Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Äitienpäivän pettymys
12.05.2019 |
Onhan mulla nyt oikeus olla vähän pettynyt? Meillä on miehen kanssa puoli vuotias tyttö ja tämä on siis minun ensimmäinen äitienpäivä itse äitinä. Niin mitä tekee rakas aviomieheni. Makaa tuolla sängyssä nukkumassa, kun minä nousin ylös vaihtamaan vaippaa ja keittämään aamupuuroa. Sanoin kyllä miehelle, että aiotko nousta tytön kanssa ja vastaus oli vain epämääräinen hymähdys. Oli kyllä selkeästi hereillä. Ja minä siis nousen AINA tuon meidän tytön kanssa. Joka aamu. Oletin kyllä että edes äitienpäivänä olisin saanut jäädä köllimään.
Kommentit (245)
Minua taas ei ilahduta mikään pyytämällä pyydetty. Se on vähän kuin kysyisi, että näytänkö hyvältä tavalla, johon ei oikein voi vastata kuin kyllä. Eli ei kukkakimput ja suklaat tunnu miltään, jos olen ne erikseen pyytänyt. Parempi olisi vain ostaa itse. Toki muutoin arjessa pitää selvästi osata ilmaista, että mitä haluaa ja puhua työnjaosta avoimesti sekä selkeästi. Omia lapsia opetan huomioimaan muita, ehkä se heiltä tulee siten aidosti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi tästä päivästä vouhkataan näin pirusti? Ihan normaali sunnuntai.
En tiedä. Minulle tämä on siivoussunnuntai, vielä kun jaksaisi ikkunat pestä niin voisi linnoittautua sohvalle. Mukulat pistin pihalle aamulla isänsä kanssa leikkimään jottei ole tiellä siivotessa. Jotain lahjoja? Miksi mun niitä pitäisi vaatia kun ne lapset on itsessään jo lahjoja. Ja joku äitienpäivälounas, meillä syödään kinkkukiusausta. :D
Ja isänpäivänä sinä ulkoilet lasten kanssa, niin mies saa siivottua, niinkö?
Vaikka, ei meillä vietetä sitäkään. Kuten ei myöskään joulua, pääsiäistä tms. :D
Kyllä ne lapset viimeistään kouluikäisenä asiaa ihmettelee. Vai kuulutteko te siihen uskonlahkoon, missä ei lasten synttäreitäkään vietetä?
Ei ne kyllä ihmettele, kaksi on kouluikäisiä. Eikä kuuluta mihinkään uskonlahkoon. Synttäreinä käydään korkeintaan ulkona syömässä ei sen kummempaa. Miksi pitäisi?
No mikäs siinä sitten, jos elämä on pelkkää arkea. Tuskin juhlitte lasten valmistujaisia tai järjestätte mitään yo-juhlia. Kuolleetkin voi haudata ilman mitään vieraita tai muistotilaisuutta, siinähän menisi muuten hyvää siivousaikaa hukkaan.
Ehei, käsitit väärin. Meillä arkikin on pienoista juhlaa. Ja ne rahat jotka säästämme jättämällä turhia juhlia juhlimatta, käytämme suurempaan reissuun vuoden lopussa. (Pakomatka joulusta). Lapset arvostavat tätä synttäreitä tai muita juhlia enemmän. Ovat kaikki itse näin sanoneet. Ja tuosta arjesta, arvostan enemmän sitä kun esim. parisen viikkoa sitten aamulla "pakkasin" pienintä päiväkotiin niin 8 vuotias kirkaisi keittiöstä että "täällä on äiti sulle kahvi ja leipä valmiina". Minun mielestä tuo on parempaa ku joku yksi turhanpäiväinen "juhlapäivä" kerran vuodessa mistä 99% ihmisistä vain pahoittaa mielensä ja pettyy.
Eihän juhliin tarvitse rahaa törsätä vai millaisiksi sinä ne miellät? Siivoojat kotiin, tarjottavat pitopalvelusta ja kaikille uudet juhlavaatteet? Aikaa ja vaivaa ne enemmän vaatii, mutta eihän kaikki sellaista halua tehdä. Tuota kirkumista en ymmärrä, säikähtikö lapsesi, kun keittiössä oli voileipä ja kahvi?
Juu, juuri näin, muutetaan sitten sanamuotoon "hihkaisi" tai "ilmoitti" jos se sinun pyllyäsi vähemmän kutittaa. Jos ketään meidän perheessä ei kiinnosta viettää näitä turhanpäiväisiä juhlia niin miksi ehdoin tahdoin meidän niin pitäisi tehdä? Ai siksi, kun kaikki muutkin. Sukellat ilmeisesti paskakasaankin jos muut niin tekevät. :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi tästä päivästä vouhkataan näin pirusti? Ihan normaali sunnuntai.
En tiedä. Minulle tämä on siivoussunnuntai, vielä kun jaksaisi ikkunat pestä niin voisi linnoittautua sohvalle. Mukulat pistin pihalle aamulla isänsä kanssa leikkimään jottei ole tiellä siivotessa. Jotain lahjoja? Miksi mun niitä pitäisi vaatia kun ne lapset on itsessään jo lahjoja. Ja joku äitienpäivälounas, meillä syödään kinkkukiusausta. :D
Ja isänpäivänä sinä ulkoilet lasten kanssa, niin mies saa siivottua, niinkö?
Vaikka, ei meillä vietetä sitäkään. Kuten ei myöskään joulua, pääsiäistä tms. :D
Kyllä ne lapset viimeistään kouluikäisenä asiaa ihmettelee. Vai kuulutteko te siihen uskonlahkoon, missä ei lasten synttäreitäkään vietetä?
