Onko avioero ainoa vaihtoehto tässä tilanteessa?
Meillä on mennyt viimeisen vuoden ajan puolisoni kanssa jatkuvasti vain huonommin ja huonommin. Mieheni on jatkuvasti töissä, vähintään 6 päivää viikossa ja minulle jää lasten lisäksi aivan kaikki kotityöt. Miehen mukaan se mitä kotona teen, ei ole mitään. Hän ei arvosta kotiäitiyttäni lainkaan, vaikka olen uhrannut esim. viimeiset 7 kk yöuneni erittäin hankalan vauvan heräilyn takia ja antanut miehen nukkua jotta jaksaa töissä. Olen siis vanhempainvapaalla ja hoidan 7 kk ikäistä vauvaa. Meillä on 6-vuotias lapsi myös.
Mies ei ole kertaakaan joutunut hoitamaan lasta, sillä on aina töissä ja minä tyhmänä olen ajatellut että en stressaa häntä lisää vaan annan nukkua ja hoidan ihan kaiken kotona jotta mies jaksaisi paremmin. Olen itse aika uupunut, ja miehen vähättely siitä että tämä mitä teen ei ole yhtään mitään, masentaa entisestään.
Miehen pinna on olematon, saa raivarin pienestä joten koko perhe kulkee kuin munan kuorilla kotona ettei kukaan suututa miestä. Pariterapiassa on käyty ja siellä terapeutti totesi että olemme todellakin avun tarpeessa ja ehdotti 10 lisäkäyntiä. Alan olla sitä mieltä etten jaksa enää edes yrittää, en jaksa käydä pariterapiassa kun ei se mitään muuta.
Mies syyttää vain minua, kaikki on syytäni, hänen raivarinsa ovat minun vikaa, hänen stressinsä on minun vikaa, aivan kaikki. Vauvaa hän hoitaisi mielellään kuulemma, mutta vain jos minä ja esikoinen emme olisi kotona. Ei voi kuulemma keskittyä vauvan hoitoon jos me olemme täällä. Hänen mielestään hän voisi mennä viikonloppuna vaikka työpaikalleen vauvan kanssa (!!!?). Mies ei tajua että perhe ei toimi näin. Hän ei tee mitään työstressilleen tai vihanhallintaongelmilleen, tuntuu että tilanne vain pahenee ja pahenee. Kysyin aamulla mieheltä, keksiikö hän yhtään syytä miksi meidän pitäisi olla yhdessä, kun tilanne on mennyt näin pahaksi. Hän ei keksinyt yhtäkään.
Onko tässä tilanteessa enää järkevää yrittää väkisin pitää pystyssä suhdetta ja perhettä kun ajatuksemme em. asioista eroaa niin totaalisesti? Yritän niin paljon että kaikilla olisi hyvä olla, en vaadi itselleni mitään (eikä minulla ole edes yhtäkään harrastusta saati 1-2 tuntia KUUKAUDESSA omaa aikaa). Pahinta on että jos eroaisimme, arkemme lasten kanssa ei juuri muuttuisi. Mies vaan ei olisi täällä huonotuulisena kiukuttelemassa. Rahaa olisi käytössä vähemmän, mutta minun tuloni yms riittäisi turvaamaan minulle ja lapsille ihan ok elintason. Mies ei siis halua erota, vaikka ei keksikään yhtään syytä pysyä yhdessä.
Kommentit (325)
Ap, jos satut lukemaan tämän niin ole kiltti ja mieti lastesi parasta. Mä kasvoin perheessä jossa piti aika varoa että isä ei suutu tai ärsyynny, koska silloin alkoi huuto ja uhkailu. Eläminen kotona oli ahdistavaa ja ajoin pelottavaa. Teininä mulla todettiin yleistynyt ahdistuneisuushäiriö ja paniikkihäiriö. Äitini oli ihana ihminen mutta hän oli pelkuri joka ei miettinyt lapsiensa parasta, koska ”hän ei halunnut jäädä yksin”. NAISET, jättäkää se raivoava ja vihanhallintaongelmainen mies! Lapset kärsii erosta huomattavasti vähemmän kuin pelossa elämisestä. Taisin ensimmäistä kertaa eskarissa pyytää äitiäni eroamaan isästä. 😔 Nykyään en pidä yhteyttä isään. Äitiin vain jonkin verran. He ovat edelleen yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Rahaahan sulla tuntuu myös olevan, joten komppaan edellistä.
