Onko muita joilla ei ole koskaan ollut henkistä tukea lapsuudenperheestään, eikä edelleenkään juuri ketään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En osaa sanoa, mutta minunkin vanhempani solahtavat useampaan näistä kategorioista. Olisi ollut helpottavaa, jos näistä ongelmista olisi voinut syyttää vaikka jotain mielenterveysongelmia, mutta vanhemmilla oli mielestään kaikki ihan kunnossa.

Eiköhän aika usein avoimen ikävästi käyttäytyvillä ole mielestään kaikki kunnossa. Apuakaan ei tarvi mihinkään hakea, eikä varsinkaan muuttaa itseään, kun kaikki on edelleenkin kunnossa. Siis omasta mielestä. Syy on aina jonkun muun. 

Totta, ja tuohan voi olla jonkin persoonallisuushäiriön merkki. Silti on hankalaa itse jäsentää menneisyyttä, kun ei tiedä mistä outo käytös on johtunut. Asiat on aina painettu villaisella, vaikka perheessä kaikki ovat oireilleet.

Häiritseekö muita tämä sama asia? Ajattelen, että kyse voi olla siitä, että mielenterveysongelmia on hävetty niin paljon, ettei niihin siksi ole haettu apua. Itsehoito oli kyllä luokatonta: äitini riehui ja isäni joi.

Up

Up

Vierailija kirjoitti:

Mistä vertaistukea löytäisi? Ja anonyymisti. Olen julkisessa virassa, korkeahkossa asemassa ja kaupungissani tunnettu (hirveä väkivaltalapsuus antoi minulle sinnikkyyttä ja tahtoa, ja sen takia koulutin itseni pitkälle ja etenin urallani, vaikken mitään tukea saanut kotoa). Mulle olis todella iso kynnys ”menettää kasvot” jos menisin vaikka johonkin julkiseen narsistien tuki -ryhmään. Tän takia en voi olla terapiassakaan ainakaan julkisella, kaikki tiedot olis potilastiedoissa sen jälkeen kollegoiden luettavana.

Aika paha homma että kirjataan noin , ettei jää ainoastaan psykoterapeutin tietoon. Psykiatrian tiedot on erityissuojattuja. Oletko varma että kollegat näkisivät? Yksityisellä ei kai ole pakko laittaa tietoja kantaankaan. Voisitko käydä vertaisryhmässä toisella paikkakunnalla. vertaisryhmissä ei ole lakiin perustuvaa vaitiolovelvollisuutta, siinä mielessä ne ovat epävarma vaihtoehto.Entä jokin anonyymi nettiryhmä? Kieltämättä ongelmallista kun aseman takia pitää olla tavallista varovaisempi.Olen kyllä sitä mieltä, että kenelle hyvänsä voi tulla ongelmia psykiatrian merkinnöistä.Lääkärit syrjii tutkimusten mukaan psykiatrialla hoidossa olleita somaattisten tautien hoidossa. Hoitoon meneminen usein kertoo juuri mielenterveydestä, narsistit, työpaikkakiusaajat jne. eivät hae apua, vaan hitavat omaa mielenterveyttään uhriensa kustannuksella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä vertaistukea löytäisi? Ja anonyymisti. Olen julkisessa virassa, korkeahkossa asemassa ja kaupungissani tunnettu (hirveä väkivaltalapsuus antoi minulle sinnikkyyttä ja tahtoa, ja sen takia koulutin itseni pitkälle ja etenin urallani, vaikken mitään tukea saanut kotoa). Mulle olis todella iso kynnys ”menettää kasvot” jos menisin vaikka johonkin julkiseen narsistien tuki -ryhmään. Tän takia en voi olla terapiassakaan ainakaan julkisella, kaikki tiedot olis potilastiedoissa sen jälkeen kollegoiden luettavana.

