Lue keskustelun säännöt.
Äitienpäivän pettymys
12.05.2019 |
Onhan mulla nyt oikeus olla vähän pettynyt? Meillä on miehen kanssa puoli vuotias tyttö ja tämä on siis minun ensimmäinen äitienpäivä itse äitinä. Niin mitä tekee rakas aviomieheni. Makaa tuolla sängyssä nukkumassa, kun minä nousin ylös vaihtamaan vaippaa ja keittämään aamupuuroa. Sanoin kyllä miehelle, että aiotko nousta tytön kanssa ja vastaus oli vain epämääräinen hymähdys. Oli kyllä selkeästi hereillä. Ja minä siis nousen AINA tuon meidän tytön kanssa. Joka aamu. Oletin kyllä että edes äitienpäivänä olisin saanut jäädä köllimään.
Kommentit (245)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä mies haluaa leipoa kakun, ja oletti siis että minä olen aamun lasten kanssa ja hän leipoo sen kakun. Ei ilmeisesti jaksanut illalla sitä tehdä. Joku varmaan kirjoittaa kohta, että ihanaa mies leipoo kakun, niin onkin, mutta omana päivänäkään mies saa sen sänkyyn aamulla kahvin kera, kun on saanut nukkua.
En ole kyllä pettynyt, totesin vaan miehelleni, että minä juon kahvin nyt lukien kirjaa sängyssä, että kyllä sinä selviät.
Niin ja esikoinen veti itkupotkuraivarit kun kahvia hain, että kakku on hänelle eikä äidin. Taputin selkään, lohdutin, ja sanoin, että tämä on äitien ja lasten juhla, että se on kaikille.
Meidän arkimeno on semmoista, että äitienpäivänä haluan juoda aamukahvin kirjaa lukien, saada kivan kortin ja kakku on hieno lisä. Muuta ei tarvita, ja tuosta ensimmäisestä pidän kiinni vaikka muu perhe ei sitä ymmärtäisikään. Ihan iloinen olen ja odotan innolla loppupäivää. Olisit ap vaan komentanut miehen ylös.
Olet aika hankalan kuuloinen ihminen.
Miksi? Kun juon äitienpäivänä n. 20min kahvia yksin? Tuolla lapset leikkii ja isä leipoo kakkua. Kohta menen seuraan. Ei meillä mies tuosta loukkaantunut, enkä minä. Meillä oli eri käsitys aamusta ja minun toiveen mukaan vietimme sen nyt.
Just hyvä paitsi 20 minsaa on tosi vähän, ota tunti tai pari kunnes kakkupöytä on katettu. Tyypit, jotka ottaa tilansa (ja juhlansa) on just parhaita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä mies haluaa leipoa kakun, ja oletti siis että minä olen aamun lasten kanssa ja hän leipoo sen kakun. Ei ilmeisesti jaksanut illalla sitä tehdä. Joku varmaan kirjoittaa kohta, että ihanaa mies leipoo kakun, niin onkin, mutta omana päivänäkään mies saa sen sänkyyn aamulla kahvin kera, kun on saanut nukkua.
En ole kyllä pettynyt, totesin vaan miehelleni, että minä juon kahvin nyt lukien kirjaa sängyssä, että kyllä sinä selviät.
Niin ja esikoinen veti itkupotkuraivarit kun kahvia hain, että kakku on hänelle eikä äidin. Taputin selkään, lohdutin, ja sanoin, että tämä on äitien ja lasten juhla, että se on kaikille.
Meidän arkimeno on semmoista, että äitienpäivänä haluan juoda aamukahvin kirjaa lukien, saada kivan kortin ja kakku on hieno lisä. Muuta ei tarvita, ja tuosta ensimmäisestä pidän kiinni vaikka muu perhe ei sitä ymmärtäisikään. Ihan iloinen olen ja odotan innolla loppupäivää. Olisit ap vaan komentanut miehen ylös.
Olet aika hankalan kuuloinen ihminen.
