Yli sata naista avautui karmeista synnytyskokemuksista

Vierailija kirjoitti:

Puoskarit hommissa.

Lääkärinkoulutus ei takaa ihmisyyttä.

Tämä pitää niin paikkansa. Luin tuon Ylen artikkelin päivällä, ja se nosti jälleen omat traumani pintaan. En ole synnyttänyt, mutta yhtä lailla voitaisiin ja PITÄISI puhua naisten gynekologisissa toimenpiteissä saamista traumoista. Itse olen sellaiset saanut loop-konisaatiosta. On ne erikoistuvat lääkärit niin mukavia Jumalasta seuraava -asenteellaan.

Omiin, täysin toisen tyyppisiin, mutta naisen alapäähän liittyviin traumoihin viitaten, en hirveä edes ajatella, mitä synnytyspuolella pahimmillaan koetaan. Synnytyksistä en tiedä, mutta kuukausi sitten tehdyn gynekologisen leikkaukseni suhteen äänestinkin jaloillani ja kotikaupungin yliopistosairaala EI leikannut. Onneksi voi valita!!

Vierailija kirjoitti:

Suomessa synnytysten hoito on todella huippuluokkaa. Suomen terveydenhuolto on huippua ja äideistä ja lapsista pidetään hyvää huolta.

Kohtelun täytyy olla asiallista, tottakai. Siinä olen täysin samaa mieltä. Mutta tuo Suomen sairaaloiden vertaaminen savimajaan on täysin naurettavaa.

Synnytys on suhteellisen riskialtis ja vaarallinen tapahtuma, mutta sairaalassa se ei sitä ole. Suomessa on aivan huippuhyvä terveydenhuolto ja todelliset alan ammattilaiset. Kuolleisuus on todella harvinaista synnytyksissä. Jos jotain kuolleisuuksia on, ne on lähes poikkeuksetta hätäsektioita ollut.

Eli tottakai asiallinen kohtelu on todella tärkeää, mutta joku raja tähän haukkumiseen. Ihan oikeasti.

Mitä ilmeisimmin ei pidetä hyväö huolta. Luitko kokemuksia?

Mun mielestä tää kampanja mustamaalaa terveydenhuoltojärjestelmää. Palaute kuuluu antaa suoraan sairaalaan, ei netin palstoille.

Mun pitää myöntää, etten enää edes muista oman 15-vuotiaan lapseni syntymän kaikkia yksityiskohtia.

Kroppa muuttu... Ei ole enää timmit vatsalihakset 😀

Synnytys kesti, oli kipuja, opiskelija, en muista edes kätilöiden määrää, joiden vuorot ehti vaihtua jne.

Kaikki meni hyvin, kun lapsi synty ilman vammoja elävänä ja minä olen elossa myös.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tällaiset kertomukset ovat juuri syynä siihen miksi päätn jo reippaasti yli vuosikymmen sitten, että jos ikinä päädyn lisääntymään, vaadin sektiota. Itselleni olisi pahin painajainen joutua kohdelluksi tuolla tavalla. En aio ottaa pienintäkään riskiä siihen suuntaan. 

 Vai oikein "vaadit" sektiota. Kertoo ihan omaa kieltään nykysynnyttäjien sielunmaisemasta. Sektion kokeneena voin kertoa, että kivut on kovat sektion jälkeen vielä pitkään. Sektio EI ole mikään kivuton vaihtoehto normisynnytykselle.

Jaa. Paranin itse sektiosta nopeasti, viikko leikkauksesta liikuin ihan hyvin ja burana+panadol riittivät pitämään kivut poissa.

Muistona enää vain siisti arpi bikinirajalla.

Sektio on paikallaan kun siihen on oikea tarve.

Mutta jotenkin hämmentää tää kuvitelma, että sektio olisi helppo ja alatie kamala.

Kun helppo alatie on AINA helpompi, riskittömämpi ja siitä on vähemmän jälkiseuraamuksia kuin helposta sektiosta.

Mulla on ollut helpot alatiesynnytykset, jotka valitsin vetää luomuna. Ei ole arpia missään, ei kiinnikkeitä, ei riskejä seuraaville vauvoille ja itselle (sektio lisää riskejä nimenomaan seuraavissa synnytyksissä), ja ihan omin jaloin nousin synnytyksen jälkeen jakkaralta, altaasta, missä nyt synnytin. Ei tarvinnut särkylääkkeitä saati nostelurajoituksia, ei toipua sen ihmeemmin viikkoa, vaan liikkua pystyi ihan normaalisti heti.

Mua siksi vaan ihmetyttää tämä sektion glorifiointi. Se on yksi suurimmista vatsan alueen leikkauksista mitä tehdään. Se ei todellakaan ole riskitön saati jälkiseuraamukseton. Ja olisin itsekin ehdottomasti vaatinut sektion, jos lapsi olisi esim ollut perätilassa. Mutta muuten vaan? Ei ikinä.

Sitä omaa synnytystä voi pyrkiä ”hallitsemaan” muillakin tavoin kuin sektiovaatimuksella. Ihan jo se, että pyrkii minimoimaan kaikki toimenpiteet, antaa rauhaa olla ja synnyttää ilman hoitohenkilökunnan ylikävelyä. Suomeksi siis: opettelee itse tarvittavat kivunlievitystekniikat, ettei tarvitse lääkkeellisiä. Ja toki sitten jättää niillekin mahdollisuus, jos oikeasti menee tosi kovaksi kivut.

Kuitenkin yli 90% synnytyksistä on normaalisti eteneviä, ja niihin on synnyttäjällä itsellään mahdollista vaikuttaa. Lopuissa pitää yrittää päästä mahdollisimman hyvään lopputulokseen käyttäen kaikki mahdollinen osaaminen ja apu.

