Lue keskustelun säännöt.
Tehkää vaan niitä lapsia pienellä ikäerolla. Taas kuulin pari erouutista kun vanhemmat ei vaan jaksa.
31.03.2019 |
Tämä on asia, jota en vain käsitä. Miksi oi miksi niitä lapsia pitää tehdä 2-vuoden ikäerolla tai vielä pienemmällä?
Kuvio on niin usein nähty, että tulee melkein huono olo kun kuulen joillekin olevan tulossa TAAS vauva, vaikka edellinenkin on vielä ihan pieni.
Osalla ihmisistä ei vain näytä olevan minkäänlaista kykyä arvioida voimavarojaan tulevan suhteen tai arvioidaan ne ihan väärin. Yleensähän homma menee näin: tehdään muksu ja sitten kohta perään (yhteiskunnan/kavereiden painostuksesta tai ruusunpunaisten lasien läpi suunniteltuna) toinen.
Sitten on parhaimmillaan kaksi vaippaikäistä, yksi pahassa uhmassa ja huomionpuutteessa ja toinen herättelee muuten vaan ja vaatii huomiota. Ensin väsyy äiti ja sitten isä ja sitten tulee ero kun talo ei pysy kasassa. Tämä on nähty niin monta kertaa.
Ja kaikelta tätä voisi välttyä venyttämällä ikäeroa ainakin vuodella, mutta niinhän ei voi tehdä koska: "kaikki muutkin, kyllä mekin pärjätään".
Lopputuloksena rikkinäinen perhe tai vähintäänkin tainnuksiin asti väsynyttä meininkiä.
Kommentit (363)
Vierailija kirjoitti:
Kaksi lasta (nyt jo aikuisia) kuuden vuoden ikäerolla oli mielestäni hyvä. Sopi meidän perheelle. Toki asuimme alueella jossa oli paljon lapsiperheitä joten kummallekin löytyi ikäisiään kavereita.
Mitenkäs muut vanhemmat, tuntuuko että asuinpaikka on vaikuttanut lasten määrään?
Itse asun maaseudulla, joten vaikka kavereita lapsillamme on, he eivät ole ihan vieressä ja pienten kohdalla tämä vaatii viitseliäisyyttä vanhemmilta.
Omalla kohdalla tämä maaseutu on vaikuttanut ehkä niinkin, että on tuntunut, että lapsille on tilaa niin sisällä kuin ulkonakin. Sinänsä en muuten ole asiaa miettinyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vieläkö täällä jauhetaan tästä aiheesta.
Tähän ei edelleenkään ole yhtä oikeaa ratkaisua. Ja ihan älyttömästi riippuu lasten luonteesta, että kuinka he tulevat toimeen. Toki vanhemmatkin ovat isossa roolissa, mutta jos ei luontaista yhteyttä synny, niin vaikea sitä on pakottaakkaan.
Jokaisella ikäerolla on hyvä ja huonot puolensa, kuten tämänkin ketjun vänkäyksestä näkee. Jokainen perhe tekee kuten parhaaksi näkee. Se, että lapsiperheessä tulee ero, johtuu yleensä jostain muusta kuin ikäerosta. Moni mies ei ymmärrä mitä tarkoittaa tulla isäksi, kyllästyy tilanteeseen ja nostaa kytkintä. Eli lähtökohtaisesti isä ei ollut valmis uuteen tilanteeseen. Ei se kauka ollut omalta kohdaltakaan, mutta sitten istuin alas ja mietin tilannetta. Totesin itse olleeni mukana suunnittelemassa jälkikasvua, joten myös minun tulee kantaa vastuuni.
Niin ja lapset on 1,5 vuoden ikäerolla ja vieläkin ollaan vaimon kanssa yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Miten suurten ikäerojen perhe lomailee? Kenen mukaan mennään? Kuka joustaa?
En ymmärrä kysymystä? Kaikki tykätään olla rannalla ja uida iästä riippumatta ja jos jotain joku retki tai nähtävyys kiinnostaa niin se voidaan järjestää jonkinlaisella kokoonpanolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten suurten ikäerojen perhe lomailee? Kenen mukaan mennään? Kuka joustaa?
En ymmärrä kysymystä? Kaikki tykätään olla rannalla ja uida iästä riippumatta ja jos jotain joku retki tai nähtävyys kiinnostaa niin se voidaan järjestää jonkinlaisella kokoonpanolla.
