Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tytär paljastui kiusaajaksi - nyt huutaa ja raivoaa
18.03.2019 |
Selvisi viime viikolla, että 15.v tyttäreni on muutaman muun tytön kanssa kiusannut luokkalaistaan tyttöä. On jätetty pois porukasta, piiloteltu kenkiä ja vaatteita, salakuvaamista jne. Tämä selvisi, kun opettaja otti yhteyttä ja tänään sitten iltapäivällä mennään selvittelemään tilannetta.
Itse olen hyvin pettynyt lapseen ja itseeni. Itse kun olen ollut koulukiusattu, niin olen yrittänyt kasvattaa lapsistani fiksuja ja muut huomioon ottavia. Tuntuu uskomattoman pahalta, että oma lapsi on kiusaaja.
Mutta perjantaina kun asia selvisi, keskustelimme isänsä kanssa tietysti ja yritettiin selvittää asiaa. Tytär selitti niitä perus, että "nokun muutkin" ja "emmä ollu ainoo", ihankun se olisi joku syy tai oikeutus. Tyttäreltä lähti sitten puhelin ja läppäri takavarikkoon. Isänsä vei vielä tv:nkin pois tyttären huoneesta. Ja siitähän sitten reimu repes, alkoi haukkuminen, sossuilla uhkailu, kiristäminen jne jos ei saa puhelinta takaisin. Isänsä otti tänään puhelimen ja läppärin mukaan töihinsä ja jättää sinne, koska tytär on yrittänyt penkoa kaikki kaapit ja etsiä. Nyt sitten haukkuu ja mököttää ja näyttää mieltään. Ei mm suostu syömään ja kävikin sitten lauantaina mäkkärissä (kotiarestista huolimatta). Otettiin sitten myös pankkikortti takavarikkoon. Huutaa, että kidutamme häntä ja viemme hänen oikeutensa, että hän tekee lastensuojeluilmoituksen.
Viimepäivät ovat olleet aika h*lvettiä ja tuntuu, etten tunne enää lastani. Rakastan häntä tietysti, mutta tuntuu niin pahalta katsoa, miten ilkeä hän on. Emme kasvattaneet hänestä itsekästä, ilkeää kiusaajaa, mikä hän nyt kuitenkin on. En oikein tiedä miten olla. Pelottaa oikein miten iltapäivä menee.
Pahoittelen kirjoitusvirheitä, kirjoitan tunnekouhun vallassa, pakko avautua.
Kommentit (853)
Vierailija kirjoitti:
oma telkkari, älykännykkä, pädi ja pankkikortti noin nuorena…. onneksi minun lapsuuteni oli erilainen. AP, lapsesi on ylihemmotelty psykopaatti.
Huomaan kyllä että vanhempasi onnistuivat kasvattamaan sinusta hienon, empaattisen ja laaja-alaisesti ajattelevan yksilön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hirveän moni ajattelee edelleen et vanhemmat on syypäitä joka ikiseen pieruun mitä lapselta pääsee. Kaikki vanhempien vikaa. Ikään kuin sillä lapsella ei olis omaa tahtoa ja omia aivoja. 15v aivot tutkitusti taantuu ja ryhmäpaine on kova. Tulee tehtyä helpommin tyhmyyksiä eikä ymmärrä aina seurauksia. Empatiaa tulee opettaa jatkuvasti. Se ei ole kaikissa aina automaattisesti. Mikään ei oikeuta kiusaamista. Mutta vanhempien syyttäminen ja lapsen demonisointi ei auta ketään. Kiusaaja tarvitsee apua myös.
Kyllähän tässä väkisinkin syyttää itseään jonkun verran, että mikä on mennyt vikaan kun oma lapsi kiusaa. Mutta kun järjellä ajattelen, niin olemme kyllä mielestäni tehneet parhaamme vanhempina ja kasvattajina ja teemme edelleen. Nyt tietysti eritämme selvittää, mistä kiusaaminen johtuu ja tehdä tyttärelle mahdollisimman selväksi, että kiusaaminen ei ole koskaan ok, vaikka kaverit kuinka painostaisi. Sellaiset eivät ole oikeita kavereita.
