Lue keskustelun säännöt.
Kertokaa tähän omia pahimpia köyhyyskokemuksianne. Itse olen joutunut ottamaan wc-paperia huoltoasemalta
07.04.2019 |
ja joskus pyyhkimään jopa siihen pahvihylsyyn. Meikkejä en voi juuri ostaa, käytän jopa 10 vuotta vanhoja luomivärejä. Tänään kaivoin haarukalla pölypussia tyhjemmäksi, ettei tarvitse ostaa uusia kun ovat niin kalliita.
Kommentit (1063)
Sain 4 isoa pulloa rasvoja (body lotion ja käsivoidetta) galluppien palkkioina. Lisäksi olen saanut lahjakortteja mm. McDonald's. Kannattaa vastata, etenkin pitkiin kyselyihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Menin kerran kaupan kassalle lauantai aamuna piiitkän ja väsyttävän työviikon jälkeen. Oli kesä ja köpöttelin sinne koiran kanssa.
Hain ostokset, mäyräkoiran 12 kpl karhua, joita silloin vielä sai onnellisesti pulloissa. Sekä paketti koiran makkaraa.
Kassa toljotti mua hetken tyhmän näköisenä ja kysäisi, että tuollako nälkä lähtee ?
Vastasin: Ei mulla nälkä ole, vaan jano
Maksoin ja häippäisin hölmistyneen kassan ohi pihalle, annoin koiralle puolet makkarasta. Perässä tuli joku joka oli ottanut kassan höpinät tosissaan ja oli kai jotain ruokaa tarjoamassa.
Näki koiran makkaransa kanssa ja oli ihan, että aijaa ahaa joo .. okei, et sä sitten tarviikaan mitään ..
Sinccis
Saatoin tietty näyttää rankan työviikon jälkeen "vähän" poikki olevalta ;)
Sinccis
Se, kun lapsen opettaja haukkui lapsen hiihtopäivänä koulussa, että miksi sinulla ei ole hiihtopukua, kyllä pitää olla hiihtopuku! Lapsella oli päällään ainoa omistamansa talvitakki ja siskon vanhat ulkohousut. Olin tuohon aikaan niin uupunut, etten jaksanut lähteä jututtamaan opettajaa. Onko se nyt muka lapsen vika, jos monen lapsen yksinhuoltajaäidin tekee tiukkaa hommata lapsille edes se yksi talvitakki per nenä? Olisi tullut suoraan haukkumaan minut eikä lasta. Lapset kävivät kaupungin ns. parempaa koulua, jossa suuri osa lapsista oli upporikkaista perheistä.
Opiskeluaikoina 90-luvulla kaverin kanssa meillä oli kuitenkin kk bussikortit. Matkustimme toiselle puolelle lääniä syömään mun isälle makkarakeittoa. Sitten veitsellä tyhjensin säästöpossua, että sain jotain markkoja, jopa kympin kolikoita löytyi!
Koulusta varastimme vessapaperia. Ja joskus kahvilasta (anteeksi).
Olin myös mestari tekemään ruokaa öljystä, sipulista ja porkkanoistapaistamalla pastan kanssa. Mausteita toki oli, currya ja suolaa vaan ja tulee tosi hyvää näillä aineksilla!
Nykyään olen hyvin toimeentuleva mutta katson edelleen hintoja ja elän säästeliäästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itkettää. Mihin tämä maa on menossa?
Höpö. Esim opiskeluaika on tiukkaa, varsinkin jos et ota opintolainaa. Kaikki keinot sallittuja! Itse ilen opiskellut 25v sitten ja myös silloin oli nälkä, ei liity nykyiseen maailmanmenoon.
