Lue keskustelun säännöt.
Onko avioero ainoa vaihtoehto tässä tilanteessa?
Meillä on mennyt viimeisen vuoden ajan puolisoni kanssa jatkuvasti vain huonommin ja huonommin. Mieheni on jatkuvasti töissä, vähintään 6 päivää viikossa ja minulle jää lasten lisäksi aivan kaikki kotityöt. Miehen mukaan se mitä kotona teen, ei ole mitään. Hän ei arvosta kotiäitiyttäni lainkaan, vaikka olen uhrannut esim. viimeiset 7 kk yöuneni erittäin hankalan vauvan heräilyn takia ja antanut miehen nukkua jotta jaksaa töissä. Olen siis vanhempainvapaalla ja hoidan 7 kk ikäistä vauvaa. Meillä on 6-vuotias lapsi myös.
Mies ei ole kertaakaan joutunut hoitamaan lasta, sillä on aina töissä ja minä tyhmänä olen ajatellut että en stressaa häntä lisää vaan annan nukkua ja hoidan ihan kaiken kotona jotta mies jaksaisi paremmin. Olen itse aika uupunut, ja miehen vähättely siitä että tämä mitä teen ei ole yhtään mitään, masentaa entisestään.
Miehen pinna on olematon, saa raivarin pienestä joten koko perhe kulkee kuin munan kuorilla kotona ettei kukaan suututa miestä. Pariterapiassa on käyty ja siellä terapeutti totesi että olemme todellakin avun tarpeessa ja ehdotti 10 lisäkäyntiä. Alan olla sitä mieltä etten jaksa enää edes yrittää, en jaksa käydä pariterapiassa kun ei se mitään muuta.
Mies syyttää vain minua, kaikki on syytäni, hänen raivarinsa ovat minun vikaa, hänen stressinsä on minun vikaa, aivan kaikki. Vauvaa hän hoitaisi mielellään kuulemma, mutta vain jos minä ja esikoinen emme olisi kotona. Ei voi kuulemma keskittyä vauvan hoitoon jos me olemme täällä. Hänen mielestään hän voisi mennä viikonloppuna vaikka työpaikalleen vauvan kanssa (!!!?). Mies ei tajua että perhe ei toimi näin. Hän ei tee mitään työstressilleen tai vihanhallintaongelmilleen, tuntuu että tilanne vain pahenee ja pahenee. Kysyin aamulla mieheltä, keksiikö hän yhtään syytä miksi meidän pitäisi olla yhdessä, kun tilanne on mennyt näin pahaksi. Hän ei keksinyt yhtäkään.
Onko tässä tilanteessa enää järkevää yrittää väkisin pitää pystyssä suhdetta ja perhettä kun ajatuksemme em. asioista eroaa niin totaalisesti? Yritän niin paljon että kaikilla olisi hyvä olla, en vaadi itselleni mitään (eikä minulla ole edes yhtäkään harrastusta saati 1-2 tuntia KUUKAUDESSA omaa aikaa). Pahinta on että jos eroaisimme, arkemme lasten kanssa ei juuri muuttuisi. Mies vaan ei olisi täällä huonotuulisena kiukuttelemassa. Rahaa olisi käytössä vähemmän, mutta minun tuloni yms riittäisi turvaamaan minulle ja lapsille ihan ok elintason. Mies ei siis halua erota, vaikka ei keksikään yhtään syytä pysyä yhdessä.
Kommentit (325)
Ota ero. Usko pois, se on parempi lapsillesi.
Jos teillä on omistus asunto, saat siitä puolet arvosta (mikäli siis ei ole avioehtoa), saat lapsilisän kahdesta lapsesta, saat asuntotukea ja elareita eli älä ainakaan pidä rahaa tekosyynä roikkua toisessa ihmisessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole järkevää pysyä suhteessa, ei siksi että käsityksenne eroavat toisistaan, vaan koska miehesi ei selvästi kunnioita sinua millään tavalla. Lisäksi opettaa lapsia pelkäämään kotona helposti räjähtelevää isää. Kyllä sinun täytyi jo itsekin tietää vastaus aloitusta kirjoittaessasi.