Ap
Teille ei tule mieleen selvittää mitä on tapahtunut, mistä asiat johtuu ja mitä oma lapsi niistä ajattelee. Ja miten hän näkee tilanteen mahdolliset seuraukset ja tilanteen ratkaisemisen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lastensuojeluilmoituksella uhkailuun sanoin omalle raivokiukkuteinille, että siitä vaan.
Sijoituksessa toisella paikkakunnalla saattaa tosin jäädä kavereiden näkeminen vähemmälle ja prosessi ei lakkaa sillä ettei se ole enää hauska.
Mulla on sellainen sääntö, ettei paria käyttäytymismuotoa siedetä lainkaan ja niissä on sitten ihan erilaiset seuraukset kuin muuten. Nämä ovat itsemurhalla uhkailu ja tuo lasulässytys.
Itsariuhkailua ei onneksi ole ollutkaan, mutta siitä sanoin lapsen kaverin harrastaamaa koko perheensä kiristystä seuranneena jo etukäteen, että jos samanlaisia ongelmia tulee meillä niin hankin hänelle kaiken mahdollisen avun. Ymmärsi yskän.
--
Ei kannata omien traumojen takia alkaa demonisoimaan lastaan. Joukossa tyhmyys tiivistyy.
Kun pahin höyry on raivottu kannattaa teini houkutella neuvotteluun siten että pitää sitä omana ideanaan.
Tässä vasta empaattinen äiti
Empaattinen ei ole sama asia kuin ukkosenjohdattimeksi ja kynnysmatoksi heittäytyminen. Vanhemman velvollisuudet kasvattajana ja aikuisuuden mallina eivät lopu murrosikään. Se tarkoittaa myös sitä, että rajojaan hakevalle murkulle pitää osata olla myös "kova".
Omani ovat molemmat jo täysi-ikäisiä ja selvisimme mun metodeilla ilman pahempia traumoja koko perhe. Vaikka sitten ilman "empatiaa" :D
Jos uhkailet itsemurhalla, niin...
Valtavan hienoa kommunikointia. Muuta ei voi todeta
Selitähän nyt vähän kun en ymmärrä.
Viestini oli, että jos uhkailet itsemurhalla otan sen aina 100% vakavasti ja järjestän sinulle kaiken mahdollisen avun mitä löydän. Mikä tässä on sinun järkeilysi mukaan väärin? Tein lapselle selväksi ettei kyseessä ole leikki vaan haudan vakava asia, jonka minä otan vakavasti enkä luistele siitä ohi "et ole tosissasi" taktiikalla.
Osa motiiviani toki on etten hyväksy tällä asialla pelleilyä pelleilyn vuoksi ja se kaiketi on sitten väärin? Pitäisi vaan kaverin vanhempien tyyliin kuunnella likimain päivittäin rärä "Mä tapan itteni!" huutoa ja olla kuin ei olisikaan......
Teet selväksi. Pelleily. Jos, niin...
Uhkailua
Varmasti sait mitä hait, lapsi ei puhunut mitään. Täysin ymmärrettävä asia
Ahhahhahhahhaaaaa!!! Voi, voi, voi... Nämä termit ovat omien motiivieni selvittämistä. En todellakaan olisi ikinä puhunut lapselleni kuten puhun netissä anonyymisti vänkäävälle. Mutta varmasti tiedät meidän perheen asiat ja olisit osannut kasvattaa lapseni minua paremmin. Mene ottamaan vaikka kuppi kahvia.
Mutta siis joo... kyllä teinin kanssa on laitettava välillä myös kova kovaa vastaan. Lapsen turvattomuus juontaa juurensa myös heikoista ja alistuvista vanhemmista. Keneltä haet apua vaikeuksiin joiden kanssa et tunne pärjääväsi jos oma isäsi ja äitisi ovat heikompia kuin sinä itse?
Täällä taitaa olla aika lailla ihmisiä, joilla ei ole lapsia tai ainakaan murrosikäisiä...
Ihan hyvin kasvatettu lapsi voi porukan mukana tempautua kiusaamaan. Kaikki ei ole aina vanhempien syytä, ainakaan kokonaan.
Minustakaan rangaistuksista ei ole hyötyä pienille lapsille, mutta joissain tapauksissa , kuten tässä, ne voivat olls ihan paikallaan. Teini on saatava ymmärtämään että kyseessä on todella vakava asia, ja suunnilleen ainoa tapa siihen on puhelin. Kaikki nuhteet ja nalkutus on helppo ottaa vastaan ja unohtaa.
