Täysin rehellisesti, te jotka olette asuneet ulkomailla niin oliko henkinen olo parempi?

Näin se menee. Olen asunut ulkomailla lämmössä viimeiset 11 vuotta aina talvikaudet 4-6 kk. Suomeen paluu on aina järkytys. Ulkomailla on rennompi ilmapiiri.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei. Kamalin se oli jenkeissä, jossa minun introvertti, suorastaan erakkomainen ja tosikko persoonani törmäsi ahdistaviin sosiaalisiin odotuksiin olla sosiaalinen, hymyilevä ja avoin. Oikeasti, jos ei koko ajan ollut naama tekohymyllä, joku kyllä huomautti siitä, ja kehotti hymyilemään. Miehet näyttivät saavan olla ihan rauhassa perusilmeellä myrtsinä, mutta naisella pitäisi koko ajan olla väännettynä joku ystävällinen ilme päälle. Lisäksi odotettiin työn puolesta että yhteistyökumppaneita kestitään jopa omassa kotona. Aivan kammottavaa. Ai että kun nautin siitä kun nyt taas asun Suomessa, että saan rauhassa olla erakko nörtti joka en puhu välttämättä päiviin kellekään :D

Olen asunut myös briteissä nuorempana pari vuotta. Siellä oli vähemmän ahdistavaa, mutta jotenkin sellainen juureton "mitä minä täällä teen" olo. Se on hassua, koska olen tosiaan aika erakko enkä Suomessakaan ole juuri ihmisten kanssa tekemisissä, joten luulisi että minulle on ihan sama jos olen yksin ja ulkomailla. Eikä minua varsinaisesti yksinäisyys vaivannut, mutta sellainen epämukava olo etten kuulu laumaan, että kaikki on jonkin verran vaikeaa kieli- ja kulttuurierojen takia. Tissuttelin sitten alkoholia iltaisin ihan liikaa perustympäisyyn joka liittyi tuohon juurettomuuden ja tarkoituksettomuuden tunteeseen.

Perushoro siis, joka maassa jokin asia ahdistaa.

Harmittaako kun jäit? ehe hehe

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opiskelin Saksassa, jossa viihdyin heti alusta alkaen. Sosiaalisuus ja käytöstavat sopivat hyvin luonteelleni. Suomalaiset ovat kyllä tosiaan aika perusnegatiivisia, mikä ankeuttaa ilmapiirin. Saksassa viehätti myös ruoan ja erityisesti ulkona syömisen edullisuus. Saksalaiset yleensä noudattivat yhteisiä sääntöjä, jos sellaiset oli. Suomessa on sellaista "minulla on oikeus" - mentaliteettia, mikä näkyy esim. siinä, että koiria pidetään irrallaan uimarannoilla, puistoissa ja pururadoilla. Suomesta kaipasin lenkkeilymahdollisuuksia ja tietysti hiihtoa. Terveydenhoito oli Saksassa erinomaista ja edullista.

Häh...missäpäin Saksaa asuit? Olen nähnyt lukemattomia koiria siellä vapaana, aniharva pitää koiraa remmissä. Ehkä vain ne, joiden koirilla on voimakas metsästysvietti tai jotka ovat aggressiivisia.

Pohjoisessa, vanhan lännen puolella. Baijeri on ihan oma juttunsa esim. mentaliteetilta ja paljon riippuu uskonnosta.

Vierailija kirjoitti:

Asuin seitsemän vuotta maassa, jonka elintaso on matalampi mutta ihmiset iloisempia ja avoimempia .Suomeen paluu oli kova kultturishokki ja ikuisiksi ajoiksi jäi ulkopuolisuuden tunne..En enää koskaan voi katsoa Reinoja, muumimukeja tai lätkää samalla mentaliteetilla kuin joku muu suomalainen. Suomalainen nurkkakuntaisuus ja rajaton usko suomalaisuuden ja suomalaisten tuotteiden, ihmisten ja ruuan ylivoimaisuuteen muihin verrattuna aiheuttaa lähinnä myötähäpeän tunteita.

Sorry!

On se sentään hyvä, että ulkomaalaiset eivät yhtään usko omien tuotteidensa, ihmistensä ja ruokansa ylivoimaisuuteen. Eikä muissa maissa ole mitään vanhemman väen suosimia vaatekappaleita tai asusteita, hölmöjä keräilyvillityksiä tai urheilulajeja, joista voisi tuntea myötähäpeää.

