Yli sata naista avautui karmeista synnytyskokemuksista

Itse en järkyttynyt niinkään synnytyskokemuksesta, vaikka siinäkin meni moni asia aivan väärin, mutta lopputulos oli onnistunut. Kohtelu synnytyksen jälkeen sen sijaan oli perin kummallista. Vauvaa kyllä käytiin tarkastamassa muutaman tunnin välein, mutta minua ei hoidettu lainkaan. Olin kuitenkin menettänyt repeämän vuoksi paljon verta (hB todella matala verensiirrosta huolimatta) ja kärsin pystyasennossa kovasta päänsärystä johtuen selkäydinnesteen vuodosta (pieleen menneen epiduraalipuudutuksen seurauksena). Hoitajat tiuskivat kun lakanat olivat yön aikana sotkeentuneet vuodosta ja ihmettelivät miten en päässyt itse vessaan. Jouduin vaatimaan, että joku tarkastaa minunkin tilani ennen kotiin lähtöä. Olisin kaivannut, että joku olisi käynyt kanssani läpi synnytyksessä tulleet vauriot ja tehdyt toimenpiteet sekä kertonut jälkihoidosta ja mahdollisista jälkioireista.

Kaksi pelkosektiota tehty. Onneksi sain ne. Pelkäsin juuri tuota, että synnyttäjää ei uskottaisi, kipuja ei hoidettaisi ja lisäksi pelkäsin, että sektioon menoa viivyteltäisiin jos synnytyksessä tulisi ongelmia, ja lapsi kärsisi hapenpuutteesta. Toivuin hyvin, en todellakaan valita.

Olen myös ihmetellyt 25 vuotta miksi väliliha ommeltiin ilman puudutusta, eikö siihen ollut puudutusta vai eikö sitä viitsitty laittaa. Sekunnit tuntui minuuteilta, tikkejä laitettiin kymmenkunta, se oli suoranaista kidutusta, kipu oli sietämätön vaikka olinkin jo vasta kokenut vielä suuremmat kivut. Pyysin lopettamaan ja vastaus oli aina enää pari tikkiä. Miksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

gjkelajgl kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa muistaa, että Suomessa syntyy vuosittain melkein 50 000 lasta, kun nuo kehnoja kokeneet eivät ole saman vuoden synnyttäjiä on avautuvaa uhria kohti aika lailla ihan synnytykseensä tyytyväisiä naisia. Kuten itse. Ensimmäinen synnytys oli pitkä, apua sain ja nopean hoidon myös lopussa kun istukka ei irronnut (tuohon kuolee jos ei apua saa) - ei kyllä kyselty haluanko apua koska kiire oli kova, muute vauva olisi jäänyt ilman äitiään. Toinen synnytys oli nopea ja helppo.

Nuori sukupolvi haluaa kontrolloida kaikkea, ja synnytyksessä tuo ei onnistu. On voitu valita ne ammeessa kuunneltavat voimalaulut, asennot ja kuohuviinit valmiiksi mutta jos mennään vauvan etu edellä on pakko hyväksyä nopeita muutoksia suunnitelmissa. Noista alapään silpomisista puhutaan samalla tyylillä kuin musliminaisten uskonnollisista riiteistä, tuokaan ei ole totta, suurin osa paranee pikku viilloista täysin vaivattomaksi. Jos virtsankarkailut ym haittaa kannattaa ensin käydä vaa alla - ylipaino aiheuttaa huomattavasti enemmän noita ongelmia kuin synnytyksen komplikaatiot. Ilman muuta saa kertoa kokemuksistaan - mutta toivoisi, etteivät synnyttämättömät naiset uskoisi noita ainoana totuutena vaan suhteuttaisivat nuo valtaenemmistön kokemuksia vasten. 

Kuinkahan kun tämä sukupolvi tulee vanhemmaksi (eikä tee niitä lapsia maksamaan veroja), mitenkähän heidän hoitonsa sitten kun on oikeasti vakavista asioista kyse? Synnytys Suomessa on kuitenkin tilastollisesti hyvin turvallinen.

Miten tuo istukan käsinirrotus tehtiin? Tai oletin että tehtiin tuo käsinirrotus.

Itsellä paineltiin mahaa puolisen tuntia putkeen. Kun toinen kätilö väsyi runnomiseen niin toinen tuli jatkamaan. Oli koko synnytyksen kivuliain vaihe! Itkin ja pyysin lopettamaan.

Lisäverta sain koko ajan ja papereissa lukee että 3.5 litraa oli kokonaisvuoto.

