Lue keskustelun säännöt.
Onko avioero ainoa vaihtoehto tässä tilanteessa?
Meillä on mennyt viimeisen vuoden ajan puolisoni kanssa jatkuvasti vain huonommin ja huonommin. Mieheni on jatkuvasti töissä, vähintään 6 päivää viikossa ja minulle jää lasten lisäksi aivan kaikki kotityöt. Miehen mukaan se mitä kotona teen, ei ole mitään. Hän ei arvosta kotiäitiyttäni lainkaan, vaikka olen uhrannut esim. viimeiset 7 kk yöuneni erittäin hankalan vauvan heräilyn takia ja antanut miehen nukkua jotta jaksaa töissä. Olen siis vanhempainvapaalla ja hoidan 7 kk ikäistä vauvaa. Meillä on 6-vuotias lapsi myös.
Mies ei ole kertaakaan joutunut hoitamaan lasta, sillä on aina töissä ja minä tyhmänä olen ajatellut että en stressaa häntä lisää vaan annan nukkua ja hoidan ihan kaiken kotona jotta mies jaksaisi paremmin. Olen itse aika uupunut, ja miehen vähättely siitä että tämä mitä teen ei ole yhtään mitään, masentaa entisestään.
Miehen pinna on olematon, saa raivarin pienestä joten koko perhe kulkee kuin munan kuorilla kotona ettei kukaan suututa miestä. Pariterapiassa on käyty ja siellä terapeutti totesi että olemme todellakin avun tarpeessa ja ehdotti 10 lisäkäyntiä. Alan olla sitä mieltä etten jaksa enää edes yrittää, en jaksa käydä pariterapiassa kun ei se mitään muuta.
Mies syyttää vain minua, kaikki on syytäni, hänen raivarinsa ovat minun vikaa, hänen stressinsä on minun vikaa, aivan kaikki. Vauvaa hän hoitaisi mielellään kuulemma, mutta vain jos minä ja esikoinen emme olisi kotona. Ei voi kuulemma keskittyä vauvan hoitoon jos me olemme täällä. Hänen mielestään hän voisi mennä viikonloppuna vaikka työpaikalleen vauvan kanssa (!!!?). Mies ei tajua että perhe ei toimi näin. Hän ei tee mitään työstressilleen tai vihanhallintaongelmilleen, tuntuu että tilanne vain pahenee ja pahenee. Kysyin aamulla mieheltä, keksiikö hän yhtään syytä miksi meidän pitäisi olla yhdessä, kun tilanne on mennyt näin pahaksi. Hän ei keksinyt yhtäkään.
Onko tässä tilanteessa enää järkevää yrittää väkisin pitää pystyssä suhdetta ja perhettä kun ajatuksemme em. asioista eroaa niin totaalisesti? Yritän niin paljon että kaikilla olisi hyvä olla, en vaadi itselleni mitään (eikä minulla ole edes yhtäkään harrastusta saati 1-2 tuntia KUUKAUDESSA omaa aikaa). Pahinta on että jos eroaisimme, arkemme lasten kanssa ei juuri muuttuisi. Mies vaan ei olisi täällä huonotuulisena kiukuttelemassa. Rahaa olisi käytössä vähemmän, mutta minun tuloni yms riittäisi turvaamaan minulle ja lapsille ihan ok elintason. Mies ei siis halua erota, vaikka ei keksikään yhtään syytä pysyä yhdessä.
Kommentit (325)
Vanha ketju juu mutta itselle tuli mieleen että olikohan vaimolla tietoa perheen taloudellisesta tilanteesta. Sekin voi lisätä miehen stressiä jos menee huonosti ja pitää tehdä töitä hulluna. Ja eipä olisi ensimmäinen eikä viimeinen tapaus kun vaimo kotona aattelee että raha-asiat kunnossa mutta totuus ihan toinen. Voi olla kova pala miehellä myöntää asiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näitä lukiessa välillä miettii onkohan toisen/ännännen lapsen hankinta ollut ihan kunnolla mietitty päätös, vahinko, parisuhteen paikkausyritys vai automaattiohjauksella tapahtunut "kaksi pitäisi tehdä ja kai sen aika on nyt". Lapset on suuri aarre, mutta aikana jolloin on valinnanvaraa, joskus hinta on koko perheelle liian suuri.
