Onko muita joilla ei ole koskaan ollut henkistä tukea lapsuudenperheestään, eikä edelleenkään juuri ketään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten tässä ketjussa on ihmisiä jotka naimisissa ja lapsia ja kokevat yhä että edelleen yksin?????? Jotain ovat vanhempanne tehneet oikeinkin kun sentään pääsitten naimisiin ja parisuhteeseen ja uskalsitte tehdä lapsiakin. Ja silti vihaatte vanhempianne????

Onpa ajattelusi mustavalkoista. Lapsien ei pidä olla vanhempien henkisenä tukipilarina. Vanhempien tuetta jääminen ei ole este avioliitolle. Asioiden pähkäily, kritisointi ja selviämiskeinojen selvittely ei ole vihaa.

Ei ajatteluni ole mustavalkoista vaan perustuu ihan siihen tosiasiaan että vakavasti traumatisoituneen on tavattoman vaikeaa luoda juuri sitä parisuhdetta joka kestää edes pikkuisen aikaa. Siksi rohkenisin epäillä joittenkin kohdalla että ihan kaikki mennyt pieleen vanhemmilla.

En tiedä mitä tosiasia-satukirjaa olet lukenut, mutta pihalla olet kyllä.

Tuo trolli ilmeisesti luulee kaikkien pahasti traumatisoituneiden lasten olevan jotain susilapsia, jotka eivät ikinä ole olleet muiden kuin ongelmaisten vanhempiensa seurassa. Ei kykene käsittämään sitä, että myös muiden ihmisten toiminta on vanhempien lisäksi vaikuttanut suurimpaan osaan ihmisistä jo lapsesta alkaen. Taivaan kiitos kaikki heistä eivät ole olleet psyykkisesti sairaita.

Tuo on totta että joku ulkopuolinen vahva ihminen lapsen tukena voi pelastaa paljon mutta ydin kehitystä seksuaalisen sitoutumisen kyvyn suhteen ei ulkopuolinenkaan pelasta ellei se ole jotenkin äiti isä triangelissa kasvanut. Jos kykenee suhteeseen ja jatkuvuuteen seksimielessä niin ei kaikki ole ollut huonoa kotona. Väkivalllan kokeminen voi vaikuttaa jonkinverran tuohonkin sekä muuhunkin oppimiseen muttei se tuhoa kokonaan jo onnistunutta kehitystä ja rakenteita terveeltä lapselta.

Siksi lyön jarruja hieman sen valitukselle että ihan kaikki olisi kotona mennyt pieleen. Jos menee pieleen perusteellisesti ei minuutta pääse syntymään ja seksidentiteetti jää vajaaksi, kieroutuu tai muuta. Silloin on erittäin vaikeaa solmia suhteita. Joo ja olen se jota rolliteltiin, en ole rolli vaan asiaa puhun ihan.

Kuka täällä on väittänyt että ihan kaikki olisi mennyt pieleen kotona? Jos olisi niin ei tässä tätä keskustelua edes käytäisi, oltaisi olemassakaan enää.

Miksi koet tarvetta vähätellä toisten kokemuksia teorioillasi? Ihan tarpeeksi kamalaa moni on joutunut kokemaan vaikka välissä olisi jotain hyvääkin. Hyvä ei poista kamalaa tai tee sitä tekemättömäksi. Ne paskimmatkin vanhemmat tekee joskus jotain hyvääkin.

Vaikka moni vaikean lapsuuden kokenut on aikuisena parisuhteessa ja perheellistynyt, et sinä päältä päin, ja nyt edes näkemättä, voi tietää miten hyvin ja normaalisti se kaltoinkohdeltu lapsi parisuhteessaan aikuisena pärjää.

Tässähän on just vähän sitä valitettavaa "elitismiä", että traumatisoituneen henkilön täytyy olla tietynlainen, että on oikeesti traumatisoitunut. Kuten moni on tässä ja toisessa aiheeseen liittyvässä ketjussa sanonut, niin apua ei meinaa saada, koska pärjää liian hyvin traumoistaan huolimatta. Ainoastaan rappioraunio, josta näkee jo ensi vilkaisulla raskaan taustan,  on oikeanlainen traumaattinen henkilö. 

Mistähän revit elitismin? Etkö tiedä että rikkailla 40-50-luvulla syntyneiden lapsilla voi olla totaalisen paskat lähtökohdat. Naapurit ja sukulaiset näkee mammonat ja luurangonlaihat hiljaiset lapset. Ne näkemiesien elitistien perheissä voi olla sairainta lasten kaltoikohtelua, ei mitään tukea, henkistä, fyysistä ja seksuaalista väkivaltaa. Lapset heitetään omilleen lukion jälkeen, ei mitään tukia, mutta henkinen väkivalta jatkuu ja kaikki yritetään varastaa lapselta, ettei lapsella olisi mitään, yhtään mitään. En näe "elitismin" uhreissa mitään elitismiä, tuttavapiireissä itsemurhia kaltoinkohtelun takia. Joten haista paska elitismistä mitään tietämätön. Ehkä sinun naapurina tai ystäväpiirissäsi on ollut se outo, kiltein kaveripiirissä syrjäytynein opiskelija, jota ei ole enää  ja täällä haukut helkkari elitismiä.

Tuota, noin suhtaudutaan ihan psykiatrisen hoidon piirissäkin, ettei toimintakykyiseltä näyttävä voi olla kovin huonossa kunnossa. Toimintakyky voi kuitenkin olla aika näennäistä. Ihminen ei välttämättä syö eikä nuku ja saattaa yrittää itsemurhaa, vaikka kaikista hän on pärjännyt hienosti.

