Lue keskustelun säännöt.
Äitienpäivän pettymys
12.05.2019 |
Onhan mulla nyt oikeus olla vähän pettynyt? Meillä on miehen kanssa puoli vuotias tyttö ja tämä on siis minun ensimmäinen äitienpäivä itse äitinä. Niin mitä tekee rakas aviomieheni. Makaa tuolla sängyssä nukkumassa, kun minä nousin ylös vaihtamaan vaippaa ja keittämään aamupuuroa. Sanoin kyllä miehelle, että aiotko nousta tytön kanssa ja vastaus oli vain epämääräinen hymähdys. Oli kyllä selkeästi hereillä. Ja minä siis nousen AINA tuon meidän tytön kanssa. Joka aamu. Oletin kyllä että edes äitienpäivänä olisin saanut jäädä köllimään.
Kommentit (245)
Eiköhän sitä minun täytynyt lapsen vuoksi herätä aikaisin. Niin kuin joka aamu ennen ensimmäistä äitienpäivää ja joka päivä sen jälkeenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No nyt kyllä ap pitää sanoa miksi ihmeessä teet itsestäsi marttyyrin. Olisit vaan sanonut miehelle toisen kerran että hei herätys, nyt on aitienpäivä ja sä lupasit hoitaa lapsen aamulla. Tätä toistaa kunnes mies ottaa lapsen hoitoonsa.
Miksi tämä onkin niin vaikeaa monelle (nähtävästi, aaveeta ainakin seuranneena tulee siihen näkemykseen). Ei osata avata suuta etukäteen ja kertoa mitä halutaan äitienpäiväksi (hei olis kiva saada aamiainen ja sit vaikka mennä lounaalle xxx paikkaan iltapäivällä jne). Ei osata avata suuta silloin aamulla vaan marttyyrina noustaan itse. Kuvitellaan että mies vaan jostain keksii ensimmäisenä äitienpäivänä miten kumppaninsa haluaisi päivää juhlistavan vaikka siitä ei ole ollut koskaan puhetta.
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän sitä minun täytynyt lapsen vuoksi herätä aikaisin. Niin kuin joka aamu ennen ensimmäistä äitienpäivää ja joka päivä sen jälkeenkin.
No olettaen että et ole yh niin kannattaisiko etukäteen sopia miehen kanssa miten äitienpäivänä toimitaan?
Sun vauvas on vielä niin pieni. Mieti sitä rakkauden tunnetta minkä koit kun hänet sait. Sen pitäis riittää. Äidit tekee ihan kaikkensa lastensa vuoksi. Ei siksi että yhtenä päivänä vuodessa joku mies jota lapsen isäksi kutsutaan arvostaisi sitä työtä vaan koska rakastaa omaa lastaan.
Mua ei pahemmin ole mies ikinä muistanut äitienpäivänä koska en ole hänen äitinsä. Eikä se oo haitannut.
Tänään sain eskarilaiseni itse tekemän kortin johon on ihan itse osannut kirjoittaa äiti (sydän suli ylpeydestä) ja tehdään lapseni kanssa tänään sitä mitä hän haluaa koska hän teki minusta äidin. Ilman rakasta lastani en olisi äiti. Ja minulle kaikkein suurin kiitos tulee lapseni hymystä ja siittä että hän tietää kuinka paljon rakastan.
Tää päivä on ihan yhtä paljon meidän lasten päivä..
Ilmankos siitä äitienpäivästä on tullut rasite kun joko petytään tai suututaan, osa kouluttaa perheensä muistamaan. Juhlapyhän päällä leijuu synkkä musta pilvi ja se on äidin kulmakarvat. Äitienpäivän ei pitäisi olla ahdistuspäivä. Paljon odotuksia, joita ei ääneen sanota ja loput velvollisuuksia.
Jos sen kahvilla, ruusulla, aamiaisella ja kakulla herättämisen unohtaisi ja vietettäisiin vain hyvä pitkä aamiainen kun kaikki on herännyt ja tässä maailmassa. Herättyä pyjamassa jääkaapin kautta olkkariin ja jo eilen tehdyt leivät ja baakkelsit mukaan, porukka katsoo yhdessä piirrettyjä ja ottaa rennosti. Jos jonkun perheen isää ei saa herätettyä niin millään niin hän voi mennä nukkumaan edellisenä iltana sohvalle niin on siinä jo aamulla valmiina. Eiköhän kahviin herää. Kahvinkin voi ajastaa niin kuka tahansa sen napsauttaa päälle. Kannattaa vähän uudistaa niitä perinteitä eikä tehdä pettymyksestä perinnettä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mies nous eilen vauvan kanssa, tänään oli miun vuoro. Aamupalan sain kyllä valmiina. Oon sanonu miehelle (tää on nyt miun kolmas äitienpäivä), että toivon saavani aamupalan jonka aikana mies passaa lapset ja kukan.
