Lue keskustelun säännöt.
Kertokaa tähän omia pahimpia köyhyyskokemuksianne. Itse olen joutunut ottamaan wc-paperia huoltoasemalta
07.04.2019 |
ja joskus pyyhkimään jopa siihen pahvihylsyyn. Meikkejä en voi juuri ostaa, käytän jopa 10 vuotta vanhoja luomivärejä. Tänään kaivoin haarukalla pölypussia tyhjemmäksi, ettei tarvitse ostaa uusia kun ovat niin kalliita.
Kommentit (1063)
Vammauduin työtapaturmassa noin 10 vuotta sitten silloin minut irtisanottiin koska en enään selvitynyt työtehtävistäni. Olen viime vuosina ajautunut täysin tulottomaksi ja nyt alkaa oikea henkiinjäämistaistelu onneksi minulla on sentään teltta jossa asua mutta ruokaa pitäisi jostain saada.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hjhj kirjoitti:
Vammauduin työtapaturmassa noin 10 vuotta sitten silloin minut irtisanottiin koska en enään selvitynyt työtehtävistäni. Olen viime vuosina ajautunut täysin tulottomaksi ja nyt alkaa oikea henkiinjäämistaistelu onneksi minulla on sentään teltta jossa asua mutta ruokaa pitäisi jostain saada.
Jos on vammautunut työtapaturmassa, saa korvauksia tapaturmavakuutuksesta joka on työnantajalle pakollinen. Tästä syystä on vaikea uskoa että sellaisen seurauksena voisi joutua tulottomaksi.
Vierailija kirjoitti:
Minä säästin hirvittävästi rahaa menemällä Helsingin yliopistoon ja asettumalla asumaan suvun omistusasuntoon Ullanlinnaan. Sain ilmaisen lääkärin YTHS:n kautta, dyykkasin Helsingin kantakaupungin ravintoloiden ja herkkupuotien roskiksista ilmaiset ruoat joka ikinen päivä ja välimatkat olivat tietysti niin lyhyet, että pääsin kävellen, eli säästin jopa opiskelijalipun hinnan. Olen kaunis ja perusterve, rahaa ei mennyt lääkkeisiin, putsareihin eikä meikkeihin. HYYn ja ainejärjestöni opiskelijabileissä sekä poikaystävien ja ystävien luona sain ilmaisia herkkuja ja viinaa. Tutustuin yöelämässä artisteihin, joten pääsin aina keikoille vieraslistalla ilmaiseksi. Nuori ja pirteä kun olin, kiertelin lukuisat kirpparit joka viikonloppu ja myin halvalla ostamani korut ja vintagevaatteet sekä keräilylevyt isolla voitolla eteenpäin nettihuutokaupoissa. Lisäksi poimin talteen polkupyöriä, vintagelamppuja yms. keskustan arvotalojen roskalavoilta, ja niistäkin sain kunnostamalla ja eteenpäin myymällä todella paljon rahaa. Minulla jäi aina koko opintotuki säästöön. Asp-tililleni sen tietysti panin.
Elämä on valinta...
Ei kun oikeasti, elämä ei ole valinta, Suomessa. Aivan älytöntä jonkun naiivin nuoren selittää, miten rahan säästäminen on niinku tosi helppoa hei.
On meitä nuoriakin, jotka olemme empatiakykyisiä ja ymmärrämme, että ihmisille voi sattua erilaisia vastoinkäymisiä. Itse ehdin aloittaa opinnot ja asp-tilille säästäminen oli hyvässä vaiheessa, kun sairastuin 21-vuotiaana aivonfarktiin. Päädyin minimisairaseläkkeelle, en todennäköisesti kuntoudu koskaan ja säästöt on käytetty ajat sitten. Elossa kuitenkin ollaan enkä luovuta koskaan.
Olin niin köyhä, että kavereiden vaatteet, matkat ja muut ostokset harmittivat. Aloin varastaa heiltä rahaa, ruokaa, vaatteita ja vessapaperia.
Outoa, ettei minulla enää ole kavereita.
Vierailija kirjoitti:
hjhj kirjoitti:
Vammauduin työtapaturmassa noin 10 vuotta sitten silloin minut irtisanottiin koska en enään selvitynyt työtehtävistäni. Olen viime vuosina ajautunut täysin tulottomaksi ja nyt alkaa oikea henkiinjäämistaistelu onneksi minulla on sentään teltta jossa asua mutta ruokaa pitäisi jostain saada.
