Lue keskustelun säännöt.
Täysin rehellisesti, te jotka olette asuneet ulkomailla niin oliko henkinen olo parempi?
13.05.2019 |
Kyselen täällä että te jotka olette asuneet ulkomailla, oletteko/olitteko huomanneet olossa jotain muutoksia?
Juttelin toissapäivänä ystävän kanssa joka just tuli ulkomailta ja hän huomasi että heti alkoi taas muuttua alakuuloiseksi ja masentuneeksi, oli kuulemma kulttuurishokki palata takaisin, (hän oli siis 3kk poissa Suomesta), hän selkeästi huomasi että ilmapiiri täällä meillä jotenkin sairastuttaa eikä olo kohene.
Mitä mieltä te muut olette? Eli te jotka olette ihan arkea elänyt muualla.
Kommentit (172)
Vierailija kirjoitti:
Olen viettänyt ulkomailla pidempiä jaksoja. Pari viikkoa on totuttelua. Kuukausi tuntuu mukavalta. Kahden kuukauden jälkeen alkaa tuntua että kaikki on jo nähty. Kolmen kuukauden jälkeen huomaa kyllästyneensä.
En tiedä mikä siinä on, mutta en viihdy oikein ulkomailla - pisin aika oli 3 viikkoa Amerikassa, puitteet oli mahtavat, mutta niin sitä vaan innolla palasi taas takaisin Suomeen.
Joissakin maissa kypsyy jo parissa päivässä - esim Kroatia ja Kypros olivat tällaisia. Epämiellyttäviä maita, joissa ruoka oli pahaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on sama ahdistus ja kestomasennus tullut mukana ihan minne tahansa sitä meneekin. Mikä on sinällään aika perseestä. Ja sama kestomasennus ja ahdistus on päällä kun palaa Suomeen. Ei siis eroa sen suhteen.
Oli kieltämättä ankeaa asua 3kk päiväntasaajan lähettyvillä ja huomata, että sama pää seuraa mukana. Reissusta ei saanut kaikkea mahdollista irti sen takia, kun joinakin päivinä tuli täydellisiä lamaannuksia ja masennustiloja ja joka päivä se masennus kyti takaraivossa.
Haluaisin päästä tästä eroon, mutta taitaa traumataustalla olla turha toivo...
Vierailija kirjoitti:
Ei. Kamalin se oli jenkeissä, jossa minun introvertti, suorastaan erakkomainen ja tosikko persoonani törmäsi ahdistaviin sosiaalisiin odotuksiin olla sosiaalinen, hymyilevä ja avoin. Oikeasti, jos ei koko ajan ollut naama tekohymyllä, joku kyllä huomautti siitä, ja kehotti hymyilemään. Miehet näyttivät saavan olla ihan rauhassa perusilmeellä myrtsinä, mutta naisella pitäisi koko ajan olla väännettynä joku ystävällinen ilme päälle. Lisäksi odotettiin työn puolesta että yhteistyökumppaneita kestitään jopa omassa kotona. Aivan kammottavaa. Ai että kun nautin siitä kun nyt taas asun Suomessa, että saan rauhassa olla erakko nörtti joka en puhu välttämättä päiviin kellekään :D
Olen asunut myös briteissä nuorempana pari vuotta. Siellä oli vähemmän ahdistavaa, mutta jotenkin sellainen juureton "mitä minä täällä teen" olo. Se on hassua, koska olen tosiaan aika erakko enkä Suomessakaan ole juuri ihmisten kanssa tekemisissä, joten luulisi että minulle on ihan sama jos olen yksin ja ulkomailla. Eikä minua varsinaisesti yksinäisyys vaivannut, mutta sellainen epämukava olo etten kuulu laumaan, että kaikki on jonkin verran vaikeaa kieli- ja kulttuurierojen takia. Tissuttelin sitten alkoholia iltaisin ihan liikaa perustympäisyyn joka liittyi tuohon juurettomuuden ja tarkoituksettomuuden tunteeseen.
Tuo vähän riippuu missä päin jenkkilää. Ei kaikki amerikkalaisetkaan pidä siitä keskilännen smalltalkista jossa suu käy koko ajan.
Britannia taas on kamala maa sen takia että siellä on jatkuvasti kylmää ja märkää. Talot vanhoja ja ahtaita. Home haisee ja ruoka on kamalaa, ihmiset rumia.