PS. Mun on helppo tunnistaa se, mistä tässä kampanjassa puhutaan, sen verran olen itsekin kätilöitä kohdannut, ja joutunut pitämään puoliani ja välillä myös täysin turhien toimenpiteiden kohteeksi. Ei siis mitään oikeasti vakavaa, mutta ammattikunnassa on tyyppejä, jotka kommunikoi ja kohtaa, ja sitten niitä, jotka jyrää ja määräilee.

Kyse on hoitohenkilöstön asenteista. Ja ne on usein todella syvältä. Loukkaavia, ylimielisiä, ylikäveleviä, välinpitämättömiä. Epäinhimillisiä.

Vierailija kirjoitti:

Suomessa synnytysten hoito on todella huippuluokkaa. Suomen terveydenhuolto on huippua ja äideistä ja lapsista pidetään hyvää huolta.

Kohtelun täytyy olla asiallista, tottakai. Siinä olen täysin samaa mieltä. Mutta tuo Suomen sairaaloiden vertaaminen savimajaan on täysin naurettavaa.

Synnytys on suhteellisen riskialtis ja vaarallinen tapahtuma, mutta sairaalassa se ei sitä ole. Suomessa on aivan huippuhyvä terveydenhuolto ja todelliset alan ammattilaiset. Kuolleisuus on todella harvinaista synnytyksissä. Jos jotain kuolleisuuksia on, ne on lähes poikkeuksetta hätäsektioita ollut.

Eli tottakai asiallinen kohtelu on todella tärkeää, mutta joku raja tähän haukkumiseen. Ihan oikeasti.

Niin Suomessahan on maailman paras ja ammattiitaitoisin terveydenhoitohenkilökunta toista se oli ennen ja vaikka nykyään Afrikassa. Vanhustenhoitokin on maailman huippuluokkaa jos ei parasta. Vai miten se nyt olikaan?????

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessa synnytysten hoito on todella huippuluokkaa. Suomen terveydenhuolto on huippua ja äideistä ja lapsista pidetään hyvää huolta.

Kohtelun täytyy olla asiallista, tottakai. Siinä olen täysin samaa mieltä. Mutta tuo Suomen sairaaloiden vertaaminen savimajaan on täysin naurettavaa.

Synnytys on suhteellisen riskialtis ja vaarallinen tapahtuma, mutta sairaalassa se ei sitä ole. Suomessa on aivan huippuhyvä terveydenhuolto ja todelliset alan ammattilaiset. Kuolleisuus on todella harvinaista synnytyksissä. Jos jotain kuolleisuuksia on, ne on lähes poikkeuksetta hätäsektioita ollut.

Eli tottakai asiallinen kohtelu on todella tärkeää, mutta joku raja tähän haukkumiseen. Ihan oikeasti.

Niin Suomessahan on maailman paras ja ammattiitaitoisin terveydenhoitohenkilökunta toista se oli ennen ja vaikka nykyään Afrikassa. Vanhustenhoitokin on maailman huippuluokkaa jos ei parasta. Vai miten se nyt olikaan?????

Ei unohdeta kivunlievitystä....

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä tää kampanja mustamaalaa terveydenhuoltojärjestelmää. Palaute kuuluu antaa suoraan sairaalaan, ei netin palstoille.

Mun pitää myöntää, etten enää edes muista oman 15-vuotiaan lapseni syntymän kaikkia yksityiskohtia.

Kroppa muuttu... Ei ole enää timmit vatsalihakset 😀

Synnytys kesti, oli kipuja, opiskelija, en muista edes kätilöiden määrää, joiden vuorot ehti vaihtua jne.

Kaikki meni hyvin, kun lapsi synty ilman vammoja elävänä ja minä olen elossa myös.

Tästä asiasta on jo useampi kommentti.... Jos sinulla synnytys meni hyvin, se ei todellakaan tarkoita että kaikki muut olisivat olleet yhtä onnekkaita ja heillä suurin ongelma ei ole ollut vatsalihasten löystyminen... Kuten jo useista kertomuksista on tullut esille.

Ilmeisesti ryhmä naisia on havainnut virheen "järjestelmässä" ja sitä ei yksittäisillä valituksilla ratkaista. Asia pitää  saada julkiseen keskusteluun, jotta järjestelmällä olisi mahdollista muuttua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tällaiset kertomukset ovat juuri syynä siihen miksi päätn jo reippaasti yli vuosikymmen sitten, että jos ikinä päädyn lisääntymään, vaadin sektiota. Itselleni olisi pahin painajainen joutua kohdelluksi tuolla tavalla. En aio ottaa pienintäkään riskiä siihen suuntaan. 

 Vai oikein "vaadit" sektiota. Kertoo ihan omaa kieltään nykysynnyttäjien sielunmaisemasta. Sektion kokeneena voin kertoa, että kivut on kovat sektion jälkeen vielä pitkään. Sektio EI ole mikään kivuton vaihtoehto normisynnytykselle.

Jaa. Paranin itse sektiosta nopeasti, viikko leikkauksesta liikuin ihan hyvin ja burana+panadol riittivät pitämään kivut poissa.

Muistona enää vain siisti arpi bikinirajalla.

Sektio on paikallaan kun siihen on oikea tarve.

Mutta jotenkin hämmentää tää kuvitelma, että sektio olisi helppo ja alatie kamala.

Kun helppo alatie on AINA helpompi, riskittömämpi ja siitä on vähemmän jälkiseuraamuksia kuin helposta sektiosta.