Jos on vammautunut työtapaturmassa, saa korvauksia tapaturmavakuutuksesta joka on työnantajalle pakollinen. Tästä syystä on vaikea uskoa että sellaisen seurauksena voisi joutua tulottomaksi.
Vakuutusyhtiö ei nähnyt asiassa syy yhteyttä. Kelan mielestä työkyky on vain alentunut . Minulle on tarjolla ainostaa työtä 9€ kulukovauksella mutta pitkän työmatkan takia velkaannuin koska kulukorvaus ei riittänyt mihinkään. Nyt olen "pysyvästi työvoiman ulkopuolella" kun selitin virkailijalle ettei ole varaa osallistua koska se aiheuttaa lisää velkaa. Ajatuksenani on muuttaa syvälle metsää kun olen luontoihminen ja vouti vie talon ja omaisuuden. Käytännössä itsemurhahan se tavallaan on mutta en näe muutakaan järkevää vaihtoehtoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Köyhyys ilman sosiaalitukia kirjoitti:
Olen ollut asunnottomana, nukkumapaikkojen miettiminen on aina ollut omanlaatuisensa haaste.
Kun muutin ensimmäiseen omaan kotiin niin ei minulla ollut rahaa sänkyyn, patjaan tai edes tyynyyn tai peittoon. Nukuin siis lattialla muutaman vaatteeni päällä ja pieni takki meni peitosta.
Talvivaatteita en omistanut, talvipakkasilla kuljin lenkkareissa ja ohuessa "juoksutakissa". Työmatkani oli 13km, mutta ei varaa ollut bussiin tai edes pyörään niin kävelin työmatkat (2 tuntia per suunta). Kyseessä vielä osa-aikatyö, joten saatoin olla 4 tuntia töissä ja samaiset 4 tuntia tarpoa työmatkaani.
Ruoaksi söin makaronia ja tein "pizzaa", jonka pohjassa oli vain vehnäjauhoja ja vettä (eli uunin jälkeen sellainen kova littana lätty) ja sen päälle tomaattimurskaa ja sipulia, ei muuta. Joinain aamuina oksensin vihreää limaa (mahahappoja?) ja pyörtyilin nälkäni takia.
Lamppuja asunnossani ei ollut enkä laittanut edes jääkaappia tai pakastinta päälle, koska pelkäsin niiden aiheuttavan kalliin sähkölaskun.
Ja tämä kaikki on tapahtunut ihan 2000-luvulla, en ollut tuolloin tietoinen mistään toimeentulotuista, asumistuista yms, joten en osannut sellaisia edes hakea. Siitä huolimatta selvisin ja tänä päivänä menee jo paremmin (kiitos hyvän työpaikan).
Minä olen myös elänyt vuosia ilman minulle kuuluvia tukia, kun en osannut kuvitellakaan että minun kaltaisellani arvottomalla ihmisellä olisi oikeus sellaisiin.
Aika typerää.
Vierailija kirjoitti:
Köyhyys ilman sosiaalitukia kirjoitti:
Olen ollut asunnottomana, nukkumapaikkojen miettiminen on aina ollut omanlaatuisensa haaste.
Kun muutin ensimmäiseen omaan kotiin niin ei minulla ollut rahaa sänkyyn, patjaan tai edes tyynyyn tai peittoon. Nukuin siis lattialla muutaman vaatteeni päällä ja pieni takki meni peitosta.
Talvivaatteita en omistanut, talvipakkasilla kuljin lenkkareissa ja ohuessa "juoksutakissa". Työmatkani oli 13km, mutta ei varaa ollut bussiin tai edes pyörään niin kävelin työmatkat (2 tuntia per suunta). Kyseessä vielä osa-aikatyö, joten saatoin olla 4 tuntia töissä ja samaiset 4 tuntia tarpoa työmatkaani.
Ruoaksi söin makaronia ja tein "pizzaa", jonka pohjassa oli vain vehnäjauhoja ja vettä (eli uunin jälkeen sellainen kova littana lätty) ja sen päälle tomaattimurskaa ja sipulia, ei muuta. Joinain aamuina oksensin vihreää limaa (mahahappoja?) ja pyörtyilin nälkäni takia.