Vierailija kirjoitti:
Olen viettänyt ulkomailla pidempiä jaksoja. Pari viikkoa on totuttelua. Kuukausi tuntuu mukavalta. Kahden kuukauden jälkeen alkaa tuntua että kaikki on jo nähty. Kolmen kuukauden jälkeen huomaa kyllästyneensä.
Vietitkö se kolme kuukautta neljän seinän sisällä vai? Miten voi olla kolmessa kuukaudessa kaikki nähty? Matkustitko yhtään maan sisällä, millä tavalla tutustuit paikalliseen kulttuuriin jne.?
Jos ihmiseltä kestää normaalisti sopeutuminen uuteen maahan, uuteen kulttuuriin useita vuosia, niin aikamoinen jeesus saa olla, että sen saman tekee kolmessa kuukaudessa :D.
Vierailija kirjoitti:
Olen viettänyt ulkomailla pidempiä jaksoja. Pari viikkoa on totuttelua. Kuukausi tuntuu mukavalta. Kahden kuukauden jälkeen alkaa tuntua että kaikki on jo nähty. Kolmen kuukauden jälkeen huomaa kyllästyneensä.
Mulle 20 ulkomailla asutun vuoden jälkeen käy samalla tavalla Suomessa lomaillessa kolmen päivän jälkeen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No joo,mutta olin vaihdossa vuoden joten toki oli rennompaa ja luxusta kun kaikki oli puolet halvempaa...Ei varmaan ihan pysyvä tilanne.Ja riippuu missä on...Pari kaveria on Lontoossa töissä 9-20 on ihan normi työaika usein...ei ole rentoa.
Olin useamman kuukauden ulkomailla ja ikävä Suomeen oli kova. Se arki siellä toisessa maassa ei ollut yhtään sen hohdokkaampaa ja olin onnellinen kun pääsin takaisin kotiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ja Suomessa on kutakuinkin kaikki - myös ilmasto ja ruoka - parempaa kuin muualla. :)
Miten ulkona sitä voikaan ihminen olla, voi apua!
Ilmasto ja ruoka nimenomaan ovat Suomessa täysin perseestä.
Verotus, holhous, kyttäysmentaliteetti jne ihan seuraavina perässä.
Mitäs kummaa sinä oikein ällistelet? Suomessa on neljä hienoa vuodenaikaa. Minä pidän erityisesti syksystä. Sade on ympäri vuoden ihanaa. Ainoa sää, josta en pidä, on helle.
Pidän eksoottisesta ruoasta ja siedän tulisuutta hyvin, mutta lempiruokiani saa Suomesta. En puhu mistään kanttiinipöperöstä vaan hyvin yksinkertaisesta ruoasta, jota voi tehdä pääasiassa kotimaisista raaka-aineista. Mansikat Suonenjoelta ja perunat naapuripellosta ovat parasta.
Tällaista hyvinvointiyhteiskuntaa ei varsinkaan tässä ilmastossa voitaisi pitää pystyssä pienillä verotuloilla. Epäkohtiakin on, mutta niitä sentään yritetään muuttaa. En ihan tiedä, mihin viittaat holhouksella, mutta jos pidät holhouksena esimerkiksi lakeja ja liikennesääntöjä, voit vaikka mietiskellä seuraavaa: Suomessa on niin turvallista ja rauhallista juuri sen vuoksi, että lait ja säännöt ovat olemassa ja suurin osa kansasta noudattaa niitä ihan vanhasta tottumuksesta. Mikä mahtaa olla se kyttäysmentaliteetti, jota sinä niin vieroksut? Minä olen elänyt monellakin tavalla normeista valtavirrasta poikkeavasti, mutta en ole koskaan tuntenut itseäni kytätyksi. Vaivaakohan sinua semmoinen "mitä muut minusta ajattelevat" -oireyhtymä?
Mikä pitää sinut Suomessa? Vastaukseksi en kelpuuta sitä, että aiot häipyä heti tilaisuuden tullen, koskapa jokin on pitänyt sinut täällä tähän asti. Jos taas olet jo pysyvästi ulkomailla, miksi vaivaudut suomalaiselle keskustelupalstalle kitisemään Suomen oloista? Eikö siellä paratiisissa ole kivaa, jos siitä ei saa kertoa muille? ;)
Luitko tämän ketjun aiheen? Jos haluat puhua vain Suomen ihanuuksista, niin teet ketjun sille? Monella on tosiaan ehkä vähän kehittyneempi maku kuin mansikat ja perunat, oli niiden alkuperä mikä tahansa. Monessa maassa perusruokaaineita on jo opittu jalostamaan aterioiksi ja ruokalajeiksi jo lähellä taidetta vastaaviksi.
