Lue keskustelun säännöt.
Kesäloma ja eroperheet
Olemme sopineet ex-miehen kanssa lastenvalvojalla, että hän on lasten kanssa kesälomalla 2 viikkoa. Tämä saatiin sovittu kovan väännön jälkeen. Häntä lainatakseni "Et taida ymmärtää, miten tärkeä loma on minulle. En halua käyttää siitä pitkää aikaa lasten kanssa". Nyt hän ilmoitti, että ottaa lapset 1 viikoksi kesäkuussa ja 1 viikoksi heinäkuussa. Tuolloin kesäkuussa hän tosin itse on vielä töissä ja lapset keskenään hänen kotonaan päivä. Lapset ovat jo teinejä, joten pärjäävät kyllä. Mutta mietin, että onko tuo aika oikeasti tarkoitettu käytettäväksi näin. En tästä jaksa hänen kanssaan enää tapella. Käynnit lastenvalvojalle ja sovittelussa olivat sen verran rankkoja, etten halua kokea niitä enää ikinä. Mutta kuulisin mielellään mielipiteitä asiasta.
Kommentit (389)
Vierailija kirjoitti:
Miehet on niin loputtoman itsekkäitä! Omien lasteni isä muutti pari vuotta sitten ulkomaille, ja vähäisetkin tapaamiset lähes loppuivat.
Vaimoni halusi eron jo odotusaikana ja nyt olen kahden pikkulapsen yksinhuoltaja! Vauva ja leikki-ikäinen. Naiset on niin loputtoman itsekkäitä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmeellisten sikojen kanssa te lisäännytte. Eikö yhtään käy mielessä, että nuo mölöt periyttävät niukan järkensä ja mahdolliset mielisairautensa jälkeläisille?
Miksi kukaan tarvitsee lomaa omista lapsistaan? Olisitte iloisia, että kuspiä-dädi pysyy kaukana.
Vierailija kirjoitti:
Aatelkaas meitä ydinperheellisiä. Ei meillä ole koskaan mitään omaa lomaa ilman lapsia. Miksi musta tuntuu, että te yh:t saatte kaiken sympatian ja tuen, myös rahallisen. Sekä päälle vielä OMAA lomaa.
Ydinperheessä elävät eivät ymmärrä sitä, millaista on pyörittää ruuhkavuosirumbaa YKSIN. Vaikka rakastan lastani ylikaiken ja viihdyn työssäni, silti välillä harmittaa kun elämässä ei ole mitään omaa.
Ydinperheessä (ainakin yleensä) jaetaan vastuuta edes jollain tasolla: esim.isä laittaa iltapalan, äiti hoitaa nukutuksen. Äiti käy kaupassa ja isä laittaa ruuan ja siivoaa keittiön. Isä vie lapsen puistoon ja äiti pääsee sillä välin harraatamaan. Vuorotellaan aamuherätyksiä, päiväkodista hakuja, jne.Tällä tavoin arkeen syntyy niitä pieniä hengähdystaukoja. Näin se oli minullakin ennen eroa.
Nyt sitten herään, kiskon lapseni hereille, kuskaan päiväkotiin, vietän päivän työkiireissä, josta ajan suoraan päiväkodille. Teen ruuan, pidän seuraa lapselleni loppupäivän, kunnes alkaa iltarumba, jonka saan maaliin siinä 21-22 välillä ja lapsen nukahdettua mietin että jaksanko katsoa edes yhden ohjelman telkkarista vai menenkö suoraan nukkumaan.
Se on oikeasti (keskiverto, kun ei niissäkään aina jakaudu vastuu) ydinperhettä raskaampaa kun ei ole välillä hirveästi mahdollisuutta edes omille ajatuksille saatikka säännölliselle harrastukselle. Lapseni isä ottaa lapsen luokseen yleensä yhden yön joka toinen viikko ja välillä sitten jotain muutaman tunnin hetkiä. Mutta kyllä tässä pyörityksessä kaipaa välillä vähän pidempää hengähdystaukoa, mutta minkäs teet.
Ja kuten sanoin jo aikaisemmin, elämän peruspalikat on kohdillaan, rakastan lastani ylikaiken ja haluan olla hänen kanssa enkä todellakaan puske sitä pois.
Eikä tämä viesti juurikan liity alkuperäiseen aiheeseen. Mutta kun ärsyttää lainatun kaltaiset ydinperheiden urputukset ja vähättelyt siitä miten yh:t ovat huonompia kun kaipaavat omaa aikaa. Se arki vain on yksinkertaisesti erilaista kun on vain yksi aikuinen siellä kotona. Siellä kotona ei ole edes ketään kelle jutella aikuisten asioita vaan ne illan juttelut on sitä pikkukakkosta ja dublolegoa.