Lamppuja asunnossani ei ollut enkä laittanut edes jääkaappia tai pakastinta päälle, koska pelkäsin niiden aiheuttavan kalliin sähkölaskun.
Ja tämä kaikki on tapahtunut ihan 2000-luvulla, en ollut tuolloin tietoinen mistään toimeentulotuista, asumistuista yms, joten en osannut sellaisia edes hakea. Siitä huolimatta selvisin ja tänä päivänä menee jo paremmin (kiitos hyvän työpaikan).
Olisi Mielenkiintoista kuulla että mistä kadulta oikein muutit siihen ensimmäiseen omaan asuntoon, jos ei edes ollut perus huonekaluja sinne viedä?
Ai mistä kadulta? No juuri sieltä. En ole tuo keneltä kysyit, mutta olen itse koditon (kuten tuokin vastaaja). Luuletko, että olen tässä viimeiset kolme vuotta kantanut sänkyä ja/tai sohvaa mukanani? Ei. Ei ole edes _perushuonekaluja_. Ei mitään. Tajuatko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajatelkaapas kun nyt on hyvin nuoria ihmisiä joita matto käyttänyt hyväksi ja ne kaikki varmaan tyrkätään minimieläkkeelle ja korkeintaan joku muu takuu päälle. Siinä menee paitsi suvunjatkaminen että elannonhankkiminen sivu suun. Siellä on pommi tulossa sillä joka viikko on muutama. Ja joka kolmas 16 v on jo eläkkeellä muutenkin, vai miten se oli muistaakos joku?
Olen tehnyt vessapaperista muka siteitä ja teipannut ne maalarinteipillä alushousuihin kun ei ollut rahaa ostaa niitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Köyhyys ilman sosiaalitukia kirjoitti:
Olen ollut asunnottomana, nukkumapaikkojen miettiminen on aina ollut omanlaatuisensa haaste.
Kun muutin ensimmäiseen omaan kotiin niin ei minulla ollut rahaa sänkyyn, patjaan tai edes tyynyyn tai peittoon. Nukuin siis lattialla muutaman vaatteeni päällä ja pieni takki meni peitosta.
Talvivaatteita en omistanut, talvipakkasilla kuljin lenkkareissa ja ohuessa "juoksutakissa". Työmatkani oli 13km, mutta ei varaa ollut bussiin tai edes pyörään niin kävelin työmatkat (2 tuntia per suunta). Kyseessä vielä osa-aikatyö, joten saatoin olla 4 tuntia töissä ja samaiset 4 tuntia tarpoa työmatkaani.
Ruoaksi söin makaronia ja tein "pizzaa", jonka pohjassa oli vain vehnäjauhoja ja vettä (eli uunin jälkeen sellainen kova littana lätty) ja sen päälle tomaattimurskaa ja sipulia, ei muuta. Joinain aamuina oksensin vihreää limaa (mahahappoja?) ja pyörtyilin nälkäni takia.
Lamppuja asunnossani ei ollut enkä laittanut edes jääkaappia tai pakastinta päälle, koska pelkäsin niiden aiheuttavan kalliin sähkölaskun.
Ja tämä kaikki on tapahtunut ihan 2000-luvulla, en ollut tuolloin tietoinen mistään toimeentulotuista, asumistuista yms, joten en osannut sellaisia edes hakea. Siitä huolimatta selvisin ja tänä päivänä menee jo paremmin (kiitos hyvän työpaikan).
Olisi Mielenkiintoista kuulla että mistä kadulta oikein muutit siihen ensimmäiseen omaan asuntoon, jos ei edes ollut perus huonekaluja sinne viedä?
Ai mistä kadulta? No juuri sieltä. En ole tuo keneltä kysyit, mutta olen itse koditon (kuten tuokin vastaaja). Luuletko, että olen tässä viimeiset kolme vuotta kantanut sänkyä ja/tai sohvaa mukanani? Ei. Ei ole edes _perushuonekaluja_. Ei mitään. Tajuatko.
Vois iltikset tehdä jonkun jutun näistäkin ja jättää ne Saulit ja Jinnit ja kuninkaalliset uutisoimatta vaikka vuodeksikin joskus. Kiinnostaisi suomalaisia oikeasti nämä tarinat!
