Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ärsyttääkö sinua jokin? Onneksi olkoon, olet "tyhmä"
16.03.2019 |
Tyhmiä ärsyttää asiat, viisaampi ei ärsyynny, koska ymmärtää syyt ja taustat asialle. Osaa erottaa asiat, joille voi tehdä jotain niistä, joille ei voi tehdä mitään ja sopeutuu, jos ei voi tehdä mitään ja toimii, jos voi.
Kommentit (228)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ihan normaaliälyllä varustettu, Mensan mukaan oikein hyvällä. Silti ärsyynnyn joistain asioista. Eniten ärsyttää oma ärsyyntymiseni kyvyttömyydestäni olla ärsyyntymättä asioista, vaikuttaahan se mielialaan ja suorituskykyyn. Mutta turhin ärsyyntymisen muoto on kieltämättä ärsyyntyä omasta inhimillisyydestään.
Itsemyötätunto on helppo oppia.
Riippuu henkilön taustoista, kokemuksista ja persoonallisuudesta. Voi olla äärimmäisen vaikeaa, ellei jopa mahdotonta.
Ei se ole mahdotonta. Olen itse lähtöisin melkoisen latistavasta, ankarasta, lytistävästä, nitistävästä, alistavasta, syyllistävästä ja rajattomasta kodista.
Minusta kasvoin äärimmäisen syyllisyydentuntoinen suorittaja joka uskoi olevansa kakkapökälettäkin arvottomampi.
Suoritin elämää ja yritin ostaa olemassa ololleni oikeutusta vaikka väkisin.
Paloin ihan loppuun ja minulle ei enää jäänyt muita vaihtoehtoja kuin opetella itsemyötätunto.
Jos joku olisi nuorempana minulle tullut tuollaista mainostamaan, olisin ajatellut mielessäni että haistakoon vadelman.
Oppimisen esteet ovat yleensä kuviteltuja, oli kyseessä mikä tahansa asia.
En mitenkään voi uskoa että on olemassa yhtään ihmistä joka ei muka voisi oppia myötätuntoisempaa suhtautumista itseään kohtaan.
Et sinä ole mikään poikkeus. Älä luulekaan. Olet ihan samanlainen kuin muutkin ihmiset. Et huonompi etkä parempi.
Siitä on tosi hyvä lähteä. Et ole spesiaali. Eikä tarvitse olla. Saat olla juuri mitä olet.
Eikä kukaan muukaan ole mikään spesiaali.
Harvinaisen yksinkertaista tekstiä, jossa oma kokemus yleistetään kaiken kattavaksi totuudeksi.
Haukut toisen yksinkertaiseksi kun hän pystyi johonkin mihin sinä et.
Mikä sinä oikein luulet olevasi?
Et ole muita mitenkään erityisempi.
Sinulla ei ole mitään perusteita väitteellesi, ettet muka pysty oppimaan itsemyötätuntoa.
Mihin perustat väitteesi?
Mikä estää?
Perustele älä hauku!
"Haukkuminen" ei kohdistunut siihen että ko kommentoija on pystynyt siihen mitä kertoi.
Vaan siihen että oman kokemuksen pohjalta päätellään että jokaikinen siihen pystyisi jos vain haluaisi ja tätä "faktaa" tarjotaan muille, moitteiden kera jos sitä kritisoi.
Todista ja perustele nyt jotenkin mikä tekee kenestäkään niin erityisen ettei voi oppia?
Uskon sitten kun tulee hyvä argumentti.
Eikö se argumentti riittänyt, että elämässä on tuon edessä muita tärkeämpiä asioita, joihin huomio ja energia menee?
Ei sinällään vielä riittänyt, koska mielestäni itselleen voi olla armollinen ihan siinä samalla kun tekee muitakin asioita.
Mikään asia maailmassa ei edellytä itsensä vihaamista, soimaamista ja syyllistämistä. Ei ole sellaista yhtälöä joka jäisi sen vuoksi ratkeamatta, kun on päättänyt hyväksyä itsensä tavallisena kuolevaisena ihmisenä.
Eihän voi, kun puheena oli, että sen voi opetella. Nyt puhutkin siitä, niin kuin se vaihe just olis jo tehtynä.
Niin puhun itseni kohdalla. Ja en todellakaan luule että sinulla olisi se jo tehtynä =D =D =D
Minkä ikäinen olet? Ja mikä se syy nyt on että haluat vihata itseäsi?
Niin aivan, eli voit puhua vain itsestäsi. Et voi sanoa, että kaikki voivat sen saman oppia. Mutta sanoit.
Ja siis mä osaan olla kyllä itsemyötätuntoinen, mutta minullekin pisti silmään, että "kaikki voivat sen oppia". Eli toisin sanoen jokainen joka rankaisee itseään syyttä onkin itse syypää siihen. Vaikka asia ei ole todellakaan niin.
Niin en ajattele että olisin jotenkin muita lahjakkaampi tai älykkäämpi ja vain minä muka voisin oppia.
Sitä tarkoitin.
Ja uskon yhä vieläkin että jokainen voi ainakin jonkun verran oppia hyväksymään itseään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyhmyyshän se juuri ärsyttää.
Se on niin valtavan suurta ja ääretöntä. Ja sen edessä ihminen on niin voimaton.
Pienen lapsen kanssa voi sentään jotain neuvotella, mutta tyhmä ihminen on tyhmyydessään niin sinnikäs.
Pienen lapsen kanssa voi neuvotella, aikuisten kanssa ei? Eli käytännössä sinun pitää saada manipuloida toisia, että pärjäilet.
Ei?
En ymmärrä miten voit vetää noin sekopäisiä johtopäätöksiä.
Jos aikuinen on fakki-idootti niin sen kanssa ei voi neuvotella.
En harrasta manipulointia.
Pärjäilen ihan hyvin elämässäni, kunhan en vietä paljoa aikaa sietämättöminen ihmisten kanssa.
Tuo on sinun mielipiteesi ja osoitus siitä, että sinä et osaa neuvotella. Itse en ole koskaan elämässäni tavannut fakki-idiootteja.
Onko sinulla peili?
On, miten niin? Voit pitää ketä haluat fakki-idioottina, ja se kertoo vain sinusta.
Minä kysyin peilistä enkä ole se jonka kanssa alunperin "keskustelit".
Kysyin siksi että et lue (ymmärrä/ota vastaan) mitä hän sanoo vaan jankutat omaa näkemystäsi hänen neuvotelutaidoistaan, kyseenalaistat ne ja syytät manipuloijaksi. Ilman päteviä todisteita.
Hienoa että et ole joutunut törmäämään niihin fakki-idiootteihin, voin kuitenkin kertoa että niitä on ja niiden kanssa keskustelu/neuvotteluyritykset saavat kärsivällisimmänkin neuvottelukykyisen ihmisen raivon partaalle.
Jos saavatkin, niin on silti älykkäämpää käsitellä nekin kokemukset, kuin vuodattaa miten katkera ja ärsyyntynyt on, kosoa tapasi fakki-idiootin.
Ihan sama mitä muut kirjoittavat, niin he ovat aina tyhmiä ja turhia vuodattajia.
Kaikki mitä sinä kirjoitat on älykästä ja fiksua, eikä missään nimessä turhaa vuodattamista.
Haisee projektio niin vahvasti jokaisen nenään, että mitä jos nyt ottaisit pään pois pepustasi ja alkaisit käsittelemään niitä ärsytyksen tunteitaisi kuten muutkin ihmiset.
Ei tarvitsisi täällä itseään nolata, nostamalla itseään jollekin jalustalle "suurena ja älykkäänä ei-ärsyyntyjänä"
Päinvastoin, kannattaisi näiden muka tärkeinä ärsyyntymisiään vuodattavien miettiä miten älykkäältä se vaikuttaa.
Sinun pitää nyt antaa esimerkki.
Jos palstalla joku kertoo että häntä ärsyttää kun ihmiset vaikka heittelevät kaljapulloja säpäleiksi katuun, niin onko tyhmää mielestäsi?
Vai tarkoitatko jotain selkeästi mielenvikaista äitihullua, kånkenhullua tai kaljatölkkinsä kanssa suutelevaa miestä joka näki taas jännä miehen pakaroiden nousevan ja laskevan rytmikkäästi?
Jos tarkoitat jälkimmäisiä, niin olemme samaa mieltä.
Jos ensimmäistä, niin olet kyllä palikka.
Myös ensinmainittua. Pidän vähän yksinkertaisena, kun mitä se että hän siitä ärsyyntyi, auttaa? Tekisi asioille ennemmin jotain, jos arvostusta kaipaa. Vai miksi se oma ärsyyntyminen pitää kellekään kertoa? Mitäs nämä sille voivat, että oli sirpaleita?
Miksi pitäisi vaijeta?
Miksi ei saisi sanoa ääneen mitään.
Ei sille ole mitään muuta syytä kuin sinä se ettet kestä muiden ihmisten mielipiteitä.
Et voi vaatia koko muuta maailma vaikenemaan vain siksi että sinua ärsyttää.
Älä lue keskustelupalstoja jos et kestä.
Itse ainakin en ärsyynny jos joku sanoo, että onpas ärsyttävää kun tullaan vaikka röökaamaan nenän eteen bussia odotellessa.
