Tytär paljastui kiusaajaksi - nyt huutaa ja raivoaa

Minusta teit ap oikean ratkaisun, kun otit läppärin ja muut pois. Kiusaaminen voi jättää elämän pituiset arvet ihmiseen ja ainakin olette tehneet osanne,, että puutuitte tilanteeseen ja näytitte selkeästi mikä on oikein ja väärin.

Kiusatulta viedään omanarvontunto ja ilo elämästä. Usein hän pelkää ja myös masentuu. Koulupäivät ovat piinaa, pelon päivästä toiseen elämistä. Siihen nähden rangaistuksenne ei ole edes sitä luokkaa, mitä tämä kiusattu on joutunut kokemaan. Porukan ulkopuolelle jättäminen ja syrjiminen tuossa iässä on kauheaa. Te ette kuitenkaan itse alkaneet sanallisesti nöyryyttämään ja syrjimään tyttöänne vaan ainoastaan veitte maallista materiaa. Kuten sanoin, paljon kamalampaa oli se, mitä kiusattu koki.

Ja tytöstänne tulee pian aikuinen. Ei aikuisten maailmassa voi kulkea tekemässä ihmisille mitä vaan. Työpaikkakiusaamisesta saa tuomiot ja niin kaikista muistakin rikoksista on lailla määrätyt rangaistukset. Tämä maailma toimii niin, että jos teet väärin muita kohtaan ja et sitä itse älyä niin yhteiskunta pyrkii oikaisemaan käytöstäsi. Jos ei muu auta niin rangaistus sitten.

Ja puhuminen on hyvä asia. Yrittää saada tyttöä ymmärtämään, miltä toisesta tuntuu. Ja näkemään oman tekonsa mielettömyys. Vaikka tuntuisi turhauttavalta ja ettei saisi yhteyttä niin kysyy vaan tytön kuulumisia ja ujuttaa väliin tätä asiaa.

Tsemppiä ap!!!

Vierailija kirjoitti:

Eli yrititte keskustella ja kun se ei sillä sekunnilla onnistunut, niin koitte, että rangaistaan sitten ja oikein olan takaa ? Tyyliin ensin turpaan ja kysellään vasta sitten, kun toinen on liiskattu ? Oikeastiko ajattelit, että tällainen toiminta edesauttaa sitä, että saatte keskusteltua asiasta ? Kyllä, sinulla on se peiliin katsomisen paikka.

ratakisko kommentti ei olut ap:n vaan minun, ulkopuolisen, mikäli siihen viittaat ja sen pohjalta teit johtopäätöksesi. Ihmettelen suuresti miksi täällä on vallalla ajatus että ap ei yrittänyt lainkaan tai ainoastaan hyvin heikosti keskustella tyttärensä kanssa asiallisesti. Mikäli teillä on mennyt lasten murrosikä helposti ei se tarkoita että niissä perheissä joissa se ei ole mennyt olisi kaikissa jotain pahasti vialla vanhemmissa.

T: lapseton joka on läheltä joutunut seuraamaan montaakin rankkaa murrosikää ja teinin muuttumista lähes tunnistamattomaksi siitä ihanasta kullannupusta.

Vierailija kirjoitti:

Minusta teit ap oikean ratkaisun, kun otit läppärin ja muut pois. Kiusaaminen voi jättää elämän pituiset arvet ihmiseen ja ainakin olette tehneet osanne,, että puutuitte tilanteeseen ja näytitte selkeästi mikä on oikein ja väärin.

Kiusatulta viedään omanarvontunto ja ilo elämästä. Usein hän pelkää ja myös masentuu. Koulupäivät ovat piinaa, pelon päivästä toiseen elämistä. Siihen nähden rangaistuksenne ei ole edes sitä luokkaa, mitä tämä kiusattu on joutunut kokemaan. Porukan ulkopuolelle jättäminen ja syrjiminen tuossa iässä on kauheaa. Te ette kuitenkaan itse alkaneet sanallisesti nöyryyttämään ja syrjimään tyttöänne vaan ainoastaan veitte maallista materiaa. Kuten sanoin, paljon kamalampaa oli se, mitä kiusattu koki.

Ja tytöstänne tulee pian aikuinen. Ei aikuisten maailmassa voi kulkea tekemässä ihmisille mitä vaan. Työpaikkakiusaamisesta saa tuomiot ja niin kaikista muistakin rikoksista on lailla määrätyt rangaistukset. Tämä maailma toimii niin, että jos teet väärin muita kohtaan ja et sitä itse älyä niin yhteiskunta pyrkii oikaisemaan käytöstäsi. Jos ei muu auta niin rangaistus sitten.