Ei ne kyllä ihmettele, kaksi on kouluikäisiä. Eikä kuuluta mihinkään uskonlahkoon. Synttäreinä käydään korkeintaan ulkona syömässä ei sen kummempaa. Miksi pitäisi?
No mikäs siinä sitten, jos elämä on pelkkää arkea. Tuskin juhlitte lasten valmistujaisia tai järjestätte mitään yo-juhlia. Kuolleetkin voi haudata ilman mitään vieraita tai muistotilaisuutta, siinähän menisi muuten hyvää siivousaikaa hukkaan.
Ehei, käsitit väärin. Meillä arkikin on pienoista juhlaa. Ja ne rahat jotka säästämme jättämällä turhia juhlia juhlimatta, käytämme suurempaan reissuun vuoden lopussa. (Pakomatka joulusta). Lapset arvostavat tätä synttäreitä tai muita juhlia enemmän. Ovat kaikki itse näin sanoneet. Ja tuosta arjesta, arvostan enemmän sitä kun esim. parisen viikkoa sitten aamulla "pakkasin" pienintä päiväkotiin niin 8 vuotias kirkaisi keittiöstä että "täällä on äiti sulle kahvi ja leipä valmiina". Minun mielestä tuo on parempaa ku joku yksi turhanpäiväinen "juhlapäivä" kerran vuodessa mistä 99% ihmisistä vain pahoittaa mielensä ja pettyy.
Eihän juhliin tarvitse rahaa törsätä vai millaisiksi sinä ne miellät? Siivoojat kotiin, tarjottavat pitopalvelusta ja kaikille uudet juhlavaatteet? Aikaa ja vaivaa ne enemmän vaatii, mutta eihän kaikki sellaista halua tehdä. Tuota kirkumista en ymmärrä, säikähtikö lapsesi, kun keittiössä oli voileipä ja kahvi?
Miksi tarvii vittuilla toiselle? 😀
Eri
Jos viestiketjun aloittaa kiroilemalla, niin v*ttuilu on ihan luonteva jatkumo. Sen lisäksi joillekin tuntuu olevan ihan mahdoton ymmärtää, että halauksen ja onnittelun toivominen on jotain muuta kuin "jalustalle nostamista". Jos kerran arki on juhlaa, niin miksi äitienpäivästä pitää tehdä oikea arkiarki, jolloin ei edes kahvia keitetä ettei se vaan vaikuttaisi juhlalta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi tästä päivästä vouhkataan näin pirusti? Ihan normaali sunnuntai.
En tiedä. Minulle tämä on siivoussunnuntai, vielä kun jaksaisi ikkunat pestä niin voisi linnoittautua sohvalle. Mukulat pistin pihalle aamulla isänsä kanssa leikkimään jottei ole tiellä siivotessa. Jotain lahjoja? Miksi mun niitä pitäisi vaatia kun ne lapset on itsessään jo lahjoja. Ja joku äitienpäivälounas, meillä syödään kinkkukiusausta. :D
Ja isänpäivänä sinä ulkoilet lasten kanssa, niin mies saa siivottua, niinkö?
Vaikka, ei meillä vietetä sitäkään. Kuten ei myöskään joulua, pääsiäistä tms. :D
Kyllä ne lapset viimeistään kouluikäisenä asiaa ihmettelee. Vai kuulutteko te siihen uskonlahkoon, missä ei lasten synttäreitäkään vietetä?
Ei ne kyllä ihmettele, kaksi on kouluikäisiä. Eikä kuuluta mihinkään uskonlahkoon. Synttäreinä käydään korkeintaan ulkona syömässä ei sen kummempaa. Miksi pitäisi?
No mikäs siinä sitten, jos elämä on pelkkää arkea. Tuskin juhlitte lasten valmistujaisia tai järjestätte mitään yo-juhlia. Kuolleetkin voi haudata ilman mitään vieraita tai muistotilaisuutta, siinähän menisi muuten hyvää siivousaikaa hukkaan.
Ehei, käsitit väärin. Meillä arkikin on pienoista juhlaa. Ja ne rahat jotka säästämme jättämällä turhia juhlia juhlimatta, käytämme suurempaan reissuun vuoden lopussa. (Pakomatka joulusta). Lapset arvostavat tätä synttäreitä tai muita juhlia enemmän. Ovat kaikki itse näin sanoneet. Ja tuosta arjesta, arvostan enemmän sitä kun esim. parisen viikkoa sitten aamulla "pakkasin" pienintä päiväkotiin niin 8 vuotias kirkaisi keittiöstä että "täällä on äiti sulle kahvi ja leipä valmiina". Minun mielestä tuo on parempaa ku joku yksi turhanpäiväinen "juhlapäivä" kerran vuodessa mistä 99% ihmisistä vain pahoittaa mielensä ja pettyy.
Eihän juhliin tarvitse rahaa törsätä vai millaisiksi sinä ne miellät? Siivoojat kotiin, tarjottavat pitopalvelusta ja kaikille uudet juhlavaatteet? Aikaa ja vaivaa ne enemmän vaatii, mutta eihän kaikki sellaista halua tehdä. Tuota kirkumista en ymmärrä, säikähtikö lapsesi, kun keittiössä oli voileipä ja kahvi?
Juu, juuri näin, muutetaan sitten sanamuotoon "hihkaisi" tai "ilmoitti" jos se sinun pyllyäsi vähemmän kutittaa. Jos ketään meidän perheessä ei kiinnosta viettää näitä turhanpäiväisiä juhlia niin miksi ehdoin tahdoin meidän niin pitäisi tehdä? Ai siksi, kun kaikki muutkin. Sukellat ilmeisesti paskakasaankin jos muut niin tekevät. :D
Lapset nyt ovat innoissaan juhlapäivistä olipa ne omia tai muiden. Minusta on sääli, että he eivät opi niistä mitään lapsuudenperheissään, koska kukaan ei ole koskaan juhlan arvoinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi tästä päivästä vouhkataan näin pirusti? Ihan normaali sunnuntai.
