Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ärsyttääkö sinua jokin? Onneksi olkoon, olet "tyhmä"
16.03.2019 |
Tyhmiä ärsyttää asiat, viisaampi ei ärsyynny, koska ymmärtää syyt ja taustat asialle. Osaa erottaa asiat, joille voi tehdä jotain niistä, joille ei voi tehdä mitään ja sopeutuu, jos ei voi tehdä mitään ja toimii, jos voi.
Kommentit (228)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ihan normaaliälyllä varustettu, Mensan mukaan oikein hyvällä. Silti ärsyynnyn joistain asioista. Eniten ärsyttää oma ärsyyntymiseni kyvyttömyydestäni olla ärsyyntymättä asioista, vaikuttaahan se mielialaan ja suorituskykyyn. Mutta turhin ärsyyntymisen muoto on kieltämättä ärsyyntyä omasta inhimillisyydestään.
Itsemyötätunto on helppo oppia.
Riippuu henkilön taustoista, kokemuksista ja persoonallisuudesta. Voi olla äärimmäisen vaikeaa, ellei jopa mahdotonta.
Ei se ole mahdotonta. Olen itse lähtöisin melkoisen latistavasta, ankarasta, lytistävästä, nitistävästä, alistavasta, syyllistävästä ja rajattomasta kodista.
Minusta kasvoin äärimmäisen syyllisyydentuntoinen suorittaja joka uskoi olevansa kakkapökälettäkin arvottomampi.
Suoritin elämää ja yritin ostaa olemassa ololleni oikeutusta vaikka väkisin.
Paloin ihan loppuun ja minulle ei enää jäänyt muita vaihtoehtoja kuin opetella itsemyötätunto.
Jos joku olisi nuorempana minulle tullut tuollaista mainostamaan, olisin ajatellut mielessäni että haistakoon vadelman.
Oppimisen esteet ovat yleensä kuviteltuja, oli kyseessä mikä tahansa asia.
En mitenkään voi uskoa että on olemassa yhtään ihmistä joka ei muka voisi oppia myötätuntoisempaa suhtautumista itseään kohtaan.
Et sinä ole mikään poikkeus. Älä luulekaan. Olet ihan samanlainen kuin muutkin ihmiset. Et huonompi etkä parempi.
Siitä on tosi hyvä lähteä. Et ole spesiaali. Eikä tarvitse olla. Saat olla juuri mitä olet.
Eikä kukaan muukaan ole mikään spesiaali.
Harvinaisen yksinkertaista tekstiä, jossa oma kokemus yleistetään kaiken kattavaksi totuudeksi.
Haukut toisen yksinkertaiseksi kun hän pystyi johonkin mihin sinä et.
Mikä sinä oikein luulet olevasi?
Et ole muita mitenkään erityisempi.
Sinulla ei ole mitään perusteita väitteellesi, ettet muka pysty oppimaan itsemyötätuntoa.
Mihin perustat väitteesi?
Mikä estää?
Perustele älä hauku!
"Haukkuminen" ei kohdistunut siihen että ko kommentoija on pystynyt siihen mitä kertoi.
Vaan siihen että oman kokemuksen pohjalta päätellään että jokaikinen siihen pystyisi jos vain haluaisi ja tätä "faktaa" tarjotaan muille, moitteiden kera jos sitä kritisoi.
Todista ja perustele nyt jotenkin mikä tekee kenestäkään niin erityisen ettei voi oppia?
Uskon sitten kun tulee hyvä argumentti.
Eikö se argumentti riittänyt, että elämässä on tuon edessä muita tärkeämpiä asioita, joihin huomio ja energia menee?
Ei sinällään vielä riittänyt, koska mielestäni itselleen voi olla armollinen ihan siinä samalla kun tekee muitakin asioita.
Mikään asia maailmassa ei edellytä itsensä vihaamista, soimaamista ja syyllistämistä. Ei ole sellaista yhtälöä joka jäisi sen vuoksi ratkeamatta, kun on päättänyt hyväksyä itsensä tavallisena kuolevaisena ihmisenä.
