Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Äitienpäivän pettymys
12.05.2019 |
Onhan mulla nyt oikeus olla vähän pettynyt? Meillä on miehen kanssa puoli vuotias tyttö ja tämä on siis minun ensimmäinen äitienpäivä itse äitinä. Niin mitä tekee rakas aviomieheni. Makaa tuolla sängyssä nukkumassa, kun minä nousin ylös vaihtamaan vaippaa ja keittämään aamupuuroa. Sanoin kyllä miehelle, että aiotko nousta tytön kanssa ja vastaus oli vain epämääräinen hymähdys. Oli kyllä selkeästi hereillä. Ja minä siis nousen AINA tuon meidän tytön kanssa. Joka aamu. Oletin kyllä että edes äitienpäivänä olisin saanut jäädä köllimään.
Kommentit (245)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi tästä päivästä vouhkataan näin pirusti? Ihan normaali sunnuntai.
En tiedä. Minulle tämä on siivoussunnuntai, vielä kun jaksaisi ikkunat pestä niin voisi linnoittautua sohvalle. Mukulat pistin pihalle aamulla isänsä kanssa leikkimään jottei ole tiellä siivotessa. Jotain lahjoja? Miksi mun niitä pitäisi vaatia kun ne lapset on itsessään jo lahjoja. Ja joku äitienpäivälounas, meillä syödään kinkkukiusausta. :D
Ja isänpäivänä sinä ulkoilet lasten kanssa, niin mies saa siivottua, niinkö?
Vaikka, ei meillä vietetä sitäkään. Kuten ei myöskään joulua, pääsiäistä tms. :D
Kyllä ne lapset viimeistään kouluikäisenä asiaa ihmettelee. Vai kuulutteko te siihen uskonlahkoon, missä ei lasten synttäreitäkään vietetä?
Ei ne kyllä ihmettele, kaksi on kouluikäisiä. Eikä kuuluta mihinkään uskonlahkoon. Synttäreinä käydään korkeintaan ulkona syömässä ei sen kummempaa. Miksi pitäisi?
No mikäs siinä sitten, jos elämä on pelkkää arkea. Tuskin juhlitte lasten valmistujaisia tai järjestätte mitään yo-juhlia. Kuolleetkin voi haudata ilman mitään vieraita tai muistotilaisuutta, siinähän menisi muuten hyvää siivousaikaa hukkaan.
Ehei, käsitit väärin. Meillä arkikin on pienoista juhlaa. Ja ne rahat jotka säästämme jättämällä turhia juhlia juhlimatta, käytämme suurempaan reissuun vuoden lopussa. (Pakomatka joulusta). Lapset arvostavat tätä synttäreitä tai muita juhlia enemmän. Ovat kaikki itse näin sanoneet. Ja tuosta arjesta, arvostan enemmän sitä kun esim. parisen viikkoa sitten aamulla "pakkasin" pienintä päiväkotiin niin 8 vuotias kirkaisi keittiöstä että "täällä on äiti sulle kahvi ja leipä valmiina". Minun mielestä tuo on parempaa ku joku yksi turhanpäiväinen "juhlapäivä" kerran vuodessa mistä 99% ihmisistä vain pahoittaa mielensä ja pettyy.
Eihän juhliin tarvitse rahaa törsätä vai millaisiksi sinä ne miellät? Siivoojat kotiin, tarjottavat pitopalvelusta ja kaikille uudet juhlavaatteet? Aikaa ja vaivaa ne enemmän vaatii, mutta eihän kaikki sellaista halua tehdä. Tuota kirkumista en ymmärrä, säikähtikö lapsesi, kun keittiössä oli voileipä ja kahvi?
Miksi tarvii vittuilla toiselle? 😀
Eri
Jos viestiketjun aloittaa kiroilemalla, niin v*ttuilu on ihan luonteva jatkumo. Sen lisäksi joillekin tuntuu olevan ihan mahdoton ymmärtää, että halauksen ja onnittelun toivominen on jotain muuta kuin "jalustalle nostamista". Jos kerran arki on juhlaa, niin miksi äitienpäivästä pitää tehdä oikea arkiarki, jolloin ei edes kahvia keitetä ettei se vaan vaikuttaisi juhlalta?
