Lue keskustelun säännöt.
Tehkää vaan niitä lapsia pienellä ikäerolla. Taas kuulin pari erouutista kun vanhemmat ei vaan jaksa.
31.03.2019 |
Tämä on asia, jota en vain käsitä. Miksi oi miksi niitä lapsia pitää tehdä 2-vuoden ikäerolla tai vielä pienemmällä?
Kuvio on niin usein nähty, että tulee melkein huono olo kun kuulen joillekin olevan tulossa TAAS vauva, vaikka edellinenkin on vielä ihan pieni.
Osalla ihmisistä ei vain näytä olevan minkäänlaista kykyä arvioida voimavarojaan tulevan suhteen tai arvioidaan ne ihan väärin. Yleensähän homma menee näin: tehdään muksu ja sitten kohta perään (yhteiskunnan/kavereiden painostuksesta tai ruusunpunaisten lasien läpi suunniteltuna) toinen.
Sitten on parhaimmillaan kaksi vaippaikäistä, yksi pahassa uhmassa ja huomionpuutteessa ja toinen herättelee muuten vaan ja vaatii huomiota. Ensin väsyy äiti ja sitten isä ja sitten tulee ero kun talo ei pysy kasassa. Tämä on nähty niin monta kertaa.
Ja kaikelta tätä voisi välttyä venyttämällä ikäeroa ainakin vuodella, mutta niinhän ei voi tehdä koska: "kaikki muutkin, kyllä mekin pärjätään".
Lopputuloksena rikkinäinen perhe tai vähintäänkin tainnuksiin asti väsynyttä meininkiä.
Kommentit (363)
Pysytään aiheessa:
Millainen ikäero on mielestämme hyvä? Millaisia ikäeroja teillä on lapsilla tai millaista ette osaisi kuvitellakaan? Millaisia kokemuksia omasta lapsuudesta? Myös ongelmakohtia ja haasteita voi tuoda esille.
Itse en osaisi kuvitella lapsille valtavaa (esim. 10v) ikäeroa - siis siten, että eka lapsi olisi kymmenenvuotias ennen kuin toinen syntyisi.
Suuremmassa perheessä ikäeroa esimerkiksi ensimmäisen ja viimeisen lapsen välille pakostakin syntyy tietysti, mutta toisaalta mitään jättiperhettä en myöskään osaa itselleni kuvitella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aktiivimallia pitäisi voida hoitaa myös lastenhoitoapuna toimimisena lapsiperheille.
Hyötyisivät väsyneet vanhemmat ja leikkuri ei ottaisi pois työttömältä. Nyt systeemi on mätä.
Meillä on 3 lasta neljässä vuodessa eli pienillä ikäeroilla. Välillä on huonompia päiviä, välillä taas parempia. Arki rullaa ihan hyvin vaikka välillä onkin kädet täynnä hommia. Lasten isän kanssa erosimme puoli vuotta sitten, mutta syyt olivat aivan muut kuin lasten aiheuttama väsymys. Olen ihan tyytyväinen lasten pieneen ikä eroon, isommat leikkivät keskenään ja välillä kuopuskin pääsee mukaan leikkeihin. Lapsilla on seuraa toisistaan. Etenkin nyt on helpottanut hurjasti kun kuopuksen vauva vuosi saatiin selätettyä. En koskaan pyydä lastenhoito apua keneltäkään sukulaiselta, joskus harvoin saatan pyytää lasten isää hoitamaan lapsia jos haluan päästä tuulettumaan.