Tietenkin ap:n tilanteessa asiaa on turha miettiä, kun lapset ovat siinä jo.
Vierailija kirjoitti:
Miksi te annatte ap:lle neuvoja? Ikivanha ketju, ei varmaan ole niitä lukemassa. Aiheesta toki voi keskustella ja jakaa omia kokemuksia, mutta ap:lle niitä neuvoja on turha suunnata. Katsokaa ihmiset se aloituksen päiväys.
Tässä ketjussa keskustellaan aloituksen perusteella. Kun aihe itsessään on aina ajankohtainen, vanhojakin ketjuja saa jatkaa. Niiden sisältö ei ole vain ja ainoastaan aloittajalle. Päivämäärä on epäolennaista.
Vierailija kirjoitti:
Voisiko ISÄ olla kunnia titteli ,jonka lapset antavat läsnäolevalle hyvälle isälle?
Muutoin miestä kutsuttaisiin lasten siittäjäksi ja elättäjäksi.
lyheenys: SILÄ
Lapsensa huonosti hoitava äiti olisi sitten EMÄ?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen tätä miettinyt mutta mies on ihan kokoajan oikeasti töissä että en usko hänellä olevan siihen aikaa. Lisäksi hän jostain käsittämättömästä syystä palvoo vartalani (mikä ei ole todellakaan maailman kaunein kahden lapsen jälkeen) ja haluaa seksiä aina kun mahdollista. Tämä on siis ainoa hyvä mitä hän minusta osaa sanoa ja sekin tuntuu että tekee sen koska haluaa seksiä.
Voihan hänellä toinen olla, en sitä kiistä.Ap
Juuri tuo saattaa merkitä sitä,että hän pettää. ps.tee pikavisiitti yllättäen joskus miehen työpaikalle
Erikoinen päättelyketju...
Mies haluaa kotona seksiä —> mies pettää.
Mies on kotona haluton —> mies pettää.
Oli ihan oma päättelysi. Siinähän luki, että oli miettinyt voisiko mies pettää, mutta on oikeasti töissä, eikä ole aikaa pettää ja sen lisäksi suorastaan himoitsee ap:n kroppaa = ei petä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen tätä miettinyt mutta mies on ihan kokoajan oikeasti töissä että en usko hänellä olevan siihen aikaa. Lisäksi hän jostain käsittämättömästä syystä palvoo vartalani (mikä ei ole todellakaan maailman kaunein kahden lapsen jälkeen) ja haluaa seksiä aina kun mahdollista. Tämä on siis ainoa hyvä mitä hän minusta osaa sanoa ja sekin tuntuu että tekee sen koska haluaa seksiä.
Voihan hänellä toinen olla, en sitä kiistä.Ap
Juuri tuo saattaa merkitä sitä,että hän pettää. ps.tee pikavisiitti yllättäen joskus miehen työpaikalle
Erikoinen päättelyketju...
Mies haluaa kotona seksiä —> mies pettää.
Mies on kotona haluton —> mies pettää.Oli ihan oma päättelysi. Siinähän luki, että oli miettinyt voisiko mies pettää, mutta on oikeasti töissä, eikä ole aikaa pettää ja sen lisäksi suorastaan himoitsee ap:n kroppaa = ei petä.
Ei ole.