Suomessahan psykiatriseen sairaalaan ei yleensä jouduta, vaan sinne on monesti kova työ päästä sisään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten tässä ketjussa on ihmisiä jotka naimisissa ja lapsia ja kokevat yhä että edelleen yksin?????? Jotain ovat vanhempanne tehneet oikeinkin kun sentään pääsitten naimisiin ja parisuhteeseen ja uskalsitte tehdä lapsiakin. Ja silti vihaatte vanhempianne????

Onpa ajattelusi mustavalkoista. Lapsien ei pidä olla vanhempien henkisenä tukipilarina. Vanhempien tuetta jääminen ei ole este avioliitolle. Asioiden pähkäily, kritisointi ja selviämiskeinojen selvittely ei ole vihaa.

Ei ajatteluni ole mustavalkoista vaan perustuu ihan siihen tosiasiaan että vakavasti traumatisoituneen on tavattoman vaikeaa luoda juuri sitä parisuhdetta joka kestää edes pikkuisen aikaa. Siksi rohkenisin epäillä joittenkin kohdalla että ihan kaikki mennyt pieleen vanhemmilla.

En tiedä mitä tosiasia-satukirjaa olet lukenut, mutta pihalla olet kyllä.

Tuo trolli ilmeisesti luulee kaikkien pahasti traumatisoituneiden lasten olevan jotain susilapsia, jotka eivät ikinä ole olleet muiden kuin ongelmaisten vanhempiensa seurassa. Ei kykene käsittämään sitä, että myös muiden ihmisten toiminta on vanhempien lisäksi vaikuttanut suurimpaan osaan ihmisistä jo lapsesta alkaen. Taivaan kiitos kaikki heistä eivät ole olleet psyykkisesti sairaita.

Tuo on totta että joku ulkopuolinen vahva ihminen lapsen tukena voi pelastaa paljon mutta ydin kehitystä seksuaalisen sitoutumisen kyvyn suhteen ei ulkopuolinenkaan pelasta ellei se ole jotenkin äiti isä triangelissa kasvanut. Jos kykenee suhteeseen ja jatkuvuuteen seksimielessä niin ei kaikki ole ollut huonoa kotona. Väkivalllan kokeminen voi vaikuttaa jonkinverran tuohonkin sekä muuhunkin oppimiseen muttei se tuhoa kokonaan jo onnistunutta kehitystä ja rakenteita terveeltä lapselta.

Siksi lyön jarruja hieman sen valitukselle että ihan kaikki olisi kotona mennyt pieleen. Jos menee pieleen perusteellisesti ei minuutta pääse syntymään ja seksidentiteetti jää vajaaksi, kieroutuu tai muuta. Silloin on erittäin vaikeaa solmia suhteita. Joo ja olen se jota rolliteltiin, en ole rolli vaan asiaa puhun ihan.

Tekisikö sinut onnelliseksi se, jos joku alkaisi täällä kiitellä vanhempiaan siitä, ettei sentään kuollut nälkään, vaikka kotona tulikin toistuvasti hakatuksi? Miksi?

Ei vaan on hyvä myös muistaa hyvät puolet vanhemmista jos niitäkin on ettei kuittaa kokonaan pahana. Harva on kokonaan paha kuitenkaan. Ja heilläkin on ymmärrettäviäkin traumoja kenties.

Väitän tietäväni, että pahalla on käsittelämättömät traumat taustalla. Heillä on aina ongelmana se, että vanhempi pitää vallassaan eikä yhteisössä ole ketään, joka mitenkään herättäisi moraalin tajuun. Irtaantuen aikuisena muuhun ympäristöön, nämä alkavat kopioda vanhempien mallia muiden käyttäytymista ja reaktioita, kun eivät ymmärrä empatiasta tai moraalista yhtikäs mitään. Vaikka aikuisena lapsena ymmärtää kaiken, on rajat vedettevä juuri näiden pahojen persoonallisuuksien suhteen. Vaikeata on sitten tuki, mistä sitä todella saa näiden ääripahojen vanhempien käsittelyn suhteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi jukoliste ketju on nyt lopullisesti pilalla kun kaksi pseudotieteilijää riitelee ja puhuu toistensa ohi. Olisko aika perustaa uusi ketju? Jos perustetaan se nimellä ”onnellisen lapsuuden eläneet” siihen ei tule yhtään riitatrollia riehumaan koska hyvön lapsuuden omaavat ovat niitä oikeein valinneita ha oikein toimineitaja olivat jopa niinkun viisaita että osasivat valita hyvät vanhemmat. :)

Mielestäni huonon lapsuuden eläneet, henkisen, fyysisen ja seksuaalisen väkivallan kokekeet uhrit ovat samassa kategoriassa, lasiseinien rikkauksista huolimatta.  Henkistä tukea ei ole tullut millekään noista saralle. Ketju on mennyt omituiseksi, että tuettomuuden uhrit vähättelevät muita vastaavan kokeneita.

Ongelmiin on ylipäätään monesti hankala saada apua, olivat ne millaisia tahansa. Suomessa ollaan niin vahvasti sitä mieltä, että jokaisen pitäisi pärjätä yksin ja vain heikot sortuvat elontiellä, blaablaa... Epäinhimillinen ajattelutapa.

Eikö tuo ajattelutapa ole lähinnä kylmien suurten sukupolvien ajattelutapaa? Heidän, joille mammonat annettiin tarjottimella. Jos joku nykyaikana loisi samankaltaista miljöötä ympärilleen ajatuksineen, niin hänelle kyllä joku kertoo suorat sanat huonosta käytöksestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi jukoliste ketju on nyt lopullisesti pilalla kun kaksi pseudotieteilijää riitelee ja puhuu toistensa ohi. Olisko aika perustaa uusi ketju? Jos perustetaan se nimellä ”onnellisen lapsuuden eläneet” siihen ei tule yhtään riitatrollia riehumaan koska hyvön lapsuuden omaavat ovat niitä oikeein valinneita ha oikein toimineitaja olivat jopa niinkun viisaita että osasivat valita hyvät vanhemmat. :)

Mielestäni huonon lapsuuden eläneet, henkisen, fyysisen ja seksuaalisen väkivallan kokekeet uhrit ovat samassa kategoriassa, lasiseinien rikkauksista huolimatta.  Henkistä tukea ei ole tullut millekään noista saralle. Ketju on mennyt omituiseksi, että tuettomuuden uhrit vähättelevät muita vastaavan kokeneita.

