Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko muita joilla ei ole koskaan ollut henkistä tukea lapsuudenperheestään, eikä edelleenkään juuri ketään?
27.03.2019 |
Olen aina ollut hyvin yksin ja yksinäinen. Äiti ei ole kyennyt eikä edelleenkään kykene syvällisempään keskusteluun, vaan menee pintatasolla. Tai sitten jos hänelle puhuisi jotain, niin mitätöisi kaiken mun näkökulman, ja lisäksi puhuisi kaiken eteenpäin tutuille, naapureille ja sukulaisille.
Olen kolmekymppinen, lähes 40, ei omaa perhettä eikä kumppania. Kavereita on joitakin kyllä, mutta vahva jakamisen tarve heijastuu minulla intensiivisyytenä niissä suhteissa jotka itse koen läheisiksi. Intensiivisyys puolestaan pelottaa ihmisiä pois. Eli minulla on lukuisia ystävyyssuhteita katkennut mitä ilmeisimmin juuri tähän liittyvistä syistä.
Rahaa on kyllä sen verran, että olen jonkin verran voinut käyttää terapiapalveluja. Mutta tuntuuhan se sairaalta että elämässä on terapeutteja, mutta ei läheisiä ihmisiä.
:-(
Kommentit (637)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No hyväosaiset on tyhmiä. Luulevat että trauma katoaa kun vain päättää niin, luulevat että menneet unohtuu kun ajattelee kivoja yksisarvisia ja sateenkaaria. Siksi nää aine neuvovat että älkää roukkuko menneessä ja unohtakaa. Tajuamatta että se ei onnistu edes terapian avulla tai lääkkeiden avulla. Vain lobotomia auttaa menneiden unohtamisiin.
Eräässä ryhmässä kehotettiin kovasti keskittymään niihin asioihin mitkä toimivat. Lähtökohtaisesti hyvä ohje, mutta jollet koskaan kunnolla pohdi sitä mikä on pielessä, niin elämään on vaikea tehdä muutoksia. Silloin sitä saattaa turhankin pitkään yrittää sietää hyvin ikäviä asioita, koska onhan niissäkin kuitenkin usein jotain hyviäkin puolia lukuisten huonojen puolten lisäksi.
Näiden lasten, johon minäkin kuulun, voi olla vaikea ymmärtää omaa arvokkuuttaan tai edes ihmisarvoa. Kun koko elämänsä on tottunut vanhempien puolelta kuulemaan millainen hylkiö heidän mielestään on, siihen on niin kasvanut, juurtunut, tullut aivopestyksi. Henkistä tukea ei saanut, eikä edes tiedä mitä se on. Aikuisena voi olla joidenkin asioiden suhteen vaikea hahmottaa, mitkä asiat ovat hyviä ja mitkä eivät. Kukaan ei ole aikuista päivittäin ohjaamassa ja antamassa henkistä tukea, se olisi ollut vanhempien työ lasta kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tutun kuuloista.
Olen päälle parikymppinen, eroperheestä.
Kumpikin vanhempi on perustanut uuden perheen jo todella äkkiä, kun erosivat (olin noin 6.v)...Isästä olen ajautunut todella erilleen, hänellä teini-ikäiset lapset ja tapaamme ehkä kerran vuodessa jos sitäkään. Nyt on mennyt pian puolitoista vuotta. Hän ei ota mitään yhteyttä, tuntuu ettei vain kiinnosta. Ei soita eikä laita viestiä ikinä. Itse koen raskaaksi sen, että joudun itsenäisesti järjestämään ja pyytämään tapaamista.
Äidin kanssa ihan hyvät välit, hän pyrkii auttamaan käytännön asioissa jos tarvitsee (opiskelijabudjetilla elän) ja näin. Jotenkin se suhteen psyykkinen taso silti uupuu.
En tiedä miksi näin on käynyt, mutta olen itse elämänkatsomukseltani todella vastapäätä kumpaankin vanhempaani verraten ja omaan aivan erilaiset mielenkiinnon kohteet kuin heillä.
Nuoremmat sisarukset eivät minua tunne lähes lainkaan ja sekin harmittaa.