Luonnekysymys. Suomi on unelmien ihmemaa tietyntyyppisille ihmisille. Esim. oma poikani nauttii Suomessa asumisesta juuri samoista syistä, joiden takia itse en kovin paljon tykkää täällä olla. Elämä Suomessa on monin tavoin idiooteille suunniteltua, kaikkeen löytyy sääntö tai vähintäänkin viranomaissuositus, eikä niiden järkevyyttä kukaan kehtaa ääneen kyseenalaistaa, vaikka moni varmaan itse ajattelee hyvinkin itsenäisesti. Meillä vaan on sellainen kulttuuri, että sääntöjä ja ns. yleisiä totuuksia ei saa kyseenalaistaa. Se luo turvallisuutta eräille, mutta toisaalta ahdistusta toisille.

Ilmasto on melko epämiellyttävä ihan kaikille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opiskelin Saksassa, jossa viihdyin heti alusta alkaen. Sosiaalisuus ja käytöstavat sopivat hyvin luonteelleni. Suomalaiset ovat kyllä tosiaan aika perusnegatiivisia, mikä ankeuttaa ilmapiirin. Saksassa viehätti myös ruoan ja erityisesti ulkona syömisen edullisuus. Saksalaiset yleensä noudattivat yhteisiä sääntöjä, jos sellaiset oli. Suomessa on sellaista "minulla on oikeus" - mentaliteettia, mikä näkyy esim. siinä, että koiria pidetään irrallaan uimarannoilla, puistoissa ja pururadoilla. Suomesta kaipasin lenkkeilymahdollisuuksia ja tietysti hiihtoa. Terveydenhoito oli Saksassa erinomaista ja edullista.

Häh...missäpäin Saksaa asuit? Olen nähnyt lukemattomia koiria siellä vapaana, aniharva pitää koiraa remmissä. Ehkä vain ne, joiden koirilla on voimakas metsästysvietti tai jotka ovat aggressiivisia.

Sama muualla Keski-Euroopassa, esim. täällä Prahassa. Koirat ovat aina irti, lähes kaikkialla. Myös kaupungin keskustassa. Saavat tulla kauppoihin, ostareille, metroon, ratikkaan, ravintoloihin jne. Eikä ole juuri lainkaan räyhäämistä. Suomessa taas koirat pidetään 30cm narun päässä tiukasti ja silti (eli juuri siksi) jokainen vastaantuleva koira halutaan räkyttää läpi... Täällä taas naapuri esim. jättää rotikan ilman hihnaa kioskin ulkopuolelle odottamaan, niin se pysyy siinä kuin tatti eikä inaustakaan kuulu vaikka mikä sirkus menisi ohi.

Oli paljon helpompi hengittää kun asui ulkomailla, elämä oli muutenkin rennompaa ja vähemmillä odotuksilla latautunutta.

Suomi on masentava, paitsi Helsinki kesällä.

Olen elänyt perheen kanssa USAssa ja kyllä oli vaikeampi tulla takaisin kuin mitä alun alkaen oli lähteä. Paluumme osui vieläpä pimenevään vaakaräntäsyksyyn, joten se oikein korostui. Vaikeinta oli tottua taas ihmisten mykkyyteen ja ilon ja spontaaniuden puutteeseen. 

Vierailija kirjoitti:

Luonnekysymys. Suomi on unelmien ihmemaa tietyntyyppisille ihmisille. Esim. oma poikani nauttii Suomessa asumisesta juuri samoista syistä, joiden takia itse en kovin paljon tykkää täällä olla. Elämä Suomessa on monin tavoin idiooteille suunniteltua, kaikkeen löytyy sääntö tai vähintäänkin viranomaissuositus, eikä niiden järkevyyttä kukaan kehtaa ääneen kyseenalaistaa, vaikka moni varmaan itse ajattelee hyvinkin itsenäisesti. Meillä vaan on sellainen kulttuuri, että sääntöjä ja ns. yleisiä totuuksia ei saa kyseenalaistaa. Se luo turvallisuutta eräille, mutta toisaalta ahdistusta toisille.

Ilmasto on melko epämiellyttävä ihan kaikille.

Mistä säännöistä ja yleisistä totuuksista puhut ja mitkä niistä erityisesti ahdistavat sinua?

