Kertokaa tähän omia pahimpia köyhyyskokemuksianne. Itse olen joutunut ottamaan wc-paperia huoltoasemalta

Sain kerran opiskelijana ruokajonosta saadusta vanhasta riisistä riisihäröjä kuiva-ainekaappiin. Pari pahiten saastunutta pakettia kuten riisin ja puurohiutaleet heitin pois, mutta esimerkiksi jauhoista noukin vain päältä pussiin pudonneet ötökät ja leivoin loppupaketin pakastimeen pulliksi ja sämpylöiksi, ja näkkärit kopsuttelin pöydänreunaan niin, että mahdolliset ötökät tippuivat ennen syömistä. Olihan se noloa, kun ei voinut esim kaverille tarjota leipomaansa pullaa, koska jauhoissa saattoi olla toukkia.

Äidin luona käynyt syömässä. Raha tuli tilille muutaman päivän päästä.

Kurjinta oli kerran, kun ei ollut varaa hoitaa hiivatulehdusta pois. Menihän se itsekseenkin lopulta... Yritin helpottaa oloa mm. perusvoiteella ja piimällä.

Kerran mulla oli työkokeilupaikassa niin kova nälkä, että join lasin yleisestä kahvimaidosta nälkääni. Eväänä mulla oli itse leivottu sämpylä ilman mitään päällisiä.

Joskus keräsin jonkun pihasta maahan tippuneita omenoita yöllä nälkääni.

Muistan elävästi kerran, kun olin juuri vienyt pulloja kauppaan, ja huomasin kaupan edessä olevan ritilän alla muutaman kolikon. Pyörin paikalla jonkin aikaa pohtien, kehtaanko yrittää nostaa ritilää hetkeksi ja poimia kolikoita pois. Lopulta en kehdannut, koska ihmisiä kulki jatkuvasti ohi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nainen ölylämmitteisestä talosta: otin vuokralaiset (siisti keski-ikäinen pari) kesällä 2017 jäätyäni yksin. Koin vuoden helvetin, miehellä oli todennäköisesti persoonallisuushäiriö. Haukkui ja solvasi minua, kiusasi eri tavoilla, tehden mm. viisi rikosilmoitusta. Uusia vuokralaisia en uskalla ottaa. Maksan pankille vain korot tällä hetkellä. Olen yrittänyt päästä velkasaneeraukseen, mutta se ei onnistu, kun ei ole säännöllisiä tuloja. En pysty viemään esim. koiraani eläinlääkäriin, pelkään, että sen hampaat mätänevät suuhun. Pyykkikone oireilee ja netti takkuilee. Yön tunnit ovat pitkiä, kun miettii tulevaisuutta, olen 60-vuotias, kukaan ei halua minua enää töihin, eläkkeeni on minimaalinen ja asun talossa jota kukaan ei halua. Varjoissa on itseensä vetävää synkkyyttä. Pelottaa.

Missä päin asut? Mikset myy asuntoa?

Sinccis

Kirjoittaja kirjoittaa että hän asuu talossa jota kukaan ei halua. Oletettavasti syrjäkylän mörskä jollaisesta kukaan ei halua maksaa mitään. Eikä tuollaisen myynti jollain järjettömällä alihinnallakaan kannata jos sillä summalla ei saa itselleen mitään asuntoa jossa asuminen tulisi pidemmän päälle halvemmaksi.

Jotain on tehtävä, jos ei ole varaa viedä koiraa eläinlääkäriin.

Ei voi vain sanoa, etten halua myydä ja koira kärsii.

Sinccis

Jotain on tehtävä!

Okei, eli? Nainen myy mörskänsä jollain nimellisellä hinnalla ja muuttaa vuokralle, joka tulee pidemmän päälle kalliimaksi, eli ratkaisu on aikalailla kun kusisi pakkasella housuihinsa. Rahaa ei ole edelleenkään siihen eläinlääkäriin.

Mieluumminko asuu kylmässä talossa, joka rapistuu lämmöttä ja huollotta purkukuntoiseksi? Tuo vaihtoehto ei myöskään tuo eläinlääkärirahoja.

Yli varojensa ei kannata asua. Kovin pitkään se ei edes onnistu, kannattaa tehdä muutoksia ajoissa, kun itse vielä saa päättää.

Tai pankki myy velallisen talon polkuhintaan, eikä itselle jää edes sitä vähää.

Ei taida kannettu vesi kaivossa pysyä. Vaikea näille on järkeä takoa päähän, vaikka täällä näköjään meitä pari löytyy, joilla on älliäkin päässä.

