Kesäloma ja eroperheet

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keskustele lasten kanssa ja kysy, mitä he haluavat. Jos ei kiinnosta aika isän luona (ei isän kanssa), niin kerro se miehelle ja kysy, haluaako hän olla lapsille isänä ollenkaan. Jos ei halua, niin pyydä kertomaan se lapsille samantien. Ei tässä ole kyse sinusta, tässä on kyse isästä ja lapsista ja jos ei isä halua olla lastensa kanssa, niin hänen tehtävänsä on selittää asia lapsille.

Teinit kyllä kestävät sen, että isästä ei ole isäksi. Mutta laita mies itse sanomaan se.

Myös ap voisi haluta viettää muutaman päivän ilman lapsia... Vai onko se liikaa vaadittu?

Ap ei ilmaissut, että tämä 2 vko lomajakso on hänen jaksamiselleen ehdottoman tärkeä asia. Monessa perheessä teinien lomasta osa menee leireillä, joten oletin, että ap osaa itse järjestää lapsetonta aikaa itselleen, teinit kun yleensä on jo 13v täyttäneitä.

Miten niin monessa perheessä teinit ovat kesälomalla leireillä? Meidän kolmesta teinistä vain yksi menee viikon leirille heinäkuussa.

Se nyt on itsestään selvää, että ap haluaisi olla myös joskus muutaman päivän itsekseen ilman vastuuta, edes sen viikon pari vuodessa.

Jos minä haluan jotain, niin minä järjestän sen itse itselleni enkä oleta, että on olemassa joku muu, jolla on käsissään onneni avaimet!

Kirjotin oman tuttavapiirini kokemuksista eli iso osa teineistä 13-19v on kesällä erilaisilla harrasteleireillä tai töissä. Kaikki eivät ole, se on totta, mutta näistäkin osa menee mummolaan, kummilaan, erilaisille parin päivän retkille jne. eli koko kesän vain kotona oleva teini on minun maailmassani vähän epätavallisempi asia.

Toiseksi en ikinä ole ajatellut, että lasteni isän tulee järjestää minulle omaa aikaa. Omien lasten kanssa on jo ennen joulua keskusteltu heidän kesäsuunnitelmansa ja tehty tarvittavat varaukset eli soiteltu lasten kummeille sopimukset mökkeilystä, varattu matkat jne. En todellakaan kuvittele, että lasten isä varmistaa, että saan vapaata, ihan itse minä sen varmistan.

Ja olen lisäksi aina varautunut siihen, että vastavuoroisesti lasteni kummien jälkikasvu voi tulla meille lomalle.

On kyllä hyvin erikoinen ajattelu, että lasten kummien pitäisi hoitaa teini-ikäisiä lapsia mutta lasten isän ei itse tarvitse?

Missä kirjoitin, että tarvitsee? Meidän lapset on olleet kummeillaan pienestä pitäen enkä keksi yhtäkään syytä sille, miksi vanhempien avioeron jälkeen tämä ei voisi jatkua. Menettikö sinun lapsesi erossa ydinperheen lisäksi kummit ja sukulaiset? Ainakin meillä 14v lähtee ihan mielellään kummin ja tämän 14v:n kanssa reissuun enkä keksi, mitä pahaa siinä on. Teiniä ei tarvitse hoitaa ainakaan meillä, peräänkatsominen riittää.

Lasten isä saa puolestaan huolehtia omasta ajastaan ja yhteisestä ajasta lastensa kanssa, minä en siihen puutu. Mutta en todellakaan kuvittele, että lasten isän pitää mahdollistaa minulle teinivapaa aika!

Oletkin ulkoistanut isän vastuun kummeille, mikä kuulostaa tosi sairaalta järjestelyltä. Ovatko he helpommin sinun käskytettävissä?

Ja by the way - ei se ole yhtään sen enempää lasten äidinkään tehtävä järjestää lasten isälle teinivapaata aikaa. Ihan isän itse pitää se itselleen tällä sinun logiikalla järjestää, tai muuten saakin olla teineissä kiinni 24/7.

