Joulukuiset 2013

Niin ja vielä selvennykseksi että tuolla "täällä ei ole mitään tapahtunut" viittaan siis tietenkin itseeni enkä tähän keskusteluun.:)

Minunkaan rekisteröityminen tänne ei ole onnistunut moneen päivään. (?)

Juoksemiseen oli tarkoitus kommentoida, että sykkeen suositellaan pysyvän alle 150:n. Jos ylittää tuon niin vaavin hapensaanti saattaa vaarantua (siinä vaiheessa, kun istukka on muodostunut). Itselläni nousee tällä hetkellä helposti yli tuon, kun täällä on mäkiset maastotkin. Kävelen sitten ylämäet ja välillä joudun ihan seisahtaan paikallenikin. Sykkeen noustessa n. 154, lasken sen heti 140:n ja sitten vasta taas juoksuaskeleita. Tällä hetkellä olen niiin väsynyt 24/7, ettei tule niin usein lähdettyä lenkille. Ja juokseminen suorastaan oksettaa. Taidan aika pian luopua koko hommasta ja siirtyä kokonaan kävelyyn.

Vatsalihaksista vielä, että perinteisiä sit/up:a ts. linkkuveistä ei suositella. Perustelu lukikin yllä. Mutta ns. Koonti on suositeltavaa jo selänkin kunnon vuoksi. Eli konttausasennosta ojennetaan selkä suoraksi ja samalla vedetään napaa taakse ylös. Noin 10 s. pito ja rentoutus. Treenaa poikittaista syvää vatsalihasta, joka tukee sekä vatsaa sisäänpäin, että selkälihaksia, jotka on tärkeä pitää kunnossa. Isot pinnalliset liikkeet kannattaa jättää myöhemmäksi.... Ja nyt kuulostaa siltä niinkuin olisin itse kauhean aktiivinen. Tosiasiallisesti yritän vain pysyä tolpillani ja olla oksentamatta.

Hiimu 7+3

Mietin vielä, että pitäisi aamulla klo 8:00 olla pitämässä työhaastattelua. Mitenkä ihmeessä pystyn keskittymään tai olemaan oksentamatta kandidaatin päälle? Ja miten kummassa en ole vielä jäänyt työnantajalleni "kiinni"? Ei millään viitsisi vielä "paljastua", kun mielellään saisi homma edetä vielä 4-5 vk ennen sitä. Ns. vakaammille vesille.

Heippa, pahoinvointiruikutusta vaan... kun saisi sellaisen tiettyyn aikaan päivästä esiintyvän. Nyt vaihtelee koko ajan, aamulla on harvemmin mutta 16-24 on erittäin todennäköisesti. Mieliala vaikuttaa paljon. Tällä hetkellä hajut hyökkävät kimppuun, mies osti valkosipulipatonkia ja käskin sen viedä sen parvekkeelle :-) "Tätäkö tää tulee olemaan", se kysyi. "Kyllä", vastasin minä. Olen muutenkin herkkä hajuille, ja kun piti tupakanpolttokin vielä lopettaa (ei to-del-la-kaan maistuisi). Niin että. Tätä se nyt on.

Miehen kanssa kyllä menee ihanasti. Tämä on sille ensimmäinen ja minulle kolmas, mikä tuntuu hyvältä yhdistelmältä. Minä tiedän asiat aika tarkalleen ja sille tämä on tutkimusmatka ja suuri ihme. Mietitään, millaisia luonteenpiirteitä sille tulee. Ulkonäöstä ainakin paksut pohkeet ja leveät hartiat, ollaan sellaisia hobitteja. Vaikka mistä sen oikeasti tietää. Hauska on kuitenkin miettiä. Mun kaksi lastani ovat niin erilaisia, vaikka samoista geeneistä, että vaihtoehtoja tosiaan on.

Liikunnasta, kiitos vinkeistä Hiimu ja muut ja lisääkin saa neuvoa! Pitäisi jotain yrittää tässä raskauden aikana - koko talvi meni taas ettei muka ole aikaa, mutta sitä menee niin surkeaksi, jos löhöää koko raskauden. Sitäkin olen kokeillut ja osin lääkärin suosituksesta. Mutta niin kauan kuin saa niin pitää yrittää. Edes kävelyä...

