Lue keskustelun säännöt.
Yli sata naista avautui karmeista synnytyskokemuksista
08.05.2019 |
Yli sata naista avautui karmeista synnytyskokemuksista – #metoo-tyylinen kampanja leviää kuin kulovalkea, sairaaloissa pelätään vaikutuksia
Kommentit (858)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Terveydenhuollon taso romahtanut? kirjoitti:
"Eli yksi piikki olisi sattunut enemmän kuin 5 tikkiä?"
On hyvin mahdollista. Omalle kohdalle sattui sellainen kätilö, joka ilmeisesti säikähti pahaa repeämistä niin, että kädet tärisivät ja puudutus sattui enemmän kuin synnytys. Repeämiseen saattoi vaikuttaa oksitosiinin määrän lisääminen moninkertaiseksi vaikka olin lisäämisen kieltänyt. Nopeutunut synnytys saattoi vaikuttaa myös pahaan repeämään.
Miten tuo oksitosiini, kuinka heppoisesti sitä annetaan yleensä, täälläkin suurelle osalle sitä on annettu. Lueskelin siitä ja hyvin vähän siitäkin loppujen lopuksi positiivista hyötyä on, paljon enemmän negatiivista.
Mulla on ollut kolme synnytystä, joista kaksi käynnistettyjä, eikä oksitosiinitippaa ole laitettu kertaakaan. Käsittääkseni se on epiduraalin ”pari”, eli kun epiduraali heikentää supistuksia, oksitosiinilla niitä voimistetaan.
Mulle tarjottiin hiljan oksitosiinia, vaikka olin täysin kiinni eikä tietoakaan supisteluista, käynnistelyä (syystä, cytoilla) takana useampi päivä. Arvaapa lähdinkö... Lähdin, nimittäin sektiojonoon (omasta päätöksestä).
Cytotec on vatsalääke ja sen käyttö synnytyksiin on ranskassa kielletty, koska sen väärä annostelu voi johtaa jatkuvaan supistukseen ja kohdun repeämiseen ja täten aiheuttaa kuolemanvaaran äidille ja lapselle. Ja tätä käytetään Suomessa vastoin valmistajan käyttöaihetta joka on siis vatsahaavalääke. lääkeohjeesta:
”jos olet raskaana tai suunnittelet raskautta tai raskaustestistä ei ole negatiivista tulosta, koska tabletit voivat aiheuttaa keskenmenon (ks. lisätietoja kohdasta ”Raskaus”).”
lisää aiheesta:
https://yle.fi/uutiset/3-10050752
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli uskon, että kätilöt ja lääkärit ovat tiedostaneet asian ja tehneet jo vuosia töitä synnytyskokemuksen parantamiseksi. Itse olen synnyttänyt kaikki lapseni sairaalassa, jossa opetetaan sekä lääkäri- että kätilöopiskelijoita, ja synnytyksiini on osallistunut molempia. Erityisesti opiskelijat ovat todella tahdikkaita ja perehtyneitä synnyttäjän kohtaamiseen.
Varmasti jossain maakuntasairaalassa, missä on iäkkäitä kätilöitä, voi meininki edelleen olla kuin 1980-luvulla. Mutta silti haluaisin korostaa, että kymmenen vuodenkin takaiset kokemukset ovat ainakin itselläni hyvin erilaisia kuin viimevuotinen synnytyskokemukseni, eikä vanhoista vääryyksistä pitäisi syyttää nykypäivän kätilöitä.
Kampanjan kokemukset ovat lähivuosilta eikä vuosikymmenten takaa. Ei maakuntasairaalassa vaan maan johtavassa synnytyssairaalassa HUS Naistenklinikalla synnytyksiä hoidetaan edelleen liukuhihnalta potilaiden oikeuksia talloen ja traumoja ja vammoja niin äideille kuin vauvoille piittaamattomuudella ja surkealla hoidolla aiheuttaen. Oma kokemus viime vuodelta eikä meno ole muuttunut mitenkään.