Hankkikaa vyvät ihmiset kuukuppi! Maksaa itsensä takaisin jo muutamien kuukaitisten aikana. Lisäksi ekologinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hankkikaa vyvät ihmiset kuukuppi! Maksaa itsensä takaisin jo muutamien kuukaitisten aikana. Lisäksi ekologinen.
okei, vähän epäilen mutta kaipa se on kokeiltava tätäkin vinkkiä, t. seppo
Tuli kerran kaveri käymään kylässä ja kysyi,"onksul mitään ruokaa, on ihan kamala nälkä" Ja mulla oli komerossa vain hiirenpapanoita ja jääkaapissa valo...
Päätettiin sitten lähteä ongelle, kaivettiin matoja maasta ja eikun venerantaan, matkalla löytyi polunvarresta puoli muovikassillista kanttarelleja, muovikassillinen tyhjiä panttitölkkejä ja kalojakin saatiin järveltä parikymmenta ahvenenvonkaletta.
Tölkit kun vietiin kauppaan, niillä saatiin iso sipuli ja purkki kermaa. Perunat käytiin varastamassa yhden tukijussin pellosta!
Mutta hyvää oli.. Oikein gourmet ruokaa ; Savustettuja ahvenia, kanttarellikastikkeessa perunoiden kera ja juomana raikasta alkoholitonta valkoviiniä (vettä) "kun ei ollut paikalla ketään joka olisi veden taikonut viiniksi"
Kyllä tuohon aikaan oli muulloinkin köyhää, kerran jopa söin koiran raksuja(kuivamuona-nappuloita), kun muuta ei ollut... ja oli nälkä..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole kertonut olevani työtön. Olen yrittäjä ja työtä teen ahkerasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valitettavasti minun kohdallani köyhyyden voi sanoa johtuvan jonkinlaisesta "negatiivisesta säätykierrosta"Vielä muutamia vuosia sitten tilanteeni oli ihan hyvä. Valmistuin yliopistosta, sain oman alani töitä, perustin perheen. Sitten kaikki muuttui. Sairastuin syöpään ja vaikeaan masennukseen. Töistä tuli kenkää. Tietenkin tiedän, että irtisanominen oli laiton, mutta sillä alalla jolla olen, ei ole "varaa" saada rettelöitsijän mainetta.
Mies lähti ja yhtäkkiä olin kahden lapsen köyhä ja sairas yh-äiti. Olen ollut jo vuosia kuntoutustuella, koko ajan saa stressata siitä, jatketaanko tukea vai ei. Syöpä parani, masennus vain syvenee, silti saa koko ajan olla todistelemassa omaa sairauttaan.
En kuitenkaan aio antaa periksi, vaikka välillä tämä kuorma tuntuu kohtuuttomalta kantaa. Itsemurha on käynyt mielessä. Yritän uskoa siihen, että toivun ja pääsen takaisin työelämään. Haluan uskoa siihen, että jossain on niin ymmärtäväinen työnantaja, joka ei vaadi aukotonta CV:tä.
Tragikoomisinta on ehkä se, että olen lähtöisin varakkaasta perheestä. Isäni on narsisti, jonka puolesta lapseni saisivat vaikka kuolla nälkään - äitini on vaikeneva narsistin uhri. Koko "hienolle" suvulleni minä olen vähän sellainen hyshys - tapaus, virtahepo olohuoneessa. Sairas, köyhä -epäonnistunut. Tapaamiset sukulaisten kanssa ovat kiusallisia ja yleensä puhutaan vain säästä. Eipä kenenkään tarvitse tietenkään aikuista ihmistä auttaa, mutta omien vanhempien totaalinen kylmyys ja välinpitämättömyys tuntuu kieltämättä aika pahalta.
Mitenköhän sitä toivoa oikein jaksaisi pitää yllä? Ja muistakaa kaikki terveet, oman elämänne supersankarit -ylhäältä on pitkä matka alas.
Pahoittelen kirjoitusvirheitä yms. En jaksa käydä kirjoitustani suurennuslasin kanssa läpi.
Pahoitteluni, toivottavasti vanhempasi heltyvät ja auttavat.