En tiedä. Minulle tämä on siivoussunnuntai, vielä kun jaksaisi ikkunat pestä niin voisi linnoittautua sohvalle. Mukulat pistin pihalle aamulla isänsä kanssa leikkimään jottei ole tiellä siivotessa. Jotain lahjoja? Miksi mun niitä pitäisi vaatia kun ne lapset on itsessään jo lahjoja. Ja joku äitienpäivälounas, meillä syödään kinkkukiusausta. :D
Ja isänpäivänä sinä ulkoilet lasten kanssa, niin mies saa siivottua, niinkö?
Vaikka, ei meillä vietetä sitäkään. Kuten ei myöskään joulua, pääsiäistä tms. :D
Kyllä ne lapset viimeistään kouluikäisenä asiaa ihmettelee. Vai kuulutteko te siihen uskonlahkoon, missä ei lasten synttäreitäkään vietetä?
Ei ne kyllä ihmettele, kaksi on kouluikäisiä. Eikä kuuluta mihinkään uskonlahkoon. Synttäreinä käydään korkeintaan ulkona syömässä ei sen kummempaa. Miksi pitäisi?
No mikäs siinä sitten, jos elämä on pelkkää arkea. Tuskin juhlitte lasten valmistujaisia tai järjestätte mitään yo-juhlia. Kuolleetkin voi haudata ilman mitään vieraita tai muistotilaisuutta, siinähän menisi muuten hyvää siivousaikaa hukkaan.
Ehei, käsitit väärin. Meillä arkikin on pienoista juhlaa. Ja ne rahat jotka säästämme jättämällä turhia juhlia juhlimatta, käytämme suurempaan reissuun vuoden lopussa. (Pakomatka joulusta). Lapset arvostavat tätä synttäreitä tai muita juhlia enemmän. Ovat kaikki itse näin sanoneet. Ja tuosta arjesta, arvostan enemmän sitä kun esim. parisen viikkoa sitten aamulla "pakkasin" pienintä päiväkotiin niin 8 vuotias kirkaisi keittiöstä että "täällä on äiti sulle kahvi ja leipä valmiina". Minun mielestä tuo on parempaa ku joku yksi turhanpäiväinen "juhlapäivä" kerran vuodessa mistä 99% ihmisistä vain pahoittaa mielensä ja pettyy.
Eihän juhliin tarvitse rahaa törsätä vai millaisiksi sinä ne miellät? Siivoojat kotiin, tarjottavat pitopalvelusta ja kaikille uudet juhlavaatteet? Aikaa ja vaivaa ne enemmän vaatii, mutta eihän kaikki sellaista halua tehdä. Tuota kirkumista en ymmärrä, säikähtikö lapsesi, kun keittiössä oli voileipä ja kahvi?
Harvan juhlan juhlimatta jättäminen säästää kummoisia matkarahoja... Äitienpäiväkin voi olla ilmaiseksi tehty kortti ja valkovuokot metsästä. Isänpäivänä voi olla vaikka itse tehdyt korvapuustit, jotka ovat lähes ilmaisia.
Monesti juhlan tuntua tuo jo se, että kokoonnutaan siistityn pöydän ääreen ja syödään vaikka vähän hienommalla kattauksella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muija vetäisi kunnon kännin ja piti kaikkia hereillä yöllä. Aamulla eli melkein klo 12 lapsensa toivat hieman vaivaantuneena lahjansa. Nyt makaa sohvalla.
Jess! Lapset voivat miettiä, minkä takia äippä vetää lärvit. Paska ukko?
Kyllä juoppo aina syitä löytää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies nous eilen vauvan kanssa, tänään oli miun vuoro. Aamupalan sain kyllä valmiina. Oon sanonu miehelle (tää on nyt miun kolmas äitienpäivä), että toivon saavani aamupalan jonka aikana mies passaa lapset ja kukan.
Eli siis avaa suusi ja kerro mitä odotat.
Kyllä aikuisen ihmisen täytyy itse ymmärtää, että kunnioittaa toista äitienpäivänä ilman että pitäisi erikseen kertoa mitä haluaa. Mikä äitienpäivä se sellainen on, että kerrotaan erikseen ” haluan kahvia” ” tuotko kakun”. Ei äitienpäivä ole mikään lahjatoivelista, vaan päivä äidille, jonka kunniaksi läheiset ihmiset muistavat äitejä/ vaimoja ihan omasta aloitteesta ja päivää, jota juhlitaan läheisten kesken. Jossei toinen ymmärrä sen vertaa kunnioittaa, niin antaa sitten mieluummin olka koko asia.
Eri asia, jos erikseen haluaa sopia, ettei tahdo viettää koko päivää, mutta se on sitten asia erikseen.On niistä toiveista hyvä keskustella. Osa ilahtuu kahvista ja kakusta, joku taas haluaa ulos syömään, tai sitten jonkun lahjan kirjan, korun tms...
Toki, mutta ei mielestäni tuollainen ” minä itse kerron, mitä haluan” kuulu asiaan, vaan jos asiasta halutaan sopia, niin silloin lahjan tms. Äitiä / vaimoa muistava henkilö ottaa itse asian puheeksi ja kysyy itse.