Menettekö bamseklubihotelliin aina vaan? Vanhemmat jakautuu eri altaille, huvipuistoissa sama juttu?
Vai jääkö se nuorempi lapsi paitsi noita lasten kokemuksia ja siirtyy suoraan kaupunkilomailijaksi?
Vai kaikki tekee kompromissejä eikä kukaan saa mitään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten suurten ikäerojen perhe lomailee? Kenen mukaan mennään? Kuka joustaa?
En ymmärrä kysymystä? Kaikki tykätään olla rannalla ja uida iästä riippumatta ja jos jotain joku retki tai nähtävyys kiinnostaa niin se voidaan järjestää jonkinlaisella kokoonpanolla.
Menettekö bamseklubihotelliin aina vaan? Vanhemmat jakautuu eri altaille, huvipuistoissa sama juttu?
Vai jääkö se nuorempi lapsi paitsi noita lasten kokemuksia ja siirtyy suoraan kaupunkilomailijaksi?
Vai kaikki tekee kompromissejä eikä kukaan saa mitään?
Onko kaikki paikat sitten välttämättä sellaisia, että niissä on pakko tehdä valintoja tuohon tyyliin?
Ja toisaalta esim. lomalla varmaan voi vierailla vaikka kahdessa kohteessa. Meillä lapset on pienellä ikäerolla mutta usein tehdään myös asioita, jotka on mielekkäitä aikuisille - eli joka reissu ei aina suuntaudu teemapuistoon. Voisin kuvitella että vastaavaa menettelyä voidaan soveltaa myös perheissä, joissa lapset on eri ikäisiä. Joskushan kiinnostuksetkin voivat vaihdella aika suuresti. :)
Tai valitaanko ne paikat sitten sillä periaatteella, että siellä on jokaiselle jotakin.
Meillä vanhin lapsi on koululainen ja nuorimmainen taaperoiässä. Kun lapsia on kohta kuusi, joudumme miettimään, mitä teemme ja millä tavoin, jotta reissussa olisi kaikille mukavaa. Siitä huolimatta, että ikäerot lapsillamme ovat pieniä.
Lähtökohtana on, että kaikilla on mukavaa ja että jokaiselle olisi jotakin. On paikkoja, joissa on helpompi jakautua touhuamaan lasten kanssa (tällainen paikka on esim. Leo's Leikkimaa) mutta toisissa paikoissa kuljemme yhdessä (esim. Korkeasaari tai Rovaniemellä Arktikum).
Pelkästään lasten ehdoilla emme matkustele, ja myös vanhempien toiveet otetaan huomioon, mikäli mahdollista. Teemme asioita hyvin monipuolisesti, esim. käymme rannalla, luontoretkillä, teemapuistoissa, museoissa, jne. Tähän mennessä kaikilla on pääsääntöisesti ollut kivaa, ja nämäkin tilanteet joissa on huomioitava monta ihmistä yhtä aikaa, opettavat toivon mukaan meitä kaikkia joustamaan ja ottamaan paremmin huomioon toiset.
T. Kuuden äiti (kirjoitin ensimmäisen kerran joskus sivulla 7)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on tosi monta kaveria ja itsekkin olen tilanteessa, jossa toiseen sisarukseen on 2v ero ja toiseen 5-6v ero. Poikkeuksetta esikoiset tulee mainiosti toimeen sen 5-6v nuoremman kanssa. En tiedä miksi, mutta tosi moni jotenkin etääntyy siitä lähellä omaa ikää olevasta ja tulee luonnollisemmin ja paremmin vapaasta tahdosta toimeen reilusti nuoremman kanssa. Sitä nuorinta autetaan ja treffataan ja soitellaan ja sitkun se lähes samanikäinen tulee vahingossa kaupassa vastaan sitä pitää kiusallisena eikä keksi mitään sanottavaa.
Meillä mies haluaa toisen, minä en missään nimessä vielä. Esikoinen on vasta 1,5-vuotias! Toisaalta mies meillä on ollutkin kotona esikoisen kanssa, kun palasin töihin 6kk äitiysloman jälkeen. Mies ajattelee, että siinä se menee missä ensimmäinen, vaikka näin ei todellakaan ole. Olen pitänyt ehtona sitä, ettei kahta vaippaikäistä koskaan eikä missään nimessä uhmaikäisen kanssa toista. Raskausaikaakaan en muistele kaiholla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Well this escalated...weirdly.