Mikä hel*vetin pakko niitä lapsia on hankkia, jos lopputuloksena on pelkkää ulinaa ja erofantasiointia vaikka äiti saa oleilla kotona?
Miksei voi hommata vaikka koiraa ja käydä töissä ja harrastaa? Nainen tyypillisesti masinoi sen lasten hankkimisen, vain todetakseen että hitto vie, lapsethan ovatkin työläitä eikä mies muuttunutkaan silmänräpäyksessä työlleen omistautuneesta miehestä perheen kakkosäidin rooliin hoivaamaan vauvaa, tekemään ahkerasti kotitöitä ja laiminlyömään työnsä jotta ykkösäiti saisi harrastaa ja hengailla keskenään, vaikka saakin olla päivät kotona.
Sitten tullaan erovoimaantumaan nettifoorumeille jossa tuntemattomat lyövät löylyä ja kiihottavat rikkomaan perheen.
Aivan sairasta touhua.
Hei ap, miten menee?? Jaksatko vastata? Olen samanlaisessa, melkein, tilanteessa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehelläsi on burnout tai se on tulossa. Miksi ihmeessä hän tekee noin pitkää päivää ja työviikkoa. Työpäivän pituus on yleensä 8h ja työviikon 5 päivää.
Melkein joka perheessä hyvin samanlaisia ongelmia pikkulapsiaikana. Naisten rooli muuttunut nopeasti ja miehet eivät ole kerenneet omaksua omaa uutta rooliaan osallistuvina isinä. Heillä ei ole mitään roolimallia tai toimintatapoja olemassa.
En usko eron olevan hyvä ratkaisu. Talous kaatuu ja lapsille ero ei ole yleensä hyvä vaihtoehto. Ehkä meidän naisten on hyväksyttävä se, ettei tasa-arvo toteudu kotona vielä. Kasvattaa pojat eri tavalla eli auttamaan enemmän kotona yms. Seuraava sukupolvi ehkä jo erilainen.
Tehkää arjesta yksinkertaisempi. Siivota voi vähemmän, eikä lapset tarvitse harrastuksia välttämättä. Omat harrastukset joutuvat myös muutaman vuoden odottamaan. Kun pienin lapsi aloittaa koulun, moni asia muuttuu ja parisuhdekin todnäk paranee ajan kanssa.
Miehen asenteen muuttamisen sijaan itse keskityin oman asenteen muuttamiseen. Elämä parani huomattavasti :).
N37
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ota ero. Usko pois, se on parempi lapsillesi.
Jos teillä on omistus asunto, saat siitä puolet arvosta (mikäli siis ei ole avioehtoa), saat lapsilisän kahdesta lapsesta, saat asuntotukea ja elareita eli älä ainakaan pidä rahaa tekosyynä roikkua toisessa ihmisessä.
Tää on ihan sairas kuvio, että yhteiskunnan korjattava itsekkäiden ihmisten huonojen valintojen seuraamuksia. Nykyisin eron syy on tämä: mies ei tee juuri, niin kuin minä haluan. Seurauksena ero, josta kärsivät eniten lapset. Ja yhteiskunta maksakoon sitten taloudellisen tappion. Järjetöntä.
Vierailija kirjoitti:
Mikä hel*vetin pakko niitä lapsia on hankkia, jos lopputuloksena on pelkkää ulinaa ja erofantasiointia vaikka äiti saa oleilla kotona?
Miksei voi hommata vaikka koiraa ja käydä töissä ja harrastaa? Nainen tyypillisesti masinoi sen lasten hankkimisen, vain todetakseen että hitto vie, lapsethan ovatkin työläitä eikä mies muuttunutkaan silmänräpäyksessä työlleen omistautuneesta miehestä perheen kakkosäidin rooliin hoivaamaan vauvaa, tekemään ahkerasti kotitöitä ja laiminlyömään työnsä jotta ykkösäiti saisi harrastaa ja hengailla keskenään, vaikka saakin olla päivät kotona.
Sitten tullaan erovoimaantumaan nettifoorumeille jossa tuntemattomat lyövät löylyä ja kiihottavat rikkomaan perheen.Aivan sairasta touhua.