Näistä asioista kannattaa puhua jo silloin, kun perheeseen vasta odotetaan esikoista. Puhua siitä, vietetäänkö äitienpäivää ja isänpäivää lainkaan ja jos vietetään, mitä niihin kuuluu. Kuuluuko niihin anopeilla/apeilla käynti vai ei. Kuuluuko niihin aamiainen sänkyyn vai ei. Kuuluuko niihin puolisoille ostetut lahjat vai onko lahjominen lasten tehtävä. Kuuluuko niihin ravintolassa syöminen vai ei. Ihan samalla tavalla kuin sovitaan suhteen alussa, missä vietetään jouluja, kuuluuko jouluihin lahjojen ostaminen aikuisille vai ainoastaan lapsille jne. Ei näitä keskusteluita ole tarkoituskaan käydä edellisenä päivänä vaan silloin, kun elämä muuttuu vuosiksi eteenpäin yhteenmuuttamisen, perheenlisäyksen tms syyn vuoksi.
Ei luoja! Siis eikö siinä perheenlisäystä odotellessa parempaa tekemistä ole kuin tehdä elämä hankalaksi sääntöviidakoksi? Ja sitten loukkaannutaankun toinen ei muista että kaksi vuotta/kahdeksan vuotta sittenhän me sovittiin että mä haluan äitienpäivälahjaksi korun ja aamulla kahvit ja croisaantit sänkyyn, prkl!
Varmasti on parempaakin tekemistä, mutta valitettavan usein parisuhteen ongelmat johtuvat siitä, ettei kommunikoida. Oletetaan, että toinen osaa lukea ajatuksia. Kun kahden eri ihmisen tavat ja tottumukset pitää yhdistää yhdeksi, on puhuttava. Ihan samoin kuin yleensä jo muutamaa vuotta ennen eläkeikää aletaan yhdessä suunnitella, mitä tehdään eläkevuosina. Eikä niin , että kun ensimmäiset eläkepäivät alkavat, toinen on näreissään, ettei ostetakaan talvikotia Espanjasta tai vietetäkään kesiä mökillä Saimaan rannalla, koska oli aina kuvitellut, että niin tullaan tekemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi tästä päivästä vouhkataan näin pirusti? Ihan normaali sunnuntai.
En tiedä. Minulle tämä on siivoussunnuntai, vielä kun jaksaisi ikkunat pestä niin voisi linnoittautua sohvalle. Mukulat pistin pihalle aamulla isänsä kanssa leikkimään jottei ole tiellä siivotessa. Jotain lahjoja? Miksi mun niitä pitäisi vaatia kun ne lapset on itsessään jo lahjoja. Ja joku äitienpäivälounas, meillä syödään kinkkukiusausta. :D
Ja isänpäivänä sinä ulkoilet lasten kanssa, niin mies saa siivottua, niinkö?
Vaikka, ei meillä vietetä sitäkään. Kuten ei myöskään joulua, pääsiäistä tms. :D
Kyllä ne lapset viimeistään kouluikäisenä asiaa ihmettelee. Vai kuulutteko te siihen uskonlahkoon, missä ei lasten synttäreitäkään vietetä?
Ei ne kyllä ihmettele, kaksi on kouluikäisiä. Eikä kuuluta mihinkään uskonlahkoon. Synttäreinä käydään korkeintaan ulkona syömässä ei sen kummempaa. Miksi pitäisi?
No mikäs siinä sitten, jos elämä on pelkkää arkea. Tuskin juhlitte lasten valmistujaisia tai järjestätte mitään yo-juhlia. Kuolleetkin voi haudata ilman mitään vieraita tai muistotilaisuutta, siinähän menisi muuten hyvää siivousaikaa hukkaan.
Ehei, käsitit väärin. Meillä arkikin on pienoista juhlaa. Ja ne rahat jotka säästämme jättämällä turhia juhlia juhlimatta, käytämme suurempaan reissuun vuoden lopussa. (Pakomatka joulusta). Lapset arvostavat tätä synttäreitä tai muita juhlia enemmän. Ovat kaikki itse näin sanoneet. Ja tuosta arjesta, arvostan enemmän sitä kun esim. parisen viikkoa sitten aamulla "pakkasin" pienintä päiväkotiin niin 8 vuotias kirkaisi keittiöstä että "täällä on äiti sulle kahvi ja leipä valmiina". Minun mielestä tuo on parempaa ku joku yksi turhanpäiväinen "juhlapäivä" kerran vuodessa mistä 99% ihmisistä vain pahoittaa mielensä ja pettyy.
Eihän juhliin tarvitse rahaa törsätä vai millaisiksi sinä ne miellät? Siivoojat kotiin, tarjottavat pitopalvelusta ja kaikille uudet juhlavaatteet? Aikaa ja vaivaa ne enemmän vaatii, mutta eihän kaikki sellaista halua tehdä. Tuota kirkumista en ymmärrä, säikähtikö lapsesi, kun keittiössä oli voileipä ja kahvi?
Miksi tarvii vittuilla toiselle? 😀
Eri
Jos viestiketjun aloittaa kiroilemalla, niin v*ttuilu on ihan luonteva jatkumo. Sen lisäksi joillekin tuntuu olevan ihan mahdoton ymmärtää, että halauksen ja onnittelun toivominen on jotain muuta kuin "jalustalle nostamista". Jos kerran arki on juhlaa, niin miksi äitienpäivästä pitää tehdä oikea arkiarki, jolloin ei edes kahvia keitetä ettei se vaan vaikuttaisi juhlalta?
Siis kuka kiroili? Ja vaikka olisikin kiroillut, et voi vastuuttaa muita ihmisiä omasta huonosta käytöksestäsi. "Kyl määki ku toiki!" Aikuinen ihminen...
Miten se sinun päivästäsi on pois, jos joku pitää äitienpäivää pelkkänä roskana?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi tästä päivästä vouhkataan näin pirusti? Ihan normaali sunnuntai.