Ajattelen että hyvä että julkisesti puhutaan mikä on soveliasta ja mikä ei, niin oppivat ihmiset sosiaalisen paineen alla vähän tapoja.
Sinulla on pahoja ongelmia jos haluat jonkun maailman jossa puhutaan vain perhosista, kukkasista ja siitä kuinka nätti päivä tänäänkin on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyhmyyshän se juuri ärsyttää.
Se on niin valtavan suurta ja ääretöntä. Ja sen edessä ihminen on niin voimaton.
Pienen lapsen kanssa voi sentään jotain neuvotella, mutta tyhmä ihminen on tyhmyydessään niin sinnikäs.
Pienen lapsen kanssa voi neuvotella, aikuisten kanssa ei? Eli käytännössä sinun pitää saada manipuloida toisia, että pärjäilet.
Ei?
En ymmärrä miten voit vetää noin sekopäisiä johtopäätöksiä.
Jos aikuinen on fakki-idootti niin sen kanssa ei voi neuvotella.
En harrasta manipulointia.
Pärjäilen ihan hyvin elämässäni, kunhan en vietä paljoa aikaa sietämättöminen ihmisten kanssa.
Tuo on sinun mielipiteesi ja osoitus siitä, että sinä et osaa neuvotella. Itse en ole koskaan elämässäni tavannut fakki-idiootteja.
Onko sinulla peili?
On, miten niin? Voit pitää ketä haluat fakki-idioottina, ja se kertoo vain sinusta.
Minä kysyin peilistä enkä ole se jonka kanssa alunperin "keskustelit".
Kysyin siksi että et lue (ymmärrä/ota vastaan) mitä hän sanoo vaan jankutat omaa näkemystäsi hänen neuvotelutaidoistaan, kyseenalaistat ne ja syytät manipuloijaksi. Ilman päteviä todisteita.
Hienoa että et ole joutunut törmäämään niihin fakki-idiootteihin, voin kuitenkin kertoa että niitä on ja niiden kanssa keskustelu/neuvotteluyritykset saavat kärsivällisimmänkin neuvottelukykyisen ihmisen raivon partaalle.
Jos saavatkin, niin on silti älykkäämpää käsitellä nekin kokemukset, kuin vuodattaa miten katkera ja ärsyyntynyt on, kosoa tapasi fakki-idiootin.
Ihan sama mitä muut kirjoittavat, niin he ovat aina tyhmiä ja turhia vuodattajia.
Kaikki mitä sinä kirjoitat on älykästä ja fiksua, eikä missään nimessä turhaa vuodattamista.
Haisee projektio niin vahvasti jokaisen nenään, että mitä jos nyt ottaisit pään pois pepustasi ja alkaisit käsittelemään niitä ärsytyksen tunteitaisi kuten muutkin ihmiset.
Ei tarvitsisi täällä itseään nolata, nostamalla itseään jollekin jalustalle "suurena ja älykkäänä ei-ärsyyntyjänä"
Päinvastoin, kannattaisi näiden muka tärkeinä ärsyyntymisiään vuodattavien miettiä miten älykkäältä se vaikuttaa.
Sinun pitää nyt antaa esimerkki.
Jos palstalla joku kertoo että häntä ärsyttää kun ihmiset vaikka heittelevät kaljapulloja säpäleiksi katuun, niin onko tyhmää mielestäsi?
Vai tarkoitatko jotain selkeästi mielenvikaista äitihullua, kånkenhullua tai kaljatölkkinsä kanssa suutelevaa miestä joka näki taas jännä miehen pakaroiden nousevan ja laskevan rytmikkäästi?
Jos tarkoitat jälkimmäisiä, niin olemme samaa mieltä.
Jos ensimmäistä, niin olet kyllä palikka.
Myös ensinmainittua. Pidän vähän yksinkertaisena, kun mitä se että hän siitä ärsyyntyi, auttaa? Tekisi asioille ennemmin jotain, jos arvostusta kaipaa. Vai miksi se oma ärsyyntyminen pitää kellekään kertoa? Mitäs nämä sille voivat, että oli sirpaleita?
Ei tässä taida arvostusta nyt kukaan muu kaivata kuin sinä. Ja vielä epätoivoisimmalla mahdollisella tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ihan normaaliälyllä varustettu, Mensan mukaan oikein hyvällä. Silti ärsyynnyn joistain asioista. Eniten ärsyttää oma ärsyyntymiseni kyvyttömyydestäni olla ärsyyntymättä asioista, vaikuttaahan se mielialaan ja suorituskykyyn. Mutta turhin ärsyyntymisen muoto on kieltämättä ärsyyntyä omasta inhimillisyydestään.
Itsemyötätunto on helppo oppia.
Riippuu henkilön taustoista, kokemuksista ja persoonallisuudesta. Voi olla äärimmäisen vaikeaa, ellei jopa mahdotonta.
Ei se ole mahdotonta. Olen itse lähtöisin melkoisen latistavasta, ankarasta, lytistävästä, nitistävästä, alistavasta, syyllistävästä ja rajattomasta kodista.
Minusta kasvoin äärimmäisen syyllisyydentuntoinen suorittaja joka uskoi olevansa kakkapökälettäkin arvottomampi.
Suoritin elämää ja yritin ostaa olemassa ololleni oikeutusta vaikka väkisin.
Paloin ihan loppuun ja minulle ei enää jäänyt muita vaihtoehtoja kuin opetella itsemyötätunto.
Jos joku olisi nuorempana minulle tullut tuollaista mainostamaan, olisin ajatellut mielessäni että haistakoon vadelman.
Oppimisen esteet ovat yleensä kuviteltuja, oli kyseessä mikä tahansa asia.
En mitenkään voi uskoa että on olemassa yhtään ihmistä joka ei muka voisi oppia myötätuntoisempaa suhtautumista itseään kohtaan.
Et sinä ole mikään poikkeus. Älä luulekaan. Olet ihan samanlainen kuin muutkin ihmiset. Et huonompi etkä parempi.
Siitä on tosi hyvä lähteä. Et ole spesiaali. Eikä tarvitse olla. Saat olla juuri mitä olet.
Eikä kukaan muukaan ole mikään spesiaali.
Sinä et ole mikään kertomaan toisille, mitä he ovat tai eivät ole.
Olenpas.
Sinä et ole mikään uniikkilumihiutale!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ihan normaaliälyllä varustettu, Mensan mukaan oikein hyvällä. Silti ärsyynnyn joistain asioista. Eniten ärsyttää oma ärsyyntymiseni kyvyttömyydestäni olla ärsyyntymättä asioista, vaikuttaahan se mielialaan ja suorituskykyyn. Mutta turhin ärsyyntymisen muoto on kieltämättä ärsyyntyä omasta inhimillisyydestään.
Itsemyötätunto on helppo oppia.
Riippuu henkilön taustoista, kokemuksista ja persoonallisuudesta. Voi olla äärimmäisen vaikeaa, ellei jopa mahdotonta.
Ei se ole mahdotonta. Olen itse lähtöisin melkoisen latistavasta, ankarasta, lytistävästä, nitistävästä, alistavasta, syyllistävästä ja rajattomasta kodista.
Minusta kasvoin äärimmäisen syyllisyydentuntoinen suorittaja joka uskoi olevansa kakkapökälettäkin arvottomampi.
Suoritin elämää ja yritin ostaa olemassa ololleni oikeutusta vaikka väkisin.
Paloin ihan loppuun ja minulle ei enää jäänyt muita vaihtoehtoja kuin opetella itsemyötätunto.
Jos joku olisi nuorempana minulle tullut tuollaista mainostamaan, olisin ajatellut mielessäni että haistakoon vadelman.
Oppimisen esteet ovat yleensä kuviteltuja, oli kyseessä mikä tahansa asia.
En mitenkään voi uskoa että on olemassa yhtään ihmistä joka ei muka voisi oppia myötätuntoisempaa suhtautumista itseään kohtaan.
Et sinä ole mikään poikkeus. Älä luulekaan. Olet ihan samanlainen kuin muutkin ihmiset. Et huonompi etkä parempi.
Siitä on tosi hyvä lähteä. Et ole spesiaali. Eikä tarvitse olla. Saat olla juuri mitä olet.
Eikä kukaan muukaan ole mikään spesiaali.
Harvinaisen yksinkertaista tekstiä, jossa oma kokemus yleistetään kaiken kattavaksi totuudeksi.
Hei jos haluat pitää kiinni uskomuksestasi, ettet voi tuota oppia, niin ole hyvä vain.
Se on ihan oma valinta ja asenne.
Hyvää päivän jatkoa =D
Luultavasti se on heille ihan todellisuutta, että eivät voi oppia. Miten se on sinulta pois? Ei oikein vaikuta sille, että olisit itsekään oppinut aitoa itsemyötätuntoa, vaan sen jonkinlaisen kuoren. Pakenemisesi paikalta kielii siitä hieman.
Suhtaudun itseeni hyväksyvästi, enkä syyllistä itseäni enää mistään järjettömästä, kuten ennen.
Toivotin hyvät päivän jatkot, koska ennakoin, että tyyppi haluaa vain haukkua minua yksinkertaiseksi kirjoittajaksi, eikä vilpittömästä auttamisestani nyt tällä kertaa tule kuin riitaa.
Minulle ei oikein ole väliä uskooko joku tuntematon ihminen siihen olenko itseäni kohtaan myötätuntoinen vai ei. Aika huvittavaa, jos pitäisi asiaa ruveta jotenkin todistelemaan.