Siis kuka kiroili? Ja vaikka olisikin kiroillut, et voi vastuuttaa muita ihmisiä omasta huonosta käytöksestäsi. "Kyl määki ku toiki!" Aikuinen ihminen...
Miten se sinun päivästäsi on pois, jos joku pitää äitienpäivää pelkkänä roskana?
Säälittää lasten puolesta, jotka eivät koskaan saa kokemusta, miten toisen päivää juhlistetaan. Luin kerran palstalta, miten jollain ei tullut konfirmaatioon yhtään vierasta, ei edes omia vanhempia, hän ei saanut edes ruusua tai onnitteluja. Oli polkenut pyörällä kirkosta kotiin, jossa vanhemmat eivät kommentoineet mitään. Olen ihmetellyt, millaiset vanhemmat tekevät noin, mutta näköjään sellaisia on vieläkin. Pienten lasten äideillä on syytäkin valittaa, jos mies ei opeta lapsille edes sen vertaa tapoja.
Niin no kai tuokin näkökulma on ihan ymmärrettävä ja keskustelu hyvä asia, mutta jospa sinä kuitenkin keskittyisit kasvattamaan omat lapsesi ja antaisit tämän toisen henkilön kasvattaa omansa? Hän kuitenkin sanoi, että lapset ovat ihan tyytyväisiä, eikä meillä ole mitään syytä epäillä muuta. Kyllä ne lapset sitäpaitsi kuulevat ja näkevät koulussa ja kavereilta, miten toisen päivää juhlistetaan, ja aikuisina he saavat sitten mahdollisten puolisoiden kanssa luoda omat perinteensä, jos siltä tuntuu. Muistathan, että tapoja on monenlaisia, eivätkä kaikki siirry eteenpäin, vaikka kotona kuinka opetettaisiin.
Minä en usko kyllä hetkeäkään että lapset on tyytyväisiä kun kotona ei juhlita yhtään mitään. Tottakai he sanovat niin kotona ja vanhemmille, mutta ei lapset kyllä osaa laittaa asioita sellaiseen mittakaavan että koskaan ei juhlita mitään jotta voidaan tehdä yksi matka ulkomaille kerran vuodessa. Sielläkin varmaan keskitytään sitten arjen elämiseen koska juhlinta on turhaa. Eiköhän kuitenkin heilläkin koulussa tule olo että mikäs siinä onkin kun toisten perheissä juhlistetaan yhdessä asioita ja heillä kotona edes synttäreitä ei juhlita. Ei jessus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi tästä päivästä vouhkataan näin pirusti? Ihan normaali sunnuntai.
Minäkään en ymmärrä. En koe olevani niin erinomainen äiti, että pitäisi oikeen juhlia yhtenä päivänä vuodessa. Olen tavallinen äiti joka päivä.
Juhlapäivät ja perinteet tuodat paljon iloa elämään. Omassa lapsuudessa oli kivaa, kun äitienpäivänä grillattiin ja juotiin kakkukahvit (meillä oli perinteenä laskea vene vesille ja tehdä retki saareen), isänpäivänä tehtiin monesti lettuja (meillä oli kesän päättäjäiset ja laitettiin kesämökki talviteloille - ja syötiin hyvin), vappuna koristeltiin leikkimökki ja leikittiin ulkona (vappuna mentiin tivoliin ja syötiin hattaroita), pääsiäisenä löytyi yllätysmunia (pääsiäisenä lapset etsivät munia kartan mukaan), juhannuksena kerättiin luonnonkukkia ja käytiin yöuinnilla (juhannuksena purjehdittiin ystävien kanssa tiettyyn satamaan ja saunottiin) ... Meillä saattoi saada jopa nimipäivänä kortin ja pienen lahjan (Ohhoh! Niin meilläkin).
Siltikään en koe olevani mitenkään erikoinen äiti.
Miksi elämässä ei saisi olla erityisempiä päiviä? Ei ole ihan sama asia esim. syödä hyvin tavallisena päivänä, kuin syödä perinteeksi muodostuneella tavalla aina jonain tiettynä päivänä! :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi tästä päivästä vouhkataan näin pirusti? Ihan normaali sunnuntai.
