Lue keskustelun säännöt.
Tehkää vaan niitä lapsia pienellä ikäerolla. Taas kuulin pari erouutista kun vanhemmat ei vaan jaksa.
31.03.2019 |
Tämä on asia, jota en vain käsitä. Miksi oi miksi niitä lapsia pitää tehdä 2-vuoden ikäerolla tai vielä pienemmällä?
Kuvio on niin usein nähty, että tulee melkein huono olo kun kuulen joillekin olevan tulossa TAAS vauva, vaikka edellinenkin on vielä ihan pieni.
Osalla ihmisistä ei vain näytä olevan minkäänlaista kykyä arvioida voimavarojaan tulevan suhteen tai arvioidaan ne ihan väärin. Yleensähän homma menee näin: tehdään muksu ja sitten kohta perään (yhteiskunnan/kavereiden painostuksesta tai ruusunpunaisten lasien läpi suunniteltuna) toinen.
Sitten on parhaimmillaan kaksi vaippaikäistä, yksi pahassa uhmassa ja huomionpuutteessa ja toinen herättelee muuten vaan ja vaatii huomiota. Ensin väsyy äiti ja sitten isä ja sitten tulee ero kun talo ei pysy kasassa. Tämä on nähty niin monta kertaa.
Ja kaikelta tätä voisi välttyä venyttämällä ikäeroa ainakin vuodella, mutta niinhän ei voi tehdä koska: "kaikki muutkin, kyllä mekin pärjätään".
Lopputuloksena rikkinäinen perhe tai vähintäänkin tainnuksiin asti väsynyttä meininkiä.
Kommentit (363)
Triitu kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä vanhin lapsi on koululainen ja nuorimmainen taaperoiässä. Kun lapsia on kohta kuusi, joudumme miettimään, mitä teemme ja millä tavoin, jotta reissussa olisi kaikille mukavaa. Siitä huolimatta, että ikäerot lapsillamme ovat pieniä.
Oletteko lestadiolaisia tai jotain muita herätyslahkolaisia?
Miksi oltaisiin :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten suurten ikäerojen perhe lomailee? Kenen mukaan mennään? Kuka joustaa?
En ymmärrä kysymystä? Kaikki tykätään olla rannalla ja uida iästä riippumatta ja jos jotain joku retki tai nähtävyys kiinnostaa niin se voidaan järjestää jonkinlaisella kokoonpanolla.
Menettekö bamseklubihotelliin aina vaan? Vanhemmat jakautuu eri altaille, huvipuistoissa sama juttu?
Vai jääkö se nuorempi lapsi paitsi noita lasten kokemuksia ja siirtyy suoraan kaupunkilomailijaksi?
Vai kaikki tekee kompromissejä eikä kukaan saa mitään?
Siis ootko tosissasi? Miksi sulle on ongelma että jonkun lapsilla on iso ikäero ja he elävät tyytyväisinä?
Meillä lapsilla 11v ikäero, käymme välillä koko perhe pikkulasten jutuissa ja isompi on toistaiseksi ollut ihan mielellään mukana. Välillä käydään isomman kanssa eri paikoissa ja pienempi on mummolla tai toisen vanhemman kanssa. Missään bamseklubihotelleissa ei olla käyty koskaan.
Eli lomailu on loputonta tyhmää kompromissiä ja erillään oloa
Ainoa vaihtoehto on siis Bamseklubi? Ja ainoa lasta kiinnostava asia? Jännä ajatus. Hyvin jännä.
Mä pidin optimaalisena ikäerona 4-6 vuotta, eli sellaista ikäeroa, jolloin voin hyvällä omallatunnolla pitää vanhempaa lasta päiväkodissa ainakin osa-aikaisesti. Kaveripiirissä nähnyt ihan tarpeeksi sellaista arkea, että on uhmataapero ja vauva ja vaikutti hirveältä. No, sopiva hetki pikkusisaruksen tekoon tuli (uran kannalta) silloin kun esikoinen oli 2-vuotias. Alle kolmen vuoden ikäero siis, mutta panostin omaan jaksamiseeni sen verran, että esikoinen oli osa-aikaisesti hoidossa. Kritiikkiä jouduin tämän vuoksi kohtaamaan, mutta ihan sama, ei ainakaan olla erottu ja parisuhde voi hyvin.