Mulla on ollut helpot alatiesynnytykset, jotka valitsin vetää luomuna. Ei ole arpia missään, ei kiinnikkeitä, ei riskejä seuraaville vauvoille ja itselle (sektio lisää riskejä nimenomaan seuraavissa synnytyksissä), ja ihan omin jaloin nousin synnytyksen jälkeen jakkaralta, altaasta, missä nyt synnytin. Ei tarvinnut särkylääkkeitä saati nostelurajoituksia, ei toipua sen ihmeemmin viikkoa, vaan liikkua pystyi ihan normaalisti heti.

Mua siksi vaan ihmetyttää tämä sektion glorifiointi. Se on yksi suurimmista vatsan alueen leikkauksista mitä tehdään. Se ei todellakaan ole riskitön saati jälkiseuraamukseton. Ja olisin itsekin ehdottomasti vaatinut sektion, jos lapsi olisi esim ollut perätilassa. Mutta muuten vaan? Ei ikinä.

Sitä omaa synnytystä voi pyrkiä ”hallitsemaan” muillakin tavoin kuin sektiovaatimuksella. Ihan jo se, että pyrkii minimoimaan kaikki toimenpiteet, antaa rauhaa olla ja synnyttää ilman hoitohenkilökunnan ylikävelyä. Suomeksi siis: opettelee itse tarvittavat kivunlievitystekniikat, ettei tarvitse lääkkeellisiä. Ja toki sitten jättää niillekin mahdollisuus, jos oikeasti menee tosi kovaksi kivut.

Kuitenkin yli 90% synnytyksistä on normaalisti eteneviä, ja niihin on synnyttäjällä itsellään mahdollista vaikuttaa. Lopuissa pitää yrittää päästä mahdollisimman hyvään lopputulokseen käyttäen kaikki mahdollinen osaaminen ja apu.

PS. Mun on helppo tunnistaa se, mistä tässä kampanjassa puhutaan, sen verran olen itsekin kätilöitä kohdannut, ja joutunut pitämään puoliani ja välillä myös täysin turhien toimenpiteiden kohteeksi. Ei siis mitään oikeasti vakavaa, mutta ammattikunnassa on tyyppejä, jotka kommunikoi ja kohtaa, ja sitten niitä, jotka jyrää ja määräilee.

Muuten hyvinkin asiapitoinen kommentti, mutta särähti korvaan tuo "sektioiden glorifiointi". Samalla tapaa kuin monet kommentoivat omista hyvin menneistä alatiesynnytyksistä niin jos kommentoi sektion menneen hyvin niin se onkin glorifiointia.

Sektion puolestapuhujille puhutaan kuin lapsille "se on todella suuri leikkaus", ihan niin kuin jokainen normaalilla älyllä varustettu henkilö sitä ei tajuaisi?

Minusta pyrkimyksenä ei ole glorifioida sektiota vaan ihan vain asettaa se tasavertaiseksi vaihtoehdoksi alatiesynnytyksen rinnalle. Suurin osa valitsisi silti synnyttää alateitse. Syy miksi hyvin menneistä sektioista puhutaan on tämä vaikenemisen kulttuuri joka Suomessa on vallinnut. Ei ole modernia maailmaa enää se että hyssytellään huonosti menneet alatiesynnytykset ja pelotellaan sektion riskeistä. Molemmista pitäisi puhua suoraan eikä glorifioida kumpaakaan. Ei se sektiota haluava ajattele sen olevan oikotie onneen vaan ymmärtää senkin synnytystavan riskit.

T. Pelkosektioitu

Hoitajahenkilökunnassa ikävä kyllä voi olla ihan simputtajiakin ja todella ikäviä ihmisiä. Sellaisia ei missään nimessä saisi olla ollenkaan synnytysosastolla, vaan henkilökunta pitäisi valita todella tarkasti.

Minua nöyryytettiin ja tuntuu, että se oli tahallista. Olin yliajalla ja epäilin, että lapsivettä tihkuu pois. Kävin tarkastuttamassa sen, mutta se oli ilmeisesti jotain muuta tai testissä tuli virhe. Menin kotiin ja parin päivän päästä tulin uudestaan klo 23 illalla, koska nestettä valui jalkoja pitkin ja maha oli selvästi pienempi (napa oli vetäytynyt sisälle) Osastolla oli hiljaista, missään ei ollut ketään, kuin yksi hoitaja. Hän valitti minulle ja sanoi, että "turhaan tulit vaivaamaan saman asian vuoksi". Ohjasi minut istumaan odotustilaan kovalle penkille ja meni itse tekemään jotain ei ilmeisesti tärkeetä. Siellä hän istui jalat pöydälle ojennettuna ja puhui ja nauroi ääneen puhelimeen pitkät tovit.

Klo 3 hän tuli ja sanoi, että "no niin oletkohan nyt odotellut tarpeeksi", katsotaan se vuoto ja teki sormilla maailman ärsyttävimmät ""-merkit.

Hän tarkisti alapään ja sanoi huolestuneena, että on se sittenkin lapsivettä ja äkkiä antibioottitiputukseen, vauva on vaarassa saada tulehduksen/myrkytyksen. Synnytys käynnistettiin nopeasti ja samana päivänä lapsi syntyi. Leikkausta ei alettu tekemään, koska siinä olisin minä ollut vaarassa kun mahassa oli bakteerivaara.

