Lue keskustelun säännöt.
Tehkää vaan niitä lapsia pienellä ikäerolla. Taas kuulin pari erouutista kun vanhemmat ei vaan jaksa.
31.03.2019 |
Tämä on asia, jota en vain käsitä. Miksi oi miksi niitä lapsia pitää tehdä 2-vuoden ikäerolla tai vielä pienemmällä?
Kuvio on niin usein nähty, että tulee melkein huono olo kun kuulen joillekin olevan tulossa TAAS vauva, vaikka edellinenkin on vielä ihan pieni.
Osalla ihmisistä ei vain näytä olevan minkäänlaista kykyä arvioida voimavarojaan tulevan suhteen tai arvioidaan ne ihan väärin. Yleensähän homma menee näin: tehdään muksu ja sitten kohta perään (yhteiskunnan/kavereiden painostuksesta tai ruusunpunaisten lasien läpi suunniteltuna) toinen.
Sitten on parhaimmillaan kaksi vaippaikäistä, yksi pahassa uhmassa ja huomionpuutteessa ja toinen herättelee muuten vaan ja vaatii huomiota. Ensin väsyy äiti ja sitten isä ja sitten tulee ero kun talo ei pysy kasassa. Tämä on nähty niin monta kertaa.
Ja kaikelta tätä voisi välttyä venyttämällä ikäeroa ainakin vuodella, mutta niinhän ei voi tehdä koska: "kaikki muutkin, kyllä mekin pärjätään".
Lopputuloksena rikkinäinen perhe tai vähintäänkin tainnuksiin asti väsynyttä meininkiä.
Kommentit (363)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaksi vuotta on ideaali.
Vai niin. Minulla kaksi lasta, ikäeroa 15 vuotta ja meille tämä on kaikille ideaali.
Minä en näe tuota edes perheenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten suurten ikäerojen perhe lomailee? Kenen mukaan mennään? Kuka joustaa?
En ymmärrä kysymystä? Kaikki tykätään olla rannalla ja uida iästä riippumatta ja jos jotain joku retki tai nähtävyys kiinnostaa niin se voidaan järjestää jonkinlaisella kokoonpanolla.
Menettekö bamseklubihotelliin aina vaan? Vanhemmat jakautuu eri altaille, huvipuistoissa sama juttu?
Vai jääkö se nuorempi lapsi paitsi noita lasten kokemuksia ja siirtyy suoraan kaupunkilomailijaksi?
Vai kaikki tekee kompromissejä eikä kukaan saa mitään?
Siis ootko tosissasi? Miksi sulle on ongelma että jonkun lapsilla on iso ikäero ja he elävät tyytyväisinä?
Meillä lapsilla 11v ikäero, käymme välillä koko perhe pikkulasten jutuissa ja isompi on toistaiseksi ollut ihan mielellään mukana. Välillä käydään isomman kanssa eri paikoissa ja pienempi on mummolla tai toisen vanhemman kanssa. Missään bamseklubihotelleissa ei olla käyty koskaan.
Eli lomailu on loputonta tyhmää kompromissiä ja erillään oloa
Ainoa vaihtoehto on siis Bamseklubi? Ja ainoa lasta kiinnostava asia? Jännä ajatus. Hyvin jännä.
Taaperon lomailu nyt vaan on sitä lastenallasta, leikkipuistoa jne. Mikä on ihanaa, kun siihen ei liity sitä hapanta koululaista, joka haluaa vesipuistoon, jonne on ikä- tai pituusraja.
Kakkaa kakkaa. Mulla on teini ja 2vuotias ja (asutaan ulkomailla vesipuistot ja huvipuistot käytössä ympäri vuoden) niin teini tietysti haluaa käydä niissä jo kavereidensa kanssa ja joskus kun käydään yhdessä niin teini menee mihin haluaa (menisi muutenkin) ja olen taaperon kanssa pienten puolella.
Muutama kerta vuodessa tehdään kaupunkiloma niinkuin aina ennenkin.