Naistenklinikalla on taas oman kokemuksen mukaan hyvä hoitokulttuuri (tänä vuonna synnytin). Itse sain kivunlievityksen, synnytystoiveet huomioitiin. Niitä ei lopulta pystytty toteuttamaan, koska synnytyksessä tuli komplikaatioita, mutta yrityksestä ei jäänyt kiinni. Kanssani keskusteltiin toivomastani synnytysasennosta. Lopulta jouduttiin kiireelliseen sektioon, mutta koska tilanne ei ollut minuuteista kiinni, päätöstä valmisteltiin hyvin ja siitä keskusteltiin kanssani. Sektion jälkeen sain hyvän kivunlievityksen, ja vahvempia lääkkeitä tuotiin jos vaikutin kipeältä. Sain myös apua ja opastusta vauvan hoitoon. Synnytyskeskustelussa purettiin vielä sektioon johtaneet tapahtumat.
Olen pahoillani, että muut eivät ole saaneet näin hyvää hoitoa, enkä halua kyseenalaistaa muiden kokemuksia. Mutta niille, jotka ovat Naistenklinikalle pian menossa haluan sanoa, että ns. vaikeakin synnytys voi siellä olla potilasta kunnioittaen hoidettu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä kampanja ei ole vain Suomessa. Esim USAssa osa kampanjoi turhia sektiota vastaan. Myös muissa maissa osa naisista kokee synnytyksessä kamalaksi kokemukseksi. Vie uskottavuutta, kun täällä haukutaan ja nollataan toisten kokemuksia, ja uskotellaan että kaikissa muissa maissa asiat olisi paremmin. Pysykää asialinjalla, niin todennäköisemmin joku kuunteleekin.
Kaikki asiattomat kommentit tässä keskustelussa ovat tulleet nykykäytäntöä puolustavilta. Onko se sattumaa vai voisiko jo tästä vetää varovaisia päätelmiä?
Niinpä, niinpä...
Ei sairaalassa potilasta voida aina kohdella niin ettei mitään kivualiasta tai ikävää joutuisi kokemaan. Minulla on kokemusta teho-osastojaksosta jolloin osa toimenpiteistä ja esim. se etten saanut moneen päivään syödä leikkaukseen joutumisen varalta tuntui kiduttamiselta. Jälkitarkastuksessa teho-osaston lääkärikin sanoi, että monesti potilaat kokevat toimenpiteitä kiusaamisena, kun on jo valmiiksi kipuja sairauden tai vamman takia, mutta mitään turhaa ei tehdä ja kaikki on potilaan hyväksi tarkoitettu.
Vierailija kirjoitti:
Ei sairaalassa potilasta voida aina kohdella niin ettei mitään kivualiasta tai ikävää joutuisi kokemaan. Minulla on kokemusta teho-osastojaksosta jolloin osa toimenpiteistä ja esim. se etten saanut moneen päivään syödä leikkaukseen joutumisen varalta tuntui kiduttamiselta. Jälkitarkastuksessa teho-osaston lääkärikin sanoi, että monesti potilaat kokevat toimenpiteitä kiusaamisena, kun on jo valmiiksi kipuja sairauden tai vamman takia, mutta mitään turhaa ei tehdä ja kaikki on potilaan hyväksi tarkoitettu.
Ollaanpa sitä typeriä. Kyllä kaikki tajuavat että synnyttäminen sattuu.
Tässä keskustellaan siitä että voiko ja saako ihmistä kohdella lihakimpaleena. Ei saa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"– Päätöksiä pitää välillä tehdä hyvin nopeasti. Hätäsektion kohdalla lapsen on oltava maailmassa kymmenessä minuutissa siitä hetkestä, kun päätös leikkauksesta on tehty. Ei silloin aina ole aikaa kuulla potilasta tai keskustella, sillä kaiken energian on kohdistuttava toimintaan."
Outo kommentti ylilääkäriltä. Tajuissaan olevan täysjärkisen ihmisen hoito perustuu aina yhteisymmärrykseen hänen kanssaan (pl. yleisvaaralliset tartuntataudit). Mitään toimenpidettä ei voi tehdä kysymättä lupaa potilaalta. Potilaalla on vapaus kieltäytyä toimenpiteestä, vaikka tämä johtaisi hänen kuolemaansa.