Sinccis

Tyhmyys ei tule yksin.

Onko teitä täällä kaksi Sinccis-nimellä kirjoittelevaa vai vain yksi, jolla on päässään useampia kuin yksi henkilö? Juttusi ovat nimittäin niin laidasta laitaan, että ei niitä yksi täyspäinen kirjoittele.

Esimerkiksi mikä ystävä hyvä?

Sinccis

Se, että eilisiltana nauraa räkätit todella rumasti ihmisille, joilla ei ole ruokaa, ja se, että tänään aloitit räkättämällä ja yhtäkkiä rupesit hyvin avuliaaksi ja surkuttelit ihmisen ja jopa koiran tilannetta. Kolmen maissa vaihtui palstanpitäjien työvuoro, joten tuo jakomielitautinen mielenmuutos voisi olla vaikka konsernin omien kirittäjien vaihtuminen väsähtäneistä aamuvuorolaisista pirteämpään iltamiehitykseen.

Aikanaan jouduin ihan rehellisesti sanottuna varastamaan kaupasta jotain pientä toisinaan, että sain syötävää suuhuni. Enkä todellakaan ole ylpeä niistä kerroista, en enää lähtisi noin uhkarohkeaksi - ennemmin näen nälkää kuin varastan.

Yksi kynnys on ollut, kun äitini maksoi melkein 200 € laskujani. Nöyryyttävä hetki, mutta puhelun aikana ykskaks vaan murruin kun pino karhukirjeitä odotti ja luottotiedot olisivat seuraavasta lähteneet. Itse hän kylläkin tarjoitui maksamaan ja olen pikkuhiljaa maksanut takaisin, mitä olen pystynyt.

Tuntuu pahalta teidän kaikkien muiden puolesta. On se vain niin väärin, että pienituloiset, opiskelijat yms laitetaan todella ahtaalle.

Hesan hotellit on kalliita. Viimeksi kun kävin siellä "yövyin " Keltaisessa Ruusussa . Maksoi 15 e  ja auki aamuun asti.

M30

Vierailija kirjoitti:

Olen joutunut jäämään saikulle ”vatsataudin” takia kun ei ollut yksinkertaisesti rahaa bensaan.

Kimppakyyti, bussikyyti, jalat ja polkupyörä, kyllä ihminen keinot keksii jos haluaa, feikki sairasloma on niin väärin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nainen ölylämmitteisestä talosta: otin vuokralaiset (siisti keski-ikäinen pari) kesällä 2017 jäätyäni yksin. Koin vuoden helvetin, miehellä oli todennäköisesti persoonallisuushäiriö. Haukkui ja solvasi minua, kiusasi eri tavoilla, tehden mm. viisi rikosilmoitusta. Uusia vuokralaisia en uskalla ottaa. Maksan pankille vain korot tällä hetkellä. Olen yrittänyt päästä velkasaneeraukseen, mutta se ei onnistu, kun ei ole säännöllisiä tuloja. En pysty viemään esim. koiraani eläinlääkäriin, pelkään, että sen hampaat mätänevät suuhun. Pyykkikone oireilee ja netti takkuilee. Yön tunnit ovat pitkiä, kun miettii tulevaisuutta, olen 60-vuotias, kukaan ei halua minua enää töihin, eläkkeeni on minimaalinen ja asun talossa jota kukaan ei halua. Varjoissa on itseensä vetävää synkkyyttä. Pelottaa.

Missä päin asut? Mikset myy asuntoa?

Sinccis

Kirjoittaja kirjoittaa että hän asuu talossa jota kukaan ei halua. Oletettavasti syrjäkylän mörskä jollaisesta kukaan ei halua maksaa mitään. Eikä tuollaisen myynti jollain järjettömällä alihinnallakaan kannata jos sillä summalla ei saa itselleen mitään asuntoa jossa asuminen tulisi pidemmän päälle halvemmaksi.

Jotain on tehtävä, jos ei ole varaa viedä koiraa eläinlääkäriin.

Ei voi vain sanoa, etten halua myydä ja koira kärsii.

Sinccis

Jotain on tehtävä!

Okei, eli? Nainen myy mörskänsä jollain nimellisellä hinnalla ja muuttaa vuokralle, joka tulee pidemmän päälle kalliimaksi, eli ratkaisu on aikalailla kun kusisi pakkasella housuihinsa. Rahaa ei ole edelleenkään siihen eläinlääkäriin.

Mieluumminko asuu kylmässä talossa, joka rapistuu lämmöttä ja huollotta purkukuntoiseksi? Tuo vaihtoehto ei myöskään tuo eläinlääkärirahoja.