Olet oikeassa. Kuvio on sairas.
N34
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän sekä sinua että miestäsi. Olen tehnyt itsekin 6-päiväisiä työviikkoja, välillä 7 päiväisiäkin ja voin kokemuksesta sanoa, että silloin on pinna tiukalla, vaikka ei ollut edes pieniä lapsia. Onko miehesi yrittäjä vai miksi hänen täytyy olla noin paljon töissä?
On yrittäjä eikä luota työntekijöihinsä. Firmansa on kasvanut sen verran isoksi että hän ei enää pysty yksin pitämään kaikkia lankoja käsissään muttei suostu myöntämään tätä. Asiaa helpottaisi se että hän delegoisi vastuuta, muttei tee sitä koska kukaan alainen ei ole riittävän pätevä.
Ap
Miehes on siis oma itsensä sekä kotona että töissä: itsekeskeinen mulkvist, joka näkee muissa vain virheitä ja pitää itseään korvaamattomana aarteena.
Jaahas, joku on taas nostellut vanhaa ketjua. Tuskinpa aloittaja on enää täällä vastailemassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hanki omaa aikaa siten, että menet kuntokeskukseen esim. päivällä ja laitat lapset lapsiparkkiin.
Vanhempi lapsi voisi olla myös osan viikosta pk:ssa. Näin saat itsellesi aikaa. Järjestä itsellesi se kaipaamasi oma aika.
Jos miehesi on yrittäjä, ymmärrän hyvin tuon aina töissä asian.
Se, että sinulla ei ole omaa aikaa, ei ole miehesi syy. Eikä syy avioeroon. Eri asia tietysti on, jos miehelläsi on vihanhallintaongelmia kuten mainitset.
Kannattaa myös hankkia ystäviä, jotta et ole pelkästään lasten seurassa.
Miten elämäsi helpottuu avioerossa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taistelulohi:
Olen sellainen ihminen että en jaksa pahemmin valitella jos joku asia ei hoidu, teen sen itse sitten. Olen aina ollut se joka hoitaa kotihommat, silloinkin kun kävin kokopäiväisesti töissä, se olin minä joka tein kotona kaiken, vein lapsen tarhaan ja hain, siihen päälle pelasin sulkapalloa parina iltana viikossa ja kävin joogassa, ilman että miehen täytyi kotona tehdä enempää tai olla esikoisen kanssa. Aina hän puhui kyllä että tilanne helpottaa ja kun toista lasta alettiin suunnitella niin hän oli se joka toisen lapsen halusi ja hän vannoi ja vakuutti että vähentää töitä, hoitaa kuopusta kun esikoista ei hoitanut. Esikoinen oli tosin maailman helpoin vauva, ei valvottanut koskaan eikä ole ikinä edes ollut uhmassa, ainakaan vielä. Hän on luonteeltaan perus iloinen ja itsenäinen.
Uskon että mies on yllättänyt siitä että kuopus onkin erilainen, ei ollenkaan niin helppo tapaus kun esikoinen. Lisäksi miehelle tuli suurena yllätyksenä että tämä kuopuksen raskaus oli 100 x vaikeampi kuin esikoisen, se että olinkin väsynyt ja huonovointinen koko raskauden. Mies ei ollenkaan voinut käsittää että minä joka olin aina niin energinen en ollutkaan sitä kuopusta odottaessa. Hän ei siis ollut varautunut lainkaan siihen että asiat voisi olla eri tavalla nyt.
Rajat olen vetänyt, sanoin miehelle että seuraavasta raivokohtauksesta hän lähtee. Täällä ei hajotetaan yhtäkään tavaraa enää vaikka kuinka kiukuttaisi.
Hän suostuu terapiaan mutta kun olemme nyt 2 kertaa siellä käyneet niin omat odotukseni eivät ole korkealla: mies on puhunut PELKÄSTÄÄN työstään ne kaksi kertaa. Ihmettelen miksei terapeutti pistä poikki näitä puheita ja käske miestä puhumaan parisuhteestamme eikä firmastaan.Ap
Mä ymmärrän edelleenkin myös miestäsi. Hänen elämäänsä ei mahdu nyt mitään muuta kuin työ. Kysymys kuuluukin, haluaako hän, että hänen elämäänsä mahtuisi myös perhe ja jos haluaa, mitä hän aikoo asian eteen tehdä ja milloin? Sun ei tarvitse odottaa ikuisesti, että muutosta tapahtuu. Eikä odottaa päivääkään, jos miehellä ei ole aikomustakaan muuttaa tilannetta miksikään.
