Yli sata naista avautui karmeista synnytyskokemuksista

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

T.yhmä alatiesynnyttänyt ja nyt kaksosia odottava haluaisi esittää kysymyksiä sektiosta. Täällä kun näyttää keskustelu käyvän kuumana niin jos joku ehtisi vastaamaan.

Minun kohdallani alatiesynnytykset ovat olleet mutkattomia ja sairaalan henkilökunta pääasiassa ihanaa, etenkin kohdalleni osuneet kätilöt. En ole repeillyt ja olen palautunut synnytyksistä ihan entisekseni parissa kuukaudessa, toki täysin-täysin vasta imetyksen loputtua.

Kaksosten synnytys jännittää. Onnistunut alatiesynnytys olisi tietenkin kiva koska vanhempien lasten ja vauvojen hoito saisi hyvän alun. Haluaisin myös, että imetys lähtisi nopeasti sujumaan erityisesti kaksosten kanssa koska tuppaavat syntymään aika pieninä. Nämä siis puoltaisivat alatietä (jos vauvojen lähtöasemat/tarjonnat ovat siihen sopivat).

Sektio vaihtoehtona kuulostaa kuitenkin ihan harkittavalta. Olen kuitenkin hyväkroppainen (saa alapeukuttaa) ja haluaisin tietää kuinka sektiosta ihan oikeasti yleensä toipuu? Milloin pääsee treenaamaan ja saako vartalonsa (normaalisti sujuneen) sektion jälkeen ihan oikeasti entisekseen? Kauanko toipuminen entisekseen kestää?

+ Kuinka lastenhoito sektion jälkeen sujuu/kuinka pitkään yleensä on kovia kipuja ja pitää varoa? + Kuinka imetys sujuu sektion jälkeen? + Miten kohtu lähtee supistumaan sektion jälkeen varsinkin jos ei heti pääse imettämään? Siihen varmaan saa jotain lääkettä avuksi? + Kaikista tyhmin kysymys: kaavitaanko siinä sektion yhteydessä kaikki raskausmateriaali kohdusta vai onko sektionkin jälkeen jälkivuotoa?

Tosiaan pullat uunissa ja vaihtoehdot vähissä.

Minä olen "synnyttänyt" vain yhden lapsen ja sekin pelkosektiolla. Imetys tuotti minulle aluksi hankaluuksia mutta uskon että siihen vaikutti sektion lisäksi myös se että olin ensisynnyttäjä ja minulla oli muutenkin ollut vaikeuksia luoda suhdetta syntyvään lapseen. Kuitenkin kaikesta tästä huolimatta onnistuin imettämään niin varmasti imetys onnistuu sinullakin sektioista huolimatta.

Itse uskon että se, että sain vauvan heräämöön rinnalleni, auttoi tässä paljon ja suosittelen että sitä kannattaa pyytää jos kaksosten terveys sen sallii (en tiedä joutuivatko kaksoset useammin kaappiin vai miten..)

Suunnitellussa sektiossa kohtu tosiaan supistuu keskimäärin huonommin koska synnytys ei ole ollut varsinaisesti käynnissä kun leikkaus on aloitettu. Minulla esim. supisteli huonosti ja jouduttiin antamaan lääkettä että kohtu supistui pienemmäksi että voitaisiin leikata takaisin kasaan. Tai näin minulle kerrottiin, itsehän en ensisynnyttäjä tätä silloin edes oikeastaan tajunnut.

Sektiossa kohtu tosiaan joten "kuivataan" joten jälkivuoto on keskimäärin vähäisempää. Minulla taisi loppua viimeinenkin vähäinen vuoto n. 2 viikko leikkauksesta. Mutta tämäkin on niin yksilökohtaista.

Kuntoilu kannattaa sektion jälkeen aloittaa todella hitaasti ja ei missään nimessä mitään suurempaa ennen jälkitarkastusta. Itsellä jäi jonkinmoinen erkauma suoriin vatsalihaksiin vaikka pyrin välttämään liikuntaa (toki en voi koskaan tietää oliko syy sektiossa vai siinä että vauva oli todella iso). En toki aiemminkaan ollut mitenkään hyväkuntoinen ja hoikka mutta perus terve elintavat omaava.

Sektion jälkeen en koe olleeni todella kipeä mutta minulla ei ole vertailukohtaa. Sairaalassa olimme 4 päivää (osittain siksi että alkuun imetys takkuili ja paino ehti siksi putoamaan). Siellä sai hyvin lääkettä kipuihin, ihan tramalia myös antoivat ja otin tunnollisesti kaikki mitä tarjottiin vaikka ei välttämättä aina olisi tarvinnut. Kotona jatkoin perus panadol-linjalla vielä viikon vaikka en tiedä olisiko tarvinnut. Viikon verran minun piti kotona myös päivittäin piikittää itseeni veritulppaa ehkäisevää lääkettä.