Luittekohan edes tuota aloitusta? Ei arvostusta voi tietenkään vaatia, mutta jos toinen vain vähättelee ja haukkuu, niin on oikeus parempaan kohteluun. Itse suostuin olemaan kynnysmattona liian pitkään . Onneksi sain lopulta voimaa lähteä. Ja elämä todellakin voi muuttua. Ja minulla ainakin se muuttui parempaan suuntaan. Älä jää odottamaan muuttuuko toinen vaan lähde pois ja saat tehdä elämästäsi sellaisen kuin haluat. Eikä kukaan arvostele tai hauku, ihanaa!
Vierailija kirjoitti:
Miehesi il eisesti ulkomaalai en?
Ja vain vauva on yhteinen lapsi.
Töissä omassa kebebissaan?
Ulkomaal. kulttuurissa naiset tekee kotityöt ja hoitaa lapset.
Eise miksikään muuttu.
Uuden miehen löytäminen rupsahtaneena 2 lapsen äitinä?
kuvauksesta päätellen taitaa olla ylläoleva tilanne mutta kerroppa aloittaja miten nyt menee
Ap kuulostaa itse asiassa vähän läheisriippuvaiselta. Piru enkelin vaatteissa, se jos mikä stressaa miestä.
Ap voi olla erinomainen äiti. Paras mahdollinen. Mutta jos joku perheessä voi huonosti, se helposti kostautuu muutoin täydelliseen hoivaan.
Lakatkaa aikuiset hetkeksi miettimästä omia oikeuksia ja jutelkaa siitä, mikä olisi lapsille parasta.
Minusta parasta olisi, kun suhteenne saisi hengähdystauon - olette liian herkistyneitä stressille. Silloin järki ei pelaa.
Kokeilkaa, mikä toimii!
Älkää sitoko itseänne mihinkään liian tiukkaan. Muuttakaa kokeilua kun siltä tuntuu.
Vierailija kirjoitti:
Ap, olet ylikontrolloiva, ja koko perheesi kärsii siitä suuresti. Ainakin miehesi, sinä itse, ja vauva. Esikoisesta et antanut tietoa, mutta tuskin hänelläkään on helppoa.
Ehdotan teille vähintään 6 kk asumuseroa.
Alkää haaskatko nyt rahojanne parisuhdeterapiaan - tilanne on liian tulehtunut!!
Oletan, että sinulle on hyvin tärkeää saada hoitaa lapset omalla tavallasi, joten ehdotan että lapset ovat asumuseron aikana sinun kanssasi. Joskin tiedän, että olet ehkä tahtomattasi sabotoinut isän vaikutusmahdollisuudet lapsiinsa. Tuli sellainen vaikutelma, että kidutat vauvaa sullomalla muottiin - vai onko rutiini vauvantahtista? Annatko toiselle edes mahdollisuutta omaehtoiseen vanhemmuuteen? Vai pitääkö hänen sopeutua "virheittesi säätöön" eli rutiineihin, jotka sinä olet tyrannimaisesti asettanut?
Kylläpäs oli vastenmielinen teksti.
Keskityt liikaa lasten isän stressiin, ap. Miten sinä elät suhteessa hänen stressiin. Haluatko että lastesikin elämä pyörii sen ympärillä?
Anna hänen olla! Ajattele toistaiseksi vaikka kolmantena lapsena, joka käy jo koulua. Älä hiillosta hiillostettua.
Vai tuntuuko sinusta, että sinun pitäisi saada kontrolloitua häntä voimakkaammin? Että hänen pitäisi hoitaa kotia tismalleen, kuten SINÄ toivot? Mieti vähän.
