Kertokaa tähän omia pahimpia köyhyyskokemuksianne. Itse olen joutunut ottamaan wc-paperia huoltoasemalta
ja joskus pyyhkimään jopa siihen pahvihylsyyn. Meikkejä en voi juuri ostaa, käytän jopa 10 vuotta vanhoja luomivärejä. Tänään kaivoin haarukalla pölypussia tyhjemmäksi, ettei tarvitse ostaa uusia kun ovat niin kalliita.
Kommentit (1063)
Punnitsin kaupassa kasvikset halvempien tuotteiden mukaan. Töistä otin joskus vessapaperia tai kahvia. Söin makaronia ja kaurapuuroa joka arkipäivä, jotta sain viikonlopuksi ostettua viiniä ja jotain kivaa ruokaa.
Varastin naapurin kasvimaalta perunoita ja omenia, lisäksi hain metsästä sieniä, että sain itselleni ja lapselleni ruokaa.
Olen joutunut jättämään tarvitsemani lääkkeet apteekkiin. En ole syönyt verenpainelääkettä kun on liian kallis tämän hetkiseen budjettiin. Joka kuukausi ei ole varaa ostaa tamponeja.
Kotihoidon tuella ollessani nuorena yh- äitinä ajoitin mummolavierailut lasten kanssa usein päivällisaikaan että saadaan siellä ruokaa. En kehdannut kertoa että ei ole rahaa.
Nuorena joutui laskemaan montako sidettä on vara käyttää kuukautisten aikana.
Menee markka-aikoihin. Köyhänä aikana söimme aina viimeisen viikon ennen opintotukea tai palkkaa kaurapuuroa. Samoihin aikoihin laitoimme maksuautomaatilla toisen tilille sen verran rahaa, että saattoi nostaa sen 50 markkaa.
Jos on kiinteä vesimaksu niin kantsii pestä vessakäynnin jälkeen vedellä ja kädellä ja sit kuivata pyyhkeeseen, mulla aina peppupyyhe käytös niin säästyy wc-paprua.
Ei varsinaisesti vastaus kysymykseen mut vinkkinä vaan meille köyhille!!
Itse olen vähävaraisena liftannut ja dyykannut.
Usean päivän reissu ympäri Suomea eikä mennyt kuin 50centtiä, järvessä uin tai sit huoltoaseman vessas pesu !
Oli niin köyhää ettei ollut vara kortsuihin.Kaivoin roskista kortsuja ja pesin ne ja käytin uudelleen.
Lapsi oli kipeä ja piti häntä lähteä viemään taksilla terveyskeskukseen kun ei ollut enää ratasikäinen. Ryöstin jonkun possun ja laskin hilut sentilleen, kuitenkaan perillä ei koko summaa niistä roposista löytynytkään. Kuski heltyi ja otti mitä annettiin. Milläköhän päästiin takaisin kotiin, sitä nyt en enää muista? Mutta niin elävästi jäi mieleen tuo nolous poistua taksista siellä terkkarin pihassa.
Vierailija kirjoitti:
Oli niin köyhää ettei ollut vara kortsuihin.Kaivoin roskista kortsuja ja pesin ne ja käytin uudelleen.
Hyi hemmetti kyllä pitää olla sika jos toi edes totta.
Ikinä en ole joutunut varastamaan, ilman kaikkea pärjää lopulta pitkäänkin. Imuria en käytä muutenkaan, vaikka sellaisen omistankin, en tiedä saako siihen pusseja jostain edes. Pystyn paastoamaan, mutta jos kauppaan pääsee (itse en välttämättä pääse montaa kertaa kuussa), niin toisaalta makaroni ei hirveitä maksa, sitä kannattaa ostaa varastoon rahaa saadessa reippaasti. Johan viidellä pussilla kuukauden pärjää jos oikein tiukkaa tekee. Joka toisen viikon voi vaikka paastota.
Niin helppoa on yksinäisellä minimieläkeläisellä onneksi.
Taksikuski toi luotolla syöpäklinikalta kotiin kun se tajusi että menee mun vipat rahat kyytiin tai sitten olen viikon syömättä. Tarjoutui tähän itse, hän oli taksiyrittäjä siis oma firma ja sydän puhdasta kultaa.
(vaikka mun maksukatto oli täyttynyt niin kelan lupaama taksikortti viipyi viipymistään ja mulla ei olut enää rahaa kyyteihin).
Taksikuski sai aikanaan rahansa kyydistä. Mutta hävetti niin että itku pääsi kotona.
En ole ikinä kertonut tätä kellekään.
Pahasta ajanjaksosta on vuosia, mutta vieläkin muistan tuota (ennestään tuntematonta) miestä tosi hyvällä.
Yhtenä kovana pakkastalvena olin käytännössä sisällä kotona koko tammi- ja helmikuun kun ei ollut rahaa toppatakkiin.
Olin työpaikkaristeilyllä eikä ollut rahaa yhtään. Sanoin illalla muiden lähtiessä syömään ja juomaan, että alkoi vatsatauti ja olin hytissä loppuristeilyn.
Olen joutunut jäämään saikulle ”vatsataudin” takia kun ei ollut yksinkertaisesti rahaa bensaan.