En tiedä. Minulle tämä on siivoussunnuntai, vielä kun jaksaisi ikkunat pestä niin voisi linnoittautua sohvalle. Mukulat pistin pihalle aamulla isänsä kanssa leikkimään jottei ole tiellä siivotessa. Jotain lahjoja? Miksi mun niitä pitäisi vaatia kun ne lapset on itsessään jo lahjoja. Ja joku äitienpäivälounas, meillä syödään kinkkukiusausta. :D
Ja isänpäivänä sinä ulkoilet lasten kanssa, niin mies saa siivottua, niinkö?
Vaikka, ei meillä vietetä sitäkään. Kuten ei myöskään joulua, pääsiäistä tms. :D
Kyllä ne lapset viimeistään kouluikäisenä asiaa ihmettelee. Vai kuulutteko te siihen uskonlahkoon, missä ei lasten synttäreitäkään vietetä?
Ei ne kyllä ihmettele, kaksi on kouluikäisiä. Eikä kuuluta mihinkään uskonlahkoon. Synttäreinä käydään korkeintaan ulkona syömässä ei sen kummempaa. Miksi pitäisi?
No mikäs siinä sitten, jos elämä on pelkkää arkea. Tuskin juhlitte lasten valmistujaisia tai järjestätte mitään yo-juhlia. Kuolleetkin voi haudata ilman mitään vieraita tai muistotilaisuutta, siinähän menisi muuten hyvää siivousaikaa hukkaan.
Ehei, käsitit väärin. Meillä arkikin on pienoista juhlaa. Ja ne rahat jotka säästämme jättämällä turhia juhlia juhlimatta, käytämme suurempaan reissuun vuoden lopussa. (Pakomatka joulusta). Lapset arvostavat tätä synttäreitä tai muita juhlia enemmän. Ovat kaikki itse näin sanoneet. Ja tuosta arjesta, arvostan enemmän sitä kun esim. parisen viikkoa sitten aamulla "pakkasin" pienintä päiväkotiin niin 8 vuotias kirkaisi keittiöstä että "täällä on äiti sulle kahvi ja leipä valmiina". Minun mielestä tuo on parempaa ku joku yksi turhanpäiväinen "juhlapäivä" kerran vuodessa mistä 99% ihmisistä vain pahoittaa mielensä ja pettyy.
Eihän juhliin tarvitse rahaa törsätä vai millaisiksi sinä ne miellät? Siivoojat kotiin, tarjottavat pitopalvelusta ja kaikille uudet juhlavaatteet? Aikaa ja vaivaa ne enemmän vaatii, mutta eihän kaikki sellaista halua tehdä. Tuota kirkumista en ymmärrä, säikähtikö lapsesi, kun keittiössä oli voileipä ja kahvi?
Miksi tarvii vittuilla toiselle? 😀
Eri
Jos viestiketjun aloittaa kiroilemalla, niin v*ttuilu on ihan luonteva jatkumo. Sen lisäksi joillekin tuntuu olevan ihan mahdoton ymmärtää, että halauksen ja onnittelun toivominen on jotain muuta kuin "jalustalle nostamista". Jos kerran arki on juhlaa, niin miksi äitienpäivästä pitää tehdä oikea arkiarki, jolloin ei edes kahvia keitetä ettei se vaan vaikuttaisi juhlalta?
Siis kuka kiroili? Ja vaikka olisikin kiroillut, et voi vastuuttaa muita ihmisiä omasta huonosta käytöksestäsi. "Kyl määki ku toiki!" Aikuinen ihminen...
Miten se sinun päivästäsi on pois, jos joku pitää äitienpäivää pelkkänä roskana?
Hän siis vittuilee itselleen. En ole viesteissäni kiroillut muuta kuin nyt tässä. Terveisin ne ketkä ei vietä meidän mielestä turhia juhlia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi tästä päivästä vouhkataan näin pirusti? Ihan normaali sunnuntai.
Minäkään en ymmärrä. En koe olevani niin erinomainen äiti, että pitäisi oikeen juhlia yhtenä päivänä vuodessa. Olen tavallinen äiti joka päivä.
Juhlapäivät ja perinteet tuodat paljon iloa elämään. Omassa lapsuudessa oli kivaa, kun äitienpäivänä grillattiin ja juotiin kakkukahvit, isänpäivänä tehtiin monesti lettuja, vappuna koristeltiin leikkimökki ja leikittiin ulkona, pääsiäisenä löytyi yllätysmunia, juhannuksena kerättiin luonnonkukkia ja käytiin yöuinnilla... Meillä saattoi saada jopa nimipäivänä kortin ja pienen lahjan.
Miksi elämässä ei saisi olla erityisempiä päiviä? Ei ole ihan sama asia esim. syödä hyvin tavallisena päivänä, kuin syödä perinteeksi muodostuneella tavalla aina jonain tiettynä päivänä! :D
Ja hölönpölön!
Tänään paistettiin muurikkalettuja, käytiin lohiongella ja savustettiin saalis. Siltikään en koe olevani maailman napa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi tästä päivästä vouhkataan näin pirusti? Ihan normaali sunnuntai.
En tiedä. Minulle tämä on siivoussunnuntai, vielä kun jaksaisi ikkunat pestä niin voisi linnoittautua sohvalle. Mukulat pistin pihalle aamulla isänsä kanssa leikkimään jottei ole tiellä siivotessa. Jotain lahjoja? Miksi mun niitä pitäisi vaatia kun ne lapset on itsessään jo lahjoja. Ja joku äitienpäivälounas, meillä syödään kinkkukiusausta. :D
Ja isänpäivänä sinä ulkoilet lasten kanssa, niin mies saa siivottua, niinkö?