Ehkä tilanteen voisi vielä korjata, mitta todellakin ketuttaa että tämä on vuosien kuluessa mennyt tämmöiseksi.Ootko ihan varmasti isäsi lapsi? Toinen vaihtoehto on, että isäsi ei koskaan päässyt kiintymään sinuun ja se näkyy näin. Jos mitään normaalia tunnesidettä ei päässyt muodostumaan edes vauva-aikana, niin tuskin pääsee myöhemminkään.
Siis joo olen kyllä hänen lapsi hiuslaatua ja kasvoja myöten, ei mitään kysymystä.
On meistä myös mukavia valokuvia yhteisistä hetkistä olemassa vauva-valokuvakirjassani.
En lainkaan tiedä mikä meni pieleen.
Luulen, ettei hän vain ymmärrä elämäntapaani: en olekkaan urheilija ja ikuinen duunari kuten hän, olen käynyt nuoreen ikääni nähden kaikenlaisia rajujakin elämänvaiheita läpi, harrastan musiikkia ja kulttuuria ja olen tosiaan kouluttautumassa ns. "oikeaan ammattiin" vihdoinkin.
Eli niin kaukana toisistaan kuin voi olla, myös tämä persoonallisuuden eroavaisuus on varmasti teini-iässäni alkanut luomaan tuota railoa meidän välille, koska tiettyyn pisteeseen asti vietin joka toisen viikonlopun kyllä heidän luonaan ihan mukavasti.
Tämä ketju itsessään on ihanan terapeuttinen! En livenä tunne ketään, jolla olisi välit poikki lapsuusperheeseen. Lohduttavaa tajuta, että en ole yksin sen kanssa ❤️
Vierailija kirjoitti:
"Henkinen tuki" tuli nyrkin ja solvausten kautta muksuiässä, alkoholistivanhemmat. Pahimpina päivinä lensi ulos talosta tai tuli selkään jos "huohotti kuin akat" tai jos perunoiden kuorimisessa meni aavistuksen liian kauan. Ironisesti nykyään itsetunto ei herkästi järky, kun pahimmat asiat ja sanat on jo kokenut ja kuullut omilta vanhemmilta. Siinä ventovieraan sanat eivät hätkäytä yhtään. Lahjaksi traumaattisesta lapsuudesta jäi elinikäinen tunnekylmyys ja kyynisyys.
Onneksi taidan olla vähän schizoidi koska myös aidosti viihdyn yksinäänkin. Olo on rauhallinen ja turvallinen kun omassa kotona saa tehdä täsmälleen mitä haluaa eikä tarvitse pelätä väkivaltaisia diktaattoreja jotka antaa nyrkistä tai haukkuvat h**tiksi tai nössöksi jos vähänkään teen jotain väärin. Ulkona maailmassa olen hyvinkin sosiaalinen ja iloisen oloinen mutta se on kaikki pinnallista, eräänlainen naamari päällä. Parisuhteita on yritetty mutta niistä ei ole tullut mitään koska kotona se naamari lähtee pois ja minusta tulee kylmä ja etäinen ihminen.
Jaa tämä ketju pyörii vielä. Unohdin mainita tähän tarinaani että minulla siis on myös hyviä ystäviä, en minä täysi erakko ole. Jännästi sai vasta kaverustumisen jälkeen tietää että heilläkin oli alkoholistivanhempia ja ankeaa 90-luvun alun lapsuutta jossei nyt aivan yhtä rajusti. Kai sitä jotenkin alitajuntaisesti erottaa sielunveljet porukasta. Asiaa on helpottanut kummasti kun on vain hyväksynyt sen että olen loppuelämääni vähän rikkinäinen kummajainen ja elänyt elämääni vain itseäni varten, rakentaen tietä omiin unelmiin.
Niin ja katkaisin välit isään kokonaan, sekin helpotti kummasti. Parempi niin, jos joutuisin hänen huoltajaksi niin satavarmasti kostaisin kaiken minkä olen kokenut lapsuudessa ja tekisin hänen viimeisistä vuosistaan hänelle mahdollisimman tuskallisia. Parempi että sisar hoitaa sen puolen sitten kun hän säästyi siltä kaikelta.