Ap, toimit oikein. Raivoaminen on ihan normaalia, älä siitä hätkähdä. Harkitsisin vielä tuota livenä anteeksipyytämistä, että onko se kiusatulle liian kiusallista.
Pankkikortti oli otettu pois sen takia, että oli käynyt Mäkkärissä syömässä, vaikka kotona olisi ollut ruokaa. Lukekaa ajatuksen kanssa. Ohis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hirveän moni ajattelee edelleen et vanhemmat on syypäitä joka ikiseen pieruun mitä lapselta pääsee. Kaikki vanhempien vikaa. Ikään kuin sillä lapsella ei olis omaa tahtoa ja omia aivoja. 15v aivot tutkitusti taantuu ja ryhmäpaine on kova. Tulee tehtyä helpommin tyhmyyksiä eikä ymmärrä aina seurauksia. Empatiaa tulee opettaa jatkuvasti. Se ei ole kaikissa aina automaattisesti. Mikään ei oikeuta kiusaamista. Mutta vanhempien syyttäminen ja lapsen demonisointi ei auta ketään. Kiusaaja tarvitsee apua myös.
Kyllähän tässä väkisinkin syyttää itseään jonkun verran, että mikä on mennyt vikaan kun oma lapsi kiusaa. Mutta kun järjellä ajattelen, niin olemme kyllä mielestäni tehneet parhaamme vanhempina ja kasvattajina ja teemme edelleen. Nyt tietysti eritämme selvittää, mistä kiusaaminen johtuu ja tehdä tyttärelle mahdollisimman selväksi, että kiusaaminen ei ole koskaan ok, vaikka kaverit kuinka painostaisi. Sellaiset eivät ole oikeita kavereita.
Ap
Teille ei tule mieleen selvittää mitä on tapahtunut, mistä asiat johtuu ja mitä oma lapsi niistä ajattelee. Ja miten hän näkee tilanteen mahdolliset seuraukset ja tilanteen ratkaisemisen
Ei tietenkään, kun kerran lapsi on syyllinen. Kun niin joku kertoi. On olemassa hyvä kiusattu ja paha kiysaaja. Ja nyt paha saa rangaistuksen. Toinen asia mikä mietityttää, on MINÄ. Kun olen niin hyvin kasvattanut ja silti kävi näin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lastensuojeluilmoituksella uhkailuun sanoin omalle raivokiukkuteinille, että siitä vaan.
Sijoituksessa toisella paikkakunnalla saattaa tosin jäädä kavereiden näkeminen vähemmälle ja prosessi ei lakkaa sillä ettei se ole enää hauska.
Mulla on sellainen sääntö, ettei paria käyttäytymismuotoa siedetä lainkaan ja niissä on sitten ihan erilaiset seuraukset kuin muuten. Nämä ovat itsemurhalla uhkailu ja tuo lasulässytys.
Itsariuhkailua ei onneksi ole ollutkaan, mutta siitä sanoin lapsen kaverin harrastaamaa koko perheensä kiristystä seuranneena jo etukäteen, että jos samanlaisia ongelmia tulee meillä niin hankin hänelle kaiken mahdollisen avun. Ymmärsi yskän.
--
Ei kannata omien traumojen takia alkaa demonisoimaan lastaan. Joukossa tyhmyys tiivistyy.
Kun pahin höyry on raivottu kannattaa teini houkutella neuvotteluun siten että pitää sitä omana ideanaan.
Tässä vasta empaattinen äiti
Empaattinen ei ole sama asia kuin ukkosenjohdattimeksi ja kynnysmatoksi heittäytyminen. Vanhemman velvollisuudet kasvattajana ja aikuisuuden mallina eivät lopu murrosikään. Se tarkoittaa myös sitä, että rajojaan hakevalle murkulle pitää osata olla myös "kova".
Omani ovat molemmat jo täysi-ikäisiä ja selvisimme mun metodeilla ilman pahempia traumoja koko perhe. Vaikka sitten ilman "empatiaa" :D
Jos uhkailet itsemurhalla, niin...
Valtavan hienoa kommunikointia. Muuta ei voi todeta
Selitähän nyt vähän kun en ymmärrä.
