Kertokaa tähän omia pahimpia köyhyyskokemuksianne. Itse olen joutunut ottamaan wc-paperia huoltoasemalta

90-luvun laman aikana työttömänä nukuin päivät kun lapsi oli koulussa, ettei tulisi nälkä. Söin 2 kertaa päivässä, aamupalan ja päivällisen, että lapsi saisi hyvää ruokaa, välipalan, päivällisen ja iltapalan.

Äänestin persuja ja sain Arskalta siitä hyvästä tupakan

Ei ole varaa heti ostaa kerralla kaikkia hopeisia aterimia

Täälläkin joku kortsuihme mollaa köyhyyttä.

Köyhän ihmisen realiteetit iski taas vasten naamaa.

Lähisukulainen kuoli ja hautajaiset ovat kuun lopulla.

Toivoin, että olisi ollut ensi kuun alussa, mutta ei.

Kukat maksavat viidestäkympistä ylöspäin. Ei ole autoa ja olen sinkku, matkat vielä päälle tai pyytää (anella) kyytiä joltain.

Joudun lainaamaan kukkarahat ja maksamaan ensi kuussa.

Olen vanhempi ihminen ja synttäreitä ja hautajaisia on vuodessa monia, joko jäädä aina pois tai elää vielä niukemmin.

Helpotus on, että mustia vaatteita on ja tuttavalta saatu kelvollinen takki.

Monet eivät käsitä, että ihan tavalliset normaaliin sosiaaliseen elämään kuuluvat asia tuovat lisäahdistusta köyhälle.

Seuraava rahaongelma on lakkiaiset, niiden lahja ja oma vaatetus, onneksi samalla paikkakunnalla. Mustilla vaatteilla ei voi sinne mennä kun muilla vaaleat kesävaatteet. Myös tulee samoja ihmisiä, hautajaisvaatteilla ei voi siksikään mennä.

Iloinen juhla, mutta taloudellinen puoli ahdistaa.

Joku sanoi, että ei kait joka kuussa jotain ylimääräistä ole, tuntuu, että on. Ainakin jos jossain kuussa ei ole niin takuuvarmasti on sitten joku isompi meno vastassa.

Vaikka tuo 500 euroa riittäisikin perusasioihin, niin jo 50 euron ylimääräinen tekee ison loven, saati isompi.

Ihmettelen normaali-ihmisiä jos heillä on niin tasainen elämä, ettei koskaan mene rahaa muuhun kuin ruokaan, asumiseen ja pieniin perusasioihin. Eikö heillä ole mitään sosiaalista elämää?

Kuukaudesta ja vuodesta toiseen, siltä ainakin tuntuu kun lukee joidenkin kehumista, että ihan hyvin ihminen elää pienellä rahalla. Niin, pienen ajan tai väliaikaisesti.

Perheeni oli rakentanut toisen omakotitalonsa. Lainaehdot olivat 1970-luvulla todella kauheat.

Jouluaattona uudessa, keskeneräisessä kodissamme  minä, kuopus, 7 v., olin ainoa, joka sai joululahjan. Sininen suklaalevy.

Kun valitin, että sain ainoastaan pelkän suklaalevyn, isä kertoi, että hänellä oli sellainen joulu, että sai vain yhden omenan.

Vietin koko loppujouluaaton peiton alla itkemässä, että "isi sai vain sen pelkän omenan". Myöhemmin vanhempana sain tietää, että oli sota-ajasta kysymys.

Opiskeluaikoina tietenkin ne vessapaperien pöllimiset.

Sitten oli sekin kerta, kun opiskelijana funtsailin, ostaisinko viimeisillä kolikoilla tonnikalapurkin vai viiliä.

Opiskelija-asuntoni ovikello soi. Reipas miehenalku oli myymässä vappukukkia. Ei ollut varaa ostaa, joten vain ystävällisyyttäni päätin edes jututtaa miekkosta: no, montako olet jo myynyt? "23, mut tää on nyt sit jo 24.!" Mitäpä siihen vastaan väittämään...:)

Vierailija kirjoitti:

Köyhän ihmisen realiteetit iski taas vasten naamaa.

Lähisukulainen kuoli ja hautajaiset ovat kuun lopulla.

Toivoin, että olisi ollut ensi kuun alussa, mutta ei.