Kylläpäs kuulostat kärkkäältä !  Mahtuuko sun maailmaasi ajatus, että toiset kummit ehkä HALUAVAT viettää aikaa lapsen kanssa tai TAHTOVAT auttaa esim yh äitiä ?? Ja eikös kyseessä ollut vielä niin, että vanhempi sanoi ottavansa vastapalvelukseksi kummin lapsen/ lapset hoitoon ? 

No, en tajua miksi pitää olla noin kärkäs !

Meillä kummankin isovanhemmat hoitaa exän lomat.

Tämä on juuri näitä yhteishuoltajuuden ja lastenvalvojalla väkisin väännettyjen "sääntöjen" tyypillisiä kompastuskiviä.

Pakko, pakko, pakko: pakko ottaa lapsi/lapset, pakko sitä ja pakko tätä.

-

Onko lasta halutessa koskaan tultu ajatelleeksi, että saattaa joutua huolehtimaan yhdestä tai useammasta lähes yksin, ainakin ilman toisen vanhemman erityistä apua?

Onko käynyt mielessä harkita yksinhuoltajuutta?

Helpottaisi elämää monella tavalla...

Vierailija kirjoitti:

Se nyt on oikeastaan aivan sama, mitä siinä sopimuksessa lukee. Etävanhemmalla ei ole minkäänlaista velvoitetta ottaa lapsia luokseen, vaikka minkälaisesta sopimuksesta olisi kyse. Lähivanhemman on kuitenkin pakko lapset päästää etävanhemman luokse sopimuksen mukaan.

Tämä on juridisesti juuri näin ja tätä ei moni tajua. Olenkin monesti miettinyt, että ne sopimukset vain hankaloittavat sen lähivanhemman elämää.

Jos itse eroaisin, pitäisin lapset enkä pistäisi nimeäni mihinkään sopimukseen. Sitten jättäisin sen lasten näkemisen ihan täysin erän ja lasten väliseksi asiaksi.

En ymmärrä, miksi lähivanhemman pitää tekohengittää erän suhdetta lapsiin. Itse en näkisi vaivaa asian perään vaan sopisin omat menoni juuri kuten mulle parhaiten käy.

Jos exä ei sitten hirveästi näkisi lapsiaan, niin se olisi sitten voi voi ja kyynel.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et oikein mitään mahda, jos exäsi on tuollainen. Lapset pärjäävät kyllä teineinä sen viikon keskenään, ja se joka tästä ratkaisusta eniten kärsii myöhemmin on exäsi. Lapset kyllä vaistoavat ja ymmärtävät sen, että miksi järjestely on tällainen, ja miksi isä viettää mieluummin lomansa yksin.

Melkein samanlainen kuin mun ex, jolta kysyin lomasuunnitelmia niin vastaus oli ettei hänellä ole perinteisessä mielessä lomia ollenkaan eikä voi niihin itse vaikuttaa (= on opettaja joka on koko kesän opetuksettomalla jaksolla jota ei tietenkään saa kutsua lomaksi)

Tuo vastaus on niin rasittava. Minä ja mieheni ollaan kumpikin opettajia, mutta minä teen myös muuta työtä, eli olen koulun kesälomallakin päivät enimmäkseen töissä. Olen siis liikunnan ope ja vedän sen lisäksi ryhmäliikuntoja ja olen pt.

Just eilen sanoin, että meidän pitää nyt sumplia se kesä, että käydäänkö jossain reissussa yms, että minä voisin sopia kesän työt siihen ympärille. Mies vastasi just noin, että eihän meillä ole perinteisessä mielessä lomaa niin ei hän osaa sanoa mitään. No ei sitten. Jos päätät yhtäkkiä, että haluatkin lähteä ulkomaille niin voit mennä lasten kanssa kolmestaan, minä sovin kuntosalin kanssa kesän ryhmäliikuntatuntini ja jatkan asiakkaitteni kanssa normaalisti ja lähden mukaan, jos pääsen. Joka kesä sama juttu. "En minä tiedä." Sitten se keksii, että Hei olis kuitenki kiva lähteä johonkin ja loukkaantuu, kun mulla on töitä. Jos olis voinut päättää silloin keväällä, kun kesän kurssiaikataulu laaditaan tältäkin olis vältytty.

Mun exä oli samanlainen. Neuvona sulle, ilmoita milloin reissu on ja varaa se. Lähde sitten lasten kanssa jos mies ei saa järjestettyä.