Huokaisin helpotuksesta kun napanuora katkesi ja PÄÄSIN siihen käsinirroitukseen joka tehtiin nukutuksessa. Siinä myös ommeltiin pahat repeämät.

Olen tuo yksi joka muutamaa sivua aiemmin kirjoitti huonoista synnytyskokemuksista.

Tästä tapahtumasta en edes maininnut siinä eli tämä oli bonuksena siinä. Makasin vuorokauden sängyssä katetrissa ja tuon jälkeen käskettiin ylös ja heitettiin lakananippu että alappa vaihtamaan kun on niin veriset lakanat!

Se että SINUN synnytys meni hyvin ei poista sitä tosiasiaa että kaikkien ei mene ja lisätuskaa vielä aiheuttaa kätilöiden välinpitämättömyys ja ilkeily.

Juuri nämä vanhemman sukupolven naiset ovat opetettu kunnon nöyristelijöiksi. Ja kestämään mitä vain, koska heikko nainen se turhasta valittaa. Eivät ne ymmärrä yhtään, miksi koulutetumpi nuorempi sukupolvi uskaltaa ja kehtaa vaatia oikeuksia eikä välitä, vaikka miehet ja vanhemmat naiset (pääasiassa) haukkuisivat heikoiksi.

Ehkä nämä nykyiset koulutetut ja pätevät naiset eivät tarvitsekaan mitään niin vanhanaikaista kuin kätilöä avuksi synnytykseen.  

Tuskinpa sinäkään haluat syöpähoitajaa, joka yllättää sinut kiireettömällä hoitotoimenpiteellä tai pyytää lopettamaan kipujen teeskentelyn.

Syöpä on aikas eri asia kuin synnytys. Tuskin sinäkään haluat vammauttaa lapsesi sillä aikaa kun kätilö selostaa sulle juurta jaksaen mitä on seuraavaksi pakko tehdä.

Onko sinulla joku puute lukutaidossa? Kyse on kiireettömistä hoitotoimenpiteistä. Kaikki kampanjan esimerkiksi koskevat *kiireettömiä* hoitotoimenpiteitä.

Lue UUDELLEEN:

Tuskinpa sinäkään haluat syöpähoitajaa, joka yllättää sinut kiireettömällä hoitotoimenpiteellä tai pyytää lopettamaan kipujen teeskentelyn.

Omapahan on lapsesi. Älä sitten syytä hoitohenkilökuntaa.

Miten se vaarantaa kenenkään henkeä, että hoitaja kysyy luvan opiskelijaryhmän läsnäoloon tai sisätutkimukseen? Miten se vaarantaa henkeni tai lapsen hengen, jos kipu otetaan tosissaan?

Miksi sä aikuisena ihmisenä et sano ei? Ei sinne ilman lupaa tulla. Pitää osata sanoa jos ei jotakin tuollaista  halua. Ja mitä tulee kipuun. Kaikkeen kipuun ei aina voi joka tilanteessa antaa lääkettä koska se voi vaikuttaa vauvaan tai muuten vaikeuttaa synnytystä.   

Epiduraali on ihan hyvin siedetty eikä vaikeuta synnytystä eikä lisää repeämiä. Kyse on tilanteista, joissa ei synnyttäjän ei ole uskottu olevan kivuissa tai synnytyksen olevan käynnissä, jolloin kivunlievitystä ei ole ehditty antamaan. Kyse on kuuntelemattomuudesta ja potilaan sivuuttamisesta. Tuolla kuvaamallasi asenteella ei ole asiaa asiakaspalveluun tai hoitotyöhön. Hoitajan velvollisuuksiin kuuluu ilman kysymistä kertoa missä mennään ja reagoida potilaan kertomaan. 

Epiduraali on just vihoviimeinen jos haluaa välttyä synnytyksen pitkittymiseltä ja repeämisiltä.  Otin sen ekalla kerralla ja repesin pahasti episiotomiastakin huolimatta. Seuraava kerta olikin parempi kun jätin sen ottamatta. Ikinä en oman kokemukseni jälkeen suosittelisi sitä kenellekään.

Aijaa... Minä sain ekassa synnytyksessä epiduraalin , sain lepäillä täysin kivuitta tunnin, kutitti kyllä hirveästi... Sitten tuntui, että "apua tulee kakka", sitten sain luvan ponnistaa, 12 min ja 10 pisteen lapsi sylissä ilman repeämiä.

Toisen ja kolmannen kanssa olen saanut spinaalin, lähes sama tarina paitsi, että puudutus alkaa vaikuttaa heti. Sain jopa ponnistaa kyykyssä kun puudutus lakkasi siinä sopivasti. Minulla kuulemma puuduts nopeutti lopun avautumista ja olihan se mukava levätä täydellisen kivuitta ja pelailla kännykällä miehen kanssa.