Onko kukaan lukenut kirjaa "Toxic Parents" kirjoittajana Susan Forward Ph.D. (ei ole käsittääkseni suomennettu)?
Sen pitäisi käsitellä helppotajuisesti myrkyllisiä vanhempia ja erottelee mm näin (suomennan kuvauksesta):
-Riittämättömät vanhemmat
Jatkuvasti keskittyvät omiin ongelmiinsa ja tekevät lapsistaan "mini-aikuisia", jotka pitävät huolta heistä.
-Kontrolloijat
He käyttävät syyllisyyttä, manipulaatiota ja jopa yliavuliaisuutta ohjatakseen lasten elämää.
-Päihteidenkäyttäjät/alkoholistit
Itsepetoksen, asioiden kieltämisen ja mielialanvaihteluiden suossa, riippuvuuden jättäessä heille hyvin vähän aikaa tai energiaa toimia vanhempana.
-Sanalliset pahoinpitelijät
Joko huomattavan herjaavia tai hienovaraisen sarkastisia. Tuhoavat lastensa mielialaa jatkuvalla lyttäyksellä ja ryöstävät lapseltaan itsetunnon/-varmuuden.
-Fyysiset pahoinpitelijät
Kyvyttömiä hallitsemaan omaa syvään juurtunutta raivoaan ja usein syyttävät lapsiaan omasta hallitsemattomasta käytöksestään.
-Seksuaaliset hyväksikäyttäjät
Räikeän seksuaalisia tai hienovaraisen flirttailevia. Tuhoavat lapsuuden ytimen, sen viattomuuden.
Sivuhuomiona, että sama henkilö on tuottanut myös seuraavat teokset: Emotional Blackmail, Obsessive Love, When Your Lover is a Liar, Toxic In-Laws, Men Who Hate Women and the Women Who Love Them ja vielä Betrayal of Innocence.
Nettiarvioiden mukaan on pätevää tekstiä. Samasta aiheesta löytyy muitakin kehuttuja kirjoja englanniksi, erityisesti äiti-tytär suhteista.
Tietääkö kukaan onko suomeksi mitään vastaavaa julkaistu? Ei ole ainakaan itselleni tullut vastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju itsessään on ihanan terapeuttinen! En livenä tunne ketään, jolla olisi välit poikki lapsuusperheeseen. Lohduttavaa tajuta, että en ole yksin sen kanssa ❤️
Minäkään en tunne ketään jolla välit poikki vanhempiin. Siksipä en omasta tilanteestani kerro. Ne muutaman kerran mitä erehdyin kertomaan, kävivät ”kalliiksi virheeksi” kun minut tuomittiin, eristettiin tai hylättiin tämän asian johdosta (oletuksena toki se että minä olen syyllinen ja pilannut ne välit).
Todella helpottava kuulla rttä muillakin kaltoinkohdelluilla on välit poikki vanhempiin.
Vierailija kirjoitti:
Onko kukaan lukenut kirjaa "Toxic Parents" kirjoittajana Susan Forward Ph.D. (ei ole käsittääkseni suomennettu)?
Sen pitäisi käsitellä helppotajuisesti myrkyllisiä vanhempia ja erottelee mm näin (suomennan kuvauksesta):
Miksi erotella ne? Omat vanhempani olivat noista kategorioista kolme, vain seksuaalinen puoli puuttui.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No hyväosaiset on tyhmiä. Luulevat että trauma katoaa kun vain päättää niin, luulevat että menneet unohtuu kun ajattelee kivoja yksisarvisia ja sateenkaaria. Siksi nää aine neuvovat että älkää roukkuko menneessä ja unohtakaa. Tajuamatta että se ei onnistu edes terapian avulla tai lääkkeiden avulla. Vain lobotomia auttaa menneiden unohtamisiin.
No varmaan, kun yhä roikkuu niiden vanhempiensa kanssa odottamassa, että jostakin ihan käsittämättömästä syystä huono vanhempi myöntäisi tekonsa (edes tajuaisi niitä) ja muuttuisi hyväksi, ja jotenkin mystisesti saisi sen lapsuuden elettyä uudelleen.
