Äitienpäivän pettymys

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi tästä päivästä vouhkataan näin pirusti? Ihan normaali sunnuntai.

En tiedä. Minulle tämä on siivoussunnuntai, vielä kun jaksaisi ikkunat pestä niin voisi linnoittautua sohvalle. Mukulat pistin pihalle aamulla isänsä kanssa leikkimään jottei ole tiellä siivotessa. Jotain lahjoja? Miksi mun niitä pitäisi vaatia kun ne lapset on itsessään jo lahjoja. Ja joku äitienpäivälounas, meillä syödään kinkkukiusausta. :D

Ja isänpäivänä sinä ulkoilet lasten kanssa, niin mies saa siivottua, niinkö?

Vaikka, ei meillä vietetä sitäkään. Kuten ei myöskään joulua, pääsiäistä tms. :D

Kyllä ne lapset viimeistään kouluikäisenä asiaa ihmettelee. Vai kuulutteko te siihen uskonlahkoon, missä ei lasten synttäreitäkään vietetä?

Ei ne kyllä ihmettele, kaksi on kouluikäisiä. Eikä kuuluta mihinkään uskonlahkoon. Synttäreinä käydään korkeintaan ulkona syömässä ei sen kummempaa. Miksi pitäisi?

No mikäs siinä sitten, jos elämä on pelkkää arkea. Tuskin juhlitte lasten valmistujaisia tai järjestätte mitään yo-juhlia. Kuolleetkin voi haudata ilman mitään vieraita tai muistotilaisuutta, siinähän menisi muuten hyvää siivousaikaa hukkaan.

Ehei, käsitit väärin. Meillä arkikin on pienoista juhlaa. Ja ne rahat jotka säästämme jättämällä turhia juhlia juhlimatta, käytämme suurempaan reissuun vuoden lopussa. (Pakomatka joulusta). Lapset arvostavat tätä synttäreitä tai muita juhlia enemmän. Ovat kaikki itse näin sanoneet. Ja tuosta arjesta, arvostan enemmän sitä kun esim. parisen viikkoa sitten aamulla "pakkasin" pienintä päiväkotiin niin 8 vuotias kirkaisi keittiöstä että "täällä on äiti sulle kahvi ja leipä valmiina". Minun mielestä tuo on parempaa ku joku yksi turhanpäiväinen "juhlapäivä" kerran vuodessa mistä 99% ihmisistä vain pahoittaa mielensä ja pettyy.

Eihän juhliin tarvitse rahaa törsätä vai millaisiksi sinä ne miellät? Siivoojat kotiin, tarjottavat pitopalvelusta ja kaikille uudet juhlavaatteet? Aikaa ja vaivaa ne enemmän vaatii, mutta eihän kaikki sellaista halua tehdä. Tuota kirkumista en ymmärrä, säikähtikö lapsesi, kun keittiössä oli voileipä ja kahvi?

Tämä oli hauska. :D

Vierailija kirjoitti:

Tuota se meilläkin oli 20 vuotta. Toisaalta et ole miehesi äiti.

Tuskin hän omaakaan äitiään muistaa, paitsi enintään jollain kuivahtaneella Tokmanni-ruusulla ja änkeämällä mammansa laittamaan pöytään.

Tsemppiä. Älä kuitenkaan tapa miestä, vaikka mieli tekee. Jätä mieluummin. Ota mukula ja hurauta oman äitisi luo ennenkuin mulkkuteline herää.

Siinä ehdan vanhanpiian jäkätystä. Ilman kullia on oltu kauan ja sen kyllä huomaa. Pllukin kuivunut umpeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me on vietetty paljon noita joidenkin kauhistelemia "turhia juhlia". Lasten kaikki synttärit on juhlittu, samoin kouluvuoden aloitukset ja lopetukset, vaput, pääsiäiset, juhannukset, itsenäisyyspäivät, joulut, uudetvuodet, ensimmäisen maitohampaan läksiäiset, rippijuhlat, yo-juhlat, armeijan valapäivä, mitä nyt milloinkin sekä tietenkin isän- ja äitienpäivät. Rahaa näihin ei ole mennyt rippi- ja yo-juhlia lukuunottamatta. Toisia huomioidaan arjessa, mutta ei näiden vakiintuneiden päivien viettäminen sitä mitenkään vähennä. Lapsilla on hyviä muistoja ja niin on itselläkin.