Huonoa sektiossa on tosiaan se lapsen hoito kun ei saisi oikein nostellakaan mitään. Meillä jopa ainakin mies joutui ensimmäiset päivät yöllä nousemaan nostamaan vauvan rinnalle parin tunnin välein yösyötöille :) Minulle sanottiin että litran maitoa painavampaa ei saisi ekoihin viikkoihin nostella (vähän vaikea toteuttaa sen lapsen kanssa).

nostin vauvaa jo naistenklinikalla, oli sektio, ei auennut haava . 

Sh kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyi KAMALAA. Mitä ihmettä oikeasti, eipä kuulosta terveärkiseltä tuo sairaalan henkilökunta. Ei ihme, että lapsia ei enää tehdä niin paljon, kuin ennen, vaikka periaatteessa vauraus on lisääntynyt. Olen 28v lapseton nainen ja jos joskus haluan lapsia, niin todellakin vaadin sektion

. Minähän en ala leikkimään hengelläni tunnevammaisten puoskareiden käsissä. 

Sectiohan se turvallinen on. Tietäisitpä vain, mitä voi tapahtua ja mennä pieleen.

Totta, mitä VOI tapahtua, mutta ei välttämättä tapahdu. CP-vammaisista lapsista ei taida yksikään olla suunnitellulla sektiolla syntynyt, hätäsektiolla niitä on maailmaan pelastettu.

Vierailija kirjoitti:

Olen melko varma että mm. monet kehitysmaiden naiset olisivat kyllä perin kiitollisia, jos saisivat synnyttää kuten me täällä. Samoin varmastikin ajattelisivat myös suomalaiset esi-äitimme.

Olen melko varma että mm. kehitysmaiden naiset ja suomalaiset esi-äitimme olisivat onnellisia, jos saisivat turvallisen ja edullisen abortin kuten me täällä.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se minullekin välillä tuntui miltei seksuaaliselta väkivallalta kun kaikenkarvaista kandia ja kätilöopiskelijaa kävi alapäätä ronkkimassa. Henkilökunta ei tunnu oikein ymmärtävän niiden tilanteiden tunnepuolta.

Esim. lupa siihen saako joku harjoittelija tunkea kätensä sun emättimeen pitäisi kysyä silloin kun ko. harjoittelija ei ole itse läsnä. Tai erikseen jo jossain esitietolomakkeessa. Siinä tilanteessa kun tuntee painostusta ja on vaikeampi kieltäytyä kasvotusten.

Aikuinen ihminen saa kyllä ihan itse opetella sanomaan ei.

Oma kokemus on, että kätilöt ja hoitajat ovat mukavia niin kauan kuin kaikki menee hyvin, äiti on hyvässä kunnossa ja jaksaa olla reipas. Jos tulee ongelmia, äiti on synnytyksen jälkeen huonossa kunnossa eikä imetys suju, alkaa hirveä tylytys. Molemmista on kokemusta, mutta ensimmäinen paha kokemus sai miettimään, haluanko kokea synnytystä enää koskaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen melko varma että mm. monet kehitysmaiden naiset olisivat kyllä perin kiitollisia, jos saisivat synnyttää kuten me täällä. Samoin varmastikin ajattelisivat myös suomalaiset esi-äitimme.

Itseasiassa juttelin tästä juuri anoppini kanssa, joka on synnyttänyt Afrikassa 9 lastaan. Ilman kivunlievitystä, jos sillä nyt mitään väliä on (kun edelleenkään kampanjassa ei ole yksistään kyse kivusta). Hän sanoi, että synnytykset olivat kivuliaita, mutta kätilöt ja muut avustavat henkilöt olivat hänen tukenaan vanhan kansan menetelmin, joten ei jäänyt ikäviä muistoja. Synnytyksen jälkeen lähipiiri huoleti pitkään muista lapsista ja piti pöydän ruokaa täynnä.

Anoppini kuunteli kauhuissaan, kun käänsin hänelle kampanjaan tulleita kertomuksia. Suomesta.

Inhimillisyys ja empatia kantaa oikeasti pitkälle - jopa siinä kenties elämän kivuliaimmassa hetkessä.

Silti synnytyksenjälkeinen masennus on Afrikassa yleisempää kuin missään muualla.

Hohhoijaa.. hormonihirmujen ylilyöntejä. Asiaa paisutellaan ihan turhaan, nyt jäitä hattuun naiset!

Muistakaa antaa kunnolla PALAUTETTA synnytyksen jälkeen!

Minä en nyt saa kiinni tästä kampanjasta. Luulin että kyseessä on sellaiset tapahtumat, joissa synnyttäjän fyysistä koskemattomuutta loukataan eli esim. tehdään jokin toimenpide kysymättä lupaa. Mutta eivät kai tylyt hoitajat, vieraskieliset kätilöt, lakanoiden vaihto itse tai hätäsektiot ole synnytysväkivaltaa? Ja miksi tässä ketjussa alapeukutetaan positiivisia kokemuksia? Eikö ole mahdollista että synnytys sujuu erinomaisesti? Vai eikö sitä haluta kuulla?