Sen uskon että teillä on vielä MATKAAAAAAAAAAA minkään näköiseen myötätuntoon.
Sitä en usko, että olette jotain supererityisiä uniikkeja poikkeuksia maailmassa, joilta puuttuu kyky oppia yhtään mitään tai kehittyä ihmisenä.
Itsemyötätuntoni näkyy itselleni siinä, etten jää tuollaisten katkerikkojen kanssa jankkaamaan.
Yritin auttaa ja te ette itse halua itseänne auttaa, niin en voi mitään, eikä minun tarvitsekaan.
Miksi tuhlaisin aikaani tappelemiseen? En saa siitä mitään!
Eikö tässä ole ristiriitaa? Toisilla on vain matkaa johonkin mutta voivat kyllä oppia ihan varmasti? Kumpaa heissä nyt siis onkaan?
Ei siinä ole mitään ristiriitaa.
Jokainen voi oppia. Tästä on ihan turha jankata.
Toisille on helpompaa ja toisille vaikeampaa.
Sinulle on varmasti vaikeampaa kun olet vihamielinen, mustavalkoinen ja jyrkkä.
Mahdotonta se ei siltikään ole, ja sitä on turha minulle jankuttaa, ja minulle äksyillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ihan normaaliälyllä varustettu, Mensan mukaan oikein hyvällä. Silti ärsyynnyn joistain asioista. Eniten ärsyttää oma ärsyyntymiseni kyvyttömyydestäni olla ärsyyntymättä asioista, vaikuttaahan se mielialaan ja suorituskykyyn. Mutta turhin ärsyyntymisen muoto on kieltämättä ärsyyntyä omasta inhimillisyydestään.
Itsemyötätunto on helppo oppia.
Riippuu henkilön taustoista, kokemuksista ja persoonallisuudesta. Voi olla äärimmäisen vaikeaa, ellei jopa mahdotonta.
Ei se ole mahdotonta. Olen itse lähtöisin melkoisen latistavasta, ankarasta, lytistävästä, nitistävästä, alistavasta, syyllistävästä ja rajattomasta kodista.
Minusta kasvoin äärimmäisen syyllisyydentuntoinen suorittaja joka uskoi olevansa kakkapökälettäkin arvottomampi.
Suoritin elämää ja yritin ostaa olemassa ololleni oikeutusta vaikka väkisin.
Paloin ihan loppuun ja minulle ei enää jäänyt muita vaihtoehtoja kuin opetella itsemyötätunto.
Jos joku olisi nuorempana minulle tullut tuollaista mainostamaan, olisin ajatellut mielessäni että haistakoon vadelman.
Oppimisen esteet ovat yleensä kuviteltuja, oli kyseessä mikä tahansa asia.
En mitenkään voi uskoa että on olemassa yhtään ihmistä joka ei muka voisi oppia myötätuntoisempaa suhtautumista itseään kohtaan.
Et sinä ole mikään poikkeus. Älä luulekaan. Olet ihan samanlainen kuin muutkin ihmiset. Et huonompi etkä parempi.
Siitä on tosi hyvä lähteä. Et ole spesiaali. Eikä tarvitse olla. Saat olla juuri mitä olet.
Eikä kukaan muukaan ole mikään spesiaali.
Harvinaisen yksinkertaista tekstiä, jossa oma kokemus yleistetään kaiken kattavaksi totuudeksi.
Haukut toisen yksinkertaiseksi kun hän pystyi johonkin mihin sinä et.
Mikä sinä oikein luulet olevasi?
Et ole muita mitenkään erityisempi.
Sinulla ei ole mitään perusteita väitteellesi, ettet muka pysty oppimaan itsemyötätuntoa.
Mihin perustat väitteesi?
Mikä estää?
Perustele älä hauku!
"Haukkuminen" ei kohdistunut siihen että ko kommentoija on pystynyt siihen mitä kertoi.
Vaan siihen että oman kokemuksen pohjalta päätellään että jokaikinen siihen pystyisi jos vain haluaisi ja tätä "faktaa" tarjotaan muille, moitteiden kera jos sitä kritisoi.
Todista ja perustele nyt jotenkin mikä tekee kenestäkään niin erityisen ettei voi oppia?
Uskon sitten kun tulee hyvä argumentti.
Eikö se argumentti riittänyt, että elämässä on tuon edessä muita tärkeämpiä asioita, joihin huomio ja energia menee?
Ei sinällään vielä riittänyt, koska mielestäni itselleen voi olla armollinen ihan siinä samalla kun tekee muitakin asioita.
Mikään asia maailmassa ei edellytä itsensä vihaamista, soimaamista ja syyllistämistä. Ei ole sellaista yhtälöä joka jäisi sen vuoksi ratkeamatta, kun on päättänyt hyväksyä itsensä tavallisena kuolevaisena ihmisenä.
Eihän voi, kun puheena oli, että sen voi opetella. Nyt puhutkin siitä, niin kuin se vaihe just olis jo tehtynä.
Niin puhun itseni kohdalla. Ja en todellakaan luule että sinulla olisi se jo tehtynä =D =D =D
Minkä ikäinen olet? Ja mikä se syy nyt on että haluat vihata itseäsi?
Niin aivan, eli voit puhua vain itsestäsi. Et voi sanoa, että kaikki voivat sen saman oppia. Mutta sanoit.
Ja siis mä osaan olla kyllä itsemyötätuntoinen, mutta minullekin pisti silmään, että "kaikki voivat sen oppia". Eli toisin sanoen jokainen joka rankaisee itseään syyttä onkin itse syypää siihen. Vaikka asia ei ole todellakaan niin.
Oikeastaan sinä voisitkin hakata päätäsi vielä enemmän seinään mitä nyt teet.
Unohda kaikki höpöhöpö missä valheellisesti sanottiin että sinäkin voisit oppia.
Ei, et voi. Sinä olet ehdoton poikkeus koko universumissa ja aivan erityinen tapaus.
Et voi oppia. Olet tuomittu vihaan.
Ole hyvä. Vihaa nyt entistä enemmän itseäsi ja tee oikein vaikeaksi se olemisesi.
Se on oikein.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ihan normaaliälyllä varustettu, Mensan mukaan oikein hyvällä. Silti ärsyynnyn joistain asioista. Eniten ärsyttää oma ärsyyntymiseni kyvyttömyydestäni olla ärsyyntymättä asioista, vaikuttaahan se mielialaan ja suorituskykyyn. Mutta turhin ärsyyntymisen muoto on kieltämättä ärsyyntyä omasta inhimillisyydestään.
Itsemyötätunto on helppo oppia.
Riippuu henkilön taustoista, kokemuksista ja persoonallisuudesta. Voi olla äärimmäisen vaikeaa, ellei jopa mahdotonta.
Ei se ole mahdotonta. Olen itse lähtöisin melkoisen latistavasta, ankarasta, lytistävästä, nitistävästä, alistavasta, syyllistävästä ja rajattomasta kodista.
Minusta kasvoin äärimmäisen syyllisyydentuntoinen suorittaja joka uskoi olevansa kakkapökälettäkin arvottomampi.
Suoritin elämää ja yritin ostaa olemassa ololleni oikeutusta vaikka väkisin.
Paloin ihan loppuun ja minulle ei enää jäänyt muita vaihtoehtoja kuin opetella itsemyötätunto.
Jos joku olisi nuorempana minulle tullut tuollaista mainostamaan, olisin ajatellut mielessäni että haistakoon vadelman.
Oppimisen esteet ovat yleensä kuviteltuja, oli kyseessä mikä tahansa asia.
En mitenkään voi uskoa että on olemassa yhtään ihmistä joka ei muka voisi oppia myötätuntoisempaa suhtautumista itseään kohtaan.
Et sinä ole mikään poikkeus. Älä luulekaan. Olet ihan samanlainen kuin muutkin ihmiset. Et huonompi etkä parempi.
Siitä on tosi hyvä lähteä. Et ole spesiaali. Eikä tarvitse olla. Saat olla juuri mitä olet.
Eikä kukaan muukaan ole mikään spesiaali.
Harvinaisen yksinkertaista tekstiä, jossa oma kokemus yleistetään kaiken kattavaksi totuudeksi.
Haukut toisen yksinkertaiseksi kun hän pystyi johonkin mihin sinä et.
Mikä sinä oikein luulet olevasi?
Et ole muita mitenkään erityisempi.
Sinulla ei ole mitään perusteita väitteellesi, ettet muka pysty oppimaan itsemyötätuntoa.
Mihin perustat väitteesi?
Mikä estää?
Perustele älä hauku!
"Haukkuminen" ei kohdistunut siihen että ko kommentoija on pystynyt siihen mitä kertoi.
Vaan siihen että oman kokemuksen pohjalta päätellään että jokaikinen siihen pystyisi jos vain haluaisi ja tätä "faktaa" tarjotaan muille, moitteiden kera jos sitä kritisoi.
Todista ja perustele nyt jotenkin mikä tekee kenestäkään niin erityisen ettei voi oppia?
Uskon sitten kun tulee hyvä argumentti.
Eikö se argumentti riittänyt, että elämässä on tuon edessä muita tärkeämpiä asioita, joihin huomio ja energia menee?