Että vähän ymmärrystä nyt.
Istuttiin exän kanssa alas ja katsottii kalentereita. Mä olen nyt lomalla ja exä aloittaa heinäkuun ekan viikon jälkeen. Menee lasten kanssa reissuun pariksi viikkoa. Lapset on isällään oikeastaan heinäkuun, ettei tarvi olla yksin kun olen töissä. Toki mä näen heitä ja he ovat viikonloppuna yötä, mutta muuten exällä päävastuu heinäkuussa. Mulla on ollut tän kesäkuun. Exän vanhemmat ja sit mun vanhemmat tulevat elokuussa muutamaksi päiväksi lasten kanssa olemaan. Exä rakastaa lapsiaan ja näin on menty erosta lähtien.
Vaikka isä ei ota lapsia ollenkaan lomallansa vaikka niin on sovittu,siitä ei tosiaan tapahdu mitään. Jos ei tahdo tavata omaa lasta niin ei äiti sille mitään voi. Näin kävi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hmmm.
Olin kaikki lomani lapseni kanssa. Ex otti pojan kolmeksi viikoksi ja sitten minä. Olin töissä siis kun poika isällään. Kun jäin lomalle poika jäi kanssani.
Pari juhannusta vietin vähän pidennettynä, niin että lomailin yksin.
En edelleenkään ymmärrä tätä järjetöntä itsekeskeisyyden määrää 🤢.
Minäminäminä
Vierailija kirjoitti:
Hmmm.
Olin kaikki lomani lapseni kanssa. Ex otti pojan kolmeksi viikoksi ja sitten minä. Olin töissä siis kun poika isällään. Kun jäin lomalle poika jäi kanssani.
Pari juhannusta vietin vähän pidennettynä, niin että lomailin yksin.
En edelleenkään ymmärrä tätä järjetöntä itsekeskeisyyden määrää 🤢.
Minäminäminä
Puhutko itsestäsi "minäminäminä"?
Kuule, on ihan normaalia olla lasten kanssa kesäloma. Myös juhannuksena. Itselläni ydinperhe eikä meillä ole koskaan kesälomaa, tai muitakaan lomia, ilman lapsia. En edes ajattele muuta vaihtoehtoa. Olen halunnut lapset tehdä, niin haluan olla myös heidän kanssaabn.
Kerran kahteen vuoteen käydään isännän kanssa lomalla kahdestaan.
Mikä teillä yh.lla on siinä että pitää saada olla yksin? Onko se syy eroon kenties? Ette kestä omien lastenne seuraa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hmmm.
Olin kaikki lomani lapseni kanssa. Ex otti pojan kolmeksi viikoksi ja sitten minä. Olin töissä siis kun poika isällään. Kun jäin lomalle poika jäi kanssani.
Pari juhannusta vietin vähän pidennettynä, niin että lomailin yksin.
En edelleenkään ymmärrä tätä järjetöntä itsekeskeisyyden määrää 🤢.
MinäminäminäPuhutko itsestäsi "minäminäminä"?
Kuule, on ihan normaalia olla lasten kanssa kesäloma. Myös juhannuksena. Itselläni ydinperhe eikä meillä ole koskaan kesälomaa, tai muitakaan lomia, ilman lapsia. En edes ajattele muuta vaihtoehtoa. Olen halunnut lapset tehdä, niin haluan olla myös heidän kanssaabn.
Kerran kahteen vuoteen käydään isännän kanssa lomalla kahdestaan.
Mikä teillä yh.lla on siinä että pitää saada olla yksin? Onko se syy eroon kenties? Ette kestä omien lastenne seuraa?
Osallistu sitten keskusteluun, kun osaat lukea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hmmm.
Olin kaikki lomani lapseni kanssa. Ex otti pojan kolmeksi viikoksi ja sitten minä. Olin töissä siis kun poika isällään. Kun jäin lomalle poika jäi kanssani.
Pari juhannusta vietin vähän pidennettynä, niin että lomailin yksin.
En edelleenkään ymmärrä tätä järjetöntä itsekeskeisyyden määrää 🤢.
MinäminäminäPuhutko itsestäsi "minäminäminä"?
Kuule, on ihan normaalia olla lasten kanssa kesäloma. Myös juhannuksena. Itselläni ydinperhe eikä meillä ole koskaan kesälomaa, tai muitakaan lomia, ilman lapsia. En edes ajattele muuta vaihtoehtoa. Olen halunnut lapset tehdä, niin haluan olla myös heidän kanssaabn.