Menee koko homman pointti ohi ja ne todelliset tarinat (joita täälläkin on ollut) hukkuu kaikkeen öyhötykseen. Ja vanhoihin tarinoihin. Minunkin äitini meinasi kuolla hoitovirheen takia synnytykseen 40v sitten mutta hänkin ymmärtää että kehitystä tapahtuu ja parannuksia systeemissä. Nykysairaalassa ei ole mahdollista tehdä sellaista virhettä.

Menee kaikki somekampanjat tällaiseksi sekasotkuksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"– Päätöksiä pitää välillä tehdä hyvin nopeasti. Hätäsektion kohdalla lapsen on oltava maailmassa kymmenessä minuutissa siitä hetkestä, kun päätös leikkauksesta on tehty. Ei silloin aina ole aikaa kuulla potilasta tai keskustella, sillä kaiken energian on kohdistuttava toimintaan."

Outo kommentti ylilääkäriltä. Tajuissaan olevan täysjärkisen ihmisen hoito perustuu aina yhteisymmärrykseen hänen kanssaan (pl. yleisvaaralliset tartuntataudit). Mitään toimenpidettä ei voi tehdä kysymättä lupaa potilaalta. Potilaalla on vapaus kieltäytyä toimenpiteestä, vaikka tämä johtaisi hänen kuolemaansa.

Hä? Jos lasta ei leikata ulos 10min sisällä niin lapsi kuolee. Ja tässä tapauksessa mielestäsi äidillä on oikeus sanoa, että kuolkoon? Jos hengen pelastamiseen on 10min aikaa, niin ymmärrän ettei äidille pakosti ehditä selittää asiaa. Mitä jos äiti sanoo: "Anteeksi mitä, voitko toistaa?" "Nyt en oikein ymmärrä, onko tämä oikeasti välttämätöntä?" "Haluan kyllä nyt soittaa äidilleni ja kysyä hänen mielipidettä." Pahimmassa tapauksessa äiti on valvonut jo yli vuorokauden, on aivan poikki, vahvan lääkityksen alla ja sitten hänen pitäisi tehdä minuutissa tai kahdessa puutteellisilla tiedoilla vauvan elämän pelastava päätös.

Käytännössä ei varmasti ongelmaa tule siitä, saako leikata, mutta tässä nyt keskustellaan siitä periaatteesta, että potilaalla on oikeus kieltäytyä. Liittyy laajempaan keskusteluun naisten kohtelusta synnytysten yhteydessä.

Tämäkin voitaisiin hoitaa jo hyvissä ajoin vaikkapa jo kuukausia etukäteen tietyn suostumuksen allekirjoittamisella.

Kyllä tuota turhien paperien pyöritystä on jo sairaaloissa ihan tarpeeksi. Uskotko, että olisi montaa sairaalaan synnyttämään menevää äitiä jotka eivät antaisi lupaa pelastaa vauvan henkeä hätätapauksessa? Tai omaa? Mitä sinne sairaalaan sitten edes menee? Ottamaan kivunlievityksen ja muun "palvelun" vastaan? Voihan sen tahdon ilmaista etukäteen ja tuossakin sanottiin, että moni menee synnyttämään käsikirjoituksen kanssa, mutta kun elämä ei mene niin. Hoidonrajauksista esim. elvytyskieltokin voi olla papereissa, mutta jos siitä ei ole tietoa ja tulee hätätilanne niin kyllä siinä vaan elvyttämään ruvetaan. Ei terveydenhuollossa voida jäädä hätätilanteessa ihmettelemään ja neuvottelemaan, että mitä tämä nyt haluaisi... Ja hyvä niin, en mä ainakaan haluaisi, että tuollaisten takia välttämätön hoito viivästyy sekuntiakaan.

Niin, se äiti kirjoittaa synnytystoiveeseen, että heti kun sikiön sydänkäyrässä on muutoksia, niin asia selvitetään ja ryhdytään toimenpiteisiin. Kätilö nauraa iloisesti, että kuule, me tiedetään, mitä tehdään. Ja lopulta se äiti anelee hätäsektiota, pelkää, hätäilee  ilman kipulääkitystä, koska nyt halutaan antaa sille äidille täydellinen synnytys, edellinen kun päättyi hätäsektioon. Kätilön mielestä ei ole hätätilannetta ennen kuin vauva on käytännössä kuollut ja vasta sitten kutsutaan lääkäri.

Ja niin saadaan maailmaan lapsi, joka ei koskaan pääse kotiin, koska vammat ovat niin vakavat. Synnytyskertomukseen kirjataan, että normaali synnytys, ponnistusvaiheessa äiti ei osaa ponnistaa ja napanuora luiskahtaa synnytyskanavaan. Kätilössä tai lääkärissä ei ole vikaa eikä tilastoihin kirjata mitään vauvan vammautumisesta. Siitä annetaan diagnoosi vasta vuoden kuluttua, ettei vain tilastoissa olisi, että jotain meni pieleen.