Tiedän, ei ole helppoa muuttua, kun on muodostunut tapoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, olet ylikontrolloiva, ja koko perheesi kärsii siitä suuresti. Ainakin miehesi, sinä itse, ja vauva. Esikoisesta et antanut tietoa, mutta tuskin hänelläkään on helppoa.
Ehdotan teille vähintään 6 kk asumuseroa.
Alkää haaskatko nyt rahojanne parisuhdeterapiaan - tilanne on liian tulehtunut!!
Oletan, että sinulle on hyvin tärkeää saada hoitaa lapset omalla tavallasi, joten ehdotan että lapset ovat asumuseron aikana sinun kanssasi. Joskin tiedän, että olet ehkä tahtomattasi sabotoinut isän vaikutusmahdollisuudet lapsiinsa. Tuli sellainen vaikutelma, että kidutat vauvaa sullomalla muottiin - vai onko rutiini vauvantahtista? Annatko toiselle edes mahdollisuutta omaehtoiseen vanhemmuuteen? Vai pitääkö hänen sopeutua "virheittesi säätöön" eli rutiineihin, jotka sinä olet tyrannimaisesti asettanut?
Kylläpäs oli vastenmielinen teksti.
Ei olisi, ellei totuutta mukana.
Moni ei vain tykkää laajasta, koko perhettä koskevasta vastuusta - on helpompi syytellä. Ottaa rusinat pullasta.
Ei. Toinen vaihtoehto on pysyä aviossa.
Miksi te annatte ap:lle neuvoja? Ikivanha ketju, ei varmaan ole niitä lukemassa. Aiheesta toki voi keskustella ja jakaa omia kokemuksia, mutta ap:lle niitä neuvoja on turha suunnata. Katsokaa ihmiset se aloituksen päiväys.
Toi on kun mun kynästä. Mies pahantuulisena kotona ja yrityksen puitteissa tekee omia matkojaan ilman perhettä. En jaksaisi enää yhtään katsoa kun helpommalla pääsisin ilman miestä. Edes omia sotkujaan ei korjaa, mikä ketuttaa jatkuvan pään aukomisen lisäksi.
Otsikon luettuani ajattelin tulla jakamaan neuvoja siitä kuinka voitte etsiä elämäänne mukavia iloa tuovia asioita ja löytää rakkautenne uudestaan. Puolisoni kanssa onnistuimme pelastamaan suhteemme sillä että tietoisesti haimme hyviä asioita ja keskityimme niihin vaikka väkisellä. Tämä toki vaati sen, että keskinäistä kunnioitusta oli vielä olemassa ja kumpikin teki oman osansa ja myönsi omat virheensä ja puutteensa.
Teidän tilanteenne kuitenkin kuulostaa siltä, että ero voisi tosiaan olla paras ratkaisu.
Jos ette halua heti kerralla tehdä päätöstä erosta, niin asukaa vaikka kuukausi eri osoitteissa. Se voisi auttaa miestä näkemään että hänen ongelmansa eivät ole sinun syytäsi mikä saattaisi motivoida yrittämään suhdetta uudella asenteella. Tai sitten huomaisitte että elämä eri osoitteissa on parempi vaihtoehto kuin yhteiselo.
Lasten kannalta on tärkeää, että saatte tilanteen rauhoittumaan. Ero on on parempi vaihtoehto kuin tuommoisessa ilmapiirissä eläminen. Lasten takia kannattaa erota jos parannusta perheenne ilmapiiriin ei ole luvassa.
Olen tätä miettinyt mutta mies on ihan kokoajan oikeasti töissä että en usko hänellä olevan siihen aikaa. Lisäksi hän jostain käsittämättömästä syystä palvoo vartalani (mikä ei ole todellakaan maailman kaunein kahden lapsen jälkeen) ja haluaa seksiä aina kun mahdollista. Tämä on siis ainoa hyvä mitä hän minusta osaa sanoa ja sekin tuntuu että tekee sen koska haluaa seksiä.
Voihan hänellä toinen olla, en sitä kiistä.