Niin, jotkut ei vaan ymmärrä. Hyväksyn sen. Meillä muistetaan toisia jokaisena päivänä vuodesta. Ei ole poikkeuksellista että saan aamiaisen sänkyyn tavallisena lauantaina, tai että lapsi saa syyskuussa kauan toivomansa lelun, miehelle tehdään maanantaiaamuna kunnon aamiainen lapsien kanssa, saatetaan käydä tiistaisin syömässä hyvässä ravintolassa jne. Me emme tarvitse erikseen jotain pakon sanelemia juhlapyhiä siihen että joku tuntee itsensä tärkeäksi. Lapset ovat oppineet sen että kaikkia kunnioitetaan ja voi muistaa vuoden jokaisena päivänä. Kioskin myyjälle voi vaikka viedä matkalla keräämänsä kukkakimpun ilostuttamaan. Väärin? Ei meidän mielestä. Olemme jokainen meidän perheessä tyytyväisiä näin. :)

Tiedoksi, että useimmat juhlapäiviä viettävät perheet toimivat myös näin. Ihan normielämää. Ette ole muista poikkeavia muuten kuin siinä, että ette vietä juhlapäiviä. Vietätte minun mielestäni ankeampaa elämää. Ja lapsenne eivät juuri voi muuta kuin sopeutua tilanteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siitä se marttyyriäitiys nätisti alkaa. Ja ukkosi on ihan normaali junttimies, tuollaisia ne 95% ovat. Ne pitää itse kouluttaa.

Miksi nousit, olisit potkaissut ukkoa kylkeen ja sanonut: sun vuoro, nyt on äitienpäivä ja odotan samppanja-aamiaista klo 8.30. Ja jos ei kerran vuodessa mokoma suju, tämä oli tässä ja eropaperit lähtevät huomenna Maistraattiin.

Lomake löytyy netistä.

Näin se parisuhde kukoistaa! Miehenä olisin tuon jälkeen vetänyt turpaan ja sen jälkeen ei olisi vietetty minkäänlaisia äitienpäiviä.

Voi mikä luuseri oletkaan! Tuollaisten ei pitäisi pariutua ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me on vietetty paljon noita joidenkin kauhistelemia "turhia juhlia". Lasten kaikki synttärit on juhlittu, samoin kouluvuoden aloitukset ja lopetukset, vaput, pääsiäiset, juhannukset, itsenäisyyspäivät, joulut, uudetvuodet, ensimmäisen maitohampaan läksiäiset, rippijuhlat, yo-juhlat, armeijan valapäivä, mitä nyt milloinkin sekä tietenkin isän- ja äitienpäivät. Rahaa näihin ei ole mennyt rippi- ja yo-juhlia lukuunottamatta. Toisia huomioidaan arjessa, mutta ei näiden vakiintuneiden päivien viettäminen sitä mitenkään vähennä. Lapsilla on hyviä muistoja ja niin on itselläkin.

Niin, jotkut ei vaan ymmärrä. Hyväksyn sen. Meillä muistetaan toisia jokaisena päivänä vuodesta. Ei ole poikkeuksellista että saan aamiaisen sänkyyn tavallisena lauantaina, tai että lapsi saa syyskuussa kauan toivomansa lelun, miehelle tehdään maanantaiaamuna kunnon aamiainen lapsien kanssa, saatetaan käydä tiistaisin syömässä hyvässä ravintolassa jne. Me emme tarvitse erikseen jotain pakon sanelemia juhlapyhiä siihen että joku tuntee itsensä tärkeäksi. Lapset ovat oppineet sen että kaikkia kunnioitetaan ja voi muistaa vuoden jokaisena päivänä. Kioskin myyjälle voi vaikka viedä matkalla keräämänsä kukkakimpun ilostuttamaan. Väärin? Ei meidän mielestä. Olemme jokainen meidän perheessä tyytyväisiä näin. :)

Ja millä tavalla tämä poistaa erityiset juhlan aiheet? Minä elän unelmaani, elämää, josta moni tuskin osaa edes haaveilla. Siitä huolimatta meidän perheessä juhlitaan kunnolla jokaista merkkipäivää, vaikka normaali arkikin meillä on monen mielestä juhlaa.

Mistä vitusta näitä itsekkäitä kusipäitä oikein sikiää??? Meillä mies järjesti ekasta äitienpäivästä lähtien runsaat aamupalat ja tuli vauvan kanssa herättämään. Ja mä tein saman isänpäivänä. Nyt kun lapset ovat teinejä, niin he tekevät suurimmat järjestelyt, mutta mies ostaa kuitenkin äitienpäiväruusun aina mulle vaikken hänen äitinsä olekaan. Ostaa myös äidilleen :-)

Kyllä mä ainakin ripittäisin miehen jos makaisi perse homeessa sängyssä äitienpäivänä. Josko edes kerran vuodessa näkisi vaivaa toisen puolesta.

Pettymyksiä on niin monenlaisia.

Minä heräsin jo ennen kuutta valmistelemaan äitienpäiväaamua vaimolleni. Laitoin aamiaisen kuntoon, otin vuoteeseen kortit ja lahjat, herätin ja valmistelin lapset.