Ei oikeastaan. Lasten ikäero kuuluu samaan kategoriaan alapään karvoituksen kanssa. Vain oma näkemys hyväksytään, ei mitään muuta. Ja jos joku toimii toisin kuin itse, niin hänellä on päässä jotain vikaa.
Näin nämä vänkäyksen aina menee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten suurten ikäerojen perhe lomailee? Kenen mukaan mennään? Kuka joustaa?
En ymmärrä kysymystä? Kaikki tykätään olla rannalla ja uida iästä riippumatta ja jos jotain joku retki tai nähtävyys kiinnostaa niin se voidaan järjestää jonkinlaisella kokoonpanolla.
Menettekö bamseklubihotelliin aina vaan? Vanhemmat jakautuu eri altaille, huvipuistoissa sama juttu?
Vai jääkö se nuorempi lapsi paitsi noita lasten kokemuksia ja siirtyy suoraan kaupunkilomailijaksi?
Vai kaikki tekee kompromissejä eikä kukaan saa mitään?
Siis ootko tosissasi? Miksi sulle on ongelma että jonkun lapsilla on iso ikäero ja he elävät tyytyväisinä?
Meillä lapsilla 11v ikäero, käymme välillä koko perhe pikkulasten jutuissa ja isompi on toistaiseksi ollut ihan mielellään mukana. Välillä käydään isomman kanssa eri paikoissa ja pienempi on mummolla tai toisen vanhemman kanssa. Missään bamseklubihotelleissa ei olla käyty koskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten suurten ikäerojen perhe lomailee? Kenen mukaan mennään? Kuka joustaa?
En ymmärrä kysymystä? Kaikki tykätään olla rannalla ja uida iästä riippumatta ja jos jotain joku retki tai nähtävyys kiinnostaa niin se voidaan järjestää jonkinlaisella kokoonpanolla.
Menettekö bamseklubihotelliin aina vaan? Vanhemmat jakautuu eri altaille, huvipuistoissa sama juttu?
Vai jääkö se nuorempi lapsi paitsi noita lasten kokemuksia ja siirtyy suoraan kaupunkilomailijaksi?
Vai kaikki tekee kompromissejä eikä kukaan saa mitään?
Onko kaikki paikat sitten välttämättä sellaisia, että niissä on pakko tehdä valintoja tuohon tyyliin?
Ja toisaalta esim. lomalla varmaan voi vierailla vaikka kahdessa kohteessa. Meillä lapset on pienellä ikäerolla mutta usein tehdään myös asioita, jotka on mielekkäitä aikuisille - eli joka reissu ei aina suuntaudu teemapuistoon. Voisin kuvitella että vastaavaa menettelyä voidaan soveltaa myös perheissä, joissa lapset on eri ikäisiä. Joskushan kiinnostuksetkin voivat vaihdella aika suuresti. :)
Tai valitaanko ne paikat sitten sillä periaatteella, että siellä on jokaiselle jotakin.
Jos lapset ovat hyvin eri ikävaiheissa, kyllä se hankaloittaa yhdessä tekemistä. Oikeastaan missä vain tilanteessa se usein menisi niin, että toinen vanhemmista (usein äiti) olisi sidottu siihen vauvaan tai taaperon ja muut touhuaisivat omiaan.
Omat lapset on pienillä ikäerolla ja lasten ehdoilla mentäessä on voitu aina toteuttaa samaa aktiviteettia yhdessä. Lasersodassa kaikki, myös minä äitinä, voin olla täysillä mukana, pulkkamäessä ei enää ole taaperoa, joka pitää raahata ylös vaan voin laskea lasten kanssa hyppyristä, jokainen lapsi siirtyy käytännössä yhtäaikaa K12-elokuviin, luontopolulla kolme taaperoa juoksi yhtäkovaa ja sama nyt kolmen koululaisen kohdalla.
Nautin kyllä paljon tästä, että elämä siirtyy selvästi vaiheesta toiseen eikä olla jääty junnaamaan vuosikymmeneksi taaperoikään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tahtoa rakastaa myötä ja vastoin käymisissä. Anteeksi antaen toinen toiselleen sydämestään asti. Tämä vaatii nöyryyttä ja rakkautta.
Pyytää apua ja ottaa apua vastaan sillon ku sitä tarvitaan. Jokainen meistä tarvitsee apua joskus.