- Se yrittäjä -Tätä olen kysynyt miljoona kertaa. Olen sanonut että kaikkea ei voi saada; et voi olla töissä 24/7 ja samalla isä ja aviomies. Joko töitä ON VÄHENNETTÄVÄ ja perheelle on annettava enemmän aikaa, huomiota ja läsnäoloa tai sitten hän jatkaa firmalleen omistautumista ilman perhettään. Mies sanoo aina että perhe on tärkein, hän luopuisi firmasta koska vaan jos voisi jne mutta mitään käytännön muutosta ei tapahdu. Puheet on puheita. Koskaan ei ole hyvä hetki sitten kuitenkaan höllätä töissä, pitää vapaata tai edes isyyslomaa. Olen tässä 7 vuotta katsonut tätä sirkusta jossa mies valittaa työstressiä ja sitä että firma vie kaiken, mutta ei tee mitään käytännön muutoksia jotta saisi asiaan helpotusta. Olen sitä mieltä että mies on työnarkomaani, joka esittää että haluaisi vähentää työntekoa, mutta oikeasti työstä isommat kicksit kuin perheestään. Toinen ristiriita on se että koska mies on työelämässä tottunut olemaan se joka tietää kaiken ja joka käskee, ja joka on alallaan Suomen arvostetuimpia osaajia (pyydetään puhumaan ympäri maailmaa) onkin kotonaan täysin kuistilla siitä miten omien lasten kanssa ollaan ja miten heitä hoidetaan. Eihän hän voi mitenkään myöntää ettei osaa olla yhtäkkiä isä, ja pyytää apua tai neuvoja.
Ap
Ehdotapa miehellesi GTD-valmennusta. Se on muuttanut monta työnarkomaania ja isompaakin pomoa. Kyse on siis oman työnsä johtamisesta (ei mistään enkelipölystä), kokonaiskuvasta ja perspektiivistä. Varmuudesta, että tekee töissä ja kotona sitä, mikä on tärkeintä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos rahasta ei ole kiinni, lähde lasten kanssa viikoksi pois jonnekin sukulaisen luo tai lomalle. Ehkäpä mies sen viikon aikana tajuaa, että elämä pelkkää työtä tehden on aika ankeaa ja samalla saattaa muistaa myös ne perhe-elämän hyvät puolet. Monelle miehelle eron jälkeinen muutos tulee isona negatiivisena yllätyksenä, ja parisuhteen arvon tajuaa vasta kun sitä ei enää ole.
Ei ole ainoa vaihtoehto. Muita ovat esim:
Jatkaminen avioliitossa
Mur_ha
Ghostaus
Maailmanloppu
Miehen pitkät työpäivät ovat hän oma valintansa. Hän valitsee työn perheen edelle.
Taloudellista tilannetta ei kannata pelätä. Asiat järjestyvät aina.
Tunnistan oman tilanteeni tuosta, paitsi että miehellä oli harrastuksia. No selvisikin sitten, että hänellä olikin toinen nainen. Ero tuli, mutta mies olisikin halunnut jatkaa. Mutta minulla oli niin huojentunut ja helpottunut olo, etten enää halunnut palata yhteen. Suosittelen eroa! Ei ollut helppoa, mutta pärjäät kyllä! Vaikka ei olisi toista naista, niin ansaitset parempaa kohtelua.
Jos jotain opin edellisestä suhteestani, niin sen että pysyn kaukana yrittäjistä. He ovat naimisissa työnsä kanssa. Nykyinen kumppanini on näyttelijä ja hyvin menee.
Jätä se työtätekevä sika ja ota tilalle työtön sohvaperuna!
Naisten ajatusmaailma on aivan käsittämätön. Aivan vi*tun järjetön.