Onhan siinä riski, että tarjonta menee pieleen. Toisaalta jos sitä ei missään nimessä suostu ottamaan, on riski, että voimat loppuvat ponnistusvaiheessa. Joka kerta olen yrittänyt luomuna, mut ei h*lvetti....

Ja olen ihan kisakuntoinen tanssija, että mistään p*llun löysyydestä ei ole kyse jos ei repeä, ei se lapsi repeämättömällä mitenkään tipahda jalkojen välistä. Repeämiseen vaikuttaa mm. ponnistusasento, välilihan jousto/periksi antaminen, vauvan malli/koko ja tarjonta/tulokulma.

Vierailija kirjoitti:

Olen myös ihmetellyt 25 vuotta miksi väliliha ommeltiin ilman puudutusta, eikö siihen ollut puudutusta vai eikö sitä viitsitty laittaa. Sekunnit tuntui minuuteilta, tikkejä laitettiin kymmenkunta, se oli suoranaista kidutusta, kipu oli sietämätön vaikka olinkin jo vasta kokenut vielä suuremmat kivut. Pyysin lopettamaan ja vastaus oli aina enää pari tikkiä. Miksi?

Kuulostaa kamalalta. Mulla oli aivan kauhea synnytys mutta kun tikkasivat ni kokoajan kysy et eihän tunnu, tässä kohtaa ei oo enää tarkoitus kärvistellä. Uskon sua enkä väheksy kokemustasi. Ihmetten vain suuresti et miten voi olla niin eri käytännöt!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen myös ihmetellyt 25 vuotta miksi väliliha ommeltiin ilman puudutusta, eikö siihen ollut puudutusta vai eikö sitä viitsitty laittaa. Sekunnit tuntui minuuteilta, tikkejä laitettiin kymmenkunta, se oli suoranaista kidutusta, kipu oli sietämätön vaikka olinkin jo vasta kokenut vielä suuremmat kivut. Pyysin lopettamaan ja vastaus oli aina enää pari tikkiä. Miksi?

Kuulostaa kamalalta. Mulla oli aivan kauhea synnytys mutta kun tikkasivat ni kokoajan kysy et eihän tunnu, tässä kohtaa ei oo enää tarkoitus kärvistellä. Uskon sua enkä väheksy kokemustasi. Ihmetten vain suuresti et miten voi olla niin eri käytännöt!

Ehdottomasti oltava kaikissa synnytysairaaloissa yhtenäinen käytäntö, en tiedä miten ennen oli mutta nykyään on menty varmaankin parempaan suuntaan. Turhaan ei pitäisi antaa kenenkään kärsiä.

Itse olin ensimmäistä kertaa synnyttämässä, taisin olla huono kun sain kärsiä, lääkärikin jouduttiin herättämään minun takia keskellä yötä repimään lapsi imukupilla ulos...

Vierailija kirjoitti:

Synnytys ei ole mitään verrattuna kuolemaan.

Ei aina, mutta usein.

Synnytys on usein paljon nopeampi ja siitä syntyy vauva ja onnea koko perheelle.

Kuoleminen on usein tuskaisaa ja saattaa kestää viikkoja.

Ihmiset kitisevät ihan turhaan jostain synnytyksestä.

Ja kyllä! Olen synnyttänyt ja sattuihan se ihan kamalasti. Pitkittyikin vielä virhe tarjonnan vuoksi.

Harvoin törmää ihmiseen jolla on kokemusta molemmista. Kerro toki, mikä kuolemassasi oli rankinta!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen myös ihmetellyt 25 vuotta miksi väliliha ommeltiin ilman puudutusta, eikö siihen ollut puudutusta vai eikö sitä viitsitty laittaa. Sekunnit tuntui minuuteilta, tikkejä laitettiin kymmenkunta, se oli suoranaista kidutusta, kipu oli sietämätön vaikka olinkin jo vasta kokenut vielä suuremmat kivut. Pyysin lopettamaan ja vastaus oli aina enää pari tikkiä. Miksi?

Kuulostaa kamalalta. Mulla oli aivan kauhea synnytys mutta kun tikkasivat ni kokoajan kysy et eihän tunnu, tässä kohtaa ei oo enää tarkoitus kärvistellä. Uskon sua enkä väheksy kokemustasi. Ihmetten vain suuresti et miten voi olla niin eri käytännöt!