Eli siis avaa suusi ja kerro mitä odotat.
Naurahdin kukan passaamiselle.
Vierailija kirjoitti:
No nyt kyllä ap pitää sanoa miksi ihmeessä teet itsestäsi marttyyrin. Olisit vaan sanonut miehelle toisen kerran että hei herätys, nyt on aitienpäivä ja sä lupasit hoitaa lapsen aamulla. Tätä toistaa kunnes mies ottaa lapsen hoitoonsa.
Miksi tämä onkin niin vaikeaa monelle (nähtävästi, aaveeta ainakin seuranneena tulee siihen näkemykseen). Ei osata avata suuta etukäteen ja kertoa mitä halutaan äitienpäiväksi (hei olis kiva saada aamiainen ja sit vaikka mennä lounaalle xxx paikkaan iltapäivällä jne). Ei osata avata suuta silloin aamulla vaan marttyyrina noustaan itse. Kuvitellaan että mies vaan jostain keksii ensimmäisenä äitienpäivänä miten kumppaninsa haluaisi päivää juhlistavan vaikka siitä ei ole ollut koskaan puhetta.
Joka vuosi tätä samaa vääntöä. Aina sanotaan että sano ja pyydä. Kyllä me sanotaan ja pyydetään, mutta kun ei se auta. Illalla luvataan herätä lapsen kanssa ja aamulla käännetään vaan kylkeä. "Parhaimmillaan" mies nousee sohvalle, nukahtaa siihen ja lapset tulevat jälleen minun luokse pyytämään aamupalaa tms. Jos se mies ei suostu hoitamaan ruoka-asioita 364 päivänä, niin miten se hoitaisi ne äitienpäivänä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitienpäivä 60-luvulla. Asuin pienellä paikkakunnalla ja opettaja tiesi kaikkien kotiolot. Isä ja äiti olivat eronneet jo vuosia sitten, mikä oli melkein häpeä siihen aikaan. Äiti siis lähti ja jäin (tai sain olla mummon ja papan luona).
Ekaluokalla tehtiin äitienpäiväkortteja - niin minäkin. Opettaja kysyi kaikkien kuullen minulta, että "tiedätkö sinä edes, mikä sinun äitisi nimi on?"
Äitienpäivä on päivä, jolloin äiti odottaa, että nyt te joudutte näkemään vaivaa minun vuokseni kun minä kerran näen vaivaa teidän vuoksenne vuoden jokainen päivä. Tästä prinsessahaastosta johtuen perheen voi olla vaikea muistaa äitiä mielellään. Jotenkin se äidin odotukset ja pettymykset pitäisi kääntää että vietettäisiin perheen yhteinen mukava päivä. Ei kukko käskien laula äitienpäivälaulua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No nyt kyllä ap pitää sanoa miksi ihmeessä teet itsestäsi marttyyrin. Olisit vaan sanonut miehelle toisen kerran että hei herätys, nyt on aitienpäivä ja sä lupasit hoitaa lapsen aamulla. Tätä toistaa kunnes mies ottaa lapsen hoitoonsa.
Miksi tämä onkin niin vaikeaa monelle (nähtävästi, aaveeta ainakin seuranneena tulee siihen näkemykseen). Ei osata avata suuta etukäteen ja kertoa mitä halutaan äitienpäiväksi (hei olis kiva saada aamiainen ja sit vaikka mennä lounaalle xxx paikkaan iltapäivällä jne). Ei osata avata suuta silloin aamulla vaan marttyyrina noustaan itse. Kuvitellaan että mies vaan jostain keksii ensimmäisenä äitienpäivänä miten kumppaninsa haluaisi päivää juhlistavan vaikka siitä ei ole ollut koskaan puhetta.
Joka vuosi tätä samaa vääntöä. Aina sanotaan että sano ja pyydä. Kyllä me sanotaan ja pyydetään, mutta kun ei se auta. Illalla luvataan herätä lapsen kanssa ja aamulla käännetään vaan kylkeä. "Parhaimmillaan" mies nousee sohvalle, nukahtaa siihen ja lapset tulevat jälleen minun luokse pyytämään aamupalaa tms. Jos se mies ei suostu hoitamaan ruoka-asioita 364 päivänä, niin miten se hoitaisi ne äitienpäivänä?
Ja tämän miehen saamattomuudenhan tietenkin huomasit vasta kun lapset olivat syntyneet? Että teki mielellään ruokaa ja huushollasi ennen lapsia mutta sitten ei enää? Anna mun nauraa. Jos tekee lapsia tollon kanssa niin saa juuri sitä mieheltään (myös äitienpäivänä). Tolloutta.