Kukat maksavat viidestäkympistä ylöspäin. Ei ole autoa ja olen sinkku, matkat vielä päälle tai pyytää (anella) kyytiä joltain.

Joudun lainaamaan kukkarahat ja maksamaan ensi kuussa.

Olen vanhempi ihminen ja synttäreitä ja hautajaisia on vuodessa monia, joko jäädä aina pois tai elää vielä niukemmin.

Helpotus on, että mustia vaatteita on ja tuttavalta saatu kelvollinen takki.

Monet eivät käsitä, että ihan tavalliset normaaliin sosiaaliseen elämään kuuluvat asia tuovat lisäahdistusta köyhälle.

Seuraava rahaongelma on lakkiaiset, niiden lahja ja oma vaatetus, onneksi samalla paikkakunnalla. Mustilla vaatteilla ei voi sinne mennä kun muilla vaaleat kesävaatteet. Myös tulee samoja ihmisiä, hautajaisvaatteilla ei voi siksikään mennä.

Iloinen juhla, mutta taloudellinen puoli ahdistaa.

Joku sanoi, että ei kait joka kuussa jotain ylimääräistä ole, tuntuu, että on. Ainakin jos jossain kuussa ei ole niin takuuvarmasti on sitten joku isompi meno vastassa.

Vaikka tuo 500 euroa riittäisikin perusasioihin, niin jo 50 euron ylimääräinen tekee ison loven, saati isompi.

Ihmettelen normaali-ihmisiä jos heillä on niin tasainen elämä, ettei koskaan mene rahaa muuhun kuin ruokaan, asumiseen ja pieniin perusasioihin. Eikö heillä ole mitään sosiaalista elämää?

Kuukaudesta ja vuodesta toiseen, siltä ainakin tuntuu kun lukee joidenkin kehumista, että ihan hyvin ihminen elää pienellä rahalla. Niin, pienen ajan tai väliaikaisesti.

Ymmärrän, että on ikävää kun ei ole rahaa, mutta kuulostaa kyllä aika erikoiselta. Hautajaisiin voi mielestäni viedä vaikka yhden punaisen ruusun (ei varmasti maksa viittäkymppiä) tai sitten voi yksinkertaisesti olla viemättä mitään.

Lakkiaisiin löytyy varmasti jostain kirppikseltä muutamalla eurolla vaalea yläosa, mikään ei estä käyttämästä esim. mustaa hametta. Eikä sille ylioppilaalle tarvitse lahjaksi viedä kuin pari kymppiä, jos muuhun ei ole varaa. Tai edes sitä.

Vierailija kirjoitti:

Köyhän ihmisen realiteetit iski taas vasten naamaa.

Lähisukulainen kuoli ja hautajaiset ovat kuun lopulla.

Toivoin, että olisi ollut ensi kuun alussa, mutta ei.

Kukat maksavat viidestäkympistä ylöspäin. Ei ole autoa ja olen sinkku, matkat vielä päälle tai pyytää (anella) kyytiä joltain.

Joudun lainaamaan kukkarahat ja maksamaan ensi kuussa.

Olen vanhempi ihminen ja synttäreitä ja hautajaisia on vuodessa monia, joko jäädä aina pois tai elää vielä niukemmin.

Helpotus on, että mustia vaatteita on ja tuttavalta saatu kelvollinen takki.

Monet eivät käsitä, että ihan tavalliset normaaliin sosiaaliseen elämään kuuluvat asia tuovat lisäahdistusta köyhälle.

Seuraava rahaongelma on lakkiaiset, niiden lahja ja oma vaatetus, onneksi samalla paikkakunnalla. Mustilla vaatteilla ei voi sinne mennä kun muilla vaaleat kesävaatteet. Myös tulee samoja ihmisiä, hautajaisvaatteilla ei voi siksikään mennä.

Iloinen juhla, mutta taloudellinen puoli ahdistaa.

Joku sanoi, että ei kait joka kuussa jotain ylimääräistä ole, tuntuu, että on. Ainakin jos jossain kuussa ei ole niin takuuvarmasti on sitten joku isompi meno vastassa.

Vaikka tuo 500 euroa riittäisikin perusasioihin, niin jo 50 euron ylimääräinen tekee ison loven, saati isompi.

Ihmettelen normaali-ihmisiä jos heillä on niin tasainen elämä, ettei koskaan mene rahaa muuhun kuin ruokaan, asumiseen ja pieniin perusasioihin. Eikö heillä ole mitään sosiaalista elämää?