Tämä oli selvää ilkeyttä hoitajalta. Voi kuulostaa pieneltä tapaukselta, mutta minulla oli kyllä alennettu ja nöyryytetty olo istua siellä kolkossa odotustilassa pimeiden käytävien kera. Odottamassa turhaan 4 tuntia yöllä ja varsinkin kun on ensin annettu se kuva, että ei olisi saanut tulla alkuunkaan. Hyvä hoitaja ei olisi alkanut kiusaamaan potilasta vaikka hänen mielestään potilas olisi tullut turhan vuoksi. Huom hoitajalla ei ollut mitään tekemistä koko aikana ja hän oli se joka teki minulle tutkimuksen. Ei siis odotettu ketään muuta henkilöä paikalle, eikä ollut potilaita ennen minua. Olin täysin hänen mielivallan alla. Hän olisi voinut tehdä tarkastuksen jo silloin kun tulin, niin lapsikaan ei olisi joutunut niin suureen vaaraan. Mutta hän valitsi laittaa minut odottamaan ja miettimään syntyjä, kun turhaan ravaan siellä.

Sen jälkeen olen synnyttänyt vielä 2 kertaa ja ei ole tullut mistään niistä repämiä, eikä pahoja muistoja, muuta kuin tuo ikävä tapaus. Osaan suhteuttaa asioita ja katsoa monia juttuja väistämättömiksi tapahtumiksi. Lapsen ulos saamisen on vain kaksi keinoa ja molemmissa on riskinsä. Ainoa mihin voi vaikuttaa on mielentila. Jos hoitohenkilökunta auttaa äitiä jaksamaan ja uskomaan ja voimaan hyvin henkisesti, niin synnytyskin voi mennä hyvin. Joten siihen täytyy ehdottomasti kiinnittää huomiota, että huono hoitajahenkilöstö pois ja lisäksi jonkunlaista psykologia ja sparraajaa voisi osastolla olla ihan vakituisesti mukana. Tulisi varmasti loppupeleissä halvemmaksikin kun synnytykset sujuisi, naiset uskaltaisivat synnyttää ja synnytyksen jälkeisen mielipahat olisi pienemmät.

Hyvä liike, naisten ei ole pakko alistua synnytyskarjaksi, vaan olot saisi vihdoinkin muuttua inhimillisimmiksi.

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä tää kampanja mustamaalaa terveydenhuoltojärjestelmää. Palaute kuuluu antaa suoraan sairaalaan, ei netin palstoille.

Mun pitää myöntää, etten enää edes muista oman 15-vuotiaan lapseni syntymän kaikkia yksityiskohtia.

Kroppa muuttu... Ei ole enää timmit vatsalihakset 😀

Synnytys kesti, oli kipuja, opiskelija, en muista edes kätilöiden määrää, joiden vuorot ehti vaihtua jne.

Kaikki meni hyvin, kun lapsi synty ilman vammoja elävänä ja minä olen elossa myös.

Eipä se sinne järjestelmään valittaminen mitään auta, kun siellä on se samat tyypit ja niden kaverit vastaamassa tekosista.

Julkinen paine on loistava juttu. Lisää tällaista niin ehkä alkaa ahdistaa ja tulee tarve käyttäytyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

gjkelajgl kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa muistaa, että Suomessa syntyy vuosittain melkein 50 000 lasta, kun nuo kehnoja kokeneet eivät ole saman vuoden synnyttäjiä on avautuvaa uhria kohti aika lailla ihan synnytykseensä tyytyväisiä naisia. Kuten itse. Ensimmäinen synnytys oli pitkä, apua sain ja nopean hoidon myös lopussa kun istukka ei irronnut (tuohon kuolee jos ei apua saa) - ei kyllä kyselty haluanko apua koska kiire oli kova, muute vauva olisi jäänyt ilman äitiään. Toinen synnytys oli nopea ja helppo.

Nuori sukupolvi haluaa kontrolloida kaikkea, ja synnytyksessä tuo ei onnistu. On voitu valita ne ammeessa kuunneltavat voimalaulut, asennot ja kuohuviinit valmiiksi mutta jos mennään vauvan etu edellä on pakko hyväksyä nopeita muutoksia suunnitelmissa. Noista alapään silpomisista puhutaan samalla tyylillä kuin musliminaisten uskonnollisista riiteistä, tuokaan ei ole totta, suurin osa paranee pikku viilloista täysin vaivattomaksi. Jos virtsankarkailut ym haittaa kannattaa ensin käydä vaa alla - ylipaino aiheuttaa huomattavasti enemmän noita ongelmia kuin synnytyksen komplikaatiot. Ilman muuta saa kertoa kokemuksistaan - mutta toivoisi, etteivät synnyttämättömät naiset uskoisi noita ainoana totuutena vaan suhteuttaisivat nuo valtaenemmistön kokemuksia vasten. 

Kuinkahan kun tämä sukupolvi tulee vanhemmaksi (eikä tee niitä lapsia maksamaan veroja), mitenkähän heidän hoitonsa sitten kun on oikeasti vakavista asioista kyse? Synnytys Suomessa on kuitenkin tilastollisesti hyvin turvallinen.

Miten tuo istukan käsinirrotus tehtiin? Tai oletin että tehtiin tuo käsinirrotus.

Itsellä paineltiin mahaa puolisen tuntia putkeen. Kun toinen kätilö väsyi runnomiseen niin toinen tuli jatkamaan. Oli koko synnytyksen kivuliain vaihe! Itkin ja pyysin lopettamaan.

Lisäverta sain koko ajan ja papereissa lukee että 3.5 litraa oli kokonaisvuoto.

Huokaisin helpotuksesta kun napanuora katkesi ja PÄÄSIN siihen käsinirroitukseen joka tehtiin nukutuksessa. Siinä myös ommeltiin pahat repeämät.

Olen tuo yksi joka muutamaa sivua aiemmin kirjoitti huonoista synnytyskokemuksista.

Tästä tapahtumasta en edes maininnut siinä eli tämä oli bonuksena siinä. Makasin vuorokauden sängyssä katetrissa ja tuon jälkeen käskettiin ylös ja heitettiin lakananippu että alappa vaihtamaan kun on niin veriset lakanat!