Eihän voi, kun puheena oli, että sen voi opetella. Nyt puhutkin siitä, niin kuin se vaihe just olis jo tehtynä.
Niin puhun itseni kohdalla. Ja en todellakaan luule että sinulla olisi se jo tehtynä =D =D =D
Minkä ikäinen olet? Ja mikä se syy nyt on että haluat vihata itseäsi?
Niin aivan, eli voit puhua vain itsestäsi. Et voi sanoa, että kaikki voivat sen saman oppia. Mutta sanoit.
Ja siis mä osaan olla kyllä itsemyötätuntoinen, mutta minullekin pisti silmään, että "kaikki voivat sen oppia". Eli toisin sanoen jokainen joka rankaisee itseään syyttä onkin itse syypää siihen. Vaikka asia ei ole todellakaan niin.Oikeastaan sinä voisitkin hakata päätäsi vielä enemmän seinään mitä nyt teet.
Unohda kaikki höpöhöpö missä valheellisesti sanottiin että sinäkin voisit oppia.
Ei, et voi. Sinä olet ehdoton poikkeus koko universumissa ja aivan erityinen tapaus.
Et voi oppia. Olet tuomittu vihaan.
Ole hyvä. Vihaa nyt entistä enemmän itseäsi ja tee oikein vaikeaksi se olemisesi.
Se on oikein.
Tässä on toiveuusintana jokaiselle uhriutujalle.
Tehkää olonne ihan sellaiseksi kuin haluatte.
Ja tosiaan vielä jos joku yrittää olla kiltti teille, niin kääntäkää se siten että hän onkin paha ja ilkeä.
Se minua tässä vaan ärsyttää, kuin tuollaisten hullujen takia normaalit ihmiset saattavat jäädä vaille kannustusta, kun uhkana on rääkyminen ja sähiseminen.
Kyllä sä voit kannustaa ja se on ihana asia, mutta kun kannustajanakin sun on tajuttava toisen esteitä. Sinä sanoit jotenkin todella happamasti siihen jotain, kun joku sanoi, ettei tuo le jokaiselle mahdollista. Kannustava asenteesi tai myötäelävä asenteesi loppui siihen. Se ei ikävä kyllä riitä monille olosuhteitten lannistamille tai nujertamille.
Minä sain mielestäni ihan kohtuuttoman huonon vastaanoton vaikka en tarkoittanut pahaa.
Ja se todellakin sammutti myötätuntoni.
Tiedän kyllä että kaikkein ärsyttävimpiä ovat, entiset masentuneet, entiset ylipainoiset, entiset juopot ja entiset työttömät.
En nyt pysty herättämään sitä myötätuntoa, kun minulla on niin vähän energiaa tässä.
Minä olen niin itsekäs että säästän aina itselleni kaiken energian jos sitä on vähän. Ja olen siitä hyvin ylpeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ihan normaaliälyllä varustettu, Mensan mukaan oikein hyvällä. Silti ärsyynnyn joistain asioista. Eniten ärsyttää oma ärsyyntymiseni kyvyttömyydestäni olla ärsyyntymättä asioista, vaikuttaahan se mielialaan ja suorituskykyyn. Mutta turhin ärsyyntymisen muoto on kieltämättä ärsyyntyä omasta inhimillisyydestään.
Itsemyötätunto on helppo oppia.
Riippuu henkilön taustoista, kokemuksista ja persoonallisuudesta. Voi olla äärimmäisen vaikeaa, ellei jopa mahdotonta.
Ei se ole mahdotonta. Olen itse lähtöisin melkoisen latistavasta, ankarasta, lytistävästä, nitistävästä, alistavasta, syyllistävästä ja rajattomasta kodista.
Minusta kasvoin äärimmäisen syyllisyydentuntoinen suorittaja joka uskoi olevansa kakkapökälettäkin arvottomampi.
Suoritin elämää ja yritin ostaa olemassa ololleni oikeutusta vaikka väkisin.
Paloin ihan loppuun ja minulle ei enää jäänyt muita vaihtoehtoja kuin opetella itsemyötätunto.