Perheen hajoaminen tuottaa paljon surua kaikille osapuolille. Rohkeasti pyytäkää apua ajoissa esimerkiksi
neuvolasta tai sossusta.
Muistakaa lapsia ei tehdä vaan ne saadaan Jumalan lahjoina. Lasten takia ei myöskään tuu ero.Viestisi oli kaunis enkä halua mitätöidä sitä, mutta totean vaan että APUA EI SAA VAIKKA PYYTÄÄ. Olen ollut itse pahassa tilanteessa kun olin kotona vauvan ja taaperon kanssa ja uuvuin ja sairastuin fyysisesti. Meillä on tylyt piittaamattomat isovanhemmat, eivät edes yhtä ainoaa kertaa auttaneet vaikka itkien pyysin. Neuvolasta ei saatu apua kun ei oltu lastensuojeluperhe (eli lapsilla oli kaikki hyvin). Soitin seurakunnan, sosiaalitoimen, lastensuojelun, ihan KAIKKI läpi ja pyysin apua, en saanut. Viimein tarjottiin ainoana apun sitä että lapset voi ottaa huostaan pahimman sairausvaiheen ajaksi ilman lasu-perustetta.
Joopa joo. Itse piti selvitä taas kerran. Mies joutui jäämään pois töistä useaksi kuukaudeksi ja koko talous romahti kun palkkaa ei tullut kuukausiin, lainat jäi maksamatta. Tänä tapahtui vielä erityäin vauraassa länsisuomalaisessa kunnassa jossa kunnan kotisivuillakin luki että ”tuemne ja autanme lapsiperheitä jaksamisessa”.
Tokihan sielläkin oli lakisääteinen kotiapu lapsiperheelle - paperilla korulauseena. Se oli organisoitu niin että JOS vanhusten kotihoidosta jää ylijäämätesurssia niin se voi tehdä mahdollisesti lapsiperheen kotiapua. No ikinä sitä ylimääräistä käsiparia ei ollut.Mulle jäi ikuinen pelko ja kauhu siitä miten apua ei saa vaikka soitta ja pyytää kaikists paikoista!
Teitkö itsestäsi/perheestäsi lastensuojeluilmoituksen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten suurten ikäerojen perhe lomailee? Kenen mukaan mennään? Kuka joustaa?
En ymmärrä kysymystä? Kaikki tykätään olla rannalla ja uida iästä riippumatta ja jos jotain joku retki tai nähtävyys kiinnostaa niin se voidaan järjestää jonkinlaisella kokoonpanolla.
Menettekö bamseklubihotelliin aina vaan? Vanhemmat jakautuu eri altaille, huvipuistoissa sama juttu?
Vai jääkö se nuorempi lapsi paitsi noita lasten kokemuksia ja siirtyy suoraan kaupunkilomailijaksi?
Vai kaikki tekee kompromissejä eikä kukaan saa mitään?
Onko kaikki paikat sitten välttämättä sellaisia, että niissä on pakko tehdä valintoja tuohon tyyliin?
Ja toisaalta esim. lomalla varmaan voi vierailla vaikka kahdessa kohteessa. Meillä lapset on pienellä ikäerolla mutta usein tehdään myös asioita, jotka on mielekkäitä aikuisille - eli joka reissu ei aina suuntaudu teemapuistoon. Voisin kuvitella että vastaavaa menettelyä voidaan soveltaa myös perheissä, joissa lapset on eri ikäisiä. Joskushan kiinnostuksetkin voivat vaihdella aika suuresti. :)
Tai valitaanko ne paikat sitten sillä periaatteella, että siellä on jokaiselle jotakin.
Jos lapset ovat hyvin eri ikävaiheissa, kyllä se hankaloittaa yhdessä tekemistä. Oikeastaan missä vain tilanteessa se usein menisi niin, että toinen vanhemmista (usein äiti) olisi sidottu siihen vauvaan tai taaperon ja muut touhuaisivat omiaan.
Omat lapset on pienillä ikäerolla ja lasten ehdoilla mentäessä on voitu aina toteuttaa samaa aktiviteettia yhdessä. Lasersodassa kaikki, myös minä äitinä, voin olla täysillä mukana, pulkkamäessä ei enää ole taaperoa, joka pitää raahata ylös vaan voin laskea lasten kanssa hyppyristä, jokainen lapsi siirtyy käytännössä yhtäaikaa K12-elokuviin, luontopolulla kolme taaperoa juoksi yhtäkovaa ja sama nyt kolmen koululaisen kohdalla.