Suomessa sosiaalietuudet ovat yksi syy, joka ajaa pariskuntia tekemään lapsia liian pienellä ikäerolla. Ja ensisynnyttäjien korkea ikä.
Mulla itsellä on 11 ja 12 vuoden ikäero sisaruksiini. Ei meillä varsinaisesti yhteistä lapsuutta ollut, mutten sellaista osaa kaivatakaan.
Yleensähän oikeasti se kakkonen on vahinko ja sitten sanotaan muille että pitihän sille esikoiselle kaveri tehdä eh hehe...
Meillä on kaksi lasta, ikäeroa 2 v ja 2 kk. Ollaan oltu todella onnellisia tästä. Lapset keskenään paljon, toisilleen läheisiä, samoja harrastuksia ja kavereita.
Elämä todella todella helppoa kun lapset aina suunnilleen samassa elämänvaiheessa. Ei tarvitse raahata kummallekin omaa kaveria joka paikkaan, dumpata toista mummolaan että toinen pääsee ikätasoiseensa juttuun jne.
Elettiin onnellinen lapsiperhevaihe, onnellinen alakouluvaihe ja nyt ovat teinejä.
Meillä oli vaihtari joka oli viisi vuotta vanhempi kuin esikoisemme ja se kyllä havainnollisti konkreettisesti, miten työlästä elämä on, kun toiset on alakoululaisia ja toinen teini. Koko ajan säätöä ja vääntöä ja sovittelua.
Nyt me matkustellaan kaupunkilomia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten suurten ikäerojen perhe lomailee? Kenen mukaan mennään? Kuka joustaa?
En ymmärrä kysymystä? Kaikki tykätään olla rannalla ja uida iästä riippumatta ja jos jotain joku retki tai nähtävyys kiinnostaa niin se voidaan järjestää jonkinlaisella kokoonpanolla.
Menettekö bamseklubihotelliin aina vaan? Vanhemmat jakautuu eri altaille, huvipuistoissa sama juttu?
Vai jääkö se nuorempi lapsi paitsi noita lasten kokemuksia ja siirtyy suoraan kaupunkilomailijaksi?
Vai kaikki tekee kompromissejä eikä kukaan saa mitään?
Siis ootko tosissasi? Miksi sulle on ongelma että jonkun lapsilla on iso ikäero ja he elävät tyytyväisinä?
Meillä lapsilla 11v ikäero, käymme välillä koko perhe pikkulasten jutuissa ja isompi on toistaiseksi ollut ihan mielellään mukana. Välillä käydään isomman kanssa eri paikoissa ja pienempi on mummolla tai toisen vanhemman kanssa. Missään bamseklubihotelleissa ei olla käyty koskaan.
Eli lomailu on loputonta tyhmää kompromissiä ja erillään oloa
Ainoa vaihtoehto on siis Bamseklubi? Ja ainoa lasta kiinnostava asia? Jännä ajatus. Hyvin jännä.
Taaperon lomailu nyt vaan on sitä lastenallasta, leikkipuistoa jne. Mikä on ihanaa, kun siihen ei liity sitä hapanta koululaista, joka haluaa vesipuistoon, jonne on ikä- tai pituusraja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten suurten ikäerojen perhe lomailee? Kenen mukaan mennään? Kuka joustaa?
En ymmärrä kysymystä? Kaikki tykätään olla rannalla ja uida iästä riippumatta ja jos jotain joku retki tai nähtävyys kiinnostaa niin se voidaan järjestää jonkinlaisella kokoonpanolla.
Menettekö bamseklubihotelliin aina vaan? Vanhemmat jakautuu eri altaille, huvipuistoissa sama juttu?
Vai jääkö se nuorempi lapsi paitsi noita lasten kokemuksia ja siirtyy suoraan kaupunkilomailijaksi?