Jos joku olisi nuorempana minulle tullut tuollaista mainostamaan, olisin ajatellut mielessäni että haistakoon vadelman.
Oppimisen esteet ovat yleensä kuviteltuja, oli kyseessä mikä tahansa asia.
En mitenkään voi uskoa että on olemassa yhtään ihmistä joka ei muka voisi oppia myötätuntoisempaa suhtautumista itseään kohtaan.
Et sinä ole mikään poikkeus. Älä luulekaan. Olet ihan samanlainen kuin muutkin ihmiset. Et huonompi etkä parempi.
Siitä on tosi hyvä lähteä. Et ole spesiaali. Eikä tarvitse olla. Saat olla juuri mitä olet.
Eikä kukaan muukaan ole mikään spesiaali.
Harvinaisen yksinkertaista tekstiä, jossa oma kokemus yleistetään kaiken kattavaksi totuudeksi.
Haukut toisen yksinkertaiseksi kun hän pystyi johonkin mihin sinä et.
Mikä sinä oikein luulet olevasi?
Et ole muita mitenkään erityisempi.
Sinulla ei ole mitään perusteita väitteellesi, ettet muka pysty oppimaan itsemyötätuntoa.
Mihin perustat väitteesi?
Mikä estää?
Perustele älä hauku!
"Haukkuminen" ei kohdistunut siihen että ko kommentoija on pystynyt siihen mitä kertoi.
Vaan siihen että oman kokemuksen pohjalta päätellään että jokaikinen siihen pystyisi jos vain haluaisi ja tätä "faktaa" tarjotaan muille, moitteiden kera jos sitä kritisoi.
Todista ja perustele nyt jotenkin mikä tekee kenestäkään niin erityisen ettei voi oppia?
Uskon sitten kun tulee hyvä argumentti.
Eikö se argumentti riittänyt, että elämässä on tuon edessä muita tärkeämpiä asioita, joihin huomio ja energia menee?
Ei sinällään vielä riittänyt, koska mielestäni itselleen voi olla armollinen ihan siinä samalla kun tekee muitakin asioita.
Mikään asia maailmassa ei edellytä itsensä vihaamista, soimaamista ja syyllistämistä. Ei ole sellaista yhtälöä joka jäisi sen vuoksi ratkeamatta, kun on päättänyt hyväksyä itsensä tavallisena kuolevaisena ihmisenä.
Eihän voi, kun puheena oli, että sen voi opetella. Nyt puhutkin siitä, niin kuin se vaihe just olis jo tehtynä.
Niin puhun itseni kohdalla. Ja en todellakaan luule että sinulla olisi se jo tehtynä =D =D =D
Minkä ikäinen olet? Ja mikä se syy nyt on että haluat vihata itseäsi?
Niin aivan, eli voit puhua vain itsestäsi. Et voi sanoa, että kaikki voivat sen saman oppia. Mutta sanoit.
Ja siis mä osaan olla kyllä itsemyötätuntoinen, mutta minullekin pisti silmään, että "kaikki voivat sen oppia". Eli toisin sanoen jokainen joka rankaisee itseään syyttä onkin itse syypää siihen. Vaikka asia ei ole todellakaan niin.Oikeastaan sinä voisitkin hakata päätäsi vielä enemmän seinään mitä nyt teet.
Unohda kaikki höpöhöpö missä valheellisesti sanottiin että sinäkin voisit oppia.
Ei, et voi. Sinä olet ehdoton poikkeus koko universumissa ja aivan erityinen tapaus.
Et voi oppia. Olet tuomittu vihaan.
Ole hyvä. Vihaa nyt entistä enemmän itseäsi ja tee oikein vaikeaksi se olemisesi.
Se on oikein.
Mä pystyn olemaan itsemyötätuntoinen ja olenkin. Mutta sen lisäksi mä pystyn myös myötätuntoon toisia kohtaan, mihin sinä et, ja siksi mnulle ei ole ongelma, jos joku ei opi itsemyötätuntoa. Koska häntä itseäänhän se eniten häiritsee. Ei minua. Myötätunnolla sen voi kuitenkin hyväksyä.
