Tiesitkö ettei Raamatussa pappi vihkinyt aviopuolisoja naimisiin ollenkaan!!
ei VTssa eikä UTssa, häät olivat sukujuhlia ja ehkä joku siunaus siellä lausuttiin ja häät kestivät 7 päivää, mutta papin tehtävä ei ollut koskaan vihkiä ihmisiä avioliittoon kuten kirkossa keskiajalta lähtien!
Kommentit (25)
Ja sai ottaa usempia vaimoja ja rakastajia. Patriarkat ovat pallit kipeinä panneet menemään.
Hohhoijaa. Parisuhdeseremonioita on ollut aina ja nykyäänkään avioliitto ei ole ev. lut. Kirkossa sakramentti vaan maallinen, taloutta ja perimisoikeutta tuottava juridinen instituutio.
Avioliitto on kuin osakeyhtiö, jonka puolisot omistavat 50/50.
Tottakai pappi vihki avioparit. Meinaatko että aviopari vihki itsensä ja muut vain taputtivat? Kyllä ne kunnon seremonioita ja juhlia ovat olleet aina.
Ei tietenkään. Isä möi tyttärensä kenelle halusi tai orjaksi, jos sillä sai paremmat rahat.
Naimisiinmeno on ollut Raamatussa julkinen tapahtuma, johon osallistui sukulaisten ja ystävien lisäksi myös hengelliset johtajat.
Kristilistä pappia ei silloin vielä ollut olemassakaan, koska kristinusko eli usko Kristukseen alkoi vasta Kristuksen maailmaan tulemisesta. Meillä hengellinen johtaja ei ole kirjanoppinut tai rabbi, vaan pastori. Idea on silti sama: naimisiin mennään julkisesti ja seremoniaan liittyy hengellinen johtaja.
Avioliitto on juridinen asia, eikä se ole edes voimassa, jos sitä ei solmita nyky-yhteiskunnan lain mukaan. Ennen vanhaan se tehtiin sen ajan lakien mukaan, jotka olivat sen ajan juridiikkaa.
Kukaan ei ole Raamatussa avioitunut siten, että vaan panna poksauttaa jonkun kanssa tai vain päättää, että nyt me ollaan naimisissa.
ei vihkinyt pappi, ei Jeesus eikä Paavalikaan vihkinyt ihmisiä avioliittoon. Se ei vaan ole papin tehtävä.
mitään papin siunausta ei ollut. Se tuli katolisessa kirkossa sitten myöhemmin ja "pakolliseksi" eli sakramentaaliseksi toimitukseksi vasta 1500-luvulla. Eli kirkkohäät =katolista hapatusta #
Raamatussa (Vanhassa tai Uudessa testamentissa) ei ole nykyisenkaltaista kirkollista avioliittoon vihkimistä, jossa pappi tai muu uskonnollinen auktoriteetti suorittaisi virallisen toimituksen. Avioliitto ymmärrettiin Raamatun aikoina ensisijaisesti perheiden ja sukujen väliseksi sopimukseksi ja yhteiskunnalliseksi järjestelyksi.
Tässä on tiivistettynä, miten avioliitto solmittiin Raamatun aikana:
Jumala asettajana: Raamatullisen tulkinnan mukaan Jumala itse asetti avioliiton luomalla miehen ja naisen toisilleen (Sley). Esimerkiksi Aatamin ja Eevan kohdalla ei ollut ulkopuolista vihkijää, vaan heistä tuli pari Jumalan tahdosta.
Vanha testamentti: Avioliitto solmittiin yleensä sopimuksella, johon kuului kihlaus ja usein myötäjäisten tai kapiolahjan maksaminen. Itse liitto astui voimaan, kun sulhanen nouti morsiamen tämän kotoa juhlallisessa kulueessa ja vei hänet omaan kotiinsa (tai isänsä kotiin), mitä seurasi hääjuhla.
Uusi testamentti: Avioliittoa kunnioitettiin suuresti (esim. Hebr. 13:4), ja Jeesus osallistui hääjuhliin (Kaanan häät), mutta tekstien perusteella hän ei toiminut "vihkijänä" vaan vieraana (Suomen Tunnustuksellinen Luterilainen Kirkko).
Vihkimisen kehittyminen: Nykyinen tapa, jossa pappi vihkii parin, alkoi vakiintua vasta vuosisatoja Raamatun aikojen jälkeen. Keskiajalla kirkko otti avioliitot vahvemmin hallintaansa, ja vasta tuolloin vihkimisestä tuli sakramentti tai kirkollinen toimitus (Tieteen termipankki).