Vai kaikki tekee kompromissejä eikä kukaan saa mitään?
Onko kaikki paikat sitten välttämättä sellaisia, että niissä on pakko tehdä valintoja tuohon tyyliin?
Ja toisaalta esim. lomalla varmaan voi vierailla vaikka kahdessa kohteessa. Meillä lapset on pienellä ikäerolla mutta usein tehdään myös asioita, jotka on mielekkäitä aikuisille - eli joka reissu ei aina suuntaudu teemapuistoon. Voisin kuvitella että vastaavaa menettelyä voidaan soveltaa myös perheissä, joissa lapset on eri ikäisiä. Joskushan kiinnostuksetkin voivat vaihdella aika suuresti. :)
Tai valitaanko ne paikat sitten sillä periaatteella, että siellä on jokaiselle jotakin.
Jos lapset ovat hyvin eri ikävaiheissa, kyllä se hankaloittaa yhdessä tekemistä. Oikeastaan missä vain tilanteessa se usein menisi niin, että toinen vanhemmista (usein äiti) olisi sidottu siihen vauvaan tai taaperon ja muut touhuaisivat omiaan.
Omat lapset on pienillä ikäerolla ja lasten ehdoilla mentäessä on voitu aina toteuttaa samaa aktiviteettia yhdessä. Lasersodassa kaikki, myös minä äitinä, voin olla täysillä mukana, pulkkamäessä ei enää ole taaperoa, joka pitää raahata ylös vaan voin laskea lasten kanssa hyppyristä, jokainen lapsi siirtyy käytännössä yhtäaikaa K12-elokuviin, luontopolulla kolme taaperoa juoksi yhtäkovaa ja sama nyt kolmen koululaisen kohdalla.
Nautin kyllä paljon tästä, että elämä siirtyy selvästi vaiheesta toiseen eikä olla jääty junnaamaan vuosikymmeneksi taaperoikään.
Meillä on esikoisen ja nuorimmaisten ikäero yli 14 vuotta eikä ole lomailuissa ollut minkäänlaista ongelmaa. Muutenkin lomalla käydään pienenpiä kiinnostavassa paikassa esim. huvipuistossa ja sitten aikuisia kiinnostavassa, usein se teinikin tykkää enemmän siitä huvipuistosta kuin aikuisia kiinnostavasta ja joskus menee molemmat. Esikoinen tykkää riehua nuorempien kanssa, ei ne teinit ala yhdessä yössä vanhoiksi ukoiksi ja akoiksi, kyllähän nykyään oletetaan jopa vanhempien leikkivän jatkuvasti pikkulasten kanssa ja jopa hoplopeissa kiipeilevän siellä telineissä ja laskettelevan liukumäestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jo ihan niinkin yksinkertainen asia kuin mökkeily menee hankalaksi, kun perheessä on 15-vuotias ja 10-vuotias. 10-vuotias haluaa vielä mökille, 15-vuotias ei suostu tulemaan.
En kyllä ole ikinä nähnyt Hoplopissa ketään teiniä. Ja se ei ole teinin paikka. Teinillä on oikeus teinin elämään.
Vierailija kirjoitti:
Triitu kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä vanhin lapsi on koululainen ja nuorimmainen taaperoiässä. Kun lapsia on kohta kuusi, joudumme miettimään, mitä teemme ja millä tavoin, jotta reissussa olisi kaikille mukavaa. Siitä huolimatta, että ikäerot lapsillamme ovat pieniä.
Oletteko lestadiolaisia tai jotain muita herätyslahkolaisia?
Miksi oltaisiin :)
Koska kukaan muu kuin lestadiolainen tai työtön somaliäiti ei tee kuutta lasta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Gekko kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Triitu kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä vanhin lapsi on koululainen ja nuorimmainen taaperoiässä. Kun lapsia on kohta kuusi, joudumme miettimään, mitä teemme ja millä tavoin, jotta reissussa olisi kaikille mukavaa. Siitä huolimatta, että ikäerot lapsillamme ovat pieniä.