Ja hyväosainen joo, mulla oli yksi pahantahtoinen, väkivaltainen, elämänhallinnaton juoppo vanhempana, joka teki lapsuudesta todella helvetin. Että sellainen hyväosainen :)
Mitä sinä oikein projisoit? Kerro kuka on tässä keskustelussa sanonut toimivansa noin?
Kelaa taaksepäin, löytyy valitukset perinnöistä jotka tulee menettämään vaikka kukaan ei ole vielä kuollut, ja haaveet ja yritykset "puhua asiat selviksi vanhempien kanssa", eli saada vanhempi myöntämään tekonsa ja pyytämään anteeksi. Tuhoon tuomittua.
Että voi ihmisellä olla huono itsetunto. Toisten tekstejä luetaan kuin piru Raamattua, jotta edes hetken verran saisi kokea jotain kuviteltua ylemmyyttä niihin "huonommin asiansa hoitaneisiin" verrattuna. Hei, jos sinulla on paha olla ja ongelmia itsesi kanssa, niin syytä niistä enemmin vanhempiasi kuin toisia ikävissä oloissa kasvaneita. Me emme ole tehneet sinulle yhtään mitään pahaa.
Vierailija kirjoitti:
Onko kukaan lukenut kirjaa "Toxic Parents" kirjoittajana Susan Forward Ph.D. (ei ole käsittääkseni suomennettu)?
Sen pitäisi käsitellä helppotajuisesti myrkyllisiä vanhempia ja erottelee mm näin (suomennan kuvauksesta):
-Riittämättömät vanhemmat
Jatkuvasti keskittyvät omiin ongelmiinsa ja tekevät lapsistaan "mini-aikuisia", jotka pitävät huolta heistä.-Kontrolloijat
He käyttävät syyllisyyttä, manipulaatiota ja jopa yliavuliaisuutta ohjatakseen lasten elämää.
-Päihteidenkäyttäjät/alkoholistit
Itsepetoksen, asioiden kieltämisen ja mielialanvaihteluiden suossa, riippuvuuden jättäessä heille hyvin vähän aikaa tai energiaa toimia vanhempana.
-Sanalliset pahoinpitelijät
Joko huomattavan herjaavia tai hienovaraisen sarkastisia. Tuhoavat lastensa mielialaa jatkuvalla lyttäyksellä ja ryöstävät lapseltaan itsetunnon/-varmuuden.
-Fyysiset pahoinpitelijät
Kyvyttömiä hallitsemaan omaa syvään juurtunutta raivoaan ja usein syyttävät lapsiaan omasta hallitsemattomasta käytöksestään.
-Seksuaaliset hyväksikäyttäjät
Räikeän seksuaalisia tai hienovaraisen flirttailevia. Tuhoavat lapsuuden ytimen, sen viattomuuden.
Sivuhuomiona, että sama henkilö on tuottanut myös seuraavat teokset: Emotional Blackmail, Obsessive Love, When Your Lover is a Liar, Toxic In-Laws, Men Who Hate Women and the Women Who Love Them ja vielä Betrayal of Innocence.
Nettiarvioiden mukaan on pätevää tekstiä. Samasta aiheesta löytyy muitakin kehuttuja kirjoja englanniksi, erityisesti äiti-tytär suhteista.
Tietääkö kukaan onko suomeksi mitään vastaavaa julkaistu? Ei ole ainakaan itselleni tullut vastaan.
En osaa sanoa, mutta minunkin vanhempani solahtavat useampaan näistä kategorioista. Olisi ollut helpottavaa, jos näistä ongelmista olisi voinut syyttää vaikka jotain mielenterveysongelmia, mutta vanhemmilla oli mielestään kaikki ihan kunnossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko kukaan lukenut kirjaa "Toxic Parents" kirjoittajana Susan Forward Ph.D. (ei ole käsittääkseni suomennettu)?