Ei sinällään vielä riittänyt, koska mielestäni itselleen voi olla armollinen ihan siinä samalla kun tekee muitakin asioita.
Mikään asia maailmassa ei edellytä itsensä vihaamista, soimaamista ja syyllistämistä. Ei ole sellaista yhtälöä joka jäisi sen vuoksi ratkeamatta, kun on päättänyt hyväksyä itsensä tavallisena kuolevaisena ihmisenä.
Eihän voi, kun puheena oli, että sen voi opetella. Nyt puhutkin siitä, niin kuin se vaihe just olis jo tehtynä.
Niin puhun itseni kohdalla. Ja en todellakaan luule että sinulla olisi se jo tehtynä =D =D =D
Minkä ikäinen olet? Ja mikä se syy nyt on että haluat vihata itseäsi?
Niin aivan, eli voit puhua vain itsestäsi. Et voi sanoa, että kaikki voivat sen saman oppia. Mutta sanoit.
Ja siis mä osaan olla kyllä itsemyötätuntoinen, mutta minullekin pisti silmään, että "kaikki voivat sen oppia". Eli toisin sanoen jokainen joka rankaisee itseään syyttä onkin itse syypää siihen. Vaikka asia ei ole todellakaan niin.
Tässä pitää nyt tietää se, että kaikki eivät ehdi oppia. Moni ihminen elää vanhaksi, ja kuolee katkerana.
Mutta jokainen olisi myös voinut oppia, koska aivoissa ei ole sellaisia asetuksia ja vipstaakeleja asennettuina, joissa on tai off asioiden oppimiselle. TÄMÄ! Lue uudestaan ajatuksen kanssa!
Kyllähän se vain niin on että on se helpompaa oppia, kun löytää hyvän terapeutin.
Hyvän terapeutin löytää helpommin, kun myöntää tarvitsevansa apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vasurit tuli siis todistettua virallisesti tyhmiksi. Vasurit = ammattiloukkaantujat, uhriutujat, triggeröityjät etc.
Minusta tuo on tyhmän ihmisen viesti.
Kukaan tuntemai korkeasti koulutettu ja todistetusti älykäs ei sorru tuollaisiin yleistyksiin.
Ne ihmiset jotka ovat lähellä älyllistä kehitysvammaa ja ovat miltei täysin kouluttamattomia, käyttävät tuon tyyppistä retoriikkaa.
He jakavat ihmiset leireihin ja lokeroihin. Heillä on aina oma puolue ja uskontokunta, josta pidetään aina ja ikuisesti kiinni.
Muut ovat vihollisia ja vaikka vihollis ryhmään kuuluva ihminen sanoisi mitä tahansa, niin se on aina kuuntelematta paskaa.
Ja vaikka oman puolueen jäsen tekisi mitä tahansa, niin se ei ole koskaan paha, vaan oman jengin tekemän vääryyden sijaan osoitellaan sormella vihollisia.
Ärtyneisyyttä ei voi suoraan yhdistää älykkyyteen. Ihmisellä on jo syntyessä tietty herkkyys reagoida ärsykkeisiin. Synnynnäinen herkkyys ei muutu, mutta käyttäytyminen muuttuu. Aikuisena ei enää samalla tavalla itkuraivota, vaikka v*tuttaisi aivan yhtä paljon kuin lapsenakin.
Uskoisin kuitenkin, että älykkäät ärsyyntyvät keskimäärin vähemmän, koska heillä on yleensä enemmän kykyä vaikuttaa asioihin. Ärsyyntyminen usein lähtee voimattomuuden tunteesta. "Piru vie kun on tuollainen asia, jolle en voi mitään tai jolle joudun keksimään ratkaisun. Olisipa elämä helpompaa!" Mutta kun kohtaa ongelman, jonka tietää varmasti osaavansa ratkaista, niin ärsyyntyminen on turhaa. Voimakas ärsyyntyminen on kuluttavaa, raskasta ja ennen kaikkea epämukavaa, joten olisi aivoille liian "kallista" pitää ihmistä ärtyneempänä kuin tämä tarvitsee tehdäkseen asioille jotain. Kun taas kohtaa liian vaikean ja uhkaavaksi koetun ongelman, siitä ärtyy voimakkaasti, ei välttämättä edes ongelmasta vaan myös omasta senhetkisestä kyvyttömyydestä ratkaista se. Ärsyyntyminen saattaa toimia motivaattorina tehdä asialle jotain tai kehittää itseään paremmaksi ratkomaan ongelmaa.
Ärsyyntymisen määrä ei siis johdu suoraan älykkyydestä, vaan omista taidoista (joita älykkäillä on yleensä enemmän). Kun tunnet ongelmasi itseäsi suuremmaksi, sinua v*tuttaa enemmän.
Eri ihmiset suhtautuvat ärtymykseensä eri tavoin, kaksi ääripäätä:
1) Jotkut ärtyjät vain suoltavat vihaista avautumista ärsyttävästä aiheesta, yrittämättä ymmärtää tai muuttaa asiaa millään harkitulla tavalla. Joskus ärtyneenä toimitaan ilman harkintaa - ja saatetaan onnistua tekemäänkin asialle jotain. Ilman harkintaa se teko voi kuitenkin tuoda myös paljon harmia. Kuten vaikka linnatuomion...
2) Toiset taas ikään kuin valjastavat ärtymyksensä hyötykäyttöön: oppivat siitä jotain itsestään ja ärtymyksen kohteesta -> edistävät itseään ja tarvittaessa muuttavat ärsyttävää asiaa.
Synnynnäistä reagointitapaansa asioihin ei voi muuttaa, mutta omaan tapaansa toimia ärtymyksen vallassa voi vaikuttaa. Vaikka olisi "tyhmä".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ihan normaaliälyllä varustettu, Mensan mukaan oikein hyvällä. Silti ärsyynnyn joistain asioista. Eniten ärsyttää oma ärsyyntymiseni kyvyttömyydestäni olla ärsyyntymättä asioista, vaikuttaahan se mielialaan ja suorituskykyyn. Mutta turhin ärsyyntymisen muoto on kieltämättä ärsyyntyä omasta inhimillisyydestään.
Itsemyötätunto on helppo oppia.
Riippuu henkilön taustoista, kokemuksista ja persoonallisuudesta. Voi olla äärimmäisen vaikeaa, ellei jopa mahdotonta.
Ei se ole mahdotonta. Olen itse lähtöisin melkoisen latistavasta, ankarasta, lytistävästä, nitistävästä, alistavasta, syyllistävästä ja rajattomasta kodista.
Minusta kasvoin äärimmäisen syyllisyydentuntoinen suorittaja joka uskoi olevansa kakkapökälettäkin arvottomampi.
Suoritin elämää ja yritin ostaa olemassa ololleni oikeutusta vaikka väkisin.
Paloin ihan loppuun ja minulle ei enää jäänyt muita vaihtoehtoja kuin opetella itsemyötätunto.
Jos joku olisi nuorempana minulle tullut tuollaista mainostamaan, olisin ajatellut mielessäni että haistakoon vadelman.
Oppimisen esteet ovat yleensä kuviteltuja, oli kyseessä mikä tahansa asia.
En mitenkään voi uskoa että on olemassa yhtään ihmistä joka ei muka voisi oppia myötätuntoisempaa suhtautumista itseään kohtaan.
Et sinä ole mikään poikkeus. Älä luulekaan. Olet ihan samanlainen kuin muutkin ihmiset. Et huonompi etkä parempi.
Siitä on tosi hyvä lähteä. Et ole spesiaali. Eikä tarvitse olla. Saat olla juuri mitä olet.
Eikä kukaan muukaan ole mikään spesiaali.
Harvinaisen yksinkertaista tekstiä, jossa oma kokemus yleistetään kaiken kattavaksi totuudeksi.
Haukut toisen yksinkertaiseksi kun hän pystyi johonkin mihin sinä et.
Mikä sinä oikein luulet olevasi?
Et ole muita mitenkään erityisempi.
Sinulla ei ole mitään perusteita väitteellesi, ettet muka pysty oppimaan itsemyötätuntoa.
Mihin perustat väitteesi?
Mikä estää?
Perustele älä hauku!
"Haukkuminen" ei kohdistunut siihen että ko kommentoija on pystynyt siihen mitä kertoi.
Vaan siihen että oman kokemuksen pohjalta päätellään että jokaikinen siihen pystyisi jos vain haluaisi ja tätä "faktaa" tarjotaan muille, moitteiden kera jos sitä kritisoi.
Todista ja perustele nyt jotenkin mikä tekee kenestäkään niin erityisen ettei voi oppia?
Uskon sitten kun tulee hyvä argumentti.
Eikö se argumentti riittänyt, että elämässä on tuon edessä muita tärkeämpiä asioita, joihin huomio ja energia menee?
Ei sinällään vielä riittänyt, koska mielestäni itselleen voi olla armollinen ihan siinä samalla kun tekee muitakin asioita.
Mikään asia maailmassa ei edellytä itsensä vihaamista, soimaamista ja syyllistämistä. Ei ole sellaista yhtälöä joka jäisi sen vuoksi ratkeamatta, kun on päättänyt hyväksyä itsensä tavallisena kuolevaisena ihmisenä.