Oletteko lestadiolaisia tai jotain muita herätyslahkolaisia?
Miksi oltaisiin :)
Koska kukaan muu kuin lestadiolainen tai työtön somaliäiti ei tee kuutta lasta?
Aika tynnyrissä sitä näköjään voi elää...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten suurten ikäerojen perhe lomailee? Kenen mukaan mennään? Kuka joustaa?
En ymmärrä kysymystä? Kaikki tykätään olla rannalla ja uida iästä riippumatta ja jos jotain joku retki tai nähtävyys kiinnostaa niin se voidaan järjestää jonkinlaisella kokoonpanolla.
Menettekö bamseklubihotelliin aina vaan? Vanhemmat jakautuu eri altaille, huvipuistoissa sama juttu?
Vai jääkö se nuorempi lapsi paitsi noita lasten kokemuksia ja siirtyy suoraan kaupunkilomailijaksi?
Vai kaikki tekee kompromissejä eikä kukaan saa mitään?
Siis ootko tosissasi? Miksi sulle on ongelma että jonkun lapsilla on iso ikäero ja he elävät tyytyväisinä?
Meillä lapsilla 11v ikäero, käymme välillä koko perhe pikkulasten jutuissa ja isompi on toistaiseksi ollut ihan mielellään mukana. Välillä käydään isomman kanssa eri paikoissa ja pienempi on mummolla tai toisen vanhemman kanssa. Missään bamseklubihotelleissa ei olla käyty koskaan.
Eli lomailu on loputonta tyhmää kompromissiä ja erillään oloa
Ainoa vaihtoehto on siis Bamseklubi? Ja ainoa lasta kiinnostava asia? Jännä ajatus. Hyvin jännä.
Taaperon lomailu nyt vaan on sitä lastenallasta, leikkipuistoa jne. Mikä on ihanaa, kun siihen ei liity sitä hapanta koululaista, joka haluaa vesipuistoon, jonne on ikä- tai pituusraja.
No ei todellakaan ole. Ja yleensä perheessä on kaksi aikuista, toinen on lasten altaalla pienen kanssa ja toinen menee isomman kanssa niihin isojen juttuihin. Ei se taapero tarvi siihen koko muuta perhettä kyyläämään kun se jotain vesilätäkköä lätsyttää. Meillä on kyllä taaperot istuneet rattaissa ja katsoneet sitten kun isommat menee isojen juttuihin, ei tarvi taaperoa viihdyttää jatkuvasti missään leikkipuistossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jo ihan niinkin yksinkertainen asia kuin mökkeily menee hankalaksi, kun perheessä on 15-vuotias ja 10-vuotias. 10-vuotias haluaa vielä mökille, 15-vuotias ei suostu tulemaan.
En kyllä ole ikinä nähnyt Hoplopissa ketään teiniä. Ja se ei ole teinin paikka. Teinillä on oikeus teinin elämään.
Tuo nyt on ihan höpöhöpöä. 15-vuotias saa jäädä kotiin jos ei halua mökille, minä mökkeilin sen ikäisenä kyllä kaverin kanssa, tosin jo asuinkin omillani yläasteen jälkeen kun aloitin opiskelut. Meillä teini/nuori aikuinen on mielellään ollut nuorempien kanssa riehumassa hoplopeissa, jos teini ei ole ollut mukana niin sitten on isä ollut vahtimassa niitä nuorempia ja minä olen ollut jossain omissa jutuissani vaikka shoppailemassa tai katsomassa itseäni kiinnostavia nähtävyyksiä. Ja esikoinen vie niitä nuorempia sisaruksia myös matkoille, niin minäkin tein aikoinani, kuusi vuotta nuorempi pikkusisko pääsi minun kanssani reissuille ja toki sitten minun luokseni kylään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten suurten ikäerojen perhe lomailee? Kenen mukaan mennään? Kuka joustaa?