Kellopeippi 6+6

Mulla auttaa pahoinvointiin kun syö kylmää piltti hedelmäsosetta, se ei yökötä ja olo paranee kun saa jotain syötyä :D Liikunta on tääläkin jäänyt vähiin väsyn ja pahoinvoinnin takia, nyt oon kuitenkin pystynyt jo pihahommia tekeen ettei vallan mene sängyn pohjalla makoiluksi :)

syyselo 9+0

Jaksamista teille pahoinvoinnista kärsiville! Kamalalta kuulostaa. Itse en pahemmin pahoinvoinnista mitään tiedä, mutta mun lievä etova olokin tuntui välillä melkein sietämättömältä, niin voin vaan kuvitella mitä tuo oikea pahoinvointi sitten on. Mulle neuvolatäti sanoi että berocca kuulemma voi lievittää pahoinvointia, kun siinä on b-vitamiineja. Itse en tosiaan tuosta vinkistä hyödy, joten toivottavasti jollekin teistä olisi siitä hyötyä.:) Tänään sain neuvolasta myös toisen hyvän vinkin. Neuvolatäti kertoi että vastasyntyneelle on mahdollista vuokrata pieni ensisänky, joka kulkee kätevästi pyörillä. Itse innostuin todella, kun meillä on asunto yhdessä kerroksessa niin tuota olisi todella kätevä kiikuttaa ympäri asuntoa. www.vaavi.fi 

Yllätyin myös iloisesti kun neuvolatäti halusikin kuunnella sydänääniä. Mitään ei kyllä saatu valitettavasti kuitenkaan kuulumaan, mutta näytöllä vilahti muutaman kerran 179 ja neuvolatäti mulle ainakin kovasti vakuutteli, että sen on pakko olla vauvan syke, kun ei se oikein mikään muukaan voi olla. Eli kai sitä nyt pitäisi uskoa, että tuolla masussa joku asustaa.:)

Niin ja kiitos vielä Hiimu noista vatsalihasvinkeistä. Hyvä tietää tarkemmin että millaisia liikkeitä nyt saa siis tehdä, kun olisi selän hyvinvoinnin kannalta tosi tärkeää saada vatsalihakset pysymään kunnossa!:)

sininenmarja 10+1

Moikka! Olen nyt pitänyt hiljaiseloa muutaman päivän, kun ei ole oikein koneelle jaksanut tulla. Sairastuin vatsatautiin ja sitä kesti kaksi päivää. Olin todella huonossa kunnossa enkä voinut kuin sängyssä maata. Todella kurjaa, kun olen jo pidemmän aikaan ollut huonovointinen ja sitten hetkellisen helpotuksen sijaan tilanne vain paheni hetkeksi. Ja nyt tuntuu, että tuo vatsatauti samalla pahensi myös raskauspahoinvointia ja siitä lähtien on lievä huono olo muuttunut todelliseksi pahoinvoinniksi ja oksennuksen pidättelemiseksi. Ja tuntuu nyt täälläkin jo kestävän koko päivän. Eli ei ole vain iltaisin ongelmana vaan ihan koko päivän saa kyökkiä ja olo on tosi heikko...pahenee vaan iltaa kohti.

Maanantaina onneksi vihdoin ultra. Olen ollut pidemmän aikaa jo siinä uskossa, että kaikki on hyvin, mutta nyt kun ultra lähestyy, pelko nostaa taas päätään ja pelkään pettymystä:(

Mukavaa viikonloppua kaikille ja voimia pahoinvoinnin kanssa kamppailuun. Ja onnea niille, jotka eivät sitä ole saaneet kontolleen:)

Pakko oli tulla vielä kertomaan että sain kirpun sykkeen kuulumaan kotidoplerilla. Sellainen tuli hankittua edellisessä raskaudessa. Kun ei vielä liikkeitä tunnu, niin mukava kuunnella sykettä :)

syyselo 9+0

Se on morotus kaikille!