Tässäkin ketjussa on sekä halukkuutta että haluttomuutta esitetty lähes varmaksi uskottomuuden merkiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen tätä miettinyt mutta mies on ihan kokoajan oikeasti töissä että en usko hänellä olevan siihen aikaa. Lisäksi hän jostain käsittämättömästä syystä palvoo vartalani (mikä ei ole todellakaan maailman kaunein kahden lapsen jälkeen) ja haluaa seksiä aina kun mahdollista. Tämä on siis ainoa hyvä mitä hän minusta osaa sanoa ja sekin tuntuu että tekee sen koska haluaa seksiä.
Voihan hänellä toinen olla, en sitä kiistä.Ap
Juuri tuo saattaa merkitä sitä,että hän pettää. ps.tee pikavisiitti yllättäen joskus miehen työpaikalle
Erikoinen päättelyketju...
Mies haluaa kotona seksiä —> mies pettää.
Mies on kotona haluton —> mies pettää.Oli ihan oma päättelysi. Siinähän luki, että oli miettinyt voisiko mies pettää, mutta on oikeasti töissä, eikä ole aikaa pettää ja sen lisäksi suorastaan himoitsee ap:n kroppaa = ei petä.
Ei ole.
Tässäkin ketjussa on sekä halukkuutta että haluttomuutta esitetty lähes varmaksi uskottomuuden merkiksi.
Ehkä on, ehkä ei. Mutta tuossa viestissä, johon vastasit, ei ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näitä lukiessa välillä miettii onkohan toisen/ännännen lapsen hankinta ollut ihan kunnolla mietitty päätös, vahinko, parisuhteen paikkausyritys vai automaattiohjauksella tapahtunut "kaksi pitäisi tehdä ja kai sen aika on nyt". Lapset on suuri aarre, mutta aikana jolloin on valinnanvaraa, joskus hinta on koko perheelle liian suuri.
Tietenkin ap:n tilanteessa asiaa on turha miettiä, kun lapset ovat siinä jo.
Jokaisen lapset tekeminen tai edes avioliitto on potentiaalinen riski, joka voi muutta entisen elämän peruuttamattomasti. Aikuisilla on kuitenkin vastuu. Monesti juuri isät väsyy siihen toiseen tai n:teen lapseen ja vastuu jää äidille.
En usko, että ko. parin isä on saanut edes tilaisuutta väsyä toiseen lapseensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli tuollaista samanlaista. Asia alkoi minulle aueta, kun luin alkoholismin oireista. Siihen liittyy vuosien myötä lisääntyvä ärtyisyys, univaikeudet, masennus jne jne.
Jos miehesi käyttää usein ja reilusti alkoholia, tuo voi olla piiloalkoholistin oireet.
Voithan pyytää häntä kokeilemaan raittiutta oireisiin. Niin minäkin tein. Hän kokeili, ja pystyi olemaan jopa yli puoli vuotta kerrallaan, aina se loppui ja kamaluus jatkui. Lopulta hän ei enää edes myöntänyt, että alkoholi on mikään ongelma. Tilanne ja hänen käytös siitä vain paheni.
Lopulta jätin hänet ja otin lapset. Surullibeb totuus on, että meidän arki rauhoittui ja helpottui. Rahatkin alkoi riittää, kun sitä ei mennyt näkymättömissä viinaan ja turhuuksiin.
Googleta Juha Kemppinen ja alkoholismin vaiheet.
Alkoholisti ei ole vain spurgu sillan alla. Alkoholisti on sellainen, jonka ensimmäinen tarve ja ajatus on aina alkoholi. Jos mennään mökille, tärkeää alko, ja ettei tarvitse olla ajokunnossa. Juhlat, kuka on kuskina. Perjantai ei tule ilman alkoa. Sauna edellyttää oluen, kotiintulo samoin; jos töissä oli rankkaa; jos töissä oli onnistuminen; jos on rankka työviikko; jos on rento lomaviikko; koska vaimo; koska työ.
Joudut tarkkailemaan pulloja, he piilottelevat käyttöä. Tyhjät pullot piilotetaan tai hävitetään. Näet yhden oluen, on mennyt viisi. Kaapissa oli viinitonkka, ei ole enää.