Yli varojensa ei kannata asua. Kovin pitkään se ei edes onnistu, kannattaa tehdä muutoksia ajoissa, kun itse vielä saa päättää.

Tai pankki myy velallisen talon polkuhintaan, eikä itselle jää edes sitä vähää.

Ei taida kannettu vesi kaivossa pysyä. Vaikea näille on järkeä takoa päähän, vaikka täällä näköjään meitä pari löytyy, joilla on älliäkin päässä.

Sinccis

Tyhmyys ei tule yksin.

Onko teitä täällä kaksi Sinccis-nimellä kirjoittelevaa vai vain yksi, jolla on päässään useampia kuin yksi henkilö? Juttusi ovat nimittäin niin laidasta laitaan, että ei niitä yksi täyspäinen kirjoittele.

Esimerkiksi mikä ystävä hyvä?

Sinccis

Se, että eilisiltana nauraa räkätit todella rumasti ihmisille, joilla ei ole ruokaa, ja se, että tänään aloitit räkättämällä ja yhtäkkiä rupesit hyvin avuliaaksi ja surkuttelit ihmisen ja jopa koiran tilannetta. Kolmen maissa vaihtui palstanpitäjien työvuoro, joten tuo jakomielitautinen mielenmuutos voisi olla vaikka konsernin omien kirittäjien vaihtuminen väsähtäneistä aamuvuorolaisista pirteämpään iltamiehitykseen.

Lopeta. Häiritset muita, riidelkää keskenänne jossain muualla kuin julkisella palstalla.

Nuorena matkustin pummilla junassa kun rahat olivat vähissä. Opintotuella tai yhteen aikaan kun sain yömarkkinatukea, enkä tiennyt että sen päälle voi hakea toimeentulotukea, koska siitä ei kerrottu missään. En koe tehneeni väärin kun toinen vaihtoehto olisi ollut se että en olisi mennyt mihinkään. Siihen aikaan oli pahvisia kuukausilippuja, niin saatoin väärentää siihen uuden leiman. Kerran oli sen verran huono väärennös että tarkastaja otti lipun pois ja sanoi että perästä kuuluu. Pelkäsin rikossyytettä, mutta ei siitä sitten kuulunut mitään.

Saatoin myös myydä sellaisia tavaroita, joille minulla olisi ollut käyttöä.

Jossain vaiheessa vein salaa opiskelijayhdistyksemme kerhohuoneelta pullot palautukseen ja pidin itse rahat. En siis kertonut tästä koskaan kellekään, luultavasti kukaan ei olisi myöskään tuominnut vaan ollut vain iloinen etteivät haisevat pullot kerää banaanikärpäsiä varastossamme. Syyllisyydentuntoisena tuota rahojen "kavallusta" sovittaakseni sitten myös siivosin kerhohuonetta hulluna ja laitoin kauniiksi.

Olen myös kerännyt mm. syksyllä puolukoita sekä karpaloita vielä metsästä, että saisi edes jostain c-vitamiinia. Ruokavalio koostui noihin aikoihin pääasiassa kaurapuurosta, riisistä ja linsseistä, joskus kananmunista. Aloin ostaa monivitamiiniporetabletteja, kun ei ollut rahaa ostaa tuoreita kasviksia niin että saisi joka päivä, vaan tableteilla pääsi halvemmalla.

Olen jäänyt välillä kotiin illoiksi, sen sijaan, että menisin harrastuksiin, kun ei ole ollut varaa ostaa kuukautissuojia, ja sitten olen illan pärjännyt vessapaperilla ja pesemällä bidee-suihkulla joka wc-käynnin yhteydessä. 

Olen dyykannut huonekaluja ja vaatteita. Olen liftannut kotiin vanhempien luo, sillä olisin saanut rahat lippuun vasta heidän luonaan. Kerran elin kaksi viikkoa kaveriltani saaduista kuivastuista herneistä tehdyllä keitolla, jossa ei ollut edes suolaa tai pippuria mausteena.

Olen ÄÄRIMMÄISEN onnellinen, että nuo ajat ovat ohi ja niistä opin sen, että nykyisinkin olen tyytyväinen todella vähään. Jos on katto pään päällä, ravitsevaa ruokaa ja mahdollisuus edes yhteen harrastukseen/mielekkääseen tekemiseen riittää jo pitkälle. En ole koskaan haaveillut kalliista asunnosta tai lomamatkoista, vaan se, että voin elää tavallista, turvallista ja mielekästä arkea, jossa ei tarvitse joka hetki kantaa murhetta toimeentulosta on minulle tarpeeksi.