Aina kuitenkin sai.

Kakkahattutäti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se nyt on oikeastaan aivan sama, mitä siinä sopimuksessa lukee. Etävanhemmalla ei ole minkäänlaista velvoitetta ottaa lapsia luokseen, vaikka minkälaisesta sopimuksesta olisi kyse. Lähivanhemman on kuitenkin pakko lapset päästää etävanhemman luokse sopimuksen mukaan.

Tämä on juridisesti juuri näin ja tätä ei moni tajua. Olenkin monesti miettinyt, että ne sopimukset vain hankaloittavat sen lähivanhemman elämää.

Jos itse eroaisin, pitäisin lapset enkä pistäisi nimeäni mihinkään sopimukseen. Sitten jättäisin sen lasten näkemisen ihan täysin erän ja lasten väliseksi asiaksi.

En ymmärrä, miksi lähivanhemman pitää tekohengittää erän suhdetta lapsiin. Itse en näkisi vaivaa asian perään vaan sopisin omat menoni juuri kuten mulle parhaiten käy.

Jos exä ei sitten hirveästi näkisi lapsiaan, niin se olisi sitten voi voi ja kyynel.

Mä tein juuri näin. Mitään sopimusta ei ole, tosin mies itse ei halunnut mihinkään laittaa nimeä alle. Niinpä teiniä ei nyt velvoita mikään, ja jos ex haluu tätä nähdä, sopii sitten tämän kanssa, ja joutuu nähdä vaivaa keksiäkseen tekemisenkin.

Mun teini ei viitsi viettää aikaa isänsä tyhjässä asunnossa, paljon mieluummin on kotonaan. Eli meillä tuollainen, että oltaisiin isällä ja isä onkin töissä, ei mene teinille läpi ollenkaan. Hän lähtee itse kotiin.

Voi kumpa oma exäni olisi lähi, joka haluaisi tunkea yhteisen lapsemme minulle kesälomalla tai lomien välissä. Hän sattuu nyt olemaan sellainen, jonka mielestä hänen ja lapsen suhde on niin erityinen, että yhtään ylimääräistä hetkeä ei kukaan muu ole kelvollinen lapsesta huolehtimaan, koska lapsen psykososiaalinen kehitys häiriintyy, jos hän ja lapsi joutuvat olemaan erossa toisistaan (kyse siis koululaisesta)

Up

Vierailija kirjoitti:

Tämä on juuri näitä yhteishuoltajuuden ja lastenvalvojalla väkisin väännettyjen "sääntöjen" tyypillisiä kompastuskiviä.

Pakko, pakko, pakko: pakko ottaa lapsi/lapset, pakko sitä ja pakko tätä.

-

Onko lasta halutessa koskaan tultu ajatelleeksi, että saattaa joutua huolehtimaan yhdestä tai useammasta lähes yksin, ainakin ilman toisen vanhemman erityistä apua?

Onko käynyt mielessä harkita yksinhuoltajuutta?

Helpottaisi elämää monella tavalla...

Miksiköhän tätä alapekutetaan, koska asia menee näin.

Etävanhemman ei tarvitse tehdä muuta kuin maksaa elatuksesta sovittu summa, tai sitten maksaa Kela elatusavun.

Ja se on ihan oikein, koska ei tietääkseni kukaan lasta kukaan yksin saa.

Yli 12 v saa kätytännössä päättää meneekö isälleen ja milloin

Vierailija kirjoitti:

Yli 12 v saa kätytännössä päättää meneekö isälleen ja milloin

Ei vaan, yli 12-vuotias saa käytännössä päättää meneekö äidilleen ja milloin. Meillä näin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on juuri näitä yhteishuoltajuuden ja lastenvalvojalla väkisin väännettyjen "sääntöjen" tyypillisiä kompastuskiviä.

Pakko, pakko, pakko: pakko ottaa lapsi/lapset, pakko sitä ja pakko tätä.

-

Onko lasta halutessa koskaan tultu ajatelleeksi, että saattaa joutua huolehtimaan yhdestä tai useammasta lähes yksin, ainakin ilman toisen vanhemman erityistä apua?

Onko käynyt mielessä harkita yksinhuoltajuutta?