Ja puhuminen on hyvä asia. Yrittää saada tyttöä ymmärtämään, miltä toisesta tuntuu. Ja näkemään oman tekonsa mielettömyys. Vaikka tuntuisi turhauttavalta ja ettei saisi yhteyttä niin kysyy vaan tytön kuulumisia ja ujuttaa väliin tätä asiaa.

Tsemppiä ap!!!

Sinäkin tuomitsit yhden näkökulman perusteella. Ja oletat että rangaistus opettaa ettei aikuisena kiusaa. Oletat myös, että rangaistus on hyvä lähtökohta keskustelulle

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli yrititte keskustella ja kun se ei sillä sekunnilla onnistunut, niin koitte, että rangaistaan sitten ja oikein olan takaa ? Tyyliin ensin turpaan ja kysellään vasta sitten, kun toinen on liiskattu ? Oikeastiko ajattelit, että tällainen toiminta edesauttaa sitä, että saatte keskusteltua asiasta ? Kyllä, sinulla on se peiliin katsomisen paikka.

Kaikki rangaistuksia vastustavat miettivät vaan, mikä olisi parasta ap:n lapsen kannalta kasvatuksellisesti. Se on toki tärkeää, mutta mielestäni ensisijaista on saada kiusaaminen loppumaan. Kiusaamisella on ihan hirveät seuraukset jotka voi vaikuttaa kiusatun koko loppuelämään. Siksi minusta ap:n sanktiot on tässä tapauksessa perusteltuja. Jos kyseessä olisi esimerkiksi alkoholin käyttö tai myöhään kotiin tuleminen niin pitäisin takavarikoita aivan typerinä mutta en tässä tapauksessa.

Kiusaamisesta ei vielä tiedetä mitään. Eikä siihen voida vaikuttaa millään muulla kuin keskustelulla. Mikään rangaistus ei kenenkään kiusaamista vähennä. Päinvastoin

Avauksen mukaan tyttö oli sanonut kiusaamisesta selitykseksi "nokun muutkin", eli on käytännössä myöntänyt asian. Jos ei olisi kiusannut niin miksi ihmeessä olisi sanonut noin?

Ja ei kai kukaan ehdota, että tytön kanssa ei keskusteltaisi? Teinin kanssa vaan keskustelu ei riitä osoittamaan, että asia on vakava. Minä en kannata rangaistuksia ensisijaisena kasvatuskeinona enkä ole omillani niitä joutunut käyttämään, mutta joskus jos tietty käyttäytyminen on vaan saatava loppumaan mahdollisimman pian niin vakava sanktio on tehokas keino.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hirveän moni ajattelee edelleen et vanhemmat on syypäitä joka ikiseen pieruun mitä lapselta pääsee. Kaikki vanhempien vikaa. Ikään kuin sillä lapsella ei olis omaa tahtoa ja omia aivoja. 15v aivot tutkitusti taantuu ja ryhmäpaine on kova. Tulee tehtyä helpommin tyhmyyksiä eikä ymmärrä aina seurauksia. Empatiaa tulee opettaa jatkuvasti. Se ei ole kaikissa aina automaattisesti. Mikään ei oikeuta kiusaamista. Mutta vanhempien syyttäminen ja lapsen demonisointi ei auta ketään. Kiusaaja tarvitsee apua myös.

Kyllähän tässä väkisinkin syyttää itseään jonkun verran, että mikä on mennyt vikaan kun oma lapsi kiusaa. Mutta kun järjellä ajattelen, niin olemme kyllä mielestäni tehneet parhaamme vanhempina ja kasvattajina ja teemme edelleen. Nyt tietysti eritämme selvittää, mistä kiusaaminen johtuu ja tehdä tyttärelle mahdollisimman selväksi, että kiusaaminen ei ole koskaan ok, vaikka kaverit kuinka painostaisi. Sellaiset eivät ole oikeita kavereita. 

Ap

Teille ei tule mieleen selvittää mitä on tapahtunut, mistä asiat johtuu ja mitä oma lapsi niistä ajattelee. Ja miten hän näkee tilanteen mahdolliset seuraukset ja tilanteen ratkaisemisen

Tätähän me juuri yritämme. Mutta tytär ei suostu ainakaan vielä puhumaan meille, vaan haistattelee. En suostu myöskään siihen, että kun saa puhelimen takaisin, että puhuu sitten. Lapsen tehtävä ei ole sanella kotona sääntöjä ja kiristää. Jos ei suostu meille puhumaan, niin saa puhua ammattilaiselle. Emme me tässä nyt syytä lasta, että hän on vain kiusaaja, vaan selvittää mistä kiusaaminen johtuu.

Ap

Yleensä ennen rangaistuksia pitäisi tulla kuulluksi. Kuulluksi voi tulla vain, kun otetaan hyvässä hengessä puheeksi. Hyvässä hengessä ei voi ottaa asioita puheeksi, kun on jo tuomittu ja rangaistu ja saatu toinen raivon valtaan.