Se että SINUN synnytys meni hyvin ei poista sitä tosiasiaa että kaikkien ei mene ja lisätuskaa vielä aiheuttaa kätilöiden välinpitämättömyys ja ilkeily.

Juuri nämä vanhemman sukupolven naiset ovat opetettu kunnon nöyristelijöiksi. Ja kestämään mitä vain, koska heikko nainen se turhasta valittaa. Eivät ne ymmärrä yhtään, miksi koulutetumpi nuorempi sukupolvi uskaltaa ja kehtaa vaatia oikeuksia eikä välitä, vaikka miehet ja vanhemmat naiset (pääasiassa) haukkuisivat heikoiksi.

Ehkä nämä nykyiset koulutetut ja pätevät naiset eivät tarvitsekaan mitään niin vanhanaikaista kuin kätilöä avuksi synnytykseen.  

Tuskinpa sinäkään haluat syöpähoitajaa, joka yllättää sinut kiireettömällä hoitotoimenpiteellä tai pyytää lopettamaan kipujen teeskentelyn.

Syöpä on aikas eri asia kuin synnytys. Tuskin sinäkään haluat vammauttaa lapsesi sillä aikaa kun kätilö selostaa sulle juurta jaksaen mitä on seuraavaksi pakko tehdä.

Onko sinulla joku puute lukutaidossa? Kyse on kiireettömistä hoitotoimenpiteistä. Kaikki kampanjan esimerkiksi koskevat *kiireettömiä* hoitotoimenpiteitä.

Lue UUDELLEEN:

Tuskinpa sinäkään haluat syöpähoitajaa, joka yllättää sinut kiireettömällä hoitotoimenpiteellä tai pyytää lopettamaan kipujen teeskentelyn.

Omapahan on lapsesi. Älä sitten syytä hoitohenkilökuntaa.

Miten se vaarantaa kenenkään henkeä, että hoitaja kysyy luvan opiskelijaryhmän läsnäoloon tai sisätutkimukseen? Miten se vaarantaa henkeni tai lapsen hengen, jos kipu otetaan tosissaan?

Miksi sä aikuisena ihmisenä et sano ei? Ei sinne ilman lupaa tulla. Pitää osata sanoa jos ei jotakin tuollaista  halua. Ja mitä tulee kipuun. Kaikkeen kipuun ei aina voi joka tilanteessa antaa lääkettä koska se voi vaikuttaa vauvaan tai muuten vaikeuttaa synnytystä.   

Epiduraali on ihan hyvin siedetty eikä vaikeuta synnytystä eikä lisää repeämiä. Kyse on tilanteista, joissa ei synnyttäjän ei ole uskottu olevan kivuissa tai synnytyksen olevan käynnissä, jolloin kivunlievitystä ei ole ehditty antamaan. Kyse on kuuntelemattomuudesta ja potilaan sivuuttamisesta. Tuolla kuvaamallasi asenteella ei ole asiaa asiakaspalveluun tai hoitotyöhön. Hoitajan velvollisuuksiin kuuluu ilman kysymistä kertoa missä mennään ja reagoida potilaan kertomaan. 

Epiduraali on just vihoviimeinen jos haluaa välttyä synnytyksen pitkittymiseltä ja repeämisiltä.  Otin sen ekalla kerralla ja repesin pahasti episiotomiastakin huolimatta. Seuraava kerta olikin parempi kun jätin sen ottamatta. Ikinä en oman kokemukseni jälkeen suosittelisi sitä kenellekään.

Minä taas suosittelen epiduraalia oman kokemukseni perusteella. Kipujen lakattua pystyin taas hengittämään kunnolla ja sikiön syke meni normaalisti. Avauduin loput viisi senttiä tunnissa ja ponnistuvaihe oli nopea ja kivuton. Näin siitä huolimatta, että lapsi oli iso.

Vierailija kirjoitti:

Lapset syntyneet -04, -08 ja -18. Vain pari hieman töykeää kätilöä kohdattu, mutta hekin vain hetkittäin. Mulla pysyviä vaurioita muista syistä. Korjausleikattiin nuorimman ollessa 9kk. Mutta siis se, mikä oli uutta -18, oli tuo, että lähes kaikki kysyivät jatkuvasti saako koskea. Eli luvan. Miehen kanssa mietittiin jälkeenpäin, että sen täytyy johtua metoo-jutusta.

Ei tuolla ole metoon kanssa mitään tekemistä. Ihan jokaisessa toimeenpiteessä on hyvä, kun potilaalle kerrotaan mitä tehdään ja miksi. Synnytyksessä nainen on muutenkin avuttomassa tilassa, ei sieltä voi lähteä kesken kaiken pois. Oman kehon reaktioille ei vaan voi mitään.

Tuosta toimenpiteiden kertomatta jättämisestä vielä hassuin oma kokemus. Olin uniapneatutkimuksissa ja olin hoitajan luona alkutilanteen kartoituksessa. Hoitaja kyseli kaikenlaista ja otti sitten mittanauhan käteensä. Hän ei sanonut mitään, tuli minun luo ja arvelin, että nyt mitataan vyötärönympärys. Säikähdin, kun hän kietaisi mittanauhan kaulani ympärille. Muutamalla sanalla olisi tuokin säikähdys jäänyt väliin.

Vierailija kirjoitti:

Tuo on kyllä uskomatonta, että repeämät ommellaan yleensä ilman puudutusta!! Näin olisi toimittu itselläkin jo kaksi kertaa, jos en ITSE olisi tiennyt ja vaatinut, että tätäkin varten on saatavissa lähes kokonaan kivun pois vievä vaikutus!!!

