Lue keskustelun säännöt.
Onko avioero ainoa vaihtoehto tässä tilanteessa?
Meillä on mennyt viimeisen vuoden ajan puolisoni kanssa jatkuvasti vain huonommin ja huonommin. Mieheni on jatkuvasti töissä, vähintään 6 päivää viikossa ja minulle jää lasten lisäksi aivan kaikki kotityöt. Miehen mukaan se mitä kotona teen, ei ole mitään. Hän ei arvosta kotiäitiyttäni lainkaan, vaikka olen uhrannut esim. viimeiset 7 kk yöuneni erittäin hankalan vauvan heräilyn takia ja antanut miehen nukkua jotta jaksaa töissä. Olen siis vanhempainvapaalla ja hoidan 7 kk ikäistä vauvaa. Meillä on 6-vuotias lapsi myös.
Mies ei ole kertaakaan joutunut hoitamaan lasta, sillä on aina töissä ja minä tyhmänä olen ajatellut että en stressaa häntä lisää vaan annan nukkua ja hoidan ihan kaiken kotona jotta mies jaksaisi paremmin. Olen itse aika uupunut, ja miehen vähättely siitä että tämä mitä teen ei ole yhtään mitään, masentaa entisestään.
Miehen pinna on olematon, saa raivarin pienestä joten koko perhe kulkee kuin munan kuorilla kotona ettei kukaan suututa miestä. Pariterapiassa on käyty ja siellä terapeutti totesi että olemme todellakin avun tarpeessa ja ehdotti 10 lisäkäyntiä. Alan olla sitä mieltä etten jaksa enää edes yrittää, en jaksa käydä pariterapiassa kun ei se mitään muuta.
Mies syyttää vain minua, kaikki on syytäni, hänen raivarinsa ovat minun vikaa, hänen stressinsä on minun vikaa, aivan kaikki. Vauvaa hän hoitaisi mielellään kuulemma, mutta vain jos minä ja esikoinen emme olisi kotona. Ei voi kuulemma keskittyä vauvan hoitoon jos me olemme täällä. Hänen mielestään hän voisi mennä viikonloppuna vaikka työpaikalleen vauvan kanssa (!!!?). Mies ei tajua että perhe ei toimi näin. Hän ei tee mitään työstressilleen tai vihanhallintaongelmilleen, tuntuu että tilanne vain pahenee ja pahenee. Kysyin aamulla mieheltä, keksiikö hän yhtään syytä miksi meidän pitäisi olla yhdessä, kun tilanne on mennyt näin pahaksi. Hän ei keksinyt yhtäkään.
Onko tässä tilanteessa enää järkevää yrittää väkisin pitää pystyssä suhdetta ja perhettä kun ajatuksemme em. asioista eroaa niin totaalisesti? Yritän niin paljon että kaikilla olisi hyvä olla, en vaadi itselleni mitään (eikä minulla ole edes yhtäkään harrastusta saati 1-2 tuntia KUUKAUDESSA omaa aikaa). Pahinta on että jos eroaisimme, arkemme lasten kanssa ei juuri muuttuisi. Mies vaan ei olisi täällä huonotuulisena kiukuttelemassa. Rahaa olisi käytössä vähemmän, mutta minun tuloni yms riittäisi turvaamaan minulle ja lapsille ihan ok elintason. Mies ei siis halua erota, vaikka ei keksikään yhtään syytä pysyä yhdessä.
Kommentit (325)
En lukenut koko ketjua läpi, mutta nuo kaikki merkit viittaa siihen, että miehelläsi on toinen nainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanha ketju. Onkohan ap jo eronnut?
Eron myötä tilanne voi muuttua monimutkaisemmaksi. Selvä on, että lyhyellä aikavälillä ero olisi helpotus:AP potkaisee miehen pihalla ja jää kotiin lasten kanssa ja miehen aiheuttamasta taakasta pääsee eroon, kun kaiken kotona hoitaa yksin anyway.
Mutta, mutta... muutama vuosi menee ja sitten on miehellä ja varmaan sinullakin uusi kumppani ja hänen kanssa uudet lapset- mies ainakin haluaa viimeistään 5-kymppisenä kokea vanhemmuuden, kun näiden nykyisten osalta se nöyrää menevän ohi: ei varmaan muista näistä vuosista mitään, kun mennyt sumussa stressaantuneena. Ja teidän tulevilla uusilla puolisoilla on myös ex:t ja lapset aiemmista liitoista.... kamalaa sopimusta lomat, rippi-ja YO-juhlat, joulut, lasten häät... elämän tähtihetket pilataan, kun ventovieraat loukkaantumassa milloin mistäkin...
