Kesäloma ja eroperheet

Lähivanhemmalla ei ole mitään sananvaltaa etävanhemman ja lasten lomiin, vaikka asia olisi sovittu lastenvalvojalla.

Meillä oli vuosia kestävä, tuskainen vääntö tapaamisista. Minä lähivanhempana en vaatinut mitään muuta kuin sen, että elämää voisi suunnitella. Isä (etävanhempi) ei olisi millään tehnyt minkäänlaista sopimusta. Ja ihan yhtä tyhjän kanssa se onkin.

Olemme sopineet isän ilmoittavan lomastaan lapsen kanssa maaliskuun loppuun mennessä. Hän kuitenkin ilmoitti kaksi päivää ennen. Sopimuksessa lukee kaksi viikkoa, mutta hän lomailee lapsen kanssa kolme päivää.

Kun hän kertoi lomasta (siis kaksi päivää ennen), minä sanoin että haluan tietää paluupäivän. Hänelle sillä ei ollut väliä. Kerroin lähteväni reissuun ja siksi haluavani tietää päivän. Ehdotin viikkoa, mutta isä kutisti sen kolmeen päivään. Vaikka juuri aiemmin oli sanonut, että ei ole väliä.

Hän vaan yrittää estää minua viettämästä lapsivapaata aikaa. Siitä ei kuitenkaan ole kyse. Reissaan joko yksin tai lapsen kanssa. Ei sillä minulle ole väliä. Se on vaan merkillistä ettei etävanhempi halua kuukauden lomastaan käyttää kuin kolme päivää lapsen kanssa, vaikka itse on neuvotellut sopimukseen kaksi viikkoa.

Up

Vierailija kirjoitti:

Et oikein mitään mahda, jos exäsi on tuollainen. Lapset pärjäävät kyllä teineinä sen viikon keskenään, ja se joka tästä ratkaisusta eniten kärsii myöhemmin on exäsi. Lapset kyllä vaistoavat ja ymmärtävät sen, että miksi järjestely on tällainen, ja miksi isä viettää mieluummin lomansa yksin.

Melkein samanlainen kuin mun ex, jolta kysyin lomasuunnitelmia niin vastaus oli ettei hänellä ole perinteisessä mielessä lomia ollenkaan eikä voi niihin itse vaikuttaa (= on opettaja joka on koko kesän opetuksettomalla jaksolla jota ei tietenkään saa kutsua lomaksi)

Ei vi**u mikä mul**u

Näitä "isiä" kyllä löytyy. Tuttava miehellä on 11v lapsi jota näkee kesällä viikon ja jouluna viikon. Toimii yrittäjänä ja vetoaa aina siihen ettei hänellä ole lomia. Harrastusreissuihin voi tietysti järjestellä vapaita joita on kesällä ja syksyllä useita viikkoja. Tulonsa on kikkaillut niin ettei tarvitse maksaa elatusta kuin minimi vaikka oikeasti tienaa todella hyvin.

Oli kuitenkin naimisissa lapsen äidin kanssa monta vuotta ja kasvattivat lasta yhdessä. Eron jälkeen loppui mielenkiinto lapseenkin. Surullista lapsen kannalta.

Meillä tulee olemaan ensimmäinen erokesä (miehen päätöksestä) ja kauhistuttaa koko ajatus. Kaksi pientä alakouluikäistä lasta, joita ei voi jättää keskenään. 10 viikkoa koulusta lomaa. Ajatus siitä, että koko oma loma menee yksin vastuussa lapsista ilman toisen aikuisen seuraa (toinen lapsista on erityislapsi) on jo asia sinäänsä, mutta lasten isä vihjaillut pitävänsä omaa lomaa ulkomailla. Jotenkin se 10 viikon hoito pitäisi kuitenkin järjestää, eikä lapsia voi kuukausikaupalla leireilläkään pitää tai loputtomasti pitää palkatonta. Omien pitempien lomien vaatiminen tässä ikävaiheessa on kyllä todella ajattelematonta. Ap:n lapset ovat sentään jo teini-ikäisiä, mutta ymmärrän harmituksen siitä, että iso osa "lomatekemisestä" jää aloittelijalle.

Ihan ymmärrettävää ettei kukaan halua pilata kesää ja kesälomaa lapsilla/lapsella.

Jotkut miehet kai ajattelee, että lapset ovat vain naisten asia. Ehkä omalta isältä on saatu sellainen roolimalli.