Viestini oli, että jos uhkailet itsemurhalla otan sen aina 100% vakavasti ja järjestän sinulle kaiken mahdollisen avun mitä löydän. Mikä tässä on sinun järkeilysi mukaan väärin? Tein lapselle selväksi ettei kyseessä ole leikki vaan haudan vakava asia, jonka minä otan vakavasti enkä luistele siitä ohi "et ole tosissasi" taktiikalla.
Osa motiiviani toki on etten hyväksy tällä asialla pelleilyä pelleilyn vuoksi ja se kaiketi on sitten väärin? Pitäisi vaan kaverin vanhempien tyyliin kuunnella likimain päivittäin rärä "Mä tapan itteni!" huutoa ja olla kuin ei olisikaan......
Teet selväksi. Pelleily. Jos, niin...
Uhkailua
Varmasti sait mitä hait, lapsi ei puhunut mitään. Täysin ymmärrettävä asia
Ahhahhahhahhaaaaa!!! Voi, voi, voi... Nämä termit ovat omien motiivieni selvittämistä. En todellakaan olisi ikinä puhunut lapselleni kuten puhun netissä anonyymisti vänkäävälle. Mutta varmasti tiedät meidän perheen asiat ja olisit osannut kasvattaa lapseni minua paremmin. Mene ottamaan vaikka kuppi kahvia.
Mutta siis joo... kyllä teinin kanssa on laitettava välillä myös kova kovaa vastaan. Lapsen turvattomuus juontaa juurensa myös heikoista ja alistuvista vanhemmista. Keneltä haet apua vaikeuksiin joiden kanssa et tunne pärjääväsi jos oma isäsi ja äitisi ovat heikompia kuin sinä itse?
Keneltä haet apua, kun on tehty selväksi, ettei vanhemmille saa puhua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivottavasti vastaavalla tavalla suhtaudutaan myös silloin kun kiusaaja on poika. Koska on tutkittu sitä, että tyttöjen tekemä kiusaaminen, häiriköinti jne. koetaan aikuisten taholta vakavampana kuin poikien. Tytöiltä odotetaan enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun näitä kommentteja lukee, niin ei ihme miksi niin monet teinit on ilkeitä ja suorastaan ihan hirveitä ihmisen alkuja. Ei saisi rangaista voi luoja, päätäkö pitäis silitellä että voivoi kun kiusasit. Jos nyt viikon on vaikka netti poissa niin voi kamalaa oppiipahan toivottavasti jotain
Lasten luokkakavereista olen huomannut sen että ilkeimpiä on ne joita on "kasvatettu" ragaistuksilla, takavarikoinneilla, aresteilla jne. Ne joita taas on kasvatettu keskusteluin, ohjaamalla jne eivät ole läheskään niin riiviöitä. Ylilyöntejä teini-iässä toki sattuu välillä vaikka kuinka hyvin olisi kasvatettu niistä kuitenkin selvitään eteenpäin sillä että arvostetaan puolin ja toisin. Jos vanhempi ei arvosta lasta vaan on pettynyt tähän heti ekasta vastainkäymisestä kuinka nuori voisi oppia arvostamaan muita.
Meillä on kotona selvät säännöt, joita noudatetaan. Emme me laita joka ikisestä mokasta tai ylilyönnistä kotiarestia tai takavarikoi puhelinta. Emme halua opettaa lapsille sitä, että virheitä pitää pelätä rangaistuksen pelossa. Olemme pyrkineet aina puhumaan ja selvittämään asiat ilman huutamista ja räyhäämistä. Mutta tämä on sen verran vakava asia ja puhelin on myös ollut yksi kiusaamisen väline, joten mielestäni se on aivan ok ottaa pois. Koska puhelimesta tuli niin hirveä haloo, niin koimme parhaaksi myös ottaa läppäri pois. Kotiaresti myös siksi, että on ehkä parempi nyt tässä tilanteessa, että tytöt ovat vähän aikaa erillään toisistaan. Ja pankkikortti pois siksi, kun tytär ei suostunut kotona syömään ja näytti mieltää ja lähti kuitenkin sitten salaa mäkkäriin.