Oispa kauheeta, jos lapset ois jollain isolla ikäerolla. Vauva- ja pikkulapsiaika ei ois loppunu koskaan. Muutama tenava pyöräytettiin peräjälkeen ja koko ajan vain helpottaa, kun lapset alkaa aikuistua. On sitä omaa aika nyt jo mukavavasti ja tulevaisuudessa enemmän. Ikätoverivanhemmat hukkukoon kakkavaippoihin vuosikausiksi, sori vaan.
Mun mielestä on tyhmää syyttää lapsia erosta! Olkoon niitä yksi, kaksi tai miten monta tahansa. Ja millä vaan ikäerolla. Jos vanhemmat ovat sitoutuneet olemaan yhdessä ja haluavat olla, niin se kestää väsymykset ja muut vaiheet. Ymmärretään, että ne on ohi meneviä. Ehkä nykyään vaan luovutetaan liiankin helposti, jos ei arki vastaa sitä ruusunpunaista unelmaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaksi vuotta on ideaali.
Vai niin. Minulla kaksi lasta, ikäeroa 15 vuotta ja meille tämä on kaikille ideaali.
Kauheeta, otan osaa! 40 vuotta kiinni kotona. Huh!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaksi vuotta on ideaali.
Vai niin. Minulla kaksi lasta, ikäeroa 15 vuotta ja meille tämä on kaikille ideaali.
Minä en näe tuota edes perheenä.
Jaa. No me ollaan tietysti perhe, mikäs muu??tämä on rikkaus molemmille lapsille. Se tuleeko sisaruksista läheiset johtuu ihan muusta kuin ikäerosta.
Olisiko kiva jos sun perheestä sanottaisi samaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaksi vuotta on ideaali.
Vai niin. Minulla kaksi lasta, ikäeroa 15 vuotta ja meille tämä on kaikille ideaali.
Kauheeta, otan osaa! 40 vuotta kiinni kotona. Huh!
Ei. Olen yrittäjä ja osaan yhdistää perheen ja työn. En vaihtaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsellä kaksi ensimmäistä alle kahden vuoden erolla ja kolmas sitten viiden vuoden erolla. En kokenut vauvavuosia rankkana. Toki me emme ottaneet vauvavuosille mitään ylimääräisiä projekteja, kuten remonttia/talon rakennusta, en tehnyt väitöskirjaa tai aloittanut uutta koulutusta, en pyrkinyt olemaan täydellinen äiti itse tehtyine soseineen ja viimeisen päällä olevalla kodilla, mies teki normaalia työpäivää ja kumpikin tasoitti harrastuksensa niin ettei se syönyt liikaa aikaa.
Liian usein näkee sitä, että samaan hetkeen otetaan ihan turhaan lisähommia, vaikka tuo rakentaminen. Me jopa tehtiin niin, että muutettiin heti kun lapsi ilmoitti tulostaan ja muutettiin sitten seuraavan kerran vasta kun iltatähti oli tulossa.
Myös sitä näkee, että yritetään väkisin pitää kiinni siitä ettei äitiys muuta mitään ja pyritään elämään ihan samanlaista elämää kuin ennen lasta. Useimmilla se lapsi kuitenkin muuttaa elämää ja on ihan hyvä keskittyä se vauvavuosi siihen lapsen tarpeeseen ja jättää omat jutut taaemmaksi. Kyllä sitä ehtii hiukan myöhemminkin, eikä tarvitse odottaa 18-vuotta, pari vuotta riittää.
Itse olen todella tyytyväinen kahden ensimmäisen ikäeroon, ovat tosi läheisiä ja pienestä pitäen olleet paljon yhdessä. Eron huomasi kun tuo nuorin oli paljon yksinäisempi ja vanhemmat enemmän kiinni ”viihdyttämisestä”. Koin, että mulla oli paljon enemmän aikaa niin kodinhoidolle kuin itselleni silloin kun oli kaksi pientä kuin yhden pienen kanssa.
Ja kyllä, edelleen ollaan yhdessä miehen kanssa, 20-vuotta tuli täyteen.
Sisareni odottaa toista lasta, eikä esikoinen ole ehtinyt edes vuotta täyttää. Olen tietenkin onnellinen heidän puolestaan, mutta silti välillä mietin että jaksavatko he miten arkea sitten, kun talossa on pienellä ikäerolla kaksi lasta ja puolisonsa aikoi opiskella töiden ohessa...