En ole edellinen, mutta voi olla mahdollista että hänelle on annettu puudutus, se ei vaan ole tepsinyt. Olen itse samanlainen tapaus: mitkään suihkeet tai piikit eivät vieneet tuntoa pois tikkauspaikoista, vaan jokaisen synnytyksen ylivoimaisesti kivuliain vaihe oli niiden muutaman tikin asentaminen jotka olivat tarpeen. Toivottavasti nykyään tähän on jo parannus.

Omat synnytykseni ovat pääasiassa sujuneet oikein hyvin, mutta kun on ollut tarvis, olen antanut suoran palautteen sairaalalle ja ne on otettu aina kiittäen vastaan.  Kohdalle osuneista kätilöistä yksi oli sellainen, että valitin hänen kommenteistaan ja toimintatavoistaan. Ja toinen asia on tuo tikkausvaiheen puudutus. 

Minusta on hyvä, että synnytysten komplikaatioista puhutaan, mutta pitäisi pitää mielessä se, että valtaosalla synnytykset menevät varsin lutjakkaasti. Tuossa artikkelissa siteerattujen henkilökunnan kommentteja ymmärrän oikein hyvin. 

Vierailija kirjoitti:

Rupes tuleva synnytys jännittään....

Koska mitään ei voi etukäteen suunnitella, ainoastaan toivoa, sanon tämän: muista hengittää. Se kuulostaa hihhulilta ja se kuulostaa itsestäänselvyydeltä, että jollekin sanotaan ennen synnytystä että hengitä. Mutta pahimmissakin supistuksissa hengitys ja liike auttaa.

Omissa synnytyksissä olin pienessä liikkeessä vähän väliä, ja hengitin: nenän kautta sisään ja suun kautta hitaasti ulos. Synnytyksessä lihakset tekevät töitä, ja aina urheilusuorituksessakin lihakset tarvitsevat happea.

Hyvin se yleensä menee, tsemppiä tulevaan

Eipä ihmetytä ettei asiat muutu.. Miehet haukkumassa naisia uniikeiksi lumihiutaleiksi pitkin kommenttiosioita, ja jostain syystä myös muut naiset väheksymässä toisten kokemuksia. En vaan ymmärrä, eikö ihmisillä ole minkäänlaista empatiakykyä? Asioita ei voi edes pohtia muiden kannalta vaan heti mustavalkoisesti öyhätään että " jaa haluat että lapsesi kuolee kohtuun sillä aikaa kun sinä juttelet lääkärin kanssa??". Aina se vaan jaksaa tämä luetunymmärtämisen täydellinen puute netissä yllättää.

Vierailija kirjoitti:

Ja taas valitetaan kätilöiden vähyyttä ja työpaineita.

Mistä ne työpaineet tulee kun synnytykset ovat vähentyneet vajaassa vuosikymmenessä n. 15 000 synnytyksellä?

Luuletko ettei henkilökuntaa ole vähennetty vähintään samassa suhteessa, jopa enemmänkin.

Ei kannata vähätellä toisen ammattiryhmän työpaineita, kun ei asiasta mitään tiedä. Oletko sinä työssäsi joka päivä ihmishengistä vastuussa?

Vierailija kirjoitti:

"– Päätöksiä pitää välillä tehdä hyvin nopeasti. Hätäsektion kohdalla lapsen on oltava maailmassa kymmenessä minuutissa siitä hetkestä, kun päätös leikkauksesta on tehty. Ei silloin aina ole aikaa kuulla potilasta tai keskustella, sillä kaiken energian on kohdistuttava toimintaan."

Outo kommentti ylilääkäriltä. Tajuissaan olevan täysjärkisen ihmisen hoito perustuu aina yhteisymmärrykseen hänen kanssaan (pl. yleisvaaralliset tartuntataudit). Mitään toimenpidettä ei voi tehdä kysymättä lupaa potilaalta. Potilaalla on vapaus kieltäytyä toimenpiteestä, vaikka tämä johtaisi hänen kuolemaansa.

Hänen eli äidin, mutta kyse onkin hätäsektiossa yleensä vauvan voinnista. Vauva kun ei osaa tilastaan keskustella niin lääkäri tekee päätöksen äidin puolesta. Myöskään vanhempi ei voi esim vakaumuksellisista syistä kieltää lapsena (hengenvaarassa) hoitoa tulevaisuudessakaan. Tällöin lapsi huostaanotetaan pikaisesti ja tarvittava hoito hengen pelastamiseksi tehdään. Suomessa vanhempi ei siis enää voi kieltää pelastamasta lastaan.

Kuka hullu edes kieltäytyisi hätäsektiosta jos sellainen langetettaisiin. Yleensä synnyttäjä haluaa pelastaa syntyvän lapsensa hengen.. Aika pipi päästään saa olla, että siinä vaiheessa tulisi mieleenkään alkaa neuvotella aiheesta.