Hyvä, kun näistä asioista vihdoin puhutaan!

Mitäköhän miehet miettisivät jos vaikka kivespusseja tai välilihaa ruvettaisiin neulalla ompelemaan ilman kivunlievitystä? Luulen että ompelija saisi turpaan niin että raikaa.

Suomalaisessa terveydenhuollossa potilas on objekti, kohde. Palikka jota sysitään ja paiskotaan. Tämän pitää muuttua.

Itselläni paha hoitovirhekokemus 90-luvulta ja edelleen se vaikuttaa elämääni. Minulla on mm valtava tarve kontrolloida lapsiini liittyvää terveydenhuoltoa. En kykene luottamaan yhtään. Itseäni en hoidata kuin äärimmäisessä hädässä.

Suomessa ei ole minkäänlaista henkistä tukea tarjolla hoitovirheiden ja kaltoinkohtelun uhreille. Se on sitten posttraumaattista stressireaktiota loppuelämä.

Älkää naiset alistuko ja tehkää valituksia jos koette väärinkohtelua sairaalassa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tällaiset kertomukset ovat juuri syynä siihen miksi päätn jo reippaasti yli vuosikymmen sitten, että jos ikinä päädyn lisääntymään, vaadin sektiota. Itselleni olisi pahin painajainen joutua kohdelluksi tuolla tavalla. En aio ottaa pienintäkään riskiä siihen suuntaan. 

 Vai oikein "vaadit" sektiota. Kertoo ihan omaa kieltään nykysynnyttäjien sielunmaisemasta. Sektion kokeneena voin kertoa, että kivut on kovat sektion jälkeen vielä pitkään. Sektio EI ole mikään kivuton vaihtoehto normisynnytykselle.

Jaa. Paranin itse sektiosta nopeasti, viikko leikkauksesta liikuin ihan hyvin ja burana+panadol riittivät pitämään kivut poissa.

Muistona enää vain siisti arpi bikinirajalla.

Sektio on paikallaan kun siihen on oikea tarve.

Mutta jotenkin hämmentää tää kuvitelma, että sektio olisi helppo ja alatie kamala.

Kun helppo alatie on AINA helpompi, riskittömämpi ja siitä on vähemmän jälkiseuraamuksia kuin helposta sektiosta.

Mulla on ollut helpot alatiesynnytykset, jotka valitsin vetää luomuna. Ei ole arpia missään, ei kiinnikkeitä, ei riskejä seuraaville vauvoille ja itselle (sektio lisää riskejä nimenomaan seuraavissa synnytyksissä), ja ihan omin jaloin nousin synnytyksen jälkeen jakkaralta, altaasta, missä nyt synnytin. Ei tarvinnut särkylääkkeitä saati nostelurajoituksia, ei toipua sen ihmeemmin viikkoa, vaan liikkua pystyi ihan normaalisti heti.

Mua siksi vaan ihmetyttää tämä sektion glorifiointi. Se on yksi suurimmista vatsan alueen leikkauksista mitä tehdään. Se ei todellakaan ole riskitön saati jälkiseuraamukseton. Ja olisin itsekin ehdottomasti vaatinut sektion, jos lapsi olisi esim ollut perätilassa. Mutta muuten vaan? Ei ikinä.

Sitä omaa synnytystä voi pyrkiä ”hallitsemaan” muillakin tavoin kuin sektiovaatimuksella. Ihan jo se, että pyrkii minimoimaan kaikki toimenpiteet, antaa rauhaa olla ja synnyttää ilman hoitohenkilökunnan ylikävelyä. Suomeksi siis: opettelee itse tarvittavat kivunlievitystekniikat, ettei tarvitse lääkkeellisiä. Ja toki sitten jättää niillekin mahdollisuus, jos oikeasti menee tosi kovaksi kivut.

Kuitenkin yli 90% synnytyksistä on normaalisti eteneviä, ja niihin on synnyttäjällä itsellään mahdollista vaikuttaa. Lopuissa pitää yrittää päästä mahdollisimman hyvään lopputulokseen käyttäen kaikki mahdollinen osaaminen ja apu.

PS. Mun on helppo tunnistaa se, mistä tässä kampanjassa puhutaan, sen verran olen itsekin kätilöitä kohdannut, ja joutunut pitämään puoliani ja välillä myös täysin turhien toimenpiteiden kohteeksi. Ei siis mitään oikeasti vakavaa, mutta ammattikunnassa on tyyppejä, jotka kommunikoi ja kohtaa, ja sitten niitä, jotka jyrää ja määräilee.

"Mua siksi vaan ihmetyttää tämä sektion glorifiointi. Se on yksi suurimmista vatsan alueen leikkauksista mitä tehdään."

Vaan kuitenkin hoitohenkilökunnan mukaan pitäisi seuraavana päivänä pystyä täysin simpsakasti hakemaan käytävältä oma ruokansa, vaihtamaan lakanansa jne.

Jos et pysty, niin huokaillen muljautellaan silmiään.

Näin oma kokemukseni kiireellisen sektion jälkeen. Että ei taidakaan sitten niin iso toimenpide olla 😊😊😊

Eipä nimittäin heti umpparileikkauksen jälkeen yritetty juoksuttaa pitkin osastoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tällaiset kertomukset ovat juuri syynä siihen miksi päätn jo reippaasti yli vuosikymmen sitten, että jos ikinä päädyn lisääntymään, vaadin sektiota. Itselleni olisi pahin painajainen joutua kohdelluksi tuolla tavalla. En aio ottaa pienintäkään riskiä siihen suuntaan. 