Kiitokset kauniista sanoistasi. Karu fakta on kuitenkin se, ettei isäni parane koskaan narsismistaan. Viime syksynä äitini osti vanhimmalle lapselleni laadukkaat kumisaappaat. Isäni sai tietää ja soitti minulle aikamoisen puhelun. Muistan sellaisia sanoja kuin"luuseri", "pummi", "surkimus, joka on häpeäksi omille vanhemmilleen". No, kituuttelin jonkin aikaa ja maksoin ne kumisaappaat äidilleni.
Jonkinlainen "perverssi" lohtu minulle on, että lapseni tulevat jonain päivänä perimään isovanhemmiltaan huomattavan omaisuuden. Isäni ei edes ymmärrä pistää omaisuuttaan "haisemaan", hän ei taatusti haluaisi antaa minulle/lapsilleni senttiäkään, mutta narsistessa ylimielisyydessään hän ei kykene myöntämään itselleen omaa kuolevaisuuttaan.
Ei, en odota perintöä. Haluaisin tehdä TYÖTÄ. Ihan mitä tahansa, hyvän tavan mukaista työtä, josta maksetaan sellaista palkkaa, joka mahdollistaa perustarpeiden tyydyttämisen. Haavelen tällä hetkellä siitä, että voisin mennä silmälääkäriin ja saisin silmälasit. Myös hammaslääkäriin pitäisi päästä - haluamaani hoitoa ei saa julkiselta puolelta. Hampaat ovat aika kurjassa kunnossa syöpähoitojen jäljiltä. Lasten sellaiset perustarpeet kuin terveellinen ruoka ja vaatetus, pystyn kituutellen järjestämään. Joten en usko, että olen ihan pahimmassa jamassa oleva köyhä. Vaikka mitä sillä on väliä köyhyyskeskustelussa? Välillä tuntuu siltä, että köyhienkin välillä on käynnissä joku ihmeellinen "kilpailu". Kuka on kaikista köyhin, kenellä on kurjempaa kuin itsellä? Eiköhän mieluummin olla samassa veneessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joudun lukemaan lehtiä kirjastossa, koska minulla ei ole edunvalvojan mukaan varaa tilata mitään lehteä itselleni. Ruokarahaakin hän lähettää minulle aina niin vähän, että se riittää aina hädin tuskin ruokaan ja välttämättömiin hygieniatarvikkeisiin, vaikka ostan aina halvinta shampoota, halvinta vessapaperia ja niin halpoja ruoka-aineita kuin suinkin mahdollista. Esimerkiksi leivistä, lihoista ja juustoista joudun ostamaan aina kilohinnaltaan halvinta tuotetta mausta ja terveellisyydestä välittämättä. Mitään puhettakaan ei ole, että voisin koskaan ostaa itselleni mitään ylimääräistä tai hemmotella itseäni edes suklaapatukalla, jäätelöllä, karkkipussilla, lehden irtonumerolla, limsapullollisella tai energiajuomatölkillisellä koskaan. Uusia vaatteita en ole omilla rahoilla ostanut itselleni yli vuoteen, koska edunvalvojan mukaan niihin ei ole rahaa. Sukulaisilta olen saanut onneksi pari pyjamaa, alushousuja, sukkia ja t-paitoja lahjaksi esim. jouluna ja viime syntymäpäivänäni kun kävimme yhdessä niitä ostamassa, että minä sain valita vaikka sopivan kokoisia alusvaatteita tietyllä hinnalla ja vaikka veljeni sitten maksoi ne. Se oli hänen ja avopuolisonsa syntymäpäivälahja minulle. Naapureilta sain kesällä omenoita ja marjoja säilykkeinä halvalla hinnalla viime kesänä ja syksynä.
Pahimpia köyhyyskokemuksia:
Asuin vuokralaisena omakotitalon yhdessä huoneessa. Söin nälkääni vuokraisännän raakoja perunoita (varastin)...
Samoin tuli popsittua vuokraisännän pakastimesta leipomon tehtaanmyymälästä irtotavarana ostettuja donitseja. Oli oikeasti nälkä, eikä rahaa ollut.