Muistan, kuinka 70-luvulla ostin maksalaatikon (en osannut tehdä ruokaa) ja jaoin sen 4:ään osaan, että oli sitten neljäksi päiväksi ruokaa. Kävin kyllä töissä, olin alle 20-vuotias. Töistä sai joskus ylijäänyttä ruokaa tai leipää ja asuinkaverini osti minulle joskus ruokaakin (asuin alivuokralaisena). Rahattomuuteni ja köyhyyteni johtui sillä kertaa siitä, että jouduin maksamaan hirveät hammaslääkärimaksut. Minua ei oltu viety lapsena 8:aan vuoteen hammaslääkäriin, joten reikiä paikattiin ja juurihoitoja tehtiin todella paljon. Kävin hammaslääkärissä melkein joka viikkoa noin puolen vuoden ajan.

Vanhemmiltani en pyytänyt apua tilanteeseen. Minulle jäi kuva, että äitini ei välittänyt koko asiasta, vaikka olin alaikäinen. Pyysin monta kertaa joskus teini-ikäisenä että tilaisi minulle hammaslääkärin, mutta ei hän tehnyt sitä. Hän itse oli saanut proteesin joskus 30-vuotiaana ja tuli mielikuva, että ajatteli laittavansa saman asian kierrätykseen kohdallani. Koulustakin kyseltiin asiaa (silloin ei ollut kunnallista hammashoitosysteemiä). Kerroin tilanteen, jota ihmeteltiin. Sisarukseni kävivät muutaman kerran hammaslääkärissä, mutta minulle aikaa ei tilattu. Etuhampaani olivat hyvät ja kauniit ja nähtävästi pääteltiin, etten tarvitse hammashuoltoa.

Äitini arvioi, että syön karkkia. Söin todella harvoin; minulla ei ollut siihen varaa.

Silmälasini olivat homeessa reunoiltaan, kunnes isäni huomasi asian ja sanoi maksavansa uudet. Lasit olivat jo noin 5 vuotta vanhat, tarkkuus ei ollut ihan oikein.

Lasteni ollessa pieniä jouduin hakemaan EU-ruokatukikasseja, ruinaamaan seurakunnalta ja kunnalta ruokakuponkeja. Kävin myös ruuanjakopaikoissa. Lapset ihmettelivät pakkauksia.

Sain kuitenkin lapset kasvatettua. Olen onnellinen heidän puolestaan siitäkin, että he pärjäävät. Itse olen työtön enkä voi rahallisesti auttaa, mutta he eivät sitä tarvitsekaan. Kävi niin "hyvin", että eräs heidän sukulaisensa kuoli ja oli testamentannut asuntonsa lapsilleni. Hoidin arvoasunnon kaupan ja lasteni tileille siirtyi hyvät summat. Kummatkin opiskelevat tällä hetkellä.

Opiskeluaikana minulla oli yksi tosi kurja kesä. Muistan syöneeni koko kesän lähes yksinomaan perunoita. Niitä sai halvalla. Aamupalaksi, ruuaksi ja iltapalaksi. Istua möllötin kotona ja luin vatsa kurnien tentteihin. Onneksi sitten sen kesän jälkeen sain vihdoin osa-aikaista työtä ja tilanne alkoi helpottaa.

90 luvun alkua, asutaan äidin kanssa kahdestaan, minulla kasvavana teininä aina nälkä. 

Äiti oli töissä ravintolassa jossa tehtiin paljon pizzaa. Äiti otti töistä aina asiakkaiden lautasille jättämänsä pizzan tähteet mukamas meidän koiralle. Itse söimme ne , oli hyvää kun uunissa lämmitti. Eihän ne miksikään olleet menneet. Kyllä kelpasi kun YH äidillä monesti oli rahat loppu eikä muuta syötävää ollut. Voi niitä aikoja.