Aika paha homma että kirjataan noin , ettei jää ainoastaan psykoterapeutin tietoon. Psykiatrian tiedot on erityissuojattuja. Oletko varma että kollegat näkisivät? Yksityisellä ei kai ole pakko laittaa tietoja kantaankaan. Voisitko käydä vertaisryhmässä toisella paikkakunnalla. vertaisryhmissä ei ole lakiin perustuvaa vaitiolovelvollisuutta, siinä mielessä ne ovat epävarma vaihtoehto.Entä jokin anonyymi nettiryhmä? Kieltämättä ongelmallista kun aseman takia pitää olla tavallista varovaisempi.Olen kyllä sitä mieltä, että kenelle hyvänsä voi tulla ongelmia psykiatrian merkinnöistä.Lääkärit syrjii tutkimusten mukaan psykiatrialla hoidossa olleita somaattisten tautien hoidossa. Hoitoon meneminen usein kertoo juuri mielenterveydestä, narsistit, työpaikkakiusaajat jne. eivät hae apua, vaan hitavat omaa mielenterveyttään uhriensa kustannuksella.

Juuri niin! Erityisesti niiden omien lastensa kustannuksella, koska he ovat täysin suojattomassa asemassa.

Kiinnostaako tällainen?:

Esimerkkirunko sivuille:  https://parantola.wixsite.com/mysite

Idea: Tarinoita voi lähettää anonyymisti (esim. luomalla väliaikaissähköpostin ja laittamalla sitä kautta, sivuille en luonut vielä omaa) ja käydä lukemassa muiden kokemuksia. Tarinoiden rakenne selvyyden vuoksi sama (esim kts https://parantola.wixsite.com/mysite/post/juttu )

Sivuilla voi halutessaan myös esim. järjestää/kutsua tapaamiseen, jos kiinnostuneita on, vaikkapa ilmoittamalla "Tapaaminen, päiväys, julkinen paikka".

Sisältöä voi tuottaa monelta kantilta esim. linkkejä, kuvia, haastatteluja, kirjaesittelyjä, keinoesittelyjä jne. Mahdollisuuksia on yhtä paljon kuin mielikuvitusta. 

Sivut/blogi on mahdollista laittaa suljetulle ryhmälle tai salasanan taakse. Laitoin ensalkuun julkisen, niin on pintapuolista esimerkkiä tarjolla. 

Vierailija kirjoitti:

Miten se on vaikuttanut teidän väleihinne, että kohtelu on ollut noin erilaista?

Huonosti, muksuna suojelin pikkusiskoa kamaluuksilta, kiitoksena aikuisiässä puolustelee nyt isäänsä ja minä olen se perheen musta lammas. Kyllähän se katkeroittaa mutta olen tottunut siihen että perhe pettää aina luottamuksen. Olen suunnitellut yhteyksien katkaisemista koko suvusta tyystin.

Olen lukenut vasta osan ketjusta. Parissa viestissä on mainittu dissosiaatio. Dissosiaatio esimerkiksi parisuhderiitojen aikana. Mitä se tarkoittaa käytännössä?

Mistä tunnistaa, onko itsellä dissosiaatio-oireita?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten se on vaikuttanut teidän väleihinne, että kohtelu on ollut noin erilaista?

Huonosti, muksuna suojelin pikkusiskoa kamaluuksilta, kiitoksena aikuisiässä puolustelee nyt isäänsä ja minä olen se perheen musta lammas. Kyllähän se katkeroittaa mutta olen tottunut siihen että perhe pettää aina luottamuksen. Olen suunnitellut yhteyksien katkaisemista koko suvusta tyystin.

Itsekin olen miettinyt vastaavaa. Tuntuu siltä, että nuoremmilla sisaruksilla on niin erilaiset muistot lapsuudestaan, kun heillä on sekavasta vanhemmasta huolimatta ollut se vanhempi sisarus pitämässä huolta ja lohduttamassa. Eivät he sitten näe mitä se on toiselta lapselta vaatinut ja kuinka yksin hän on ollut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä vertaistukea löytäisi? Ja anonyymisti. Olen julkisessa virassa, korkeahkossa asemassa ja kaupungissani tunnettu (hirveä väkivaltalapsuus antoi minulle sinnikkyyttä ja tahtoa, ja sen takia koulutin itseni pitkälle ja etenin urallani, vaikken mitään tukea saanut kotoa). Mulle olis todella iso kynnys ”menettää kasvot” jos menisin vaikka johonkin julkiseen narsistien tuki -ryhmään. Tän takia en voi olla terapiassakaan ainakaan julkisella, kaikki tiedot olis potilastiedoissa sen jälkeen kollegoiden luettavana.