Ei helvetti kun kuulee tätä nyky-Suomesta ja rajalta lappaa porukkaa suoraan luukuille niin...
Vierailija kirjoitti:
hjhj kirjoitti:
Vammauduin työtapaturmassa noin 10 vuotta sitten silloin minut irtisanottiin koska en enään selvitynyt työtehtävistäni. Olen viime vuosina ajautunut täysin tulottomaksi ja nyt alkaa oikea henkiinjäämistaistelu onneksi minulla on sentään teltta jossa asua mutta ruokaa pitäisi jostain saada.
Jos on vammautunut työtapaturmassa, saa korvauksia tapaturmavakuutuksesta joka on työnantajalle pakollinen. Tästä syystä on vaikea uskoa että sellaisen seurauksena voisi joutua tulottomaksi.
Ei kannata noin sokeasti uskoa, että kaikki korvaukset saa kuten kuvittelee. Vakuutusyhtiö voi aivan hyvin päättää, että vammasta ei ole enää haittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen työtön työmarkkinatuella ja ihmettelen suuresti miten on mahdollista että on olemassa ihmisiä joilta raha loppuu totaali kesken. Tiedän ettei summa ole järin suuri mutta kyllä sillä perusasiat ostaa ja jopa hieman jotain ylimääräistä kuten muutamia ulkona syöntejä joka kuukausi.
Niin se vajaa 500 eur pitää jäädä ruoka/muuta käyttörahaa pakollisten elinkustannusten jälkeen. Olisi kiva kuulla mihin se raha menee jos ei ruokaankaan riitä. Itse en meinaa saada kuukaudessa tuhlattua.
Te ette kai hirveesti vuokraa maksele? Opiskelijana oli vuokra jopa korkeampi kuin tuet ja silloin tuli tuota riemastuttavaa köyhyyspelleilyä aika paljon harrastettua
Tuo 500e jää vuokran (ja sähkölaskun, vakuutuksen sekä terveydenhoitomaksujen) jälkeen käteen työttömällä. Jos tuolla summalla ei pysty elämään niin on aika katsoa että mihin se raha menee.
Nyt kyllä pitää tulla äimistelemään. Jos ihan oikeasti tuo jää työttömänä käteen, niin pääsisinpä työttömäksi! Nykyään jää muutama satanen vuokran jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen työtön työmarkkinatuella ja ihmettelen suuresti miten on mahdollista että on olemassa ihmisiä joilta raha loppuu totaali kesken. Tiedän ettei summa ole järin suuri mutta kyllä sillä perusasiat ostaa ja jopa hieman jotain ylimääräistä kuten muutamia ulkona syöntejä joka kuukausi.
Niin se vajaa 500 eur pitää jäädä ruoka/muuta käyttörahaa pakollisten elinkustannusten jälkeen. Olisi kiva kuulla mihin se raha menee jos ei ruokaankaan riitä. Itse en meinaa saada kuukaudessa tuhlattua.
Te ette kai hirveesti vuokraa maksele? Opiskelijana oli vuokra jopa korkeampi kuin tuet ja silloin tuli tuota riemastuttavaa köyhyyspelleilyä aika paljon harrastettua
Tuo 500e jää vuokran (ja sähkölaskun, vakuutuksen sekä terveydenhoitomaksujen) jälkeen käteen työttömällä. Jos tuolla summalla ei pysty elämään niin on aika katsoa että mihin se raha menee.
Nyt kyllä pitää tulla äimistelemään. Jos ihan oikeasti tuo jää työttömänä käteen, niin pääsisinpä työttömäksi! Nykyään jää muutama satanen vuokran jälkeen.
Kuule, se käy helposti, irtisanot vaan itsesi heti huomenna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jäin työttömäksi heti, kun lama alkoi 1991. En ollut kuulunut liittoon, koska kuvittelin työni laadun takaavan työllisyyteni. Asuntovelkaa oli ja sain vapaavuoden pankista sen maksuun.