Kyse syntymättömästä lapsesta, joka on lapsi siinä kuin esim. 5- tai 15-vuotias. Se "äiti" kuka tälläisestä alkaa itkemään, ettei mielipidettä kysytty, ei ehkä lapsia kannattaisi alkaa hankkimaan. Siinä kun mietitään vaihtoehtoja äidin kanssa se 10min, vauva on jo kuollut kohtuun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on huono kokemus henkilökunnasta ennen synnytystä. Esikoinen syntyi pieni kokoisena ennenaikaisesti. Tämän vuoksi neuvolasta ohjeistettiin toisen kohdalla varaamaan aika synnytystapa-arvioon.
Varasin ajan ja menin tutkittavaksi. Lääkäri katsoi papereitani ja pian hän huudahti kiukkuisena, että mitä ihmettä teen täällä, kun minulla on jo ollut yksi alatiesynnytys. Kerroin, että neuvola ohjeisti varaamaan ajan. Lääkäri edelleen kiukkuiseen sävyyn totesi, että jos esikoisen kokoinen vauva mahtuu tulemaan niin kyllä sieltä isompikin mahtuu. Ööö ok ja minunko tämä olisi itse pitänyt tajuta.
Lääkäri päätti kuitenkin tehdä synnytystapa-arvion, kun kerran olin paikalla. Tutkimus sattui ja alapää oli sen jälkeen hellänä. Synnytys käynnistyi seuraavana yönä ja aamulla oli vauva syntynyt. Uskon vakaasti, että kivulias alatutkimus käynnisti synnytyksen. Tämä vaikutti tulevaisuudessa vielä siten, että kolmannen kohdalla en saanut raskauden aikana vakuutusta, koska kaksi aikaisempaa raskautta oli päättynyt ennen rv 37.
Tuon synnytystapa-arvion aikana ja jälkeen olo oli todella inhottava, jollakin tavalla nöyryytetty. Valitettavasti palaute jäi antamatta, kun vauva syntyi.
Kaikissa kolmessa synnytyksessä sitä vastoin minulle on sattunut empaattista osaavaa henkilökuntaa. Ensimmäisen kohdalla episiotomiasta huolimatta repesin pahasti. Kätilö oli aloittamassa tikkaamisen, kun minut sairaalassa tutkinut lääkäri tuli käymään. Hän katsoi vauroita ja päätti suorittaa tikkauksen itse, vaikka vuoro oli loppumaisillaan. Lääkäri varoitti, että repeämä ulottuu niin ylös, että puuduttaminen on hankalaa. Hän päätti kuitenkin yrittää puuduttaa ihoa vähän kerrallaan. Ennen jokaista pistoa hän aina kysyi, että tunnetko tämän. Koko tikkaus saatiin suoritettua ilman kipua, mistä olen todella kiitollinen. Lääkärille homma meni reilusti ylitöiksi.
Itse näen tämän kamppanjan niin, että naisten ei tarvitse sietää kohtelua, jota itse koin synnytystapa-arviossa mutta jokaiselle soisin synnytyksen jälkeen samanlaisen kokemuksen, kun itse sain esikoisen jälkeen. Minulle todella jäi tunne, että olen tärkeä, kokemallani kivulla on väliä ja lääkäri halusi tehdä parhaansa, vaikka olisi voinut lähteä kotiin.
Upea kokemus sinulla, tämä viimeinen siis. Minulle on lapsuudessa tehty erittäin kipeä operaatio, joka on jättänyt pahan trauman. Ero on kuin yöllä ja päivällä, kun näin aikuisena eteen sattuu empaattinen ammattilainen, joka ymmärtää, että ihminen ei välttämättä kettuillakseen ole hankala, vaan pelot ovat todellisia. Traumojeni taso on siis tämmöinen, että liikutuin jopa kyyneliin tästä sinun tarinastasi (vaikka en tunne sinua ja netissä ei voi olla edes varma onko kirjoitus totta, tosin uskon kyllä että on). Jos uskallan joskus yrittää raskautta ja onnistun, toivon todella että minullekin sattuis tuollainen lääkäri. Toisenlaisia kun on valitettavan paljon tullut kohdattua...