Aika paha homma että kirjataan noin , ettei jää ainoastaan psykoterapeutin tietoon. Psykiatrian tiedot on erityissuojattuja. Oletko varma että kollegat näkisivät? Yksityisellä ei kai ole pakko laittaa tietoja kantaankaan. Voisitko käydä vertaisryhmässä toisella paikkakunnalla. vertaisryhmissä ei ole lakiin perustuvaa vaitiolovelvollisuutta, siinä mielessä ne ovat epävarma vaihtoehto.Entä jokin anonyymi nettiryhmä? Kieltämättä ongelmallista kun aseman takia pitää olla tavallista varovaisempi.Olen kyllä sitä mieltä, että kenelle hyvänsä voi tulla ongelmia psykiatrian merkinnöistä.Lääkärit syrjii tutkimusten mukaan psykiatrialla hoidossa olleita somaattisten tautien hoidossa. Hoitoon meneminen usein kertoo juuri mielenterveydestä, narsistit, työpaikkakiusaajat jne. eivät hae apua, vaan hitavat omaa mielenterveyttään uhriensa kustannuksella.

Juuri niin! Erityisesti niiden omien lastensa kustannuksella, koska he ovat täysin suojattomassa asemassa.

Jostain ulkomaiselta saitilta luin joskus että oikein psykopaattinen julma narsisti voi pilata satojen ihmisten elämän ja selvitä teoistaan itse kuin vettä vaan! Juuri siksi narsisti on niin vaarallinen ja tuhoisa.

Esim mun isä on tuhonnut sisarustensa, puolisonsa, lastensa, äidin puolen sukulaisten, naapureidensa (kolmessa eri asuinpaikassa), työkavereiden ja esimiehensä elämät kohtalaisen huolellisesti, tuostakin tulee jo montakymmentä uhria. Esimiehensä aikanaan rääkkäsi liki itsemurhan partaalle.

Narsisti tappaa talossa ja puutarhassa. Järkyttävää millaista tuhoa yksi ihmisperse ehtii tekemään. Toivottavasti saisi vanhoilla päivillään ansionsa mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Olen lukenut vasta osan ketjusta. Parissa viestissä on mainittu dissosiaatio. Dissosiaatio esimerkiksi parisuhderiitojen aikana. Mitä se tarkoittaa käytännössä?

Mistä tunnistaa, onko itsellä dissosiaatio-oireita?

Kannattaa googlailla, koska tämä on aika laaja-alainen käsite. Dissosiaatio voi tarkoittaa esimerkiksi traumatakautumia tai sitä, ettei koe oikein itse olevansa jossain tilanteessa itse täysillä mukana (on kuin seuraisit sivusta elokuvan tapahtumia) tai kokisit itsesi epätodelliseksi.

Tässä yksi kuvaus: "Dissosiaatiossa voidaan elää trauma-aikaa eli traumaattinen menneisyys koetaan nykyisyytenä. Yksi keskeisimmistä dissosiaation oireista on vierauden tunne. Henkilö on tietoinen ajatuksistaan ja ympäröivistä tapahtumista, mutta nuo kokemukset eivät ikään kuin tunnu kuuluvan hänelle. Dissosiatiivisten tilojen ja tunteiden säätelyvaikeuksien hoidossa on oleellista, että potilaan kokemukset otetaan vakavasti ja häneen asennoidutaan joustavasti ja lämpimästi."

Lähde: httpss://www.tays.fi/fi-FI/Ohjeet/Hoitoohjeet/Psykiatrian_hoitoohjelmat/Persoona…

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten se on vaikuttanut teidän väleihinne, että kohtelu on ollut noin erilaista?

Huonosti, muksuna suojelin pikkusiskoa kamaluuksilta, kiitoksena aikuisiässä puolustelee nyt isäänsä ja minä olen se perheen musta lammas. Kyllähän se katkeroittaa mutta olen tottunut siihen että perhe pettää aina luottamuksen. Olen suunnitellut yhteyksien katkaisemista koko suvusta tyystin.

Itsekin olen miettinyt vastaavaa. Tuntuu siltä, että nuoremmilla sisaruksilla on niin erilaiset muistot lapsuudestaan, kun heillä on sekavasta vanhemmasta huolimatta ollut se vanhempi sisarus pitämässä huolta ja lohduttamassa. Eivät he sitten näe mitä se on toiselta lapselta vaatinut ja kuinka yksin hän on ollut.