Toivotaan parasta, pelätään pahinta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaksi vuotta on ideaali.
Vai niin. Minulla kaksi lasta, ikäeroa 15 vuotta ja meille tämä on kaikille ideaali.
Kauheeta, otan osaa! 40 vuotta kiinni kotona. Huh!
Miten niin 40 vuotta??? Miten on kotona kiinni jos esikoinen on 40v. ja kuopus 25v? Johan se kuopuskin on muuttanut 10 vuotta sitten opiskelija-asuntoon omilleen. Minä olen 44v ja nuorin sisarus on 28v. eikä mun vanhemmat ole olleet kiinni missään yli kymmeneen vuoteen. Ei teinejä tarvi olla kotona vahtimassa, päinvastoin teinit vahtii niitä nuorempia. Minä olen hoitanut pikkusiskoa 6-vuotiaasta asti.
Kyllä sen pitäisi lähteä juuri tuosta omien voimavarojen tunnistamisesta. Me kaikki ollaan niin erilaisia.
Me tehtiin 3 lasta viidessä vuodessa, hyvin jaksettiin. Kaikki nukkui aina hyvin ja kukaan ei edes sairastanut vauva-aikana.
Meillä ei ollut muuta apua kuin mummo pari vuotta, tuli välillä kotiin että sain puuhailtua vähän rauhassa mutta yökylään otti harvoin, olivat liian pieniä siihen touhuun.
Tunnen itsekkin monta äitiä joilla oli ajatus tehdä nuorena pari lasta tiuhaan. Toiset pärjäsi ok hyvin, toisille ei mennyt niin hyvin. Jännä huomata että nämä jotka saa todella paljon apua isovanhemmilta ja muilta ovat niitä jotka jaksaa huonommin. Välillä tuntuu että voi johtua jopa siitä että luotetaan apuun liikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Gekko kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Triitu kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä vanhin lapsi on koululainen ja nuorimmainen taaperoiässä. Kun lapsia on kohta kuusi, joudumme miettimään, mitä teemme ja millä tavoin, jotta reissussa olisi kaikille mukavaa. Siitä huolimatta, että ikäerot lapsillamme ovat pieniä.
Oletteko lestadiolaisia tai jotain muita herätyslahkolaisia?
Miksi oltaisiin :)
Koska kukaan muu kuin lestadiolainen tai työtön somaliäiti ei tee kuutta lasta?
Aika tynnyrissä sitä näköjään voi elää...
Totta, en asu esimerkiksi Suomen Raamattuvyöhykkeellä tai Vantaalla.
Mutta aivan oikeasti: ei kukaan, joka on käynyt enemmänkin kouluja kuin rämpinyt kymppiluokan loppuun tai kelvannut mihinkään itselleen mielenkiintoiseen duuniin tuputa kuutta lasta. Ei ainakaan nykyään. Voi sitä kai jonkinlaiseksi uraksikin kutsua, mutta eihän lapsia nykyään tarvita edes auttamaan maatilan töissä tms.
Vierailija kirjoitti:
Oispa kauheeta, jos lapset ois jollain isolla ikäerolla. Vauva- ja pikkulapsiaika ei ois loppunu koskaan. Muutama tenava pyöräytettiin peräjälkeen ja koko ajan vain helpottaa, kun lapset alkaa aikuistua. On sitä omaa aika nyt jo mukavavasti ja tulevaisuudessa enemmän. Ikätoverivanhemmat hukkukoon kakkavaippoihin vuosikausiksi, sori vaan.
Se on sun näkökulmasi. Omani on se että elettiin mukavaa arkea yhden lapsen kanssa eikä edes haaveiltu toisesta lapsesta. Nautittiin kaikista ikävaiheista. Sitten tuli tunne että olisipa kiva vielä kokea raskaus, synnytys ja palata siihen pikkulapsiaikaan jota oli jo ikävä esikoisen ollessa niin iso. Onneksemme saatiin se toinen ja lapset ovat hyvin läheisiä ja tärkeitä toisilleen huolimatta isosta ikäerosta. Varmasti esikoista on joskus ärsyttänyt pikkysisarus, pienempien jutut yms.kun taas pienen ikäeron perheissä voi ärsyttää sisaruksen kanssa tappelu, kaiken jakaminen ym.