Ongelmiin on ylipäätään monesti hankala saada apua, olivat ne millaisia tahansa. Suomessa ollaan niin vahvasti sitä mieltä, että jokaisen pitäisi pärjätä yksin ja vain heikot sortuvat elontiellä, blaablaa... Epäinhimillinen ajattelutapa.

Eikö tuo ajattelutapa ole lähinnä kylmien suurten sukupolvien ajattelutapaa? Heidän, joille mammonat annettiin tarjottimella. Jos joku nykyaikana loisi samankaltaista miljöötä ympärilleen ajatuksineen, niin hänelle kyllä joku kertoo suorat sanat huonosta käytöksestä.

Muutos ei tapahdu hetkessä. Esimerkiksi mielenterveysongelmat ovat yhä iso tabu pääosan väestöä keskuudessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten tässä ketjussa on ihmisiä jotka naimisissa ja lapsia ja kokevat yhä että edelleen yksin?????? Jotain ovat vanhempanne tehneet oikeinkin kun sentään pääsitten naimisiin ja parisuhteeseen ja uskalsitte tehdä lapsiakin. Ja silti vihaatte vanhempianne????

Onpa ajattelusi mustavalkoista. Lapsien ei pidä olla vanhempien henkisenä tukipilarina. Vanhempien tuetta jääminen ei ole este avioliitolle. Asioiden pähkäily, kritisointi ja selviämiskeinojen selvittely ei ole vihaa.

Ei ajatteluni ole mustavalkoista vaan perustuu ihan siihen tosiasiaan että vakavasti traumatisoituneen on tavattoman vaikeaa luoda juuri sitä parisuhdetta joka kestää edes pikkuisen aikaa. Siksi rohkenisin epäillä joittenkin kohdalla että ihan kaikki mennyt pieleen vanhemmilla.

En tiedä mitä tosiasia-satukirjaa olet lukenut, mutta pihalla olet kyllä.

Tuo trolli ilmeisesti luulee kaikkien pahasti traumatisoituneiden lasten olevan jotain susilapsia, jotka eivät ikinä ole olleet muiden kuin ongelmaisten vanhempiensa seurassa. Ei kykene käsittämään sitä, että myös muiden ihmisten toiminta on vanhempien lisäksi vaikuttanut suurimpaan osaan ihmisistä jo lapsesta alkaen. Taivaan kiitos kaikki heistä eivät ole olleet psyykkisesti sairaita.

Tuo on totta että joku ulkopuolinen vahva ihminen lapsen tukena voi pelastaa paljon mutta ydin kehitystä seksuaalisen sitoutumisen kyvyn suhteen ei ulkopuolinenkaan pelasta ellei se ole jotenkin äiti isä triangelissa kasvanut. Jos kykenee suhteeseen ja jatkuvuuteen seksimielessä niin ei kaikki ole ollut huonoa kotona. Väkivalllan kokeminen voi vaikuttaa jonkinverran tuohonkin sekä muuhunkin oppimiseen muttei se tuhoa kokonaan jo onnistunutta kehitystä ja rakenteita terveeltä lapselta.

Siksi lyön jarruja hieman sen valitukselle että ihan kaikki olisi kotona mennyt pieleen. Jos menee pieleen perusteellisesti ei minuutta pääse syntymään ja seksidentiteetti jää vajaaksi, kieroutuu tai muuta. Silloin on erittäin vaikeaa solmia suhteita. Joo ja olen se jota rolliteltiin, en ole rolli vaan asiaa puhun ihan.

Tekisikö sinut onnelliseksi se, jos joku alkaisi täällä kiitellä vanhempiaan siitä, ettei sentään kuollut nälkään, vaikka kotona tulikin toistuvasti hakatuksi? Miksi?

Ei vaan on hyvä myös muistaa hyvät puolet vanhemmista jos niitäkin on ettei kuittaa kokonaan pahana. Harva on kokonaan paha kuitenkaan. Ja heilläkin on ymmärrettäviäkin traumoja kenties.

Väitän tietäväni, että pahalla on käsittelämättömät traumat taustalla. Heillä on aina ongelmana se, että vanhempi pitää vallassaan eikä yhteisössä ole ketään, joka mitenkään herättäisi moraalin tajuun. Irtaantuen aikuisena muuhun ympäristöön, nämä alkavat kopioda vanhempien mallia muiden käyttäytymista ja reaktioita, kun eivät ymmärrä empatiasta tai moraalista yhtikäs mitään. Vaikka aikuisena lapsena ymmärtää kaiken, on rajat vedettevä juuri näiden pahojen persoonallisuuksien suhteen. Vaikeata on sitten tuki, mistä sitä todella saa näiden ääripahojen vanhempien käsittelyn suhteen.