Ja mitä tämä teki. No tietenkin vain makasi, vaikka kuinka yritin häntä piristää lahjoilla, herkuilla, kukkasilla, laululla ja korteilla lasten kanssa. Sinne jäi pötkölleen. Valmis herkkuaamiainen jäähtyi alakerrassa.

Juhlimme äitienpäivää kymmeneen asti kolmistaan lasten kanssa, ennen kuin juhlakalu vääntäytyi paikalle. Eikä ollut sittenkään tyytyväinen.

Niin että saako tässä olla pettynyt?

Ajattelin käydä ostamassa itselleni kukkia ja kortin äitienpäivän kunniaksi. Mies kun ei mitään asian eteen tehnyt.

Kai sitä voi itselleen ostaa? Osoitus itselleni siitä, että minäkin äitinä olen ansainnut pientä juhlistusta. Ajattelen että se on vähemmän surullista kuin se, että itsekin pitäisin äitienpäivää turhuutena.

Vierailija kirjoitti:

Pettymyksiä on niin monenlaisia.

Minä heräsin jo ennen kuutta valmistelemaan äitienpäiväaamua vaimolleni. Laitoin aamiaisen kuntoon, otin vuoteeseen kortit ja lahjat, herätin ja valmistelin lapset.

Ja mitä tämä teki. No tietenkin vain makasi, vaikka kuinka yritin häntä piristää lahjoilla, herkuilla, kukkasilla, laululla ja korteilla lasten kanssa. Sinne jäi pötkölleen. Valmis herkkuaamiainen jäähtyi alakerrassa.

Juhlimme äitienpäivää kymmeneen asti kolmistaan lasten kanssa, ennen kuin juhlakalu vääntäytyi paikalle. Eikä ollut sittenkään tyytyväinen.

Niin että saako tässä olla pettynyt?

Jos pettyy odotuksissaan, niin ei siihen lupaa tarvitse kysyä. Petyit jo, sait tai et.

ONNEKSI olen eronnut!!!

Viimeinen yhteinen äitienpäivä meni niin, että toivoin ja ilmoitin etukäteen että haluan mennä syömään ulos. Mies meni touhuamaan ulos ja lapset leikkivät, puin itseni ja meikkasin valmiiksi. Sitten odottelin että josko lähdettäisiin, lopulta selvisi ettei miehellä ollut aikomustakaan lähteä. Itkuhan siinä tuli. Koskaan ei ole aamupalaa tehty tai ruusua tuotu, tuo viimeinen seitsemäs äitienpäivä liitossamme päättyi näin. Toki liitto päättyi 2 kuukautta myöhemmin kun miehellä oli salasuhde kestänyt jonkun aikaa...

Eilen kävin tyttöjeni kanssa ex-anopilla, vietiin sinne kukka ja onnittelut. Isänsä poika vietti äitienpäivän isällään eikä edes tekstiviestiä laittanut mulle onnitellakseen. Mutta tytöt olivat tehneet kortit isänsä nyxän kanssa minulle ja viettivätkin äitienpäivän sitten mun kanssa <3 <3

Vierailija kirjoitti:

Minä vedän vielä paremmaksi.

Eilen leivoin koko päivän. Tänään lapset tulevat tyttö-ja poikaystävineen kahville, anoppi haetaan meille myös. Ostin anopille ruusukimpun ja kortin. Hänestä tulee päivän juhlinnan kohde, minua muistetaan tuskin mitenkään.

Saanko 1. palkinnon marttyyrikisassa?

Saat marttyyripalkinnon 😂 Ihmettelen kyllä suuresti miksi sinä ostit anopille ruusukimpun ja kortin? Eihän hän ole sinun äitisi!!! Miehesi olis pitänyt tehdä se. Ja kun mies oppii ostamaan äitienpäiväkukat omalle äidilleen, ehkä sinäkin alat pian saamaan häneltä kukkia äitienpäivänä??

Et ole sen miehen äiti. Ole sen lapsen kanssa.

Meillä miehelle äitienpäivä ei ole kotona mitään, sen sijaan varmistaa että minä olen ostanut anopille kukan ja sitten syö kotonaan ja odottaa että anoppi on lapsenlapsien kanssa.

Itse ostan kalliin isänpäivä lahjan koska silloin täydennetään miehen vaatevarasto ja työkalutarve. Näin se vaan menee. Itse sanon ettei mulle saa ostaa mitään koska se on vaan eri asia, en halua turhia kodinkoneita tms.

Meillä mies kohelsi aamusta vauvan kanssa alakertaan, painatti paskahuusiin ja jätti vauvan huutamaan pää punaisena yksin oven taakse.

