Lue keskustelun säännöt.
Kesäloma ja eroperheet
Olemme sopineet ex-miehen kanssa lastenvalvojalla, että hän on lasten kanssa kesälomalla 2 viikkoa. Tämä saatiin sovittu kovan väännön jälkeen. Häntä lainatakseni "Et taida ymmärtää, miten tärkeä loma on minulle. En halua käyttää siitä pitkää aikaa lasten kanssa". Nyt hän ilmoitti, että ottaa lapset 1 viikoksi kesäkuussa ja 1 viikoksi heinäkuussa. Tuolloin kesäkuussa hän tosin itse on vielä töissä ja lapset keskenään hänen kotonaan päivä. Lapset ovat jo teinejä, joten pärjäävät kyllä. Mutta mietin, että onko tuo aika oikeasti tarkoitettu käytettäväksi näin. En tästä jaksa hänen kanssaan enää tapella. Käynnit lastenvalvojalle ja sovittelussa olivat sen verran rankkoja, etten halua kokea niitä enää ikinä. Mutta kuulisin mielellään mielipiteitä asiasta.
Kommentit (389)
Arvostan kovasti ex miestäni ja hänen vaimoaan. Joka kesä 4 vk ja talvilomat viettivät poikamme kanssa. Ulkomaanmatkoja, tennisleirejä jne. kaiken maksoivat. Ennakkoperintönä isä maksoi pojan opiskelut kahdessa tiedekunnassa.
Minä siis olin pienipalkkainen lähivanhempi, mutta koske ex maksoi kaiken, minullakin oli varaa matkustaa joka vuosi ulkomaille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun mieheni on samanlainen. En aikaisemmin ole ees huomannutkaan...mutta hän pitää lomansa niin, ettei tartte lastensa kanssa lomailuun niitä sentään tuhlata. Aika karua 😕
Asia konkretisoitui minulle tänä vuonna kun keväällä ex alkoi jälleen miettiä (nainen siis taas ylipäätään huolehtii) miten hoidetaan kesän ajan hoito lasten suhteen. Lapset 6v ja 8v; eli toisella alkaa eka luokka syksyllä ja toisella kolmas. Vanhin ei enää päivähoitopaikkaa saa, nuorempi vissiin olisi saanut. Vuoroviikkoasuminen käytössä.
Niin lopputuloksena äiti yritti kaikin keinoin vuorotyöläisenä sumplia kaikki lomansa niin, että voi maksimoida lasten kanssa vietetyn ajan ja pitää heitä esim yli normaalien jakojen (eli ovat mm 3 vkoa putkeen reissussa).
Isä taas, joka tekee kotoa päin töitä työhuoneestaan, suostui kyllä armollisesti hoitamaan lapsia arkisin myös ei-hänen viikkoinaan kun äiti on hankalasti töissä mutta isä ei todellakaan ajoittanut varsin vapaavalintaisia lomiaan yhteen lasten kesäloman kanssa. Isä pitää lomansa syksyllä kun jahtikausi alkaa... yhden viikon ajoitti elokuulle lapsivapaalle viikolle.
Miehet ei vaan välitä kuin omasta navasta. En tykkää piirteestä mutta en usko toisenlaisia miehiä olevan olemassa edes.
Minun bonuslasteni äiti on tuollainen. Kesälomista sovittaessa suurin tavoitteensa on, että saahan hän lapsivapaata lomaa. Viime kesänä lomaili kaksi viikkoa yksin, sitten otti lapset ja vei hoitoon sukulaisille ja lopulta vietti viikon lasten kanssa. Siis neljän viikon lomasta jaksoi juuri ja juuri viikon olla lasten kanssa. Onneksi isänsä ja minä jaksetaan olla lasten kanssa. Ajattelen, että loppupeleissä äiti on se joka tässä häviää. Jo nyt lapset haluavat asua isällä ja isä on se, johon tiukassa paikassa luotetaan.
Lapset nyt vaan on *elvetin rasittavia.
Se on LOMA, ei sitä pääse rentoutumaan kun pari teiniä pyörii jaloissa. En pitäisi ollenkaan lomaa jos joutuisin ottamaan lapset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Arvostan kovasti ex miestäni ja hänen vaimoaan. Joka kesä 4 vk ja talvilomat viettivät poikamme kanssa. Ulkomaanmatkoja, tennisleirejä jne. kaiken maksoivat. Ennakkoperintönä isä maksoi pojan opiskelut kahdessa tiedekunnassa.
Minä siis olin pienipalkkainen lähivanhempi, mutta koske ex maksoi kaiken, minullakin oli varaa matkustaa joka vuosi ulkomaille.