Se teini on kuten ihmiset yleensäkin.

Ratakiskosta vääntäen: teini voi olla sellaisessa taantumustilassa psyykkisesti että mikään rauhallinen ystävällinen keskustelu ei auta. Silloin on otettava järeämmät keinot käyttöön.

Taidat olla äitini.. teiniä ei tarvitse kuunnella ikinä, koska hänen aivonsa eivät ole vielä kehittyneet joten kaikki hänen ajatuksensa ovat typeriä ja minä tiedän paremmin ja tee sinä vaan niinkuin käsketään ja ole hiljaa. Näin sitä kasvaa hyviä ihmisiä tottavie.

En ole. Ja sanoinko että ei tarvitse kuunnella ikinä vai sanoinko että joskus mikään keskustelu ei onnistu?

Noissa on huima ero.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun näitä kommentteja lukee, niin ei ihme miksi niin monet teinit on ilkeitä ja suorastaan ihan hirveitä ihmisen alkuja. Ei saisi rangaista voi luoja, päätäkö pitäis silitellä että voivoi kun kiusasit. Jos nyt viikon on vaikka netti poissa niin voi kamalaa oppiipahan toivottavasti jotain

Lasten luokkakavereista olen huomannut sen että ilkeimpiä on ne joita on "kasvatettu" ragaistuksilla, takavarikoinneilla, aresteilla jne. Ne joita taas on kasvatettu keskusteluin, ohjaamalla jne eivät ole läheskään niin riiviöitä. Ylilyöntejä teini-iässä toki sattuu välillä vaikka kuinka hyvin olisi kasvatettu niistä kuitenkin selvitään eteenpäin sillä että arvostetaan puolin ja toisin. Jos vanhempi ei arvosta lasta vaan on pettynyt tähän heti ekasta vastainkäymisestä kuinka nuori voisi oppia arvostamaan muita.

Meillä on kotona selvät säännöt, joita noudatetaan. Emme me laita joka ikisestä mokasta tai ylilyönnistä kotiarestia tai takavarikoi puhelinta. Emme halua opettaa lapsille sitä, että virheitä pitää pelätä rangaistuksen pelossa. Olemme pyrkineet aina puhumaan ja selvittämään asiat ilman huutamista ja räyhäämistä. Mutta tämä on sen verran vakava asia ja puhelin on myös ollut yksi kiusaamisen väline, joten mielestäni se on aivan ok ottaa pois. Koska puhelimesta tuli niin hirveä haloo, niin koimme parhaaksi myös ottaa läppäri pois. Kotiaresti myös siksi, että on ehkä parempi nyt tässä tilanteessa, että tytöt ovat vähän aikaa erillään toisistaan. Ja pankkikortti pois siksi, kun tytär ei suostunut kotona syömään ja näytti mieltää ja lähti kuitenkin sitten salaa mäkkäriin. 

En koe, että nämä olisivat liian kovia rangaistuksia. Tässä tilanteessa mielestäni aivan kohtuullisia, tekee tyttärellekkin ihan hyvää välillä tehdä muutakin kuin snäpätä ja puhua kavereilleen. 

Ap

Tiukat säännöt yleensä vielä pahentaa tilannetta. Ragaistuksia tulee joka tapauksessa enemmän kuin kodissa jossa toista arvostetaan. Säännöt ei kelellekään kerro arvostuksesta, päinvastoin.

Oman käytöksen puolustelu on ragaistuksen ohella vähintään yhtä huono kasvatusmenetelmä.

Mielestäni meillä ei ole mahdottoman tiukkoja sääntöjä vaan ihan tavallisia. Esim puhelimet ei kuulu ruokapöytään ja yöksi sänkyyn, ketään ei haukuta ja ei kiroilla, ei huudeta, kunnioitetaan muita ja otetaan huomioon, jokainen tekee oman osansa kotitöistä yms. Rajat ja rakkautta. Yhtälailla siellä koulussa ja töissäkin on säännöt, niin myös kotona. 

Miten tälläisessä tilanteessa pitäisi sitten olla? Emme ole huutaneet tai syytelleet. Ja kuten täälläkin jo olen sanonut, niin olemme yrittäneet keskustella tuloksetta (niin ja ei se puhelin samantien tyttäreltä lähtenyt). Pitäisikö tyttären vaan antaa huutaa, haukkua, istua puhelimella ja puhua kokoajan kavereiden kanssa ja mahollisesti jatkaa kiusaamista ja yrittää vaan puhua ja kuunnella ovien paiskomista ja miten minä olen paska ja kusipää. Mitä se opettaa lapselle, että hän saa tehdä mitä vain, ilman rangaistusta ja seurauksia?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin joskus kuulla sen version että tiukoilla säännöillä ja rangaistuksilla on kasvatettu empaattinen muut huomioon otta fiksusti käyttäytyvä nuori.