Kerran kahteen vuoteen käydään isännän kanssa lomalla kahdestaan.
Mikä teillä yh.lla on siinä että pitää saada olla yksin? Onko se syy eroon kenties? Ette kestä omien lastenne seuraa?
Kinaat edellämainitun kanssa, vaikka olette samaa mieltä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aatelkaas meitä ydinperheellisiä. Ei meillä ole koskaan mitään omaa lomaa ilman lapsia. Miksi musta tuntuu, että te yh:t saatte kaiken sympatian ja tuen, myös rahallisen. Sekä päälle vielä OMAA lomaa.
Kateus taas huipussaan😖
Kyllä ne äiditkin osaa hyljeksiä lapsiaan. Meidän uusperheessä minun lapset ovat viikko-viikkojärjestelyllä, joka toimii kesäisinkin, mutta tietenkin joustetaan puolin ja toisin jos toisella on vaikka jotain sukujuhlia jonne haluaa lapset mukaan tai omia menoja lapsiviikolla. Kaikki toimii oikein hyvin. Miehen eksä puolestaan väenvängällä halusi lähihuoltajuuden silloin kun mies alkoi seurustelemaan minun kanssani (sitä ennen mies oli lähi), ja mies liian kilttinä suostui kun ei halunnut mitään oikeustappelua. Sen jälkeen on paljastunut, ettei äitiä kiinnosta edelleenkään viettää lasten kanssa yhtään aikaa. Arkipäivät menee päivät hoidossa ja illat mummon kanssa ja kaikki viikonloput, vapaapäivät, arkipyhät ja lomat taas lapset tulevat tänne vaikka olisi muuta sovittu. Sääliksi käy lapsia, kun tilanne selvästi heitäkin haittaa. Tympii myös se, että usein ollaan jo suunniteltu jotain yhteistä tekemistä, mutta se sitten peruuntuukin kun lasten äitiä ei huvittanutkaan viettää heidän kanssaan aikaa. En vaan ymmärrä vanhempia (niin äitejä kuin isiä), jotka kykenevät olemaan niin sydämettömiä omia lapsiaan kohtaan ja kohtelemaan heitä kuin heittopussia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kakkahattutäti kirjoitti:
Ei traumatisoi, mutta kyllä tuon ikäiset lapset osaavat jo itse päättää, milloin ja miten haluavat isäänsä nähdä.
Olen itse eroperheen lapsi, ja minulla oli turvallinen ja hyvä koti. Koskaan ei ollut sellaista tunnetta, että äiti haluaa työntää meidät isälle, jotta itse saisi olla rauhassa ja viettää lomaa.
En olisi suostunut sellaiseen, eikä tarvitse Ap:n lastenkaan suostua. Eivät lapset ole mitään heittopusseja.
Ei vanhemmilla voi olla lomaa lapsista. Kyllä lapsilla on oikeus asua omassa kodissaan ja viettää myös loma-ajat kotona, jos niin haluavat.
Oksettaa nämä ”omaa aikaa” haluavat vanhemmat. Taitaa olla uusi kumppani ja laatuaika tärkeämpää...
Kuinka voit puhua noin julmasti? Täällä on totaaliyhäreitäkin ja kehitysvammaisten äitejä. Ja kyllä nyt muutenkin valtaosa vanhemmista palautuu ja aivot lepää, kun voi levätä vastuusta ja 24/7 saatavilla olosta. Ei se tarkoita, ettei rakastaisi niin julmetusti lapsiaan. Eri asia ovat nämä täydet sluibailijat, jotka eivät edes yritä rakentaa kaunista suhdetta lapsiinsa ja toteuttaa vastuullisen huoltajan roolia, vaan himoitsevat vain helppoa elämåä ja sitä kuuluisaa omaa aikaa.
Todella julmasti täällä osa äideistä panettelee toisiaan, btw. Oltaisko nyt, hyvät naiset, vähän kiltimpiä toisillemme kuitenkin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aatelkaas meitä ydinperheellisiä. Ei meillä ole koskaan mitään omaa lomaa ilman lapsia. Miksi musta tuntuu, että te yh:t saatte kaiken sympatian ja tuen, myös rahallisen. Sekä päälle vielä OMAA lomaa.
Kateus taas huipussaan😖
Älkää huoliko. Täällä pahnan pohjalla ollaan me totaaliyhärit Alias "Oma vika, kun menit tekemään lapsen väärän miehen kanssa"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aatelkaas meitä ydinperheellisiä. Ei meillä ole koskaan mitään omaa lomaa ilman lapsia. Miksi musta tuntuu, että te yh:t saatte kaiken sympatian ja tuen, myös rahallisen. Sekä päälle vielä OMAA lomaa.