Oli kevät ja kesä sujui haavoja nuollessa. Mulla oli fillari, asuin Haagassa ja fillaroin Munkan biitsille viettämään kesää, koska muuhun ei ollut varaa. Keitin evääksi sinne makaroneja, joita vetelin halulla. Juomaksi oli vettä. Pärjäsin ihan hyvin, vaikka tuolloin olisin halunnut ostaa kiskalta jäden tai jotain.
Oli uusien perunoiden aika. Muistin, että mulla oli kotona margista, munia ja maitoa. Laskin kaikki rahani ja takasin fillaroidessani illalla kävin Munkkiniemen puistotien Valintatalossa ja uskalsin ostaa muistaakseni puoli kiloa niitä perunoita. Tilliin ei ollut varaa, joten kun kukaan ei nähnyt, varastin sitä hyllystä ja myttäsin johonkin laukkuun tms. Ajelin kotiin, keitin perunat ja tein munakastiketta. Se ateria jäi mieleeni!
Varastit kaupasta uusia perunoita? Niiden arvo nykypäivänä 1e? Entäs jos olisit jäänyt kiinni?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus vietin kesälomaa yksin kotona lemmikkieni kanssa. Piti valita käyttikö viimeiset rahansa eläimiin vai itseensä, joten ostin pussinuudeleita hengenpitimiksi ja eläimille ruokaa ja palkkanameja. Itsellä ei ollut edes vessapaperia, siteitä tai deodoranttia, niin eipä sitä kamalasti kehdannut ihmisten ilmoille lähteä. Enpä mä niiden pussinuudelien voimin missään terassilla olisi kuivin suin jaksanut notkuakaan, matkaa keskustaankin oli yli 5km.
Kävelen ja pyöräilen myös paljon paikkoihin, kun minulla ei ole varaa pitää kuukausikorttia julkisiin ja vältän viimeiseen asti kertalippujenkin ostoa.
Välillä yritän piilottaa köyhäilyä mieheltäni; piilottelen erääntyneitä laskuja ja maksan ne sitten myöhästymismaksuineen (jos ja kun on rahaa), saatan jättää töissä kokonaan syömättä, kun varaa edes pieniin eväisiin ei ole. Ei minun pitäisi hävetä ja mies on ihana ja haluaa auttaa, mutta en vain osaa tai halua ottaa hänen apuaan tässä asiassa vastaan.
Olet työssäkäyvä joka asuu yhdessä miehen kanssa ja sinulla ei ole rahaa matkalippuun ja eväisiin? Olisi kyllä todella mielenkiintoista tietää mihin rahat menevät?
Olen matalapalkkaisessa osa-aikatyössä ja maksan tällä hetkellä 200e/kk opintotukia takaisin kelalle. Vuokran jälkeen ei jää oikeastaan mitään, juuri ja juuri omiin laskuihin. Miehen tulojen takia olen tukien ulkopuolella, kun oletetaan että toinen elättää.
Kaikki kun ei saa sitä täysipäiväistä 2000+e/kk työtä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jäin työttömäksi heti, kun lama alkoi 1991. En ollut kuulunut liittoon, koska kuvittelin työni laadun takaavan työllisyyteni. Asuntovelkaa oli ja sain vapaavuoden pankista sen maksuun.
Oli kevät ja kesä sujui haavoja nuollessa. Mulla oli fillari, asuin Haagassa ja fillaroin Munkan biitsille viettämään kesää, koska muuhun ei ollut varaa. Keitin evääksi sinne makaroneja, joita vetelin halulla. Juomaksi oli vettä. Pärjäsin ihan hyvin, vaikka tuolloin olisin halunnut ostaa kiskalta jäden tai jotain.
Oli uusien perunoiden aika. Muistin, että mulla oli kotona margista, munia ja maitoa. Laskin kaikki rahani ja takasin fillaroidessani illalla kävin Munkkiniemen puistotien Valintatalossa ja uskalsin ostaa muistaakseni puoli kiloa niitä perunoita. Tilliin ei ollut varaa, joten kun kukaan ei nähnyt, varastin sitä hyllystä ja myttäsin johonkin laukkuun tms. Ajelin kotiin, keitin perunat ja tein munakastiketta. Se ateria jäi mieleeni!
Varastit kaupasta uusia perunoita? Niiden arvo nykypäivänä 1e? Entäs jos olisit jäänyt kiinni?
Hänellä oli varaa puoleen kiloon perunoita, mutta hän näki oikeudekseen varastaa tilliä.