Ja olet vähän tyhmä, jos et tajua, että juuri tuon työstäminen vain voi olla joillekin ylivoimaista. Ikävä kyllä. Ja toisaalta, jos olisit kuristanut puolisosi ja 3- ja 5-vuotiaat lapsenne, niin eikö silti? Tietenkin sitä tekoa ennen siellä on jo voinut olla tuota boldattua sairaalloisessa määrin.
Okei. Tosiaan jos on tehnyt noin äärimmäisen teon, niin ihan varmasti on vaikeaa oppia itsemyötätuntoa.
Tuollaisia tekoja ei vaan normaalit tee.
Tuollainen teko onnisuu täysin tunteettomalta psykopaatilta, ja sellainen ihminen ei tunne huonoa omaatuntoa.
Jos kuitenkin tuollaisen teon tekee ihminen joka ei ole tunteeton psykopaatti, on hänen oltava täyttä ymmärrystä vailla. Harhoissaan ja sekaisin.
Silloin tuollainen henkilö voi yrittää olla armollinen itselleen siten, että tajuaa ettei terveenä ikinä tekisi noin ja sairaana harhoissaan ei ollut sama ihminen.
On tosiaan ihan eri asioita harhaisen ihmisen psykoosissa tekemät rikokset kuin kotona syyllisyyteen kasvatetun ihmisen henkiset kasvut.
Se on ihan totta.
Ei vaikuta siltä, että oikein tajuaisit miten vaikeaa voi tosiaan joillekin olla itsemyötätunnon oppiminen, eikä se myötätunto ainakaan ole sinun vahvuutesi. Ehkä se yltää lähinnä siihen itsemyötätuntoon, joka on varmasti auttanut itseäsi kuitenkin kovasti. Kantsis vain muistaa, että se ei tarkoita, että se olisi kellekään toiselle edelleenkään helpompaa kuin ilman sinun kokemustasi. Sinun kokemuksesi sen oppimisen helppoudesta kun ei ole mikään mittari toisille varsinaisesti. Ja jos onkin, niin se ei ole silti apu. Se on vain mittari, että moni sen voi oppia. Toki voi, mutta et sä siitä päätä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen testien mukaan selvästi keskimääräistä älykkäämpi, mutta silti minulla on ongelmia tunteiden hallinnassa. Minussa on jopa monia epävakaan persoonallisuushäiriön piirteitä. Minusta on kerrassaan kummallista, ettei itseään älykkäänä pitävä kykene ymmärtämään näiden asioiden eroa. Niputatko kaikki muutkin toivotut ominaisuuden älykkyyteen? Onko kaikki epätäydellisyys sinulle tyhmyyttä?
Eikö se tavallaan ole? Persoonallisuushäiriössä on varmaan vain kovempi työ olla haittaamatta toisten elämää, eikä siinä kukaan varmaan onnistu 100%. Eikä se olekaan aloituksen pointti.
Mitä ihmettä? :D No ei ole ei. Esimerkiksi tietyt mielenterveysongelmat ovat tutkitusti yleisempiä hieman keskimääräistä älykkäämpien joukossa. Älykkyys on vain yksi piirre muiden joukossa, ei sen mukana tule automaattisesti liutaa muita henkisiä hyveitä. Tuo alkaa vähän muistuttaa pikkulasten hiekkalaatikkokommunikaatiota, jossa kaikki epämiellyttävät piirteet toisessa supistuvat yhdeksi ainoaksi haukkumasanaksi "tyhmä".
Tietysti tämä on myös määritelmäkysymys. Minusta tuntuu, että sinun oma käsityksesi älykkyydestä sisältää piirteitä, joita muut ihmiset mieltävät älykkyyden sijaan enemmänkin vaikka viisaudeksi, henkiseksi kypsyydeksi, psyykkiseksi tasapainoksi ja rauhalliseksi tempperamentiksi.
Tuosta temperamentista meinasin tulla sanomaan jo aikoja sitten.
Se on käsittääkseni ihan synnynnäinen ominaisuus ja ei taida yhdistyä mitenkään älynlahjoihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ihan normaaliälyllä varustettu, Mensan mukaan oikein hyvällä. Silti ärsyynnyn joistain asioista. Eniten ärsyttää oma ärsyyntymiseni kyvyttömyydestäni olla ärsyyntymättä asioista, vaikuttaahan se mielialaan ja suorituskykyyn. Mutta turhin ärsyyntymisen muoto on kieltämättä ärsyyntyä omasta inhimillisyydestään.
Itsemyötätunto on helppo oppia.
Riippuu henkilön taustoista, kokemuksista ja persoonallisuudesta. Voi olla äärimmäisen vaikeaa, ellei jopa mahdotonta.
Ei se ole mahdotonta. Olen itse lähtöisin melkoisen latistavasta, ankarasta, lytistävästä, nitistävästä, alistavasta, syyllistävästä ja rajattomasta kodista.
Minusta kasvoin äärimmäisen syyllisyydentuntoinen suorittaja joka uskoi olevansa kakkapökälettäkin arvottomampi.
Suoritin elämää ja yritin ostaa olemassa ololleni oikeutusta vaikka väkisin.
Paloin ihan loppuun ja minulle ei enää jäänyt muita vaihtoehtoja kuin opetella itsemyötätunto.
Jos joku olisi nuorempana minulle tullut tuollaista mainostamaan, olisin ajatellut mielessäni että haistakoon vadelman.
Oppimisen esteet ovat yleensä kuviteltuja, oli kyseessä mikä tahansa asia.
En mitenkään voi uskoa että on olemassa yhtään ihmistä joka ei muka voisi oppia myötätuntoisempaa suhtautumista itseään kohtaan.
Et sinä ole mikään poikkeus. Älä luulekaan. Olet ihan samanlainen kuin muutkin ihmiset. Et huonompi etkä parempi.
Siitä on tosi hyvä lähteä. Et ole spesiaali. Eikä tarvitse olla. Saat olla juuri mitä olet.
Eikä kukaan muukaan ole mikään spesiaali.
Harvinaisen yksinkertaista tekstiä, jossa oma kokemus yleistetään kaiken kattavaksi totuudeksi.
Haukut toisen yksinkertaiseksi kun hän pystyi johonkin mihin sinä et.
Mikä sinä oikein luulet olevasi?
Et ole muita mitenkään erityisempi.
Sinulla ei ole mitään perusteita väitteellesi, ettet muka pysty oppimaan itsemyötätuntoa.
Mihin perustat väitteesi?
Mikä estää?
Perustele älä hauku!
"Haukkuminen" ei kohdistunut siihen että ko kommentoija on pystynyt siihen mitä kertoi.
Vaan siihen että oman kokemuksen pohjalta päätellään että jokaikinen siihen pystyisi jos vain haluaisi ja tätä "faktaa" tarjotaan muille, moitteiden kera jos sitä kritisoi.
Todista ja perustele nyt jotenkin mikä tekee kenestäkään niin erityisen ettei voi oppia?
Uskon sitten kun tulee hyvä argumentti.
Eikö se argumentti riittänyt, että elämässä on tuon edessä muita tärkeämpiä asioita, joihin huomio ja energia menee?
Ei sinällään vielä riittänyt, koska mielestäni itselleen voi olla armollinen ihan siinä samalla kun tekee muitakin asioita.
Mikään asia maailmassa ei edellytä itsensä vihaamista, soimaamista ja syyllistämistä. Ei ole sellaista yhtälöä joka jäisi sen vuoksi ratkeamatta, kun on päättänyt hyväksyä itsensä tavallisena kuolevaisena ihmisenä.
Eihän voi, kun puheena oli, että sen voi opetella. Nyt puhutkin siitä, niin kuin se vaihe just olis jo tehtynä.
Niin puhun itseni kohdalla. Ja en todellakaan luule että sinulla olisi se jo tehtynä =D =D =D
Minkä ikäinen olet? Ja mikä se syy nyt on että haluat vihata itseäsi?
Niin aivan, eli voit puhua vain itsestäsi. Et voi sanoa, että kaikki voivat sen saman oppia. Mutta sanoit.
Ja siis mä osaan olla kyllä itsemyötätuntoinen, mutta minullekin pisti silmään, että "kaikki voivat sen oppia". Eli toisin sanoen jokainen joka rankaisee itseään syyttä onkin itse syypää siihen. Vaikka asia ei ole todellakaan niin.Niin en ajattele että olisin jotenkin muita lahjakkaampi tai älykkäämpi ja vain minä muka voisin oppia.
Sitä tarkoitin.
Ja uskon yhä vieläkin että jokainen voi ainakin jonkun verran oppia hyväksymään itseään.
Ei varmaan kukaan sellaista olisi ajatellutkaan... Sinulle vain muistaakseni kommentoitiin, että sitä voi olla tosi vaikeaa osalle oppia tai mahdotonta. Mitä se sun napaasi kutittaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen testien mukaan selvästi keskimääräistä älykkäämpi, mutta silti minulla on ongelmia tunteiden hallinnassa. Minussa on jopa monia epävakaan persoonallisuushäiriön piirteitä. Minusta on kerrassaan kummallista, ettei itseään älykkäänä pitävä kykene ymmärtämään näiden asioiden eroa. Niputatko kaikki muutkin toivotut ominaisuuden älykkyyteen? Onko kaikki epätäydellisyys sinulle tyhmyyttä?
Eikö se tavallaan ole? Persoonallisuushäiriössä on varmaan vain kovempi työ olla haittaamatta toisten elämää, eikä siinä kukaan varmaan onnistu 100%. Eikä se olekaan aloituksen pointti.
