Kellopeippi

Euphorbia, vähän sama harmitus on ettei uudelleensynnyttäjä oikein pääse tutustumaan sairaalaan. Meillä kun mies on ensikertalainen ja on mahdollista että Naistenklinikan remontin takia joutuu Kätilöopistolle, niin olisi kiva käydä edes vilkaisemassa paikkoja. Perhevalmennan sitten miestäni itse :-) Voi olla ehkä vähän erilaista matskua kuin varsinaisessa, jollaiseen en koskaan ehtinyt kun esikoinen oli keskonen, mutta kuitenkin.

FB-ryhmän asetukset kannattaa tarkistaa, ettei ole liian salainen. Myös muiden kuin kavereiden pitää esim. voida liittyä. Näitä sattuu, ei ole iso homma katsoa.

Valvomista vain riittää. Uni ei pysy, herään ahdistavaan oloon enkä vättämättä saa uudelleen unta heti. Neiti ei oikein anna nukkua missään asennossa, kyljellään ollessa potkii niin että pitää yrittää jotain muuta. Verenpaineet on edelleen luokkaa 150/90, varsinkin yläpaine nousee heti jos mikään vaivaa mieltä. Jos alkaa olla alapaine yli 95 niin sitten äitiyspolille tsekkauttamaan, tai jos alkaa olla kovaa päänsärkyä, näköhäiriöitä tms. Virtsanäyte osoittautui onneksi puhtaaksi.

Ei tästä loppuraskaudesta näytä tulevan niin onnellista kuin toivoin, mutta jos kuitenkin saisi neidin ainakin viikolle 37 ja itsekin pysyisin jotenkuten tolpillani. Ainakin se alkaa varmistua, että tämä on viimeinen lapsi, kun on näitä vaivoja ennenkin ollut ja minulla tuppaavat uusimaan. Kurjinta on, kun mies saa sympatian vuoksi itsekin kaikenlaisia oireita ja on kamalan huolissaan. Vaikka ei tämä nyt niin kauheaa ole eikä enää pitkään kestä.

Heippa!

Huomasin nyt vasta tämän ketjun. Mulla on ikää 42 ja viikkoja 32+2, eli laskettu aika on vuoden lopussa. Lapsia on ennestään kaksi, 2004 ja 2007. Kyllä tämä yli nelikymppisen raskaus on "raskaampi" kuin nuoremman, vaikka pahoilta vaivoilta olenkin välttynyt. Lähinnä selkä ja lantio ovat kovilla. Samoin olen ensi kertaa elämässäni aneeminen ja unettomuus on päässyt pahaksi, vaikken stressaa enkä huolehdi sitäkään vähää mitä nuorempana. Niin ja närästys. Mitä näitä nyt on :-)

Kyseessä on ensimmäinen lapsi nykyisen miehen kanssa, hänelle tämä on ensimmäinen. Lapsi on äärimmäisen toivottu ja isommat sisarukset ovat aivan innoissaan hekin. Toistaiseksi ei ole ollut mustasukkaisuutta tai muuta siihen liittyen. Heillä on kuitenkin jo omat kaverit ja menot, joten vauva ei sillä lailla varmaan muuta elämää.

Minulle kolme on aina ollut se ihanteellinen lapsiluku. Nyt kun tämä raskaus on tällaista niin eipä houkuta enää neljäs. Miehen mielestä olen kaunis ja upea ja raskaus on valtavan kiehtovaa, mutta meillä alkaa olla talo täysi ja muutenkin neljän kanssa se on jo sitten todellista suurperhe-elämää. Ja vaikka nyt meni niskaturvotukset ja sokerirasitukset erinomaisesti, en minä enää tästä nuorru. Niin että saattaa hyvinkin olla viimeinen lapsi.

Neuvolassa käytyä, eipä ollut vain hyviä uutisia. Verenpaine 140/94, aiemmin luokkaa 120/80. Hemoglobiini 109. Virtsassa hieman proteiinia. Ei tästä nyt vielä diagnoosia tehty, mutta huomenna vien tarkemmat pissat labraan ja lupasin mittailla verenpainetta kotioloissa. Kamalan väsynyt olenkin ollut ja syön nyt rautaa monivitamiinin päälle. Eiköhän se ainakin helpota oloa. Turvotus tuntuu laskeneen, vaikkei kai raudan puute sitä aiheuta.

Pelkonahan on raskausmyrkytys, vaikka se kolmannessa raskaudessa on tosi harvinainen kuulemma. Katsotaan. Levätä kai ainakin pitäisi, täytyy miettiä muutama työkuvio ennen äitiyslomaa jos tässä tosiaan aletaan oireilla kovastikin.

Vauva kyllä voi erinomaisesti ja liikkuu minkä kerkiää :-)

Kellopeippi 32+1

Supistuksista, aina ei ole helppoa erottaa, onko kyseessä vauvan tiukka vääntö vai supistus. Supistus tuntuu kuitenkin koko mahassa, eikä lapsi tunnu liikkuvan. Mulla vauva tunkee joskus suunnilleen vatsanahan läpi :-) Vie sekin hapen keuhkoista, mutta tuntuu ja näkyy Supistuksessa vatsa taas on sileä ja kireä. Mulla supistaa useimmiten liikkeellä ollessa, joten sen huomaa siitäkin. Joskus kyllä neiti on esim. kaupassa ollessa vääntänyt oikein tosissaan... mitä lie halunnut.

Nukkuminen alkaa olla vähän niin ja näin. Olen nyt useana yönä herännyt kello neljä ahdistavaan tunteeseen. Vessassa juoksen sitäkin useammin. Saan kyllä unen päästä kiinni, kun olen ollut vähän aikaa  pystyssä, mutta on tämä tulevaan valmistautuminen aika perusteellista.

Ei ole tullut vähään aikaan kirjoiteltua, mutta onnea Laurda jos vielä seuraat tätä! Mulla tuli esikoinen samoilla viikoilla ja siitä on kasvanut reipas poika.

Jos voisikin synnyttää silloin kun se itselle sopii... Työt on toki vielä kesken eikä vauvantavarat ole paikoillaan, mutta muuten kävisi jo. Liitoskivut ja muut on tosin kadonneet, tuntuu että neiti on jo asettunut pää alaspäin paikoilleen ja lantio on sopeutunut asiaan. Turvotus on uusi riemu, varsinkin oikea jalka on helposti peikontassu. Ylhäällä saa pitää jos vain pystyy. Nukkuminen on aika hankalaa kun ahistaa, muistan edellisessä raskaudessa saman. Kai se on tuo limakalvojen turpoaminen, on vaikea hengittää tai löytää hyvää asentoa.

Supistukset on mulla aika tunnistettavia, koska niitä tulee varsinkin liikkeessä helposti. Jos tulee käveltyä reippaasti, joudun välillä puhaltelemaan ja nojaamaan polviin kun niin kiristää. Ei tällaista tosin usein ole, ei edes kerran päivässä. Viimeksi lääkärissä oli kohdunsuu ihan kiinni ja kohdunkaula 4 cm eli mitään ei ollut tapahtunut siellä suunnalla.

Neiti on edelleen hyvin aktiivinen ja tuntuu reagoivan valoon ja kosketukseen. Kun ottaa mahan paljaaksi, se tykkää ja silittelystä myös. Tuntuu myös tunnistavan tutut perheenjäsenten äänet. Voi tietysti olla osin kuvitteluakin, mutta aika valmiilta tuntuu :-) Vaan kai tämä ainakin kuukauden vielä ottaa, toivottavasti ei kahta.

Kellopeippi 31+5