Faith kirjoitti:

En ole asunut ulkomailla, mutta tiedän ihmisiä, jotka ovat eivätkä ole pitäneet kokemusta hyvänä, eivät saaneet ystäviä jne. Esim. yhdelle opiskelukaverilleni vaihtovuosi eurooppalaisessa maassa oli yksinäinen ja masentava.

Paljon riippuu varmaan siitäkin, mistä maasta puhutaan. Eivät kaikki, jotka vain ovat jotain muuta kuin Suomi, ole positiivisia ja sosiaalisia kulttuuriltaan yms. Voisin kuvitella, että jossain Itä-Euroopan pikkukaupungissa on ihan erilaista kuin vaikka Barcelonassa. Helsingissäkin on erilaista kuin suomalaisessa pikkukaupungissa.

Minusta on tullut varsinkin nyt aikuisena "Suomi-fani". Luonto näillä leveysasteilla on ihana ja täkäläisessä kulttuurissa on piirteitä, joita arvostan. En koe erityistä negatiivisuutta suomalaisten kesken, tai pikemminkin, en usko sen olevan juuri suomalaisten juttu.

Itä euroopan pikkukaupungissa on aina ystävällisempiä ihmisiä kuin suurkaupungissa. Mitä tulee luontoon niin kannattaa käydä tsekkaamassa keski ja itäeuroopan metsät vuoristoineen missä voi nähdä vaikka mitä eläimiä.

Olen asunut Englannissa, ensin maaseudulla ja myöhemmin harmaassa teollisuuskaupungissa. Jos olisin sinkku, muuttaisin maaseudulle tai pieneen rannikkokaupunkiin takaisin. Helpompi siellä oli tutustua eri ikäisiin ja eri kulttuuritaustoista tuleviin ihmisiin. Teollisuuskaupunki sen sijaan ei houkuta.

Suomalaisissa aika moni on kateellisia, pahaa puhuvia - ja ventovieras ihminen koetaan uhkana. En oikein tykkää suomalaisesta mentaliteetista.

Minusta Suomeen palaminen on aina ollut ihanaa. Vaikka olisin ollut mahtavassa kohteessa ulkomailla, osa siitä kiehtovuudesta tulee mukanani Suomeen, ja silloin Suomi on entistäkin parempi.

Tykkään asua Suomessa. Olen introvertti, niin tämä sopii minulle. Ulkomailla asuessani ärsytti teennäiset ihmiset ja tavat. Myös byrokratia on monissa paikoissa paljon raskaampaa kuin Suomessa. Mä myös vihaan small talkia. Jos Suomessa joku kysyy, että mitä kuuluu, niin voit oikeasti kertoa mitä kuuluu. Ihana maa<3

Olen asunut Etelä-Afrikassa ja haluan sinne takaisin. Ihmiset ivat ystävällisiä, miellyttävä ilmasto ja ihanan värikäs kulttuurielämä. Suomi on kyllä yks prsreikä, kuten muutkin Euroopan maat: konservatismi ja nationalismi nousevat.

Vierailija kirjoitti:

Suomessa nationalismi vain pahentaa maan synkkää luonnetta. Nyt nationalistit haluavat liittoutua konservatiivisen kirkon kanssa. Herran pelkoa ja inkvisitiota tässä nyt vähiten kaipaa.

Tervetuloa Unkariin. Tai Puolaan, Britteihin, Ranskaan, Ruotsiin tai Viroon. Näissä ollaan paljon lähempänä persivallankumousta kuin Suomessa. Meillä sentään on terve Venäjän pelko.

Vierailija kirjoitti:

Tykkään asua Suomessa. Olen introvertti, niin tämä sopii minulle. Ulkomailla asuessani ärsytti teennäiset ihmiset ja tavat. Myös byrokratia on monissa paikoissa paljon raskaampaa kuin Suomessa. Mä myös vihaan small talkia. Jos Suomessa joku kysyy, että mitä kuuluu, niin voit oikeasti kertoa mitä kuuluu. Ihana maa<3

Mä en oikein osannut suhtautua ihmisten näennäiseen ystävällisyyteen. Meilläkin oli naisporukka, jossa oltiin olevinaan niin ystäviä, niin ystäviä. Joo, tasan niin kauan, kun sosiaalinen status pysyy samana. Yhden naisen mies jäi työttömäksi ja he joutuivat myymään talonsa ja muuttamaan pois. Mies masentui ja vuosia kotiäitinä ollut nainen joutui hankkimaan pienipalkkaisen työpaikan ja elättämään koko perheen. Naisporukasta kukaan muu kuin minä ei pitänyt tähän naiseen enää mitään yhteyttä. Kyse ei ollut edes mistään rikkaiden alueesta vaan ihan keskiluokkaisesta esikaupunkialueesta. 