Vaikka, ei meillä vietetä sitäkään. Kuten ei myöskään joulua, pääsiäistä tms. :D
Kyllä ne lapset viimeistään kouluikäisenä asiaa ihmettelee. Vai kuulutteko te siihen uskonlahkoon, missä ei lasten synttäreitäkään vietetä?
Ei ne kyllä ihmettele, kaksi on kouluikäisiä. Eikä kuuluta mihinkään uskonlahkoon. Synttäreinä käydään korkeintaan ulkona syömässä ei sen kummempaa. Miksi pitäisi?
No mikäs siinä sitten, jos elämä on pelkkää arkea. Tuskin juhlitte lasten valmistujaisia tai järjestätte mitään yo-juhlia. Kuolleetkin voi haudata ilman mitään vieraita tai muistotilaisuutta, siinähän menisi muuten hyvää siivousaikaa hukkaan.
Ehei, käsitit väärin. Meillä arkikin on pienoista juhlaa. Ja ne rahat jotka säästämme jättämällä turhia juhlia juhlimatta, käytämme suurempaan reissuun vuoden lopussa. (Pakomatka joulusta). Lapset arvostavat tätä synttäreitä tai muita juhlia enemmän. Ovat kaikki itse näin sanoneet. Ja tuosta arjesta, arvostan enemmän sitä kun esim. parisen viikkoa sitten aamulla "pakkasin" pienintä päiväkotiin niin 8 vuotias kirkaisi keittiöstä että "täällä on äiti sulle kahvi ja leipä valmiina". Minun mielestä tuo on parempaa ku joku yksi turhanpäiväinen "juhlapäivä" kerran vuodessa mistä 99% ihmisistä vain pahoittaa mielensä ja pettyy.
Eihän juhliin tarvitse rahaa törsätä vai millaisiksi sinä ne miellät? Siivoojat kotiin, tarjottavat pitopalvelusta ja kaikille uudet juhlavaatteet? Aikaa ja vaivaa ne enemmän vaatii, mutta eihän kaikki sellaista halua tehdä. Tuota kirkumista en ymmärrä, säikähtikö lapsesi, kun keittiössä oli voileipä ja kahvi?
Miksi tarvii vittuilla toiselle? 😀
Eri
Jos viestiketjun aloittaa kiroilemalla, niin v*ttuilu on ihan luonteva jatkumo. Sen lisäksi joillekin tuntuu olevan ihan mahdoton ymmärtää, että halauksen ja onnittelun toivominen on jotain muuta kuin "jalustalle nostamista". Jos kerran arki on juhlaa, niin miksi äitienpäivästä pitää tehdä oikea arkiarki, jolloin ei edes kahvia keitetä ettei se vaan vaikuttaisi juhlalta?
Siis kuka kiroili? Ja vaikka olisikin kiroillut, et voi vastuuttaa muita ihmisiä omasta huonosta käytöksestäsi. "Kyl määki ku toiki!" Aikuinen ihminen...
Miten se sinun päivästäsi on pois, jos joku pitää äitienpäivää pelkkänä roskana?
Säälittää lasten puolesta, jotka eivät koskaan saa kokemusta, miten toisen päivää juhlistetaan. Luin kerran palstalta, miten jollain ei tullut konfirmaatioon yhtään vierasta, ei edes omia vanhempia, hän ei saanut edes ruusua tai onnitteluja. Oli polkenut pyörällä kirkosta kotiin, jossa vanhemmat eivät kommentoineet mitään. Olen ihmetellyt, millaiset vanhemmat tekevät noin, mutta näköjään sellaisia on vieläkin. Pienten lasten äideillä on syytäkin valittaa, jos mies ei opeta lapsille edes sen vertaa tapoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me on vietetty paljon noita joidenkin kauhistelemia "turhia juhlia". Lasten kaikki synttärit on juhlittu, samoin kouluvuoden aloitukset ja lopetukset, vaput, pääsiäiset, juhannukset, itsenäisyyspäivät, joulut, uudetvuodet, ensimmäisen maitohampaan läksiäiset, rippijuhlat, yo-juhlat, armeijan valapäivä, mitä nyt milloinkin sekä tietenkin isän- ja äitienpäivät. Rahaa näihin ei ole mennyt rippi- ja yo-juhlia lukuunottamatta. Toisia huomioidaan arjessa, mutta ei näiden vakiintuneiden päivien viettäminen sitä mitenkään vähennä. Lapsilla on hyviä muistoja ja niin on itselläkin.
Vierailija kirjoitti:
Heräsin juuri. Lapset vielä nukkuvat. Olen onnellinen siitä, että lapset ovat kotona ja terveitä ja että olen yh. Ja kun luen tätä ketjua ymmärrän hyvin, miksi olen sinkkuäiti. Itselleni tulisi todella paha mieli jos lasten isä/miesystävä ei huomioisi äitienpäiväaamuna. Ymmärrän ap sinua hyvin. Itse olen mieluummin yksin kuin sen kaltaisen tolvanan kanssa, joka ei edes äitienpäivänä herää lapsen kanssa.
Samoin. Olen kaikkein onnellisin siitä että ei ole miestä eikä siten mahdollista tulla satutetuksi. Viimeinen äitienpäivä yhdessä juuri ennen eroa oli kyllä niin hirveä. Mies murjotti ja makasi sängyssä koko päivän, haukkui ääneen vielä huoraksi, en kyllä tiedä miksi. Mutta varmaankin siksi että itsellään oli salasuhde.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi tästä päivästä vouhkataan näin pirusti? Ihan normaali sunnuntai.