Mukana edelleen ollaan vaikka hijaiseloa olen pitänyt. Aivan hurja väsymys seuralaisena. Ei ole jaksanut enää työpäivän päätteeksi tietokonetta kotosalla avatakaan kun työkeen saa ruutua katsella. Tämä raskaus onkin lähtenyt eri urille kuin aikoinaan kaksi edellistä. Etova olo on ollut lähes joka päivä, mutta kertaakaan en ole vielä oksentanut. Odotin, että pää pöntössä pitkin päivää kykitään lähemmäs puoltaväliä. Mutta ei, ei ainakaan vielä :) Enpä kyllä laita lainkaan pahakseni ;)

Ensimmäisessä neuvolassa käyty viime perjantaina ja eka ultra on kahden viikon päästä. Sellaista papereiden täyttöähän se eka käynti oli. Ja kotitehtäviäkin saatiin. Toisaalta oli ajatuksia herättävä käynti, noin yleisellä tasolla. Varsinkin tutustuminen runsaaseen materiaaliin, jota tuli kotiin viemisiksi. Ei kaikilta osin mieltä ylentävällä tavalla. Paljon oli asiaa alkoholin ja huumeiden käytöstä. Yksi kotitehtäväksi tullut tehtävä onkin alkoholin ja huumeiden käyttötottumusten kartoituslomake.

Se toki on äärettömän hyvä asia, että asiat selvitetään ja tällaisista ongelmista irtautumiseen tarjotaan apua sitä tarvitseville. Mutta toisaalta taas alkoi mietityttämään, onko Suomi niin huonossa jamassa, että alkoholi- ja huumeongelmista on tullut arkipäivää äitiysneuvoloissa, joiden asiakkaina on nuoret, perhettä perustavat / lisäännyttävät ihmiset? Tokihan neuvolassa kysyttiin jo kolmetoista vuotta sittenkin alkoholin käytöstä ja tupakoinnista mutta huumeista ei, eikä neuvolasta saatava materiaali sivunnut näin voimallisesti em. aiheita.

Kotitehtäväksi saimme myös kartoituslomakkeen jossa kartoitetaan perheen arjen voimavaroja. Myös vauvan tuloon liittyvään elämän muutokseen liittyvää materiaalia on runsaasti. Mutta miksi minä löydän tästä materiaalista keskittymistä enemmän negatiivisesti sävyttyneeseen muutokseen? Pitäisikö odottavan äidin tai perheen aina kokea ristiriitaisia tunteita, pelkoa, ahdistusta ja epävarmuutta, joita hyvin monessa kohtaa materiaalissa korostetaan? Onko epänormaalimpaa tai jopa vastuuttomampaa suhtautua perheenlisäykseen ja raskauteen murehtimatta, luonnollisena ja jopa positiivisena muutoksena? Saako nykyään näin edes sanoa?

Tottakai, aina asiat eivät ole ruusuilla tanssimista eikä aina jaksa eikä voi olla "hymy pyllyssä"... tai pitäisikökään? Näinhän se on, esimerkiksi masennus on vakava asia ja tällöin perheen on saatava viivytyksettä kaikki mahdollinen apu jotta pääsee taas jatkamaan normaalia arkea. Jos tämä neuvolasta jaettava materiaali auttaa ihmisiä tunnistamaan yliväsymisen ja masentumisen merkit paremmin, tosi hyvä niin. Mutta en voi välttyä ajatukselta, voiko vaikutus olla jossain määrin vastakkainenkin? Saako se ihmiset useammin suhtautumaan muutoksiin negatiivisemmin, kuin olisi tarpeen? Tieto on useimmiten hyväksi, mutta lisääko liika tieto tuskaa ja etäännymmekö ihmisinä maailman luonnollisimmista asioista?

Tällaista pohdintaa ja perjantai-illan pöperrystä sai ensimmäinen neuvolassa käynti ja materiaali aikaiseksi. Kaikkea sitä yhteen pöljään päähän osaakin putkahdella :D

Carpe Diem 8+2 

Moikka kaikille :) 

Mulla eka viesti tänne, tällähetkellä rv 10+5 ja laskettuaika 2.12.
Nyt kuitenkin huolettaa... kolmatta päivää vuotaa verta, nyt tosin jo melko niukasti enää onneksi. Muutama päivä ennen kirkasta vuotoa tuli rusehtavaa tuhruvuotoa ja aloin sillon jo jännäämään. No eilen soitin kuitenkin päivystyksen puhelinpalveluun ja kysyin, mitä pitäisi tehdä kun alkaa alavatsaan sattua. Sieltä sanoi että tule näyttäytymään niin triage-hoitaja tarkistaa. Ajattelin, että no menen sinne niin saan selvyyden.

