Kesäloma ja eroperheet

Vierailija kirjoitti:

Meillä lapset viikko-viikko, minä opiskelija ja lasten isä vakitöissä. Lapset 4v ja 9v, isänsä on vanhemmalle sanonut suoraan että tarvitsee lapsistaan lomaa. Viime kesänä lomaili lastensa kanssa elokuussa viikon ennen koulun alkua, tänä vuonna pitää lomansa toukokuussa ennen kuin lapsen koulu loppuu. Koska itse olen opiskelija, olen kesät töissä/tyäharjoitteluissa. 

Surettaa.

Miksi valitsit tämän uroon lastesi isäksi? Piti j komea?

Käsitätkö ap ex.-miehesi loman tärkeyden? 

Kannattaa limittää koko kesä niin että se joka ensin lomailee

A lomailee 1 vkon ensin ilman lapsia ja lapset on B: n luona. Ja toisinpäin siten kun B:n loma alkaa hän pitää 1 vkon lapsivapaata lomaa ensin. Sitten vaikka 2 vkon pätkissä tai missä pätkissä tahansa. Tarkoitushan ei kuitenkaan ole pilata kummankaan lomaa. 

Jos isä ei aijo katsoa lasten perään laisinkaan tai ota lapsia ollenkaan luokseen omalla kesälomalla, sinuna menisin uudelleen joko lakimiehen konsultointiin tai lastenvalvojalle. 

Ex vaimo ei ole vuosiin halunnut viettää lastensa kanssa aikaa, saatikka uhrata aikaa kesälomastaan. Toimiiko sovitut viikonloput kahden viikon välein, no ei. Oma aika hälle tärkeämpää.

Nautin kyllä ajasta lasteni kanssa, vaikka välillä kaipaankin omaa aikaa. Spontaanit viikonlopun reissut vaan yksinkertaisesti unohdettava. Elämää se tämäkin on, enkä kadu missään vaiheessa

Ehkä parempi lapsille, että eivät ole tekemisissä äidin kanssa joka viis välittää.

Pointtini, että ihan pienistä ei kannata alkaa taistelemaan. Ei tarvitse aina mennä pilkulleen kuten on sovittu lastenvalvojan luona, vaan keskustellaan rauhassa ilman räyhäämistä. Lapset ei saa olla pelinappuloita

Voi päivä teidän kanssa. Ongelma tehdään/ nähdään missä sitä ei ole. Antakaa rauha ex.lle viettää lomaa miten tykkää lasten kanssa. Ei tarvitse huolehtia ja järjestää kyllä he pärjää.

Vierailija kirjoitti:

Et sinä, eikä lastenvalvoja voi pakottaa exääsi tapaamaan lapsiaan. Lasten kannalta on tietysti harmillista, jos isänsä ei heistä ole kiinnostunut.

Niin kukaan pysty määräämään että exä antaa lapset toiselle vanhemmalle jos exä ei halua. Se on ihmeellistä miten erotessa liian usein keskustelutaito ati yhteys katoaa. Itse olisin voinut olla lasteni kanssa vaikka kaikki loma- ajat. Exä vaan ei halunnut tuoda tyttäriäni minulle vaikka oli oikeudessa vahvistettu tapaamissopimus. Mikään ei auttanut. Lasten kanssa asuvan ei tarvitse antaa lapsia tapaamisiin jos ei halua. Siinä ei auta mikään. Toisaalta ei lapsia voi toiselle väkisinkään viedä jos tämä ei halua. Meilläkin oli sovittu että lapset on minulla kaksi viikkoa joka kesä mutta ei ikinä toteutunut kymmenen vuoden aikana.  Eräänkin kerran olin varannut ja maksanut lomamatkan ystävieni kanssa kun exä ilmoitti ettei anna lapsia vaikka ihan muuta oli aiemmin sovittu. En nähnyt lapsiani kahdeksaan vuoteen... nyt ymmärrän exääni. Hän on sairas ihminen, halusi kiusata minua lasteni kautta. Sitä vaan en tiedä että miksi. Vaikeita tilanteita ja kaikista asioista pitäisi sopia kirjallisesti heti erotessa. Tosin harvoin kait sekään auttaa.