Kuukaudesta ja vuodesta toiseen, siltä ainakin tuntuu kun lukee joidenkin kehumista, että ihan hyvin ihminen elää pienellä rahalla. Niin, pienen ajan tai väliaikaisesti.

Nykyään on ihan normaalia viedä yksi ruusu hautajaisiin.

Ei oo tarvinnut varastaa. Käsisuihku loistava keksintö ja sen jälkeen pyyhkiä vaikka sukanvarteen jos ei oo muistanut ostaa paperia.

Vierailija kirjoitti:

Köyhän ihmisen realiteetit iski taas vasten naamaa.

Lähisukulainen kuoli ja hautajaiset ovat kuun lopulla.

Toivoin, että olisi ollut ensi kuun alussa, mutta ei.

Kukat maksavat viidestäkympistä ylöspäin. Ei ole autoa ja olen sinkku, matkat vielä päälle tai pyytää (anella) kyytiä joltain.

Joudun lainaamaan kukkarahat ja maksamaan ensi kuussa.

Olen vanhempi ihminen ja synttäreitä ja hautajaisia on vuodessa monia, joko jäädä aina pois tai elää vielä niukemmin.

Helpotus on, että mustia vaatteita on ja tuttavalta saatu kelvollinen takki.

Monet eivät käsitä, että ihan tavalliset normaaliin sosiaaliseen elämään kuuluvat asia tuovat lisäahdistusta köyhälle.

Seuraava rahaongelma on lakkiaiset, niiden lahja ja oma vaatetus, onneksi samalla paikkakunnalla. Mustilla vaatteilla ei voi sinne mennä kun muilla vaaleat kesävaatteet. Myös tulee samoja ihmisiä, hautajaisvaatteilla ei voi siksikään mennä.

Iloinen juhla, mutta taloudellinen puoli ahdistaa.

Joku sanoi, että ei kait joka kuussa jotain ylimääräistä ole, tuntuu, että on. Ainakin jos jossain kuussa ei ole niin takuuvarmasti on sitten joku isompi meno vastassa.

Vaikka tuo 500 euroa riittäisikin perusasioihin, niin jo 50 euron ylimääräinen tekee ison loven, saati isompi.

Ihmettelen normaali-ihmisiä jos heillä on niin tasainen elämä, ettei koskaan mene rahaa muuhun kuin ruokaan, asumiseen ja pieniin perusasioihin. Eikö heillä ole mitään sosiaalista elämää?

Kuukaudesta ja vuodesta toiseen, siltä ainakin tuntuu kun lukee joidenkin kehumista, että ihan hyvin ihminen elää pienellä rahalla. Niin, pienen ajan tai väliaikaisesti.

Vanhempi ihminen, joka ei omista yhtä siistiä vaatekertaa? Vaalea huivi lakkiaisiin ja musta huivi hautajaisiin, niin menisi hyvin yhdelläkin vaatekerralla. Hautajaisiin riittää yksi ruusu, lakkiaisiin voi osallistua sukulaisten keräykseen (eikö melkein kaikki kerää ylioppilaalle nimenomaan rahaa). Ei se lahjan saaja tarkkaan tule tietämään kuka antoi 20 e ja kuka 50 e.  Ja jos tietävät köyhäksi, kukaan ei edellytä suurta summaa.

Jos taas pitää esittää rikasta, hankkia kahdet vaatteet ja luulee että jonkun ikääntyneen täti-ihmisen tavalliset vaatteet ovat kaikkien huomion kohteena, niin voihan kyynel.

Tuossa siis selviäisi yhdellä ruusulla ja 20 e:llä rahaa, onpa vaativaa. Jos vaatekaapissa on edes jotakin normaalia. Jos hautajaisia on usein, luulisi yhden mustan vaatekerran jo löytyvän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Köyhän ihmisen realiteetit iski taas vasten naamaa.

Lähisukulainen kuoli ja hautajaiset ovat kuun lopulla.

Toivoin, että olisi ollut ensi kuun alussa, mutta ei.

Kukat maksavat viidestäkympistä ylöspäin. Ei ole autoa ja olen sinkku, matkat vielä päälle tai pyytää (anella) kyytiä joltain.

Joudun lainaamaan kukkarahat ja maksamaan ensi kuussa.