En tiedä. Minulle tämä on siivoussunnuntai, vielä kun jaksaisi ikkunat pestä niin voisi linnoittautua sohvalle. Mukulat pistin pihalle aamulla isänsä kanssa leikkimään jottei ole tiellä siivotessa. Jotain lahjoja? Miksi mun niitä pitäisi vaatia kun ne lapset on itsessään jo lahjoja. Ja joku äitienpäivälounas, meillä syödään kinkkukiusausta. :D
Ja isänpäivänä sinä ulkoilet lasten kanssa, niin mies saa siivottua, niinkö?
Vaikka, ei meillä vietetä sitäkään. Kuten ei myöskään joulua, pääsiäistä tms. :D
Kyllä ne lapset viimeistään kouluikäisenä asiaa ihmettelee. Vai kuulutteko te siihen uskonlahkoon, missä ei lasten synttäreitäkään vietetä?
Ei ne kyllä ihmettele, kaksi on kouluikäisiä. Eikä kuuluta mihinkään uskonlahkoon. Synttäreinä käydään korkeintaan ulkona syömässä ei sen kummempaa. Miksi pitäisi?
No mikäs siinä sitten, jos elämä on pelkkää arkea. Tuskin juhlitte lasten valmistujaisia tai järjestätte mitään yo-juhlia. Kuolleetkin voi haudata ilman mitään vieraita tai muistotilaisuutta, siinähän menisi muuten hyvää siivousaikaa hukkaan.
Ehei, käsitit väärin. Meillä arkikin on pienoista juhlaa. Ja ne rahat jotka säästämme jättämällä turhia juhlia juhlimatta, käytämme suurempaan reissuun vuoden lopussa. (Pakomatka joulusta). Lapset arvostavat tätä synttäreitä tai muita juhlia enemmän. Ovat kaikki itse näin sanoneet. Ja tuosta arjesta, arvostan enemmän sitä kun esim. parisen viikkoa sitten aamulla "pakkasin" pienintä päiväkotiin niin 8 vuotias kirkaisi keittiöstä että "täällä on äiti sulle kahvi ja leipä valmiina". Minun mielestä tuo on parempaa ku joku yksi turhanpäiväinen "juhlapäivä" kerran vuodessa mistä 99% ihmisistä vain pahoittaa mielensä ja pettyy.
Eihän juhliin tarvitse rahaa törsätä vai millaisiksi sinä ne miellät? Siivoojat kotiin, tarjottavat pitopalvelusta ja kaikille uudet juhlavaatteet? Aikaa ja vaivaa ne enemmän vaatii, mutta eihän kaikki sellaista halua tehdä. Tuota kirkumista en ymmärrä, säikähtikö lapsesi, kun keittiössä oli voileipä ja kahvi?
Miksi tarvii vittuilla toiselle? 😀
Eri
Jos viestiketjun aloittaa kiroilemalla, niin v*ttuilu on ihan luonteva jatkumo. Sen lisäksi joillekin tuntuu olevan ihan mahdoton ymmärtää, että halauksen ja onnittelun toivominen on jotain muuta kuin "jalustalle nostamista". Jos kerran arki on juhlaa, niin miksi äitienpäivästä pitää tehdä oikea arkiarki, jolloin ei edes kahvia keitetä ettei se vaan vaikuttaisi juhlalta?
Siis kuka kiroili? Ja vaikka olisikin kiroillut, et voi vastuuttaa muita ihmisiä omasta huonosta käytöksestäsi. "Kyl määki ku toiki!" Aikuinen ihminen...
Miten se sinun päivästäsi on pois, jos joku pitää äitienpäivää pelkkänä roskana?
Säälittää lasten puolesta, jotka eivät koskaan saa kokemusta, miten toisen päivää juhlistetaan. Luin kerran palstalta, miten jollain ei tullut konfirmaatioon yhtään vierasta, ei edes omia vanhempia, hän ei saanut edes ruusua tai onnitteluja. Oli polkenut pyörällä kirkosta kotiin, jossa vanhemmat eivät kommentoineet mitään. Olen ihmetellyt, millaiset vanhemmat tekevät noin, mutta näköjään sellaisia on vieläkin. Pienten lasten äideillä on syytäkin valittaa, jos mies ei opeta lapsille edes sen vertaa tapoja.
Niin no kai tuokin näkökulma on ihan ymmärrettävä ja keskustelu hyvä asia, mutta jospa sinä kuitenkin keskittyisit kasvattamaan omat lapsesi ja antaisit tämän toisen henkilön kasvattaa omansa? Hän kuitenkin sanoi, että lapset ovat ihan tyytyväisiä, eikä meillä ole mitään syytä epäillä muuta. Kyllä ne lapset sitäpaitsi kuulevat ja näkevät koulussa ja kavereilta, miten toisen päivää juhlistetaan, ja aikuisina he saavat sitten mahdollisten puolisoiden kanssa luoda omat perinteensä, jos siltä tuntuu. Muistathan, että tapoja on monenlaisia, eivätkä kaikki siirry eteenpäin, vaikka kotona kuinka opetettaisiin.
Vierailija kirjoitti:
Me on vietetty paljon noita joidenkin kauhistelemia "turhia juhlia". Lasten kaikki synttärit on juhlittu, samoin kouluvuoden aloitukset ja lopetukset, vaput, pääsiäiset, juhannukset, itsenäisyyspäivät, joulut, uudetvuodet, ensimmäisen maitohampaan läksiäiset, rippijuhlat, yo-juhlat, armeijan valapäivä, mitä nyt milloinkin sekä tietenkin isän- ja äitienpäivät. Rahaa näihin ei ole mennyt rippi- ja yo-juhlia lukuunottamatta. Toisia huomioidaan arjessa, mutta ei näiden vakiintuneiden päivien viettäminen sitä mitenkään vähennä. Lapsilla on hyviä muistoja ja niin on itselläkin.