Vierailija kirjoitti:
Minun ensimmäinen äitienpäiväni oli katastrofi. Mies murjotti ja makasi peiton alla koko päivän. Itse hoidin lasta, kuten aina. Myötätuntoni on sinun puolellasi.
Minun ensimmäinen äitienpäivä: mies makasi krapulassa kotona nukkuen kolmeen. Heräsi, kun hänen äitinsä tuli käymään kakkukahvilla.
Tuolloin vauvaa ei saanut nukkumaan kuin liikkuviin vaunuihin, tein siis aamupäivällä kahden tunnin lenkin. Yksin vauvan kanssa. Kyllä kirveli ja syvältä, kun lähestulkoon kaikki vastaantulijat vaunujen tai lasten kanssa oli joko perheitä tai isiä. Olin hyvin tulistunut tuon lenkin jälkeen mieheeni ja leivoin sitten itselleni chilisuklaakakun. Anoppi vähän ihmetteli sitä chiliä...
Iltapäivällä anopin lähdettyä oli uusi lenkki edessä, lähdin hameessa ja korkkareissa - olihan juhlapäiväni! No ei olisi kannattanut, suurin osa matkasta hiekkatietä. Sain kivat rakot kantapäihin ja yhden varpaan kynsi tummui ja tippui myöhemmin pois. Taisi olla liian pienet kengät raskauden jälkeen, nyyh, lempikorkkarini. Nakkasin ne kotipihalla roskiin ja tepsuttelin paljain jaloin kotiin.
Ihania muistoja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä nousin ihan yksin klo. 7 Ja keitin itselleni kahvit. Mies ja 2 lasta nukkuvat vielä. Ihan parasta kun saa yksin ja rauhassa juoda aamukahvit, vaikka ne itse joutuikin keittämään ;)
Vierailija kirjoitti:
Minä vedän vielä paremmaksi.
Eilen leivoin koko päivän. Tänään lapset tulevat tyttö-ja poikaystävineen kahville, anoppi haetaan meille myös. Ostin anopille ruusukimpun ja kortin. Hänestä tulee päivän juhlinnan kohde, minua muistetaan tuskin mitenkään.
Saanko 1. palkinnon marttyyrikisassa?
Täällä vähän samaa paitsi että mies lähtee mun leipomusten kanssa yksin äidilleen. Ei ole mun lasten isä, joten mun äitienpäivä on sille yksi hailee. Enkä mä ollut tervetullut mukaan kun mun lapset, me ja sen lapset ei mahduta autoon kaikki yhdessä. Uusioperheissä äitienpäivä on katkerien kyynelten kostuttamaa joskus. En silti valita muualla kuin täällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä vedän vielä paremmaksi.
Eilen leivoin koko päivän. Tänään lapset tulevat tyttö-ja poikaystävineen kahville, anoppi haetaan meille myös. Ostin anopille ruusukimpun ja kortin. Hänestä tulee päivän juhlinnan kohde, minua muistetaan tuskin mitenkään.
Saanko 1. palkinnon marttyyrikisassa?
Minä otan 2. palkinnon. Poikani ja tyttöni ja lapsenlapset viettävät äitienpäivää toisten mummojen luona. Minä saan ottaa ihan itse mummonpäiväkortin lastenlasteni kerhorepusta, kun huomenna jälleen kerran haen heidät tarhasta. Tämän sovimme jo perjantaina ettei vaan tarvi tänään puhua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä vedän vielä paremmaksi.
Eilen leivoin koko päivän. Tänään lapset tulevat tyttö-ja poikaystävineen kahville, anoppi haetaan meille myös. Ostin anopille ruusukimpun ja kortin. Hänestä tulee päivän juhlinnan kohde, minua muistetaan tuskin mitenkään.
Saanko 1. palkinnon marttyyrikisassa?Täällä vähän samaa paitsi että mies lähtee mun leipomusten kanssa yksin äidilleen. Ei ole mun lasten isä, joten mun äitienpäivä on sille yksi hailee. Enkä mä ollut tervetullut mukaan kun mun lapset, me ja sen lapset ei mahduta autoon kaikki yhdessä. Uusioperheissä äitienpäivä on katkerien kyynelten kostuttamaa joskus. En silti valita muualla kuin täällä.
Ok no tämä menee vähän jo yli. Että ollaan kettuuntuneita kun uusi mies (lasten isä) ei huomioi vaimonsa äitienpäivää 😂😂😂 Sinähän et edes ole hänen lastensa äiti.