Vierailija kirjoitti:

Näin se menee. Olen asunut ulkomailla lämmössä viimeiset 11 vuotta aina talvikaudet 4-6 kk. Suomeen paluu on aina järkytys. Ulkomailla on rennompi ilmapiiri.

Melkoisen olennaista, mistä maasta on kyse. On monia "ulkomaita", joissa ei todellakaan ole rentoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ja Suomessa on kutakuinkin kaikki - myös ilmasto ja ruoka - parempaa kuin muualla. :)

Miten ulkona sitä voikaan ihminen olla, voi apua!

Ilmasto ja ruoka nimenomaan ovat Suomessa täysin perseestä.

Verotus, holhous, kyttäysmentaliteetti jne ihan seuraavina perässä.

Mitäs kummaa sinä oikein ällistelet? Suomessa on neljä hienoa vuodenaikaa. Minä pidän erityisesti syksystä. Sade on ympäri vuoden ihanaa. Ainoa sää, josta en pidä, on helle.

Pidän eksoottisesta ruoasta ja siedän tulisuutta hyvin, mutta lempiruokiani saa Suomesta. En puhu mistään kanttiinipöperöstä vaan hyvin yksinkertaisesta ruoasta, jota voi tehdä pääasiassa kotimaisista raaka-aineista. Mansikat Suonenjoelta ja perunat naapuripellosta ovat parasta.

Tällaista hyvinvointiyhteiskuntaa ei varsinkaan tässä ilmastossa voitaisi pitää pystyssä pienillä verotuloilla. Epäkohtiakin on, mutta niitä sentään yritetään muuttaa. En ihan tiedä, mihin viittaat holhouksella, mutta jos pidät holhouksena esimerkiksi lakeja ja liikennesääntöjä, voit vaikka mietiskellä seuraavaa: Suomessa on niin turvallista ja rauhallista juuri sen vuoksi, että lait ja säännöt ovat olemassa ja suurin osa kansasta noudattaa niitä ihan vanhasta tottumuksesta. Mikä mahtaa olla se kyttäysmentaliteetti, jota sinä niin vieroksut? Minä olen elänyt monellakin tavalla normeista valtavirrasta poikkeavasti, mutta en ole koskaan tuntenut itseäni kytätyksi. Vaivaakohan sinua semmoinen "mitä muut minusta ajattelevat" -oireyhtymä?

Mikä pitää sinut Suomessa? Vastaukseksi en kelpuuta sitä, että aiot häipyä heti tilaisuuden tullen, koskapa jokin on pitänyt sinut täällä tähän asti. Jos taas olet jo pysyvästi ulkomailla, miksi vaivaudut suomalaiselle keskustelupalstalle kitisemään Suomen oloista? Eikö siellä paratiisissa ole kivaa, jos siitä ei saa kertoa muille? ;)

Luitko tämän ketjun aiheen? Jos haluat puhua vain Suomen ihanuuksista, niin teet ketjun sille? Monella on tosiaan ehkä vähän kehittyneempi maku kuin mansikat ja perunat, oli niiden alkuperä mikä tahansa. Monessa maassa perusruokaaineita on jo opittu jalostamaan aterioiksi ja ruokalajeiksi jo lähellä taidetta vastaaviksi.

Vai ei Suomessa kytätä? Kaikki tietävät vaikka mitä toisista. Vai miksi luulet, että jotkut verotulot ovat vuoden luetuimpia uutisia? Ja Suomen turvallisuus on myytti. Suomessa kuolee vaikka kuinka paljon naisia perheväkivallan takia joka vuosi ja viinan ja puukotusten ja ampuma-aseiden ja jopa kouluampumisiakin riittää. Mutta hyssyttelee vain sinä nämä epäkohdista kertojat muualle.

Kipin kapin nyt lukemaan ap:n kirjoitus. Minä vastasin juuri siihen, mitä hän kysyi.