Niin, jotkut ei vaan ymmärrä. Hyväksyn sen. Meillä muistetaan toisia jokaisena päivänä vuodesta. Ei ole poikkeuksellista että saan aamiaisen sänkyyn tavallisena lauantaina, tai että lapsi saa syyskuussa kauan toivomansa lelun, miehelle tehdään maanantaiaamuna kunnon aamiainen lapsien kanssa, saatetaan käydä tiistaisin syömässä hyvässä ravintolassa jne. Me emme tarvitse erikseen jotain pakon sanelemia juhlapyhiä siihen että joku tuntee itsensä tärkeäksi. Lapset ovat oppineet sen että kaikkia kunnioitetaan ja voi muistaa vuoden jokaisena päivänä. Kioskin myyjälle voi vaikka viedä matkalla keräämänsä kukkakimpun ilostuttamaan. Väärin? Ei meidän mielestä. Olemme jokainen meidän perheessä tyytyväisiä näin. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi tästä päivästä vouhkataan näin pirusti? Ihan normaali sunnuntai.
En tiedä. Minulle tämä on siivoussunnuntai, vielä kun jaksaisi ikkunat pestä niin voisi linnoittautua sohvalle. Mukulat pistin pihalle aamulla isänsä kanssa leikkimään jottei ole tiellä siivotessa. Jotain lahjoja? Miksi mun niitä pitäisi vaatia kun ne lapset on itsessään jo lahjoja. Ja joku äitienpäivälounas, meillä syödään kinkkukiusausta. :D
Äh, aina näitä ”miksi vaatisin lahjoja” plaaplaa. Kyse ei ole mistään lahjojen vaatimisesta, vaan oman rakkaan (toivottavasti) huomioimisesta ja välittämisen osoittamisesta. Itse lahja ei kyllä useimmille ole se pointti.
Itse sain samat sanat ekana äitienpäivänä. En ole hänen äiti. Mutta ei tehnyt mitään omalle äidilleen.
Äitienpäivän jälkeen, kun mm anoppi kysyi millä tavalla meillä juhlittiin, sanoin ei mitenkään, kun en ole poikasi äiti.
Isänpäivänä isä ehdotti hyvissä ajoin mitä tehdään.
Hyvä, etten hyppinyt silmille. Olin kodinhoidon tuella ja minun olisi pitänyt omasta pussista maksaa kello ja mitä vielä. Sanoin loppuun sitä et ole minun isäni . Isänpäivänä lähdin lapsen kanssa minun isälleni , kerroin tämä ajoissa, aamulla mies jäi nukkumaan.
Mies taas oli vst lukenut, mitä hänen ystävät olivat tehneet samana päivänä . Illalla keskusteltiin. Kerroin mitä minä haluan ja mitä hän haluaa.
Isänpäivää juhlitaan joka krt. Saa kakun, aamiaisen sänkyyn ja pienen lahjan kortin lisäksi.
Minä saan kortin, mies pitää huolen saan lapsen tekemän kortin aamulla.
Onhan tämä nyt parempi kuin ei mitään, mutta kyllä lapsi aamulla ihmetteli miksei äitienpäivänä ole kakkua, kun isänpäivänä on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me on vietetty paljon noita joidenkin kauhistelemia "turhia juhlia". Lasten kaikki synttärit on juhlittu, samoin kouluvuoden aloitukset ja lopetukset, vaput, pääsiäiset, juhannukset, itsenäisyyspäivät, joulut, uudetvuodet, ensimmäisen maitohampaan läksiäiset, rippijuhlat, yo-juhlat, armeijan valapäivä, mitä nyt milloinkin sekä tietenkin isän- ja äitienpäivät. Rahaa näihin ei ole mennyt rippi- ja yo-juhlia lukuunottamatta. Toisia huomioidaan arjessa, mutta ei näiden vakiintuneiden päivien viettäminen sitä mitenkään vähennä. Lapsilla on hyviä muistoja ja niin on itselläkin.
Niin, jotkut ei vaan ymmärrä. Hyväksyn sen. Meillä muistetaan toisia jokaisena päivänä vuodesta. Ei ole poikkeuksellista että saan aamiaisen sänkyyn tavallisena lauantaina, tai että lapsi saa syyskuussa kauan toivomansa lelun, miehelle tehdään maanantaiaamuna kunnon aamiainen lapsien kanssa, saatetaan käydä tiistaisin syömässä hyvässä ravintolassa jne. Me emme tarvitse erikseen jotain pakon sanelemia juhlapyhiä siihen että joku tuntee itsensä tärkeäksi. Lapset ovat oppineet sen että kaikkia kunnioitetaan ja voi muistaa vuoden jokaisena päivänä. Kioskin myyjälle voi vaikka viedä matkalla keräämänsä kukkakimpun ilostuttamaan. Väärin? Ei meidän mielestä. Olemme jokainen meidän perheessä tyytyväisiä näin. :)
Mä saan monta kertaa muulloinkin aamiaisen sänkyyn. Niinkuin joku sanoi, ei ne näiden päivien juhlistamiset ole sieltä arjesta pois. T:ohis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muija vetäisi kunnon kännin ja piti kaikkia hereillä yöllä. Aamulla eli melkein klo 12 lapsensa toivat hieman vaivaantuneena lahjansa. Nyt makaa sohvalla.
Jess! Lapset voivat miettiä, minkä takia äippä vetää lärvit. Paska ukko?
Kyllä juoppo aina syitä löytää.
Ja kuspää toisille v#ttuilun.
Alue: Aihe vapaa
Miksi tarvii vittuilla toiselle? 😀
Eri