Vai ei Suomessa kytätä? Kaikki tietävät vaikka mitä toisista. Vai miksi luulet, että jotkut verotulot ovat vuoden luetuimpia uutisia? Ja Suomen turvallisuus on myytti. Suomessa kuolee vaikka kuinka paljon naisia perheväkivallan takia joka vuosi ja viinan ja puukotusten ja ampuma-aseiden ja jopa kouluampumisiakin riittää. Mutta hyssyttelee vain sinä nämä epäkohdista kertojat muualle.
Kipin kapin nyt lukemaan ap:n kirjoitus. Minä vastasin juuri siihen, mitä hän kysyi.
Sinä et selvästi erota makuasioita ja faktoja toisistaan. Minä pidän suomalaisesta ruoasta enkä innostu siitä, että joku tekee ruoka-aineista taidetta. Makuasia. Ja Suomi todella on erittäin rauhallinen ja turvallinen maa - lukaisepa rikos- ja onnettomuustilastoja maailmalta ja opi niistä. Olen muuten lukenut tuon kohua herättäneen naisten kokemaa väkivaltaa koskevan kyselyn. Totta kai Suomessa on väkivaltaa ikään ja sukupuoleen katsomatta, mutta tuo uutinen ei oikeasti oikeuta kohuotsikoihin: siinä, missä suomalainen kertoo kokeneensa väkivaltaa, koska häntä on katsottu pahasti tai hänen kuultensa on kerrottu kaksimielinen vitsi viimeisten kahden vuoden aikana, umpikatolisessa keskieurooppalaisperheessä kasvanut nainen pitää poskelle läimäyttämistä ihan normaalina aviopuolison kurissapitämiskeinona. Harva jaksaa kaivaa kohu-uutisten taustoja tietääkseen asioiden todellisen laidan, mutta minä jaksan.
Verotulot luetuimpia uutisia? Jos niitä pukattaisiin muissa maissa lehtiin tai niitä edes olisi saatavilla siinä määri kuin Suomessa, aivan varmasti ne olisivat luetuimpien kärjessä. "Kyttääminen" on samanlaista joka puolella maailmaa, vaikka turisti tulkitsee sen helposti avoimuudeksi ja ystävällisyydeksi. Naapurien kirkossakäynti, ostokset, illanviettotavat, suhteet ja kaikkinainen kulttuurisidonnainen kunniallisuus ja sen puute ovat oikein hyvin ihmisten tiedossa. Yritäpä asua raamattuvyöhykkeellä tai eurooppalaisessa kylässä tai missään muualla eriväristen ihmisten maassa niin, etteivät silmät seuraisi jokaista liikettäsi. Ei onnistu.
Niille, joiden uudessa kotimaassa tai pitkäaikaisessa oleskelumaassa ovat asiat kategorisesti paremmin kuin Suomessa, olkaa hyvät ja kertokaa maa ja kaupunki. Kertokaa sekin, jos teillä on käytössä selvästi maan keskituloa enemmän rahaa ja onko raha omalla työllä ansaittua. Näistä seikoista voimme päätellä sitten sen, millä värillä sävytetyt lasit teillä on päässänne.
Vaihtelevia pätkiä useissa paikoissa asuneena:
- omalla äidinkielellä tutussa kulttuurissa on helpompi tutustua ihmisiin, hoitaa sosiaalisia suhteita ja kaikenlaisia viranomaisasioita. Jo pelkkä lupabyrokratia on isossa osassa Euroopan maitakin ihan tajuttoman paljon hankalampaa. Juuri mitään et voi hoitaa netissä, vaan pitää mennä tuntikausiksi jonottamaan virastoihin paperit mukana.
- jos ihmisellä on sosiaalisia tai mielen vaikeuksia kotona, niitä tietysti tietyllä tavalla pääsee pakoon siirtymällä ulkomaille. Mutta siellä on alussa varsinkin ihan yksin, ilman mitään tukiverkkoa. Enemmän se perustervettä ihmistä voi masentaa. Toisaalta ympäristönvaihdos voi itsessään piristää ja antaa virikkeitä, mutta se ei edellytä ulkomaille muuttoa. Itse rakastan kieliä ja uuden oppimista, joten varmaan eläkeiässä ainakin osan ajasta asun taas ulkomailla sen takia.