Sinä et selvästi erota makuasioita ja faktoja toisistaan. Minä pidän suomalaisesta ruoasta enkä innostu siitä, että joku tekee ruoka-aineista taidetta. Makuasia. Ja Suomi todella on erittäin rauhallinen ja turvallinen maa - lukaisepa rikos- ja onnettomuustilastoja maailmalta ja opi niistä. Olen muuten lukenut tuon kohua herättäneen naisten kokemaa väkivaltaa koskevan kyselyn. Totta kai Suomessa on väkivaltaa ikään ja sukupuoleen katsomatta, mutta tuo uutinen ei oikeasti oikeuta kohuotsikoihin: siinä, missä suomalainen kertoo kokeneensa väkivaltaa, koska häntä on katsottu pahasti tai hänen kuultensa on kerrottu kaksimielinen vitsi viimeisten kahden vuoden aikana, umpikatolisessa keskieurooppalaisperheessä kasvanut nainen pitää poskelle läimäyttämistä ihan normaalina aviopuolison kurissapitämiskeinona. Harva jaksaa kaivaa kohu-uutisten taustoja tietääkseen asioiden todellisen laidan, mutta minä jaksan.

Verotulot luetuimpia uutisia? Jos niitä pukattaisiin muissa maissa lehtiin tai niitä edes olisi saatavilla siinä määri kuin Suomessa, aivan varmasti ne olisivat luetuimpien kärjessä. "Kyttääminen" on samanlaista joka puolella maailmaa, vaikka turisti tulkitsee sen helposti avoimuudeksi ja ystävällisyydeksi. Naapurien kirkossakäynti, ostokset, illanviettotavat, suhteet ja kaikkinainen kulttuurisidonnainen kunniallisuus ja sen puute ovat oikein hyvin ihmisten tiedossa. Yritäpä asua raamattuvyöhykkeellä tai eurooppalaisessa kylässä tai missään muualla eriväristen ihmisten maassa niin, etteivät silmät seuraisi jokaista liikettäsi. Ei onnistu.

Niille, joiden uudessa kotimaassa tai pitkäaikaisessa oleskelumaassa ovat asiat kategorisesti paremmin kuin Suomessa, olkaa hyvät ja kertokaa maa ja kaupunki. Kertokaa sekin, jos teillä on käytössä selvästi maan keskituloa enemmän rahaa ja onko raha omalla työllä ansaittua. Näistä seikoista voimme päätellä sitten sen, millä värillä sävytetyt lasit teillä on päässänne.

Ensin annat ymmärtää kuinka Suomessa ei kytätä, mutta sitten myönnät ihan itse, että kyllä kytätään samanverran ainakin. Samoin väkivallan ja turvallisuuden suhteen, ensin sanot kuinka turvallista on ja sitten selität, että tottakai Suomessa on väkivaltaa. Eli miten se nyt on? Muualla väkivalta tekee maasta turvattoman, mutta Suomessa turvallisen? Suomessa ei ole moneen mahan tai paikkaan edes verrattuna ole mitenkään turvallista, mutta tietenkin turvallisempaa kuin ehkä vaikka jossain Intian suurkaupungissa.

En tiedä mistä olet saanut kuvitelman, että maailmalla vallitsee joku villi länsi ja vain Suomessa voi kulkea perjantaisin iltamyöhään turvallisesti paikassa kuin paikassa ja muualla et kebabijonossa viitsi seistä, koska voit saada turpiisi?

Ja mikä saa sinut luulemaan, ettei keski-Eurooppalaisessa kylässä ole ulkomaalaisia nähty ja kaikki töllöttävät ikkunoistakin ulos ihmettelemässä kuin suomalainen kävelee katua pitkin ikkunan edestä? Sanoisin, että pikemmin moni yrittää olla näkemättä kaikkea. Ja ihan samalla tavalla supistaan jossain kahvihuoneessa Suomessa kuin muualla muiden jutut. Paitsi ettei monessa maassa naiset ole niin paljon mukana työelämässä, eikä heillä siten ole taukohuonetta jossa supista, eikä työkavereita joiden kanssa jauhaa niitä juttuja.

Ennen vanhaan ehkä ihmisillä ole aikaa seurata muita ja juoruta, nyt moni on siirtynyt nettiin eikä liiemmin katsele ulos ikkunoista muiden tekemisiä.