Nautin kyllä paljon tästä, että elämä siirtyy selvästi vaiheesta toiseen eikä olla jääty junnaamaan vuosikymmeneksi taaperoikään.
Niin me ollaan erilaisia, itse en koe hankalaksi että on kaksi eri ikävaiheessa olevaa. Sen olisin kyllä kokenut tooodella raskaaksi ja haastavaksi jos olisi ollut 3 pientä yhtäaikaa, huh. Rahanmenokin olisi ollut suurempaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten suurten ikäerojen perhe lomailee? Kenen mukaan mennään? Kuka joustaa?
En ymmärrä kysymystä? Kaikki tykätään olla rannalla ja uida iästä riippumatta ja jos jotain joku retki tai nähtävyys kiinnostaa niin se voidaan järjestää jonkinlaisella kokoonpanolla.
Menettekö bamseklubihotelliin aina vaan? Vanhemmat jakautuu eri altaille, huvipuistoissa sama juttu?
Vai jääkö se nuorempi lapsi paitsi noita lasten kokemuksia ja siirtyy suoraan kaupunkilomailijaksi?
Vai kaikki tekee kompromissejä eikä kukaan saa mitään?
Siis ootko tosissasi? Miksi sulle on ongelma että jonkun lapsilla on iso ikäero ja he elävät tyytyväisinä?
Meillä lapsilla 11v ikäero, käymme välillä koko perhe pikkulasten jutuissa ja isompi on toistaiseksi ollut ihan mielellään mukana. Välillä käydään isomman kanssa eri paikoissa ja pienempi on mummolla tai toisen vanhemman kanssa. Missään bamseklubihotelleissa ei olla käyty koskaan.
Eli lomailu on loputonta tyhmää kompromissiä ja erillään oloa
Vierailija kirjoitti:
Meillä vanhin lapsi on koululainen ja nuorimmainen taaperoiässä. Kun lapsia on kohta kuusi, joudumme miettimään, mitä teemme ja millä tavoin, jotta reissussa olisi kaikille mukavaa. Siitä huolimatta, että ikäerot lapsillamme ovat pieniä.
Oletteko lestadiolaisia tai jotain muita herätyslahkolaisia?
Hankkiihan lestadiolaisetkin lapsia jopa yhteensä 12 max 2 vuoden välein. Joskus voi syntyä kaksosiakin. Mutta toisaalta niissä perheissä isosiskot hoitaa pienempiään
Käyttäjä10803 kirjoitti:
Viestisi oli kaunis enkä halua mitätöidä sitä, mutta totean vaan että APUA EI SAA VAIKKA PYYTÄÄ. Olen ollut itse pahassa tilanteessa kun olin kotona vauvan ja taaperon kanssa ja uuvuin ja sairastuin fyysisesti. Meillä on tylyt piittaamattomat isovanhemmat, eivät edes yhtä ainoaa kertaa auttaneet vaikka itkien pyysin. [...] Joopa joo. Itse piti selvitä taas kerran. Mies joutui jäämään pois töistä useaksi kuukaudeksi ja koko talous romahti kun palkkaa ei tullut kuukausiin, lainat jäi maksamatta. Tänä tapahtui vielä erityäin vauraassa länsisuomalaisessa kunnassa jossa kunnan kotisivuillakin luki että ”tuemne ja autanme lapsiperheitä jaksamisessa”.
Opiskelijoiden oletetaan elättävän itsensä markkinakorkoisella lainalla, aina vain useampi eläkeläinen joutuu ottamaan lainaa/vippiä kattaakseen normaalit kulunsa, työttömiä kyykytetään aktiivimalleilla ja vaikka millä, moni pakotetaan karenssiuhalla jopa tekemään töitä ilmaiseksi jollakin temppunimikkeellä. Kun on sellainen järjestelmä luotu, niin miksi siinä lapsiperhe olisi tai sen pitäisi olla joku poikkeus? Huonosti menee monella, ja usein huonoiten niillä joilla ei ole ollut mahdollisuutta tai taitoa säästää ns. pahan päivän puskurirahaa.
Elämässä tulee tietenkin aina yllätyksiä, ikäviäkin sellaisia, joihin on mahdoton varautua. Siksi tarvittaisiin yhä sitä vanhamallista hyvinvointiyhteiskuntaa, ettei kellekään käy liian huonosti. Niiden isovanhempien ikäpolvella ei vielä sellaista ollut, kaikki piti tehdä itse tai luottaa korkeintaan naapurin tai ehkä suvun apuun, muttei siihenkään itsestäänselvyytenä voinut nojata.