En koe, että nämä olisivat liian kovia rangaistuksia. Tässä tilanteessa mielestäni aivan kohtuullisia, tekee tyttärellekkin ihan hyvää välillä tehdä muutakin kuin snäpätä ja puhua kavereilleen.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hirveän moni ajattelee edelleen et vanhemmat on syypäitä joka ikiseen pieruun mitä lapselta pääsee. Kaikki vanhempien vikaa. Ikään kuin sillä lapsella ei olis omaa tahtoa ja omia aivoja. 15v aivot tutkitusti taantuu ja ryhmäpaine on kova. Tulee tehtyä helpommin tyhmyyksiä eikä ymmärrä aina seurauksia. Empatiaa tulee opettaa jatkuvasti. Se ei ole kaikissa aina automaattisesti. Mikään ei oikeuta kiusaamista. Mutta vanhempien syyttäminen ja lapsen demonisointi ei auta ketään. Kiusaaja tarvitsee apua myös.
Minusta, kiusatusta, tuli kiusaaja kasiluokalla. Tajusin kuinka raakaa elämä on ja pärjätäkseen täytyy hännystellä joukon vahvinta. Vaihdoin luokkaa ja päädyin siellä uuteen porukkaan, jossa olin se tyypillinen taustanauraja. Väänsin kerrankin tekonaurua kun joukon johtaja, lihaksikas urheilijatyttö, hakkasi erään seiskaluokkalaisen aran tytön. Kaikki tämä vaan siksi, etten jäisi enää yksin. Lopetin kiusaamisen lukiossa kun porukka hajaantui. Mutta sitten kun menin amk:hon ja työelämään niin helvetti repesi uudelleen. En suostunut enää olemaan narsistien hovinarrina joten sain kärsiä siitä jopa enemmän mitä peruskoulussa. Mielenterveys meni, en kestänyt ja jättäydyin ns. yhteisöllisen työelämän ulkopuolelle ja teen etätöitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hirveän moni ajattelee edelleen et vanhemmat on syypäitä joka ikiseen pieruun mitä lapselta pääsee. Kaikki vanhempien vikaa. Ikään kuin sillä lapsella ei olis omaa tahtoa ja omia aivoja. 15v aivot tutkitusti taantuu ja ryhmäpaine on kova. Tulee tehtyä helpommin tyhmyyksiä eikä ymmärrä aina seurauksia. Empatiaa tulee opettaa jatkuvasti. Se ei ole kaikissa aina automaattisesti. Mikään ei oikeuta kiusaamista. Mutta vanhempien syyttäminen ja lapsen demonisointi ei auta ketään. Kiusaaja tarvitsee apua myös.
Kyllähän tässä väkisinkin syyttää itseään jonkun verran, että mikä on mennyt vikaan kun oma lapsi kiusaa. Mutta kun järjellä ajattelen, niin olemme kyllä mielestäni tehneet parhaamme vanhempina ja kasvattajina ja teemme edelleen. Nyt tietysti eritämme selvittää, mistä kiusaaminen johtuu ja tehdä tyttärelle mahdollisimman selväksi, että kiusaaminen ei ole koskaan ok, vaikka kaverit kuinka painostaisi. Sellaiset eivät ole oikeita kavereita.
Ap
Teille ei tule mieleen selvittää mitä on tapahtunut, mistä asiat johtuu ja mitä oma lapsi niistä ajattelee. Ja miten hän näkee tilanteen mahdolliset seuraukset ja tilanteen ratkaisemisen
Tätähän me juuri yritämme. Mutta tytär ei suostu ainakaan vielä puhumaan meille, vaan haistattelee. En suostu myöskään siihen, että kun saa puhelimen takaisin, että puhuu sitten. Lapsen tehtävä ei ole sanella kotona sääntöjä ja kiristää. Jos ei suostu meille puhumaan, niin saa puhua ammattilaiselle. Emme me tässä nyt syytä lasta, että hän on vain kiusaaja, vaan selvittää mistä kiusaaminen johtuu.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pankkikortti oli otettu pois sen takia, että oli käynyt Mäkkärissä syömässä, vaikka kotona olisi ollut ruokaa. Lukekaa ajatuksen kanssa. Ohis.