Minä pystyn tuntemaan myötätuntoa muita kohtaan, mutta jos ihminen alkaa vittuilemaan ja äksyilemään, päättyy minun myötätuntoni luonnollisesti siihen paikkaan.
Ja se on itsemyötätuntoa, kun osaan vetää rajat.
Minun päälleni ei paskaa heitellä, ei vaikka olisi vaikeaa.
Olen auttanut monelaisia ihmisiä elämässäni. Ne jotka käyttäytyvät ihnottavasti, eivät enää apuani saa. Ja olen poistanut heidät elämästäni kokonaan.
He jotka osaavat käyttäytyä, saavat jatkossakin aikaani ja energiaani.
On tyhmyyttä inistä ja kitistä ettei saa toiselta myötätuntoa jos ei itse viitsi mitään vaivaa nähdä itsensä eteen.
Mikä nyt on ollut vttuilua sinua kohtaan? Sinulle on kerrottu, että kaikki eivät pysty itsemyötätuntoon, sekö? Siis realiteeteissa, oikeassa elämässään eivät pysty. Jos joku sanoo mulle näin, mä uskon sen, enkä ala vänkäämään häntä vastaan, kuten sinä. Sekö tässä on vttuilua? Se, että mä kunnioitan sitä, mitä toinen ihminen elämästään kertoo ("en pysty itsemyötätuntoon") ei tarkoita, ettenkö toivoisi sitä hänelle, mutta en mene loukkaamaan sitä ihmistä niin kuin sinä väittämällä että mä tiedän sun elämäs paremmin, kuin toinen itse. Sitä kutsutaan halveksinnaksi, ja jos siitä sukle huomauttaminen vttuilua, niin okei, sitten sulle on vttuiltu tässä ketjussa. Mutta ihan syyllä. Jos et kestä, niin "suojele toki itseäsi" suojele.
OKEI!
EI PYSTY SITTEN!Anteeksi kun loukkasin ja yritin tsempata.
Pidän tosi vammaisena ihmistä joka loukkaantuu sitä kun toinen yrittää kannustaa.
En yhtään ihmettele enää jos on mahdotonta oppia kun on noin äärimmäisen aggressiivinen.
Ei ollut aluperin todellakaan tarkoitus olla ylimielinen ja alentuva. Ei missään nimessä.
Mutta nyt olen kyllä sitä mieltä että tyhmästi on on vedetty herne nenään ja ihan paskavammaisesti menty UHRIUTUMAAN turhasta.
En olisi uskonut että käytän sanaa urhiutua, mutta kun noin sairaita ihmisiä tulee vastaan, niin tässä se nyt on.
Aina oppii uutta. Ja minun myötätuntoni rajat ovat tuollaisessa uhriutumisessa.
En usko, että siinä kukaan loukkaantui, kun koitit kannustaa. Joku (en minä) vain sanoi, että "ei kaikki pysty oppimaan itsemyötätuntoa". Sinä vastasit siihen ikävästi, eli ihan itse aloitit negailun, kun koit tuon mielipiteen tai uskomuksen syyksi vastata ikävästi.
Sitten siinä olisikin pitänyt alkaa olla myötätuntoinen sinua kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Ratkaisukeskeisyydellä pärjää monessa asiassa. Paikallaan märehtiminen on tyhmyyttä.
Mua ärsyttää ihan älyttömästi kun ihmiset seisoo mun edessä eivätkä meinaakaan liikkua. Näin esim. julkisissa tai kaupassa. Tekisi mieli huutaa ja raivota ja lyödä niitä. Ratkaisua ei ole, pitää vaan sietää. En pidä itseäni tyhmänä vaan kärsimättömänä. Kuitenkin joudun ko. tapauksissa märehtimään paikallani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ihan normaaliälyllä varustettu, Mensan mukaan oikein hyvällä. Silti ärsyynnyn joistain asioista. Eniten ärsyttää oma ärsyyntymiseni kyvyttömyydestäni olla ärsyyntymättä asioista, vaikuttaahan se mielialaan ja suorituskykyyn. Mutta turhin ärsyyntymisen muoto on kieltämättä ärsyyntyä omasta inhimillisyydestään.