Hieno esimerkki siitä kuinka äitien pitää aina olla nöyriä ja valmiita toimimaan toisten toiveiden mukaan. Muuten hankala, vaikea ja v**tumainen.
Jos isän pitäisi isänpäivänä nousta vahtimaan lapsia aamulla, että äiti saa leipoa kakun yksin rauhassa, niin palstalla kouhkottaisiin kuinka kamala äiti kun ei anna isän nauttia omasta aamustaan edes kerran vuodessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä mies haluaa leipoa kakun, ja oletti siis että minä olen aamun lasten kanssa ja hän leipoo sen kakun. Ei ilmeisesti jaksanut illalla sitä tehdä. Joku varmaan kirjoittaa kohta, että ihanaa mies leipoo kakun, niin onkin, mutta omana päivänäkään mies saa sen sänkyyn aamulla kahvin kera, kun on saanut nukkua.
En ole kyllä pettynyt, totesin vaan miehelleni, että minä juon kahvin nyt lukien kirjaa sängyssä, että kyllä sinä selviät.
Niin ja esikoinen veti itkupotkuraivarit kun kahvia hain, että kakku on hänelle eikä äidin. Taputin selkään, lohdutin, ja sanoin, että tämä on äitien ja lasten juhla, että se on kaikille.
Meidän arkimeno on semmoista, että äitienpäivänä haluan juoda aamukahvin kirjaa lukien, saada kivan kortin ja kakku on hieno lisä. Muuta ei tarvita, ja tuosta ensimmäisestä pidän kiinni vaikka muu perhe ei sitä ymmärtäisikään. Ihan iloinen olen ja odotan innolla loppupäivää. Olisit ap vaan komentanut miehen ylös.
Olet aika hankalan kuuloinen ihminen.
Miksi? Kun juon äitienpäivänä n. 20min kahvia yksin? Tuolla lapset leikkii ja isä leipoo kakkua. Kohta menen seuraan. Ei meillä mies tuosta loukkaantunut, enkä minä. Meillä oli eri käsitys aamusta ja minun toiveen mukaan vietimme sen nyt.
Mene äidilles itkemään.
Sun äidille mennään, oliko pakko pitää just tää, eihän kaikkien tarvitse olla äitejä. Miksi sun äidin piti olla, ois vaan tän yhen jättänyt välistä. Ketä muka haittais?
Makoilen sängyssä ja luen av:n äitienpäiväkeskusteluja. Hauskaa! Kohta nousen keittämään itselleni kahvit
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nauttiiko ihminen siitä mitään, että edellyttää toisilta muistamista? Jos itse olisin pakottanut tai opettanut esim. lapset muistamaan, ei se tuntuisi miltään, itsellekin se olisi pakkopullaa.
Itse olen äti, mutta en odota keneltäkään mitään, vähiten mieheltäni, jonka äiti en ole.
Omat lapseni muistavat minua arjessa ja se on tärkeintä. Joku ihminen on päättänyt präntätä kalenteriin sanan Äitienpäivä ja niin osa ryntäilee ostelemassa yhtä jos toistakin. Loput sitten tuntevat huonoa omaatuntoa, kun ei ole rahaa tai mahdollisuutta muistaa tai muuten vain ei juuri sillä hetkellä huvita.
Mä Heräsin kuudelta imettämään kuopuksen ja kun sen olin tehnyt vein vauvan miehelle ja kehoitin hoitamaan lasten aamutoimet. Nyt kellon ollessa 9:20 lähtivät koko lössi etsimään valkovuokkoja. Veikkaan että saan aamupalan tuossa joskus klo 11 :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies nous eilen vauvan kanssa, tänään oli miun vuoro. Aamupalan sain kyllä valmiina. Oon sanonu miehelle (tää on nyt miun kolmas äitienpäivä), että toivon saavani aamupalan jonka aikana mies passaa lapset ja kukan.
Eli siis avaa suusi ja kerro mitä odotat.