Olen vanhempi ihminen ja synttäreitä ja hautajaisia on vuodessa monia, joko jäädä aina pois tai elää vielä niukemmin.

Helpotus on, että mustia vaatteita on ja tuttavalta saatu kelvollinen takki.

Monet eivät käsitä, että ihan tavalliset normaaliin sosiaaliseen elämään kuuluvat asia tuovat lisäahdistusta köyhälle.

Seuraava rahaongelma on lakkiaiset, niiden lahja ja oma vaatetus, onneksi samalla paikkakunnalla. Mustilla vaatteilla ei voi sinne mennä kun muilla vaaleat kesävaatteet. Myös tulee samoja ihmisiä, hautajaisvaatteilla ei voi siksikään mennä.

Iloinen juhla, mutta taloudellinen puoli ahdistaa.

Joku sanoi, että ei kait joka kuussa jotain ylimääräistä ole, tuntuu, että on. Ainakin jos jossain kuussa ei ole niin takuuvarmasti on sitten joku isompi meno vastassa.

Vaikka tuo 500 euroa riittäisikin perusasioihin, niin jo 50 euron ylimääräinen tekee ison loven, saati isompi.

Ihmettelen normaali-ihmisiä jos heillä on niin tasainen elämä, ettei koskaan mene rahaa muuhun kuin ruokaan, asumiseen ja pieniin perusasioihin. Eikö heillä ole mitään sosiaalista elämää?

Kuukaudesta ja vuodesta toiseen, siltä ainakin tuntuu kun lukee joidenkin kehumista, että ihan hyvin ihminen elää pienellä rahalla. Niin, pienen ajan tai väliaikaisesti.

Vanhempi ihminen, joka ei omista yhtä siistiä vaatekertaa? Vaalea huivi lakkiaisiin ja musta huivi hautajaisiin, niin menisi hyvin yhdelläkin vaatekerralla. Hautajaisiin riittää yksi ruusu, lakkiaisiin voi osallistua sukulaisten keräykseen (eikö melkein kaikki kerää ylioppilaalle nimenomaan rahaa). Ei se lahjan saaja tarkkaan tule tietämään kuka antoi 20 e ja kuka 50 e.  Ja jos tietävät köyhäksi, kukaan ei edellytä suurta summaa.

Jos taas pitää esittää rikasta, hankkia kahdet vaatteet ja luulee että jonkun ikääntyneen täti-ihmisen tavalliset vaatteet ovat kaikkien huomion kohteena, niin voihan kyynel.

Tuossa siis selviäisi yhdellä ruusulla ja 20 e:llä rahaa, onpa vaativaa. Jos vaatekaapissa on edes jotakin normaalia. Jos hautajaisia on usein, luulisi yhden mustan vaatekerran jo löytyvän.

Minulla ei ole yhtään siistiä vaatekertaa. Ei siis edes sellaista jolla viitsisi mennä mihinkään missä pitäisi ottaa takki pois, ei farkkuja tms. Ehjät ja hyväkuntoiset verkkaritkin on jo kova sana.

En käytä rahojani vaatteisiin, ja näkyyhän tälläkin palstalla moni olevan sitä mieltä että minulta pitäisi loputkin tuet viedä pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sillä saisi esim. purkin hernekeittoa kuukauden _jokaiselle_ päivälle.

Noin niinkuin esimerkkinä.

Sinccis

Turha miinustaa, kun todisteet löytyvät netistäkin ;)

Haluatteko, että kaivan hernekeiton hinnaston esille! Ja piiskaan teitä sillä köyhät!

Sinccis

Hei, mä haluan että kaivat sen Hernekeiton Hinnaston esille, olis tosi kiva nähdä miltä se näyttää.

No, kerron nyt sitten, että kuollut oli veljeni. Olen ainoa sinkku ja köyhä, muut tulevat perheineen ja vievät kukkalaitteen tms. ja ovat vähintään normaalituloisia. En voi osallistua heidän kukkiinsa.

Ovat suurimmaksi osaksi vanhempia ihmisiä ja tottuneet siihen, että on haudalla on vähintään kukkakimppu. Toki voin viedä sen yhden ruusun, mutta sekin on joukosta erottumista, ei ole mukavaa itselle olla aina se joka on "erilainen".

En voi, enkä edes myöskään halua kertoa rahatilannettani.

No ne hautajaisvaatteet siis minulla onneksi on.