Sen pitäisi käsitellä helppotajuisesti myrkyllisiä vanhempia ja erottelee mm näin (suomennan kuvauksesta):
Miksi erotella ne? Omat vanhempani olivat noista kategorioista kolme, vain seksuaalinen puoli puuttui.
Oletan tekijän erotelleen ne siksi, että kaikki myrkylliset vanhemmat eivät ole samanlaisia. Osa sisältää osan noista ja toiset toisen osan. Toiset useamman myrkyn ja toiset harvemman.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Henkinen tuki" tuli nyrkin ja solvausten kautta muksuiässä, alkoholistivanhemmat. Pahimpina päivinä lensi ulos talosta tai tuli selkään jos "huohotti kuin akat" tai jos perunoiden kuorimisessa meni aavistuksen liian kauan. Ironisesti nykyään itsetunto ei herkästi järky, kun pahimmat asiat ja sanat on jo kokenut ja kuullut omilta vanhemmilta. Siinä ventovieraan sanat eivät hätkäytä yhtään. Lahjaksi traumaattisesta lapsuudesta jäi elinikäinen tunnekylmyys ja kyynisyys.
Onneksi taidan olla vähän schizoidi koska myös aidosti viihdyn yksinäänkin. Olo on rauhallinen ja turvallinen kun omassa kotona saa tehdä täsmälleen mitä haluaa eikä tarvitse pelätä väkivaltaisia diktaattoreja jotka antaa nyrkistä tai haukkuvat h**tiksi tai nössöksi jos vähänkään teen jotain väärin. Ulkona maailmassa olen hyvinkin sosiaalinen ja iloisen oloinen mutta se on kaikki pinnallista, eräänlainen naamari päällä. Parisuhteita on yritetty mutta niistä ei ole tullut mitään koska kotona se naamari lähtee pois ja minusta tulee kylmä ja etäinen ihminen.
Jaa tämä ketju pyörii vielä. Unohdin mainita tähän tarinaani että minulla siis on myös hyviä ystäviä, en minä täysi erakko ole. Jännästi sai vasta kaverustumisen jälkeen tietää että heilläkin oli alkoholistivanhempia ja ankeaa 90-luvun alun lapsuutta jossei nyt aivan yhtä rajusti. Kai sitä jotenkin alitajuntaisesti erottaa sielunveljet porukasta. Asiaa on helpottanut kummasti kun on vain hyväksynyt sen että olen loppuelämääni vähän rikkinäinen kummajainen ja elänyt elämääni vain itseäni varten, rakentaen tietä omiin unelmiin.
Niin ja katkaisin välit isään kokonaan, sekin helpotti kummasti. Parempi niin, jos joutuisin hänen huoltajaksi niin satavarmasti kostaisin kaiken minkä olen kokenut lapsuudessa ja tekisin hänen viimeisistä vuosistaan hänelle mahdollisimman tuskallisia. Parempi että sisar hoitaa sen puolen sitten kun hän säästyi siltä kaikelta.
Miten se on vaikuttanut teidän väleihinne, että kohtelu on ollut noin erilaista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin... tästä 40-50 luvulla syntyneiden julmien ja luonnevikaisten vanhempien toimintatavasta pitäisi julkisesti puhua! Mutta kun nää paskat on vielä elissa (ja suurin äänestäjäryhmä) niin kukaan ei uskalla pahoittaa niiden mieltä, siksi ollaan hys hys ja lakaistaan julmuudet maton alle.
Tästä kirjoitetaan epäsuoraan kyllä - miten yli puoli miljoonaa käyttää unilääkkeitä ja vielä isompi osa mielialalääkkeitä, miten joka toinen varhaiskeski-iläinen on uupunut ja ahdistunut.
Se oikea juurisyy vaan on salattu ja peitelty.
Vierailija kirjoitti:
En osaa sanoa, mutta minunkin vanhempani solahtavat useampaan näistä kategorioista. Olisi ollut helpottavaa, jos näistä ongelmista olisi voinut syyttää vaikka jotain mielenterveysongelmia, mutta vanhemmilla oli mielestään kaikki ihan kunnossa.