Niin ja lisäksi oli arestissa silloin. Mielestäni ihan aiheellista että teosta oli seurauksensa, eihän hän muuten ota mitään vakavasti jos saa rikkoa sääntöjä/sopimuksia ihan kuten huvittaa = halveksua vanhempiaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun näitä kommentteja lukee, niin ei ihme miksi niin monet teinit on ilkeitä ja suorastaan ihan hirveitä ihmisen alkuja. Ei saisi rangaista voi luoja, päätäkö pitäis silitellä että voivoi kun kiusasit. Jos nyt viikon on vaikka netti poissa niin voi kamalaa oppiipahan toivottavasti jotain
Lasten luokkakavereista olen huomannut sen että ilkeimpiä on ne joita on "kasvatettu" ragaistuksilla, takavarikoinneilla, aresteilla jne. Ne joita taas on kasvatettu keskusteluin, ohjaamalla jne eivät ole läheskään niin riiviöitä. Ylilyöntejä teini-iässä toki sattuu välillä vaikka kuinka hyvin olisi kasvatettu niistä kuitenkin selvitään eteenpäin sillä että arvostetaan puolin ja toisin. Jos vanhempi ei arvosta lasta vaan on pettynyt tähän heti ekasta vastainkäymisestä kuinka nuori voisi oppia arvostamaan muita.
Meillä on kotona selvät säännöt, joita noudatetaan. Emme me laita joka ikisestä mokasta tai ylilyönnistä kotiarestia tai takavarikoi puhelinta. Emme halua opettaa lapsille sitä, että virheitä pitää pelätä rangaistuksen pelossa. Olemme pyrkineet aina puhumaan ja selvittämään asiat ilman huutamista ja räyhäämistä. Mutta tämä on sen verran vakava asia ja puhelin on myös ollut yksi kiusaamisen väline, joten mielestäni se on aivan ok ottaa pois. Koska puhelimesta tuli niin hirveä haloo, niin koimme parhaaksi myös ottaa läppäri pois. Kotiaresti myös siksi, että on ehkä parempi nyt tässä tilanteessa, että tytöt ovat vähän aikaa erillään toisistaan. Ja pankkikortti pois siksi, kun tytär ei suostunut kotona syömään ja näytti mieltää ja lähti kuitenkin sitten salaa mäkkäriin.
En koe, että nämä olisivat liian kovia rangaistuksia. Tässä tilanteessa mielestäni aivan kohtuullisia, tekee tyttärellekkin ihan hyvää välillä tehdä muutakin kuin snäpätä ja puhua kavereilleen.
Ap
Ihan vaan peiliin katsomisen paikka. Vrt vastaamasi viesti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Napakka kopautus teflonpannulla päähän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hirveän moni ajattelee edelleen et vanhemmat on syypäitä joka ikiseen pieruun mitä lapselta pääsee. Kaikki vanhempien vikaa. Ikään kuin sillä lapsella ei olis omaa tahtoa ja omia aivoja. 15v aivot tutkitusti taantuu ja ryhmäpaine on kova. Tulee tehtyä helpommin tyhmyyksiä eikä ymmärrä aina seurauksia. Empatiaa tulee opettaa jatkuvasti. Se ei ole kaikissa aina automaattisesti. Mikään ei oikeuta kiusaamista. Mutta vanhempien syyttäminen ja lapsen demonisointi ei auta ketään. Kiusaaja tarvitsee apua myös.
Kyllähän tässä väkisinkin syyttää itseään jonkun verran, että mikä on mennyt vikaan kun oma lapsi kiusaa. Mutta kun järjellä ajattelen, niin olemme kyllä mielestäni tehneet parhaamme vanhempina ja kasvattajina ja teemme edelleen. Nyt tietysti eritämme selvittää, mistä kiusaaminen johtuu ja tehdä tyttärelle mahdollisimman selväksi, että kiusaaminen ei ole koskaan ok, vaikka kaverit kuinka painostaisi. Sellaiset eivät ole oikeita kavereita.
Ap
Teille ei tule mieleen selvittää mitä on tapahtunut, mistä asiat johtuu ja mitä oma lapsi niistä ajattelee. Ja miten hän näkee tilanteen mahdolliset seuraukset ja tilanteen ratkaisemisen
Tätähän me juuri yritämme. Mutta tytär ei suostu ainakaan vielä puhumaan meille, vaan haistattelee. En suostu myöskään siihen, että kun saa puhelimen takaisin, että puhuu sitten. Lapsen tehtävä ei ole sanella kotona sääntöjä ja kiristää. Jos ei suostu meille puhumaan, niin saa puhua ammattilaiselle. Emme me tässä nyt syytä lasta, että hän on vain kiusaaja, vaan selvittää mistä kiusaaminen johtuu.