Menin sitten alas ja se oli mun syy kun pilasin kaiken kun oli sen pitänyt ehkä jotain kai tehdä. Keitin kahvin ja tein aamupalaa perheelle, kuten 365 päivää vuodessa. Mies makasi sohvalla.

Turha, paska päivä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun ensimmäinen äitienpäiväni oli katastrofi. Mies murjotti ja makasi peiton alla koko päivän. Itse hoidin lasta, kuten aina. Myötätuntoni on sinun puolellasi.

Oliko mies aatellu, et ilahduttaa sua aamusek sillä, tökki kalullaan sun selkää ja suuttui kun et lämmennyt?

Hahha! Niin tuttua, mies on ajatellut antaa lahjaksi seksiä. Ei ap.

Tuttua! Exäkin käytti termiä ”äitinpäiväpano˚ kruunaan sen päivän kun oli aamusta asti pitänyt osoittaa olevansa tarpeeksi kiitollinen hänen vaivannäöstään. Jos mun oma naama pysyi oikeannäköisenä, sai juhlapäiväraivarin jollekin lapsista.

Ei oo todellista, millaista käytöstä D: 

Mulle tulee äitienpäivästä mieleen Vilja Eerikan murha, koska se tapahtui äitienpäivänä.

Kävin itse itse varaamallani ja maksamallani tanssitunnilla äitienpäivän kunniaksi. Mies oli lasten kanssa sen aikaa joten kuuntelin loppuillan natinaa kun on kauheita lapsia.

Vihaan mun perhettä ihan vähän. ❤️

Vierailija kirjoitti:

Pettymyksiä on niin monenlaisia.

Minä heräsin jo ennen kuutta valmistelemaan äitienpäiväaamua vaimolleni. Laitoin aamiaisen kuntoon, otin vuoteeseen kortit ja lahjat, herätin ja valmistelin lapset.

Ja mitä tämä teki. No tietenkin vain makasi, vaikka kuinka yritin häntä piristää lahjoilla, herkuilla, kukkasilla, laululla ja korteilla lasten kanssa. Sinne jäi pötkölleen. Valmis herkkuaamiainen jäähtyi alakerrassa.

Juhlimme äitienpäivää kymmeneen asti kolmistaan lasten kanssa, ennen kuin juhlakalu vääntäytyi paikalle. Eikä ollut sittenkään tyytyväinen.

Niin että saako tässä olla pettynyt?

Jos aamu kuudelta olit repimässä vaimoa ylös, niin saattaa olla että olisit saanut meillä etsiä kahvia päältäsi. En tasan nouse sunnuntaiaamuna noin aikaisin. Kuinka paljon vaimosi saa ylipäätään nukkua? Oliko vaikeaa kunnioittaa toisen unta? 

Mä en oleta, että muu perhe nousee mulle kahveja keittelemään, koska herään aina ennen sianpierua kun muut vielä nukkuu sikeästi. Keitin kaffit itselleni ja nautiskelin aamun rauhasta. Kun muu perhe sai itsensä ylös niin sain toivomani lahjan ja kortin. Sen jälkeen käytiin anopilla syömässä ja mun vanhemmilla kakkukaffeilla. Kivaa oli :)

Miksei sitä suutansa voi avata jos on niin selkeät toivomukset mitä äitienpäivänä haluaa? Sen jälkeen voi miehen tulla haukkumaan tänne jos ei siltikään onnistu, sitten vika on jo kuulijassa.

Voin kuule sanoa että on mukavaa ja helppoa kun ei ole juri koskaan perustanut mistään kaupallisista juhlista, ei ole koskaan tarvinnut kiukutella että jonkun takia päivänä olisi pilalla. Jos haluan kukan, ostan sen, jos haluan valmiin aamupalan, voin pyytää. Jos tulee fiilis että arki kaipaa romantiikkaa tai huomiota, puhumme ja teemme molemmat toisillemme mitä toinen kaipaakaan. Ei niihin tarvita juhlia tai merkkipäiviä, ihan arki riittää.

Vierailija kirjoitti:

Et ole sen miehen äiti. Ole sen lapsen kanssa.

Meillä miehelle äitienpäivä ei ole kotona mitään, sen sijaan varmistaa että minä olen ostanut anopille kukan ja sitten syö kotonaan ja odottaa että anoppi on lapsenlapsien kanssa.

Itse ostan kalliin isänpäivä lahjan koska silloin täydennetään miehen vaatevarasto ja työkalutarve. Näin se vaan menee. Itse sanon ettei mulle saa ostaa mitään koska se on vaan eri asia, en halua turhia kodinkoneita tms.

Miksei sinun vaatevarastoa uusita ja harrastusvälineitä täydennetä äitienpäivän aikaan? Kai mies on silloin mukana valitsemassa, kun hänelle ostat? En tajua, miksei tuo toimi sinun kohdalla.