En ymmärrä kysymystä? Kaikki tykätään olla rannalla ja uida iästä riippumatta ja jos jotain joku retki tai nähtävyys kiinnostaa niin se voidaan järjestää jonkinlaisella kokoonpanolla.
Menettekö bamseklubihotelliin aina vaan? Vanhemmat jakautuu eri altaille, huvipuistoissa sama juttu?
Vai jääkö se nuorempi lapsi paitsi noita lasten kokemuksia ja siirtyy suoraan kaupunkilomailijaksi?
Vai kaikki tekee kompromissejä eikä kukaan saa mitään?
Siis ootko tosissasi? Miksi sulle on ongelma että jonkun lapsilla on iso ikäero ja he elävät tyytyväisinä?
Meillä lapsilla 11v ikäero, käymme välillä koko perhe pikkulasten jutuissa ja isompi on toistaiseksi ollut ihan mielellään mukana. Välillä käydään isomman kanssa eri paikoissa ja pienempi on mummolla tai toisen vanhemman kanssa. Missään bamseklubihotelleissa ei olla käyty koskaan.
Eli lomailu on loputonta tyhmää kompromissiä ja erillään oloa
Ainoa vaihtoehto on siis Bamseklubi? Ja ainoa lasta kiinnostava asia? Jännä ajatus. Hyvin jännä.
Taaperon lomailu nyt vaan on sitä lastenallasta, leikkipuistoa jne. Mikä on ihanaa, kun siihen ei liity sitä hapanta koululaista, joka haluaa vesipuistoon, jonne on ikä- tai pituusraja.
No ei todellakaan ole. Ja yleensä perheessä on kaksi aikuista, toinen on lasten altaalla pienen kanssa ja toinen menee isomman kanssa niihin isojen juttuihin. Ei se taapero tarvi siihen koko muuta perhettä kyyläämään kun se jotain vesilätäkköä lätsyttää. Meillä on kyllä taaperot istuneet rattaissa ja katsoneet sitten kun isommat menee isojen juttuihin, ei tarvi taaperoa viihdyttää jatkuvasti missään leikkipuistossa.
Eli se lomailu on erillään oloa. Tai sitä että taaperot istuu rattaissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jo ihan niinkin yksinkertainen asia kuin mökkeily menee hankalaksi, kun perheessä on 15-vuotias ja 10-vuotias. 10-vuotias haluaa vielä mökille, 15-vuotias ei suostu tulemaan.
En kyllä ole ikinä nähnyt Hoplopissa ketään teiniä. Ja se ei ole teinin paikka. Teinillä on oikeus teinin elämään.
Tuo nyt on ihan höpöhöpöä. 15-vuotias saa jäädä kotiin jos ei halua mökille, minä mökkeilin sen ikäisenä kyllä kaverin kanssa, tosin jo asuinkin omillani yläasteen jälkeen kun aloitin opiskelut. Meillä teini/nuori aikuinen on mielellään ollut nuorempien kanssa riehumassa hoplopeissa, jos teini ei ole ollut mukana niin sitten on isä ollut vahtimassa niitä nuorempia ja minä olen ollut jossain omissa jutuissani vaikka shoppailemassa tai katsomassa itseäni kiinnostavia nähtävyyksiä. Ja esikoinen vie niitä nuorempia sisaruksia myös matkoille, niin minäkin tein aikoinani, kuusi vuotta nuorempi pikkusisko pääsi minun kanssani reissuille ja toki sitten minun luokseni kylään.
Eli esikoinen valjastetaan pikkuäidiksi. Yööök.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Outoa sanoa että pienellä ikäerolla olevien lasten vanhemmat olisivat tainnoksiin asti väsyneitä. Onhan siinä touhua, mutta en kyllä ole (tai miehenikään) tainnoksiin asti väsymys.
Väsymys tulee esim. siitä, etten malta mennä ajoissa nukkumaan tai jos yö on muuten rikkonainen, viikon kestäneestä korkeasta kuumeesta tai jostain muusta. Ei sinänsä lapsista.