Itsemyötätunto on helppo oppia.
Riippuu henkilön taustoista, kokemuksista ja persoonallisuudesta. Voi olla äärimmäisen vaikeaa, ellei jopa mahdotonta.
Ei se ole mahdotonta. Olen itse lähtöisin melkoisen latistavasta, ankarasta, lytistävästä, nitistävästä, alistavasta, syyllistävästä ja rajattomasta kodista.
Minusta kasvoin äärimmäisen syyllisyydentuntoinen suorittaja joka uskoi olevansa kakkapökälettäkin arvottomampi.
Suoritin elämää ja yritin ostaa olemassa ololleni oikeutusta vaikka väkisin.
Paloin ihan loppuun ja minulle ei enää jäänyt muita vaihtoehtoja kuin opetella itsemyötätunto.
Jos joku olisi nuorempana minulle tullut tuollaista mainostamaan, olisin ajatellut mielessäni että haistakoon vadelman.
Oppimisen esteet ovat yleensä kuviteltuja, oli kyseessä mikä tahansa asia.
En mitenkään voi uskoa että on olemassa yhtään ihmistä joka ei muka voisi oppia myötätuntoisempaa suhtautumista itseään kohtaan.
Et sinä ole mikään poikkeus. Älä luulekaan. Olet ihan samanlainen kuin muutkin ihmiset. Et huonompi etkä parempi.
Siitä on tosi hyvä lähteä. Et ole spesiaali. Eikä tarvitse olla. Saat olla juuri mitä olet.
Eikä kukaan muukaan ole mikään spesiaali.
Harvinaisen yksinkertaista tekstiä, jossa oma kokemus yleistetään kaiken kattavaksi totuudeksi.
Haukut toisen yksinkertaiseksi kun hän pystyi johonkin mihin sinä et.
Mikä sinä oikein luulet olevasi?
Et ole muita mitenkään erityisempi.
Sinulla ei ole mitään perusteita väitteellesi, ettet muka pysty oppimaan itsemyötätuntoa.
Mihin perustat väitteesi?
Mikä estää?
Perustele älä hauku!
"Haukkuminen" ei kohdistunut siihen että ko kommentoija on pystynyt siihen mitä kertoi.
Vaan siihen että oman kokemuksen pohjalta päätellään että jokaikinen siihen pystyisi jos vain haluaisi ja tätä "faktaa" tarjotaan muille, moitteiden kera jos sitä kritisoi.
Todista ja perustele nyt jotenkin mikä tekee kenestäkään niin erityisen ettei voi oppia?
Uskon sitten kun tulee hyvä argumentti.
Eikö se argumentti riittänyt, että elämässä on tuon edessä muita tärkeämpiä asioita, joihin huomio ja energia menee?
Ei sinällään vielä riittänyt, koska mielestäni itselleen voi olla armollinen ihan siinä samalla kun tekee muitakin asioita.
Mikään asia maailmassa ei edellytä itsensä vihaamista, soimaamista ja syyllistämistä. Ei ole sellaista yhtälöä joka jäisi sen vuoksi ratkeamatta, kun on päättänyt hyväksyä itsensä tavallisena kuolevaisena ihmisenä.
Eihän voi, kun puheena oli, että sen voi opetella. Nyt puhutkin siitä, niin kuin se vaihe just olis jo tehtynä.
Niin puhun itseni kohdalla. Ja en todellakaan luule että sinulla olisi se jo tehtynä =D =D =D
Minkä ikäinen olet? Ja mikä se syy nyt on että haluat vihata itseäsi?
Niin aivan, eli voit puhua vain itsestäsi. Et voi sanoa, että kaikki voivat sen saman oppia. Mutta sanoit.
Ja siis mä osaan olla kyllä itsemyötätuntoinen, mutta minullekin pisti silmään, että "kaikki voivat sen oppia". Eli toisin sanoen jokainen joka rankaisee itseään syyttä onkin itse syypää siihen. Vaikka asia ei ole todellakaan niin.Oikeastaan sinä voisitkin hakata päätäsi vielä enemmän seinään mitä nyt teet.