Mutta eihän mikään viittaa siihen, että ap:n lasta olisi kasvatettu tähän mennessä ankarasti ja rangaistuksilla. Esim minä olen hyvin lempeä kasvattaja enkä usko rangaistuksiin, mutta jos saisin tietää, että lapseni kiusaisi jotakuta puhelimen kautta, niin voisin hyvinkin ottaa puhelimen vähäksi aikaa pois, koska hän ei selvästi osaisi käyttää sitä vastuullisesti.

En jaksanut lukea koko ketjua, mutta vaikuttaa aika kummalliselta jos nyt oli ensimmäinen kerta että lapselle tulee sanktioita. Jos vanhemmat on noinkin jämäköitä, niin luulisi että näitä samoja keinoja on jo käytetty pienemmässä mittakaavassa aikaisemmin ja lapisi osaa suhtautua niihin.

Jos pirinsessa on todella onnistunut välttämään rangaistukset 15 vuoitaaksi asti ja nyt tuli sitten tällainen vähän isompi juttu, niin voi olla että olette kusessa. Lapsi ei osaa suhtautua rangaistukseen ja tekee jotain typerää. Mutta vielä tärkeämpää on että ette anna periksi, sillä sen jälkeen olette varmasti kusessa ja valta on siirtynyt lapselle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli yrititte keskustella ja kun se ei sillä sekunnilla onnistunut, niin koitte, että rangaistaan sitten ja oikein olan takaa ? Tyyliin ensin turpaan ja kysellään vasta sitten, kun toinen on liiskattu ? Oikeastiko ajattelit, että tällainen toiminta edesauttaa sitä, että saatte keskusteltua asiasta ? Kyllä, sinulla on se peiliin katsomisen paikka.

ratakisko kommentti ei olut ap:n vaan minun, ulkopuolisen, mikäli siihen viittaat ja sen pohjalta teit johtopäätöksesi. Ihmettelen suuresti miksi täällä on vallalla ajatus että ap ei yrittänyt lainkaan tai ainoastaan hyvin heikosti keskustella tyttärensä kanssa asiallisesti. Mikäli teillä on mennyt lasten murrosikä helposti ei se tarkoita että niissä perheissä joissa se ei ole mennyt olisi kaikissa jotain pahasti vialla vanhemmissa.

T: lapseton joka on läheltä joutunut seuraamaan montaakin rankkaa murrosikää ja teinin muuttumista lähes tunnistamattomaksi siitä ihanasta kullannupusta.

Ohis.

Hiukan huvittaa: ylemmässä lainauksessa puolustetaan (asiallista ja kunnioittavaa) keskustelua mutta millä ilmaisuilla ja halveksunnalla kanssakommentoijaa kohtaan! Ja alemmassa kannatetaan keskustelua mutta ymmärretään että ei aina toimi ja silloin on keksittävä keinot jotka ravistelevat teiniä - ja kaikki tuo osataan ja halutaan esittää ilman että hyökätään eri mieltä olevien kimppuun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanoo tytölle että tältä tuntuu kun suljetaan kaiken kivan ulkopuolelle, onko kivaa?

Tämä auttaa varmasti! Nyt tyttö ottaa epäsuositun kaverin ystäväkseen.

Ja jatkossa luottaa vanhempiinsa entistä enemmän

Onko teillä ja muilla puolustajilla kiusaajataustaa, kun on niin vahvana tässä ketjussa miten kiusaaja tässä on se todellinen uhri ja mitään rangaistusta ei ole oikein hänelle antaa? Ei saisi edes kiusaamisvälinettä takavarikoida... Kas kun ette joukolla pohdi mitähän se kiusattu on tehnyt että sai tällaisen reaktion aikaiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli yrititte keskustella ja kun se ei sillä sekunnilla onnistunut, niin koitte, että rangaistaan sitten ja oikein olan takaa ? Tyyliin ensin turpaan ja kysellään vasta sitten, kun toinen on liiskattu ? Oikeastiko ajattelit, että tällainen toiminta edesauttaa sitä, että saatte keskusteltua asiasta ? Kyllä, sinulla on se peiliin katsomisen paikka.

Kaikki rangaistuksia vastustavat miettivät vaan, mikä olisi parasta ap:n lapsen kannalta kasvatuksellisesti. Se on toki tärkeää, mutta mielestäni ensisijaista on saada kiusaaminen loppumaan. Kiusaamisella on ihan hirveät seuraukset jotka voi vaikuttaa kiusatun koko loppuelämään. Siksi minusta ap:n sanktiot on tässä tapauksessa perusteltuja. Jos kyseessä olisi esimerkiksi alkoholin käyttö tai myöhään kotiin tuleminen niin pitäisin takavarikoita aivan typerinä mutta en tässä tapauksessa.

