja myös näyttää sen.
Onpa kummallinen kommentti. Kyllä Suomessakin voi ajella ilman kypärää, ihan vaan lähdet ajelemaan. Sakko siitä tulee, mutta so what? Jotkut käyttää sitä kypärää niinkin hölmöstä syystä kuin turvallisuus.
Tämä oli justiinsa se pointti. Suomessa ei ole sellaista elämisen tunnetta oikein missään. Turvallisuus ennen kaikkea. Oikeasti ihminen ei kuitenkaan tunne elävänsä, ellei välillä käy sen verran lähellä kuolemaa, että tuntee sen fyysisesti.
Olen ollut vaihto-opiskelijana 9 kk ja n. 2 v. opiskelun jälkeen muutin kyseiseen maahan. Ajattelen, että opiskelija, erityisesti vaihto-opiskelija, voi elää jonkinlaisessa kuplassa, kun taas arki, lapsen saaminen, työt, byrokratiat ym eivät poikkea juurikaan Suomen oloista. Arki on arkea, vaikka jotkut käytännön asiat menevät eri tavalla. Olen saanut lapsia ja ollut töissä sekä Suomessa että tässä toisessa maassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei. Kamalin se oli jenkeissä, jossa minun introvertti, suorastaan erakkomainen ja tosikko persoonani törmäsi ahdistaviin sosiaalisiin odotuksiin olla sosiaalinen, hymyilevä ja avoin. Oikeasti, jos ei koko ajan ollut naama tekohymyllä, joku kyllä huomautti siitä, ja kehotti hymyilemään. Miehet näyttivät saavan olla ihan rauhassa perusilmeellä myrtsinä, mutta naisella pitäisi koko ajan olla väännettynä joku ystävällinen ilme päälle. Lisäksi odotettiin työn puolesta että yhteistyökumppaneita kestitään jopa omassa kotona. Aivan kammottavaa. Ai että kun nautin siitä kun nyt taas asun Suomessa, että saan rauhassa olla erakko nörtti joka en puhu välttämättä päiviin kellekään :D
Olen asunut myös briteissä nuorempana pari vuotta. Siellä oli vähemmän ahdistavaa, mutta jotenkin sellainen juureton "mitä minä täällä teen" olo. Se on hassua, koska olen tosiaan aika erakko enkä Suomessakaan ole juuri ihmisten kanssa tekemisissä, joten luulisi että minulle on ihan sama jos olen yksin ja ulkomailla. Eikä minua varsinaisesti yksinäisyys vaivannut, mutta sellainen epämukava olo etten kuulu laumaan, että kaikki on jonkin verran vaikeaa kieli- ja kulttuurierojen takia. Tissuttelin sitten alkoholia iltaisin ihan liikaa perustympäisyyn joka liittyi tuohon juurettomuuden ja tarkoituksettomuuden tunteeseen.
Sama juttu. Jenkeissä en ole asunut, mutta Englannissa asuin ja opiskelin pari vuotta nuorena ja siellä oli muuten hyvä olla, mutta Lontoon kaltaisessa megalopoliksessa tuli hyvin samanlainen "mitä minä täällä teen"-olo. Helposti menee pubissa notkumiseen.
Suomessa ehkä tökkii se että tämä on vieläkin, kaksikymmentä vuotta myöhemminkin sellainen agraariprotestanttinen janten laki-maa johon mahtuu vain yksi totuus kerrallaan, myös ns. liberaaleihin piireihin.
Suomessa parasta on "puhdas" luonto ja suhteellinen rauhallisuus.
Vapppu kirjoitti:
Mielenkiintoista. Oon kuullut kavereilta ketkä ovat reissanneet enemmän ja asuneet ulkomailla, useissa eri maissa. Niin ovat sanoneet että ulkomailla löytää kavereita paljon helpommin!
Sanoko se sun kamu tarkemmin, mikä täällä tuntuu ahistavalta?