Nyt jotain rotia siihen loukkaantumiseenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No nyt kyllä ap pitää sanoa miksi ihmeessä teet itsestäsi marttyyrin. Olisit vaan sanonut miehelle toisen kerran että hei herätys, nyt on aitienpäivä ja sä lupasit hoitaa lapsen aamulla. Tätä toistaa kunnes mies ottaa lapsen hoitoonsa.
Miksi tämä onkin niin vaikeaa monelle (nähtävästi, aaveeta ainakin seuranneena tulee siihen näkemykseen). Ei osata avata suuta etukäteen ja kertoa mitä halutaan äitienpäiväksi (hei olis kiva saada aamiainen ja sit vaikka mennä lounaalle xxx paikkaan iltapäivällä jne). Ei osata avata suuta silloin aamulla vaan marttyyrina noustaan itse. Kuvitellaan että mies vaan jostain keksii ensimmäisenä äitienpäivänä miten kumppaninsa haluaisi päivää juhlistavan vaikka siitä ei ole ollut koskaan puhetta.
Joka vuosi tätä samaa vääntöä. Aina sanotaan että sano ja pyydä. Kyllä me sanotaan ja pyydetään, mutta kun ei se auta. Illalla luvataan herätä lapsen kanssa ja aamulla käännetään vaan kylkeä. "Parhaimmillaan" mies nousee sohvalle, nukahtaa siihen ja lapset tulevat jälleen minun luokse pyytämään aamupalaa tms. Jos se mies ei suostu hoitamaan ruoka-asioita 364 päivänä, niin miten se hoitaisi ne äitienpäivänä?
Ja tämän miehen saamattomuudenhan tietenkin huomasit vasta kun lapset olivat syntyneet? Että teki mielellään ruokaa ja huushollasi ennen lapsia mutta sitten ei enää? Anna mun nauraa. Jos tekee lapsia tollon kanssa niin saa juuri sitä mieheltään (myös äitienpäivänä). Tolloutta.
Todellakin mies huushollasi mielellään ennen lapsia. Mies teki ruoista vähintään puolet ja on aina ollut se enemmän siisteydestä nauttiva. Nyt on sitä mieltä, että ei muiden (=lasten) sotkuja ala siivoamaan ja ei ala muille (=lapsille) kokkaamaan, kun eivät hänen (erikoisita tai tulisista) ruoista pidä. Lisäksi haluaa pitää huolta kunnostaan, eli salilla menee suuri osa vapaa-ajasta. Työpaikkakin on vaihtunut 8-16 työstä liukuvaksi, eli 10-18 aamu-uniselle miehelle.
T. 30
Me herättiin vauvan kanssa seiskalta ja mä menin olohuoneeseen imettämään. Sitten istuskeltiin ja halittiin sohvalla, vauva höpötteli itsekseen, silitteli käsivarttani ja nojasi päätään rintaani vasten. Mies keitti sillä aikaa meille aamukahvit ja laittoi lapselle puurot. Aivan täydellinen ensimmäisen äitienpäivän aamu <3 Lapsi sylissä, ei kiire mihinkään eikä mitään paineita koko päivästä. Tätä se äitiys on parhaimmillaan.
Tunnustan, keitin pikku satsin kahvia aikaisin aamulla kahvinhimoon. Olen viime aikoina noussut töihin puoli viideltä ja tuntui mahdottomalta odottaa kahdeksaan yhdeksään sitä äidin sänkykahvia :) Pannu kerkisi jäähtyä ennen seuraavia keittäjiä. Eikä kukaan tiedä paitsi te..
Kuten useimmat mutsit, teeskentelin unta peiton alla vähän huvittuneenakin näistä näköjään pakollisista kuvioista.
Kyllä sen pitäis riittää kun äitienpäivä on virallinen liputuspäivä.
Kun kerran mies on niitä aamiaiskamppeita ostanut niin turha sitä on pettyä vain sen takia kun saa aamiaisen niin myöhään. Syö jotain minimaalisen pientä nyt aamulla että jaksat odottaa. Sama lapsille. Ja miksette jutelleet eilen illalla mihin aikaan toivoisit aamiaista.
Meillä mies ja lapset tekevät ison aamiaisen mutta tiedän että siinä menee tunti vähintään kun laittavat sitä valmiiksi. En halunnut että joutuvat sunnuntaina heräämään aikaisin niin sovittiin josko aamiainen syötäisiin klo 10. Heräävät vähän ennen 9. Minä olen hereillä jo kun olen ollut vähän kipeä.
Nälkäkin tässä jo oli niin söin yhden banaanin. Meni nälkä pois ja ilman ketutusta odottelen aamiaista klo 10 asti ilman että mitenkään harmittaisi asia.