Kiusaamisesta ei vielä tiedetä mitään. Eikä siihen voida vaikuttaa millään muulla kuin keskustelulla. Mikään rangaistus ei kenenkään kiusaamista vähennä. Päinvastoin

Avauksen mukaan tyttö oli sanonut kiusaamisesta selitykseksi "nokun muutkin", eli on käytännössä myöntänyt asian. Jos ei olisi kiusannut niin miksi ihmeessä olisi sanonut noin?

Ja ei kai kukaan ehdota, että tytön kanssa ei keskusteltaisi? Teinin kanssa vaan keskustelu ei riitä osoittamaan, että asia on vakava. Minä en kannata rangaistuksia ensisijaisena kasvatuskeinona enkä ole omillani niitä joutunut käyttämään, mutta joskus jos tietty käyttäytyminen on vaan saatava loppumaan mahdollisimman pian niin vakava sanktio on tehokas keino.

Olen siis keskustellut tästä opettajan ja kiusatun äidin kanssa, niin on kyllä aika varmaa, että tyttäreni on ollut yksi kiusaajista.

Ap

Vanhemmuuteen kuuluu myös se, että ne lapset välillä kokeilevat vanhempiensa hermoja. Se kuuluu kasvamiseen, vanhemmista irtautumiseen ja itsenäistymiseen. Vaatii voimia sellaisessa tilanteessa pysyä itse rauhallisena ja tyynenä keskustelevana osapuolena. Hyvin helposti luisuu sille linjalle, että taantuu samalle tasolle itse. Rangaistukset ylipäätään ovat hyvin tehoton kasvatuskeino. Tuossa iässä oman lisänsä tuo hormonien jylläys. Puhelimen poisotto pitää perustella, samoin kuin muutkin lätkäisemänne rangaistukset. Puhelimen vielä ymmärrän, mutta miten television liittyy siihen. että tyttärenne on kiusannut ? ei mitenkään. Jos jatkatte samalla linjalla , että rangaistuksia lisää , jos ei tokene, niin ette todellakaan tule saamaan kilttiä kuuliaista lasta vaan ihan päinvastoin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hirveän moni ajattelee edelleen et vanhemmat on syypäitä joka ikiseen pieruun mitä lapselta pääsee. Kaikki vanhempien vikaa. Ikään kuin sillä lapsella ei olis omaa tahtoa ja omia aivoja. 15v aivot tutkitusti taantuu ja ryhmäpaine on kova. Tulee tehtyä helpommin tyhmyyksiä eikä ymmärrä aina seurauksia. Empatiaa tulee opettaa jatkuvasti. Se ei ole kaikissa aina automaattisesti. Mikään ei oikeuta kiusaamista. Mutta vanhempien syyttäminen ja lapsen demonisointi ei auta ketään. Kiusaaja tarvitsee apua myös.

Kyllähän tässä väkisinkin syyttää itseään jonkun verran, että mikä on mennyt vikaan kun oma lapsi kiusaa. Mutta kun järjellä ajattelen, niin olemme kyllä mielestäni tehneet parhaamme vanhempina ja kasvattajina ja teemme edelleen. Nyt tietysti eritämme selvittää, mistä kiusaaminen johtuu ja tehdä tyttärelle mahdollisimman selväksi, että kiusaaminen ei ole koskaan ok, vaikka kaverit kuinka painostaisi. Sellaiset eivät ole oikeita kavereita. 

Ap

Teille ei tule mieleen selvittää mitä on tapahtunut, mistä asiat johtuu ja mitä oma lapsi niistä ajattelee. Ja miten hän näkee tilanteen mahdolliset seuraukset ja tilanteen ratkaisemisen

Tätähän me juuri yritämme. Mutta tytär ei suostu ainakaan vielä puhumaan meille, vaan haistattelee. En suostu myöskään siihen, että kun saa puhelimen takaisin, että puhuu sitten. Lapsen tehtävä ei ole sanella kotona sääntöjä ja kiristää. Jos ei suostu meille puhumaan, niin saa puhua ammattilaiselle. Emme me tässä nyt syytä lasta, että hän on vain kiusaaja, vaan selvittää mistä kiusaaminen johtuu.

Ap

Sinä teit jo päätöksen tapahtumien kulusta. Sinä lähdit rangaistuksiin. Et kai oleta, että se on hyvä tapa aloittaa keskustelu. Mieti miten itse vastaisit, jos saisit ensin huutia ja sitten ihmetellään miksi et keskustele. Miksi et luota, vaikka on ase ohimolla ja syylliseksi todettu

Kun asia minulle selvisi kerroin siitä lapsen isälle. Yhdessä menimme rauhallisesti kysymään, mikäs juttu, kun opettaja kertoi tälläistä. Emme huutaneet, syytelleet, vaan kysyimme. Tytär kielsi ensin, joten kerroin sitten kaiken mitä opettaja sanonut, että hän on ollut myös mukana tässä opettajan mukaan. Sitten alkoi syyttelemään muita, ettei hän yksin mitään tehnyt. Yritimme, että hän olisi itse kertonut tapahtumista oman versionsa ja keskustelleet asiasta, mutta vastaukset oli vain "ihan sama" ja " joo joo". 