Tämä onkin mahtavaa, kun miehellä oikeasti on halua ja varaa elättää lapsensa ja uuden vaimonsa lisäksi myös ex-vaimo. KArua siitä tulee silloin kun exä kuppaa pientä palkkaa saavalta lapsen isältä kaiken rahan, ja käyttää sen omiin kynsiin ja siidereihin ja ulkomaanmatkoihin ilman lasta, ja sitten päälle syyllistää kun on niin rankkaa ja vähän rahaa kun exä ei lasta viitsi elättää, vaikka isä asuisi pikkuyksiössä ilman autoa edes, ja äiti isossa ok-talossa, johon teetetään remontteja exmiehen rahoilla. Kaikki menää äitiin, eikä lapselle jää kuin luu käteen.
Ei oo tullut miellenkään tällainen ongelma. Lapset-jo teinejä-ovat isällään miten sattuu, pidempiä aikoja tai menevät viikonlopuksi mökille tms. Minä vastaan arjesta, isällä kiva mökki jolla lapset viihtyvät. En ole koskaan vaatinut isältä mitään. Maksaa elarit, ja ylimääräistä jos tarvis. Että yllätysvapaita piisaa, vaikka vietän aikani myös todella mielellään lasteni kanssa. Kumppanin lasten suhteen on piiruntarkat rajat, jokainen poikkeama laukaisee lastensa äidissä valtataistelun ja lisävaatimuksia sekä katkeran ujelluksen siitä kuinka hän joutuu lasten eteen tekemään sitä sun tätä. Ja tukiverkostot nimenomaan hänellä ovat tosi hyvät. Mut mikään ei riitä. Ja tähän suuntaan näyttää siltä et lapset on hänelle kurja velvollisuus ja ikuinen katkera valtapeli. Ja joo, ne kesälomat sovitaan tunnilleen tarkasti. Ja isä pyrkii järjestämään ne niin että voi olla lastensa kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapset nyt vaan on *elvetin rasittavia.
Sukuvika.
Ihan näin ydinperheen äitinä mietin, mistä saisin itselleni kesälomalla sitä omaa aikaa..... Lähtiskö vaikka mökille ja jättäisi alakoululaisen työssäkäyvän vanhemman kanssa kotiin 🤔.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset oli exällä kolme vuorokautta koko viime kesän aikana. Jännään, tuleeko tänä vuonna tuota kolmea vuorokautta täyteen. Ottaa lapset vain kun käy äidillään ja ovat silloin siellä yleensä yhden yön. Mitään sananvaltaa minulla ei ole siihen, milloin tämä tapahtuu. No, mutta kaikkeen tottuu ja kaikki pienetkin vapaat otetaan kiitollisuudella vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Ihan näin ydinperheen äitinä mietin, mistä saisin itselleni kesälomalla sitä omaa aikaa..... Lähtiskö vaikka mökille ja jättäisi alakoululaisen työssäkäyvän vanhemman kanssa kotiin 🤔.
Lähde ihmeessä! Ei kaikilla ole kesämökkiä käytössä ja nyt loma-aikaan tuo olisi helppo toteuttaa. Vuorotelkaan. Molemmat saa omaa aikaa ja toinen saa touhuta lasten kanssa mitä tykkää. Vaikka yksi pitkä viikonloppu molemmilla omissa menoissaan mökiltä käsin kesälomalla, tekee hyvää itse kullekin. Jopa lapsettomien pariskuntienkin kannatta tuota tehdä toisinaan. Minä olen ottanut joskus (noin kerran vuodessa) yhden vuorokauden halvassa hotellissa itsekseni itselleni ruuhkavuosina, hetkinä, jolloin tuntui, että alkaa olla sellaisilla ylikierroksilla, ettei saa edes nukuttua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä saan etäisänä syyttävät kommentit ja vaatimukset niskaani, koska nykyisen työni takia lomani on elokuussa. Lapset ovat luonani minun lomani alusta koulun alkuun asti. Mistä ihmeestä lähivanhemmille syntyy käsitys, että etävanhemman loma on oltava siihen aikaan, kun heille sopii lähettää lapset etävanhemman luo? Useimpien TESien mukaan lomasta täytyy pystyä pitämään neljä viikkoa on touko-syyskuussa työnantajan, eikä exän osoittamana ajankohtana.
Tapaamissopimukseen on kirjattu, että loma-ajoista sovitaan erikseen. Viihdyn alakouluikäisten lasteni kanssa, he viihtyvät minun kanssani ja jos jonkinlaista joustoa pitää järjestää, lapset voivat kyllä tulla luokseni, jos se töiden ja koulun puolesta sopii. Mutta jos ei sovi, minun lomieni ajankohdat ja sisältö eivät kuulu exälle pätkääkään.