 Vai oikein "vaadit" sektiota. Kertoo ihan omaa kieltään nykysynnyttäjien sielunmaisemasta. Sektion kokeneena voin kertoa, että kivut on kovat sektion jälkeen vielä pitkään. Sektio EI ole mikään kivuton vaihtoehto normisynnytykselle.

Jaa. Paranin itse sektiosta nopeasti, viikko leikkauksesta liikuin ihan hyvin ja burana+panadol riittivät pitämään kivut poissa.

Muistona enää vain siisti arpi bikinirajalla.

Sektio on paikallaan kun siihen on oikea tarve.

Mutta jotenkin hämmentää tää kuvitelma, että sektio olisi helppo ja alatie kamala.

Kun helppo alatie on AINA helpompi, riskittömämpi ja siitä on vähemmän jälkiseuraamuksia kuin helposta sektiosta.

Mulla on ollut helpot alatiesynnytykset, jotka valitsin vetää luomuna. Ei ole arpia missään, ei kiinnikkeitä, ei riskejä seuraaville vauvoille ja itselle (sektio lisää riskejä nimenomaan seuraavissa synnytyksissä), ja ihan omin jaloin nousin synnytyksen jälkeen jakkaralta, altaasta, missä nyt synnytin. Ei tarvinnut särkylääkkeitä saati nostelurajoituksia, ei toipua sen ihmeemmin viikkoa, vaan liikkua pystyi ihan normaalisti heti.

Mua siksi vaan ihmetyttää tämä sektion glorifiointi. Se on yksi suurimmista vatsan alueen leikkauksista mitä tehdään. Se ei todellakaan ole riskitön saati jälkiseuraamukseton. Ja olisin itsekin ehdottomasti vaatinut sektion, jos lapsi olisi esim ollut perätilassa. Mutta muuten vaan? Ei ikinä.

Sitä omaa synnytystä voi pyrkiä ”hallitsemaan” muillakin tavoin kuin sektiovaatimuksella. Ihan jo se, että pyrkii minimoimaan kaikki toimenpiteet, antaa rauhaa olla ja synnyttää ilman hoitohenkilökunnan ylikävelyä. Suomeksi siis: opettelee itse tarvittavat kivunlievitystekniikat, ettei tarvitse lääkkeellisiä. Ja toki sitten jättää niillekin mahdollisuus, jos oikeasti menee tosi kovaksi kivut.

Kuitenkin yli 90% synnytyksistä on normaalisti eteneviä, ja niihin on synnyttäjällä itsellään mahdollista vaikuttaa. Lopuissa pitää yrittää päästä mahdollisimman hyvään lopputulokseen käyttäen kaikki mahdollinen osaaminen ja apu.

PS. Mun on helppo tunnistaa se, mistä tässä kampanjassa puhutaan, sen verran olen itsekin kätilöitä kohdannut, ja joutunut pitämään puoliani ja välillä myös täysin turhien toimenpiteiden kohteeksi. Ei siis mitään oikeasti vakavaa, mutta ammattikunnassa on tyyppejä, jotka kommunikoi ja kohtaa, ja sitten niitä, jotka jyrää ja määräilee.

Muuten hyvinkin asiapitoinen kommentti, mutta särähti korvaan tuo "sektioiden glorifiointi". Samalla tapaa kuin monet kommentoivat omista hyvin menneistä alatiesynnytyksistä niin jos kommentoi sektion menneen hyvin niin se onkin glorifiointia.

Sektion puolestapuhujille puhutaan kuin lapsille "se on todella suuri leikkaus", ihan niin kuin jokainen normaalilla älyllä varustettu henkilö sitä ei tajuaisi?

Minusta pyrkimyksenä ei ole glorifioida sektiota vaan ihan vain asettaa se tasavertaiseksi vaihtoehdoksi alatiesynnytyksen rinnalle. Suurin osa valitsisi silti synnyttää alateitse. Syy miksi hyvin menneistä sektioista puhutaan on tämä vaikenemisen kulttuuri joka Suomessa on vallinnut. Ei ole modernia maailmaa enää se että hyssytellään huonosti menneet alatiesynnytykset ja pelotellaan sektion riskeistä. Molemmista pitäisi puhua suoraan eikä glorifioida kumpaakaan. Ei se sektiota haluava ajattele sen olevan oikotie onneen vaan ymmärtää senkin synnytystavan riskit.

T. Pelkosektioitu

Miksei av:ssa avauduta ikinä, kyllä sanoin ikinä, sektiosta toipumisen hankaluudesta, etenkään jos kyseessä on ollut suunniteltu sektio ilman muuta varsinaista lääketieteellistä syytä kuin pelko? Jos alatiesynnytyksessä on ollut ongelmia niin ne tuodaan kaikkien tietoon.

Olisiko niin, että jos pelkosektio ja siitä toipuminen onkin älyttömän p.e.rseestä niin ollaan hys-hys-vaan, koska synnyttäjä voi "syyttää vain itseään". Hänhän sektiota toivoi. Ei kuitenkaan kerrota kellekään vaan annetaan jokaisen tehdä oma valintansa tilastojen ym. pohjalta.

Kuitenkin se, että suunniteltu, ei aivan välttämätön sektio esitetään täällä aina vain positiivisessa valossa ja siitä jaetaan vain positiivisia kokemuksia, vääristää ihmisten mielikuvaa keisarileikkauksesta synnytystapana.

Se taas, että hyvin sujuneita sektiokokemuksia vertaillaan ainoastaan jo oikeasti harvinaisiin hengenvaarallisiin kauhukertomuksiin alatiesynnytyksestä, vääristä mielikuvia entisestään.