Palvelu oli tylyä mutta nopeaa (Jyväskylässä), nuori naislääkäri tarkasti kohdunkaulan, muttei kuitenkaan kertonut, mitä sieltä etsi tai mitä siellä pitäisi tuntua. Sanoi, ettei oikeastaan mitään voi tehdä, kun ei ole ultralääkäriä paikalla. Minä itken, että voiko sitä edes kuunnella, niin väitti kiven kovaa, ettei sydänäänet vielä kuulu (!?!), kuitenkin 11 raskausviikko menossa.... (ja muilla näköjään jo 9viikolla neuvolassakin kuunneltu)

Onko muka niin, että ei Dopplerilla muka kuulu vielä? Että kuuluu vain niillä ultralaitteilla?

No, tultiin miehen kanssa takaisin kotiin, niin alkoi kolmen tunnin helvetti. Alavatsaan sattui niin etten pystynyt kuin itkemään. Lopulta kymmenen aikaan illalla tuli aiempaa isompi hyytymä ulos, mutta kun sitä lähemmin tietenkin (paniikissa) tutkin, niin ei näyttänyt mitenkään vitaalilta, siis että se oli lähinnä hyytynyttä verta ja kalvoja ehkä, mutta ei mitään viikkoihin verrattavissa olevaan sikiöön/alkioon viittaavaa, tai edes napanuoraan tne. Sen jälkeen kipu loppui melkein kuin seinään, ja sain hyvin untakin. Tänään tiputellut enää aika vähän, tai niin että pikkuhousunsuojalla pärjää...

Voisikohan se minullakin olla "vain" hematooma? Oon lukenu noista aikapaljon ja tienkin sitä toivoo, että olisi vain joku verihyytymä. Esikoista odotellaan niin aivan kokoajan pelko persiissä että tässäkö tämä nyt...

Eilen laittoi lääkäri kuitenkin lähetteen gynepolille, jonne toivottavasti pääsen ultraukseen ensi viikolla. NP-ultra olisi 20 päivä, eli 9päivän päästä, muttei toivottavasti tarvitse sinne asti odotella. Ei kai tälle nyt oikeastaan voi muuta tehdä - päivystykseen voisin mennä, jos voisivat luvata, että siellä joku ultraa. Oli vaan niin jäätävää kun lääkäri sanoi "Näitä alkuraskauden vuotoja on niin paljon, että jos alettais jokainen ultraamaan niin ei jäis aikaa millekään muulle ---" suunnilleen tyyliin "et ole tarpeeksi tärkeä" vaikka tottakai ymmärrän tuonkin hänenkin pointtinsa, mutta olisi minusta voinut kyllä sanoa/tehdä edes JOTAIN joka olisi helpottanut, kun itkin aikalailla vuolaasti siinä... 

Toivottavasti kaikki hyvin!! Kertokaa joku, jos mitään samanlaisia oireita tulee! :)

en nyt tiedä oletko lukenut aikaisempia viestejä ketjusta, mutta minullakin oli vuotoa viiden päivän ajan. ensin tuli ihan punasta verta, sitten pari päivää ruskeeta tuhrua ja lopulta taas 2 päivää punasta, vähä niukemmin kuin normaalit kuukautiset. tämä oli 5-6 viikon vaihteessa. pari hyytymääkin tuli ja pientä menkkakipua.päivystyksessä keskenmeno diagnoosi, ei tutkittu ultralla. en halunnu uskoo ja menin seuraavana päivänä yksityiselle, siellä alkio täysissä voimissaan ja vuoto loppuikin sinä päivänä sitten. huh oli tosi stressaavaa ja oon aika vihanen päivystyksen toiminnalle, vihdoin kun pääsin viikko myöhemmin naistenpolille ultraan vuodon takia lääkäri oli ihan et ohoh täähän on elossa... ja mulla siis meni naistenpolille ajansaantiin tasan viikko, oli vappu välissä niin varmaan vähän hidasti.