Mekin kävimme perheneuvolassa ja terapiassa. Kukaan ei sanallakaan tuonut esiin alkoholinkäyttöä.
Lopulta viimeiselle sanoin, että on alkoholiongelma. Hän sanoi heti, että hän ei hoida sitä, ja se pitäisi ensin hoitaa, ennen kuin muu terapia voi onnistua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi te annatte ap:lle neuvoja? Ikivanha ketju, ei varmaan ole niitä lukemassa. Aiheesta toki voi keskustella ja jakaa omia kokemuksia, mutta ap:lle niitä neuvoja on turha suunnata. Katsokaa ihmiset se aloituksen päiväys.
Tässä ketjussa keskustellaan aloituksen perusteella. Kun aihe itsessään on aina ajankohtainen, vanhojakin ketjuja saa jatkaa. Niiden sisältö ei ole vain ja ainoastaan aloittajalle. Päivämäärä on epäolennaista.
Haistakaa *** ihminen haluaa auttaa toista, ja tulee huijatuksi "yleiseen pohdintaan". Tämä on se miten kaikki trollit ajattelevat. He vain haluavat provosoida ihmiset reagoimaan, siitä he saavat kicksinsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
https://juhakemppinen.fi/alkoholismin_keskivaiheet
Kun hän ei juo, hän on riitaisa ja vaikea ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näitä lukiessa välillä miettii onkohan toisen/ännännen lapsen hankinta ollut ihan kunnolla mietitty päätös, vahinko, parisuhteen paikkausyritys vai automaattiohjauksella tapahtunut "kaksi pitäisi tehdä ja kai sen aika on nyt". Lapset on suuri aarre, mutta aikana jolloin on valinnanvaraa, joskus hinta on koko perheelle liian suuri.
Tietenkin ap:n tilanteessa asiaa on turha miettiä, kun lapset ovat siinä jo.
Jokaisen lapset tekeminen tai edes avioliitto on potentiaalinen riski, joka voi muutta entisen elämän peruuttamattomasti. Aikuisilla on kuitenkin vastuu. Monesti juuri isät väsyy siihen toiseen tai n:teen lapseen ja vastuu jää äidille.
Miksi mennä asioissa noin pitkälle? Eikö jokainen yhdyntä ole jo riski? Hetken hekumasta seuraa elinikäinen riesa?
Nämä ketjut ovat ihan sairaita. Ventovieraat kannustavat joukolla kuorossa rikkomaan perheen ja syyllistävät valmiiksi väritetyn ja yksipuolisen tarinan perusteella joukolla miestä, jota eivät tunne sen paremmin kuin aloittajaakaan.
Uusfeminismi on ydinperheiden tuho.
En jaksanut lukea kaikkia kommetteja. MUTTA ANTAKAA NIIDEN ISIEN OLLA ISEJÄ JA LOPETTAKAA TOI MARTTYYRIMÄINEN KÄYTÖS!! Mikä ihme siinä on jos äiti omii lapset ja hylkää miehen ja parisuhteen että tulos on toi. Olkaa hyvät ihmiset PARINA suhteessa. Ei ihme että mies käyttäytyy noin, kun raahataan terapiaan, eikä kotona keskustella omista asioista, vaan laitetaan täysin vieras ihminen ratkomaan teidän ongelmia, HUOM!! teidän, eikä yksin MIEHEN. Niillä kamalilla miehillä on tunteet ja on ihmisiä, vanhempia ja puolisoita myös.
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut lukea kaikkia kommetteja. MUTTA ANTAKAA NIIDEN ISIEN OLLA ISEJÄ JA LOPETTAKAA TOI MARTTYYRIMÄINEN KÄYTÖS!! Mikä ihme siinä on jos äiti omii lapset ja hylkää miehen ja parisuhteen että tulos on toi. Olkaa hyvät ihmiset PARINA suhteessa. Ei ihme että mies käyttäytyy noin, kun raahataan terapiaan, eikä kotona keskustella omista asioista, vaan laitetaan täysin vieras ihminen ratkomaan teidän ongelmia, HUOM!! teidän, eikä yksin MIEHEN. Niillä kamalilla miehillä on tunteet ja on ihmisiä, vanhempia ja puolisoita myös.