Miksi lapsiperheiden vanhempien eroa pidetään niin pahana asiana? Vanhempien ero ei aina välttämättä joudu lasten pienen ikäeron aiheuttamasta väsymyksestä vaan, yleensä syyt ovat aivan muut. Minusta on siinä vaiheessa lastenkin kannalta parempi erota, kuin jäädä saman katon alle vääntämään kättä joka asiasta ja pilaamaan kodin ilmapiiri riitelyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on kaksi lasta 1,5 vuoden ikäerolla. Ensimmäisellä lapsella on vielä erityislapsen piirteitä, mutta ei vielä diagnoosia. Mutta eihän sitä tajunnut ja ymmärtänyt siinä vaiheessa, kun toista lasta suunniteltiin. Lisäksi meillä oli talonrakentaminen, muutto, talon valmistelu... Huh. Täytyy myöntää, että ensimmäiset kaksi vuotta olivat rankkoja, ja jaksaminen todella oli koetuksella. Asumme kaiken kukkuraksi ulkomailla ilman mitään tukiverkkoja, joten apu, jota saatiin isovanhemmilta oli kaksi kertaa vuodessa parin tunnin lastenhoitoapua.
Mutta nyt lapset ovat 5,5 v. ja 4 v., ja ovat kuin paita ja peppu. Kaiken tekevät yhdessä ja ovat suunnattoman läheisiä ja tärkeitä toisilleen. Halailevat ja suukottelevat toisiansa. Eilen pikkusisko sanoi isoveljellensä: "Minä rakastan sinua, Aleksi". :') Kyllä äidin sydän suli. Ei siis kaduta.
Meillä on myös lapset pienellä ikäerolla. Vaikka se välillä olikin raskasta niin ei meillä tapeltu tai eroa edes harkittu lasten ollessa pieniä. Syy oli se ettei mulla ainakaan ollut minkäänlaista energiaa moisiin turhuuksiin kun kaikki paukut meni siihen että selviää päivästä toiseen. Seksiä oli usein koska se laski omaa stressitasoani, joten vaadin sitä eikä mies mukissut.
Nyt lapset on isoja ja jää omaakin aikaa. Luonnollisesti parisuhde menee päin honkia, on mennyt jo vuosia. Mutta koska on lapset tehty niin äitinä velvoitteeni on kärsiä loppuelämä ettei kenellekään tule paha mieli... ei kun hetkinen??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis isät ei jaksa. Äitien on pakko.
Tämä! Näin. Juuri näin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni tietää, miten erilaisia kaksi-, kolme- ja nelivuotiaat ovat. Jos mahdollista, suosittelen noin neljän vuoden ikäeroa. Sitten ei tietenkin saa olla liian vanha itse.
Nelivuotiaalla ei ole vaippoja, pyöräily vaunujn vierellä onnistuu ja muutenkin on jo iso lapsi.
Eikä sillä ikinä tule olemaan mitään yhtwistä sen pikkusisaruksensa kanssa. Elää eri lapsuuden ja nuoruuden.
Ja sysätään nuoremman sisaruksen hoitajaksi. Kakkosäidin roolista ei pääse eroon. Omaa kokemusta on.
Joo ja sitten taas jos ikäeroa on alle 2 v.niin koko lapsuus ja nuoruus tapellaan, kiusataan ja halveksitaan toista ja aikuisena ei olla missään tekemisissä. Kokemusta on.
Vai voisko olla että se sisaruussuhde voi olla hyvä tai huono eikä pelkkä ikäero sitä selitä. Naurettavaa että pitää haukkua ja kytätä erilaisen ikäeron halunneita, aikuiset ihmiset.
Isossa ja pienessä ikäerossa on molemmissa hyvät ja huonot puolensa mutta ei kumpikaan autuaaksi tee, ole toista parempi valinta tai tarkoita että sisarukset tulisivat hyvin toimeen tai saisivat tukea toisistaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni tietää, miten erilaisia kaksi-, kolme- ja nelivuotiaat ovat. Jos mahdollista, suosittelen noin neljän vuoden ikäeroa. Sitten ei tietenkin saa olla liian vanha itse.
Nelivuotiaalla ei ole vaippoja, pyöräily vaunujn vierellä onnistuu ja muutenkin on jo iso lapsi.