Tottakai halusin ensin kuulla tyttäreni version tapahtuneesta, mutta eipä oikein olla tähänkään mennessä saatu mitään irti. Ja olemme yhdessä ja erikseen miehen kanssa puhua tyttären kanssa, mutta haistattelee vaan. Ensi sijaisesti haluaisin selvittää, että miksi ja tuntuuhan se pahalta, että tytär ei puhu meille. Siksi olen ajatellut varata tyttärelle ajan nuorisopsykologille, että jos puhuisi edes jollekkin muulle jos ei meille.

Ap

Nuorisopsykologi on oikea osoite ,etenkin jos kerran teinin käytös on ollu itsekästä ja ilkeää jo koko teini-iän. Mitä luultavammin ajautunut huonoon seuraan jolta käytösmalli on opittu, eikä poiskaan haluta lähteä. 

Melko varmasti kuvio on mennyt näin: teini on kiusannut kavereidensa kanssa toista yllytettynä, hauskuus liittyy ylemmyydentunteeseen ja muilta saatuun validaatioon, teini jää kiinni kiusaamisesta, teini pelkää sosiaalisen yhteisön menettämistä jos lopettaa kiusaamisen, reagoi sitten kuin luolamies. Tuon ikäiselle sosiaaliset piirit ovat sairaalloisen tärkeitä. Tärkeää olisi, että tyttö ymmärtäisi miltä kiusatusta on tuntunut ja että kaikkiin kavereiden yllytyksiin ei lähdetä mukaan. Huono itsetunto varmasti aiheuttaa sen, että kavereiden vuoksi tehdään vaikka mitä typerää. 

Ap. Täällä sinulle täydet pisteet, omaa tyttöäni on kiusattu ja kun asiaa on yritetty käsitellä niin vastassa on ollut noita lellip***evanhempia, jotka selittelee samoja mitä useat tässä ketjussa. Tyttö on jo lukiossa ja paras oli kun yhden kiusaajatytön äiti tuli pyytämään tytöltä että olisi tyttönsä kamu lukiota aloittaessa kun sen ”rakas ihqu besujoukko” hajoaa ja ettei tarttis olla yksin. No joo, meni asian vierestä mutta ap, olet toiminut oikein. Tyttösi ikä on niitä viimeisiä ikiä jolloin voi vielä vaikuttaa kehittyvään mieleen. Erityisesti tuo salakuvaus oksetti minua. Teinit (ja ilmeisesti suurin osa vanhemmista) ei tajua kuinka traumaattista se on. Ajatteke miltä sinulta tuntuisi jis sinusta otettaisiin salaa kuva työpaikan ruokalassa suu täynnä ruokaa keinovalon paljastaessa kaikki ryppysi ja juurikasvusi ja seuraavaksi näkisit tämän kuvan työpaikan infotauluilla viikon snapshottina. Mieti sitä.

Ap, jos tyttö ei ala puhumaan niin vie nuorisopsykologille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanoo tytölle että tältä tuntuu kun suljetaan kaiken kivan ulkopuolelle, onko kivaa?

Tämä auttaa varmasti! Nyt tyttö ottaa epäsuositun kaverin ystäväkseen.

Ja jatkossa luottaa vanhempiinsa entistä enemmän

Onko teillä ja muilla puolustajilla kiusaajataustaa, kun on niin vahvana tässä ketjussa miten kiusaaja tässä on se todellinen uhri ja mitään rangaistusta ei ole oikein hänelle antaa? Ei saisi edes kiusaamisvälinettä takavarikoida... Kas kun ette joukolla pohdi mitähän se kiusattu on tehnyt että sai tällaisen reaktion aikaiseksi.

Nythän ei tiedetä tapauksesta vielä mitään. Ei ole olemassa mitään kiusaajia tai kiusattuja. Muutenkaan sellainen jako on harvoin yksiselitteinen. Saati mustavalkoinen

Ei pidä tuomita ja rangaista ennenkuin asia on selvitetty. Selvittylyn jälkeenkin on rakentavampaa miettiä ratkaisuja kaikkien kannalta kuin rangaista ketään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli yrititte keskustella ja kun se ei sillä sekunnilla onnistunut, niin koitte, että rangaistaan sitten ja oikein olan takaa ? Tyyliin ensin turpaan ja kysellään vasta sitten, kun toinen on liiskattu ? Oikeastiko ajattelit, että tällainen toiminta edesauttaa sitä, että saatte keskusteltua asiasta ? Kyllä, sinulla on se peiliin katsomisen paikka.