Lakkiaiset ovat ovat lapsenlapseni. Koska olen sillä ainoalla paremmalla asullani osallistunut peräkkäin ainakin neljiin tämän perheen juhliin, jossa samoja ihmisiä nyt kyllä pitää keksiä joku muu.

Huiviesimerkkiä en ymmärrä, en pidä huivia päässä, ei edes sovi minulle ja ei pelkkä kaulahuivin värin vaihtaminen asuasiaa paranna.

Kirpparilta on vaikea löytää, olen pyöreä ja isot koot ovat harvassa, oudon mallisia ja värisiä.

Lakkiaisiin riittää yksi ruusu, mutta kun muiden lahjat ovat luokkaa 100 euroa ja siitä yli niin mummona haluaisin antaa enemmän kuin 20 euroa.

Tuossahan tuli se asian juju. Ja köyhyyden kirous ja nöyryys. Josta täällä kirjoitetaan ja joka juuri rassaa ja ahdistaa. Koskaan ei köyhä voi eikä saa olla niinkuin muut tai piristää itseään tai muita. Arki ei saa eikä voi erottua juhlasta, uutta vaatetta ei voi eikä saa ostaa, oli tilanne tai tilaisuus mikä tahansa.

Aina neuvona on kirppari, älä osta lahjaa tai joku pieni, vanhoilla ja samoilla vaatteilla voi hyvin mennä häistä hautajaisiin jne.

Hiuksia voi hyvin leikata itse tai laittaa leteille. Meikata ei tarvitse, voi mennä omana itsenään jne. Jne.

Tottakai sen itsekin tiedän ja tähän olen monesti tyytynyt, pakkohan se on, mutta se ei estä sitä, että se ahdistaa, nöyryyttää ja että köyhätkin haluaisi joskus olla niinkuin muutkin.

Ei kyse ole siitä, etteikö köyhä näitä kaikkia niksejä tiedä vaan siitä, että se ahdistaa ja vie voimia. Ja siitä, että monet eivät sitä tunnetta ymmärrä kun voivat elää normaalia elämää.

Ilman huolta, päänvaivaa ja miettimistä mennäkö juhliin vai ei ja mistä rahat. Sellaisiin juhliin, joissa muut ovat huoletta ja huoliteltuja, lahjan tai kukkien antaminen on heille iloinen velvollisuus, se ei ole pois mistään muusta.

Köyhäkin haluaisi olla ainakin läheistensä juhlissa niinkuin muutkin, ilman, että erottuu jonkin asian takia muista, jo ihan sen lapsenlapsenkin takia.

Kyllä minäkin haluaisin kartuttaa opiskelurahastoa isommalla summalla, se toisi itsellekin mielihyvää kun voisin auttaa muuten niukkaa opiskelijaelämää. Olen surullinen siitäkin, kun en nyt voi olla isommaksi avuksi nuorelle.

Tässä ketjussahan kerrotaan pahoja köyhyyskokemuksia, ei siitä "kuinka selviän näppärästi ja iloisesti köyhyydestä tilanteessa kuin tilanteessa".

Ja nämä kertomani tilanteet tuntuvat pahoilta, ei voi mitään. Kirppari jne. neuvot eivät auta tähän tunteeseen, pikemminkin päinvastoin.

Biafra kirjoitti:

90-luvun laman aikana työttömänä nukuin päivät kun lapsi oli koulussa, ettei tulisi nälkä. Söin 2 kertaa päivässä, aamupalan ja päivällisen, että lapsi saisi hyvää ruokaa, välipalan, päivällisen ja iltapalan.

Sanoisin, että aika törkeää verrata itseään biafralaisiin, jos kaksi kertaa päivässä on saanut kupunsa täyteen ja vielä lapsenkin ruokittua. Itse syön kerran päivässä, koska toimeentulotukeni on niin surkea. Vuokra vie paljon.

Ihmettelen tuota "vaalea huivi toisiin ja tumma huivi toisiin niin vaateongelma ratkaistu". Silloin voi mennä samoilla vaatteilla vuodesta toiseen, tilaisuus kuin tilaisuus? Juupa juu.

Kaikki ihmiset eivät edes käytä huiveja, ainakaan päässä, kuten minä.

Onhan se jo mieliala kysymyskin. Ei ole kiva tunne pukeutua hautajaisiin samoin kuin häihin, esimerkiksi.