Mitä ihmettä? :D No ei ole ei. Esimerkiksi tietyt mielenterveysongelmat ovat tutkitusti yleisempiä hieman keskimääräistä älykkäämpien joukossa. Älykkyys on vain yksi piirre muiden joukossa, ei sen mukana tule automaattisesti liutaa muita henkisiä hyveitä. Tuo alkaa vähän muistuttaa pikkulasten hiekkalaatikkokommunikaatiota, jossa kaikki epämiellyttävät piirteet toisessa supistuvat yhdeksi ainoaksi haukkumasanaksi "tyhmä".
Tietysti tämä on myös määritelmäkysymys. Minusta tuntuu, että sinun oma käsityksesi älykkyydestä sisältää piirteitä, joita muut ihmiset mieltävät älykkyyden sijaan enemmänkin vaikka viisaudeksi, henkiseksi kypsyydeksi, psyykkiseksi tasapainoksi ja rauhalliseksi tempperamentiksi.
Niin no, varmaan näin. Mutta aloitus lähti siitä, kun joku kirjoitti eräässä ketjussa että on "älykäs, mutta jota ärsyttävät tyhmät ihmiset". Eikö nimenomaan älykästä ei-ärsyttäisi? Koska yhdistän älykkyyteen paremmat kyvyt käsitellä ja möskin käsittää asioita.
No edelleen tässä käytetään ärsyyntymistä ja asioden liian pitkäkestoista vatvomista sekaisin ja se ei johda mihinkään.
Ei käytetä sekaisin, vaan sellaisesta muiden haukkumisesta on kyse, jonka haukkuja nimeää ärsyyntymiseksi a) sen oikeuttaakseen ja b) oikeuttaakseen sen, ettei itsensä tarvitse käsitellä omia tunteitaan, vaan ne sysätään muiden niskaan = ärsyyntymisen kohteen syyksi
Missäs tuollaisesta on puhuttu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyhmyyshän se juuri ärsyttää.
Se on niin valtavan suurta ja ääretöntä. Ja sen edessä ihminen on niin voimaton.
Pienen lapsen kanssa voi sentään jotain neuvotella, mutta tyhmä ihminen on tyhmyydessään niin sinnikäs.
Pienen lapsen kanssa voi neuvotella, aikuisten kanssa ei? Eli käytännössä sinun pitää saada manipuloida toisia, että pärjäilet.
Ei?
En ymmärrä miten voit vetää noin sekopäisiä johtopäätöksiä.
Jos aikuinen on fakki-idootti niin sen kanssa ei voi neuvotella.
En harrasta manipulointia.
Pärjäilen ihan hyvin elämässäni, kunhan en vietä paljoa aikaa sietämättöminen ihmisten kanssa.
Tuo on sinun mielipiteesi ja osoitus siitä, että sinä et osaa neuvotella. Itse en ole koskaan elämässäni tavannut fakki-idiootteja.
Onko sinulla peili?
On, miten niin? Voit pitää ketä haluat fakki-idioottina, ja se kertoo vain sinusta.
Minä kysyin peilistä enkä ole se jonka kanssa alunperin "keskustelit".
Kysyin siksi että et lue (ymmärrä/ota vastaan) mitä hän sanoo vaan jankutat omaa näkemystäsi hänen neuvotelutaidoistaan, kyseenalaistat ne ja syytät manipuloijaksi. Ilman päteviä todisteita.
Hienoa että et ole joutunut törmäämään niihin fakki-idiootteihin, voin kuitenkin kertoa että niitä on ja niiden kanssa keskustelu/neuvotteluyritykset saavat kärsivällisimmänkin neuvottelukykyisen ihmisen raivon partaalle.
Jos saavatkin, niin on silti älykkäämpää käsitellä nekin kokemukset, kuin vuodattaa miten katkera ja ärsyyntynyt on, kosoa tapasi fakki-idiootin.
Ihan sama mitä muut kirjoittavat, niin he ovat aina tyhmiä ja turhia vuodattajia.
Kaikki mitä sinä kirjoitat on älykästä ja fiksua, eikä missään nimessä turhaa vuodattamista.
Haisee projektio niin vahvasti jokaisen nenään, että mitä jos nyt ottaisit pään pois pepustasi ja alkaisit käsittelemään niitä ärsytyksen tunteitaisi kuten muutkin ihmiset.
Ei tarvitsisi täällä itseään nolata, nostamalla itseään jollekin jalustalle "suurena ja älykkäänä ei-ärsyyntyjänä"
Päinvastoin, kannattaisi näiden muka tärkeinä ärsyyntymisiään vuodattavien miettiä miten älykkäältä se vaikuttaa.
Sinun pitää nyt antaa esimerkki.
Jos palstalla joku kertoo että häntä ärsyttää kun ihmiset vaikka heittelevät kaljapulloja säpäleiksi katuun, niin onko tyhmää mielestäsi?
Vai tarkoitatko jotain selkeästi mielenvikaista äitihullua, kånkenhullua tai kaljatölkkinsä kanssa suutelevaa miestä joka näki taas jännä miehen pakaroiden nousevan ja laskevan rytmikkäästi?
Jos tarkoitat jälkimmäisiä, niin olemme samaa mieltä.
Jos ensimmäistä, niin olet kyllä palikka.
Myös ensinmainittua. Pidän vähän yksinkertaisena, kun mitä se että hän siitä ärsyyntyi, auttaa? Tekisi asioille ennemmin jotain, jos arvostusta kaipaa. Vai miksi se oma ärsyyntyminen pitää kellekään kertoa? Mitäs nämä sille voivat, että oli sirpaleita?
Miksi pitäisi vaijeta?
Miksi ei saisi sanoa ääneen mitään.
Ei sille ole mitään muuta syytä kuin sinä se ettet kestä muiden ihmisten mielipiteitä.
Et voi vaatia koko muuta maailma vaikenemaan vain siksi että sinua ärsyttää.
Älä lue keskustelupalstoja jos et kestä.
Itse ainakin en ärsyynny jos joku sanoo, että onpas ärsyttävää kun tullaan vaikka röökaamaan nenän eteen bussia odotellessa.
Ajattelen että hyvä että julkisesti puhutaan mikä on soveliasta ja mikä ei, niin oppivat ihmiset sosiaalisen paineen alla vähän tapoja.
Sinulla on pahoja ongelmia jos haluat jonkun maailman jossa puhutaan vain perhosista, kukkasista ja siitä kuinka nätti päivä tänäänkin on.
Vaijeta???? Se on vaieta. Ja ihan hyvien tapojen vuoksi. Kun ei ole mitään tähdellistä sanottavaa, tai on asiaa, joka pilaa ilmapiirin, voi pitää ajatuksensa ominaankin. Ei tarvitse joka asiasta marista ja valittaa. Sellaisen kuuntelu vain on todella raskasta. Tulitko ikinä ajatelleeksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen testien mukaan selvästi keskimääräistä älykkäämpi, mutta silti minulla on ongelmia tunteiden hallinnassa. Minussa on jopa monia epävakaan persoonallisuushäiriön piirteitä. Minusta on kerrassaan kummallista, ettei itseään älykkäänä pitävä kykene ymmärtämään näiden asioiden eroa. Niputatko kaikki muutkin toivotut ominaisuuden älykkyyteen? Onko kaikki epätäydellisyys sinulle tyhmyyttä?
Eikö se tavallaan ole? Persoonallisuushäiriössä on varmaan vain kovempi työ olla haittaamatta toisten elämää, eikä siinä kukaan varmaan onnistu 100%. Eikä se olekaan aloituksen pointti.
Mitä ihmettä? :D No ei ole ei. Esimerkiksi tietyt mielenterveysongelmat ovat tutkitusti yleisempiä hieman keskimääräistä älykkäämpien joukossa. Älykkyys on vain yksi piirre muiden joukossa, ei sen mukana tule automaattisesti liutaa muita henkisiä hyveitä. Tuo alkaa vähän muistuttaa pikkulasten hiekkalaatikkokommunikaatiota, jossa kaikki epämiellyttävät piirteet toisessa supistuvat yhdeksi ainoaksi haukkumasanaksi "tyhmä".
Tietysti tämä on myös määritelmäkysymys. Minusta tuntuu, että sinun oma käsityksesi älykkyydestä sisältää piirteitä, joita muut ihmiset mieltävät älykkyyden sijaan enemmänkin vaikka viisaudeksi, henkiseksi kypsyydeksi, psyykkiseksi tasapainoksi ja rauhalliseksi tempperamentiksi.
Niin no, varmaan näin. Mutta aloitus lähti siitä, kun joku kirjoitti eräässä ketjussa että on "älykäs, mutta jota ärsyttävät tyhmät ihmiset". Eikö nimenomaan älykästä ei-ärsyttäisi? Koska yhdistän älykkyyteen paremmat kyvyt käsitellä ja möskin käsittää asioita.
No edelleen tässä käytetään ärsyyntymistä ja asioden liian pitkäkestoista vatvomista sekaisin ja se ei johda mihinkään.
Ei käytetä sekaisin, vaan sellaisesta muiden haukkumisesta on kyse, jonka haukkuja nimeää ärsyyntymiseksi a) sen oikeuttaakseen ja b) oikeuttaakseen sen, ettei itsensä tarvitse käsitellä omia tunteitaan, vaan ne sysätään muiden niskaan = ärsyyntymisen kohteen syyksi
Missäs tuollaisesta on puhuttu?