Kyllä aikuisen ihmisen täytyy itse ymmärtää, että kunnioittaa toista äitienpäivänä ilman että pitäisi erikseen kertoa mitä haluaa. Mikä äitienpäivä se sellainen on, että kerrotaan erikseen ” haluan kahvia” ” tuotko kakun”. Ei äitienpäivä ole mikään lahjatoivelista, vaan päivä äidille, jonka kunniaksi läheiset ihmiset muistavat äitejä/ vaimoja ihan omasta aloitteesta ja päivää, jota juhlitaan läheisten kesken. Jossei toinen ymmärrä sen vertaa kunnioittaa, niin antaa sitten mieluummin olka koko asia.
Eri asia, jos erikseen haluaa sopia, ettei tahdo viettää koko päivää, mutta se on sitten asia erikseen.On niistä toiveista hyvä keskustella. Osa ilahtuu kahvista ja kakusta, joku taas haluaa ulos syömään, tai sitten jonkun lahjan kirjan, korun tms...
Toki, mutta ei mielestäni tuollainen ” minä itse kerron, mitä haluan” kuulu asiaan, vaan jos asiasta halutaan sopia, niin silloin lahjan tms. Äitiä / vaimoa muistava henkilö ottaa itse asian puheeksi ja kysyy itse.
Näistä asioista kannattaa puhua jo silloin, kun perheeseen vasta odotetaan esikoista. Puhua siitä, vietetäänkö äitienpäivää ja isänpäivää lainkaan ja jos vietetään, mitä niihin kuuluu. Kuuluuko niihin anopeilla/apeilla käynti vai ei. Kuuluuko niihin aamiainen sänkyyn vai ei. Kuuluuko niihin puolisoille ostetut lahjat vai onko lahjominen lasten tehtävä. Kuuluuko niihin ravintolassa syöminen vai ei. Ihan samalla tavalla kuin sovitaan suhteen alussa, missä vietetään jouluja, kuuluuko jouluihin lahjojen ostaminen aikuisille vai ainoastaan lapsille jne. Ei näitä keskusteluita ole tarkoituskaan käydä edellisenä päivänä vaan silloin, kun elämä muuttuu vuosiksi eteenpäin yhteenmuuttamisen, perheenlisäyksen tms syyn vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
Huomenta ja hyvää äitienpäivää!
Mulla on teini-ikäinen poika ja olemme asuneet kahdestaan melkein koko hänen ikänsä. Olen joutunut kouluttamaan häntä äitienpäiväkäytökseen. Eli kahvimuki ainakin äidille aamulla, laita puhelin herättämään. Tänä aamuna sain kahvin kera myös ruusun. Sitten poika paineli takaisin nukkumaan. Ehkä saan myöhemmin päivällä vielä muutaman valkovuokon.
Pointti on se että olen todellakin opettanut tähän kädestä pitäen. Se ei tule itsestään ainakaan näin yksinhuoltajaperheessä. Nyttemmin olen ajatellut että mitään kummempia perinteitä ei ehkä kannata rakentaa päivän rasitteeksi. Olla iloinen jos toinen huomioi. Mutta jos pojalla joskus on puoliso ja perhettä, on hyvä tietää miten äitienpäivän aamuna toimitaan. Saavat sitten keskenään päättää millä tavalla päivää haluavat viettää.
Ihana sinä!
Mieheni oppi vasta meillä, kun oli 5 vuotta kanssani äidilleni aamupalaa kyhäämässä ennen kuin minä sain lapsen.
Ruusu oli jo extraa 😍 Joku saa pojastasi hyvän miehen.