Jos ihmiseltä puuttuu sairaudentunto ja halu korjata huonoa käytöstään, niin muiden on parasta silloin miettiä onko heillä tarpeeksi energiaa olla tässä seurassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi jukoliste ketju on nyt lopullisesti pilalla kun kaksi pseudotieteilijää riitelee ja puhuu toistensa ohi. Olisko aika perustaa uusi ketju? Jos perustetaan se nimellä ”onnellisen lapsuuden eläneet” siihen ei tule yhtään riitatrollia riehumaan koska hyvön lapsuuden omaavat ovat niitä oikeein valinneita ha oikein toimineitaja olivat jopa niinkun viisaita että osasivat valita hyvät vanhemmat. :)

Mielestäni huonon lapsuuden eläneet, henkisen, fyysisen ja seksuaalisen väkivallan kokekeet uhrit ovat samassa kategoriassa, lasiseinien rikkauksista huolimatta.  Henkistä tukea ei ole tullut millekään noista saralle. Ketju on mennyt omituiseksi, että tuettomuuden uhrit vähättelevät muita vastaavan kokeneita.

Ongelmiin on ylipäätään monesti hankala saada apua, olivat ne millaisia tahansa. Suomessa ollaan niin vahvasti sitä mieltä, että jokaisen pitäisi pärjätä yksin ja vain heikot sortuvat elontiellä, blaablaa... Epäinhimillinen ajattelutapa.

Eikö tuo ajattelutapa ole lähinnä kylmien suurten sukupolvien ajattelutapaa? Heidän, joille mammonat annettiin tarjottimella. Jos joku nykyaikana loisi samankaltaista miljöötä ympärilleen ajatuksineen, niin hänelle kyllä joku kertoo suorat sanat huonosta käytöksestä.

Muutos ei tapahdu hetkessä. Esimerkiksi mielenterveysongelmat ovat yhä iso tabu pääosan väestöä keskuudessa.

Uhrien vai  niitä aiheuttaneiden keskuudessa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten tässä ketjussa on ihmisiä jotka naimisissa ja lapsia ja kokevat yhä että edelleen yksin?????? Jotain ovat vanhempanne tehneet oikeinkin kun sentään pääsitten naimisiin ja parisuhteeseen ja uskalsitte tehdä lapsiakin. Ja silti vihaatte vanhempianne????

Onpa ajattelusi mustavalkoista. Lapsien ei pidä olla vanhempien henkisenä tukipilarina. Vanhempien tuetta jääminen ei ole este avioliitolle. Asioiden pähkäily, kritisointi ja selviämiskeinojen selvittely ei ole vihaa.

Ei ajatteluni ole mustavalkoista vaan perustuu ihan siihen tosiasiaan että vakavasti traumatisoituneen on tavattoman vaikeaa luoda juuri sitä parisuhdetta joka kestää edes pikkuisen aikaa. Siksi rohkenisin epäillä joittenkin kohdalla että ihan kaikki mennyt pieleen vanhemmilla.

En tiedä mitä tosiasia-satukirjaa olet lukenut, mutta pihalla olet kyllä.

Tuo trolli ilmeisesti luulee kaikkien pahasti traumatisoituneiden lasten olevan jotain susilapsia, jotka eivät ikinä ole olleet muiden kuin ongelmaisten vanhempiensa seurassa. Ei kykene käsittämään sitä, että myös muiden ihmisten toiminta on vanhempien lisäksi vaikuttanut suurimpaan osaan ihmisistä jo lapsesta alkaen. Taivaan kiitos kaikki heistä eivät ole olleet psyykkisesti sairaita.

Tuo on totta että joku ulkopuolinen vahva ihminen lapsen tukena voi pelastaa paljon mutta ydin kehitystä seksuaalisen sitoutumisen kyvyn suhteen ei ulkopuolinenkaan pelasta ellei se ole jotenkin äiti isä triangelissa kasvanut. Jos kykenee suhteeseen ja jatkuvuuteen seksimielessä niin ei kaikki ole ollut huonoa kotona. Väkivalllan kokeminen voi vaikuttaa jonkinverran tuohonkin sekä muuhunkin oppimiseen muttei se tuhoa kokonaan jo onnistunutta kehitystä ja rakenteita terveeltä lapselta.

Siksi lyön jarruja hieman sen valitukselle että ihan kaikki olisi kotona mennyt pieleen. Jos menee pieleen perusteellisesti ei minuutta pääse syntymään ja seksidentiteetti jää vajaaksi, kieroutuu tai muuta. Silloin on erittäin vaikeaa solmia suhteita. Joo ja olen se jota rolliteltiin, en ole rolli vaan asiaa puhun ihan.

Tekisikö sinut onnelliseksi se, jos joku alkaisi täällä kiitellä vanhempiaan siitä, ettei sentään kuollut nälkään, vaikka kotona tulikin toistuvasti hakatuksi? Miksi?

Ei vaan on hyvä myös muistaa hyvät puolet vanhemmista jos niitäkin on ettei kuittaa kokonaan pahana. Harva on kokonaan paha kuitenkaan. Ja heilläkin on ymmärrettäviäkin traumoja kenties.

Väitän tietäväni, että pahalla on käsittelämättömät traumat taustalla. Heillä on aina ongelmana se, että vanhempi pitää vallassaan eikä yhteisössä ole ketään, joka mitenkään herättäisi moraalin tajuun. Irtaantuen aikuisena muuhun ympäristöön, nämä alkavat kopioda vanhempien mallia muiden käyttäytymista ja reaktioita, kun eivät ymmärrä empatiasta tai moraalista yhtikäs mitään. Vaikka aikuisena lapsena ymmärtää kaiken, on rajat vedettevä juuri näiden pahojen persoonallisuuksien suhteen. Vaikeata on sitten tuki, mistä sitä todella saa näiden ääripahojen vanhempien käsittelyn suhteen.

Jos ihmiseltä puuttuu sairaudentunto ja halu korjata huonoa käytöstään, niin muiden on parasta silloin miettiä onko heillä tarpeeksi energiaa olla tässä seurassa.