chellam 8+0

Ihanaa äitienpäivää naiset :)

Suurin pahoinvointi tuntuu helpottaneen täällä, kunhan vaan muistaa syödä, ja syödä :D

Vatsa on pompannut hitusen tuohon eteen, housuista ei mahdu jalkaan kuin legginssit. Onneksi on vanhat äitiysvaatteet kaapissa odottamassa. Ultraaja sanoikin viikolla että kohtu on eteenpäin kallistunut ja istukka takaseinässä, joten liikkeitäkin voisi alkaa muutaman viikon päästä jo tuntumaan <3

syyselo 9+2

Hirveä väsymys edelleen, ja lievä pahoinvointi alkanut. Sekin menee ohi kun ottaa aamulla lasin tuoremehua. 

Eilen alkoi kirkas verinen vuoto, kipuja ei kylläkään ole ollut. Soitin sairaalan päivystykseen ja kyselin pitäisikö käydä varmuuden vuoksi tarkastuksessa, niin hoitaja hyvin töykeästi ilmoitti että älä tule kun ei sille mitään voi jos kesken on mennyt ja näin alussa ei todellakaan ultrata! Jäi todella paha maku ja mietin jos vaihtaisi synnytys sairaalaa... :(

Kyllähän sen toki tiedän ettei sille voi mitään jos kesken menee, mutta olisi ollut hyvä oman mielenrauhan vuoksi päästä ultraan. Noh, onneksi huomenna on neuvola josko siellä sitten ultrattaisiin.

Nameless 8+0

Henn, noilla viikoilla Doppler on mulla ja monella muulla ollut epävarma, jos haluaa tiedon niin kannattaa mennä yksityiselle ultraan jos vain mahdollista. Julkinen puoli tarjoilee ainakin mun kokemuksen mukaan aika kylmää kättä näillä viikoilla...

Carpe diem, hyvä kun varoitit millaista se nykyään on :-) Voidaan tietysti olla eri paikkakunnilla, mutta eiköhän noiden perusmateriaalit ole aika samat. Meidän perheen haasteet on ihan omaa luokkaansa ilman päihteitäkin, joita minä en siis käytä nyt lainkaan ja lapsen isä nappaa muutamat naukut joka toinen viikonloppu. Meillä on kroonista sairautta ja uusperheen tilanteita, joihin viittasin kun tuossa kysyttiin sikiöseulonnoista. Kyse ei ole mistään vammaisuuden vihaamisesta vaan siitä, että jo olemassa olevilla lapsilla on muutenkin miettimistä tässä kaikessa. Mutta voimavaroja uudelle vauvalle on, esim. mieheni on mallia vakaa kuin kallio ja tiedän, että voin luottaa häneen ihan missä vaan. Minä taas osaa nuo pikkuvauvahommat edes ja takaisin ja kaiketi pärjäilen isompienkin kanssa. Uskovatko neuvolassa, tiedä häntä.

Veikkaan, että iso osa noista ohjeista on suunnattu niille, jotka olettavat lapsen jotenkin parantavan elämänlaatua, antavan elämälle tarkoituksen tai ylipäänsä lisäävän onnellisuutta. Eihän se niin mene, elämä jatkuu ja useimmat asiat ovat ihan samanlaisia. Aika kamalaa lapsiparalle oikeastaan, sen pitäisi muuttaa kaikki, ja sen takia pitäisi muuttaa kaikki. Klassinen moka on yrittää laittaa täydellinen perhejoulu perinneruokineen ensimmäistä kertaa kun vauva on kuukauden vanha. Tällaisia kai siellä pelätään.