Unohda kaikki höpöhöpö missä valheellisesti sanottiin että sinäkin voisit oppia.
Ei, et voi. Sinä olet ehdoton poikkeus koko universumissa ja aivan erityinen tapaus.
Et voi oppia. Olet tuomittu vihaan.
Ole hyvä. Vihaa nyt entistä enemmän itseäsi ja tee oikein vaikeaksi se olemisesi.
Se on oikein.
Tässä on toiveuusintana jokaiselle uhriutujalle.
Tehkää olonne ihan sellaiseksi kuin haluatte.
Ja tosiaan vielä jos joku yrittää olla kiltti teille, niin kääntäkää se siten että hän onkin paha ja ilkeä.
Se minua tässä vaan ärsyttää, kuin tuollaisten hullujen takia normaalit ihmiset saattavat jäädä vaille kannustusta, kun uhkana on rääkyminen ja sähiseminen.
Kyllä sä voit kannustaa ja se on ihana asia, mutta kun kannustajanakin sun on tajuttava toisen esteitä. Sinä sanoit jotenkin todella happamasti siihen jotain, kun joku sanoi, ettei tuo le jokaiselle mahdollista. Kannustava asenteesi tai myötäelävä asenteesi loppui siihen. Se ei ikävä kyllä riitä monille olosuhteitten lannistamille tai nujertamille.
Minä sain mielestäni ihan kohtuuttoman huonon vastaanoton vaikka en tarkoittanut pahaa.
Ja se todellakin sammutti myötätuntoni.
Tiedän kyllä että kaikkein ärsyttävimpiä ovat, entiset masentuneet, entiset ylipainoiset, entiset juopot ja entiset työttömät.
En nyt pysty herättämään sitä myötätuntoa, kun minulla on niin vähän energiaa tässä.
Minä olen niin itsekäs että säästän aina itselleni kaiken energian jos sitä on vähän. Ja olen siitä hyvin ylpeä.
Miten niin kaikkein ärsyttävämpiä ovat entiset vaikkapa masentuneet??? Tai juopot? Moni ei todellakaan ole. Jos entinen joku on ärsyttävä, ei taida olla aivan aidosti entinen. Suurin osa kypsyy noista pois toipuessaan muutenkin kuin vain siitä paranee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ratkaisukeskeisyydellä pärjää monessa asiassa. Paikallaan märehtiminen on tyhmyyttä.
Mua ärsyttää ihan älyttömästi kun ihmiset seisoo mun edessä eivätkä meinaakaan liikkua. Näin esim. julkisissa tai kaupassa. Tekisi mieli huutaa ja raivota ja lyödä niitä. Ratkaisua ei ole, pitää vaan sietää. En pidä itseäni tyhmänä vaan kärsimättömänä. Kuitenkin joudun ko. tapauksissa märehtimään paikallani.
Kyllä mäkin ärsyynnyn asioista, mutta minusta se on minulta tyhmää. Parhaat tyypit eivät alennu moiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ihan normaaliälyllä varustettu, Mensan mukaan oikein hyvällä. Silti ärsyynnyn joistain asioista. Eniten ärsyttää oma ärsyyntymiseni kyvyttömyydestäni olla ärsyyntymättä asioista, vaikuttaahan se mielialaan ja suorituskykyyn. Mutta turhin ärsyyntymisen muoto on kieltämättä ärsyyntyä omasta inhimillisyydestään.
Itsemyötätunto on helppo oppia.
Riippuu henkilön taustoista, kokemuksista ja persoonallisuudesta. Voi olla äärimmäisen vaikeaa, ellei jopa mahdotonta.
Ei se ole mahdotonta. Olen itse lähtöisin melkoisen latistavasta, ankarasta, lytistävästä, nitistävästä, alistavasta, syyllistävästä ja rajattomasta kodista.
Minusta kasvoin äärimmäisen syyllisyydentuntoinen suorittaja joka uskoi olevansa kakkapökälettäkin arvottomampi.
Suoritin elämää ja yritin ostaa olemassa ololleni oikeutusta vaikka väkisin.