Tiivistettynä: Raamatussa avioliitto oli perhetapahtuma, jonka laillisuus perustui suvun hyväksyntään ja julkiseen yhdessä asumisen aloittamiseen (usein juhlien saattelemana), ei papin suorittamaan seremoniaan. #While priests offered blessings as early as the 4th century, for the first thousand years of the Church, marriage was primarily considered a private, legal contract between families, not a liturgical event.Key Historical MilestonesEarly Christianity (1st–4th Century): Marriage was a civil, secular affair following Roman customs. Christians married in homes without a priest present, with the father handing the bride to the groom.4th Century: Priests and bishops began to offer blessings for marriages in some areas, though this was not required for the marriage to be valid.8th–9th Century: Sometime after 800 AD, church wedding ceremonies began to be more common, though the ceremony was often held outside the church door, rather than inside.12th Century (1100s): Marriage began to be recognized by the Western Church as one of the seven sacraments.16th Century (1563): The Council of Trent (Decree Tametsi) made it mandatory for a marriage to be witnessed by a priest and two witnesses to be considered valid.
Aika moni hihhulien tapa on jälkikäteen keksitty.
Vierailija kirjoitti:
eli voiko uskovainen pari sitten vihkiä itse itsensä naimisiin ja mennä maistraattiin ja se on siinä?
Voi. Kirkko ei suhdetta rekisteröi, mutta mitäpä siitä. Isoherra kyllä on läsnä kaikkialla.
Avioliitto tarkoittaa sitä, että pari julkisesti lupautuu toisilleen ja muutkin sen tietävät sen jälkeen. Jos ei näin tehdä, kysymys on pelkästä yhteisestä sopimuksesta elää ja asua yhdessä, eikä avioliitosta. Sitä kutsutaan ihan tunnetusti avoliitoksi, jos et ole ennen moista sanaa kuullut.
Raamatussa puhutaan useissa eri kohdissa, joita täälläkin on aiemmin lainattu, sulhasesta ja morsiamesta ja hääjuhlasta. Se tarkoittaa sitä, että nainen ja mies vihitään avioliittoon julkisesti ja laillisesti. Kristityn miehen ja naisen täytyy olla laillisesti naimisissa voidakseen asua yhdessä. Myös maistraatissa suoritettu vihkiminen kelpaa.
Vierailija kirjoitti:
Avioliitto tarkoittaa sitä, että pari julkisesti lupautuu toisilleen ja muutkin sen tietävät sen jälkeen. Jos ei näin tehdä, kysymys on pelkästä yhteisestä sopimuksesta elää ja asua yhdessä, eikä avioliitosta. Sitä kutsutaan ihan tunnetusti avoliitoksi, jos et ole ennen moista sanaa kuullut.
Siihen lupautumiseen ja tiedon kertomiseen ei kirkkoa ja pappia tarvita.
"Siihen lupautumiseen ja tiedon kertomiseen ei kirkkoa ja pappia tarvita."
Voi mennä naimisiin laillisesti maistraatissa. Se ei maksa mitään.
Omalla tavallaan mielenkiintoista ettei Luther puuttunut tähän epäkohtaan katolisessa kirkossa vaan se periytyi luterilaiseen oppiin.
Vierailija kirjoitti:
Avioliitto tarkoittaa sitä, että pari julkisesti lupautuu toisilleen ja muutkin sen tietävät sen jälkeen. Jos ei näin tehdä, kysymys on pelkästä yhteisestä sopimuksesta elää ja asua yhdessä, eikä avioliitosta. Sitä kutsutaan ihan tunnetusti avoliitoksi, jos et ole ennen moista sanaa kuullut.
Julkiseen lupautumiseen tarvitaan avioliiton esteiden tutkinta, henkilö, jolla on lupa vihkiä ja kaksi todistajaa. Kenellekään ei tarvitse kertoa naimisiinmenosta, jos ei halua, avioliitto on silti laillinen.
Vierailija kirjoitti:
eli voiko uskovainen pari sitten vihkiä itse itsensä naimisiin ja mennä maistraattiin ja se on siinä?
Noloa kun huonosti suomea osaava trolli vastailee omaan, typerään aloitukseensa. Suomeksi sanotaan "vihkiä avioliittoon".
Se on Suomessa maallinen instituutio, ei mikään kirkollinen sakramentti. Vihkioikeus on kirkolla vain ja ainoastaan maallisen viranomaisen lainaamana.
Vierailija kirjoitti:
Ja sai ottaa usempia vaimoja ja rakastajia. Patriarkat ovat pallit kipeinä panneet menemään.
Näytäpä sellainen kohta. Abraham ja Haagar ei ole kestävä esimerkki.
Vierailija kirjoitti:
Avioliitto tarkoittaa sitä, että pari julkisesti lupautuu toisilleen ja muutkin sen tietävät sen jälkeen. Jos ei näin tehdä, kysymys on pelkästä yhteisestä sopimuksesta elää ja asua yhdessä, eikä avioliitosta. Sitä kutsutaan ihan tunnetusti avoliitoksi, jos et ole ennen moista sanaa kuullut.
Jaa avoliitossa olevat ovat jotenkin salaa ja epäjulkisesti yhdessä, niin ettei muut sitä tiedäkään, vaikka asuisivat saman katon alla?
eli voiko uskovainen pari sitten vihkiä itse itsensä naimisiin ja mennä maistraattiin ja se on siinä?