Minäkään en ymmärrä. En koe olevani niin erinomainen äiti, että pitäisi oikeen juhlia yhtenä päivänä vuodessa. Olen tavallinen äiti joka päivä.
Juhlapäivät ja perinteet tuodat paljon iloa elämään. Omassa lapsuudessa oli kivaa, kun äitienpäivänä grillattiin ja juotiin kakkukahvit (meillä oli perinteenä laskea vene vesille ja tehdä retki saareen), isänpäivänä tehtiin monesti lettuja (meillä oli kesän päättäjäiset ja laitettiin kesämökki talviteloille - ja syötiin hyvin), vappuna koristeltiin leikkimökki ja leikittiin ulkona (vappuna mentiin tivoliin ja syötiin hattaroita), pääsiäisenä löytyi yllätysmunia (pääsiäisenä lapset etsivät munia kartan mukaan), juhannuksena kerättiin luonnonkukkia ja käytiin yöuinnilla (juhannuksena purjehdittiin ystävien kanssa tiettyyn satamaan ja saunottiin) ... Meillä saattoi saada jopa nimipäivänä kortin ja pienen lahjan (Ohhoh! Niin meilläkin).
Siltikään en koe olevani mitenkään erikoinen äiti.
Sinäkö olet miehesi äiti? Toki pieni huomaavaisuus olisi paikallaan. Ehkä mies oli unohtanut ja nolotti. Puhukaa asiasta muuten liittonne on taputeltu. Ihan niin kuin muistakin asioista,puhumalla ei murjottamalla.
et ole miehesi äiti joten miksi hän juhlisi sinua. kunhan lapsesi varttuu hän kyllä muistaa äitiä, kuten on tarkoituskin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos minua ei odota hellyttävät äitienpäiväkortit, valkovuokot ja valmis sämpylä - en tod nouse sängystä.
Minä petyin jo keskiyön jälkeen kun mies ei halunnut naida äitienpäivän kunniaksi. Ja siis ihan oikeasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistä te nämä moukat miehiksenne löydätte?
Menimme naimisiin hyvin nuorena, ei tarvinnut minun opettaa miestäni äitienpäivää muistamaan, oli kotonaan jo oppinut hyvät tavat. Samoin minä muistin lastemme kanssa aina häntä isänpäivänä. Minutkin on hyvin kasvatettu.
Lasten isä ei yhdessä olon aikana herännyt koskaan edes äitienpäivänä ajoissa että olisi keittänyt kahvit tms. Pyysi aina 12 aikaan päivällä kun jaksoi nousta, että feikataan aamu. Menin muka nukkumaan, hän oli lapsen kanssa ja keitti kahvit (jota olin jo ennättänyt juoda riittävästi) teki leivän ja toi sänkyyn. Tämän jälkeen riensi oman äitinsä luo syömään ja ei ottanut minua ja lasta mukaan että "äiti saa olla rauhassa eikä tarvitse kuulla lapsen meteliä" Noh erottiin ja tänä äitienpäivänä lapsi oli isänsä luona ja oli tarkoitus että haen lapsen kun olen rauhassa heräillyt. Kappas puhelin soi seitsemältä aamulla että hän on jo tuomassa lasta kun on omia menoja. Silmät ristissä avasin oven että kiitos kun sain herätä rauhassa... No ei siinä mitään, meillä oli ihana päivä oman rakkaan tytön kanssa ❤️
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
et ole miehesi äiti joten miksi hän juhlisi sinua. kunhan lapsesi varttuu hän kyllä muistaa äitiä, kuten on tarkoituskin.
Ja muista myös, kun isänpäivä koittaa, niin älä lainkaan huomioi miestäsi. Lapsille kannattaa myös vinkata, ettei se saamaton ukonrötiskö ole minkään arvoinen. Niin rakennetaan hyvä ja kestävä avioliitto ja perhe-elämä, kaikilla on hyvä olla!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuota se meilläkin oli 20 vuotta. Toisaalta et ole miehesi äiti.
Tuskin hän omaakaan äitiään muistaa, paitsi enintään jollain kuivahtaneella Tokmanni-ruusulla ja änkeämällä mammansa laittamaan pöytään.
Tsemppiä. Älä kuitenkaan tapa miestä, vaikka mieli tekee. Jätä mieluummin. Ota mukula ja hurauta oman äitisi luo ennenkuin mulkkuteline herää.