Eikä sillä ikinä tule olemaan mitään yhtwistä sen pikkusisaruksensa kanssa. Elää eri lapsuuden ja nuoruuden.
Ja sysätään nuoremman sisaruksen hoitajaksi. Kakkosäidin roolista ei pääse eroon. Omaa kokemusta on.
Joo ja sitten taas jos ikäeroa on alle 2 v.niin koko lapsuus ja nuoruus tapellaan, kiusataan ja halveksitaan toista ja aikuisena ei olla missään tekemisissä. Kokemusta on.
Vai voisko olla että se sisaruussuhde voi olla hyvä tai huono eikä pelkkä ikäero sitä selitä. Naurettavaa että pitää haukkua ja kytätä erilaisen ikäeron halunneita, aikuiset ihmiset.
Isossa ja pienessä ikäerossa on molemmissa hyvät ja huonot puolensa mutta ei kumpikaan autuaaksi tee, ole toista parempi valinta tai tarkoita että sisarukset tulisivat hyvin toimeen tai saisivat tukea toisistaan.
Kyllä, juurikin näin.
Kakarat on paviaaneja. Kuka sellaisia jaksaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni tietää, miten erilaisia kaksi-, kolme- ja nelivuotiaat ovat. Jos mahdollista, suosittelen noin neljän vuoden ikäeroa. Sitten ei tietenkin saa olla liian vanha itse.
Nelivuotiaalla ei ole vaippoja, pyöräily vaunujn vierellä onnistuu ja muutenkin on jo iso lapsi.
Eikä sillä ikinä tule olemaan mitään yhtwistä sen pikkusisaruksensa kanssa. Elää eri lapsuuden ja nuoruuden.
Ja sysätään nuoremman sisaruksen hoitajaksi. Kakkosäidin roolista ei pääse eroon. Omaa kokemusta on.
Joo ja sitten taas jos ikäeroa on alle 2 v.niin koko lapsuus ja nuoruus tapellaan, kiusataan ja halveksitaan toista ja aikuisena ei olla missään tekemisissä. Kokemusta on.
Vai voisko olla että se sisaruussuhde voi olla hyvä tai huono eikä pelkkä ikäero sitä selitä. Naurettavaa että pitää haukkua ja kytätä erilaisen ikäeron halunneita, aikuiset ihmiset.
Isossa ja pienessä ikäerossa on molemmissa hyvät ja huonot puolensa mutta ei kumpikaan autuaaksi tee, ole toista parempi valinta tai tarkoita että sisarukset tulisivat hyvin toimeen tai saisivat tukea toisistaan.
Minua kiusasi ja kiusaa viisi vuotta vanhempi sisko. Hän oli täysin saatanallisen taitava kiusaaja juurikin ikäeron ansiosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis isät ei jaksa. Äitien on pakko.
Tämä! Näin. Juuri näin.
Miten tääkin saatiin miesten syyksi, uskomatonta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis isät ei jaksa. Äitien on pakko.
Tämä! Näin. Juuri näin.
Miten tääkin saatiin miesten syyksi, uskomatonta
Koska monet miehet ovat todella huonoja isiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis isät ei jaksa. Äitien on pakko.
Tämä! Näin. Juuri näin.
Miten tääkin saatiin miesten syyksi, uskomatonta
Koska monet miehet ovat todella huonoja isiä.
Jaa kuten monet naisetkin ovat todella huonoja äitejä.
Outoa sanoa että pienellä ikäerolla olevien lasten vanhemmat olisivat tainnoksiin asti väsyneitä. Onhan siinä touhua, mutta en kyllä ole (tai miehenikään) tainnoksiin asti väsymys.
Väsymys tulee esim. siitä, etten malta mennä ajoissa nukkumaan tai jos yö on muuten rikkonainen, viikon kestäneestä korkeasta kuumeesta tai jostain muusta. Ei sinänsä lapsista.