Vierailija kirjoitti:

Ex vaimo ei ole vuosiin halunnut viettää lastensa kanssa aikaa, saatikka uhrata aikaa kesälomastaan. Toimiiko sovitut viikonloput kahden viikon välein, no ei. Oma aika hälle tärkeämpää.

Nautin kyllä ajasta lasteni kanssa, vaikka välillä kaipaankin omaa aikaa. Spontaanit viikonlopun reissut vaan yksinkertaisesti unohdettava. Elämää se tämäkin on, enkä kadu missään vaiheessa

Ehkä parempi lapsille, että eivät ole tekemisissä äidin kanssa joka viis välittää.

Pointtini, että ihan pienistä ei kannata alkaa taistelemaan. Ei tarvitse aina mennä pilkulleen kuten on sovittu lastenvalvojan luona, vaan keskustellaan rauhassa ilman räyhäämistä. Lapset ei saa olla pelinappuloita

Sulla on asiat tosi hyvin. Olen samaa mieltä ettei ihan pikkujutuista kannata alkaa riitelemään. Itselle kävi niin että vaimo esti lasten tapaamiset aikoinaan liki kymmeneksi vuodeksi. Oli sopimukset papreilla mutta ei meillä näihin apua saa. Mies on yleensä aina häviäjä. Mitää perustetta lasten vieraannuttamiselle ei ollut, ehkä se oli kosto kun en pienituloisena yrittäjänä suostunut maksamaan elareita tai kosto etten antanut tyttöjen muuttaa sukunimeään uuden ukkonsa sukunimeksi. Se oli hyvä koska exä on kolunnut läpi ties kuinka monta miestä ja tyttäret ovat fiksusti pitäneet minun, isänsä sukunimen. Mielestäni tapaamisita voi kyllä luopua mutta niitä ei saa missään nimessä estää. Vaikeita juttuja.

Mun sydän särkyy kun mietin miten monet lapset pikkuhiljaa ymmärtää että toinen vanhempi, tai pahimmillaan molemmat, ei halua viettää aikaa heidän kanssa. Ei ole kiinnostunut heistä, ei tykkää heistä.

Jos toinen vanhemmista ei halua viettää aikaansa lasten kanssa, niin äärimmäisen tärkeää, että se toinen on läsnä, tukena ja mitä ikinä vanhemmuuteen tuleekaan. Valitettavasti tinkii sitten omasta "vapaa-ajasta" joka olisi tärkeää, että jaksaa arjen pyörityksen. 

Vaikka kuinka tekisi mieli lapsilleen haukkua sitä toista vanhempaa joka välttelee vastuutaan, niin loppupelissä aika turhaa. Lapset kun on oikeasti fiksuja ja tajuavat itsekkin. Haukkuminen saattaa aiheuttaa sitten myöhemmässä vaiheessa, kun lapsi on jo aikuinen jonkin asteista suppeakatseisuutta tms

Riittää kun on yksi hyvä vanhempi, vaikka välillä rankkaa onkin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keskustele lasten kanssa ja kysy, mitä he haluavat. Jos ei kiinnosta aika isän luona (ei isän kanssa), niin kerro se miehelle ja kysy, haluaako hän olla lapsille isänä ollenkaan. Jos ei halua, niin pyydä kertomaan se lapsille samantien. Ei tässä ole kyse sinusta, tässä on kyse isästä ja lapsista ja jos ei isä halua olla lastensa kanssa, niin hänen tehtävänsä on selittää asia lapsille.

Teinit kyllä kestävät sen, että isästä ei ole isäksi. Mutta laita mies itse sanomaan se.

Myös ap voisi haluta viettää muutaman päivän ilman lapsia... Vai onko se liikaa vaadittu?

Ap ei ilmaissut, että tämä 2 vko lomajakso on hänen jaksamiselleen ehdottoman tärkeä asia. Monessa perheessä teinien lomasta osa menee leireillä, joten oletin, että ap osaa itse järjestää lapsetonta aikaa itselleen, teinit kun yleensä on jo 13v täyttäneitä.