Kuljin myös samoilla nahkaisilla kesäkengillä ties monetta vuotta. Talven tultua yritin paikkailla teipillä kengän kärjessä ollutta isoa reikää.
Aikaa tuosta ihanasta ajasta rapiat 20 vuotta.
Penskana söin voista, vehnäjauhoista ja sokerista tehtyä mössöä. Korvasi karkin.
Jouluna saatiin 1 lahja per pää. Ostin itselleni toisen lahjan, jotta voisin sanoa koulukavereille saaneeni 2 lahjaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hankkikaa vyvät ihmiset kuukuppi! Maksaa itsensä takaisin jo muutamien kuukaitisten aikana. Lisäksi ekologinen.
Voiko sitä syödä nälkäänsä?
Join käsidesiä koska ei ollut varaa Alkon tuotteisiin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hankkikaa vyvät ihmiset kuukuppi! Maksaa itsensä takaisin jo muutamien kuukaitisten aikana. Lisäksi ekologinen.
Voiko sitä syödä nälkäänsä?
Voi. Kuukupin sisältöön sekoitetaan vehnäjauhoja, ja seos paistetaan pannulla.
Asuin vanhan kyläkaupan yläkerrassa. Kauppiaat oli tosi mukavia. Huomasivat varmaan rahattomuuteni ja sain siivota kaupan aamuisin. Maksoivat pimeästi pari kymppiä ruokarahaa.
Siis kuvitteleeko joku oikeesti että tt-tukea saa sen perusosan verran eli ~ 500e????
Se tt-tukihan on KAIKKI tulot miinus HYVÄKSYTTÄVÄT menot sisältäen myös sen perusosan. Menoihin luetaan vuokrasta n. 80%, kohtuulliset lääke ja sähköt.
Eli vain täysin tuloton voi saada sen perusosan verran tt-tukea, muut saa sen mikä on miinuslaskun erotus.
Toki saa maksusitoumuksen apteekkiin,mutta se ei kata kaikkia reseptilääkkeitä saati mitään käsikauppatavaraa kuten lisävitamiinit tai särkylääke.
Eikä sähkölaskusta katsota välttämättä kuin esim 80% eli ei koko summaa.
Kelalta löytyy laskuri jola voi ihan itse laskea mitä see tt-tuki on milläkin rahalla.
Ei tarvii mutuilla...
"Köyhät ovat aina keskuudessamme" sanottiin jo vuosisadan alussa.
Köyhä on hyvin harvoin köyhä siksi, että on holtiton. Nykypäivän köyhä osaa kyllä kaikki ruuanlaittoniksit yms.
Ihan turha tulla kenenkään oman elämänsä Susanna Kosken selittämään vinkkejä tms. Kun ei ole mitään omakohtaista kokemusta.
Nykypäivän köyhyys on ihan toista kuin sata vuotta sitten...
Meinaat että täällä satavuotiaat kirjoittelee?
Sorry, mutta kaikki mun tietämät köyhät on joko niitä, joiden köyhyys on vain hetkellistä.
Tai sitten niitä, joiden rahat tukipäivänä menee hömppään ja osamaksuihin, joilla myös on ostettu ihan liian kallista niille tuloille. Kun ajatellaan että mitä kokee ansaitsevansa, eikä eletä sen mukaan mitä tulot todella on. Ihan normia mm syödä ulkona, ja sitten yllättyä, kun ei ne rahat riittäneet TÄLLÄKÄÄN kertaa.
Voihan sitä myydä kun ei kerro kenellekään. Mutta vaikka myisi sillä 1 eurolla, niin olisihan sitä monta vuotta kuitenkin käyttänyt perunoiden viljelyyn ;)
Et ehkä ymmärtänyt ideaani. Mutta kun ei mua kiinnosta veivata byrokraattien kanssa, niin mielummin ostaisin suoraan muutaman tonnin tontin itselleni. Problem solved.
Sinccis