Eivät ne kokemukset varmasti omaankaan muistiin olisi yhtä voimakkaina painuneet, jos olisi ollut joku lohduttaja perhepiirissä. Mutta harvoinpa vanhemmilla lapsilla sellaista on. Vanhemmat pitävät toimimattomassa perheessä usein toistensa puolta, ulkopuoliset eivät asioihin uskalla sekaantua ja nuoremmat eivät tällaiseen lohduttajan rooliin yleensä osaa asettua.

Up

Vierailija kirjoitti:

Kiinnostaako tällainen?:

Esimerkkirunko sivuille:  https://parantola.wixsite.com/mysite

Idea: Tarinoita voi lähettää anonyymisti (esim. luomalla väliaikaissähköpostin ja laittamalla sitä kautta, sivuille en luonut vielä omaa) ja käydä lukemassa muiden kokemuksia. Tarinoiden rakenne selvyyden vuoksi sama (esim kts https://parantola.wixsite.com/mysite/post/juttu )

Sivuilla voi halutessaan myös esim. järjestää/kutsua tapaamiseen, jos kiinnostuneita on, vaikkapa ilmoittamalla "Tapaaminen, päiväys, julkinen paikka".

Sisältöä voi tuottaa monelta kantilta esim. linkkejä, kuvia, haastatteluja, kirjaesittelyjä, keinoesittelyjä jne. Mahdollisuuksia on yhtä paljon kuin mielikuvitusta. 

Sivut/blogi on mahdollista laittaa suljetulle ryhmälle tai salasanan taakse. Laitoin ensalkuun julkisen, niin on pintapuolista esimerkkiä tarjolla. 

Minä olisin tästä erittäin kiinnostunut!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten se on vaikuttanut teidän väleihinne, että kohtelu on ollut noin erilaista?

Huonosti, muksuna suojelin pikkusiskoa kamaluuksilta, kiitoksena aikuisiässä puolustelee nyt isäänsä ja minä olen se perheen musta lammas. Kyllähän se katkeroittaa mutta olen tottunut siihen että perhe pettää aina luottamuksen. Olen suunnitellut yhteyksien katkaisemista koko suvusta tyystin.

Onko termi hyökkääjään samaistuminen tuttu? Tai Tukholma -syndrooma? Se voi selittää tuota käytöstä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä vertaistukea löytäisi? Ja anonyymisti. Olen julkisessa virassa, korkeahkossa asemassa ja kaupungissani tunnettu (hirveä väkivaltalapsuus antoi minulle sinnikkyyttä ja tahtoa, ja sen takia koulutin itseni pitkälle ja etenin urallani, vaikken mitään tukea saanut kotoa). Mulle olis todella iso kynnys ”menettää kasvot” jos menisin vaikka johonkin julkiseen narsistien tuki -ryhmään. Tän takia en voi olla terapiassakaan ainakaan julkisella, kaikki tiedot olis potilastiedoissa sen jälkeen kollegoiden luettavana.

Aika paha homma että kirjataan noin , ettei jää ainoastaan psykoterapeutin tietoon. Psykiatrian tiedot on erityissuojattuja. Oletko varma että kollegat näkisivät? Yksityisellä ei kai ole pakko laittaa tietoja kantaankaan. Voisitko käydä vertaisryhmässä toisella paikkakunnalla. vertaisryhmissä ei ole lakiin perustuvaa vaitiolovelvollisuutta, siinä mielessä ne ovat epävarma vaihtoehto.Entä jokin anonyymi nettiryhmä? Kieltämättä ongelmallista kun aseman takia pitää olla tavallista varovaisempi.Olen kyllä sitä mieltä, että kenelle hyvänsä voi tulla ongelmia psykiatrian merkinnöistä.Lääkärit syrjii tutkimusten mukaan psykiatrialla hoidossa olleita somaattisten tautien hoidossa. Hoitoon meneminen usein kertoo juuri mielenterveydestä, narsistit, työpaikkakiusaajat jne. eivät hae apua, vaan hitavat omaa mielenterveyttään uhriensa kustannuksella.

Narstien uhrien tukiryhmä on anonyymi, vaitiolovelvollisuuselle perustuva, eikä tietoja kirjata minnekään. Mikäli kaupunki tuntuu liian pieneltä, niin kannattaa tsekata löytyisikö jostakin suht. Läheltä toisesta kaupungista.