Kaikki rangaistuksia vastustavat miettivät vaan, mikä olisi parasta ap:n lapsen kannalta kasvatuksellisesti. Se on toki tärkeää, mutta mielestäni ensisijaista on saada kiusaaminen loppumaan. Kiusaamisella on ihan hirveät seuraukset jotka voi vaikuttaa kiusatun koko loppuelämään. Siksi minusta ap:n sanktiot on tässä tapauksessa perusteltuja. Jos kyseessä olisi esimerkiksi alkoholin käyttö tai myöhään kotiin tuleminen niin pitäisin takavarikoita aivan typerinä mutta en tässä tapauksessa.

Kiusaamisesta ei vielä tiedetä mitään. Eikä siihen voida vaikuttaa millään muulla kuin keskustelulla. Mikään rangaistus ei kenenkään kiusaamista vähennä. Päinvastoin

Avauksen mukaan tyttö oli sanonut kiusaamisesta selitykseksi "nokun muutkin", eli on käytännössä myöntänyt asian. Jos ei olisi kiusannut niin miksi ihmeessä olisi sanonut noin?

Ja ei kai kukaan ehdota, että tytön kanssa ei keskusteltaisi? Teinin kanssa vaan keskustelu ei riitä osoittamaan, että asia on vakava. Minä en kannata rangaistuksia ensisijaisena kasvatuskeinona enkä ole omillani niitä joutunut käyttämään, mutta joskus jos tietty käyttäytyminen on vaan saatava loppumaan mahdollisimman pian niin vakava sanktio on tehokas keino.

Olen siis keskustellut tästä opettajan ja kiusatun äidin kanssa, niin on kyllä aika varmaa, että tyttäreni on ollut yksi kiusaajista.

Ap

No hienoa. Yhtä osapuolta ei tarvitse kuulla lainkaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hirveän moni ajattelee edelleen et vanhemmat on syypäitä joka ikiseen pieruun mitä lapselta pääsee. Kaikki vanhempien vikaa. Ikään kuin sillä lapsella ei olis omaa tahtoa ja omia aivoja. 15v aivot tutkitusti taantuu ja ryhmäpaine on kova. Tulee tehtyä helpommin tyhmyyksiä eikä ymmärrä aina seurauksia. Empatiaa tulee opettaa jatkuvasti. Se ei ole kaikissa aina automaattisesti. Mikään ei oikeuta kiusaamista. Mutta vanhempien syyttäminen ja lapsen demonisointi ei auta ketään. Kiusaaja tarvitsee apua myös.

Kyllähän tässä väkisinkin syyttää itseään jonkun verran, että mikä on mennyt vikaan kun oma lapsi kiusaa. Mutta kun järjellä ajattelen, niin olemme kyllä mielestäni tehneet parhaamme vanhempina ja kasvattajina ja teemme edelleen. Nyt tietysti eritämme selvittää, mistä kiusaaminen johtuu ja tehdä tyttärelle mahdollisimman selväksi, että kiusaaminen ei ole koskaan ok, vaikka kaverit kuinka painostaisi. Sellaiset eivät ole oikeita kavereita. 

Ap

Teille ei tule mieleen selvittää mitä on tapahtunut, mistä asiat johtuu ja mitä oma lapsi niistä ajattelee. Ja miten hän näkee tilanteen mahdolliset seuraukset ja tilanteen ratkaisemisen

Tätähän me juuri yritämme. Mutta tytär ei suostu ainakaan vielä puhumaan meille, vaan haistattelee. En suostu myöskään siihen, että kun saa puhelimen takaisin, että puhuu sitten. Lapsen tehtävä ei ole sanella kotona sääntöjä ja kiristää. Jos ei suostu meille puhumaan, niin saa puhua ammattilaiselle. Emme me tässä nyt syytä lasta, että hän on vain kiusaaja, vaan selvittää mistä kiusaaminen johtuu.

Ap

Sinä teit jo päätöksen tapahtumien kulusta. Sinä lähdit rangaistuksiin. Et kai oleta, että se on hyvä tapa aloittaa keskustelu. Mieti miten itse vastaisit, jos saisit ensin huutia ja sitten ihmetellään miksi et keskustele. Miksi et luota, vaikka on ase ohimolla ja syylliseksi todettu

Kun asia minulle selvisi kerroin siitä lapsen isälle. Yhdessä menimme rauhallisesti kysymään, mikäs juttu, kun opettaja kertoi tälläistä. Emme huutaneet, syytelleet, vaan kysyimme. Tytär kielsi ensin, joten kerroin sitten kaiken mitä opettaja sanonut, että hän on ollut myös mukana tässä opettajan mukaan. Sitten alkoi syyttelemään muita, ettei hän yksin mitään tehnyt. Yritimme, että hän olisi itse kertonut tapahtumista oman versionsa ja keskustelleet asiasta, mutta vastaukset oli vain "ihan sama" ja " joo joo". 