"Synnytysväkivalta", ei hyvää päivää..

Tässä mennään nyt siinä rajoilla, että onko vain tällaisessa sinänsä dramaattisessa tapahtumassa pieniä henkilökemian ongelmia, vai vaaditaanko nykymaailman malliin synnytyksestäkin jotain palvelutapahtumaa, joka pitäisi toteuttaa hotellimaisesti juuri synnyttäjän oikkujen mukaisesti.

Vierailija kirjoitti:

Hyvä kampanja!

Haluaisin kirjoittaa kokemukseni, mutten halua tehdä sitä nimelläni, joten laitsn tähön:

Lähipiirissäni oli alatiesynnytyksessä kuollut vauva, toinen joka sai alatiesynnytyksessä cp-vamman ja kaksi muuta, jotka meinasivat kuolla alatiesynnytyksessä, mutta toinen leikattiin viime hetkellä, toinen joutui tehohoitoon hapenpuutteen takia ja meinasi kuolla sielläkin.

Halusin itse näistä syistä suunnitellun sektion. En pelännyt kipua vaan vauvan turvallisuuden takia. Lääkärit kohtelivat törkeästi ja käyttivät kunnon henkistä väkivaltaa painostaakseen minua alatiesynnytykseen. Kävin läpi pelkopoliprosessin ja sain luvan sektioon. Kuitenkin vielä sen jälkeen, kun olin synnytyslaitoksella jo sisällä, kolme lääkäriä kerääntyi sänkyni viereen psinostamaan minua alatiesynnytykseen ja yritti perua saamani sektiopäätöksen. Itkin siinä vaiheessa jo rankasti, mutta ne lääkärit vain jatkoivat pai ostustaan ympärilläni. Jollain ihme kpnstilla pystyin pitämään puoleni heitä vastaan, enkä antanut periksi. Tehtiin sektio, joka meni täydellisen hyvin.

Kuulin jälkeenpäin, että sen jälkeen vauvalle oli heti sen jälkeen annettu antibiootti varmuuden vuoksi, minulle taas ison leikkaushaavan kanssa ei olisi annettu. Jouduin taistelemaan itselleni sen antibiootinkin vielä leikkauksen vuoksi. Ei ihme, että tilastoissa on paljon suunnitellun sektion jälkeisiä komplikaatioita haavatulehduksina. Niitä oikein aiheutetaan äidille ikäänkuin kiusallaan viimisenä niittinä, kun ovat olleet hankalia ja vaatineet sektion. Vauvalle sen tosiaan antoivat automaattisesti.

Huhhuh. Lähinnä ihmettelen miksi olet iloinen siitä, että vauva on saanut antibiootin ”varmuuden vuoksi”. Oletko tyytyväinen kun vauvan suolisto pilattiin samantien syntymän jälkeen antibiootilla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tällaiset kertomukset ovat juuri syynä siihen miksi päätn jo reippaasti yli vuosikymmen sitten, että jos ikinä päädyn lisääntymään, vaadin sektiota. Itselleni olisi pahin painajainen joutua kohdelluksi tuolla tavalla. En aio ottaa pienintäkään riskiä siihen suuntaan. 

 Vai oikein "vaadit" sektiota. Kertoo ihan omaa kieltään nykysynnyttäjien sielunmaisemasta. Sektion kokeneena voin kertoa, että kivut on kovat sektion jälkeen vielä pitkään. Sektio EI ole mikään kivuton vaihtoehto normisynnytykselle.

Jaa. Paranin itse sektiosta nopeasti, viikko leikkauksesta liikuin ihan hyvin ja burana+panadol riittivät pitämään kivut poissa.

Muistona enää vain siisti arpi bikinirajalla.

Sektio on paikallaan kun siihen on oikea tarve.

Mutta jotenkin hämmentää tää kuvitelma, että sektio olisi helppo ja alatie kamala.

Kun helppo alatie on AINA helpompi, riskittömämpi ja siitä on vähemmän jälkiseuraamuksia kuin helposta sektiosta.

Mulla on ollut helpot alatiesynnytykset, jotka valitsin vetää luomuna. Ei ole arpia missään, ei kiinnikkeitä, ei riskejä seuraaville vauvoille ja itselle (sektio lisää riskejä nimenomaan seuraavissa synnytyksissä), ja ihan omin jaloin nousin synnytyksen jälkeen jakkaralta, altaasta, missä nyt synnytin. Ei tarvinnut särkylääkkeitä saati nostelurajoituksia, ei toipua sen ihmeemmin viikkoa, vaan liikkua pystyi ihan normaalisti heti.