Sydänkäyrässä on muutoksia, asia selvitetään ja ryhdytään toimenpiteisiin, tämä on ihan joka kerta tapana. Omani reagoi ilokaasuunkin, eli en saanut kivunlievitystä. Ei se ollut mitään, että olisi haluttu antaa äidille joku kokemus vaan nimenomaan sitä sydänkäyrään reagointia ja melko yleisiä jopa ja tämä ei liity tuohon napanuoran luiskahtamiseen mitenkään jos se on ollut loppuvaiheessa se syy eikä siihen tosiaan olekaan kätilöllä tai lääkärillä mitään mahdollisuutta ennakkoon reagoida. Hyvä luoja sentään näitä juttuja! Kirjoitit juuri, että sikiön sydänkäyrien takia tapahtui napanuoran luiskahdus, ja mammat peukuttaa ihan hysteriassa.

Ehei, en kirjoittanut, että sydänkäyrien takia tapahtui napanuoran luiskahdus. Kirjoitin, mitä synnytyskertomukseen kirjattiin ja se napanuorahan tuossa joutui puristuksiin ja siksi lapsi vammautui. Kirjauksen mukaan ongelmana ei ollut henkilökunnan ripeys vaan äiti, joka ei osannut hommaansa. Todellisuudessa lapsi olisi voitu pelastaa, jos olisi osattu lukea sitä käyrää sen sijaan, että väitettiin käyrän vaihtelevan siksi, että äiti sai lääkettä/ei saanut lääkettä/hengitti väärin/hengitti oikein tms.

Mutta pidä sinä unelmasi osaavista kätilöistä ja lääkäreistä. Minä käyn haudalla.

Neuvolan terkkaritki monesti kauhulla kuuntelee synnyttäneiden kokemuksia. Monille ei mitään ohjeistustakaan anneta synnäriltä, ei imetysohjausta ei mitään..

Vierailija kirjoitti:

Sh kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyi KAMALAA. Mitä ihmettä oikeasti, eipä kuulosta terveärkiseltä tuo sairaalan henkilökunta. Ei ihme, että lapsia ei enää tehdä niin paljon, kuin ennen, vaikka periaatteessa vauraus on lisääntynyt. Olen 28v lapseton nainen ja jos joskus haluan lapsia, niin todellakin vaadin sektion

. Minähän en ala leikkimään hengelläni tunnevammaisten puoskareiden käsissä. 

Sectiohan se turvallinen on. Tietäisitpä vain, mitä voi tapahtua ja mennä pieleen.

Totta, mitä VOI tapahtua, mutta ei välttämättä tapahdu. CP-vammaisista lapsista ei taida yksikään olla suunnitellulla sektiolla syntynyt, hätäsektiolla niitä on maailmaan pelastettu.

Suurin osa CP-vammoista kehittyy jo raskausaikana, joten eiköhän niitä CP-vammaisia suunnitellullakin sektiolla synny.

Nämä luettuani olen taas kerran onnellinen että en ole koskaan edes halunnut lapsia. En synnyttäisi mistään hinnasta, on liian arpapeliä mitä siinä tapahtuu. Kaikilla "lapsellisilla" ystävilläni on jäänyt pysyviä "muistoja" synnytyksistä sekä tullut esim pahoja tulehduksia sektiohaavoihin ja kohtuun. Ja jos kohtelu sairaalassa on vielä ala-arvoista niin minusta on aivan turha nurista jostain syntyvyyden laskusta. Onneksi nykynaisille on saatavilla näitä tosielämän kertomuksia ja naiset saavat itse päättää lisääntymisestään.

Vierailija kirjoitti:

Nyt-liitteen jutussa mainitaan, että synnytysvalmennuksesta on monin paikoin luovuttu säästösyistä. Pitääkö todella paikkaansa?

Hyi, kauhea stressi mennä vieraaseen paikkaan vieraiden ja mahdollisesti vihamielisesti kyttäytyvien ihmisten keskelle ilman minkäänlaista etukäteisvalmentautumista! Kestämään h3lvetillisiä kipuja ja puskemaan itsestään ihmistä ulos.

Onpa mennyt kurjaksi. Alan haaveilla kotisynnytyksestä.

No jaa, minulta jäi sattumalta valmennukset väliin kokonaan. Oli aikaa sairaalassa maatessa niin luin naistentautien ja synnytysten kurssimateriaalin läpi. Tämän opin:

Ei omaan synnytykseen voi harjoitella, se yllättää kuitenkin.

Osa panikoi, osa järkeistää, osa ottaa puudutukset ja synnyttää nopeasti ja kivuitta, osa haluaa jostain syystä rääkyä ja revetä luomuna. Omia valintoja hyvin pitkälti nykyään. Ja sitten on tämä kuvitteellinen kisa kärsimyksen määrästä: minä voitin, koska luomuna 27 tuntia, prkl.