Eiköhän aika usein avoimen ikävästi käyttäytyvillä ole mielestään kaikki kunnossa. Apuakaan ei tarvi mihinkään hakea, eikä varsinkaan muuttaa itseään, kun kaikki on edelleenkin kunnossa. Siis omasta mielestä. Syy on aina jonkun muun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En osaa sanoa, mutta minunkin vanhempani solahtavat useampaan näistä kategorioista. Olisi ollut helpottavaa, jos näistä ongelmista olisi voinut syyttää vaikka jotain mielenterveysongelmia, mutta vanhemmilla oli mielestään kaikki ihan kunnossa.
Eiköhän aika usein avoimen ikävästi käyttäytyvillä ole mielestään kaikki kunnossa. Apuakaan ei tarvi mihinkään hakea, eikä varsinkaan muuttaa itseään, kun kaikki on edelleenkin kunnossa. Siis omasta mielestä. Syy on aina jonkun muun.
Totta, ja tuohan voi olla jonkin persoonallisuushäiriön merkki. Silti on hankalaa itse jäsentää menneisyyttä, kun ei tiedä mistä outo käytös on johtunut. Asiat on aina painettu villaisella, vaikka perheessä kaikki ovat oireilleet.
Vierailija kirjoitti:
Niin... tästä 40-50 luvulla syntyneiden julmien ja luonnevikaisten vanhempien toimintatavasta pitäisi julkisesti puhua! Mutta kun nää paskat on vielä elissa (ja suurin äänestäjäryhmä) niin kukaan ei uskalla pahoittaa niiden mieltä, siksi ollaan hys hys ja lakaistaan julmuudet maton alle.
Tästä kirjoitetaan epäsuoraan kyllä - miten yli puoli miljoonaa käyttää unilääkkeitä ja vielä isompi osa mielialalääkkeitä, miten joka toinen varhaiskeski-iläinen on uupunut ja ahdistunut.
Se oikea juurisyy vaan on salattu ja peitelty.
Kyllä! Vaikeneminen piilottaa toiminnan ja sallii sen jatkuvuuden.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin... tästä 40-50 luvulla syntyneiden julmien ja luonnevikaisten vanhempien toimintatavasta pitäisi julkisesti puhua! Mutta kun nää paskat on vielä elissa (ja suurin äänestäjäryhmä) niin kukaan ei uskalla pahoittaa niiden mieltä, siksi ollaan hys hys ja lakaistaan julmuudet maton alle.
Tästä kirjoitetaan epäsuoraan kyllä - miten yli puoli miljoonaa käyttää unilääkkeitä ja vielä isompi osa mielialalääkkeitä, miten joka toinen varhaiskeski-iläinen on uupunut ja ahdistunut.
Se oikea juurisyy vaan on salattu ja peitelty.Kyllä! Vaikeneminen piilottaa toiminnan ja sallii sen jatkuvuuden.
Nythän kukaa kirjailija/julkkishaastateltava tms ei voi kertoa kokemastaan kaltoinkohtelusta koska siinä tulisi narsistivanhemmille ”paha mieli”, ja - vielä pahempaa - haaststeltava ITSE leimattaisiin ja syyllistettäisiin ja alkaisi taaa se perus-setti vähättelyrumba (eli ehkä ymmärsit väärin/ olet vaan liian herkkä/ kuka nyt vanhoja muistelee / anna anteeksi jo menneet /oletpa lapsellinen / itse aiheutit tilanteen/ kyllä olet kylmä ja tyly jne jne).
Välillä toivon että joku toimittaja edes anonyymisti kirjoittaisi tästä ja ottaisi vaikka avn keskusteluista pätkiä. Tai esim klassikkoketjusta 70-luvun äidit (johon itsekin vastasin aikanan)
Mutta ei... suuria ikäluokkia mikään mediatalo ei uskalla suututtaa ja niitä pitää kohdella silkkihansikkain, ovat äänestysvoimaltaan ja varsllisuudeltaan ylivoimaisesti vaikutusvaltaisin kohderyhmä suomessa.