Narsistita puuttuu tunto, miten hänen kanssa ajattelet toimivan? Entä kun narsistilla ei ole diagnoosia, ei ikinä menisi hakemaan apua, vaan hänen mielestään hän on sellainen ja muiden pitää toimia aina hänen halujen suhteen. Ellei toimi, kuolo koittaa kostoksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi jukoliste ketju on nyt lopullisesti pilalla kun kaksi pseudotieteilijää riitelee ja puhuu toistensa ohi. Olisko aika perustaa uusi ketju? Jos perustetaan se nimellä ”onnellisen lapsuuden eläneet” siihen ei tule yhtään riitatrollia riehumaan koska hyvön lapsuuden omaavat ovat niitä oikeein valinneita ha oikein toimineitaja olivat jopa niinkun viisaita että osasivat valita hyvät vanhemmat. :)

Mielestäni huonon lapsuuden eläneet, henkisen, fyysisen ja seksuaalisen väkivallan kokekeet uhrit ovat samassa kategoriassa, lasiseinien rikkauksista huolimatta.  Henkistä tukea ei ole tullut millekään noista saralle. Ketju on mennyt omituiseksi, että tuettomuuden uhrit vähättelevät muita vastaavan kokeneita.

Ongelmiin on ylipäätään monesti hankala saada apua, olivat ne millaisia tahansa. Suomessa ollaan niin vahvasti sitä mieltä, että jokaisen pitäisi pärjätä yksin ja vain heikot sortuvat elontiellä, blaablaa... Epäinhimillinen ajattelutapa.

Eikö tuo ajattelutapa ole lähinnä kylmien suurten sukupolvien ajattelutapaa? Heidän, joille mammonat annettiin tarjottimella. Jos joku nykyaikana loisi samankaltaista miljöötä ympärilleen ajatuksineen, niin hänelle kyllä joku kertoo suorat sanat huonosta käytöksestä.

Muutos ei tapahdu hetkessä. Esimerkiksi mielenterveysongelmat ovat yhä iso tabu pääosan väestöä keskuudessa.

Uhrien vai  niitä aiheuttaneiden keskuudessa?

Kuinka monella työpaikalla ihmiset esimerkiksi puhuvat mt-ongelmistaan? Fyysisistä sairauksista puhuminen on paljon hyväksyttävämpää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten tässä ketjussa on ihmisiä jotka naimisissa ja lapsia ja kokevat yhä että edelleen yksin?????? Jotain ovat vanhempanne tehneet oikeinkin kun sentään pääsitten naimisiin ja parisuhteeseen ja uskalsitte tehdä lapsiakin. Ja silti vihaatte vanhempianne????

Onpa ajattelusi mustavalkoista. Lapsien ei pidä olla vanhempien henkisenä tukipilarina. Vanhempien tuetta jääminen ei ole este avioliitolle. Asioiden pähkäily, kritisointi ja selviämiskeinojen selvittely ei ole vihaa.

Ei ajatteluni ole mustavalkoista vaan perustuu ihan siihen tosiasiaan että vakavasti traumatisoituneen on tavattoman vaikeaa luoda juuri sitä parisuhdetta joka kestää edes pikkuisen aikaa. Siksi rohkenisin epäillä joittenkin kohdalla että ihan kaikki mennyt pieleen vanhemmilla.

En tiedä mitä tosiasia-satukirjaa olet lukenut, mutta pihalla olet kyllä.

Tuo trolli ilmeisesti luulee kaikkien pahasti traumatisoituneiden lasten olevan jotain susilapsia, jotka eivät ikinä ole olleet muiden kuin ongelmaisten vanhempiensa seurassa. Ei kykene käsittämään sitä, että myös muiden ihmisten toiminta on vanhempien lisäksi vaikuttanut suurimpaan osaan ihmisistä jo lapsesta alkaen. Taivaan kiitos kaikki heistä eivät ole olleet psyykkisesti sairaita.

Tuo on totta että joku ulkopuolinen vahva ihminen lapsen tukena voi pelastaa paljon mutta ydin kehitystä seksuaalisen sitoutumisen kyvyn suhteen ei ulkopuolinenkaan pelasta ellei se ole jotenkin äiti isä triangelissa kasvanut. Jos kykenee suhteeseen ja jatkuvuuteen seksimielessä niin ei kaikki ole ollut huonoa kotona. Väkivalllan kokeminen voi vaikuttaa jonkinverran tuohonkin sekä muuhunkin oppimiseen muttei se tuhoa kokonaan jo onnistunutta kehitystä ja rakenteita terveeltä lapselta.

Siksi lyön jarruja hieman sen valitukselle että ihan kaikki olisi kotona mennyt pieleen. Jos menee pieleen perusteellisesti ei minuutta pääse syntymään ja seksidentiteetti jää vajaaksi, kieroutuu tai muuta. Silloin on erittäin vaikeaa solmia suhteita. Joo ja olen se jota rolliteltiin, en ole rolli vaan asiaa puhun ihan.

Tekisikö sinut onnelliseksi se, jos joku alkaisi täällä kiitellä vanhempiaan siitä, ettei sentään kuollut nälkään, vaikka kotona tulikin toistuvasti hakatuksi? Miksi?

Ei vaan on hyvä myös muistaa hyvät puolet vanhemmista jos niitäkin on ettei kuittaa kokonaan pahana. Harva on kokonaan paha kuitenkaan. Ja heilläkin on ymmärrettäviäkin traumoja kenties.

Väitän tietäväni, että pahalla on käsittelämättömät traumat taustalla. Heillä on aina ongelmana se, että vanhempi pitää vallassaan eikä yhteisössä ole ketään, joka mitenkään herättäisi moraalin tajuun. Irtaantuen aikuisena muuhun ympäristöön, nämä alkavat kopioda vanhempien mallia muiden käyttäytymista ja reaktioita, kun eivät ymmärrä empatiasta tai moraalista yhtikäs mitään. Vaikka aikuisena lapsena ymmärtää kaiken, on rajat vedettevä juuri näiden pahojen persoonallisuuksien suhteen. Vaikeata on sitten tuki, mistä sitä todella saa näiden ääripahojen vanhempien käsittelyn suhteen.