Kituminen on turhaa ja typerää. Vaatikaa puudutus ja ajoissa sittenkin. Pääsee lapsikin vähemmällä stressillä ja pienemmällä riskillä ulos, kun äiti ei stressaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"– Päätöksiä pitää välillä tehdä hyvin nopeasti. Hätäsektion kohdalla lapsen on oltava maailmassa kymmenessä minuutissa siitä hetkestä, kun päätös leikkauksesta on tehty. Ei silloin aina ole aikaa kuulla potilasta tai keskustella, sillä kaiken energian on kohdistuttava toimintaan."

Outo kommentti ylilääkäriltä. Tajuissaan olevan täysjärkisen ihmisen hoito perustuu aina yhteisymmärrykseen hänen kanssaan (pl. yleisvaaralliset tartuntataudit). Mitään toimenpidettä ei voi tehdä kysymättä lupaa potilaalta. Potilaalla on vapaus kieltäytyä toimenpiteestä, vaikka tämä johtaisi hänen kuolemaansa.

Hä? Jos lasta ei leikata ulos 10min sisällä niin lapsi kuolee. Ja tässä tapauksessa mielestäsi äidillä on oikeus sanoa, että kuolkoon? Jos hengen pelastamiseen on 10min aikaa, niin ymmärrän ettei äidille pakosti ehditä selittää asiaa. Mitä jos äiti sanoo: "Anteeksi mitä, voitko toistaa?" "Nyt en oikein ymmärrä, onko tämä oikeasti välttämätöntä?" "Haluan kyllä nyt soittaa äidilleni ja kysyä hänen mielipidettä." Pahimmassa tapauksessa äiti on valvonut jo yli vuorokauden, on aivan poikki, vahvan lääkityksen alla ja sitten hänen pitäisi tehdä minuutissa tai kahdessa puutteellisilla tiedoilla vauvan elämän pelastava päätös.

Käytännössä ei varmasti ongelmaa tule siitä, saako leikata, mutta tässä nyt keskustellaan siitä periaatteesta, että potilaalla on oikeus kieltäytyä. Liittyy laajempaan keskusteluun naisten kohtelusta synnytysten yhteydessä.

Tämäkin voitaisiin hoitaa jo hyvissä ajoin vaikkapa jo kuukausia etukäteen tietyn suostumuksen allekirjoittamisella.

Kyllä tuota turhien paperien pyöritystä on jo sairaaloissa ihan tarpeeksi. Uskotko, että olisi montaa sairaalaan synnyttämään menevää äitiä jotka eivät antaisi lupaa pelastaa vauvan henkeä hätätapauksessa? Tai omaa? Mitä sinne sairaalaan sitten edes menee? Ottamaan kivunlievityksen ja muun "palvelun" vastaan? Voihan sen tahdon ilmaista etukäteen ja tuossakin sanottiin, että moni menee synnyttämään käsikirjoituksen kanssa, mutta kun elämä ei mene niin. Hoidonrajauksista esim. elvytyskieltokin voi olla papereissa, mutta jos siitä ei ole tietoa ja tulee hätätilanne niin kyllä siinä vaan elvyttämään ruvetaan. Ei terveydenhuollossa voida jäädä hätätilanteessa ihmettelemään ja neuvottelemaan, että mitä tämä nyt haluaisi... Ja hyvä niin, en mä ainakaan haluaisi, että tuollaisten takia välttämätön hoito viivästyy sekuntiakaan.

Niin, se äiti kirjoittaa synnytystoiveeseen, että heti kun sikiön sydänkäyrässä on muutoksia, niin asia selvitetään ja ryhdytään toimenpiteisiin. Kätilö nauraa iloisesti, että kuule, me tiedetään, mitä tehdään. Ja lopulta se äiti anelee hätäsektiota, pelkää, hätäilee  ilman kipulääkitystä, koska nyt halutaan antaa sille äidille täydellinen synnytys, edellinen kun päättyi hätäsektioon. Kätilön mielestä ei ole hätätilannetta ennen kuin vauva on käytännössä kuollut ja vasta sitten kutsutaan lääkäri.

Ja niin saadaan maailmaan lapsi, joka ei koskaan pääse kotiin, koska vammat ovat niin vakavat. Synnytyskertomukseen kirjataan, että normaali synnytys, ponnistusvaiheessa äiti ei osaa ponnistaa ja napanuora luiskahtaa synnytyskanavaan. Kätilössä tai lääkärissä ei ole vikaa eikä tilastoihin kirjata mitään vauvan vammautumisesta. Siitä annetaan diagnoosi vasta vuoden kuluttua, ettei vain tilastoissa olisi, että jotain meni pieleen.