Mua siksi vaan ihmetyttää tämä sektion glorifiointi. Se on yksi suurimmista vatsan alueen leikkauksista mitä tehdään. Se ei todellakaan ole riskitön saati jälkiseuraamukseton. Ja olisin itsekin ehdottomasti vaatinut sektion, jos lapsi olisi esim ollut perätilassa. Mutta muuten vaan? Ei ikinä.

Sitä omaa synnytystä voi pyrkiä ”hallitsemaan” muillakin tavoin kuin sektiovaatimuksella. Ihan jo se, että pyrkii minimoimaan kaikki toimenpiteet, antaa rauhaa olla ja synnyttää ilman hoitohenkilökunnan ylikävelyä. Suomeksi siis: opettelee itse tarvittavat kivunlievitystekniikat, ettei tarvitse lääkkeellisiä. Ja toki sitten jättää niillekin mahdollisuus, jos oikeasti menee tosi kovaksi kivut.

Kuitenkin yli 90% synnytyksistä on normaalisti eteneviä, ja niihin on synnyttäjällä itsellään mahdollista vaikuttaa. Lopuissa pitää yrittää päästä mahdollisimman hyvään lopputulokseen käyttäen kaikki mahdollinen osaaminen ja apu.

PS. Mun on helppo tunnistaa se, mistä tässä kampanjassa puhutaan, sen verran olen itsekin kätilöitä kohdannut, ja joutunut pitämään puoliani ja välillä myös täysin turhien toimenpiteiden kohteeksi. Ei siis mitään oikeasti vakavaa, mutta ammattikunnassa on tyyppejä, jotka kommunikoi ja kohtaa, ja sitten niitä, jotka jyrää ja määräilee.

Muuten hyvinkin asiapitoinen kommentti, mutta särähti korvaan tuo "sektioiden glorifiointi". Samalla tapaa kuin monet kommentoivat omista hyvin menneistä alatiesynnytyksistä niin jos kommentoi sektion menneen hyvin niin se onkin glorifiointia.

Sektion puolestapuhujille puhutaan kuin lapsille "se on todella suuri leikkaus", ihan niin kuin jokainen normaalilla älyllä varustettu henkilö sitä ei tajuaisi?

Minusta pyrkimyksenä ei ole glorifioida sektiota vaan ihan vain asettaa se tasavertaiseksi vaihtoehdoksi alatiesynnytyksen rinnalle. Suurin osa valitsisi silti synnyttää alateitse. Syy miksi hyvin menneistä sektioista puhutaan on tämä vaikenemisen kulttuuri joka Suomessa on vallinnut. Ei ole modernia maailmaa enää se että hyssytellään huonosti menneet alatiesynnytykset ja pelotellaan sektion riskeistä. Molemmista pitäisi puhua suoraan eikä glorifioida kumpaakaan. Ei se sektiota haluava ajattele sen olevan oikotie onneen vaan ymmärtää senkin synnytystavan riskit.

T. Pelkosektioitu

Miksei av:ssa avauduta ikinä, kyllä sanoin ikinä, sektiosta toipumisen hankaluudesta, etenkään jos kyseessä on ollut suunniteltu sektio ilman muuta varsinaista lääketieteellistä syytä kuin pelko? Jos alatiesynnytyksessä on ollut ongelmia niin ne tuodaan kaikkien tietoon.

Olisiko niin, että jos pelkosektio ja siitä toipuminen onkin älyttömän p.e.rseestä niin ollaan hys-hys-vaan, koska synnyttäjä voi "syyttää vain itseään". Hänhän sektiota toivoi. Ei kuitenkaan kerrota kellekään vaan annetaan jokaisen tehdä oma valintansa tilastojen ym. pohjalta.

Kuitenkin se, että suunniteltu, ei aivan välttämätön sektio esitetään täällä aina vain positiivisessa valossa ja siitä jaetaan vain positiivisia kokemuksia, vääristää ihmisten mielikuvaa keisarileikkauksesta synnytystapana.

Se taas, että hyvin sujuneita sektiokokemuksia vertaillaan ainoastaan jo oikeasti harvinaisiin hengenvaarallisiin kauhukertomuksiin alatiesynnytyksestä, vääristä mielikuvia entisestään.