Helpottaisi elämää monella tavalla...

Miksiköhän tätä alapekutetaan, koska asia menee näin.

Kun ei yksinhuoltajuutta saa, jos ei toinen ole suunnilleen pankkirosvo.

Vierailija kirjoitti:

Et oikein mitään mahda, jos exäsi on tuollainen. Lapset pärjäävät kyllä teineinä sen viikon keskenään, ja se joka tästä ratkaisusta eniten kärsii myöhemmin on exäsi. Lapset kyllä vaistoavat ja ymmärtävät sen, että miksi järjestely on tällainen, ja miksi isä viettää mieluummin lomansa yksin.

Melkein samanlainen kuin mun ex, jolta kysyin lomasuunnitelmia niin vastaus oli ettei hänellä ole perinteisessä mielessä lomia ollenkaan eikä voi niihin itse vaikuttaa (= on opettaja joka on koko kesän opetuksettomalla jaksolla jota ei tietenkään saa kutsua lomaksi)

Hah, ihan samanlainen kuin minun exäni, joka myös oli opettaja. Aineenopettaja vieläpä. Hänestä kesäloma ei ollut lomaa, kuten muilla ihmisillä, vaan opetuksesta vapaa jakso. Syysloma, joululoma tai hiihtoloma eivät myöskään olleet lomaa. Hänen työnsä oli raskaampaa kuin kenenkään muun. Todellisuudessahan hän saattoi mennä aamulla klo 8-9 koululle ja palasi pääsääntöisesti kotiin klo 14-16 välillä. Kun kerran kuussa oli opettajien kokous, hän raskaasti huokaillen lähti koululle, jossa piti uhrata omasta illastaan ehkä 2 tuntia. Oppilaiden kokeiden korjailua ja tuntien suunnittelua hän on aina muistanut mainostaa työnä, josta kukaan ei maksa palkkaa. Rehellisyyden nimissä näihin töihin kului ehkä 2 tuntia viikossa, kun lasketaan mukaan arvosanojen antamiset keväällä ja syksyllä. Ja teknisesti ottaen tämä lapsi ei voi uhrata ”opetuksetonta aikaa”, kuten hiihtolomaa, olemalla lastensa kanssa.

Kyllähän noissa sopimusteksteistä on se ajatus, että puhutaan nimenomaan lasten kesäloman ajankohdasta, ei aikuisten. Lapsi on siis kesälomansa aikana x -määrän päiviä/ viikkoja etävanhemman luona.

Mun luona lapsi pääsääntöisesti ja isällä joka toinen vl ja arkena päivä viikosta ja lomia. Ihan liikaa oli isällään. Vähempikin olisi riittänyt.

Miehet on niin loputtoman itsekkäitä! Omien lasteni isä muutti pari vuotta sitten ulkomaille, ja vähäisetkin tapaamiset lähes loppuivat.

Saman tyyppinen juttu täälläkin. Ex ilmoitti, että voi ottaa lapset viikoilla x ja y. On kuitenkin kummankin viikon töissä eli käytännössä lapset tulee joka aamu mun luo ja mies hakee heidät töiden jälkeen, koska ei 5- ja 8-vuotiaita voi jättää keskenään. En ymmärrä, mutta ei mun vissiin tarvikaan, saanpahan itse olla lasteni kanssa enemmän.

Exällä on 3 viikkoa lomaa ja lähtee silloin tapaamaan isäänsä Amerikkaan (ex on ihan suomalainen, hänen isänsä muutti Amerikkaan kymmenisen vuotta sitten), eli ei voi ottaa silloin lapsia. Mä oon hyvissä väleissä exän isään ja hänkin hieman ihmetteli miksei hän ota lapsia tapaamaan pappaansa, olisi maksanut heidän lentonsakin. Mutta ei kuulemma käy, kun ei se oo loma, jos pitää lapsia vahtia.

Aatelkaas meitä ydinperheellisiä. Ei meillä ole koskaan mitään omaa lomaa ilman lapsia. Miksi musta tuntuu, että te yh:t saatte kaiken sympatian ja tuen, myös rahallisen. Sekä päälle vielä OMAA lomaa.

Itsepä olet soppasi keittänyt.