Ei liity lainaamaasi tekstiin mitenkään. Hätäsektiopäätöksen tekee AINA lääkäri. Ei kätilö. Osastolla on paljon synnyttäjiä, lääkäri voi olla vaikka toisen äidin vauvaan kiinnittämässä imukuppia, tai muuta kiireellistä. "Synnyttäjä anelee" ei ole mikään lääketieteellinen syy kutsua lääkäriä paikalle. Nämä on faktoja, tiedän, että alapeukkua satelee taas. Ei se kivaa ole eikä aina reiluakaan. Niin voi olla muussakin elämässä ambulanssi kiinni jossain kiireettömässä tehtävässä, kun lapsesi jää auton alle ja tarvitsisi sen heti paikalle. Kyse ei ole hoitovirheestä van inhimillisyydestä ja näissä usein huonosta tuuristakin. Nämä väritetyt "kätilö nauraa iloisesti" jutut on ihan turhaa hysterian lietsontaa ja tästäkin paistaa läpi tuo, että asioista siitä kokonaisuudesta, ei oikeasti tiedetä yhtään mitään.

No ei se lääkäri ikinä tee päästöstä, jos ei kätilä sille kerro ennen kuin on liian myöhäistä. Lääkäri voi todella olla jossain muussa tehtävässä, ei kukaan siihen vierelle 24/7 oletakaan lääkäriä saavansa. Silti iso osa hätäsektioista jäisi tekemättä / tehtäisiin vähemmän hirveällä hädällä, jos kätilöillä olisi osaamista nykyaikaisen teknologian käyttöö. Sikiöön isketään anturit, mutta ei osata seurata käyriä.

Käytännössä meillä sairaalasynnytys on yhtä turvallinen kuin synnytys savimajassa. Ainoa ero on se, että meillä on enemmän valoa. Ja savimajassa saa liikkua, suomalaisessa sairaalassa kiinnitetään piuhoilla sänkyyn, jotta kätilöllä on helpompaa.

Vaatiiko nämä samat ihmiset että Lääkärin vastaanotolla jos on vaikka keuhko kuume epäily niin lääkärin pitää kysyä , saanko kuunnella stetoskoopilla. Haluatko että kirjoitan reseptin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"– Päätöksiä pitää välillä tehdä hyvin nopeasti. Hätäsektion kohdalla lapsen on oltava maailmassa kymmenessä minuutissa siitä hetkestä, kun päätös leikkauksesta on tehty. Ei silloin aina ole aikaa kuulla potilasta tai keskustella, sillä kaiken energian on kohdistuttava toimintaan."

Outo kommentti ylilääkäriltä. Tajuissaan olevan täysjärkisen ihmisen hoito perustuu aina yhteisymmärrykseen hänen kanssaan (pl. yleisvaaralliset tartuntataudit). Mitään toimenpidettä ei voi tehdä kysymättä lupaa potilaalta. Potilaalla on vapaus kieltäytyä toimenpiteestä, vaikka tämä johtaisi hänen kuolemaansa.

Hä? Jos lasta ei leikata ulos 10min sisällä niin lapsi kuolee. Ja tässä tapauksessa mielestäsi äidillä on oikeus sanoa, että kuolkoon? Jos hengen pelastamiseen on 10min aikaa, niin ymmärrän ettei äidille pakosti ehditä selittää asiaa. Mitä jos äiti sanoo: "Anteeksi mitä, voitko toistaa?" "Nyt en oikein ymmärrä, onko tämä oikeasti välttämätöntä?" "Haluan kyllä nyt soittaa äidilleni ja kysyä hänen mielipidettä." Pahimmassa tapauksessa äiti on valvonut jo yli vuorokauden, on aivan poikki, vahvan lääkityksen alla ja sitten hänen pitäisi tehdä minuutissa tai kahdessa puutteellisilla tiedoilla vauvan elämän pelastava päätös.

Käytännössä ei varmasti ongelmaa tule siitä, saako leikata, mutta tässä nyt keskustellaan siitä periaatteesta, että potilaalla on oikeus kieltäytyä. Liittyy laajempaan keskusteluun naisten kohtelusta synnytysten yhteydessä.

Tämäkin voitaisiin hoitaa jo hyvissä ajoin vaikkapa jo kuukausia etukäteen tietyn suostumuksen allekirjoittamisella.

Kyllä tuota turhien paperien pyöritystä on jo sairaaloissa ihan tarpeeksi. Uskotko, että olisi montaa sairaalaan synnyttämään menevää äitiä jotka eivät antaisi lupaa pelastaa vauvan henkeä hätätapauksessa? Tai omaa? Mitä sinne sairaalaan sitten edes menee? Ottamaan kivunlievityksen ja muun "palvelun" vastaan? Voihan sen tahdon ilmaista etukäteen ja tuossakin sanottiin, että moni menee synnyttämään käsikirjoituksen kanssa, mutta kun elämä ei mene niin. Hoidonrajauksista esim. elvytyskieltokin voi olla papereissa, mutta jos siitä ei ole tietoa ja tulee hätätilanne niin kyllä siinä vaan elvyttämään ruvetaan. Ei terveydenhuollossa voida jäädä hätätilanteessa ihmettelemään ja neuvottelemaan, että mitä tämä nyt haluaisi... Ja hyvä niin, en mä ainakaan haluaisi, että tuollaisten takia välttämätön hoito viivästyy sekuntiakaan.