Niin, vaippaikäisenkö pitäisi osata huolehtia itse äitienpäivä äidilleen järjestää?
Ei ole ap miehensä äiti, mutta miehen lapsen äiti kuitenkin. Sen verran voisi olla kunnioitusta oman jälkikasvun toista vanhempaa kohtaan, että kerran vuodessa nousisi vauvan kanssa ja keittäisi edes kahvit puolisolleen.
Sinulla taitaa olla huono lukutaito.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä petyin jo keskiyön jälkeen kun mies ei halunnut naida äitienpäivän kunniaksi. Ja siis ihan oikeasti.
Miksi tätä joku alapeukuttaa?
En ole mieheni äiti mutta mieheni on se joka on tehnyt minusta äidin ja pidän siitå tekotavasta niin miksi en voisi sitå haluta äitienpäiväksi?
Ymmärrättehän te kaikki ettå olette tulleet vanhemmiksi nimenomaan naimalla toistenne kanssa?
Älä oo neiti, niin meidänkin äiti tekee kaiken äitien päivänä itse, ihan normaali arkipäivä äitienpäivä:D kakun kyllä leivoin äidille ja ostin jalkahoito paketin ja arpapaketin(ei tullut voittoa)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
eepi kirjoitti:
No kuulkaas, minä vietin ensimmäisen äitienpäiväni lukittautuneena saunaan. Mies ei muistanut millään tavalla. Mika Häkkinen voitti formula-kisan ja onnitteli äitiään televisiossa mutta se tollikka meillä ei edes siinä vaiheessa muistanut asiaa. Joten laitoin kylppärin oven lukkoon ja menin saunaan mököttämään. Sen episodin ja jälkiselvittelyjen jälkeen ei ole ikinä äitienpäivä unohtunut meidän perheessä.
Tänä aamuna heräsin 05.30 lähtemään töihin. Minulle oli katettu aamupala-astiat pöytään ja kortti +lahja oli pöydällä. Mun rakkaat!Minä en ainakaan mitään tollikaksi nimittelyjä ja saunaan telkeytymisiä olisi jäänyt katselemaan. Onneksi sinä olet löytänyt itsellesi tohvelisankarin joka tottelee sinun oikkujasi.
Miehinen mies vauvapalstailee ja nimittelee muita tohvelisankareiksi 😂
Mitä helvetin junttikieltä on "miehinen mies"?
Hyvää suomea, jota oppii lukemalla kirjallisuutta. Et taida olla koskaan kokeillut?
Olen uusperheellinen ja minulle oli aluksi kova pala se, ettei äitienpäivää enää juhlittu. Ex-mieheni toi aina aamupalan sänkyyn, mutta koska meillä ei ole nykyisen puolisoni kanssa lapsia, emme ole juhlineet yhdessä äitienpäivää, ainoastaan minä ja lapseni.vuosien saatossa mielin pettymykseni ja aloin puuhastelemaan omia juttuja äitienpäivänä lapsieni kanssa, ilman puolisoani. Tänä vuonna hän yllätti tuomalla kukkia illalla, joten kun ei odota mitään, voi aina yllättyä iloisesti.
En ole koskaan äitienpäivästä raivareita vetänyt, koska olen alusta asti tottunut siihen, että jompi kumpi on töissä äitienpäivänä. Tänä vuonna olimme kumpikin vapaalla ja aikuiset lapsetkin oli kaikki vapaalla, joten oli harvinainen päivä, kun koko porukka oli meillä yötä ja saimme juoda kahvit aamulla yhdessä ja syödä lounaan.
Lasten ollessa pieniä, mies usein pääsi töistä klo 04.00 aamulla, joten nousin lasten kanssa tietenkin ylös aamusta. Kun menin itse töihin, jouduimme aika lailla somplimaan työvuoroja, että homma saatiin pyörimään. Joten minä saatoin päästä äitienpäivänä klo 07.00 töistä tai mennä töihin klo 07.00. Jos olin vapaalla, mies oli taas töissä.
Joten aamukahvit ja kakut sänkyyn saattoi mennä onnitteluiksi vuoron vaihdossa ja ruusukimpuksi keittiön pöydällä, jonka löysin, kun heräsin tai tulin töistä. Lapset laittoi kakkua ja kortteja muutaman vuoden, kun koulussa kortteja tekivät. Mukava tapa.