Tunnen itse myös tuon ongelman, että ihan peruslääkäriinkin meneminen on ollut (varsinkin ihan nuorena) ja kynnys, koska itselläni ei ole koskaan ollut lain tarkoittamaa yksityisyyden suojaa mikä tulee terveyspalveluihin.

Kuule, tuollainen on ihan tavallista tosi monelle ihmiselee nykyään ja monetkin kärsii siitä, vaikka esittävät olevansa suosittua ja ystävien ympäröimiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiinnostaako tällainen?:

Esimerkkirunko sivuille:  https://parantola.wixsite.com/mysite

Idea: Tarinoita voi lähettää anonyymisti (esim. luomalla väliaikaissähköpostin ja laittamalla sitä kautta, sivuille en luonut vielä omaa) ja käydä lukemassa muiden kokemuksia. Tarinoiden rakenne selvyyden vuoksi sama (esim kts https://parantola.wixsite.com/mysite/post/juttu )

Sivuilla voi halutessaan myös esim. järjestää/kutsua tapaamiseen, jos kiinnostuneita on, vaikkapa ilmoittamalla "Tapaaminen, päiväys, julkinen paikka".

Sisältöä voi tuottaa monelta kantilta esim. linkkejä, kuvia, haastatteluja, kirjaesittelyjä, keinoesittelyjä jne. Mahdollisuuksia on yhtä paljon kuin mielikuvitusta. 

Sivut/blogi on mahdollista laittaa suljetulle ryhmälle tai salasanan taakse. Laitoin ensalkuun julkisen, niin on pintapuolista esimerkkiä tarjolla. 

Minä olisin tästä erittäin kiinnostunut!

Minä myös! Suurkiitos sinulle, kun teit! ❤️

T. Se, joka kyseli näitä ideoita

Up

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä vertaistukea löytäisi? Ja anonyymisti. Olen julkisessa virassa, korkeahkossa asemassa ja kaupungissani tunnettu (hirveä väkivaltalapsuus antoi minulle sinnikkyyttä ja tahtoa, ja sen takia koulutin itseni pitkälle ja etenin urallani, vaikken mitään tukea saanut kotoa). Mulle olis todella iso kynnys ”menettää kasvot” jos menisin vaikka johonkin julkiseen narsistien tuki -ryhmään. Tän takia en voi olla terapiassakaan ainakaan julkisella, kaikki tiedot olis potilastiedoissa sen jälkeen kollegoiden luettavana.

Aika paha homma että kirjataan noin , ettei jää ainoastaan psykoterapeutin tietoon. Psykiatrian tiedot on erityissuojattuja. Oletko varma että kollegat näkisivät? Yksityisellä ei kai ole pakko laittaa tietoja kantaankaan. Voisitko käydä vertaisryhmässä toisella paikkakunnalla. vertaisryhmissä ei ole lakiin perustuvaa vaitiolovelvollisuutta, siinä mielessä ne ovat epävarma vaihtoehto.Entä jokin anonyymi nettiryhmä? Kieltämättä ongelmallista kun aseman takia pitää olla tavallista varovaisempi.Olen kyllä sitä mieltä, että kenelle hyvänsä voi tulla ongelmia psykiatrian merkinnöistä.Lääkärit syrjii tutkimusten mukaan psykiatrialla hoidossa olleita somaattisten tautien hoidossa. Hoitoon meneminen usein kertoo juuri mielenterveydestä, narsistit, työpaikkakiusaajat jne. eivät hae apua, vaan hitavat omaa mielenterveyttään uhriensa kustannuksella.

Narstien uhrien tukiryhmä on anonyymi, vaitiolovelvollisuuselle perustuva, eikä tietoja kirjata minnekään. Mikäli kaupunki tuntuu liian pieneltä, niin kannattaa tsekata löytyisikö jostakin suht. Läheltä toisesta kaupungista.

Tunnen itse myös tuon ongelman, että ihan peruslääkäriinkin meneminen on ollut (varsinkin ihan nuorena) ja kynnys, koska itselläni ei ole koskaan ollut lain tarkoittamaa yksityisyyden suojaa mikä tulee terveyspalveluihin.

Oletko käynyt noissa tukiryhmissä? Oletko kokenut ne hyödyllisiksi?