Ehkä tämä kampanjointi voi käynnistää jotain hyvää, toivon niin. Ehkä joku päätösvaltainen keksii tämän innoittamana uudistaa hoitoalan opiskelikavalintojen seuloja. (Tosin kaikkialla on hoitajista pulaa ja alalle pääsevät kaikki, jotka haluavat. Kaikki eivät tietenkään lääkäreiksi) Ehkä p.a.skoja, alalle sopimattomia kätilöitä on sitten tulevaisuudessa vähemmän. Ehkä joku p.a.ska kätilö ymmärtää vaihtaa alaa tai muokata asennettaan potilaita kohtaan....

Mutta aika paljon kuraa niskaansa saavat myös työnsä kunnialla ja hienosti hoitavat ihmiset, kätilöt, sh:t ja lääkärit ja nla-tädit. Hatunnosto heille! Kohta kukaan täyspäinen ei uskalla hoitoalalle kun suureen ääneen somekohutaan, haukutaan kaikkia ja syytellään keskustelupalstoilla hoitovirheistä "kaikkia kättärillä töissäolleita 1986".... Ei ihan asiallista minusta.

Yksi selitys voi olla sekin että suunnitelluissa sektioissa harvemmin mikään menee suuresti pieleen. En tosiaan tiedä, enkä voi puhua kuin omasta puolestani. Itselleni ei aiheutunut pelkosektiostani mitään haittoja, vertakin menetin vähemmän kuin oma äitini aikanaan minun alatiesynnytyksessä. Kaikilta kohtutulehduksilta yms. vältyin.

Hieman kipeä olin tosiaan leikkauskohdasta ensimmäiset päivät mutta en mitenkään sietämättömästi kun sain kipulåäkettä.

Suurin komplikaatio suunniteltuihin sektioihin liittyen minkä itse tiedän on se että menettää paljon verta ja joudutaan lisäämään verta. Tämä ei ole mitenkään harvinainen komplikaatio sektiossa eikä myöskään kovin harvinainen alatiesynnytyksessä.

Toki suunniteltua sektiota haluavan tulee myös ymmärtää mahdolliset rajoitteet lapsilukuun. Ensimmäinen menee yleensä vielä hyvin mutta seuraavassa on jo suuremmat riskit, niin äidille kuin lapselle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"– Päätöksiä pitää välillä tehdä hyvin nopeasti. Hätäsektion kohdalla lapsen on oltava maailmassa kymmenessä minuutissa siitä hetkestä, kun päätös leikkauksesta on tehty. Ei silloin aina ole aikaa kuulla potilasta tai keskustella, sillä kaiken energian on kohdistuttava toimintaan."

Outo kommentti ylilääkäriltä. Tajuissaan olevan täysjärkisen ihmisen hoito perustuu aina yhteisymmärrykseen hänen kanssaan (pl. yleisvaaralliset tartuntataudit). Mitään toimenpidettä ei voi tehdä kysymättä lupaa potilaalta. Potilaalla on vapaus kieltäytyä toimenpiteestä, vaikka tämä johtaisi hänen kuolemaansa.

Muistakaahan, että vähättelemättä teitä synnytyksessä ei ole kuitenkaan kyse vain teistä mammoista, vaan myös vauvasta. Lääkäri varmaan tarkoitti, että jos vauvan hengen pelastaminen vaatii nopeaa toimintaa, rupattelutuokio äidin kanssa jätetään väliin. Äidillä nimittäin ei ole oikeutta kieltäytyä toimenpiteestä, jos se johtaa vauvan kuolemaan.

Itseasiassa vauva on kohdussa ollessaan vielä sikiö ja sikiöllä ei (valitettavasti) ole oikeuksia. Eli äidillä olisi oikeus kieltäytyä hätäsektiosta tai vaikka imukuppiavustuksesta alatiesynnytyksessä. Mutta se on eri asia kuka näin haluaisi tehdä?

Vauvan voinnin kannalta minuuttikin voi olla ratkaisevaa, miksi joku haluaa käyttää sen ajan ja enemmänkin keskusteluun lääkärin kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"– Päätöksiä pitää välillä tehdä hyvin nopeasti. Hätäsektion kohdalla lapsen on oltava maailmassa kymmenessä minuutissa siitä hetkestä, kun päätös leikkauksesta on tehty. Ei silloin aina ole aikaa kuulla potilasta tai keskustella, sillä kaiken energian on kohdistuttava toimintaan."

Outo kommentti ylilääkäriltä. Tajuissaan olevan täysjärkisen ihmisen hoito perustuu aina yhteisymmärrykseen hänen kanssaan (pl. yleisvaaralliset tartuntataudit). Mitään toimenpidettä ei voi tehdä kysymättä lupaa potilaalta. Potilaalla on vapaus kieltäytyä toimenpiteestä, vaikka tämä johtaisi hänen kuolemaansa.