Niin, se äiti kirjoittaa synnytystoiveeseen, että heti kun sikiön sydänkäyrässä on muutoksia, niin asia selvitetään ja ryhdytään toimenpiteisiin. Kätilö nauraa iloisesti, että kuule, me tiedetään, mitä tehdään. Ja lopulta se äiti anelee hätäsektiota, pelkää, hätäilee  ilman kipulääkitystä, koska nyt halutaan antaa sille äidille täydellinen synnytys, edellinen kun päättyi hätäsektioon. Kätilön mielestä ei ole hätätilannetta ennen kuin vauva on käytännössä kuollut ja vasta sitten kutsutaan lääkäri.

Ja niin saadaan maailmaan lapsi, joka ei koskaan pääse kotiin, koska vammat ovat niin vakavat. Synnytyskertomukseen kirjataan, että normaali synnytys, ponnistusvaiheessa äiti ei osaa ponnistaa ja napanuora luiskahtaa synnytyskanavaan. Kätilössä tai lääkärissä ei ole vikaa eikä tilastoihin kirjata mitään vauvan vammautumisesta. Siitä annetaan diagnoosi vasta vuoden kuluttua, ettei vain tilastoissa olisi, että jotain meni pieleen.

Ei liity lainaamaasi tekstiin mitenkään. Hätäsektiopäätöksen tekee AINA lääkäri. Ei kätilö. Osastolla on paljon synnyttäjiä, lääkäri voi olla vaikka toisen äidin vauvaan kiinnittämässä imukuppia, tai muuta kiireellistä. "Synnyttäjä anelee" ei ole mikään lääketieteellinen syy kutsua lääkäriä paikalle. Nämä on faktoja, tiedän, että alapeukkua satelee taas. Ei se kivaa ole eikä aina reiluakaan. Niin voi olla muussakin elämässä ambulanssi kiinni jossain kiireettömässä tehtävässä, kun lapsesi jää auton alle ja tarvitsisi sen heti paikalle. Kyse ei ole hoitovirheestä van inhimillisyydestä ja näissä usein huonosta tuuristakin. Nämä väritetyt "kätilö nauraa iloisesti" jutut on ihan turhaa hysterian lietsontaa ja tästäkin paistaa läpi tuo, että asioista siitä kokonaisuudesta, ei oikeasti tiedetä yhtään mitään.

No ei se lääkäri ikinä tee päästöstä, jos ei kätilä sille kerro ennen kuin on liian myöhäistä. Lääkäri voi todella olla jossain muussa tehtävässä, ei kukaan siihen vierelle 24/7 oletakaan lääkäriä saavansa. Silti iso osa hätäsektioista jäisi tekemättä / tehtäisiin vähemmän hirveällä hädällä, jos kätilöillä olisi osaamista nykyaikaisen teknologian käyttöö. Sikiöön isketään anturit, mutta ei osata seurata käyriä.

Käytännössä meillä sairaalasynnytys on yhtä turvallinen kuin synnytys savimajassa. Ainoa ero on se, että meillä on enemmän valoa. Ja savimajassa saa liikkua, suomalaisessa sairaalassa kiinnitetään piuhoilla sänkyyn, jotta kätilöllä on helpompaa.

Taitaa siinä kuolleisuudessakin olla pikkuinen ero suomalaisen sairaalan ja savimajan välillä. Mutta ai niin, eihän sua kuolleisuus kiinnosta, koska kuolema on pikkuseikka kätilöiden kauheuden rinnalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt-liitteen jutussa mainitaan, että synnytysvalmennuksesta on monin paikoin luovuttu säästösyistä. Pitääkö todella paikkaansa?

Hyi, kauhea stressi mennä vieraaseen paikkaan vieraiden ja mahdollisesti vihamielisesti kyttäytyvien ihmisten keskelle ilman minkäänlaista etukäteisvalmentautumista! Kestämään h3lvetillisiä kipuja ja puskemaan itsestään ihmistä ulos.

Onpa mennyt kurjaksi. Alan haaveilla kotisynnytyksestä.

No jaa, minulta jäi sattumalta valmennukset väliin kokonaan. Oli aikaa sairaalassa maatessa niin luin naistentautien ja synnytysten kurssimateriaalin läpi. Tämän opin:

Ei omaan synnytykseen voi harjoitella, se yllättää kuitenkin.