Miten niin monessa perheessä teinit ovat kesälomalla leireillä? Meidän kolmesta teinistä vain yksi menee viikon leirille heinäkuussa.

Se nyt on itsestään selvää, että ap haluaisi olla myös joskus muutaman päivän itsekseen ilman vastuuta, edes sen viikon pari vuodessa.

Jos minä haluan jotain, niin minä järjestän sen itse itselleni enkä oleta, että on olemassa joku muu, jolla on käsissään onneni avaimet!

Kirjotin oman tuttavapiirini kokemuksista eli iso osa teineistä 13-19v on kesällä erilaisilla harrasteleireillä tai töissä. Kaikki eivät ole, se on totta, mutta näistäkin osa menee mummolaan, kummilaan, erilaisille parin päivän retkille jne. eli koko kesän vain kotona oleva teini on minun maailmassani vähän epätavallisempi asia.

Toiseksi en ikinä ole ajatellut, että lasteni isän tulee järjestää minulle omaa aikaa. Omien lasten kanssa on jo ennen joulua keskusteltu heidän kesäsuunnitelmansa ja tehty tarvittavat varaukset eli soiteltu lasten kummeille sopimukset mökkeilystä, varattu matkat jne. En todellakaan kuvittele, että lasten isä varmistaa, että saan vapaata, ihan itse minä sen varmistan.

Ja olen lisäksi aina varautunut siihen, että vastavuoroisesti lasteni kummien jälkikasvu voi tulla meille lomalle.

Kuulostat joltain vanhemmalta ihmiseltä jolta aika on jo kullannut muistot ja mukana on vähän luikuria ja rutkasti vähättelyä.  Teinit harvoin enää on leireillä ja ei kai kukaan jouluna soittele lasten kummeille ja mummoille että mites se ensi kesä?!! Ehkä jopa säälistä ja hämmennyksestä saattaisin olla leikissä mukana jos tällainen vanhempi olisi lähipiirissä ja soitteleisi jouluna kesästä ja kesällä joulusta. 

Muistakaapa että ensisijaisesti vanhemmat ovat lapsistaan hoitovastuussa, eivät kummit tai muut  ole mitään kesähoitoloita. Täyttä höpöä tämä jokellus! 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ex vaimo ei ole vuosiin halunnut viettää lastensa kanssa aikaa, saatikka uhrata aikaa kesälomastaan. Toimiiko sovitut viikonloput kahden viikon välein, no ei. Oma aika hälle tärkeämpää.

Nautin kyllä ajasta lasteni kanssa, vaikka välillä kaipaankin omaa aikaa. Spontaanit viikonlopun reissut vaan yksinkertaisesti unohdettava. Elämää se tämäkin on, enkä kadu missään vaiheessa

Ehkä parempi lapsille, että eivät ole tekemisissä äidin kanssa joka viis välittää.

Pointtini, että ihan pienistä ei kannata alkaa taistelemaan. Ei tarvitse aina mennä pilkulleen kuten on sovittu lastenvalvojan luona, vaan keskustellaan rauhassa ilman räyhäämistä. Lapset ei saa olla pelinappuloita

Sulla on asiat tosi hyvin. Olen samaa mieltä ettei ihan pikkujutuista kannata alkaa riitelemään. Itselle kävi niin että vaimo esti lasten tapaamiset aikoinaan liki kymmeneksi vuodeksi. Oli sopimukset papreilla mutta ei meillä näihin apua saa. Mies on yleensä aina häviäjä. Mitää perustetta lasten vieraannuttamiselle ei ollut, ehkä se oli kosto kun en pienituloisena yrittäjänä suostunut maksamaan elareita tai kosto etten antanut tyttöjen muuttaa sukunimeään uuden ukkonsa sukunimeksi. Se oli hyvä koska exä on kolunnut läpi ties kuinka monta miestä ja tyttäret ovat fiksusti pitäneet minun, isänsä sukunimen. Mielestäni tapaamisita voi kyllä luopua mutta niitä ei saa missään nimessä estää. Vaikeita juttuja.

Joku tässä ei täsmää jos sinulla oli tapaamissopimus.