Kateus taas huipussaan😖
Harva kadehtii eroperheitä. Lähinnä hirvittää miten joissain eroperheissä lapset muuttuvat ylimääräisiksi vaivoiksi ja heidän kanssaan vitetty aika minimoidaan. Kaikissa eroperheissä ei niin onneksi käy.
Itsekin eronnut ja pahinta ehdottomasti erossa on se etten saa asua koko ajan lasten kanssa! Toki ihanaa että heillä on rakastava isä mutta usein itken kun ovat lähteneet isälle vaikka näemme myös isäviikoilla.
Onhan sekin kivaa rakastella ja kuherrella miesystävän kanssa mutta vaihtaisin milloin vain tämän kaiken siihen että elän lasteni kanssa arkea päivittäin.
Uskon että suurimmalla osalla näin. Saattaapa joku minustakin ajatella että siellä vaan nauttii kahdestaan uuden miehensä kans. Joo. Kysykää ensin ennenku juoruatte. Lapsista erossa olo on mulle kamalaa.
Monesti naiset näkevät eron ratkaisuna jakaa vanhemmuus tasapuolisemmin. Lapsen näkökulmasta toimii helkkarin huonosti. Pahimmassa tapauksessa lapsi viettää puolet ajasta vanhemman kanssa, joka ei halua olla vanhempi. Hän tuntee joka minuutti olevansa ei-toivottu taakka, joka on kaiken hyvän ja kivan esteenä. Oletteko joskus olleet vieraana kyläpaikassa, jossa tunnette että ette ole toivottuja vieraita? Miettikää, miltä tuntuu kokea sitä tunnetta omassa kodissa oman vanhemman kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hmmm.
Olin kaikki lomani lapseni kanssa. Ex otti pojan kolmeksi viikoksi ja sitten minä. Olin töissä siis kun poika isällään. Kun jäin lomalle poika jäi kanssani.
Pari juhannusta vietin vähän pidennettynä, niin että lomailin yksin.
En edelleenkään ymmärrä tätä järjetöntä itsekeskeisyyden määrää 🤢.
MinäminäminäPuhutko itsestäsi "minäminäminä"?
Kuule, on ihan normaalia olla lasten kanssa kesäloma. Myös juhannuksena. Itselläni ydinperhe eikä meillä ole koskaan kesälomaa, tai muitakaan lomia, ilman lapsia. En edes ajattele muuta vaihtoehtoa. Olen halunnut lapset tehdä, niin haluan olla myös heidän kanssaabn.
Kerran kahteen vuoteen käydään isännän kanssa lomalla kahdestaan.
Mikä teillä yh.lla on siinä että pitää saada olla yksin? Onko se syy eroon kenties? Ette kestä omien lastenne seuraa?
Ihan samaa ihmettelen. Tätä tarvetta olla ilman lapsia. Itse kyllä vietän mieluiten lomat lasteni kanssa, eronneena tai ei. Ihmeellisiä asioita.
En ole eronnut, mutta jos eroaisin, lapset voisivat aina olla kotona. Omaa aikaa saa esiteinien kanssa ihan tarpeeksi, ei sitä varten mitään erillisiä omia lomia tarvita.
Miehen lapset on täällä 2vko lasten kesälomasta, niin kuin sopimuksessa lukee. Lasten äiti sitten määrää että viikot pitää olla kesäkuussa, koska hän haluaa lomailla sillon. Noh, miehen loma on heinäkuussa tänä vuonna, niin otti sitten työaikapankista ja työlistajärjestelyinä sopivat vapaat ja työvuorot tuolle 2 viikolle, ja lomailee itse sitten 4vko heinäkuussa. Nyt tämä harmittaa lasten äitiä, vaikka äiti itse määräsi että pakko ottaa lapset kesäkuussa. Miehellä kuulemma liikaa omaa lomaa. Tuleehan ne tietysti heinäkuussa ihan normaalit käynnit kuitenkin. No ensi vuonna me määrätään ne viikot jolloin lapset tulee tänne, ja jos ei kelpaa, niin ei sitten!
Onneksi on vielä vanhempia, eronneita tai yhdessä, jotka haluavat viettää aikaa lastensa kanssa. Aika karua tämä pompottelu ja yritys saada lapset pois oman elämän tieltä. Surullista miten moni kokee lastensa olevan taakka ja rasittava vastuu.
EN ole ikinä ymmärtänyt kommenttia jossa omaa lasta vahditaan. Onko isä vain lapsenvahti? :O