Pyörivätkö he expat ympyröissä, joissa miehet ovat töissä jonkun suomalaisen firman lähettämänä ja rouvat kerhoilevat keskenään, koska kaikkien suvut ja ystävät ovat jääneet Suomeen?
Miehet tekevät pitkää päivää ja rouville on omat kerhokokoontumiset. Ystävystytään muutamaksi vuodeksi kunnes taas erotaan uuden komennuksen tullessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Paluumuuttajan kulttuurisokki on tunnettu ilmiö ja käsite sinänsä, eikä se tarkota että Suomessa on asiat p*rseellään. Olen itekin kärsinyt siitä, mutta se menee ohi. 😊
Kielikurssilla 4 viikkoa Oxfordissa 18-vuotiaana ja olin ihan kulttuurishokissa, kun palasin :D
Eikä kyse ollut siitä, että Suomessa asiat olisivat huonosti... päinvastoin.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on sama ahdistus ja kestomasennus tullut mukana ihan minne tahansa sitä meneekin. Mikä on sinällään aika perseestä. Ja sama kestomasennus ja ahdistus on päällä kun palaa Suomeen. Ei siis eroa sen suhteen.
Oli kieltämättä ankeaa asua 3kk päiväntasaajan lähettyvillä ja huomata, että sama pää seuraa mukana. Reissusta ei saanut kaikkea mahdollista irti sen takia, kun joinakin päivinä tuli täydellisiä lamaannuksia ja masennustiloja ja joka päivä se masennus kyti takaraivossa.
Haluaisin päästä tästä eroon, mutta taitaa traumataustalla olla turha toivo...
Tämä on niin totta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luonnekysymys. Suomi on unelmien ihmemaa tietyntyyppisille ihmisille. Esim. oma poikani nauttii Suomessa asumisesta juuri samoista syistä, joiden takia itse en kovin paljon tykkää täällä olla. Elämä Suomessa on monin tavoin idiooteille suunniteltua, kaikkeen löytyy sääntö tai vähintäänkin viranomaissuositus, eikä niiden järkevyyttä kukaan kehtaa ääneen kyseenalaistaa, vaikka moni varmaan itse ajattelee hyvinkin itsenäisesti. Meillä vaan on sellainen kulttuuri, että sääntöjä ja ns. yleisiä totuuksia ei saa kyseenalaistaa. Se luo turvallisuutta eräille, mutta toisaalta ahdistusta toisille.
Ilmasto on melko epämiellyttävä ihan kaikille.
Mistä säännöistä ja yleisistä totuuksista puhut ja mitkä niistä erityisesti ahdistavat sinua?
Ihan kaikista. Kun Suomessa on vaikkapa liikennesääntö, esim. että moottoripyörällä ajaessa täytyy aina käyttää kypärää, sitä noudattaa kaikki kansalaiset eikä kukaan koskaan sano ääneen, että on se vaan hieno tunne ajaa sillä moottoripyörällä ilman kypärää. Juujuu, ja tiedän erittäin hyvin, että on varmasti jopa vaarallista kaahata kahtasataa ilman sitä kypärää, mutta Suomessa en ole ikinä nähnyt ikinä sitä harrastavan. Silti ei tarvitse mennä edes Euroopan ulkopuolelle kun löytyy paikkoja, joissa nuoriso (ja joskus keski-ikäisetkin) törkeästi huvittelevat ajamalla ilman sitä kypärää. Tavallinen suomalainen reaktio koko tällaiseen hirvittävään laittomuuteen on se, että 'onpa tyhmää, en voi käsittää'. Vaikka ei ole koskaan edes kokeillut, eikä tajua miten hyvältä se tuntuu. Toisaalta jotain vuorikiipeilijöitä ihannoidaan, vaikka ihan yhtä 'tyhmää' ja vaarallista se niidenkin touhu on.