Jännä, että on niin monenlaista suhtautumista ja kiinnostusta omiin muksuihin. Meillä on ero vireillä, mutta olen eroamassa vaimosta, en missään nimessä lapsista. Muksuista erossaolo sattuu tässä kaikista eniten. Varmasti vietän heidän kanssaan kaiken ajan mitä mahdollista on. Toki on siten hyvä tilanne, että firma ei pysähdy pidimpä mä lomani mihin aikaan vain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tulipa mieleen kaikkea katkeraa omasta lapsuudesta. Eroperheen esiteini-ikäisenä lapsena tuli ymmärrettyä rivien välistä kuinka ei-tärkeitä olimme isälle eron jälkeen. Olimme ihan ylimääräiset vieraat koko ajan. Äiti sen sijaan oli lapsettomilla viikoilla enemmänkin surullinen kun emme olleet kotona. Jotenkin vaikea ymmärtää miksi lapsia hankkivat kokevat oikeudekseen lapsettomat ajanjaksot. Tuleeko se yllätyksenä, että niitä on vaikea saada 18 vuoteen sen jälkeen kun päättää hankkia lapsen? Yksinhuoltajilla on tietysti rankempaa ja ymmärrän, että kaikkien pitää joskus saada omaa aikaa. Mutta viikkotolkulla?
Vierailija kirjoitti:
Minun mieheni on samanlainen. En aikaisemmin ole ees huomannutkaan...mutta hän pitää lomansa niin, ettei tartte lastensa kanssa lomailuun niitä sentään tuhlata. Aika karua 😕
Asia konkretisoitui minulle tänä vuonna kun keväällä ex alkoi jälleen miettiä (nainen siis taas ylipäätään huolehtii) miten hoidetaan kesän ajan hoito lasten suhteen. Lapset 6v ja 8v; eli toisella alkaa eka luokka syksyllä ja toisella kolmas. Vanhin ei enää päivähoitopaikkaa saa, nuorempi vissiin olisi saanut. Vuoroviikkoasuminen käytössä.
Niin lopputuloksena äiti yritti kaikin keinoin vuorotyöläisenä sumplia kaikki lomansa niin, että voi maksimoida lasten kanssa vietetyn ajan ja pitää heitä esim yli normaalien jakojen (eli ovat mm 3 vkoa putkeen reissussa).
Isä taas, joka tekee kotoa päin töitä työhuoneestaan, suostui kyllä armollisesti hoitamaan lapsia arkisin myös ei-hänen viikkoinaan kun äiti on hankalasti töissä mutta isä ei todellakaan ajoittanut varsin vapaavalintaisia lomiaan yhteen lasten kesäloman kanssa. Isä pitää lomansa syksyllä kun jahtikausi alkaa... yhden viikon ajoitti elokuulle lapsivapaalle viikolle.
Miehet ei vaan välitä kuin omasta navasta. En tykkää piirteestä mutta en usko toisenlaisia miehiä olevan olemassa edes.
Tietysti on! Mun ex pitää lomat yhtä aikaa lasten kanssa. Okei, joku pidennetty viikonloppu uuden kumppanin kanssa kahdestaan ehkä, mutta pääosin näin. Aina näin tehnyt, on sen vuoksi saatu lapsille pitkä kesäloma!
Otetaanpas hypoteettinen tilanne miehen näkökulmasta:
3 alaikäistä lasta perheessä ja vanhemmille tulee ero. Pääosin miehen päätös. Nainen katkeroituu aika pahasti ja päättää alkaa "kiristämään ja uhkailemaan" ex-miestään lapsilla. Mies on todellakin hyvä isä ja ei ansaitsisi tuollaista kohtelua. Syynä katkeroitumiseen on se, että mies vain myönsi ääneen että rakkaus oli heidän suhteestaan kuollut ja vain lasten takia hän ei parisuhdetta pidä yllä. No aikaa menee eteenpäin sellainen 5kk ja mies löytää itselleen uuden tyttöystävän. Tästä tämä ex-vaimo riemastuu lopullisesti ja tilanne kärjistyy siihen että hakee lasten täyttä huoltajuutta. Tätä ennen lapset ovat olleet vanhemmillaan vuoroviikoin, asuvat siis edelleen lähekkäin ja jalpset voivat käydä koulussa molempien luota. Tästä seuraa suhteellisen pitkä ajanjakso kaikkine oikeustaisteluineen ja asianhaaroineen. Miehen stressinsietokyky alkaa pettää ja tulee burnout. Hän päättää luovuttaa oman mielenterveyden vuoksi taistelun ja allekirjoittaa sopimuksen yksinhuoltajuudesta exänsä hyväksi. Mies muuttaa kokonaan toiselle paikkakunnalle.