Ap
Juuri tuo saattaa merkitä sitä,että hän pettää. ps.tee pikavisiitti yllättäen joskus miehen työpaikalle
Vierailija kirjoitti:
Voisiko olla mahdollista, että miehellä on salarakas? Yksi hyvin tyypillinen asia on silloin se, että omassa puolisossa nähdään yhtäkkiä kaikki maailman viat ja mies on huonotuulinen ollessaan kotona.
Lisäksi pettämistä tapahtuu miehillä usein juuri siinä kohtaa, kun on vauva talossa.
Mulle tuli sama mieleen, että todennäköisimmin työkiireet ovat toinen nainen eikä firman pyöritys.
Vierailija kirjoitti:
Olen tätä miettinyt mutta mies on ihan kokoajan oikeasti töissä että en usko hänellä olevan siihen aikaa. Lisäksi hän jostain käsittämättömästä syystä palvoo vartalani (mikä ei ole todellakaan maailman kaunein kahden lapsen jälkeen) ja haluaa seksiä aina kun mahdollista. Tämä on siis ainoa hyvä mitä hän minusta osaa sanoa ja sekin tuntuu että tekee sen koska haluaa seksiä.
Voihan hänellä toinen olla, en sitä kiistä.Ap
Juuri tuo saattaa merkitä sitä,että hän pettää. ps.tee pikavisiitti yllättäen joskus miehen työpaikalle
Erikoinen päättelyketju...
Mies haluaa kotona seksiä —> mies pettää.
Mies on kotona haluton —> mies pettää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen tätä miettinyt mutta mies on ihan kokoajan oikeasti töissä että en usko hänellä olevan siihen aikaa. Lisäksi hän jostain käsittämättömästä syystä palvoo vartalani (mikä ei ole todellakaan maailman kaunein kahden lapsen jälkeen) ja haluaa seksiä aina kun mahdollista. Tämä on siis ainoa hyvä mitä hän minusta osaa sanoa ja sekin tuntuu että tekee sen koska haluaa seksiä.
Voihan hänellä toinen olla, en sitä kiistä.Ap
Juuri tuo saattaa merkitä sitä,että hän pettää. ps.tee pikavisiitti yllättäen joskus miehen työpaikalle
Erikoinen päättelyketju...
Mies haluaa kotona seksiä —> mies pettää.
Mies on kotona haluton —> mies pettää.
Minä naisena halusin kotona enemmän seksiä kun petin. Kävin vaan yksinkertaisesti niin kuumana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen tätä miettinyt mutta mies on ihan kokoajan oikeasti töissä että en usko hänellä olevan siihen aikaa. Lisäksi hän jostain käsittämättömästä syystä palvoo vartalani (mikä ei ole todellakaan maailman kaunein kahden lapsen jälkeen) ja haluaa seksiä aina kun mahdollista. Tämä on siis ainoa hyvä mitä hän minusta osaa sanoa ja sekin tuntuu että tekee sen koska haluaa seksiä.
Voihan hänellä toinen olla, en sitä kiistä.Ap
Juuri tuo saattaa merkitä sitä,että hän pettää. ps.tee pikavisiitti yllättäen joskus miehen työpaikalle
Erikoinen päättelyketju...
Mies haluaa kotona seksiä —> mies pettää.
Mies on kotona haluton —> mies pettää.Minä naisena halusin kotona enemmän seksiä kun petin. Kävin vaan yksinkertaisesti niin kuumana.
Epäilemättä kävit.
Tarkoitin lähinnä sitä, että näissä keskusteluissa mies on aina uskoton, ja todisteluksi kelpaa millainen käytös ja toiminta tahansa, ääripäästä ääripäähän...
Naiset aina kuittaavat miesten työkiireet ja siitä johtuvat ongelmat sillä, että "hänen pitäisi vähentää työntekoa".
Se ei aina ole mahdollista. On myös tilanteita, joissa töiden vähentäminen tarkoittaa sitä, että kohta niitä ei ole enää ollenkaan. Varsinkin yrittäjillä on tilanne monesti tuo. Asiakkaat katoavat aika nopeasti, jos firmasta sanotaan, että emme jaksa sinua palvella.
Joillakin voi toimia.