- ulkomailla kantaa huolta sukulaisista ja kavereista, eikä voi noin vain piipahtaa katsomassa vointia. Varsinkin nyt, kun äitini on jo 85-vuotias, dementoitunut ja laitoshoidossa, olisi todellista tuskaa asua kaukana.
- paljon riippuu omasta itsestä. Jos kokee, että itse voi ja saa ottaa kontaktia ihmisiin, Suomi ei ollenkaan ahdista ja tunnu mykkäsuiden maalta. Jos taas on perusujo ja kokee, että muiden vastuulla on ottaa sinut mukana porukoihin ja keskusteluihin, saattaa tuntea olonsa yksinäiseksi missä vain.
Eli ei, en ajattele, että muualla on aina paremmin. Riippuu itsestä, riippuu siitä kohdemaasta - joku Venäjä, Intia tai vaikkapa Ranska ovat kaikki aivan erilaisia, ja on henkisesti laiskaa ja tyhmää väittää niitä joksikin homogeeniseksi kategoriaksi.
Ja paljon riippuu siitä elämäntilanteesta. Puolison töiden takia muuttaminen voi olla todella tylsää kotirouvailua, mutta oman, mielenkiintoisen työn takia ulkomaille muutto taas voi olla hyvinkin innostavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No tämähän riippuu ihan ihmisestä minkälainen kulttuuri/ilmasto/palvelut ovat itselle sopivia ja mielenterveyttä parantavia. Ihmiset jotka alunperinkään lähtevät ulkomaille ovat usein sellaisia jotka eivät viihdy suomessa. Se ei johdu siitä että suomessa olisi mitään vikaa, se on persoonallisuuden ja kulttuurin yhteentörmäys. Itse asuin saksassa ja viihdyin siellä nuorempana paremmin kuin suomessa, nyt suomi tuntuu parhaimmalta maalta asua.
3kk ei tosin ole paljoa mitään, kuulostaa lähinnä ensi-ihastukselta. Parin vuoden jälkeen uudessa maassa voi alkaa tuntua suomikin hyvin houkuttelevalta.
Joillain kaamosmasennus voi helpottaa etelämmässä asuessa. Tai saa helpon syyn olla näkemättä alkoholisti-, hyväksikäyttäjä- tai muuten häiriintyneitä sukulaisia. Syy ulkomaille muuttoon voi olla vaikka työ mutta jos bonuksena pääsee eroon sitkeästä häiriköstä jolle aikoja sitten antoi pakit, niin kyllähän henkinen olo helpottuu. Eli voi olla vaikka mitä syitä haluta jäädä pysyvästi muualle, eikä se tarkoita että Suomessa olisi vikaa. Ja tottakai riippuu myös maasta, sekä siitä miten hyvin siellä onnistuu.
Vierailija kirjoitti:
Ja paljon riippuu siitä elämäntilanteesta. Puolison töiden takia muuttaminen voi olla todella tylsää kotirouvailua, mutta oman, mielenkiintoisen työn takia ulkomaille muutto taas voi olla hyvinkin innostavaa.
Miten kotirouvat viihtyvät, kannattaa kysyä kotirouvilta itseltään. Jotka ajattelevat alunpitäen noin, eivät luonnollisesti lähtisikään. Ne, jotka arvelevat sen olevan hauskaa mutta pettyvät paikan päällä, haluavat palata mahdollisimman pian takaisin. Ne, jotka viihtyvät, pysyvät tytyväisinä siellä missä ovat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja paljon riippuu siitä elämäntilanteesta. Puolison töiden takia muuttaminen voi olla todella tylsää kotirouvailua, mutta oman, mielenkiintoisen työn takia ulkomaille muutto taas voi olla hyvinkin innostavaa.
Miten kotirouvat viihtyvät, kannattaa kysyä kotirouvilta itseltään. Jotka ajattelevat alunpitäen noin, eivät luonnollisesti lähtisikään. Ne, jotka arvelevat sen olevan hauskaa mutta pettyvät paikan päällä, haluavat palata mahdollisimman pian takaisin. Ne, jotka viihtyvät, pysyvät tytyväisinä siellä missä ovat.