En koe että lapset menevät pilalle siitä että heitä joskus ärsyttää. Onnelliset lähtökohdat voi saada monenlaisista perheistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kristeli kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Gekko kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Triitu kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä vanhin lapsi on koululainen ja nuorimmainen taaperoiässä. Kun lapsia on kohta kuusi, joudumme miettimään, mitä teemme ja millä tavoin, jotta reissussa olisi kaikille mukavaa. Siitä huolimatta, että ikäerot lapsillamme ovat pieniä.
Oletteko lestadiolaisia tai jotain muita herätyslahkolaisia?
Miksi oltaisiin :)
Koska kukaan muu kuin lestadiolainen tai työtön somaliäiti ei tee kuutta lasta?
Aika tynnyrissä sitä näköjään voi elää...
Totta, en asu esimerkiksi Suomen Raamattuvyöhykkeellä tai Vantaalla.
Mutta aivan oikeasti: ei kukaan, joka on käynyt enemmänkin kouluja kuin rämpinyt kymppiluokan loppuun tai kelvannut mihinkään itselleen mielenkiintoiseen duuniin tuputa kuutta lasta. Ei ainakaan nykyään. Voi sitä kai jonkinlaiseksi uraksikin kutsua, mutta eihän lapsia nykyään tarvita edes auttamaan maatilan töissä tms.
Tunnen kolme perhettä, jossa on kuusi lasta. Asutaan n. 100 km päässä pääkaupunkiseudulta. Kaikissa perheissä molemmat vanhemmat ovat kyllä kouluttautuneita, vähintään AMK-tasolle, yksi on myös maisteri. Jompikumpi vanhemmista on kaikissa perheissä yrittäjä, käsittääkseni hyvin menestyviä yrityksiä. Yhden perheen tunnen läheisesti ja kun uskaltauduin kysymään miksi lapsia on paljon, oli vastaus, että rakastavat lapsia ja sitä elämää mitä lapset tuovat. Ja sen kyllä uskon, sen mukavampia ihmisiä kuin tämä koko perhe on, en tunne. Lapset ovat tasapainoisia, hyvin menestyneitä ja lahjakkaita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaksi vuotta on ideaali.
Vai niin. Minulla kaksi lasta, ikäeroa 15 vuotta ja meille tämä on kaikille ideaali.
Kauheeta, otan osaa! 40 vuotta kiinni kotona. Huh!
Miten niin 40 vuotta??? Miten on kotona kiinni jos esikoinen on 40v. ja kuopus 25v? Johan se kuopuskin on muuttanut 10 vuotta sitten opiskelija-asuntoon omilleen. Minä olen 44v ja nuorin sisarus on 28v. eikä mun vanhemmat ole olleet kiinni missään yli kymmeneen vuoteen. Ei teinejä tarvi olla kotona vahtimassa, päinvastoin teinit vahtii niitä nuorempia. Minä olen hoitanut pikkusiskoa 6-vuotiaasta asti.
Lapsen ei kuulu vahtia lasta ja lapseen kuuluu panostaa siihen asti kun tämä muuttaa omilleen. Ja sitä ei kuulu tehdä alaikäisenä.
Vierailija kirjoitti:
Meille tuli kaksi lasta tuolla parjatulla ikäerolla ja vielä kolmaskin vähän isommalla. Itse asiassa juuri tällainen perhekoko ikäeroineen oli ainakin joitakin vuosia sitten suomalaisten toive, joten moni muukin sellaisen haluaa ainakin teoriassa.
Halusimme tarjota lapsille perheyhteisön, ja itselläni oli sen verran ikää, että kovin paljon ei ollut varaa odotella.