Kyllä tämä ihan totta on ja on tapahtunut Tyksissä. Viimeinen synnytys Tyksissä 2017 ja vain hyvää sanottavaa! Synnytystoiveet ja terveiset osastolle kirjattiin netin kautta raskauden aikana ja henkilökunta oli ne selvästi myös lukenut. Jatkuvasti kysyttiin miten voit ja tarvitsetko jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen synnyttänyt 2 kertaa TYKS:ssä ja saanut molemmilla kerroilla pelkästään hyvää kohtelua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tässä ole kyse siitä, etteikö äiti tietäisi synnytyksen olevan kivulias tapahtuma. Kyse on karjuvista, töykeistä, kovakouraisista kätilöistä joille synnyttäjällä ei ole mitään ihmisarvoa. Haukutaan kun hengittää tai ponnistaa väärällä tavalla, pistetään sekava ja kipeä synnyttäjä kävelemään pyörtymispisteessä osastolle...
Olipa toimenpide mikä tahansa nykyisin yritetään saada se potilas mahdollisimman pian liikkeelle. Tämä edistää myös sitä, että suoli ja pissaaminen lähtee sujumaan. Helpompihan sitä olisi toki maata sängyssä passattavana, mutta sitä sinun toipumistasihan siinä ajetaan takaa.
Ainoastaan synnyttäiden vuodeosastolla laitetaan vasta synnyttänyt nainen vaihtamaan itse lakanansa, muilla osastoilla ei. Itsekin pitelin synnystystä seuraavana aamuna sängynpäädystä kiinni ja yritin olla pyörtymättä, kun hoitaja vaihtoi vereen menneet lakanat ja sanoi, että normaalisti tämä pitäisi sinun itse tehdä, mutta tehdään nyt poikkeus, kun olet noin huonossa kunnossa.
Voi sua onnekasta, minä jouduin itse siivoaamaan jälkeni. Sänky oli jo veressä ja kun nousin ylös, suorastaan holahti verta ja pari todella isoa hyytymää suoraan lattialle kun se side oli jo täynnä. Jep, hoitaja laittoi minut, juuri aiemmin päivällä synnyttäneet siivoamaan säksättäen siinä vieressä että kyllä minun olisi pitänyt ennakoida tämä ja mennä aiemmin vessaan jne. Olin todella heikossa hapessa, pyörytti ja hyvä kun jalat kantoivat.
Hirveää. Tukeni tälle kampanjalle. En ole itse synnyttänyt, mutta ei ole mitään tarvetta epäillä näitä kertomuksia. Olen tutuiltani ja ystäviltäni kuullut ihan vastaavaa.
Sekin kaiken päälle, että laitetaan siivoamaan, vaikka ei pysty... Selvästikin nöyryyttämisen tarkoitus. Ehkä jotkut ovatkin niin virkeitä synnytettyään helpolla, että kykenevät ja haluavatkin pedata ja luututa sairaalassa, mutta periaatteessa ne tehtävät kuuluisivat kyllä henkilökunnalle ja synnyttäneen äidin = potilaan pitäisi saada levätä.
Oikein suututtaa teidän puolesta. Sisarellinen tervehdys :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä kampanja ei ole vain Suomessa. Esim USAssa osa kampanjoi turhia sektiota vastaan. Myös muissa maissa osa naisista kokee synnytyksessä kamalaksi kokemukseksi. Vie uskottavuutta, kun täällä haukutaan ja nollataan toisten kokemuksia, ja uskotellaan että kaikissa muissa maissa asiat olisi paremmin. Pysykää asialinjalla, niin todennäköisemmin joku kuunteleekin.
Kaikki asiattomat kommentit tässä keskustelussa ovat tulleet nykykäytäntöä puolustavilta. Onko se sattumaa vai voisiko jo tästä vetää varovaisia päätelmiä?
Niin, mikä on se ”nykykäytäntö”? Minä olen saanut tässä ketjussa haukkumista ja alapeukkuja, kun olen kertonut että omassa synnytyssairaalassani meininki on muuttunut todella paljon viime vuosikymmenen aikana. Nykyään kysytään todella kohteliaasti, että saisinko tutkia asian x. Sisätutkimuksia ei tehdä rutiininomaisesti, ja hoitopäätökset selitetään tosi hyvin.