Osa panikoi, osa järkeistää, osa ottaa puudutukset ja synnyttää nopeasti ja kivuitta, osa haluaa jostain syystä rääkyä ja revetä luomuna. Omia valintoja hyvin pitkälti nykyään. Ja sitten on tämä kuvitteellinen kisa kärsimyksen määrästä: minä voitin, koska luomuna 27 tuntia, prkl.

Kituminen on turhaa ja typerää. Vaatikaa puudutus ja ajoissa sittenkin. Pääsee lapsikin vähemmällä stressillä ja pienemmällä riskillä ulos, kun äiti ei stressaa.

Synnytin luomuna, en kärsinyt enkä rääkynyt. En myöskään kerro toisille, miten kenenkin pitäisi synnyttää. Jospa et sinäkään.

Vierailija kirjoitti:

Minä en nyt saa kiinni tästä kampanjasta. Luulin että kyseessä on sellaiset tapahtumat, joissa synnyttäjän fyysistä koskemattomuutta loukataan eli esim. tehdään jokin toimenpide kysymättä lupaa. Mutta eivät kai tylyt hoitajat, vieraskieliset kätilöt, lakanoiden vaihto itse tai hätäsektiot ole synnytysväkivaltaa? Ja miksi tässä ketjussa alapeukutetaan positiivisia kokemuksia? Eikö ole mahdollista että synnytys sujuu erinomaisesti? Vai eikö sitä haluta kuulla?

Menee koko homman pointti ohi ja ne todelliset tarinat (joita täälläkin on ollut) hukkuu kaikkeen öyhötykseen. Ja vanhoihin tarinoihin. Minunkin äitini meinasi kuolla hoitovirheen takia synnytykseen 40v sitten mutta hänkin ymmärtää että kehitystä tapahtuu ja parannuksia systeemissä. Nykysairaalassa ei ole mahdollista tehdä sellaista virhettä.

Menee kaikki somekampanjat tällaiseksi sekasotkuksi.

Mun mielestä tää on jo mennyt överiksi.  Ihan turhaa edes yrittää keskustella aiheesta.  Tehtiin mullekin episiotomia ilman minun varsinaista lupaani mutta koen, että se oli varmaankin ihan ok, ettei pahempia repeytymisiä tapahtunut. Enhän mä nähnyt alapääni tilannetta ja oli pakko luottaa siihen, että kätilö tietää mitä tekee.  Ja hyvin se sitten kuitenkin parantui kuten myös repeämät, joita tuli siitä huolimatta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se minullekin välillä tuntui miltei seksuaaliselta väkivallalta kun kaikenkarvaista kandia ja kätilöopiskelijaa kävi alapäätä ronkkimassa. Henkilökunta ei tunnu oikein ymmärtävän niiden tilanteiden tunnepuolta.

Esim. lupa siihen saako joku harjoittelija tunkea kätensä sun emättimeen pitäisi kysyä silloin kun ko. harjoittelija ei ole itse läsnä. Tai erikseen jo jossain esitietolomakkeessa. Siinä tilanteessa kun tuntee painostusta ja on vaikeampi kieltäytyä kasvotusten.

Aikuinen ihminen saa kyllä ihan itse opetella sanomaan ei.

Niinpä. Jokaiselle annetaan mahdollisuus kieltäytyä. Olen sairaanhoitajaopiskelija ja kysyn aina, että saanko olla mukana tai tehdä jotakin toimenpiteitä. Lähes tulkoon aina on suostuttu. Iso kiitos heille, koska olen saanut arvokasta kokemusta ja ammattitaitoni on kehittynyt nimenomaan heidän ansiosta. Jos minun (opiskelijan) tuleminen tilanteisiin estettäisiin jatkuvasti, jäisi oppimisesta paljon paitsi. Kiva sitten valmistuneena mennä ensimmäistä kertaa tuollaisiiin tilanteisiin.

Tottakai aina saa kieltäytyä ja jokaiselle annetaan lupa kieltäytyä. En minä ota sitä millään tavalla henkilökohtaisesti, kun joskus hyvin harvoin joku on kieltäytynyt ja sanonut ettei opiskelija saa tulla. Se on onneksi harvinaista, mutta tottakai täysin hyväksyttyä.

Jotkut sairaalat on "opetussairaaloita" esim. Kättäri muistaakseni oli. Näissä opetussairaaloissa ei välttämättä niin hirveästi kyselty/kysellä. Ne nyt vaan on opetussairaaloita ja piste.

Sote- alan ympäristöissä on todella paljon opiskelijoita, niin hoitajia kun lääkäreitäkin. Meidän on pakko olla siellä, koska meidän työssä käytäntö on niin valtavan suuressa roolissa ja iso osa oppimisesta tapahtuu nimenomaan siellä käytännössä. Niin meistä tulee ammattitaitoisia, olemme kuitenkin niitä tulevaisuuden ammattilaisia. Vaikka meillä on vielä se "opiskelija"- status, koskee meitä täysin samat ammatilliset velvollisuudet kuin valmiita hoitajia ja lääkäreitä.