Siinäpä joitakin syitä. Mitä jaksamiseen tulee, mielestäni on tärkeää että molemmat vanhemmat ovat tasaveroisina pyörittämässä arkea, ja elämästä siivotaan joksikin aikaa kaikki ylimääräinen pois. Ei talojen rakentamista, ei firmojen perustamista, ei kunnianhimoisia harrastusprojekteja, ei sisustuslehtikotia. Kaiken tuon voi saada, muttei yhtä aikaa.
Erittäin järkevä ajattelutapa! Kiitos hyvästä neuvosta!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meille tuli kaksi lasta tuolla parjatulla ikäerolla ja vielä kolmaskin vähän isommalla. Itse asiassa juuri tällainen perhekoko ikäeroineen oli ainakin joitakin vuosia sitten suomalaisten toive, joten moni muukin sellaisen haluaa ainakin teoriassa.
Halusimme tarjota lapsille perheyhteisön, ja itselläni oli sen verran ikää, että kovin paljon ei ollut varaa odotella.
Siinäpä joitakin syitä. Mitä jaksamiseen tulee, mielestäni on tärkeää että molemmat vanhemmat ovat tasaveroisina pyörittämässä arkea, ja elämästä siivotaan joksikin aikaa kaikki ylimääräinen pois. Ei talojen rakentamista, ei firmojen perustamista, ei kunnianhimoisia harrastusprojekteja, ei sisustuslehtikotia. Kaiken tuon voi saada, muttei yhtä aikaa.
Erittäin järkevä ajattelutapa! Kiitos hyvästä neuvosta!
Se kunnianhimo voi kuitenkin jollakulla olla juuri se voima, jolla hän jaksaa.
Kaikkien intohimo ei ole 20 vuoden beessi prismaperhe-elämä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meille tuli kaksi lasta tuolla parjatulla ikäerolla ja vielä kolmaskin vähän isommalla. Itse asiassa juuri tällainen perhekoko ikäeroineen oli ainakin joitakin vuosia sitten suomalaisten toive, joten moni muukin sellaisen haluaa ainakin teoriassa.
Halusimme tarjota lapsille perheyhteisön, ja itselläni oli sen verran ikää, että kovin paljon ei ollut varaa odotella.
Siinäpä joitakin syitä. Mitä jaksamiseen tulee, mielestäni on tärkeää että molemmat vanhemmat ovat tasaveroisina pyörittämässä arkea, ja elämästä siivotaan joksikin aikaa kaikki ylimääräinen pois. Ei talojen rakentamista, ei firmojen perustamista, ei kunnianhimoisia harrastusprojekteja, ei sisustuslehtikotia. Kaiken tuon voi saada, muttei yhtä aikaa.
Erittäin järkevä ajattelutapa! Kiitos hyvästä neuvosta!
Se kunnianhimo voi kuitenkin jollakulla olla juuri se voima, jolla hän jaksaa.
Kaikkien intohimo ei ole 20 vuoden beessi prismaperhe-elämä.
Eihän niitä isoja suunnitelmia tarvitse laittaa jäihin kun vaan sen pikkulapsivaiheen ajaksi.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on lapset kahden vuoden ikäerolla. Alussa on työläämpää. Sitten helpompaa, koska lapset pitää toisilleen seuraa. Nyt lukiossakin on kätevää, kun samat kirjatkin käy.
Ja meillä on lapset noin vuoden ikä erolla ( 3kpl ) ja siinä ne meni vauvoina kolme kuin yksikin. Sukulaisia tai perhettä ei ole eli turvaverkot ja hoitoapu ollut aika minimaalista, mutta senhän toki tajusimmekin jo ennakkoon.
Sitä kesti kuitenkin vain sen hetken, helpompi on ollut matkustaa, olla lomilla ja kotosalla kun on aina seuraa toisistaan, opettavat toinen toisiaan ja viihdyttävät kanssa. Nyt ovat 16, 17 ja 18 lukiolaisia + abi enkä voisi kuvitella vaivattomampaa arkea.
Minä tykkään siitä, että lapset on pienellä ikäerolla, mutta varmaan olisi hyvät puolet isossakin ikäerossa. Ihminen yleensä sopeutuu siihen omaan tilanteeseen ja hyvä niin.