Tässä ketjussa. Ärsyyntymisistään valittaminen on = oman pahan olon muiden niskaan kaataminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ihan normaaliälyllä varustettu, Mensan mukaan oikein hyvällä. Silti ärsyynnyn joistain asioista. Eniten ärsyttää oma ärsyyntymiseni kyvyttömyydestäni olla ärsyyntymättä asioista, vaikuttaahan se mielialaan ja suorituskykyyn. Mutta turhin ärsyyntymisen muoto on kieltämättä ärsyyntyä omasta inhimillisyydestään.
Itsemyötätunto on helppo oppia.
Riippuu henkilön taustoista, kokemuksista ja persoonallisuudesta. Voi olla äärimmäisen vaikeaa, ellei jopa mahdotonta.
Ei se ole mahdotonta. Olen itse lähtöisin melkoisen latistavasta, ankarasta, lytistävästä, nitistävästä, alistavasta, syyllistävästä ja rajattomasta kodista.
Minusta kasvoin äärimmäisen syyllisyydentuntoinen suorittaja joka uskoi olevansa kakkapökälettäkin arvottomampi.
Suoritin elämää ja yritin ostaa olemassa ololleni oikeutusta vaikka väkisin.
Paloin ihan loppuun ja minulle ei enää jäänyt muita vaihtoehtoja kuin opetella itsemyötätunto.
Jos joku olisi nuorempana minulle tullut tuollaista mainostamaan, olisin ajatellut mielessäni että haistakoon vadelman.
Oppimisen esteet ovat yleensä kuviteltuja, oli kyseessä mikä tahansa asia.
En mitenkään voi uskoa että on olemassa yhtään ihmistä joka ei muka voisi oppia myötätuntoisempaa suhtautumista itseään kohtaan.
Et sinä ole mikään poikkeus. Älä luulekaan. Olet ihan samanlainen kuin muutkin ihmiset. Et huonompi etkä parempi.
Siitä on tosi hyvä lähteä. Et ole spesiaali. Eikä tarvitse olla. Saat olla juuri mitä olet.
Eikä kukaan muukaan ole mikään spesiaali.
Harvinaisen yksinkertaista tekstiä, jossa oma kokemus yleistetään kaiken kattavaksi totuudeksi.
Hei jos haluat pitää kiinni uskomuksestasi, ettet voi tuota oppia, niin ole hyvä vain.
Se on ihan oma valinta ja asenne.
Hyvää päivän jatkoa =D
Luultavasti se on heille ihan todellisuutta, että eivät voi oppia. Miten se on sinulta pois? Ei oikein vaikuta sille, että olisit itsekään oppinut aitoa itsemyötätuntoa, vaan sen jonkinlaisen kuoren. Pakenemisesi paikalta kielii siitä hieman.
Suhtaudun itseeni hyväksyvästi, enkä syyllistä itseäni enää mistään järjettömästä, kuten ennen.
Toivotin hyvät päivän jatkot, koska ennakoin, että tyyppi haluaa vain haukkua minua yksinkertaiseksi kirjoittajaksi, eikä vilpittömästä auttamisestani nyt tällä kertaa tule kuin riitaa.
Minulle ei oikein ole väliä uskooko joku tuntematon ihminen siihen olenko itseäni kohtaan myötätuntoinen vai ei. Aika huvittavaa, jos pitäisi asiaa ruveta jotenkin todistelemaan.
Sen uskon että teillä on vielä MATKAAAAAAAAAAA minkään näköiseen myötätuntoon.
Sitä en usko, että olette jotain supererityisiä uniikkeja poikkeuksia maailmassa, joilta puuttuu kyky oppia yhtään mitään tai kehittyä ihmisenä.
Itsemyötätuntoni näkyy itselleni siinä, etten jää tuollaisten katkerikkojen kanssa jankkaamaan.
Yritin auttaa ja te ette itse halua itseänne auttaa, niin en voi mitään, eikä minun tarvitsekaan.
Miksi tuhlaisin aikaani tappelemiseen? En saa siitä mitään!
Eikö tässä ole ristiriitaa? Toisilla on vain matkaa johonkin mutta voivat kyllä oppia ihan varmasti? Kumpaa heissä nyt siis onkaan?
Ei siinä ole mitään ristiriitaa.
Jokainen voi oppia. Tästä on ihan turha jankata.
Toisille on helpompaa ja toisille vaikeampaa.
Sinulle on varmasti vaikeampaa kun olet vihamielinen, mustavalkoinen ja jyrkkä.
Mahdotonta se ei siltikään ole, ja sitä on turha minulle jankuttaa, ja minulle äksyillä.
Ei voi jokainen oppia. Miten se sinulta on pois? Muilla on asioita, tuota tärkeämpiä, se, että niin on, ei kuulu sinulle, ja sinun on vain parasta oppia, että tässä maailmassa on ihmisiä, jotka eivät kykene itsemyötätuntoon. Mutta sinä säälittävä raukka et kykene myötätuntoon heitä kohtaan. Niin, siksi se on siis pois sinulta. Vajeellisuutesi paljastuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vasurit tuli siis todistettua virallisesti tyhmiksi. Vasurit = ammattiloukkaantujat, uhriutujat, triggeröityjät etc.
Minusta tuo on tyhmän ihmisen viesti.
Kukaan tuntemai korkeasti koulutettu ja todistetusti älykäs ei sorru tuollaisiin yleistyksiin.
Ne ihmiset jotka ovat lähellä älyllistä kehitysvammaa ja ovat miltei täysin kouluttamattomia, käyttävät tuon tyyppistä retoriikkaa.
He jakavat ihmiset leireihin ja lokeroihin. Heillä on aina oma puolue ja uskontokunta, josta pidetään aina ja ikuisesti kiinni.
Muut ovat vihollisia ja vaikka vihollis ryhmään kuuluva ihminen sanoisi mitä tahansa, niin se on aina kuuntelematta paskaa.
Ja vaikka oman puolueen jäsen tekisi mitä tahansa, niin se ei ole koskaan paha, vaan oman jengin tekemän vääryyden sijaan osoitellaan sormella vihollisia.
Vasurin tilalla voi olla milloin mikäkin "ne". Ne ovat aina pahoja ja kaikki "niissä" on pahaa.
Yleisiä "niitä" on feministit, persusuomalaiset, ne joita ei tässä voi sensuurin takia mainita, ja mikä tahansa puolue tai ideologia.
En voi pitää älykkäänä ihmistä jolla on aina "ne" hampaissaan ja kaikki on mustaa ja valkeaa "niiden" kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ihan normaaliälyllä varustettu, Mensan mukaan oikein hyvällä. Silti ärsyynnyn joistain asioista. Eniten ärsyttää oma ärsyyntymiseni kyvyttömyydestäni olla ärsyyntymättä asioista, vaikuttaahan se mielialaan ja suorituskykyyn. Mutta turhin ärsyyntymisen muoto on kieltämättä ärsyyntyä omasta inhimillisyydestään.
Itsemyötätunto on helppo oppia.
Riippuu henkilön taustoista, kokemuksista ja persoonallisuudesta. Voi olla äärimmäisen vaikeaa, ellei jopa mahdotonta.
Ei se ole mahdotonta. Olen itse lähtöisin melkoisen latistavasta, ankarasta, lytistävästä, nitistävästä, alistavasta, syyllistävästä ja rajattomasta kodista.
Minusta kasvoin äärimmäisen syyllisyydentuntoinen suorittaja joka uskoi olevansa kakkapökälettäkin arvottomampi.
Suoritin elämää ja yritin ostaa olemassa ololleni oikeutusta vaikka väkisin.
Paloin ihan loppuun ja minulle ei enää jäänyt muita vaihtoehtoja kuin opetella itsemyötätunto.
Jos joku olisi nuorempana minulle tullut tuollaista mainostamaan, olisin ajatellut mielessäni että haistakoon vadelman.
Oppimisen esteet ovat yleensä kuviteltuja, oli kyseessä mikä tahansa asia.
En mitenkään voi uskoa että on olemassa yhtään ihmistä joka ei muka voisi oppia myötätuntoisempaa suhtautumista itseään kohtaan.
Et sinä ole mikään poikkeus. Älä luulekaan. Olet ihan samanlainen kuin muutkin ihmiset. Et huonompi etkä parempi.
Siitä on tosi hyvä lähteä. Et ole spesiaali. Eikä tarvitse olla. Saat olla juuri mitä olet.
Eikä kukaan muukaan ole mikään spesiaali.
Harvinaisen yksinkertaista tekstiä, jossa oma kokemus yleistetään kaiken kattavaksi totuudeksi.
Haukut toisen yksinkertaiseksi kun hän pystyi johonkin mihin sinä et.
Mikä sinä oikein luulet olevasi?
Et ole muita mitenkään erityisempi.
Sinulla ei ole mitään perusteita väitteellesi, ettet muka pysty oppimaan itsemyötätuntoa.
Mihin perustat väitteesi?
Mikä estää?
Perustele älä hauku!
"Haukkuminen" ei kohdistunut siihen että ko kommentoija on pystynyt siihen mitä kertoi.