Tottakai halusin ensin kuulla tyttäreni version tapahtuneesta, mutta eipä oikein olla tähänkään mennessä saatu mitään irti. Ja olemme yhdessä ja erikseen miehen kanssa puhua tyttären kanssa, mutta haistattelee vaan. Ensi sijaisesti haluaisin selvittää, että miksi ja tuntuuhan se pahalta, että tytär ei puhu meille. Siksi olen ajatellut varata tyttärelle ajan nuorisopsykologille, että jos puhuisi edes jollekkin muulle jos ei meille.

Ap

Nuorisopsykologi on oikea osoite ,etenkin jos kerran teinin käytös on ollu itsekästä ja ilkeää jo koko teini-iän. Mitä luultavammin ajautunut huonoon seuraan jolta käytösmalli on opittu, eikä poiskaan haluta lähteä. 

Melko varmasti kuvio on mennyt näin: teini on kiusannut kavereidensa kanssa toista yllytettynä, hauskuus liittyy ylemmyydentunteeseen ja muilta saatuun validaatioon, teini jää kiinni kiusaamisesta, teini pelkää sosiaalisen yhteisön menettämistä jos lopettaa kiusaamisen, reagoi sitten kuin luolamies. Tuon ikäiselle sosiaaliset piirit ovat sairaalloisen tärkeitä. Tärkeää olisi, että tyttö ymmärtäisi miltä kiusatusta on tuntunut ja että kaikkiin kavereiden yllytyksiin ei lähdetä mukaan. Huono itsetunto varmasti aiheuttaa sen, että kavereiden vuoksi tehdään vaikka mitä typerää. 

Miksi sinä teet tälkaisia spekulaatioita? Vieläpä lasta haukkuen

Tässä keskustelussa pitäisi olla ikäraja vähintään 20, niin ihmeellisen keskenkasvuisia kommentteja tänne tulee. "Mutku on siinä kiusatussakin varmaan joku vika" ja niin epäreilua, että sadistinen natsimutsi ei katso kiusaamista ym. p.erseilyä sormien läpi. Tervetuloa aikuisten maailmaan, täälläkin rikosvälineet tupataan takavarikoimaan, päälle monesti muidenkin etuuksien menettämistä. Tajuatte kyllä viimeistään vanhempana, ettei ollut nöyryytystä tai alistamista vaan välittämistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin joskus kuulla sen version että tiukoilla säännöillä ja rangaistuksilla on kasvatettu empaattinen muut huomioon otta fiksusti käyttäytyvä nuori.

Mutta eihän mikään viittaa siihen, että ap:n lasta olisi kasvatettu tähän mennessä ankarasti ja rangaistuksilla. Esim minä olen hyvin lempeä kasvattaja enkä usko rangaistuksiin, mutta jos saisin tietää, että lapseni kiusaisi jotakuta puhelimen kautta, niin voisin hyvinkin ottaa puhelimen vähäksi aikaa pois, koska hän ei selvästi osaisi käyttää sitä vastuullisesti.

Autaako se? Jos joku kertoo että se on kiusaamisen lopettanut ihan mielelläni tuota kokeilen. Ainakn tähän saakka on selvitty keskustelemalla miten puhelinta käytetään, puuttumalla tilanteisiin joissa puhelinta on selvästi käytetty kiusaamiseen. Sillä ei ole ollut väliä kuka on kiusaaja kuka kiusattu tapahtuneista jutuista on silti keskusteltu ja päästy yhteisymmärrykseen siitä mikä on hyväksyttävää käytöstä, mitä voi sietää ja mihin asioihin puututaan. Esim. laset tietää että on huonoa käytöstä poistaa joku keskusteluista vain siksi että hänen mielipiteensä on eri kuin minun jne.

Äiti 54 vee täällä. En tajua näitä jotka sanovat että että rangaistus on liian kova kun viedään puhelin läppäri (ja telkkari kun karkasi vielä arestista huolimatta). NIIN MAKAA KUIN PETAA!! SITÄ SAA MITÄ TILAA!

Oletteko Te puolustelijat niitä joiden mielestä ekasta rikoksesta ei tarvi saada rangasitusta. Tätähän Te opetatte nyt.

Ei tytön kattä ole katkaistu rangaistukseksi vaan otettu ylellisyystavaroita pois hetkeksi. Toisen kiusaaminen voi jättää ikuiset arvet mutta jos nyt on puhelin pois vaikka kuukauden ei se ketää vahingoita. Siitähän oppii olemaaan kuvaamatta kiusattua.

HYVÄ VANHEMMAT. Tytöllä on vaan vähän pahempi murkkuikä. Kyllä se ohi menee.