Jos ihmiseltä puuttuu sairaudentunto ja halu korjata huonoa käytöstään, niin muiden on parasta silloin miettiä onko heillä tarpeeksi energiaa olla tässä seurassa.

Narsistita puuttuu tunto, miten hänen kanssa ajattelet toimivan? Entä kun narsistilla ei ole diagnoosia, ei ikinä menisi hakemaan apua, vaan hänen mielestään hän on sellainen ja muiden pitää toimia aina hänen halujen suhteen. Ellei toimi, kuolo koittaa kostoksi.

Miksi siis olisit tuossa seurassa vapaaehtoisesti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten tässä ketjussa on ihmisiä jotka naimisissa ja lapsia ja kokevat yhä että edelleen yksin?????? Jotain ovat vanhempanne tehneet oikeinkin kun sentään pääsitten naimisiin ja parisuhteeseen ja uskalsitte tehdä lapsiakin. Ja silti vihaatte vanhempianne????

Onpa ajattelusi mustavalkoista. Lapsien ei pidä olla vanhempien henkisenä tukipilarina. Vanhempien tuetta jääminen ei ole este avioliitolle. Asioiden pähkäily, kritisointi ja selviämiskeinojen selvittely ei ole vihaa.

Ei ajatteluni ole mustavalkoista vaan perustuu ihan siihen tosiasiaan että vakavasti traumatisoituneen on tavattoman vaikeaa luoda juuri sitä parisuhdetta joka kestää edes pikkuisen aikaa. Siksi rohkenisin epäillä joittenkin kohdalla että ihan kaikki mennyt pieleen vanhemmilla.

En tiedä mitä tosiasia-satukirjaa olet lukenut, mutta pihalla olet kyllä.

Tuo trolli ilmeisesti luulee kaikkien pahasti traumatisoituneiden lasten olevan jotain susilapsia, jotka eivät ikinä ole olleet muiden kuin ongelmaisten vanhempiensa seurassa. Ei kykene käsittämään sitä, että myös muiden ihmisten toiminta on vanhempien lisäksi vaikuttanut suurimpaan osaan ihmisistä jo lapsesta alkaen. Taivaan kiitos kaikki heistä eivät ole olleet psyykkisesti sairaita.

Tuo on totta että joku ulkopuolinen vahva ihminen lapsen tukena voi pelastaa paljon mutta ydin kehitystä seksuaalisen sitoutumisen kyvyn suhteen ei ulkopuolinenkaan pelasta ellei se ole jotenkin äiti isä triangelissa kasvanut. Jos kykenee suhteeseen ja jatkuvuuteen seksimielessä niin ei kaikki ole ollut huonoa kotona. Väkivalllan kokeminen voi vaikuttaa jonkinverran tuohonkin sekä muuhunkin oppimiseen muttei se tuhoa kokonaan jo onnistunutta kehitystä ja rakenteita terveeltä lapselta.

Siksi lyön jarruja hieman sen valitukselle että ihan kaikki olisi kotona mennyt pieleen. Jos menee pieleen perusteellisesti ei minuutta pääse syntymään ja seksidentiteetti jää vajaaksi, kieroutuu tai muuta. Silloin on erittäin vaikeaa solmia suhteita. Joo ja olen se jota rolliteltiin, en ole rolli vaan asiaa puhun ihan.

Tekisikö sinut onnelliseksi se, jos joku alkaisi täällä kiitellä vanhempiaan siitä, ettei sentään kuollut nälkään, vaikka kotona tulikin toistuvasti hakatuksi? Miksi?

Ei vaan on hyvä myös muistaa hyvät puolet vanhemmista jos niitäkin on ettei kuittaa kokonaan pahana. Harva on kokonaan paha kuitenkaan. Ja heilläkin on ymmärrettäviäkin traumoja kenties.

Väitän tietäväni, että pahalla on käsittelämättömät traumat taustalla. Heillä on aina ongelmana se, että vanhempi pitää vallassaan eikä yhteisössä ole ketään, joka mitenkään herättäisi moraalin tajuun. Irtaantuen aikuisena muuhun ympäristöön, nämä alkavat kopioda vanhempien mallia muiden käyttäytymista ja reaktioita, kun eivät ymmärrä empatiasta tai moraalista yhtikäs mitään. Vaikka aikuisena lapsena ymmärtää kaiken, on rajat vedettevä juuri näiden pahojen persoonallisuuksien suhteen. Vaikeata on sitten tuki, mistä sitä todella saa näiden ääripahojen vanhempien käsittelyn suhteen.

Jos ihmiseltä puuttuu sairaudentunto ja halu korjata huonoa käytöstään, niin muiden on parasta silloin miettiä onko heillä tarpeeksi energiaa olla tässä seurassa.

Narsistita puuttuu tunto, miten hänen kanssa ajattelet toimivan? Entä kun narsistilla ei ole diagnoosia, ei ikinä menisi hakemaan apua, vaan hänen mielestään hän on sellainen ja muiden pitää toimia aina hänen halujen suhteen. Ellei toimi, kuolo koittaa kostoksi.

Miksi siis olisit tuossa seurassa vapaaehtoisesti?

Sinällään paska säkä, että synnyin noille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten tässä ketjussa on ihmisiä jotka naimisissa ja lapsia ja kokevat yhä että edelleen yksin?????? Jotain ovat vanhempanne tehneet oikeinkin kun sentään pääsitten naimisiin ja parisuhteeseen ja uskalsitte tehdä lapsiakin. Ja silti vihaatte vanhempianne????