Vaan siihen että oman kokemuksen pohjalta päätellään että jokaikinen siihen pystyisi jos vain haluaisi ja tätä "faktaa" tarjotaan muille, moitteiden kera jos sitä kritisoi.
Todista ja perustele nyt jotenkin mikä tekee kenestäkään niin erityisen ettei voi oppia?
Uskon sitten kun tulee hyvä argumentti.
Eikö se argumentti riittänyt, että elämässä on tuon edessä muita tärkeämpiä asioita, joihin huomio ja energia menee?
Ei sinällään vielä riittänyt, koska mielestäni itselleen voi olla armollinen ihan siinä samalla kun tekee muitakin asioita.
Mikään asia maailmassa ei edellytä itsensä vihaamista, soimaamista ja syyllistämistä. Ei ole sellaista yhtälöä joka jäisi sen vuoksi ratkeamatta, kun on päättänyt hyväksyä itsensä tavallisena kuolevaisena ihmisenä.
Eihän voi, kun puheena oli, että sen voi opetella. Nyt puhutkin siitä, niin kuin se vaihe just olis jo tehtynä.
Niin puhun itseni kohdalla. Ja en todellakaan luule että sinulla olisi se jo tehtynä =D =D =D
Minkä ikäinen olet? Ja mikä se syy nyt on että haluat vihata itseäsi?
Niin aivan, eli voit puhua vain itsestäsi. Et voi sanoa, että kaikki voivat sen saman oppia. Mutta sanoit.
Ja siis mä osaan olla kyllä itsemyötätuntoinen, mutta minullekin pisti silmään, että "kaikki voivat sen oppia". Eli toisin sanoen jokainen joka rankaisee itseään syyttä onkin itse syypää siihen. Vaikka asia ei ole todellakaan niin.Oikeastaan sinä voisitkin hakata päätäsi vielä enemmän seinään mitä nyt teet.
Unohda kaikki höpöhöpö missä valheellisesti sanottiin että sinäkin voisit oppia.
Ei, et voi. Sinä olet ehdoton poikkeus koko universumissa ja aivan erityinen tapaus.
Et voi oppia. Olet tuomittu vihaan.
Ole hyvä. Vihaa nyt entistä enemmän itseäsi ja tee oikein vaikeaksi se olemisesi.
Se on oikein.
Mä pystyn olemaan itsemyötätuntoinen ja olenkin. Mutta sen lisäksi mä pystyn myös myötätuntoon toisia kohtaan, mihin sinä et, ja siksi mnulle ei ole ongelma, jos joku ei opi itsemyötätuntoa. Koska häntä itseäänhän se eniten häiritsee. Ei minua. Myötätunnolla sen voi kuitenkin hyväksyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ihan normaaliälyllä varustettu, Mensan mukaan oikein hyvällä. Silti ärsyynnyn joistain asioista. Eniten ärsyttää oma ärsyyntymiseni kyvyttömyydestäni olla ärsyyntymättä asioista, vaikuttaahan se mielialaan ja suorituskykyyn. Mutta turhin ärsyyntymisen muoto on kieltämättä ärsyyntyä omasta inhimillisyydestään.
Itsemyötätunto on helppo oppia.
Riippuu henkilön taustoista, kokemuksista ja persoonallisuudesta. Voi olla äärimmäisen vaikeaa, ellei jopa mahdotonta.
Ei se ole mahdotonta. Olen itse lähtöisin melkoisen latistavasta, ankarasta, lytistävästä, nitistävästä, alistavasta, syyllistävästä ja rajattomasta kodista.
Minusta kasvoin äärimmäisen syyllisyydentuntoinen suorittaja joka uskoi olevansa kakkapökälettäkin arvottomampi.
Suoritin elämää ja yritin ostaa olemassa ololleni oikeutusta vaikka väkisin.
Paloin ihan loppuun ja minulle ei enää jäänyt muita vaihtoehtoja kuin opetella itsemyötätunto.
Jos joku olisi nuorempana minulle tullut tuollaista mainostamaan, olisin ajatellut mielessäni että haistakoon vadelman.
Oppimisen esteet ovat yleensä kuviteltuja, oli kyseessä mikä tahansa asia.
En mitenkään voi uskoa että on olemassa yhtään ihmistä joka ei muka voisi oppia myötätuntoisempaa suhtautumista itseään kohtaan.
Et sinä ole mikään poikkeus. Älä luulekaan. Olet ihan samanlainen kuin muutkin ihmiset. Et huonompi etkä parempi.
Siitä on tosi hyvä lähteä. Et ole spesiaali. Eikä tarvitse olla. Saat olla juuri mitä olet.
Eikä kukaan muukaan ole mikään spesiaali.
Harvinaisen yksinkertaista tekstiä, jossa oma kokemus yleistetään kaiken kattavaksi totuudeksi.
Hei jos haluat pitää kiinni uskomuksestasi, ettet voi tuota oppia, niin ole hyvä vain.
Se on ihan oma valinta ja asenne.
Hyvää päivän jatkoa =D
Luultavasti se on heille ihan todellisuutta, että eivät voi oppia. Miten se on sinulta pois? Ei oikein vaikuta sille, että olisit itsekään oppinut aitoa itsemyötätuntoa, vaan sen jonkinlaisen kuoren. Pakenemisesi paikalta kielii siitä hieman.
Suhtaudun itseeni hyväksyvästi, enkä syyllistä itseäni enää mistään järjettömästä, kuten ennen.
Toivotin hyvät päivän jatkot, koska ennakoin, että tyyppi haluaa vain haukkua minua yksinkertaiseksi kirjoittajaksi, eikä vilpittömästä auttamisestani nyt tällä kertaa tule kuin riitaa.
Minulle ei oikein ole väliä uskooko joku tuntematon ihminen siihen olenko itseäni kohtaan myötätuntoinen vai ei. Aika huvittavaa, jos pitäisi asiaa ruveta jotenkin todistelemaan.
Sen uskon että teillä on vielä MATKAAAAAAAAAAA minkään näköiseen myötätuntoon.
Sitä en usko, että olette jotain supererityisiä uniikkeja poikkeuksia maailmassa, joilta puuttuu kyky oppia yhtään mitään tai kehittyä ihmisenä.
Itsemyötätuntoni näkyy itselleni siinä, etten jää tuollaisten katkerikkojen kanssa jankkaamaan.
Yritin auttaa ja te ette itse halua itseänne auttaa, niin en voi mitään, eikä minun tarvitsekaan.
Miksi tuhlaisin aikaani tappelemiseen? En saa siitä mitään!
Eikö tässä ole ristiriitaa? Toisilla on vain matkaa johonkin mutta voivat kyllä oppia ihan varmasti? Kumpaa heissä nyt siis onkaan?
Ei siinä ole mitään ristiriitaa.
Jokainen voi oppia. Tästä on ihan turha jankata.
Toisille on helpompaa ja toisille vaikeampaa.
Sinulle on varmasti vaikeampaa kun olet vihamielinen, mustavalkoinen ja jyrkkä.
Mahdotonta se ei siltikään ole, ja sitä on turha minulle jankuttaa, ja minulle äksyillä.
Ei voi jokainen oppia. Miten se sinulta on pois? Muilla on asioita, tuota tärkeämpiä, se, että niin on, ei kuulu sinulle, ja sinun on vain parasta oppia, että tässä maailmassa on ihmisiä, jotka eivät kykene itsemyötätuntoon. Mutta sinä säälittävä raukka et kykene myötätuntoon heitä kohtaan. Niin, siksi se on siis pois sinulta. Vajeellisuutesi paljastuu.
En ymmärrä mistä olet keksinyt tuon väittämän, että minulta olisi jotenkin pois.
Minulla oli alun perin myötätuntoinen suhtauminen sinuun ja yritin auttaa.
Kuitenkin asenteesi on sen verran sairas ja vihamielinen, etten enää yritä auttaa.
Saat lillua paskaliemessäsi vaikka koko ikäsi, eikä se ole minulta pois.
Ole hyvä vain.
En koe syyllisyyttä tai häpeää kun yritin vain kannustaa sinua itsemyötätuntoon.
Olet sairas ja aika inhottava käytöksinen ärhenelijä.
En koe olevani säälittävä raukka, mutta rehellisesti voin kyllä myöntää että säälin sinua tavallaan.
En tunne sympatiaa ja empatiaa.
Se tunne minulta tulee ihmisille jotka eivät ole noin vihamielisiä.
Alue: Aihe vapaa
Okei. Tosiaan jos on tehnyt noin äärimmäisen teon, niin ihan varmasti on vaikeaa oppia itsemyötätuntoa.
Tuollaisia tekoja ei vaan normaalit tee.
Tuollainen teko onnisuu täysin tunteettomalta psykopaatilta, ja sellainen ihminen ei tunne huonoa omaatuntoa.
Jos kuitenkin tuollaisen teon tekee ihminen joka ei ole tunteeton psykopaatti, on hänen oltava täyttä ymmärrystä vailla. Harhoissaan ja sekaisin.
Silloin tuollainen henkilö voi yrittää olla armollinen itselleen siten, että tajuaa ettei terveenä ikinä tekisi noin ja sairaana harhoissaan ei ollut sama ihminen.
On tosiaan ihan eri asioita harhaisen ihmisen psykoosissa tekemät rikokset kuin kotona syyllisyyteen kasvatetun ihmisen henkiset kasvut.
Se on ihan totta.