Ehkä tämä kampanjointi voi käynnistää jotain hyvää, toivon niin. Ehkä joku päätösvaltainen keksii tämän innoittamana uudistaa hoitoalan opiskelikavalintojen seuloja. (Tosin kaikkialla on hoitajista pulaa ja alalle pääsevät kaikki, jotka haluavat. Kaikki eivät tietenkään lääkäreiksi) Ehkä p.a.skoja, alalle sopimattomia kätilöitä on sitten tulevaisuudessa vähemmän. Ehkä joku p.a.ska kätilö ymmärtää vaihtaa alaa tai muokata asennettaan potilaita kohtaan....

Mutta aika paljon kuraa niskaansa saavat myös työnsä kunnialla ja hienosti hoitavat ihmiset, kätilöt, sh:t ja lääkärit ja nla-tädit. Hatunnosto heille! Kohta kukaan täyspäinen ei uskalla hoitoalalle kun suureen ääneen somekohutaan, haukutaan kaikkia ja syytellään keskustelupalstoilla hoitovirheistä "kaikkia kättärillä töissäolleita 1986".... Ei ihan asiallista minusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tällaiset kertomukset ovat juuri syynä siihen miksi päätn jo reippaasti yli vuosikymmen sitten, että jos ikinä päädyn lisääntymään, vaadin sektiota. Itselleni olisi pahin painajainen joutua kohdelluksi tuolla tavalla. En aio ottaa pienintäkään riskiä siihen suuntaan. 

 Vai oikein "vaadit" sektiota. Kertoo ihan omaa kieltään nykysynnyttäjien sielunmaisemasta. Sektion kokeneena voin kertoa, että kivut on kovat sektion jälkeen vielä pitkään. Sektio EI ole mikään kivuton vaihtoehto normisynnytykselle.

Jaa. Paranin itse sektiosta nopeasti, viikko leikkauksesta liikuin ihan hyvin ja burana+panadol riittivät pitämään kivut poissa.

Muistona enää vain siisti arpi bikinirajalla.

Sektio on paikallaan kun siihen on oikea tarve.

Mutta jotenkin hämmentää tää kuvitelma, että sektio olisi helppo ja alatie kamala.

Kun helppo alatie on AINA helpompi, riskittömämpi ja siitä on vähemmän jälkiseuraamuksia kuin helposta sektiosta.

Mulla on ollut helpot alatiesynnytykset, jotka valitsin vetää luomuna. Ei ole arpia missään, ei kiinnikkeitä, ei riskejä seuraaville vauvoille ja itselle (sektio lisää riskejä nimenomaan seuraavissa synnytyksissä), ja ihan omin jaloin nousin synnytyksen jälkeen jakkaralta, altaasta, missä nyt synnytin. Ei tarvinnut särkylääkkeitä saati nostelurajoituksia, ei toipua sen ihmeemmin viikkoa, vaan liikkua pystyi ihan normaalisti heti.

Mua siksi vaan ihmetyttää tämä sektion glorifiointi. Se on yksi suurimmista vatsan alueen leikkauksista mitä tehdään. Se ei todellakaan ole riskitön saati jälkiseuraamukseton. Ja olisin itsekin ehdottomasti vaatinut sektion, jos lapsi olisi esim ollut perätilassa. Mutta muuten vaan? Ei ikinä.

Sitä omaa synnytystä voi pyrkiä ”hallitsemaan” muillakin tavoin kuin sektiovaatimuksella. Ihan jo se, että pyrkii minimoimaan kaikki toimenpiteet, antaa rauhaa olla ja synnyttää ilman hoitohenkilökunnan ylikävelyä. Suomeksi siis: opettelee itse tarvittavat kivunlievitystekniikat, ettei tarvitse lääkkeellisiä. Ja toki sitten jättää niillekin mahdollisuus, jos oikeasti menee tosi kovaksi kivut.

Kuitenkin yli 90% synnytyksistä on normaalisti eteneviä, ja niihin on synnyttäjällä itsellään mahdollista vaikuttaa. Lopuissa pitää yrittää päästä mahdollisimman hyvään lopputulokseen käyttäen kaikki mahdollinen osaaminen ja apu.

PS. Mun on helppo tunnistaa se, mistä tässä kampanjassa puhutaan, sen verran olen itsekin kätilöitä kohdannut, ja joutunut pitämään puoliani ja välillä myös täysin turhien toimenpiteiden kohteeksi. Ei siis mitään oikeasti vakavaa, mutta ammattikunnassa on tyyppejä, jotka kommunikoi ja kohtaa, ja sitten niitä, jotka jyrää ja määräilee.

"Mua siksi vaan ihmetyttää tämä sektion glorifiointi. Se on yksi suurimmista vatsan alueen leikkauksista mitä tehdään."

Vaan kuitenkin hoitohenkilökunnan mukaan pitäisi seuraavana päivänä pystyä täysin simpsakasti hakemaan käytävältä oma ruokansa, vaihtamaan lakanansa jne.

Jos et pysty, niin huokaillen muljautellaan silmiään.

Näin oma kokemukseni kiireellisen sektion jälkeen. Että ei taidakaan sitten niin iso toimenpide olla 😊😊😊

Eipä nimittäin heti umpparileikkauksen jälkeen yritetty juoksuttaa pitkin osastoa.

Niinpä. Itsellä oli kiireellisestä sektiossa seuraavana päivänä vaikeuksia kuljettaa ”virtsapussitelinettä” ja täyttä tarjotinta samaan aikaan. Olokin oli vielä hiukan hatara, mutta onnistuin! Muuten olisi ollut jo toinen päivä peräkkäin syömättä ja kuitenkin imetys oli tarkoitus aloittaa.

Sama ongelma pissapussin kanssa verilakanoita vaihtaessa - se letku oli koko ajan tiellä.

Rupes tuleva synnytys jännittään....