Carpe diem

Hei. Otan osaa. Olet varmasti elämäsi raskaimman kokemuksen äärellä. Avoimuus ja puhuminen auttaa. Puhumalla ja kuuntelemalla huomaa ettei ole asian kanssa yksin. Yllättävän moni on joutunut kokemaan tavalla tai toisella lapsen menetyksen tuskaa. Kun itse rohkenee olla asiassa avoin monet ihmiset avautuvat ja kertovat omista tai läheistensä kokemuksista. Näin saa vertaistukea suuressa surussa.

Minä olen nyt raskaana. Puolessa välin mennään. Hartaana toiveena, että saisimme tämän lapsen. Viime kesänä jouduimme päätymään keskeytykseen rv 19+5. Lapen osalta ennuste oli, että 96% todennäköisyydellä menehtyy kohtuun ja jos jaksaisikin syntyä elävänä, elinajan ennuste oli minuuteista muutamaan päivään. Kyseessä oli trisomia 13. Tutkimusten ja tulosten odottaminen oli kaikista pahinta. Vahva epäilys poikkeavuuteen tuli jo np ultrassa. Tutkimuksien ja tulosten odottamisessa kului kaikkiaan 6 viikkoa. Tosin tuona aikana oli kerennyt hankkimaan paljon tietoa ja valmistautumaan pahimpaan. 

Itse keskeytys sujui ilman komplikaatioita. Lapsi syntyi kuolleena. Lapsessamme oli myös silmin nähtäviä merkkejä, joista saimme varmuuden, että tutkimustulokset ja sitä myöten päätöksemme keskeytyksestä olivat oikeat. Saimme pitää häntä luonamme ja hyvästellä hänet kiireettömästi. Keskeytystä seuraavana päivänä sairaalapastori piti huoneessamme hyvin koskettavan muistotilaisuuden. 

Seuraavat viikot olivat hyvin sumuiset. Hillitön väsymys, mutta toisaalta hankala unettomuus vaivasivat. Sairaslomaa ja mieliala lääkitystä olisi ollut tarjolla.... En halunnut suruani pois lääkitä. Menin töihin. Se auttoi saamaan taas normaalirytmistä kiinni ja ajattelemaan muutakin kuin vain selviytymistä päivästä toiseen. 

Meille oli selvää, että lapsen me haluamme ja kohdallemme sattunut trisomia oli täysin satunnainen, ei periytyvä. Annoimme lapselle luvan tulla heti kun vain on tullakseen. Toiseen kiertoon tulin uudelleen raskaaksi mutta se päätyi keskenmenoon. Sen keskenmenon jälkeen taas raskaaksi toiseen kiertoon ja nyt sitä raskautta kannetaan. Tähän asti kaikkintutkimuksen viittavaat hyvään suuntaan.

Suru ja kipeä kohta sielussa säilyy ja kulkee mukana varmasti koko loppuelämän. Tyhjän sylin tuska iskee välillä hyvin voimakkaasti. Hartaasti toivotun lapsen menetys on suuri. Ei siitä mihinkään pääse. Ja kun itse vielä joutuu punnitsemaan asioita ja tekemään päätöksen keskeyttääkö vai antaako luonnon hoitaa rikkinäisen pois. Me tunsimme keskeytyksen armollisimmaksi vaihtoehdoksi, jolla pystyimme minimoimaan pienokaisen kärsimystä.

Muistakaa miehesi kanssa tukea toinen toistanne ja auttakaa toisianne surun yli. Siten voitte selvitä asiasta yhdessä ja hitsautua vaikean kokemuksen myötä yhteen. Entistä vahvemmaksi pariksi.

Carpe Diem 20+3

Enpäs ole pitkään aikaan jaksanut palstaa katsoa ja tänne kirjoitella. Kerroin taannoin niskaturvotuksesta ja seerumiseulasta saamistani riskiluvuista ja jäin odottelemaan lapsivesitutkimusta. Nyt kaikki on ohitse. Tyttövauvallamme todettiin 13-trisomia. Meidän odotuksemme pättyi rv 19+1. 

Toivon teille kaikille täydestä sydämestäni onnea ja kaikkea hyvää. Rakastakaa syntyviä, ihania lapsianne ja pitäkää heistä hyvää huolta <3

Carpe Diem

Liitolehmä: juu kyllä mennään jatkotutkimuksiin, lapsivesipunktioon. Riskiluku oli tosiaan niin korkea, ettei jatkotutkimuksista poisjääntiä edes mietitä. Downissa 1/5 ja 18-trisomiassakin 1/8 (riskiseulassa kun "jää kiinni" jo luvulla 1/250) Lisäksi muita mahdollisuuksia, joille ei riskilukuja lasketa. 

Carpe Diem 12+5

[quote author="Carpe diem" time="10.06.2013 klo 21:03"]

Hei taas pitkästä aikaa. Masu kasvaa ja vauvan liikkeitäkin jo tuntuu kun hän innostuu kunnolla jumppailemaan ja venyttelemään. Olen aina tosi aikaisin liikkeet tuntenut. Alkuraskaus menikin poikkeuksellisen helposti... Viime viikkoon saakka...

Iso huoli ja ahdistus saatiin niskapoimu-ultran seurauksena. Reippaasti raja-arvot ylittävä turvotus niskassa ja kaulalla. Veriseerumeista HCG normaali, mutta PAPP-A olikin huono. Riskiluvuiksi Löydökset voivat viitata myös Turnerin syndroomaan. 

[/quote]

Jahah... Muokataampa edellistä kun kesken viesti karkasi... Siis riskiluvuiksi saatiin korkeat luvut :(

Kolme viikkoa vielä joudutaan odottamaan lapsivesipunktioon ja sen tuloksia vielä parisen viikkoa :( Pitkälle menee ennen kuin vastauksia saadaan.... 

Carpe Diem 12+5

Hei taas pitkästä aikaa. Masu kasvaa ja vauvan liikkeitäkin jo tuntuu kun hän innostuu kunnolla jumppailemaan ja venyttelemään. Olen aina tosi aikaisin liikkeet tuntenut. Alkuraskaus menikin poikkeuksellisen helposti... Viime viikkoon saakka...

Iso huoli ja ahdistus saatiin niskapoimu-ultran seurauksena. Reippaasti raja-arvot ylittävä turvotus niskassa ja kaulalla. Veriseerumeista HCG normaali, mutta PAPP-A olikin huono. Riskiluvuiksi Löydökset voivat viitata myös Turnerin syndroomaan.