Ero nyt voi tuntua ainoalta ulospääsyltä, mutta sillä on pitkäkestoiset, koko elämänmittaiset seuraamukset - ja sitä taakkaa ovat kantamassa sinun ja miehesi lisäksi myös teidän lapset. Melkoista soppaa miehesi kanssa keittelette näille 7 kk ja 6 v ikäisille viattomille luontokappaleille.
Varmaan 1.5 v sitten raskaaksi hankkiutuessasikin puolisosi työnkuva ja yritystoiminnan luonne oli tiedossa. Ja 2.lapsen ja ylipäätään vauvan kuormitus parisuhteelle on fakta. Kukapa 7 kk ikäinen äiti ei olisi väsynyt. Omat ajatuksesi kiertävät kehää ja heikentävät arvostelukykyäsi. Ota Vastuu itsestäsi ja omista teoistasi.
Yt. 65v, Vaimo, äiti,isoäiti,eläkkeellä oleva akateeminen uranainen, mies yritysjohtaja. Miljoona syytä ollut erota vuosien aikana, mutta pysytty yhdessä ja nyt eletään elämämme parasta aikaa, ihmeellisintä kokea yhteiset lapsenlapset ja ihana isovanhemmuus.
Ed. kommentoijalle... jos ollut miljoona syytä erota on yhteinen, ihanakin iso vanhemmuus aika pieni korvaus. Sinä et enää voi valita toisin, mutta onneksi moni muu voi.
Vierailija kirjoitti:
Mistä näitä mieslapsia sikiää?
Naisethan niitä kasvattavat paapomalla pilalle. Kun ei kotona ole mitään vaadittu, niin sitä on parisuhteessa todennäköisesti turha alkaa opettamaan..
Parisuhteen alussa kannattaa tehdä sukkatesti. Jos puolisoehdokas jättää sukat lattialle yli viikoksi, unohda koko juttu.
M49
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On kovastikkin raskasta.Miksi hommasitte sen vauvan,kun on niin hankalaa?Mitäs jos lopettaisit narinan ja valituksen,niin miehesikin asenne muuttuisi.Puhu puolisollesi suoraan ja pyydä saada nukkua,kun puolisollasi on vapaata.Yhteiset lapset yhteinen =VASTUU.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olette yhdessä vain rahan takia. Selvitä sosiaalivirastosta mihin tukiin olet oikeutettu eron jälkeen ja laske tulotasosi. Kun huomioit myös elarit saattaa elintasosi jopa parantua nykyisestä.
Jotenkin pisti silmään tuo, että mies voisi kyllä ottaa vauvan mukaan töihin. Toivottavasti olen väärässä mutta mies ei tuolloin olisi töissä. Vauva ei osaa kertoa "tädistä" toisin kuin 6-vuotias?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Katotteko se ollenkaan, milloin aloitukset on tehty? Tämäkin ketju on vaikka kuinka vanha. Ap on varmasti päätöksensä, suuntaan tai toiseen, jo tehnyt. Turha asiaa on enää vatvoa. Vaikka, kieltämättä, olisi kiinnostavaa kuulla, mitä ap loppuenlopuksi päätti ja miten suhteessa kävi.
Varo vastakkain asettelua. Yritä silittää myötäkarvaan. Vaikka olisit kuinka väsynyt, sano miehelle, että voi rauhassa keskittyä työhönsä. Sinä pärjäät kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun ex-mies oli toisen lapsemme syntymän jälkeen ihan samanlainen; tosi vihainen ja aina töissä/harrastuksessa, vähätteli minun tekemisiä ja oli ilkeä. Avioliitolle tuli (onneksi) loppu viisi vuotta sitten kun hän jäi kahteen otteeseen kiinni pettämisestä. Jälkeenpäin ajateltuna se oli oikea Jumalan lahja, muuten olisin tuskin koskaan saanut lähdettyä ”lasten takia”. Mutta kun sain voimia lähteä, se oli elämäni paras päätös.
Kukaan ei ole sen jälkeen ollut kertaakaan ilkeä minulle eikä pojilleni, eikä meille ole enää koskaan huudettu eikä kiroiltu. Ruokalasku ja kotityöt pieneni puoleen kun ei ollut ukkoa ruokittavana eikä hänen sotkuja siivottavana.