Erolapsena voin sanoa, että nuorikin lapsi (olin itse 6v) vaistoaa hyvin vahvasti milloin ei kelpaa isälleen ja se vasta kamalaa onkin jos kaikki kehottavat viettämään aikaa isän kanssa silti.. Nimim. 10 vuotta puhumatta isän kanssa, koska hän ei vain yksinkertaisesti ole yhteyksissä. Vähemmän harmittaa nyt kuin sillon kun "oltiin yhteyksissä" eli nyt on asiat hyvin. Ja toivon että pysyvät näin vaikka välillä miettii miten erilaista elämä olisi kahden täysllä elämässäni mukana olevan vanhemman kanssa.

Suomi on hieno maa. Lapset jäävät aina äitien taakaksi erotilanteessa ja isä jatkaa poikamieselämäänsä kokeiltuaan epäonnistunutta perheonnea. Juuri tämmöisten takia en haluaisi lapsia ikinä..

Kun lapset on jo noin isoja, niin hekin kaipaavat varmaan selityksiä sille, miksi isä ei ota heitä silloin kun hänellä on lomaa töistä. Tämä on varmaan uusi ilmiö, että eron jälkeen ei kaivatakaan yhteistä aikaa lasten kanssa, vaan halutaan yhä enemmän aikaa itsekseen, erossa lapsista. Se on mielestäni ikäänkuin lapseen kohdistuva hylkääminen ja irtisanoutuminen vanhemmuudesta ja siihen liittyvästä sitoutumisesta ja vastuusta. Aivan kuin ei olisi edes vanhempi, muutoin kuin omilla ehdoillaan, silloin kun itselle sopii. Mietin, että onkohan eroperheissä muutenkin enemmän tällaista sitoutumisen ongelmaa kuin niissä, joissa pysytään yhdessä. On vaikea sitoutua avioliittoon, vanhemmuuteen ja niihin liittyviin vastuisiin ja niistä johtuu myös ero osittain. Haetaan aina sitä helpointa ratkaisua itselle. Onko tuttavapiirissänne tai missään ketään, joka voisi puhua miehelle? Itse menisin vaikka sinne neuvotteluun tarvittaessa uudestaan. Tuleehan isänsä kantaa vastuunsa. Ihan lasten vuoksi. Muutoinhan tuosta tulee tapa ja käytte joka vuosi saman tappelun. Kuviot selviksi ja lasten kannalta parhaiksi heti alussa. Tätä mieltä minä olisin. Eli yhteys sinne perhetoimistoon.

Vierailija kirjoitti:

Meillä tulee olemaan ensimmäinen erokesä (miehen päätöksestä) ja kauhistuttaa koko ajatus. Kaksi pientä alakouluikäistä lasta, joita ei voi jättää keskenään. 10 viikkoa koulusta lomaa. Ajatus siitä, että koko oma loma menee yksin vastuussa lapsista ilman toisen aikuisen seuraa (toinen lapsista on erityislapsi) on jo asia sinäänsä, mutta lasten isä vihjaillut pitävänsä omaa lomaa ulkomailla. Jotenkin se 10 viikon hoito pitäisi kuitenkin järjestää, eikä lapsia voi kuukausikaupalla leireilläkään pitää tai loputtomasti pitää palkatonta. Omien pitempien lomien vaatiminen tässä ikävaiheessa on kyllä todella ajattelematonta. Ap:n lapset ovat sentään jo teini-ikäisiä, mutta ymmärrän harmituksen siitä, että iso osa "lomatekemisestä" jää aloittelijalle.

Miten kesäloma meni, auttoiko mies lainkaan?

Löytyy niitä äitejäkin, jonka luona lapsi asuu virallisesti. Äiti ei halua olla lapsensa kanssa koulun kesälomasta ( 10vkoa). Kun yhden viikon ja senkin pitkin hampain. Elarit ja lapsilisät kyllä kelpasi siltä ajalta.

Jaaha, se on kesälomat pyörähtäneet jo käyntiin. Laittakaapa kuulumisia eroperheistä. Kuka on joutunut väärin kohdelluksi, ottiko isä tänäkään vuonna lapsia vai viettäjä laadukkaan loman uuden vaimon kanssa.

Mun mielestä huoltajuusasioista sovittaessa kaikki lasten lomat pitäisivät mennä puoliksi: lähin luona 4 vko ja etän luona 4 vko ja toisen luona syysloman, toisen luona hiihtoloman. Jos ei (yleensä) etälle sovi, hän voi maksaa sitten sopivan korvauksen siitä hyvästä (vrt. sanktio jos lähi ei luovuta lapsia sovitusta etälle).