Tämän jälkeen miehen on hieman pakko alkaa ottamaan pientä eroa myös lapsiinsa, että pystyy alkamaan rakentamaan uudenlaista elämäänsä kuntoon. Kuitenkin exä alkaa alle vuoden päästä sopimuksesta muistuttelemaan että lomilla miehen pitää ottaa sitten lapsia hoitoon, koska myös hänen pitää saada lomailla. Tähänmies ei tietenkään suostu, vaan lupaa ilmoittaa milloin pystyy ottamaan lapset. Todellisuudessa miehellä ei ole hirveää halua edes ottaa lapsia, koska se repii auki vanhat haavat ja kiduttaa häntä henkisesti. Helpompaa on olla ilman lapsia kokonaan kuin että satunnainen päivä tai viikko vuodessa.
Mielipiteitä?
Aika luuserilta kuulostaa tuo "hypoteettinen" äijä. Kyllä on raskasta, hoh-hoijaa, sanon minä!
Vierailija kirjoitti:
Tässä keskustelussa ihmetyttää molemmat puolet: se vanhempi, joka ei halua viettää lomiaan lastensa kanssa ja se vanhempi, joka epätoivoisesti haluaa sitä omaa aikaa. Käytännössä lapset ovat ikään kuin valtataistelun välineitä. Jos minä joudun niitä pitämään, pitää sinunkin niitä pitää...
Ei ydinperheessäkään vanhemmilla ole mitään omaa aikaa. On totta, että vanhemmuus jakautuu mutta esim. meidän perheessämme minulla on pitkät kesälomat (opettaja) ja miehellä ei ole kesälomaa lainkaan (yrittäjä). Lasten kanssa olen viettänyt kaikki kesät, mies ottaa lomansa talviaikaan ja silloin koko perheen voimin reissaamme esim. laskettelemaan talvilomalla tai vain oleskelemme kotona tai käymme isovanhemmilla joululomalla. Koko perhe yhdessä. Ei ole mitään neljää päivää kuukaudessa omaa aikaa eikä viikkoa tai kahta kesälomalla ilman lapsia enkä rehellisesti oikein tiedä, miksi pitäisikään olla. Pikkulapsivaiheessa toki väsytti niin, että jos lapsi meni kaverisynttäreille, niin nukuin sinä aikana univelkoja pois mutta koululaisten kanssa on ollut kiva viettää kesälomia.
Sen sijaan että kilpailette, kuka vähiten viettää aikaa lasten kanssa, voisittekin kilpailla siitä, kuka viettää lasten kanssa kivoimmat kesälomat, kuka on se turvallinen aikuinen, johon ne lapset turvautuvat ja kenen kanssa ne lapset haluavat oikeasti viettää aikaansa.
Tämä on ihan puppua. Meillä on kaksi teiniä ja yksi alakouluikäinen, ja kyllä minulla on ihan täysin omaa aikaa. Viihdymme hyvin yhdessä, myös lasten kaverit viihtyvät meillä mainiosti, mökkeilemme ja matkustamme ja ihan vaan löysäilemme. Lapsemme ovat aivan mahtavia tyyppejä, en minä heistä mitään lomaa tarvitse. Sen sijaan nautin kyllä valtavasti yksinolosta, eikä se minusta mitään huonoa äitiä tee. Juuri nyt puolisoni on työmatkalla, yksi teini kaverinsa mökillä, yksi kielikurssilla, ja nuorin mummon ja vaarin mukana sukuloimassa. Kielikurssia lukuunottamatta muut osuivat tähän kohtaan ihan suunnittelematta ja sattumalta. Minusta on ihana olla ihan yksin! Ymmärrän mainiosti yksinhuoltajaa, joka ei siinä tavallisessa arjessa pääse edes puolittamaan sitä hoitovastuuta tai ylipäänsä aikuisen paikkaa taloudessa. Ei se tarkoita sitä, että lapset olisivat joku taakka, joka ei kellekään kelpaa, vaan ihan sitä, että kyllähän sitä vanhemman täytyy jonkinlaisessa valmiudessa olla, vaikka lapset olisivatkin jo isoja. Siitä valmiudesta on välillä kiva löysätä, vaikka kuinka rakastaisi lapsiaan.