Onpa ajattelusi mustavalkoista. Lapsien ei pidä olla vanhempien henkisenä tukipilarina. Vanhempien tuetta jääminen ei ole este avioliitolle. Asioiden pähkäily, kritisointi ja selviämiskeinojen selvittely ei ole vihaa.

Ei ajatteluni ole mustavalkoista vaan perustuu ihan siihen tosiasiaan että vakavasti traumatisoituneen on tavattoman vaikeaa luoda juuri sitä parisuhdetta joka kestää edes pikkuisen aikaa. Siksi rohkenisin epäillä joittenkin kohdalla että ihan kaikki mennyt pieleen vanhemmilla.

En tiedä mitä tosiasia-satukirjaa olet lukenut, mutta pihalla olet kyllä.

Tuo trolli ilmeisesti luulee kaikkien pahasti traumatisoituneiden lasten olevan jotain susilapsia, jotka eivät ikinä ole olleet muiden kuin ongelmaisten vanhempiensa seurassa. Ei kykene käsittämään sitä, että myös muiden ihmisten toiminta on vanhempien lisäksi vaikuttanut suurimpaan osaan ihmisistä jo lapsesta alkaen. Taivaan kiitos kaikki heistä eivät ole olleet psyykkisesti sairaita.

Tuo on totta että joku ulkopuolinen vahva ihminen lapsen tukena voi pelastaa paljon mutta ydin kehitystä seksuaalisen sitoutumisen kyvyn suhteen ei ulkopuolinenkaan pelasta ellei se ole jotenkin äiti isä triangelissa kasvanut. Jos kykenee suhteeseen ja jatkuvuuteen seksimielessä niin ei kaikki ole ollut huonoa kotona. Väkivalllan kokeminen voi vaikuttaa jonkinverran tuohonkin sekä muuhunkin oppimiseen muttei se tuhoa kokonaan jo onnistunutta kehitystä ja rakenteita terveeltä lapselta.

Siksi lyön jarruja hieman sen valitukselle että ihan kaikki olisi kotona mennyt pieleen. Jos menee pieleen perusteellisesti ei minuutta pääse syntymään ja seksidentiteetti jää vajaaksi, kieroutuu tai muuta. Silloin on erittäin vaikeaa solmia suhteita. Joo ja olen se jota rolliteltiin, en ole rolli vaan asiaa puhun ihan.

Tekisikö sinut onnelliseksi se, jos joku alkaisi täällä kiitellä vanhempiaan siitä, ettei sentään kuollut nälkään, vaikka kotona tulikin toistuvasti hakatuksi? Miksi?

Ei vaan on hyvä myös muistaa hyvät puolet vanhemmista jos niitäkin on ettei kuittaa kokonaan pahana. Harva on kokonaan paha kuitenkaan. Ja heilläkin on ymmärrettäviäkin traumoja kenties.

Väitän tietäväni, että pahalla on käsittelämättömät traumat taustalla. Heillä on aina ongelmana se, että vanhempi pitää vallassaan eikä yhteisössä ole ketään, joka mitenkään herättäisi moraalin tajuun. Irtaantuen aikuisena muuhun ympäristöön, nämä alkavat kopioda vanhempien mallia muiden käyttäytymista ja reaktioita, kun eivät ymmärrä empatiasta tai moraalista yhtikäs mitään. Vaikka aikuisena lapsena ymmärtää kaiken, on rajat vedettevä juuri näiden pahojen persoonallisuuksien suhteen. Vaikeata on sitten tuki, mistä sitä todella saa näiden ääripahojen vanhempien käsittelyn suhteen.

Jos ihmiseltä puuttuu sairaudentunto ja halu korjata huonoa käytöstään, niin muiden on parasta silloin miettiä onko heillä tarpeeksi energiaa olla tässä seurassa.

Narsistita puuttuu tunto, miten hänen kanssa ajattelet toimivan? Entä kun narsistilla ei ole diagnoosia, ei ikinä menisi hakemaan apua, vaan hänen mielestään hän on sellainen ja muiden pitää toimia aina hänen halujen suhteen. Ellei toimi, kuolo koittaa kostoksi.

Miksi siis olisit tuossa seurassa vapaaehtoisesti?

Olen tavannut Suomessa 99,9 % ihmisiä, joihin en ole luottanut kättelyssä ja lähes kaikkien itsetunnot on hakusessa. Ulkomailla luottamus on isompaa. Suomi=paskakulttuuri, siten että tabuja on miljoona ja ihmiset kärsii tyhmyyttään.

Onko ketjun valtiatar, vanhempiensa jatke,  itse wannabevalelääkäri, monessa ketjussa itseään aikuisena esiintuoma isänsä kurittamana, kenties sammunut suosittelimistaan pillereistä ja miksi kysyt sitä ja tätä, muille? Nukkuuko narsistin jatke?

Vierailija kirjoitti:

Onko ketjun valtiatar, vanhempiensa jatke,  itse wannabevalelääkäri, monessa ketjussa itseään aikuisena esiintuoma isänsä kurittamana, kenties sammunut suosittelimistaan pillereistä ja miksi kysyt sitä ja tätä, muille? Nukkuuko narsistin jatke?

Onko trollilla tylsää yksikseen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten tässä ketjussa on ihmisiä jotka naimisissa ja lapsia ja kokevat yhä että edelleen yksin?????? Jotain ovat vanhempanne tehneet oikeinkin kun sentään pääsitten naimisiin ja parisuhteeseen ja uskalsitte tehdä lapsiakin. Ja silti vihaatte vanhempianne????