Muistakaahan, että vähättelemättä teitä synnytyksessä ei ole kuitenkaan kyse vain teistä mammoista, vaan myös vauvasta. Lääkäri varmaan tarkoitti, että jos vauvan hengen pelastaminen vaatii nopeaa toimintaa, rupattelutuokio äidin kanssa jätetään väliin. Äidillä nimittäin ei ole oikeutta kieltäytyä toimenpiteestä, jos se johtaa vauvan kuolemaan.

Itseasiassa vauva on kohdussa ollessaan vielä sikiö ja sikiöllä ei (valitettavasti) ole oikeuksia. Eli äidillä olisi oikeus kieltäytyä hätäsektiosta tai vaikka imukuppiavustuksesta alatiesynnytyksessä. Mutta se on eri asia kuka näin haluaisi tehdä?

Vauvan voinnin kannalta minuuttikin voi olla ratkaisevaa, miksi joku haluaa käyttää sen ajan ja enemmänkin keskusteluun lääkärin kanssa.

Kyllä on sikiöllä oikeuksia! Muuten abortteja saisi tehdä kuinka pitkälle vaan.

Joo. Ei ole onneksi omaa kokemusta, mutta riittävän monta tuttua jotka oli sadistikätilöiden mielivallan armoilla.

Yksi oli kuolla sisäiseen verenvuotoon, kun ei kätilö korvaansa lotkauttanut kun hän valitti huonoa vointiaan. Kohta lähtikin taju ja sit kiidettiin leikkuriin.

Jos haluaa olla varma ettei halua ikinä lisääntyä, lue Härkösen 'Heikosti positiivinen'.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"– Päätöksiä pitää välillä tehdä hyvin nopeasti. Hätäsektion kohdalla lapsen on oltava maailmassa kymmenessä minuutissa siitä hetkestä, kun päätös leikkauksesta on tehty. Ei silloin aina ole aikaa kuulla potilasta tai keskustella, sillä kaiken energian on kohdistuttava toimintaan."

Outo kommentti ylilääkäriltä. Tajuissaan olevan täysjärkisen ihmisen hoito perustuu aina yhteisymmärrykseen hänen kanssaan (pl. yleisvaaralliset tartuntataudit). Mitään toimenpidettä ei voi tehdä kysymättä lupaa potilaalta. Potilaalla on vapaus kieltäytyä toimenpiteestä, vaikka tämä johtaisi hänen kuolemaansa.

Muistakaahan, että vähättelemättä teitä synnytyksessä ei ole kuitenkaan kyse vain teistä mammoista, vaan myös vauvasta. Lääkäri varmaan tarkoitti, että jos vauvan hengen pelastaminen vaatii nopeaa toimintaa, rupattelutuokio äidin kanssa jätetään väliin. Äidillä nimittäin ei ole oikeutta kieltäytyä toimenpiteestä, jos se johtaa vauvan kuolemaan.

Itseasiassa vauva on kohdussa ollessaan vielä sikiö ja sikiöllä ei (valitettavasti) ole oikeuksia. Eli äidillä olisi oikeus kieltäytyä hätäsektiosta tai vaikka imukuppiavustuksesta alatiesynnytyksessä. Mutta se on eri asia kuka näin haluaisi tehdä?

Vauvan voinnin kannalta minuuttikin voi olla ratkaisevaa, miksi joku haluaa käyttää sen ajan ja enemmänkin keskusteluun lääkärin kanssa.

Kyllä on sikiöllä oikeuksia! Muuten abortteja saisi tehdä kuinka pitkälle vaan.

No sen verran on edes ihmisoikeuksia. Mutta ei syntymättömällä vauvalla valitettavasti ole juuri sen kummempia oikeuksia.

Odottava äiti saa myrkyttää ja pahoinpidellä lastaan tupakalla ja päihteillä niin paljon kuin haluaa ilman minkäänlaisia seurauksia niin kauan kuin lapsi on hänen sisällään. Usein lapsi otetaan toki hirviöimäisimmiltä äideiltä pois kun on syntynyt, mutta mihinkään korvauksiin nainen ei ole velvollinen aiheuttaessaan sikiölle tahallisen vamman tai jopa kuoleman. Vauvalla ei siis ole oikeuksia vaikka onneksi suurin osa hänen ihmisarvonsa ja periaatteelliset oikeutensa tunnustaa jo raskausaikana.

Näin niinkuin lain mukaan. Onhan vauva toki ihminen ennen syntymäänsä, sen ymmärtää (lähes) kaikki.

-eri

https://www.vauva.fi/keskustelu/3461943/missa-sairaalassa-sinulla-huono…