Sitten on tietty oikeita sosiaalisia ongelmia, jotka ovat viime vuosina tosiaan kärjistyneet. Huono-osaisuus periytyy ja niin edelleen. Ongelmia voi olla muillakin, mutta ainakin mulla on ollut lähinnä turhautunut olo neuvolassa. Ei niillä ole aikaa eikä valmiuksia kuin lähettää eteenpäin jos jokin on oikeasti pielessä, tai näin olen kokenut. Mutta hallintoväelle tulee hyvä mieli kun kysytään. Tätähän se on joka paikassa, selvitetään ja se melkeinpä riittää.

Tämmöistä paasausta... Olen vain toistuvasti pettynyt neuvoloihin, en siksi että olisi ollut ongelmia jotka voitaisiin siellä ratkaista, vaan että siellä otetaan portinvartijan rooli niin vakavasti. Esim. synnytysasioissa mulla on asiaa vain sairaalaan ja perusterveenä ihmisenä en halua neuvolasta kuin labrat, mutta kai noi juttelut pitää kestää että saa äitiysavustuksensa. Ja voihan tämänkertainen "neuvolantäti" olla ihan siedettäväkin. Toivotaan, parin viikon päästä sen näkee.

Omaan oloon on viikonloppuna löytynyt ihmelääke - nukkuminen! Mies on antanut mun koisata, lapset vähemmän mutta kuitenkin. Tein mökillä pihatöitä, saunoin ja söin terrrveellisesti. Aiemminkin vauva on komentanut moiseen. Raikkaita salaatteja vaan. En se minä ole :-)

Kellopeippi 7+2

Tänään ultrassa käyty ja ihana pieni ihmisen alku siellä köllötteli masussa:) Joudun kylläkin nyt menemään vielä ensi viikolla uudestaan ultraan, kun viikkoja oli tosiaan sen verran, kun itse olin ajatellut ja neuvolan laskut olivat liian pitkällä. Eli viikkoja nyt 10+4 ja hoitajan mukaan viikkoja pitää olla 11+, jotta tuo niskaturvotus voidaan mitata. No, eipä tuo nyt haittaa. Pääasia, että kaikki oli hyvin ja syke kuului ja nyt saan vihdoin alkaa nauttia raskaudestani. Olokin on jo helpottamaan päin. Pari päivää jo ollut ilman pahoinvointia ja kamalaa väsymystä ja nyt tosiaan toivon, että ei ole kyse vain pienestä hengähdystauosta vaan tuo huonovointiuus olisi osaltani jo takanapäin. Olisi niin ihanaa alkaa nyt vaan nauttia olosta ja kesästä ja päästä jakamaan ilouutinen kaikkien läheisten kanssa. Ostin tänään uudet äitiyshousut ja pari päivää olen jo käyttänyt viime raskaudesta jääneitä äitiyshousuja. Itselläi alkaa ja tuo maha olla sen verran kasvanut eikä kyse ole enää pelkästä turvotuksesta. Vaikka kuinka joku väittäisi, ettei vielä ole mahdollista näkyä, mutta kyllä vaan näkyy :) Istukka on edessä, joten pieni pelko kyllä nyt on siitä, että tulee maha olemaan aika suuri jossain vaiheessa. Ja sykettä on kai vielä turha alkaa kotidopplerilla kuuntelemaan juuri tuon istukan paikan takia.

Mutta tosiaan tällaisia ihani uutisia minulla tällä kertaa:) Ihanaa viikonalkua kaikille ja lisää vaan hyviä uutisia tänne!

Jäin tänään töistä pois Armottoman väsyn ja järkyttävän ellotuksen vuoksi. Ja nyt on tietysti muun ikävän oireilun lisänä myös kauhea morkkis! En olisi kyllä ikinä uskonut toimivani näin. "Raskaus ei ole sairaus", vai miten se nyt oli. Miksi vointi on sitten näin h....tin huono?