Oma exäni ei koskaan ottanut lapsia kesälomalla (eikä millään muullakaan lomalla), ei myöskään pitänyt sovituista joka toinen viikonloppu kiinni. Kiva siinä sitten selittää lapsille, että eipä näköjään päässyt isä sitten hakemaan.. Mistä tähän ratkaisu?

Uusperheellisenä, lapset jo nyt aikuisia.

Lähivanhempi on käytännössä aina se jolla on lopulta velvollisuus olla lasten kanssa, vaikka 24/7 jos toinen vanhempi ei halua heitä ottaa. Toista ei voi pakottaa. Lapsille tärkeämpää varmasti on, että kokevat edes toisen vanhemman haluavan olla heidän kanssaan, kuin kokemus kahden vanhemman taistelusta josta mielikuva ettei kumpikaan halua.

Onhan se raskasta, mutta ei ikuisesti. Lapset kasvaa, huolien muoto muuttaa samalla muotoaan. Voimat kannattaa keskittää ex:n sijasta itse lapsiin.

Taas sata syytä miksi olla sinkku ja lapseton, kiitos siitä.

Minä olen sivusta katsonut tilannetta, kuinka lähiäiti ei olisi halunnut antaa lapsia isälle eron jälkeen. Tapaamisoikeudesta taisteltiin oikeudessa asti. Vuosien varrella tapaamiset toteutuivat välillä paremmin, välillä huonommin. Koskaan eivät lapset viettäneet isänsä kanssa kokonaista viikkoa kesällä.

Isä löysi uuden puolison ja heidän elämä mukautui, että lapset ovat harvakseltaan. Sitten yksi vuosi, lasten ollessa vähän yli 10 v, kaikki muuttui. Lähiäiti halusikin, että isä ottaa lapsia enemmän ja useammin.

Näin ulkopuolisena ihmettelen, että miten hän voi olettaa, että kaikki hyppivät hänen tahtonsa mukaan? Antaa lapset, kun hänelle sopii. Ei anna lapsia, kun hänelle ei sovi.

Minä en enää odotakaan, että eksä hoitaisi. Liian usein muuttanut suunnitelmia ja tehnyt ohareita. Lapsille (10 ja 7 v) lupaili ottaa viikoksi kesän aikana ja kun kysyin mikä viikko hänelle sopisi, aika kutistui "johonkin viikonloppuun ". Eli yksi viikonloppu koko kesän aikana.

Vierailija kirjoitti:

Et oikein mitään mahda, jos exäsi on tuollainen. Lapset pärjäävät kyllä teineinä sen viikon keskenään, ja se joka tästä ratkaisusta eniten kärsii myöhemmin on exäsi. Lapset kyllä vaistoavat ja ymmärtävät sen, että miksi järjestely on tällainen, ja miksi isä viettää mieluummin lomansa yksin.

Melkein samanlainen kuin mun ex, jolta kysyin lomasuunnitelmia niin vastaus oli ettei hänellä ole perinteisessä mielessä lomia ollenkaan eikä voi niihin itse vaikuttaa (= on opettaja joka on koko kesän opetuksettomalla jaksolla jota ei tietenkään saa kutsua lomaksi)

Vanha juttu, mutta tää oli kyllä paras. =D 

Ja hän tosiaan käyttää aikansa itsensä kehittämiseen, pitkiä päiviä menee siihen että hioo ammattitaitoaan? Ne unohtaa koulun saman tien kun suvivirsi lakkaa kaikumasta, ja menee töihin päivää ennen koulun alkua kattoon pulpetit ojennukseen. 

Vierailija kirjoitti:

Suomi on hieno maa. Lapset jäävät aina äitien taakaksi erotilanteessa ja isä jatkaa poikamieselämäänsä kokeiltuaan epäonnistunutta perheonnea. Juuri tämmöisten takia en haluaisi lapsia ikinä..

Ehkei kannata yleistää. Itse olen kuutena vuoten eron jälkeen pitänyt kaksi lomapäivää ilman lapsia. Tänä kesänä lapset ovat minun kanssa viisi viikkoa lasten ollessa koulussa lomalla. Neljä viikkoa lomailen heidän kanssa. Viikko jää odottamaan, kun en tiedä ensi syys- ja hiihtolomasta. Jos lapset ovat minulla, niin lomailen.