Eli uskon, että kätilöt ja lääkärit ovat tiedostaneet asian ja tehneet jo vuosia töitä synnytyskokemuksen parantamiseksi. Itse olen synnyttänyt kaikki lapseni sairaalassa, jossa opetetaan sekä lääkäri- että kätilöopiskelijoita, ja synnytyksiini on osallistunut molempia. Erityisesti opiskelijat ovat todella tahdikkaita ja perehtyneitä synnyttäjän kohtaamiseen.
Varmasti jossain maakuntasairaalassa, missä on iäkkäitä kätilöitä, voi meininki edelleen olla kuin 1980-luvulla. Mutta silti haluaisin korostaa, että kymmenen vuodenkin takaiset kokemukset ovat ainakin itselläni hyvin erilaisia kuin viimevuotinen synnytyskokemukseni, eikä vanhoista vääryyksistä pitäisi syyttää nykypäivän kätilöitä.
En ole itse synnyttänyt, mutta täytyy sanoa tuohon kommenttiin, että eikö nyt hyvänen aika voi ymmärtää, että muiden kokemukset eivät välttämättä ole samat kuin omat? Jos on itse saanut jossain terveydenhuollossa hyvää kohtelua, niin uskotko tosiaan, että kaikki muutkin saavat? Miten pieni voi ihmisen maailma olla, kun siihen mahtuu vain oma kokemus?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Katsooko kätilöt että synnytys on jonkinlainen rangastus naiselle. Vähän kuin miesten simputus armeijassa?
Tätä kipua ja tuskaa sitten ei jotenkin haluta helpottaa.
Pelkään hiukan että näin on:(
En usko, että kätilöt ovat psykopaatteja. On vain vedetty joku outo materialistinen linjaus, ja kaikki joutuvat sitten samaan käytäntöön, tai ottavat suuren henkilökohtaisen riskin. Tämä kenties tapahtuu äidin ja vauvan terveyden kustannuksella periatteella "kaikki yhden puolesta" eli valtaosa kärsii, jotta muutama ääritapaus säästyisi rutiinin mukana.
Armeijassa kiusaaminen on mielestäni vakava yhteishenkeä murentava tekijä, eikä kiusaamista saisi missään nimessä sallia; kovat oltavat hyvällä johtamistaidolla sekä kunnioitus alokkaita kohtaan on eri asia, mutta psykopaatit ovat ikään kuin pahimpia maanpettureita kylväessään katkeruutta. Pitäisi olla psykiatrinen haastattelu jokaiselle, joka saa valtaa.
Siis minutkin painostettiin käymään pissalla, vaikka kerroin, ettei ole hätä ja meinasin ensimmäistä kertaa pyörtyä... synteettinen oksitosiini aiheutti niin rajun istukan irtoamisen, että hemoglobiini laski (mitattiin myöhemmin) arvoon 65..! Ajattelin, että "pakottamisessa" täytyi olla jokin järki, joten hoipertelin. Muuten olinkin pyörätuolissa. Tuntui, että olin vähällä kuolla oksitosiiniin. Ja niinhän naisia onkin siihen kuollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
siis meinasi pyörtyä ensimmäistä kertaa elämässäni, eli ei tyypillistä
Aika kova hinta olisi ollut jälkeisten irtoamisen nopeuttamisella.
Minusta se oli hyvä, mitä doula-sivuilla kerrottiin, että synnytykseen on hyvä valmistautua mutta ei kannata suunnitella, vaan pitää mahdollisuudet auki.
Vierailija kirjoitti:
Ennen vanhaan naiset osasivat synnyttää luonnollisesti, eivät enää. Raskaus ja synnytys oli osa naisen biologiaa. Naisen kykyä kantaa ja ruokkia uutta elämää pidettiin pyhänä.
Luonnollisesti kuolleisuus oli myös huomattavasti korkeammalla kuin nykyään, sekä äitien että vauvojen.
"Mikä on vallassamme tehdä, se on vallassamme jättää tekemättä." — Aristoteles
Mulle tarjottiin hiljan oksitosiinia, vaikka olin täysin kiinni eikä tietoakaan supisteluista, käynnistelyä (syystä, cytoilla) takana useampi päivä. Arvaapa lähdinkö... Lähdin, nimittäin sektiojonoon (omasta päätöksestä).