Kasvattakaa muutkin tuollaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuntuu jotenkin todella kummalliselta, että esitetään omia toivomuksia. Miksei voi olla kiitollinen siitä, mitä toinen keksii? Mun mielestä on todella loukkaavaa, että jos äitienpäivää ei juhlita juuri äidin toiveiden mukaisesti, niin sitten siitä ollaan vihaisia. Ymmärrän , että päivä on äidin, mutta eikö sitä lahjan/ kahvin/syömään viejän ajatustakin voisi kunnioittaa. Kaikkia ei edes muisteta, niin mielestäni olisi kohtuullista olka kiitollinen siitä pienestäkin muistamisesta. Eipä ole ikinä tullut vastaan tuollainen ” lahjatoivelistan esittäminen”
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies nous eilen vauvan kanssa, tänään oli miun vuoro. Aamupalan sain kyllä valmiina. Oon sanonu miehelle (tää on nyt miun kolmas äitienpäivä), että toivon saavani aamupalan jonka aikana mies passaa lapset ja kukan.
Eli siis avaa suusi ja kerro mitä odotat.
Kyllä aikuisen ihmisen täytyy itse ymmärtää, että kunnioittaa toista äitienpäivänä ilman että pitäisi erikseen kertoa mitä haluaa. Mikä äitienpäivä se sellainen on, että kerrotaan erikseen ” haluan kahvia” ” tuotko kakun”. Ei äitienpäivä ole mikään lahjatoivelista, vaan päivä äidille, jonka kunniaksi läheiset ihmiset muistavat äitejä/ vaimoja ihan omasta aloitteesta ja päivää, jota juhlitaan läheisten kesken. Jossei toinen ymmärrä sen vertaa kunnioittaa, niin antaa sitten mieluummin olka koko asia.
Eri asia, jos erikseen haluaa sopia, ettei tahdo viettää koko päivää, mutta se on sitten asia erikseen.On niistä toiveista hyvä keskustella. Osa ilahtuu kahvista ja kakusta, joku taas haluaa ulos syömään, tai sitten jonkun lahjan kirjan, korun tms...
Toki, mutta ei mielestäni tuollainen ” minä itse kerron, mitä haluan” kuulu asiaan, vaan jos asiasta halutaan sopia, niin silloin lahjan tms. Äitiä / vaimoa muistava henkilö ottaa itse asian puheeksi ja kysyy itse.
Näistä asioista kannattaa puhua jo silloin, kun perheeseen vasta odotetaan esikoista. Puhua siitä, vietetäänkö äitienpäivää ja isänpäivää lainkaan ja jos vietetään, mitä niihin kuuluu. Kuuluuko niihin anopeilla/apeilla käynti vai ei. Kuuluuko niihin aamiainen sänkyyn vai ei. Kuuluuko niihin puolisoille ostetut lahjat vai onko lahjominen lasten tehtävä. Kuuluuko niihin ravintolassa syöminen vai ei. Ihan samalla tavalla kuin sovitaan suhteen alussa, missä vietetään jouluja, kuuluuko jouluihin lahjojen ostaminen aikuisille vai ainoastaan lapsille jne. Ei näitä keskusteluita ole tarkoituskaan käydä edellisenä päivänä vaan silloin, kun elämä muuttuu vuosiksi eteenpäin yhteenmuuttamisen, perheenlisäyksen tms syyn vuoksi.
Totta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nauttiiko ihminen siitä mitään, että edellyttää toisilta muistamista? Jos itse olisin pakottanut tai opettanut esim. lapset muistamaan, ei se tuntuisi miltään, itsellekin se olisi pakkopullaa.
Itse olen äti, mutta en odota keneltäkään mitään, vähiten mieheltäni, jonka äiti en ole.
Omat lapseni muistavat minua arjessa ja se on tärkeintä. Joku ihminen on päättänyt präntätä kalenteriin sanan Äitienpäivä ja niin osa ryntäilee ostelemassa yhtä jos toistakin. Loput sitten tuntevat huonoa omaatuntoa, kun ei ole rahaa tai mahdollisuutta muistaa tai muuten vain ei juuri sillä hetkellä huvita.