Eilen olin väsymyksestä ja huonovointisuudesta niin sekaisin, että annoin isännän kuulla kunniansa niin että ikkunat helisi. Raivohullu irti. Ei ole ollenkaan tapaistani. Ei varsinkaan lasten aikana. Minähän olen tyyneyden perikuva....Tässä raskaudessa tosiaan tuntuu olevan eri meininki kuin kahdessa edellisessä. Johtuukohan iästä.... Vaikken mikään dinosaurus olekaan.... Vielä. ;)

Hiimu 37v. 8+2

Hiimu: Olin itse viime raskaudessa pari kertaa pois töistä raskauspahoinvoinnin vuoksi. Olin myös useamman kerran töissä niin huonovointisena, ettei työnteosta tullut mitään. Joten omasta mielestäni on hyvä syy jäädä kotiin, jos raskaus aiheuttaa niin huonon olon, ettei kykene menemään vaan on pakko saada levätä. Ei sinusta välttämättä töissä olisi hyötyä, jos voit noin huonosti. Eli älä pode huonoa omaatuntoa. Sinulla on oikeus levätä.

Mä olin esikoista odottaessa melkein 5 viikkoa sairauslomalla pahoinvoinnin takia, kun en pystynyt edes nukkumaan, kun oli 24/7 huono olo. Lääkärissä sain ihan reilulla kädellä sitä saikkua, joten jos siellä niin auliisti kirjoitetaan sairauslomaa raskauspahoinvoinnin takia, niin on se ihan tarpeeksi hyvä syy jäädä kotiin lepäämään. Nythän kotiäidillä ei ole minkään sortin sairauslomia, ja välillä kyllä tarttis! Tää väsymys ja pahoinvointi on harviniasen perseestä, plus että päälle vielä kauhea flunssa ja erittäin kipea poskiontelontulehdus, niin eipä tää elo oo muuta kuin piirrettyjä ollut. Oon tässä oikeasti miettinyt, että kuinka helkkarin kauan tätä pahoinvointia vielä jatkuu! Esikoisesta pahoinvointi alkoi vissiin 6+5 ja 11+5 viikolla ruoka maistui hyvältä. Eli sellaset viis viikkoa tossa meni. No nyt alkoi 5+4 ja tällä hetkellä mennään viikkoa 9+4... jatkuuks tää vielä pari viikkoa, vai joko ens viikolla jo helpottais? Kaikista inhottavinta tässä on se, että pitää syödä, ettei ihan hurjaks äidy ja sitten ruoka maistuu vain pahalta tai ei millekään.

On muuten ihanan kesäistä ja lämmintä välillä, mutta eipä tän pahoinvoinnin kanssa jaksa nauttia näistä aurinkoisista päivistä... Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille! :)

LL 9+4

Onnea Meltsulle hyvistä ultrakuulumisista!

Ja kyllä raskauden aikana pitää ottaa sairaslomaa jos siltä tuntuu, ei ole mikään pikkujuttu kasvattaa uutta ihmistä vatsassaan :)

Jaksamisia kaikille pahoinvoiville, täällä se tosiaan tuntuu olevan ohitse onneksi.

syyselo 9+4

Onnea kaikille onnellisista (ultra-)kuulumisista! :) Mun täytyy malttaa vielä ensi maanantaihin..

Ilmeisesti mun pahoinvointi helpotti vain hetkellisesti viikoiksi 10-11. Tänä aamuna nimittäin töihin lähtiessäni tuli yhtäkkiä ihan järkyn huono olo ja ei muuta kuin vessaaan oksentamaan (ja myöhästyin tietysti töistä, hmph). Ihan uskomatonta, kun en ole vielä kertaakaan oksentanut tän raskauden aikana ja luulin, että pahoinvoinnin pitäisi tässä vaiheessa helpottaa eikä suinkaan äityä entisestään! Onko tää ihan normaalia, että pahoinvointi alkaa vasta 12. raskausviikolla, vai onko mussa jotain vikaa? :D Toivon todella, että tää vessanpöntön halailu ei tule olemaan joka aamuinen rutiini tästä eteenpäin... Töissä olikin sitten melko huono olo ja pää ihan järkyn kipeä, mutta selvittiin siitä kuitenkin.

Mulla on muuten ihan sama juttu ruoan kanssa kuin Liitolehmällä: jatkuvasti pitää olla jotain syömässä, ettei olo muutu ihan kamalaksi, mutta syöminen inhottaa kun kaikki ruoka maistuu vaan pahalta :/ Sen täytyy johtua tästä raskaudesta, meinaan yleensä mulla on hyvä ruokahalu ;)

Usvaneito rv 11+2