Tämä on inhottava asia sanoa ääneen, mutta sanon silti: jos lapsia pitää laittaa ja vielä useampi kuin yksi, kannattaisiko suunnitella jo etukäteen sen varalle, että esim. toinen vanhemmista sairastuu tai tulee ajanjakso, jona tarvitaan ulkopuolista apua tai pitää kiristää vyötä? Lainoista voi sopia pankin kanssa, selvittää paikkakunnan ruokajonomahdollisuudet, yrittää kiristää rahaa vain siihen mikä on ehdottoman välttämätöntä. En tunne jutun isovanhempia, mutta yleensä ihmisillä on syynsä olla tekemättä jotakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Outoa sanoa että pienellä ikäerolla olevien lasten vanhemmat olisivat tainnoksiin asti väsyneitä. Onhan siinä touhua, mutta en kyllä ole (tai miehenikään) tainnoksiin asti väsymys.
Väsymys tulee esim. siitä, etten malta mennä ajoissa nukkumaan tai jos yö on muuten rikkonainen, viikon kestäneestä korkeasta kuumeesta tai jostain muusta. Ei sinänsä lapsista.
Kun lapsia on, on pakko miettiä omia prioriteettejaan uusiksi ja ajattelu ei voi olla täysin minäkeskeistä, vaikka itsensä on hyvä muistaa jaksamisenkin kannalta.
Mulle esim. on ollut selvää että kun lapsia on pienellä ikäerolla, voi jotain tiettyä hommaa olla enemmän kuin muuten olisi. Vaikka vaipparallia. Tai että yöt voivat olla rikkinäisiä, jos lapset eivät nuku hyvin.
Eli ei, nämä asiat eivät tulleet järkytyksenä - tosin olen paremminkin yllättynyt siitä kuinka helppoa tämä on :D
No se riippuu paljon niistä lapsista onko helppoa vai vaikeaa. Meillä kaksi lasta isolla ikäerolla, eka hyvä nukkumaan ja helppo muutenkin. Ei ollut raskasta. Toinen taas niin huono nukkumaan ja vaativa muutenkin, että jäi se haaveiltu kolmas lapsi tekemättä. Olin kyllä ihan tainnoksissa väsymyksestä, vaikka oli vain yksi pieni lapsi. Jos olisi ollut kaksi, olisin varmaan päätynyt hullujenhuoneelle tai rekan alle.
Oikeassa olet, niinhän se on että lapsista se on kiinni. Ja saman perheen sisällä voi olla keskenään hirveän erilaisiakin lapsia.
Tarkoitin lähinnä edellä sitä, että ei tuo tainnoksissa olo välttämättä siihen pieneen ikäeroon liity, kun väsymystä ja haastavia tilanteita voi olla toisenlaisissakin perhetilanteissa.
Mulle itselleni on ollut yllätys, kuinka eri tavoin asiat voi olla perheissä, vaikka lapsia olisi saman verran, samalla ikäerolla jne. Joku toinen voi kokea toisen asian hirveän raskaana, kun itse sitä sietää paremmin ja päinvastoin. Näistä pitäisi puhua enemmän.
Lisäksi vielä sama lapsikin voi olla älyttömän erilainen eri ikäisenä. Mulla on lähipiirissä lapsi, joka oli vuodet 0-3 kuin riivattu, siis niin hirveän raskas lapsi, että olisin heittänyt seinään sen sata kertaa jos olisi oma. Joka päivä tuntikausia järjetöntä raivoamista aivan järjettömistä asioista, ja mikään, yhtään MIKÄÄN ei auttanut, paitsi kasvaminen ja kypsyminen. Sitten n. kouluikäisestä eteenpäin lapsi on ollut kuin ajatus, osaa käyttäytyä kaikissa tilanteissa (aikuisten mielestä) hyvin, eli on rauhallinen, hiljainen, ei vaadi yhtään mitään koskaan. Murrosikä meni kotona istuessa, koska kavereitakaan ei oikein ollut.
Mutta siis joo, lapset on tosi erilaisia, paitsi keskenään, myös eri ikäisinä.
Miten suurten ikäerojen perhe lomailee? Kenen mukaan mennään? Kuka joustaa?