Vierailija kirjoitti:
Onko kukaan lukenut kirjaa "Toxic Parents" kirjoittajana Susan Forward Ph.D. (ei ole käsittääkseni suomennettu)?
Sen pitäisi käsitellä helppotajuisesti myrkyllisiä vanhempia ja erottelee mm näin (suomennan kuvauksesta):
-Riittämättömät vanhemmat
Jatkuvasti keskittyvät omiin ongelmiinsa ja tekevät lapsistaan "mini-aikuisia", jotka pitävät huolta heistä.-Kontrolloijat
He käyttävät syyllisyyttä, manipulaatiota ja jopa yliavuliaisuutta ohjatakseen lasten elämää.
-Päihteidenkäyttäjät/alkoholistit
Itsepetoksen, asioiden kieltämisen ja mielialanvaihteluiden suossa, riippuvuuden jättäessä heille hyvin vähän aikaa tai energiaa toimia vanhempana.
-Sanalliset pahoinpitelijät
Joko huomattavan herjaavia tai hienovaraisen sarkastisia. Tuhoavat lastensa mielialaa jatkuvalla lyttäyksellä ja ryöstävät lapseltaan itsetunnon/-varmuuden.
-Fyysiset pahoinpitelijät
Kyvyttömiä hallitsemaan omaa syvään juurtunutta raivoaan ja usein syyttävät lapsiaan omasta hallitsemattomasta käytöksestään.
-Seksuaaliset hyväksikäyttäjät
Räikeän seksuaalisia tai hienovaraisen flirttailevia. Tuhoavat lapsuuden ytimen, sen viattomuuden.
Sivuhuomiona, että sama henkilö on tuottanut myös seuraavat teokset: Emotional Blackmail, Obsessive Love, When Your Lover is a Liar, Toxic In-Laws, Men Who Hate Women and the Women Who Love Them ja vielä Betrayal of Innocence.
Nettiarvioiden mukaan on pätevää tekstiä. Samasta aiheesta löytyy muitakin kehuttuja kirjoja englanniksi, erityisesti äiti-tytär suhteista.
Tietääkö kukaan onko suomeksi mitään vastaavaa julkaistu? Ei ole ainakaan itselleni tullut vastaan.
Janne Viljamaa, Narsistin lapsena. Netistä löytyy paljon artikkeleita, mm. healingeagle ja tämä: https://fi.sott.net/article/355-Empaattiset-ihmiset-ovat-sosiopaatin-en…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko kukaan lukenut kirjaa "Toxic Parents" kirjoittajana Susan Forward Ph.D. (ei ole käsittääkseni suomennettu)?
Sen pitäisi käsitellä helppotajuisesti myrkyllisiä vanhempia ja erottelee mm näin (suomennan kuvauksesta):
-Riittämättömät vanhemmat
Jatkuvasti keskittyvät omiin ongelmiinsa ja tekevät lapsistaan "mini-aikuisia", jotka pitävät huolta heistä.-Kontrolloijat
He käyttävät syyllisyyttä, manipulaatiota ja jopa yliavuliaisuutta ohjatakseen lasten elämää.
-Päihteidenkäyttäjät/alkoholistit
Itsepetoksen, asioiden kieltämisen ja mielialanvaihteluiden suossa, riippuvuuden jättäessä heille hyvin vähän aikaa tai energiaa toimia vanhempana.
-Sanalliset pahoinpitelijät
Joko huomattavan herjaavia tai hienovaraisen sarkastisia. Tuhoavat lastensa mielialaa jatkuvalla lyttäyksellä ja ryöstävät lapseltaan itsetunnon/-varmuuden.
-Fyysiset pahoinpitelijät
Kyvyttömiä hallitsemaan omaa syvään juurtunutta raivoaan ja usein syyttävät lapsiaan omasta hallitsemattomasta käytöksestään.
-Seksuaaliset hyväksikäyttäjät
Räikeän seksuaalisia tai hienovaraisen flirttailevia. Tuhoavat lapsuuden ytimen, sen viattomuuden.
Sivuhuomiona, että sama henkilö on tuottanut myös seuraavat teokset: Emotional Blackmail, Obsessive Love, When Your Lover is a Liar, Toxic In-Laws, Men Who Hate Women and the Women Who Love Them ja vielä Betrayal of Innocence.