Aivan. Minä viihdyn kotirouvana ja olen tyytyväinen elämääni ja aion pysyä ulkomailla; jos en tässä maassa, niin sitten jossain toisessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja paljon riippuu siitä elämäntilanteesta. Puolison töiden takia muuttaminen voi olla todella tylsää kotirouvailua, mutta oman, mielenkiintoisen työn takia ulkomaille muutto taas voi olla hyvinkin innostavaa.
Miten kotirouvat viihtyvät, kannattaa kysyä kotirouvilta itseltään. Jotka ajattelevat alunpitäen noin, eivät luonnollisesti lähtisikään. Ne, jotka arvelevat sen olevan hauskaa mutta pettyvät paikan päällä, haluavat palata mahdollisimman pian takaisin. Ne, jotka viihtyvät, pysyvät tytyväisinä siellä missä ovat.
Ja tottakai puolison työtilanne ja muut asiat vaikuttavat, eli sekunnissa ei muutoksia tehdä. Mutta tiedän tapauksia jokaisesta kolmesta ryhmästä, ja jos puoliso ei ole viihtynytkään, niin kyllä he ovat Suomeen palanneet jollain aikataululla. Yleensähän tuollaisen seikan nimittäin huomaa ennenkuin perhe on ehtinyt niin kauheasti juurtua uuteen maahan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä, voin todella paljon paremmin kuin Suomessa. Olen asunut neljässä maassa yhteensä 12 vuotta, eikä vielä ole tullut ikävä Suomeen. En varsinaisesti ahdistu lomalla Suomessa käydessäni, mutta heti jos alan ajatella että sinne olisi pakko muuttaa... Huh, kylmät väreet menee. Suomessa ei ole mitään vikaa, mutta jokin siellä laskee onnellisuustasoani radikaalisti. Ystäviä ja ihan töitäkin on niin paljon helpompaa saada ulkomailla. En ihan suoraan sanoen tiedä, olisinko enää hengissä tai järjissäni jos en olisi ulkomaille lähtenyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ja Suomessa on kutakuinkin kaikki - myös ilmasto ja ruoka - parempaa kuin muualla. :)
Miten ulkona sitä voikaan ihminen olla, voi apua!
Ilmasto ja ruoka nimenomaan ovat Suomessa täysin perseestä.
Verotus, holhous, kyttäysmentaliteetti jne ihan seuraavina perässä.
Mitäs kummaa sinä oikein ällistelet? Suomessa on neljä hienoa vuodenaikaa. Minä pidän erityisesti syksystä. Sade on ympäri vuoden ihanaa. Ainoa sää, josta en pidä, on helle.
Pidän eksoottisesta ruoasta ja siedän tulisuutta hyvin, mutta lempiruokiani saa Suomesta. En puhu mistään kanttiinipöperöstä vaan hyvin yksinkertaisesta ruoasta, jota voi tehdä pääasiassa kotimaisista raaka-aineista. Mansikat Suonenjoelta ja perunat naapuripellosta ovat parasta.
Tällaista hyvinvointiyhteiskuntaa ei varsinkaan tässä ilmastossa voitaisi pitää pystyssä pienillä verotuloilla. Epäkohtiakin on, mutta niitä sentään yritetään muuttaa. En ihan tiedä, mihin viittaat holhouksella, mutta jos pidät holhouksena esimerkiksi lakeja ja liikennesääntöjä, voit vaikka mietiskellä seuraavaa: Suomessa on niin turvallista ja rauhallista juuri sen vuoksi, että lait ja säännöt ovat olemassa ja suurin osa kansasta noudattaa niitä ihan vanhasta tottumuksesta. Mikä mahtaa olla se kyttäysmentaliteetti, jota sinä niin vieroksut? Minä olen elänyt monellakin tavalla normeista valtavirrasta poikkeavasti, mutta en ole koskaan tuntenut itseäni kytätyksi. Vaivaakohan sinua semmoinen "mitä muut minusta ajattelevat" -oireyhtymä?
Mikä pitää sinut Suomessa? Vastaukseksi en kelpuuta sitä, että aiot häipyä heti tilaisuuden tullen, koskapa jokin on pitänyt sinut täällä tähän asti. Jos taas olet jo pysyvästi ulkomailla, miksi vaivaudut suomalaiselle keskustelupalstalle kitisemään Suomen oloista? Eikö siellä paratiisissa ole kivaa, jos siitä ei saa kertoa muille? ;)
Ällistelyni perustuu elämänkokemukseen.