Omat pojat ei varmaan ole oppineet sellaisia tapoja, että aamusta pitää viedä kakkua ja kahvia vaimolle. Hyvä ketju, pitääpä heille sanoa tästä, jos lapsia tekevät. Kotona eivät ole sellaisia juttuja pahemmin nähneet. Eivät ole kyllä nähneet äitiä saunassa itkemässä, kun ei saanut kahvia sänkyyn aamulla. Joten sekin voi heille olla uutta.
Äitienpäivää voi viettää monin tavoin.
Aamu alkoi aivan ihanasti, tyttö antoi kerhossa ja koulussa tekemät lahjat ja kortit. Lähdin töihin, sovimme että lähdemme vanhemapani ja avopuolison, meidän tytön ja minun edellisestä suhteesta olevan pojan (19v, asuu kotona) kanssa syömään. Ravintolassa tahtojen taistelu tytön kanssa syömisestä, isää pyysin välillä apuun, ei reagointia. Minä maksoin koko lystin. Ravintola kierroksen jälkeen miehen vanhemmille ja sieltä kotiin. Meille tuli illalla vielä veljeni puolisoineen sekä vanhempani kahville. Siinä samalla yritin saada tyttöä iltatoimille, siinä joten kuten onnistuin, monen kerran sanomisen ja joo ääni nousee turhan kovaksi itselle kun samasta asiasta saa sanoa monta kertaa ja muutenkin olen aika kova ääninen. Vieraat lähti ja tyttö sängyssä isän kanssa juttelemassa, siitä kun äiti huutaa yms... Siinä vaiheessa nousi kyllä savu joka paikasta enkä osannut kuin itkeä. Juttelin kyllä vielä asioista tytön kanssa ja hän kyllä ymmärsi minkä takia olen tehnyt niin kuin olen... Mies sai vain taas itsensä nostettua niin täydelliseksi isäksi kun ei huuda, ja on kiltti, mutta se onkin sitten siinä, hän ei tee yhtään mitään lapsen kanssa eikä murehdi joka päiväistä lapsen tarpeista. Petyin myös todella siihen että kumpikaan, mies eikä poika, toivottaneet minulle hyvää äitienpäivää. Tällä hetkellä on todella P.... äiti olotila.
Suu auki. Aloittajan tapauksessa ihan oikeasti ota se mies nyt kunnolla kirkkoon siitä, että sinä nukut ehjät unet ja pitkän aamun kerran viikossa. Pakko saada univelkaa lyhennettyä, ettei väsymys kasva liikaa. Käytä niin isoja kirjaimia kuin tarvitsee.
Hyvänäin kirjoitti:
En kuulu niihin äiteihin, jotka vaativat erityistä huomiota ja lahjoja äitienpäivänä. Lapseni ovat jo aikuisia ja kortteja sain heiltä silloin pienenä. He sanoivat, että heille äitienpäivä on joka päivä. Olen samaa mieltä. Sitä pientä huomiota voi osoittaa pienillä asioilla muulloinkin kuin yhtenä toukokuun päivänä.
Naurettavaa. Se, että huomioi erityisellä tavalla äitienpäivänä, ei mitenkään sulje pois huomioimista muinakin päivinä. Tämä ei ole joko tai asia.
Alue: Aihe vapaa
Kuulostaa ap samalta kuin minun ensimmäinen äitienpäiväni. Se mies oli muutenkin saamaton ja ilkeä arjessa niin pitkä suhde loppui aika pian kun lapsi oli pieni. Ystävänpäivänäkään ei sanallakaan koskaan mitään sanonut, kun joskus kysyin et miksei sano edes hyvää ystävänpäivää tms, vastaus oli et koska me ei olla kavereita!! 😅😂
Nykyinen aviomieheni täysin toista maata. Enää en pelkästään minä anna huomiota, saan sitä myös. Prinsessakohtelua toki en äitienpäivänäkään tarvitse. Ihanaa että hän itse minua haluaa lastemme kanssa muistaa ja onnitella.
Että kyllä se huono suhde yleensä vaihtamalla paranee.