Siinä nyt ei ole paljon tehtävissä jos kumppani ei aidosti kiinnosta. Ihan helvetin tyhmää ois pysyä suhteessa. Pariterapia nyt ei auta yhtään mihinkään. Kuukauden päästä on ihan sama tilanne.
Oikea vastaus on onnellisuuteen on oikean kumppanin valinta. Sitä taas ei kaikille ikinä löydy. Onnettomassa suhteessa on ihan turha tuhlata sitä yhtä ainutta elämäänsä, joka voi päättyä vaikka huomenna.
Vierailija kirjoitti:
Lisään vielä että varmasti minun pitäisi olla vielä joustavampi ja empaattisempi stressaantuneelle miehelle. Olen kuitenkin nyt ollut jo niin monta vuotta se tukipilari joka kuuntelee samat paskat päivästä toiseen että raja se on minullakin. En usko että kukaan teistäkään jaksaisi loputtomiin olla tsempparina ihmiselle joka valittaa samoista asioista tekemättä muutoksia, väheksyy sitä että toinen kasvattaa lapset, hoitaa kodin ja huolehtii siitä että ruoka on aina pöydässä, puhtaat vaatteet kaapissa ja sängyssä puhtaat lakanat.
Mies sanoo että kyllä hänkin voi ruoan laittaa, mutta se ei minulle kelpaa. Voi kyllä kelpaisi, ongelma on vaan siinä että perheessä on lapsi joka ei jaksa odottaa lämmintä ateriaa klo 21 asti, vaan tarvitsee päivällisen paljon aiemmin. Miehen aikataulu sallisi sen että jos hän tekisi ruoan, olisi se valmista silloin kun muu perhe on nukkumassa. Ja tähän vedoten mies sanookin aina että "sinulle ei apu kelpaa". Tämä perhe tuntuu pyörivän täysin miehen ympärillä, hän ei käsitä että meillä on lapsia, täällä tehdään päätökset ja valinnat LASTEN mukaan eikä miehen mukaan. Koska mies ei ole ymmärtänyt tätä vieläkään, vaikka meillä on 6 v esikoinen, alan luopua toivosta sen suhteen että hän pystyisi koskaan asettamaan meitä etusijalle. Jos firmassa asiat helpottaa niin sitten tulee joku muu mikä menee priorisoinnissa meidän edelle.Ap
Näitä kusipäitä riittää. Perhe tulee prioriteeteissa jossain häntäpäässä. Sitten ihmetellään kun vaimo ottaa eron ja muuttaa lasten kanssa pois kun meillähän oli kaikki niin hyvin!
Kuulostaa aivan omalta suhteeltani. Raivarit voivat tulla käytännössä mistä tahansa. Siihen riittää jo väärässä asennossa oleva kenkä eteisessä. Kaikki minun vikani, vaikka en aloita yhtäkään riitaa. Kotona istuu pelaamassa koneella tai raivoaa jostain. Seuraavana päivänä on normaali kuin mitään ei olisi tapahtunut, kunnes taas pian joku asia onkin huonosti ja erolla uhkaaminen alkaa. Tämä alkanut kun saimme toisen lapsen. Erityisesti kivat päivät kuten viikonloput hän pilaa raivollaan.
Sen verran vielä, että avioerossa on harkintaaika. Sen jos asuu erossa, (jos voimia tai halua löytyy, niin käy vaikka ne 10 terapiakertaa eri osoitteista läpi). Silloin suuri päätös ei ole niin äkkinäinen ja lopullinen, vaan molemmat saavat hieman stressiä purettua pois, ennen lopullista ratkaisua.