Suomessa on todella huono ilmasto muutamaa kivaa kesäkuukautta lukuun ottamatta ja ruokakulttuuri on ollut hyvin ohuella pohjalla -ABC:ta, Hesburgeria ja kebabia. Toki poikkeuksiakin on ja kivoja ravintoloita alkaa olla enemmän ja enemmän kun ulkoa syöminen ei ole enää sellainen tabu kuin joskus ennen mutta harvinaistahan tuo ihmisten arjessa edelleen on.
Holhouksella tarkoitan lakeja ja sääntöjä jotka ovat tiukemmat kuin muualla, noin yleensä ottaen. Ja sitten moni vielä noudattaa niitä! Tyypillinen esimerkki on kun jalankulkija seisoo punaisissa vaikka kaupunki olisi tyhjä autoista...
Alkoholi nyt on ollut täysi tabu ja nopeusrajoitukset asetettu naurettavalla turvamarginaalilla.
Minut pitää Suomessa lapset joilla on koulunkäynti kesken.
Ja kun olen muuttanut ulkomaille niin toki katselen suomalaisia(kin) tv-sarjoja ja nettisivuja. Tulen takuulla pätemään palmun alta kun täällä sataa räntää ja vasemmistovihreät korottavat veroja ja keksivät jotain idioottimaista tehdessään Suomesta "ilmastonmuutoksen vastaisen taistelun mallimaata".
Vierailija kirjoitti:
Kyllä.
Suomessa oli omalla kohdallani paljon enemmän näköalattomuutta. Julkinen keskustelu paljon mustavalkoisempaa ja tuomitsevampaa. Usein oli vain yksi totuus ja vain yksi hyväksytty keino tehdä asiat sen hetken trendin mukaan "oikein".
Käyn ylläpitämässä kielitaitoani parilla foorumilla ja lehtiä netistä lueskellen. Sama meno tuntuu jatkuvan.
Tuo yksi totuus on niin totta. Esim.kivunhoidon suhteen lääkäreillä. Jokainen vahvoja kipulääkkeitä tarvitseva on narkkari heille. (Itse en tarvitse onneksi)
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli sen verran kova ikävä läheisiäni ja ystäviäni, että palasin ihan mielelläni takaisin Suomeen.
Mulla ei ole perhettä eikä läheisiä, joten voisin viihtyä ulkomailla.
On kyllä paljon parempi olo ulkomailla. Kävin yliopiston jenkeissä. Suomessa kun eka yritin tuli nolla opintoviikkoa koska suomalainen yliopisto oli mielestäni ihan perseestä. Epäsosiaaliset kanssaoppilaat ja proffat jotka eivät välittäneet mitään oppilaista eivätkä osanneet luennoida hyvin.
Jenkeissä sitten valmistuin luokan parhaana ja sain ihan hyvän työtarjouksenkin. Palkka 3x suomeen verrattuna. Valitettavasti työpaikka ja h1b viisumi meni vessasta taantuman takia ja jouduin palaamaan suomeen.
Nykyisin haluaisin asua latinalaisessa amerikassa mutta se ei taida olla mahdollista. Täällä suomessa minulla ei ole paljon kavereita koska en siedä suomalaisia. Huono käytös, epäsosiaalisia, tylsät jutut. Naiset eivät täällä katso päinkään mutta lattareissa voin helposti saada parikymppisiä kaunottaria. Ihan kokemuksella sanon tuon.
Hyvä ja mielenkiintoinen ketju. Itse viihdyn Suomessa ja eipä minulla kokemusta ulkomailla elämisestä olekaan. Eniten harmittaa valittajat jotka eivät kuitenkaan saa lähdetyksi kokeilemaan sitä vihreämpää ruohoa aidan takana.
Ei ainakaan Ranskassa - Kaverini asui 13 vuotta Ranskassa, eikä saanut siellä yhtään ystäviä. Tunsi itsensä vaan kokoajan hyvin ulkopuoliseksi ja masentuneeksi ja oli sitten pakko muuttaa takaisin Suomeen ja jättää mies ja toinen lapsista sinne.
Ja tämä kaverini on itse hyvin sosiaalinen, kaunis, hoikka ja tyylikäs - joten hänessä itsessään ei ollut vikaa.