Kyllä vaatteet luovat tunnelmaa osaltaan. Jos on juuri hiljattain itkenyt suruaan niissä tummissa vaatteissa niin ei oikein osaa iloita kun laittaa ne samat päälle.

Iloisenväriset ja kevyet vaatteet luovat ihan eri olon, varsinkin jos kaikilla muilla on sentyyliset ja yksin erottuu kovin erilailla.

Huivilla tarkoitetaan hartiahuivia.

Ei ollut kyse siitä mikä on ihanteellista, vaan miten edullisti voi pukeutua etiketin mukaisesti.

Pyykinpesukone oli mennyt rikki, niin pesin vauvan kakkaisia vaatteita lavuaarissa. Emme saaneet maksusitoumusta uuteen koneeseen koska talossa oli pesutupa, mutta siellä oli melkein aina vuorot täynnä.

Kerran pari laskua oli kasvattanut huomaamatta korkoa, kun olivat menneet toiseen osoitteeseen. Sossusta pyysin apua, mutta sieltä uhattiin lastensuojelulain koska laskujen maksamatta jääminen kertoo huonosta elämänhallinnasta. Niinpä myin seksiä sen verran, että sain talouden takaisin kuntoon. Entinen poikaystäväni vahti vauvaa sillä välin.

Vierailija kirjoitti:

Köyhän ihmisen realiteetit iski taas vasten naamaa.

Lähisukulainen kuoli ja hautajaiset ovat kuun lopulla.

Toivoin, että olisi ollut ensi kuun alussa, mutta ei.

Kukat maksavat viidestäkympistä ylöspäin. Ei ole autoa ja olen sinkku, matkat vielä päälle tai pyytää (anella) kyytiä joltain.

Joudun lainaamaan kukkarahat ja maksamaan ensi kuussa.

Olen vanhempi ihminen ja synttäreitä ja hautajaisia on vuodessa monia, joko jäädä aina pois tai elää vielä niukemmin.

Helpotus on, että mustia vaatteita on ja tuttavalta saatu kelvollinen takki.

Monet eivät käsitä, että ihan tavalliset normaaliin sosiaaliseen elämään kuuluvat asia tuovat lisäahdistusta köyhälle.

Seuraava rahaongelma on lakkiaiset, niiden lahja ja oma vaatetus, onneksi samalla paikkakunnalla. Mustilla vaatteilla ei voi sinne mennä kun muilla vaaleat kesävaatteet. Myös tulee samoja ihmisiä, hautajaisvaatteilla ei voi siksikään mennä.

Iloinen juhla, mutta taloudellinen puoli ahdistaa.

Joku sanoi, että ei kait joka kuussa jotain ylimääräistä ole, tuntuu, että on. Ainakin jos jossain kuussa ei ole niin takuuvarmasti on sitten joku isompi meno vastassa.

Vaikka tuo 500 euroa riittäisikin perusasioihin, niin jo 50 euron ylimääräinen tekee ison loven, saati isompi.

Ihmettelen normaali-ihmisiä jos heillä on niin tasainen elämä, ettei koskaan mene rahaa muuhun kuin ruokaan, asumiseen ja pieniin perusasioihin. Eikö heillä ole mitään sosiaalista elämää?

Kuukaudesta ja vuodesta toiseen, siltä ainakin tuntuu kun lukee joidenkin kehumista, että ihan hyvin ihminen elää pienellä rahalla. Niin, pienen ajan tai väliaikaisesti.

Tokmannilta hain valkoisen puuvillaneuletakin, hinta 11.90.  Tällä kehtaisi mennä juhliinkin.

Opintolainojen takaisinmaksueriä ei huomioida toimeentulotukihakemuksessa. Köyhyyttä on ollut aina koko suvussa koko ajan, mitään parempaa ei näköpiirissä kun töihin ei mahiksia, jos jotain ilmaistöitä saisi, ei paljoa tilanne kohentuisi, asumistuki vain vaihtuisi tuloon.

En voi (halua) mennä veljeni hautajaisiin viemättä mitään.

En voi (halua) mennä lapsenlapseni lakkiaisiin viemättä mitään.

Näin se vain on.

En myöskään voi (halua) mennä samoilla vaatteilla hautajaisiin ja muihin, iloisempIin, juhliin. Näin se vain on.

Vaikka olen köyhä.