Nyt kun lapset eivät ole kotona, voin esimerkiksi käyttää aikaa ja tilaa omaan harrastamiseeni vaikka ympärivuorokautisesti, mikä on toki mahdollista muulloinkin, mutta kyllä silloin vähintäänkin se tila on poissa yhteisestä käytöstä, kun keittiön saareke on kaavojen ja kankaiden leikkuupöytänä ja ruokapöydällä asuu ompelukone, saumuri ja peittari. Ei tämä paheellinen oma aika tämän hurjempaa ole: ompelen pitkin päivää ja yötä! En ryyppää, en nai naapurin miestä, enkä erityisesti syrjäydy, vaan levitän kankaat pitkin tupaa ilman että niitä täytyy heti kohta olla siivoamassa pois jonkun toisen tarpeiden takia. Ymmärrän hyvin, jos joku haluaa lapsivapaan viikonlopun sen hirvimetsän takia tai triathlon-kisan tai hyvän bändin keikan tai vaikka katsoakseen netflixistä jonkun sarjan putkeen. Jos se kerran on järjestettävissä ilman että lapset jätetään heitteille, eikö sellaiseen saisi yrittää varata itselleen aikaa? Ei kai se tarkoita sitä, että ei olisi halukas tekemään lasten kanssa tai koko perheenä yhtään mitään? Pitääkö se toiselta ihan estämällä estää, ihan vaan siksi, kun lapsia on tehnyt niin niiden kanssahan sitten on oltava se 18 vuotta?
Pohdiskelija kirjoitti:
Otetaanpas hypoteettinen tilanne miehen näkökulmasta:
3 alaikäistä lasta perheessä ja vanhemmille tulee ero. Pääosin miehen päätös. Nainen katkeroituu aika pahasti ja päättää alkaa "kiristämään ja uhkailemaan" ex-miestään lapsilla. Mies on todellakin hyvä isä ja ei ansaitsisi tuollaista kohtelua. Syynä katkeroitumiseen on se, että mies vain myönsi ääneen että rakkaus oli heidän suhteestaan kuollut ja vain lasten takia hän ei parisuhdetta pidä yllä. No aikaa menee eteenpäin sellainen 5kk ja mies löytää itselleen uuden tyttöystävän. Tästä tämä ex-vaimo riemastuu lopullisesti ja tilanne kärjistyy siihen että hakee lasten täyttä huoltajuutta. Tätä ennen lapset ovat olleet vanhemmillaan vuoroviikoin, asuvat siis edelleen lähekkäin ja jalpset voivat käydä koulussa molempien luota. Tästä seuraa suhteellisen pitkä ajanjakso kaikkine oikeustaisteluineen ja asianhaaroineen. Miehen stressinsietokyky alkaa pettää ja tulee burnout. Hän päättää luovuttaa oman mielenterveyden vuoksi taistelun ja allekirjoittaa sopimuksen yksinhuoltajuudesta exänsä hyväksi. Mies muuttaa kokonaan toiselle paikkakunnalle.
Tämän jälkeen miehen on hieman pakko alkaa ottamaan pientä eroa myös lapsiinsa, että pystyy alkamaan rakentamaan uudenlaista elämäänsä kuntoon. Kuitenkin exä alkaa alle vuoden päästä sopimuksesta muistuttelemaan että lomilla miehen pitää ottaa sitten lapsia hoitoon, koska myös hänen pitää saada lomailla. Tähänmies ei tietenkään suostu, vaan lupaa ilmoittaa milloin pystyy ottamaan lapset. Todellisuudessa miehellä ei ole hirveää halua edes ottaa lapsia, koska se repii auki vanhat haavat ja kiduttaa häntä henkisesti. Helpompaa on olla ilman lapsia kokonaan kuin että satunnainen päivä tai viikko vuodessa.
Mielipiteitä?
Naurettava pelle. Se oikeustaistelu on tasan yhtä rasittava sille äidillekin. Se vaan ei ole valmis lyömään hanskoja tiskiin.
Oi, monesti on hellepäivänä tultu päiväkodista lasta hakemaan uimarannalla vietetyn päivän jälkeen. Parhaimmillaan rannalla ollaan oltu perheen koululaisen kanssa ja pienin ollut päiväkodissa koko päivän. Kesäkuussa kotona olevat vanhemmat (opiskelijat ilman kesätöitä, vauvan kanssa kotona olevat, työttömät) saisivat viettää tuolloin aikaa lapsen kanssa. Ja kun kotona ollaan niiden isompien koululaisten kanssa, niin miten voi käydä mielessäkään että nuorimmalla parempi olla päiväkodissa kuin kotosalla vanhemman/vanhempien ja sisaruksien kanssa?