Kun lapsia on, on pakko miettiä omia prioriteettejaan uusiksi ja ajattelu ei voi olla täysin minäkeskeistä, vaikka itsensä on hyvä muistaa jaksamisenkin kannalta.
Mulle esim. on ollut selvää että kun lapsia on pienellä ikäerolla, voi jotain tiettyä hommaa olla enemmän kuin muuten olisi. Vaikka vaipparallia. Tai että yöt voivat olla rikkinäisiä, jos lapset eivät nuku hyvin.
Eli ei, nämä asiat eivät tulleet järkytyksenä - tosin olen paremminkin yllättynyt siitä kuinka helppoa tämä on :D
No se riippuu paljon niistä lapsista onko helppoa vai vaikeaa. Meillä kaksi lasta isolla ikäerolla, eka hyvä nukkumaan ja helppo muutenkin. Ei ollut raskasta. Toinen taas niin huono nukkumaan ja vaativa muutenkin, että jäi se haaveiltu kolmas lapsi tekemättä. Olin kyllä ihan tainnoksissa väsymyksestä, vaikka oli vain yksi pieni lapsi. Jos olisi ollut kaksi, olisin varmaan päätynyt hullujenhuoneelle tai rekan alle.
Kuin minun kynästäni.
Olen kyllä aivan eri mieltä. 2 vuoden ikäero ihan ok.
Mielummin hoitaa kahta samanikäistä ja kun lapsia joilla iso ikäero.
Nyt pojat 15 ja 17 vuotta. Olisi ihan kauhea ajatus jos toinen olisi vasta 10 vuotta.
Tykkään että lapsilla samaan aikaan leikkivaive ja samaan aikaa ovat teinejä.
Itse näen ison ikäeron paljon raskaampana.
Isommalle lapselle tylsää kun eletään vauva-aikaa, näin sanoi aikanaan lapseni kaveri.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on kaksi lasta, ikäeroa 2 v ja 2 kk. Ollaan oltu todella onnellisia tästä. Lapset keskenään paljon, toisilleen läheisiä, samoja harrastuksia ja kavereita.
Elämä todella todella helppoa kun lapset aina suunnilleen samassa elämänvaiheessa. Ei tarvitse raahata kummallekin omaa kaveria joka paikkaan, dumpata toista mummolaan että toinen pääsee ikätasoiseensa juttuun jne.
Elettiin onnellinen lapsiperhevaihe, onnellinen alakouluvaihe ja nyt ovat teinejä.
Meillä oli vaihtari joka oli viisi vuotta vanhempi kuin esikoisemme ja se kyllä havainnollisti konkreettisesti, miten työlästä elämä on, kun toiset on alakoululaisia ja toinen teini. Koko ajan säätöä ja vääntöä ja sovittelua.
Nyt me matkustellaan kaupunkilomia.
Samaa mieltä, pojat 15 ja 17v.
Ydinperhe ollaan edelleen.
Vai niin. 25vuotta olen ollut mieheni kanssa ja teinit kohta aikuisia. Ei taida ihan teoriasi pitää paikkansa.
Monella eronneella vain yksi lapsi.
Moni ei halua lapsilleen isoa ikäeroa.
Vierailija kirjoitti:
Kaksi vuotta on ideaali.
Vai niin. Minulla kaksi lasta, ikäeroa 15 vuotta ja meille tämä on kaikille ideaali.
Ei mulle ainakaan ole ongelma, jos jonkun lapsilla on iso ikäero. Olen kyllä monia asioita kysellyt täällä ketjussa, koska moni asia just siitä suuren ikäeron näkökulmasta kiinnostaa (erilaiset valinnat ja mielipiteet yleensäkin). Mutta en ole tuo hotellikyselijä (siis sanon siksi, ettet sekoita). Toisaalta, kysymyshän sekin on ja vaikka se minustakin on aseteltu vähän hassusti niin ei kai siitä kannata provosoitua.
Kyllä muakin siis sinänsä kiinnostaa, miten joku kohde valitaan, jos ikäeroa lapsilla on paljon ja tarpeet ym. on siten erilaisia. :)