Mä nautin. Nautin erityisesti siitä, että siirrän oman perheeni ja sukuni perinteitä seuraaville sukupolville. Koskee niin äitienpäivää, pääsiäistä, joulua, vappua kuin muitakin juhlapäiviä. Tietenkin jokainen saa itse päättää, luopuuko jossain vaiheessa näiden perinteiden noudattamisesta. Omat lapseni ovat jo aikuisia ja monesti juteltu, miten tyytyväisiä he ovat siitä, että heillä on sukupolvien perinteitä, joita monilla heidän kavereillaan ei ole. Ja miten tärkeää heille lapsenakin oli, että kaikki päivät eivät olleet samanlaisia vaan vuodessa oli useita juhlapäiviä, joihin liittyi erilaisia perinteitä.
Vierailija kirjoitti:
Voisi olla minun kirjoittamani ekasta äitienpäivästä vuosia sitten. Lähdin vaunuttelemaan lasta itkien, nyt se jo naurattaa 😁 mies ei ollut omassa lapsuuden kodissaan juhlinut äitien päivää, verratavissa Eurooppa-päivään tai veteraanipäivään. Itse odotin että saisin nukkua pitkään, aamupalaa sänkyyn ja ehkä kukkia, koska niin meillä oltiin aina tehty. Eli kommunikaatiokatkos! Puhu, älä oleta ❤️ nykyään meillä omat kivat perinteet minkä mukaan mennään, mutta ei ne itsestään välttämättä ala rullata. Kyllä se siitä. 😊
Tulipa mieleeni, että itkiessäni vaunulenkillä menin puiston penkille lukemaan AV:ta!
😁 Sain näistä vastaavista ketjuista hurjasti lohtua että muilla on vielä pas kempi äitienpäivä kuin minulla 😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä mies haluaa leipoa kakun, ja oletti siis että minä olen aamun lasten kanssa ja hän leipoo sen kakun. Ei ilmeisesti jaksanut illalla sitä tehdä. Joku varmaan kirjoittaa kohta, että ihanaa mies leipoo kakun, niin onkin, mutta omana päivänäkään mies saa sen sänkyyn aamulla kahvin kera, kun on saanut nukkua.
En ole kyllä pettynyt, totesin vaan miehelleni, että minä juon kahvin nyt lukien kirjaa sängyssä, että kyllä sinä selviät.
Niin ja esikoinen veti itkupotkuraivarit kun kahvia hain, että kakku on hänelle eikä äidin. Taputin selkään, lohdutin, ja sanoin, että tämä on äitien ja lasten juhla, että se on kaikille.
Meidän arkimeno on semmoista, että äitienpäivänä haluan juoda aamukahvin kirjaa lukien, saada kivan kortin ja kakku on hieno lisä. Muuta ei tarvita, ja tuosta ensimmäisestä pidän kiinni vaikka muu perhe ei sitä ymmärtäisikään. Ihan iloinen olen ja odotan innolla loppupäivää. Olisit ap vaan komentanut miehen ylös.
Olet aika hankalan kuuloinen ihminen.
Hieno esimerkki siitä kuinka äitien pitää aina olla nöyriä ja valmiita toimimaan toisten toiveiden mukaan. Muuten hankala, vaikea ja v**tumainen.
Jos isän pitäisi isänpäivänä nousta vahtimaan lapsia aamulla, että äiti saa leipoa kakun yksin rauhassa, niin palstalla kouhkottaisiin kuinka kamala äiti kun ei anna isän nauttia omasta aamustaan edes kerran vuodessa.
Ja vitut "kouhkottaisi". Täällä vain kannustettaisiin ja ylistettäisiin ja sanoittaisiin että eihän se sinun isäsi olekaan.