Vastenmielistä käytöstä.
ohis
tervetuloasuomi100 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
hjhj kirjoitti:
Vammauduin työtapaturmassa noin 10 vuotta sitten silloin minut irtisanottiin koska en enään selvitynyt työtehtävistäni. Olen viime vuosina ajautunut täysin tulottomaksi ja nyt alkaa oikea henkiinjäämistaistelu onneksi minulla on sentään teltta jossa asua mutta ruokaa pitäisi jostain saada.
Jos on vammautunut työtapaturmassa, saa korvauksia tapaturmavakuutuksesta joka on työnantajalle pakollinen. Tästä syystä on vaikea uskoa että sellaisen seurauksena voisi joutua tulottomaksi.
Vakuutusyhtiö ei nähnyt asiassa syy yhteyttä. Kelan mielestä työkyky on vain alentunut . Minulle on tarjolla ainostaa työtä 9€ kulukovauksella mutta pitkän työmatkan takia velkaannuin koska kulukorvaus ei riittänyt mihinkään. Nyt olen "pysyvästi työvoiman ulkopuolella" kun selitin virkailijalle ettei ole varaa osallistua koska se aiheuttaa lisää velkaa. Ajatuksenani on muuttaa syvälle metsää kun olen luontoihminen ja vouti vie talon ja omaisuuden. Käytännössä itsemurhahan se tavallaan on mutta en näe muutakaan järkevää vaihtoehtoa.
Tarinasi vuotaa siitä kohtaa että kuntouttavan työtoiminnan osallistujalle maksetaan yli 5 km päivittäisistä työmatkoista erikseen kulukorvauksen päälle.
Onhan noita.
Käyn suihkussa työpaikalla vesilaskun vuoksi.
Halajan aamuvuoroja, koska vatsani toimii aina aamulla. Näin säästän myös wc-paperissa. Silloin tällöin varastan rullan.
Työskentelen yksityisessä vanhusten palvelutalossa. Joskus salaa yökkönä pesen omia vaatteita töissä. Sallittu on siis työvaatteiden pesu(eritetahrat), mutta usein ujutan mukaan myös muuta vaatetta. Työvaatteita ei ole talon puolesta.
Lasten kanssa kyläilyt mummulassa minäkin ajoitan ovelasti lounas-tai päivällisaikaan.
Tiskikonetta en omista, kumminkin lasahtaisi ja joutuisin ostamaan uuden taas..
Luojan kiitos yksinhuoltajien päivähoitomaksut alenivat toissa vuonna, muuten ei edes kannattaisi käydä töissä(3lasta).
Minäkin olen lintsannut töistä keksityllä verukkeella silloin, kun polkupyörä on levinnyt. Ei vaan jaksa kävellä 8km, ja bussiin menisi melkein yhden tunnin palkka( 10eur käteen).
Jos sunnuntailisät lähtee niin kuin Sipilän joukot haaveilevat , lopetan varmuudella työt.
Ei vaan pysty.
Vierailija kirjoitti:
Olin niin köyhä, että kavereiden vaatteet, matkat ja muut ostokset harmittivat. Aloin varastaa heiltä rahaa, ruokaa, vaatteita ja vessapaperia.
Outoa, ettei minulla enää ole kavereita.
Oikein! Kannattaa varastaa myös vähävaraisilta sukulaisilta ja köyhältä lähikauppiaalta.
nuorena kun ei ollut yhtään rahaa, varastin lukiokirjoja uutena kirjakaupasta ja myin niitä eteenpäin. menin pummilla kaikkialle (juniin, busseihin, baareihin) ja opin tosi hyväksi siinä. etsin puoliksi poltettuja tupakannatsoja kaduilta tupakanhimoissani. baareissa kiersin pöytiä ja join muiden juomien jämiä. dyykkasin suurimman osan syömästäni ruoasta, varastelinkin. pullojen keräys oli ihan perus ja sitä teen vieläkin välillä. keräsin paljon syötävää luonnosta, mutta sitä nyt teen muutenkin. en pitkään aikaan ole tehnyt rikoksia mutta en häpeäkään koska tuolloin ei paljon vaihtoehtoja ollut eikä kukaan noista pikku näpistyksistä kärsinyt.