Suurkaupungeissa, joita Suomessa on ehkä yksi, ei todellakaan muita kytätä. Joten voi sanoa, että ulkomailla asuu miljoonia ja miljoonia ihmisiä, joita ei kytätä koskaan.

Olen asunut P-Amerikassa pidemmän pätkän, useamman vuoden, ja vyöllä on myös parin vuoden asuminen työkomennuksen vuoksi etelä-Euroopassa. 

P-Amerikkaan kotiuduin oikein hyvin aikoinaan, ja sain siellä työpaikan, parisuhteen, asunnon ja kaiken muunkin aika helposti. Näin jälkikäteen ajatellen minulla oli myös tuuria, koska kaikilla sinne menneillä ei ole asiat loksahtaneet yhtä kivuttomasti kohdalleen. 

Asuin suurehkossa kaupungissa, ja olin heti sinutpaikallisen elämän menon kanssa. Arki iski siellä nopeasti vastaan, kun työt alkoi oikeastaan saman tien kun muutti sinne. Ihmisten asenne oli yritteliäs ja eteenpäin katsova ilman alakuloa, ja se tarttui itseenikin aika nopeasti. Oli mukavampaaa olla positiivinen kuin negatiivinen. 

Kun työt loppuivat, ja parisuhdekin oli mennyt karille, niin muutin takaisin Suomeen. Ja pakko myöntää, että olihan se melkoinen shokki tulla takaisin Suomeen. Suomesta oli tullut tällä välin avoimempi yhteiskunta kuin se oli lähdettyäni, mutta perusvire todella monella ihmisellä oli negatiivinen. 

Siinäkin oli totuttelemista, että ihmiset eivät hymyilleet toisilleen, vaan suupielet oli monella alaspäin. Kun aloitin työt sitten taas Suomessa, niin pistin heti hakua vireille taas ulkomaiden suuntaan. Siinä meni kuitenkin neljä vuotta, ennen kuin sain kahden vuoden pestin eteläisestä Euroopasta. 

Tällä kertaa mentiinkin sitten sellaiseen kulttuuriin, että lehmän hermoista oli hyötyä. Itse kun olin tottunut sellaiseen aika pragmaattiseen ja tulokselliseen työntekoon, niin kollegat olivat eri maata. Niin se vaan muuttui omakin työteho ja tapa muiden kaltaiseksi sitten aika nopeasti. Ihmettelen muuten vieläkin, kuinka tästä huolimatta tehtiin yksikkönä niinkin hyvää tulosta kuin tehtiin. 

Ilmasto oli itselleni mieluisa, ja kun siihen vähän stressittömämpään ilmapiiriin pääsi itsekin kiinni, niin olihan se mukavaa. Jossain kohdin sitä ihan tosissaan mietti, että minkä hemmetin takia sitä raataa hulluna, kun voi elää leppoisamminkin. Palkka ei ollut yhtä hyvä kuin Suomessa olisi ollut, mutta eipä olleet menotkaan suuria. Itse asiassa palkasta jäi suhteessa enemmän käteen kuin Suomessa. 

Muutama vuosi sitten palasin taas Suomeen, ja tälläkin kertaa se oli outoa. Iski sellainen paluuahdistus. Asioita lähestyttiin taas negaation kautta monesti.

Nyt olen varmaan taas ihan normisuomalainen, enkä erotu joukosta millään tavalla.

Sen verran vuodet ulkomailla on opettaneet, että koti on siellä, missä sydän on. Siellä missä on kiva olla, ja missä haluaa viettää sen yhden ja ainoan oman elämänsä. 

Arki on arkea joka paikassa, ja ongelmat on loppujen lopuksi aika samankaltaisia joka paikassa. 

Luulen tekeväni työurani loppuun Suomessa, mutta sen jälkeen oma loppusijoituspaikkani on meren rannan läheisyydessä etelä-Euroopassa.  

Vierailija kirjoitti:

Eikä varsinkaan jos olet lasten kanssa liikkeellä. Täällä oikein kehutaan kuinka pärjätään itse, eikä todellakin odotetaan tai ”haluta” sitä apua muilta. Tai siis, ei haluat, että muutkaan haluavat, sitä apua.

”Mitäs teit lapsia, jos et itse ja yksin kykene heidän kanssaan kaikkeen ” on lause, joka tulee vain suomalaisten suusta.

Suomalaiset mammat on vilijonkkia. Yksi syy ankeaan ilmapiiriin.