Nettiarvioiden mukaan on pätevää tekstiä. Samasta aiheesta löytyy muitakin kehuttuja kirjoja englanniksi, erityisesti äiti-tytär suhteista.
Tietääkö kukaan onko suomeksi mitään vastaavaa julkaistu? Ei ole ainakaan itselleni tullut vastaan.
Janne Viljamaa, Narsistin lapsena. Netistä löytyy paljon artikkeleita, mm. healingeagle ja tämä: https://fi.sott.net/article/355-Empaattiset-ihmiset-ovat-sosiopaatin-en…
Janne Viljamaan kirja ei mulle tuonut mitäön uutta, kaiken jo tiesin. Olisin kaivannut OHJEITA miten toimia narsistin kanssa mutta niitä ei ollut, oli vaan aiheen esittelyä yleistasolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko kukaan lukenut kirjaa "Toxic Parents" kirjoittajana Susan Forward Ph.D. (ei ole käsittääkseni suomennettu)?
Sen pitäisi käsitellä helppotajuisesti myrkyllisiä vanhempia ja erottelee mm näin (suomennan kuvauksesta):
-Riittämättömät vanhemmat
Jatkuvasti keskittyvät omiin ongelmiinsa ja tekevät lapsistaan "mini-aikuisia", jotka pitävät huolta heistä.-Kontrolloijat
He käyttävät syyllisyyttä, manipulaatiota ja jopa yliavuliaisuutta ohjatakseen lasten elämää.
-Päihteidenkäyttäjät/alkoholistit
Itsepetoksen, asioiden kieltämisen ja mielialanvaihteluiden suossa, riippuvuuden jättäessä heille hyvin vähän aikaa tai energiaa toimia vanhempana.
-Sanalliset pahoinpitelijät
Joko huomattavan herjaavia tai hienovaraisen sarkastisia. Tuhoavat lastensa mielialaa jatkuvalla lyttäyksellä ja ryöstävät lapseltaan itsetunnon/-varmuuden.
-Fyysiset pahoinpitelijät
Kyvyttömiä hallitsemaan omaa syvään juurtunutta raivoaan ja usein syyttävät lapsiaan omasta hallitsemattomasta käytöksestään.
-Seksuaaliset hyväksikäyttäjät
Räikeän seksuaalisia tai hienovaraisen flirttailevia. Tuhoavat lapsuuden ytimen, sen viattomuuden.
Sivuhuomiona, että sama henkilö on tuottanut myös seuraavat teokset: Emotional Blackmail, Obsessive Love, When Your Lover is a Liar, Toxic In-Laws, Men Who Hate Women and the Women Who Love Them ja vielä Betrayal of Innocence.
Nettiarvioiden mukaan on pätevää tekstiä. Samasta aiheesta löytyy muitakin kehuttuja kirjoja englanniksi, erityisesti äiti-tytär suhteista.
Tietääkö kukaan onko suomeksi mitään vastaavaa julkaistu? Ei ole ainakaan itselleni tullut vastaan.
Janne Viljamaa, Narsistin lapsena. Netistä löytyy paljon artikkeleita, mm. healingeagle ja tämä: https://fi.sott.net/article/355-Empaattiset-ihmiset-ovat-sosiopaatin-en…
Janne Viljamaan kirja ei mulle tuonut mitäön uutta, kaiken jo tiesin. Olisin kaivannut OHJEITA miten toimia narsistin kanssa mutta niitä ei ollut, oli vaan aiheen esittelyä yleistasolla.
Saman totesin, ohjeita toimintatapoihin olen löytänyt muualta, avainsanojen perusteella hain tietoa. Lyhyesti ja kokemuksen perusteella: älä ole missään tekemisissä narsistin kanssa. Narsistivanhempi ei päästä koskaan uhristaan irti, mutta siitäkään ei pidä välittää.
Alue: Aihe vapaa
Se on aina näissä jutuissa tuurista kiinni millaisen ihmisen puheille päätyy.