Kun lapsia on, on pakko miettiä omia prioriteettejaan uusiksi ja ajattelu ei voi olla täysin minäkeskeistä, vaikka itsensä on hyvä muistaa jaksamisenkin kannalta.
Mulle esim. on ollut selvää että kun lapsia on pienellä ikäerolla, voi jotain tiettyä hommaa olla enemmän kuin muuten olisi. Vaikka vaipparallia. Tai että yöt voivat olla rikkinäisiä, jos lapset eivät nuku hyvin.
Eli ei, nämä asiat eivät tulleet järkytyksenä - tosin olen paremminkin yllättynyt siitä kuinka helppoa tämä on :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni tietää, miten erilaisia kaksi-, kolme- ja nelivuotiaat ovat. Jos mahdollista, suosittelen noin neljän vuoden ikäeroa. Sitten ei tietenkin saa olla liian vanha itse.
Nelivuotiaalla ei ole vaippoja, pyöräily vaunujn vierellä onnistuu ja muutenkin on jo iso lapsi.
Eikä sillä ikinä tule olemaan mitään yhtwistä sen pikkusisaruksensa kanssa. Elää eri lapsuuden ja nuoruuden.
Ja sysätään nuoremman sisaruksen hoitajaksi. Kakkosäidin roolista ei pääse eroon. Omaa kokemusta on.
Joo ja sitten taas jos ikäeroa on alle 2 v.niin koko lapsuus ja nuoruus tapellaan, kiusataan ja halveksitaan toista ja aikuisena ei olla missään tekemisissä. Kokemusta on.
Vai voisko olla että se sisaruussuhde voi olla hyvä tai huono eikä pelkkä ikäero sitä selitä. Naurettavaa että pitää haukkua ja kytätä erilaisen ikäeron halunneita, aikuiset ihmiset.
Isossa ja pienessä ikäerossa on molemmissa hyvät ja huonot puolensa mutta ei kumpikaan autuaaksi tee, ole toista parempi valinta tai tarkoita että sisarukset tulisivat hyvin toimeen tai saisivat tukea toisistaan.
Minua kiusasi ja kiusaa viisi vuotta vanhempi sisko. Hän oli täysin saatanallisen taitava kiusaaja juurikin ikäeron ansiosta.
Minulla on täysin erilainen kokemus omasta, viisi vuotta vanhemmasta siskostani. Totta kai joskus riideltiinkin, mutta ei koskaan pahasti. Nyt aikuisina olemme hyvin läheisiä.
Sisarellani lapset ovat isolla ikäerolla, heillä se toimii. Meille taas sopii paremmin pieni ikäero.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis isät ei jaksa. Äitien on pakko.
Tämä! Näin. Juuri näin.
Miten tääkin saatiin miesten syyksi, uskomatonta
Koska monet miehet ovat todella huonoja isiä.
Jaa kuten monet naisetkin ovat todella huonoja äitejä.
Eihän se sukupuolesta kiinni olekaan, se huono tai hyvä vanhemmuus.
Millainen on mielestänne hyvä vanhempi? Kertokaa ajatuksia, kiinnostaa.
Hei te, jotka olette tunteneet että olette liian suuressa vastuussa esim. omasta sisaruksestanne, voisitteko kertoa tästä lisää?
Ajoittuiko tuo jollekin tietylle ikäkaudelle? Miten teidän piti ottaa vastuuta sisaruksestanne, miten tuo vastuullistaminen näkyi? Saiko teillä olla omia kavereita, harrastuksia tai menoja?
Missä vaiheessa alkoi tuntua, ettei ole ihan ok tai tavallista? Kortistako koskaan puhua tuosta vanhemmille, jos, niin millaisia reaktiot ovat olleet?
Lasten ikäero puolitoista vuotta, kaikki sujuu hyvin. Nyt 5 ja 3.5 vuotta. Leikkivät todella hyvin yhdessä.