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu jotenkin todella kummalliselta, että esitetään omia toivomuksia. Miksei voi olla kiitollinen siitä, mitä toinen keksii? Mun mielestä on todella loukkaavaa, että jos äitienpäivää ei juhlita juuri äidin toiveiden mukaisesti, niin sitten siitä ollaan vihaisia. Ymmärrän , että päivä on äidin, mutta eikö sitä lahjan/ kahvin/syömään viejän ajatustakin voisi kunnioittaa. Kaikkia ei edes muisteta, niin mielestäni olisi kohtuullista olka kiitollinen siitä pienestäkin muistamisesta. Eipä ole ikinä tullut vastaan tuollainen ” lahjatoivelistan esittäminen”
Meillä esitetään myös joulu- ja synttärilahjatoiveita... ja tietenkin usänpäivälahjatoiveita... joskus lahjoja ostetaan jopa itse itselleen 😁
Toimii meidän perheessä mainiosti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu jotenkin todella kummalliselta, että esitetään omia toivomuksia. Miksei voi olla kiitollinen siitä, mitä toinen keksii? Mun mielestä on todella loukkaavaa, että jos äitienpäivää ei juhlita juuri äidin toiveiden mukaisesti, niin sitten siitä ollaan vihaisia. Ymmärrän , että päivä on äidin, mutta eikö sitä lahjan/ kahvin/syömään viejän ajatustakin voisi kunnioittaa. Kaikkia ei edes muisteta, niin mielestäni olisi kohtuullista olka kiitollinen siitä pienestäkin muistamisesta. Eipä ole ikinä tullut vastaan tuollainen ” lahjatoivelistan esittäminen”
Meillä esitetään myös joulu- ja synttärilahjatoiveita... ja tietenkin usänpäivälahjatoiveita... joskus lahjoja ostetaan jopa itse itselleen 😁
Toimii meidän perheessä mainiosti.
Meillä ainakin opetetaan, että toiveita saa esittää, kun kysytään, mutta tuollainen ” mä haluan lahjaksi sitä ja tätä ilman, että kukaan kysyy mitään on tökeröä.
Te miehen käytökseen äitienpäivänä pettyneet naiset! Jos ihan todella kertoisitte viikkoa etukäteen rauhallisesti miehelle, että teille olisi todella tärkeää saada aamukahvit sänkyyn ja myöhemmin kakku, että se tekisi teidät todella iloiseksi, eikö teidän miehet silloin toteuttaisi tätä?
On väärin toista kohtaan, että tälle asettaa toiveita ja odotuksia, jos näitä ei hänelle painokkaasti ja selkeästi ilmaise. Ei kaikille äitienpäivä merkitse kovin paljoa, vaan on yksi päivä monien joukossa. Esim minä itse en ole koskaan miehen toimesta saanut silloin oikein mitään ekstrahuomuota, mutta en sitä ole edes toivonut. Jos ilmaisisin hänelle suoraan toiveeni, jos minulla siis olisi niitä, ihan varmasti hän jotakin niistä toteuttaisi.
Lasten kanssa on vähän sama juttu eli jos haluaa lasten tuovan aamupalan sänkyyn, kannattaa heille antaa samaa mallia heidän omina syntymäpäiviään ja suoraan myös heille kertoa, että äitienpäivä on itselle todella tärkeä.
Jaksoin just ja just darrassa kantaa äitienpäivälahjaksi muijalle tiskit sänkyyn.
Samalla hain kaapista par darrabisseä.
Kohta lähikuppilaan enneku se alkaa nalkuttamaan.
Moro.
No kuulkaas, minä vietin ensimmäisen äitienpäiväni lukittautuneena saunaan. Mies ei muistanut millään tavalla. Mika Häkkinen voitti formula-kisan ja onnitteli äitiään televisiossa mutta se tollikka meillä ei edes siinä vaiheessa muistanut asiaa. Joten laitoin kylppärin oven lukkoon ja menin saunaan mököttämään. Sen episodin ja jälkiselvittelyjen jälkeen ei ole ikinä äitienpäivä unohtunut meidän perheessä.
Tänä aamuna heräsin 05.30 lähtemään töihin. Minulle oli katettu aamupala-astiat pöytään ja kortti +lahja oli pöydällä. Mun rakkaat!
Mene äidilles itkemään.