Ap
Sinä teit jo päätöksen tapahtumien kulusta. Sinä lähdit rangaistuksiin. Et kai oleta, että se on hyvä tapa aloittaa keskustelu. Mieti miten itse vastaisit, jos saisit ensin huutia ja sitten ihmetellään miksi et keskustele. Miksi et luota, vaikka on ase ohimolla ja syylliseksi todettu
Ette te nyt voi vaan ottaa teiniltä puhelinta pois?? Kai te tajuatte että sitä aletaan kiusaamaan kun se jää porukasta pois? Teineillä on netissä niiden omat yhteisöt mikä on niille tärkeää. Ei ihme että lapsenne kiusaa kun itekkin ootte kiusaajia
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hirveän moni ajattelee edelleen et vanhemmat on syypäitä joka ikiseen pieruun mitä lapselta pääsee. Kaikki vanhempien vikaa. Ikään kuin sillä lapsella ei olis omaa tahtoa ja omia aivoja. 15v aivot tutkitusti taantuu ja ryhmäpaine on kova. Tulee tehtyä helpommin tyhmyyksiä eikä ymmärrä aina seurauksia. Empatiaa tulee opettaa jatkuvasti. Se ei ole kaikissa aina automaattisesti. Mikään ei oikeuta kiusaamista. Mutta vanhempien syyttäminen ja lapsen demonisointi ei auta ketään. Kiusaaja tarvitsee apua myös.
Kyllähän tässä väkisinkin syyttää itseään jonkun verran, että mikä on mennyt vikaan kun oma lapsi kiusaa. Mutta kun järjellä ajattelen, niin olemme kyllä mielestäni tehneet parhaamme vanhempina ja kasvattajina ja teemme edelleen. Nyt tietysti eritämme selvittää, mistä kiusaaminen johtuu ja tehdä tyttärelle mahdollisimman selväksi, että kiusaaminen ei ole koskaan ok, vaikka kaverit kuinka painostaisi. Sellaiset eivät ole oikeita kavereita.
Ap
Teille ei tule mieleen selvittää mitä on tapahtunut, mistä asiat johtuu ja mitä oma lapsi niistä ajattelee. Ja miten hän näkee tilanteen mahdolliset seuraukset ja tilanteen ratkaisemisen
Tätähän me juuri yritämme. Mutta tytär ei suostu ainakaan vielä puhumaan meille, vaan haistattelee. En suostu myöskään siihen, että kun saa puhelimen takaisin, että puhuu sitten. Lapsen tehtävä ei ole sanella kotona sääntöjä ja kiristää. Jos ei suostu meille puhumaan, niin saa puhua ammattilaiselle. Emme me tässä nyt syytä lasta, että hän on vain kiusaaja, vaan selvittää mistä kiusaaminen johtuu.
Ap
Yleensä ennen rangaistuksia pitäisi tulla kuulluksi. Kuulluksi voi tulla vain, kun otetaan hyvässä hengessä puheeksi. Hyvässä hengessä ei voi ottaa asioita puheeksi, kun on jo tuomittu ja rangaistu ja saatu toinen raivon valtaan.
Se teini on kuten ihmiset yleensäkin.
Kuulostaa musta ihan kohtuulliselta. Ja siltä että nyt vasta huomaatte kuinka hemmoteltu lapsenne on.
Alue: Aihe vapaa
Lasten luokkakavereista olen huomannut sen että ilkeimpiä on ne joita on "kasvatettu" ragaistuksilla, takavarikoinneilla, aresteilla jne. Ne joita taas on kasvatettu keskusteluin, ohjaamalla jne eivät ole läheskään niin riiviöitä. Ylilyöntejä teini-iässä toki sattuu välillä vaikka kuinka hyvin olisi kasvatettu niistä kuitenkin selvitään eteenpäin sillä että arvostetaan puolin ja toisin. Jos vanhempi ei arvosta lasta vaan on pettynyt tähän heti ekasta vastainkäymisestä kuinka nuori voisi oppia arvostamaan muita.