Kaksi vuotta sitten löysin ihanan miehen joka on todella hyvä meitä kohtaan. Toivon sinulle voimia jaksaa erota, olet ansainnut paljon parempaa! ❤️
Pahoittelut, en lukenut koko ketjua, mutta sanon vaan, että käykää ne 10 kertaa parisuhdeneuvontaa nyt ihmeessä, hanskoja ei koskaan kannata laittaa tiskiin ennen kuin on yrittänyt kun ei ole väkivaltaa tms muuta, jota ei voi ratkaista. Kamala tilanne, mutta koska se on kestänyt vain verrattain vähän aikaa, niin kannattaa yrittää. Joka tapauksessa on parempi erota vasta kun on köynyt ne parisuhdekeskustelut, silloin on kumpikin valmiimpi siihen eroonkin. Nyt erostessa eroaisitte vain vihaisina ja kumpikin siirtäisi samat ongelmat seuraavaan parisuhteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta tuntuu ap, että sinulka on liian tiukka kontrolli perheessä. Asumusero, ei ero! Ja sinä houdat lapset yksi myös asumuseton aikana.
Tähän on helppo vastata. Voitte myös jatkaa yhdessä joten avioero ei ole ainoa vaihtoehto.
Miksi sun pitää vaatia. Mieti nyt vähän. Jos eroatte, olet vain enemmän kiinni kotona ja elämäsi ei helpotu yhtään.
Ota nyt uusi asenne kotiasi, lapsiasi ja miestäsi kohtaan ja jonkin ajan kuluttua huomaatkin, että on helpompaa olla.
1) aamulla kun herään niin ajattele, että sinulla on etuoikeus saada olla kotona ja nauttia lapsien kanssa olemisesta.
2) nää elämäsi uudessa valossa: sinä olet hyvä äiti ja joku on halunnut tehdä lapsia kanssasi
3) lakkaa vaatimasta ja näytä okevasi itsenäinen ja voimakas organisoimaan kotiasiat
4) älä odota enää mieheltäsi mitään ja liiku lastesi kanssa ja nauti tästä ajasta. Lapset ovat pian isoja ja sinua harmittaa älyttömästi jos hukkaat tämän ajan riitelyyn ja lapsistasi kasvaa epävakaita.
5) sinun pitää olla esimerkki lapsillesi.
Sius älä eroa vaan muuta asennettasi. Lopeta vaatiminen ja nauti äitiydestä ja lapsista ja kodista. Jos eroat, niin elämäsi on hankalampaa, et saa hetkeäkään omaa aikaa. Nyt kun näytät, että olet itsenäinen ja voimakas niin pian miehesikin alkaa nähdä sinut taas sellaisena ohmisenä, johon rakastui.
Teitä on parisuhteessa kaksi ihmistä ja toista ei voi muuttaa. Itse pitää yrittää tulla puoliiehen vastaan ja siitä se sitten lähtee nousukiitoon. Tsemppiä teille molemmille.
Rahaahan sulla tuntuu myös olevan, joten komppaan edellistä.
Voisiko ISÄ olla kunnia titteli ,jonka lapset antavat läsnäolevalle hyvälle isälle?
Muutoin miestä kutsuttaisiin lasten siittäjäksi ja elättäjäksi.
lyheenys: SILÄ
Ruotsiin töihin. Toki tilapäinen ratkaisu esim. Kerta kk. Onko hyvä idea?
Onko miehesi herkkä? Siis ylipäänsä tunneasioille? Tuleeko tunteet herkästi pintaan ilo, suru, viha, turhautuneisuus? Mietin vain että voisiko hän olla jokseenkin aistiyliherkkä? Miehet eivät (tai aikuiset) tunnista sitä usein vaan pyrkivät vaan pakenemaan aisteja ylikuormittavasta tilasta esim äänet ja kun tila pahenee ärsykkeiden määrä lisääntyy. Oma mieheni ei osallistunut lasten hoitoon lainkaan kun ne olivat pieniä, tajusin vasta myöhemmin että annoin aina hänelle vaihtoehdon olla osallistumatta. Olimme myös eropisteessä kun olin jo niin väsynyt 3 lapsemme jälkeen että jätin hänet vain yksin lasten kanssa kotiin kun menin viemään koiraa lenkille. Ei siinä auttanut kuin aikuisen miehen opetella hoitamaan lapsia. Ja ihan yhtä lyhyt Pinjainen hän on, väsyneenä hermostuu mitä pienemmistä asioista, toki en ole koskaan suostunut kulkea kotona "munan kuorilla".
Sinuna ottaisin lapset ja menisi jonnekin sukulaiselle tai ystävälle viikoksi kylään sen enempää kyselemättä. Viikon jälkeen tulisin kotiin ja hankkisin harrastuksen ja jättäisin lapset miehelle siksi aikaa kun olisit alussa tunnin poissa. Ehkä miehen olisi hyväkin hoitaa aluksi vain yhtä lasta, ei aikuinen sen enempää osaa purkaa aistiylikuormitusta jos ei ole edes ymmärtänyt että sellainen on. Kuulostaa siltä että pakenee töihin missä selkeät rutiinit tähdittävät päivän kulkua.