Onpa ajattelusi mustavalkoista. Lapsien ei pidä olla vanhempien henkisenä tukipilarina. Vanhempien tuetta jääminen ei ole este avioliitolle. Asioiden pähkäily, kritisointi ja selviämiskeinojen selvittely ei ole vihaa.

Ei ajatteluni ole mustavalkoista vaan perustuu ihan siihen tosiasiaan että vakavasti traumatisoituneen on tavattoman vaikeaa luoda juuri sitä parisuhdetta joka kestää edes pikkuisen aikaa. Siksi rohkenisin epäillä joittenkin kohdalla että ihan kaikki mennyt pieleen vanhemmilla.

En tiedä mitä tosiasia-satukirjaa olet lukenut, mutta pihalla olet kyllä.

Tuo trolli ilmeisesti luulee kaikkien pahasti traumatisoituneiden lasten olevan jotain susilapsia, jotka eivät ikinä ole olleet muiden kuin ongelmaisten vanhempiensa seurassa. Ei kykene käsittämään sitä, että myös muiden ihmisten toiminta on vanhempien lisäksi vaikuttanut suurimpaan osaan ihmisistä jo lapsesta alkaen. Taivaan kiitos kaikki heistä eivät ole olleet psyykkisesti sairaita.

Tuo on totta että joku ulkopuolinen vahva ihminen lapsen tukena voi pelastaa paljon mutta ydin kehitystä seksuaalisen sitoutumisen kyvyn suhteen ei ulkopuolinenkaan pelasta ellei se ole jotenkin äiti isä triangelissa kasvanut. Jos kykenee suhteeseen ja jatkuvuuteen seksimielessä niin ei kaikki ole ollut huonoa kotona. Väkivalllan kokeminen voi vaikuttaa jonkinverran tuohonkin sekä muuhunkin oppimiseen muttei se tuhoa kokonaan jo onnistunutta kehitystä ja rakenteita terveeltä lapselta.

Siksi lyön jarruja hieman sen valitukselle että ihan kaikki olisi kotona mennyt pieleen. Jos menee pieleen perusteellisesti ei minuutta pääse syntymään ja seksidentiteetti jää vajaaksi, kieroutuu tai muuta. Silloin on erittäin vaikeaa solmia suhteita. Joo ja olen se jota rolliteltiin, en ole rolli vaan asiaa puhun ihan.

Tekisikö sinut onnelliseksi se, jos joku alkaisi täällä kiitellä vanhempiaan siitä, ettei sentään kuollut nälkään, vaikka kotona tulikin toistuvasti hakatuksi? Miksi?

Ei vaan on hyvä myös muistaa hyvät puolet vanhemmista jos niitäkin on ettei kuittaa kokonaan pahana. Harva on kokonaan paha kuitenkaan. Ja heilläkin on ymmärrettäviäkin traumoja kenties.

Väitän tietäväni, että pahalla on käsittelämättömät traumat taustalla. Heillä on aina ongelmana se, että vanhempi pitää vallassaan eikä yhteisössä ole ketään, joka mitenkään herättäisi moraalin tajuun. Irtaantuen aikuisena muuhun ympäristöön, nämä alkavat kopioda vanhempien mallia muiden käyttäytymista ja reaktioita, kun eivät ymmärrä empatiasta tai moraalista yhtikäs mitään. Vaikka aikuisena lapsena ymmärtää kaiken, on rajat vedettevä juuri näiden pahojen persoonallisuuksien suhteen. Vaikeata on sitten tuki, mistä sitä todella saa näiden ääripahojen vanhempien käsittelyn suhteen.

Jos ihmiseltä puuttuu sairaudentunto ja halu korjata huonoa käytöstään, niin muiden on parasta silloin miettiä onko heillä tarpeeksi energiaa olla tässä seurassa.

Narsistita puuttuu tunto, miten hänen kanssa ajattelet toimivan? Entä kun narsistilla ei ole diagnoosia, ei ikinä menisi hakemaan apua, vaan hänen mielestään hän on sellainen ja muiden pitää toimia aina hänen halujen suhteen. Ellei toimi, kuolo koittaa kostoksi.

Miksi siis olisit tuossa seurassa vapaaehtoisesti?

Sinällään paska säkä, että synnyin noille.

Toden totta, mutta onneksi olet kasvanut aikuiseksi ja voit nykyään valita seurasi.

Nyt jätän tän ketjun kun tuo trolli rääkyy tän pilalle. Kirjoitin pari viestiä ja ketjun alku oli hyvä mutta viimeiset 30 viestiä tuo ilkkuva ja haukkuva trolli pilasi. Toivottavasti sulle tulee joku luonnevikainen elämääsi jossain muodossa niin saat omakohtaista kokemusta ja nöyryyttä. Ylimielisyys on hirvein piirre hmisessä, yök miten inhottava olet.

Vierailija kirjoitti:

Nyt jätän tän ketjun kun tuo trolli rääkyy tän pilalle. Kirjoitin pari viestiä ja ketjun alku oli hyvä mutta viimeiset 30 viestiä tuo ilkkuva ja haukkuva trolli pilasi. Toivottavasti sulle tulee joku luonnevikainen elämääsi jossain muodossa niin saat omakohtaista kokemusta ja nöyryyttä. Ylimielisyys on hirvein piirre hmisessä, yök miten inhottava olet.

Ota nyt ne lääkkeesi.

Vaikka vähä-älyinen jankkaaja pilasi tämän keskustelun, sain tästä sen verran pontta että kävin alkuviikosta terveyskeskuksessa juttelemassa ja nyt lähdetään avaamaan tätä ongelmavyyhtiä. Ehkä en olekaan täysin viallinen ihminen, vaan olosuhteiden summa? Kiitos tästä!

Jos joku löytää verkosta anonyymin vertaistukipalstan, minne häiriintyneet hullut eivät pääse vänkyröimään, saa laittaa linkkiä!