Tämä on kamalin ja nöyryyttävin kokemukseni. Olen yh ja kerran olin lasten kanssa ollut ilman rahaa jo usean viikon koska lasten isä halusi kiusata minua ja jätti elatus maksut maksamatta. Jääkaappi ja pakastin olivat tyhjiä ja tilillä 1e. En ole kertonut tätä kellekään, mutta silloin pyysin eräältä tutulta mieheltä lainaa. Tiesin että tämä kyseinen mies oli aivan lääpällään minuun ja ettei hänellä ollu rahasta pulaa. Kun kysyin häneltä lainaa, hän kieltäytyy lainasta, mutta sanoi voivansa antaa minulle rahaa seksiä vastaan. En ensin suostunut, mutta tajusin, että lapset ei pärjää ilman ruokaa eikä apua ollut mistään muualta saatavissa. Pyysin sitten suoraan isomman summan rahaa käteisellä ja homma hoidettiin meillä, kun lapset olivat menneet nukkumaan. Edelleen oksettaa ja hävettää tämä, mutta sain ainakin lapset ruokittua

Öljylämmittäjälle tiedoksi: öljyä voi tilata, vaikka 100 litran erissä. Siihen tulee silloin pientoimituslisä. Perehdy asiaan, jos koet tarpeelliseksi.

Vierailija kirjoitti:

Öljylämmittäjälle tiedoksi: öljyä voi tilata, vaikka 100 litran erissä. Siihen tulee silloin pientoimituslisä. Perehdy asiaan, jos koet tarpeelliseksi.

Edellä mainittu pientoimituslisä tekee pienten öljymäärien tilaamisesta kannattamatonta.

Jäin työttömäksi heti, kun lama alkoi 1991. En ollut kuulunut liittoon, koska kuvittelin työni laadun takaavan työllisyyteni. Asuntovelkaa oli ja sain vapaavuoden pankista sen maksuun.

Oli kevät ja kesä sujui haavoja nuollessa. Mulla oli fillari, asuin Haagassa ja fillaroin Munkan biitsille viettämään kesää, koska muuhun ei ollut varaa. Keitin evääksi sinne makaroneja, joita vetelin halulla. Juomaksi oli vettä. Pärjäsin ihan hyvin, vaikka tuolloin olisin halunnut ostaa kiskalta jäden tai jotain.

Oli uusien perunoiden aika. Muistin, että mulla oli kotona margista, munia ja maitoa. Laskin kaikki rahani ja takasin fillaroidessani illalla kävin Munkkiniemen puistotien Valintatalossa ja uskalsin ostaa muistaakseni puoli kiloa niitä perunoita. Tilliin ei ollut varaa, joten kun kukaan ei nähnyt, varastin sitä hyllystä ja myttäsin johonkin laukkuun tms. Ajelin kotiin, keitin perunat ja tein munakastiketta. Se ateria jäi mieleeni!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Öljylämmittäjälle tiedoksi: öljyä voi tilata, vaikka 100 litran erissä. Siihen tulee silloin pientoimituslisä. Perehdy asiaan, jos koet tarpeelliseksi.

Edellä mainittu pientoimituslisä tekee pienten öljymäärien tilaamisesta kannattamatonta.

Olipas harkitsematon kommentti. Jos vaihtoehtona on putkien jäätyminen, pitäisin pientoimitus lisää aika pienenä haittana.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on kamalin ja nöyryyttävin kokemukseni. Olen yh ja kerran olin lasten kanssa ollut ilman rahaa jo usean viikon koska lasten isä halusi kiusata minua ja jätti elatus maksut maksamatta. Jääkaappi ja pakastin olivat tyhjiä ja tilillä 1e. En ole kertonut tätä kellekään, mutta silloin pyysin eräältä tutulta mieheltä lainaa. Tiesin että tämä kyseinen mies oli aivan lääpällään minuun ja ettei hänellä ollu rahasta pulaa. Kun kysyin häneltä lainaa, hän kieltäytyy lainasta, mutta sanoi voivansa antaa minulle rahaa seksiä vastaan. En ensin suostunut, mutta tajusin, että lapset ei pärjää ilman ruokaa eikä apua ollut mistään muualta saatavissa. Pyysin sitten suoraan isomman summan rahaa käteisellä ja homma hoidettiin meillä, kun lapset olivat menneet nukkumaan. Edelleen oksettaa ja hävettää tämä, mutta sain ainakin lapset ruokittua

Olitko itse täysin tuloton jos olit riippuvainen lasten isän maksamasta elatusmaksusta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Öljylämmittäjälle tiedoksi: öljyä voi tilata, vaikka 100 litran erissä. Siihen tulee silloin pientoimituslisä. Perehdy asiaan, jos koet tarpeelliseksi.

Edellä mainittu pientoimituslisä tekee pienten öljymäärien tilaamisesta kannattamatonta.

Olipas harkitsematon kommentti. Jos vaihtoehtona on putkien jäätyminen, pitäisin pientoimitus lisää aika pienenä haittana.

Tarkoitin että tulee halvemmaksi tilata niin suuri määrä että pientoimituslisää ei peritä.