Henkilökohtaisesti en hyväksy esim. väkiv*ltarikolli*uutta missään muodossa, mutta kun kyse on melko viattomista pienistä elämän iloista, joissa tulee jotain sääntöä rikottua, minun puolestani anti mennä vaan. Minun puolestani lihavat ihmiset saisivat myös ääneen sanoa, että pitävät epäterveellisestä ruuasta ja syövät sitä paljon, mutta silti kaikki tuntemani reippaasti ylipainoiset ihmiset väittävät aina syövänsä tosi terveellisesti ja vähän, koska eivät kehtaa tunnustaa nauttivansa syömisestä. Minusta ihminen saa nauttia, ja myös näyttää sen.
Siis moottoripyöräilijöiden kypäräpakko harmittaa. Valitettavasti kypärättä ajavan tyhmyys saattaa koitua yhteiskunnalle hyvin kalliiksi, minkä huomaat, jos vain jaksat lukea vähän asiantuntijoiden tekstiä meiltä ja muualta:
https://www.motouutiset.fi/fi/moottoripyorat/uutiset/3260/Kyp%C3%A4r%C3…
https://www.motouutiset.fi/fi/moottoripyorat/uutiset/5311/Tutkimus-kyp%…
P.S. Tuo syömisasia on jo niin kaukaa haettu, että sinulta taisivat valituksenaiheet loppua ja että pohjimmiltasi olet vain perusnegatiivinen kitisijä. Kumma juttu kyllä, että juuri te kitisijät pidätte itseänne tosi ihanina ja avoimina ihmisinä, jotka eivät ollenkaan kuulu tähän maahan, jossa te silti päätätte viettää elämänne. Kohta pääset taas ruikuttamaan räntäsateesta, eikös olekin ihanan masokistista?
Olen itse aina tykännyt siitä tunteesta, mitä monet on kertoneet inhonneensa. Siitä kun on yksin kaukana kotoa. Kun ei puhu samaa kieltä kuin ympärillä olijat. Kun elämä mahtuu pariin matkalaukkuun. Se on aivan ihanaa :).
Juuri tällä hetkellä asun Tsekissä ja kyllä täällä on monella tapaa vapaampaa. Esim. alkoholia myydään halvalla kellon ympäri ;). Hyvä maa, mustaa huumoria, ruokaa, juomaa ja jääkiekkoa.
Muutin pois 19-vuotiaana, täytän tänä vuonna 24. Nyt siis kuudes vuosi ulkomailla menossa ja 3 eri maata takana.
Olin Suomessa hyvin sairas. Kärsin syömishäiriöistä, masennuksesta sekä ahdistuksesta. Isäni on myös alkoholisti. Muistan ennen muuttoani keskustelleeni lääkärini kanssa joka oli sitä mieltä että ulkomaille muuttaminen voisi olla hyvä idea ja että uusi ympäristö tekisi hyvää.
Koen että ulkomailla asuessa on helpompi saada kavereita, mutta syvällisempien ystävien saaminen vie enemmän aikaa. Tuntuu, että ns. kyräilyä ei ole samalla tavalla mitä Suomessa harrastetaan esimerkiksi työporukoissa ja yhteisöllisyyttä arvostetaan enemmän. Ulkomailla asuessa on ihanaa mennä useasti afterworkeille ja esim. firman juhlia on usein, mutta välillä kaipaan sitä että voi vaan ystävän kanssa röhnöttää sohvalla kahvikuppi kädessä kotivaatteet päällä. :) Sitä ei harrasteta täällä samalla tavalla mitä Suomessa.
Arki on arkea missä tahansa ja varmasti jokainen joka on asunut ulkomailla pidempään tietää sen. Mielestäni kuitenkin töihin käveleminen rantabulevardia pitkin, aamukahvin osto pikku kahvikärrystä ja vihannesostokset esimerkiksi paikalliselta maanviljelijältä ns. vihannesautosta tuovat omaa maustetta siihen arkeen. Arkeni oli Suomessa hieman erilaista: lunta satoi päin kasvoja niin lujaa että sattui kotiin kävellessä ja K-kaupassa asiointi ei ole samalla tavalla sosiaalista mitä asiointi paikallisen puodin pitäjän luona missä vaihtaa viikon kuulumiset.
Rakkauselämä on kovin erilaista. Vaaleana naisena tuntee olevansa välillä hieman eksoottinen, joka vetää miehiä puoleensa eri tavalla mitä Suomessa. Muistan miten 19-vuotiaana ranskalainen mies tuli hakemaan ensitreffeiltä kotiovelta ja toi mukanaan pullon viiniä ja kukkia, olin silloin aivan myyty. Nykyään tuollaisia romanttisia eleitä pitää lähinnä vakiona sillä niihin on ehtinyt tottumaan.
Ikävä Suomesta on esimerkiksi sitä, että jos näen kaveria ja sovitaan että mennään kahville se oikeasti tapahtuu. Suomalaiset ovat mielummin hiljaa eivätkä lupaile turhia.
Suomesta ikävöin puhdasta tuoksua ja metsässä kävelyä. Suomi pitää myöskin todella hyvää huolta omistaan. Osittain ihannoin Suomen sosiaaliturvaa, osittain se tuntuu oudolta että kaiken saa niin helposti. Puhun aina synnyinmaasta kysyttäessäni Suomesta positiivisesti ja olen ylpeä useista asioista joita Suomi tarjosi itselleni siellä asuessani.
Kaikista ikävin on kuitenkin saunaa! Oi että :) Täällä missä asun nyt, ei saa heittää kuntosalin saunan kiukaalle edes löylyä joten kun muut lähtevät pois ja olen yksin, heitän kiukaalle salaa vettä ja nautiskelen. :D Pienet ilot.
Suomesta en ikävöi ihmisiä jotka valittavat kovasti ja turhasta. Tuntuu, että kaikki täytyy saada heti ja nyt vaikka siihen ei olisi varaa.
Olen vieraillut Suomessa näiden vuosien aikana pari kertaa ja aina päivän parin sisällä pintaan iskee ahdistus. On vain tunne, että en kuulu sinne. Aina ihana tunne lähteä takaisin kotiin ja vilkuttaa heipat Suomelle :)
Summa summarum: rakastan Suomea ja ihannoin miten asiat siellä toimivat. Koen kuitenkin, että voin henkisesti paremmin muualla ja olen vapaampi olemaan oma itseni. Rakastan kutsua suomalaisia kylään näyttää paikkoja sekä auttaa muita nuoria etsimään töitä ulkomailta. :) Unelmani on perustaa oma kansainvälinen rekrytointifirma muutaman vuoden sisään, sillä haluan tarjota samanlaisen kokemuksen ja mahdollisuuden uuteen elämään sekä alkuun muille jonka itse sain 19-vuotiaana.
Riippuu mihin maahan verrataan. Jos menet köyhään maahan missä suomalainen erottuu katukuvassa, niin olet paikallisten silmissä kävelevä lompakko.
Vierailija kirjoitti:
Olen asunut Kanadassa enkä pidä Suomen ilmastoa erityisen kamalana. Samoilla leveysasteilla on varsin samanlainen ilmasto ympäri maapallon.
Samoilla leveysasteilla ... siitä olen samaa mieltä (Golf-virta toisin vaikuttaa), mutta Kanadassa asumisesta. Asuitko siellä todella niin pohjoisessa kun Suomi on?
Moni tule ajatelleeksi, että Suomi on paljon pohjoisempana kun alueet Kanadassa jossa suurin osa heistä siellä asuu.
https://matadornetwork.com/read/mapped-united-states-canada-latitudes-e…
Vancouver on noin Pariisin korkeudella, Calgary Lontoon korkeudella ja Toronto mustan meren korkeudella.
Suuri osa Suomesta on Alaskan korkeudella.
Ei ihan. Kuudennenkymmenennen leveyspiirin yläpuolella ovat Alaska, Siperia ja pohjoisin osa Kanadaa. Suomi, Norja ja Ruotsin pohjoisemmat osat ovat leppoista seutua noihin verrattuna.