Paloin ihan loppuun ja minulle ei enää jäänyt muita vaihtoehtoja kuin opetella itsemyötätunto.
Jos joku olisi nuorempana minulle tullut tuollaista mainostamaan, olisin ajatellut mielessäni että haistakoon vadelman.
Oppimisen esteet ovat yleensä kuviteltuja, oli kyseessä mikä tahansa asia.
En mitenkään voi uskoa että on olemassa yhtään ihmistä joka ei muka voisi oppia myötätuntoisempaa suhtautumista itseään kohtaan.
Et sinä ole mikään poikkeus. Älä luulekaan. Olet ihan samanlainen kuin muutkin ihmiset. Et huonompi etkä parempi.
Siitä on tosi hyvä lähteä. Et ole spesiaali. Eikä tarvitse olla. Saat olla juuri mitä olet.
Eikä kukaan muukaan ole mikään spesiaali.
Harvinaisen yksinkertaista tekstiä, jossa oma kokemus yleistetään kaiken kattavaksi totuudeksi.
Haukut toisen yksinkertaiseksi kun hän pystyi johonkin mihin sinä et.
Mikä sinä oikein luulet olevasi?
Et ole muita mitenkään erityisempi.
Sinulla ei ole mitään perusteita väitteellesi, ettet muka pysty oppimaan itsemyötätuntoa.
Mihin perustat väitteesi?
Mikä estää?
Perustele älä hauku!
"Haukkuminen" ei kohdistunut siihen että ko kommentoija on pystynyt siihen mitä kertoi.
Vaan siihen että oman kokemuksen pohjalta päätellään että jokaikinen siihen pystyisi jos vain haluaisi ja tätä "faktaa" tarjotaan muille, moitteiden kera jos sitä kritisoi.
Todista ja perustele nyt jotenkin mikä tekee kenestäkään niin erityisen ettei voi oppia?
Uskon sitten kun tulee hyvä argumentti.
Eikö se argumentti riittänyt, että elämässä on tuon edessä muita tärkeämpiä asioita, joihin huomio ja energia menee?
Ei sinällään vielä riittänyt, koska mielestäni itselleen voi olla armollinen ihan siinä samalla kun tekee muitakin asioita.
Mikään asia maailmassa ei edellytä itsensä vihaamista, soimaamista ja syyllistämistä. Ei ole sellaista yhtälöä joka jäisi sen vuoksi ratkeamatta, kun on päättänyt hyväksyä itsensä tavallisena kuolevaisena ihmisenä.
Ja olet vähän tyhmä, jos et tajua, että juuri tuon työstäminen vain voi olla joillekin ylivoimaista. Ikävä kyllä. Ja toisaalta, jos olisit kuristanut puolisosi ja 3- ja 5-vuotiaat lapsenne, niin eikö silti? Tietenkin sitä tekoa ennen siellä on jo voinut olla tuota boldattua sairaalloisessa määrin.
Okei. Tosiaan jos on tehnyt noin äärimmäisen teon, niin ihan varmasti on vaikeaa oppia itsemyötätuntoa.
Tuollaisia tekoja ei vaan normaalit tee.
Tuollainen teko onnisuu täysin tunteettomalta psykopaatilta, ja sellainen ihminen ei tunne huonoa omaatuntoa.
Jos kuitenkin tuollaisen teon tekee ihminen joka ei ole tunteeton psykopaatti, on hänen oltava täyttä ymmärrystä vailla. Harhoissaan ja sekaisin.
Silloin tuollainen henkilö voi yrittää olla armollinen itselleen siten, että tajuaa ettei terveenä ikinä tekisi noin ja sairaana harhoissaan ei ollut sama ihminen.
On tosiaan ihan eri asioita harhaisen ihmisen psykoosissa tekemät rikokset kuin kotona syyllisyyteen kasvatetun ihmisen henkiset kasvut.
Se on ihan totta.
Ei vaikuta siltä, että oikein tajuaisit miten vaikeaa voi tosiaan joillekin olla itsemyötätunnon oppiminen, eikä se myötätunto ainakaan ole sinun vahvuutesi. Ehkä se yltää lähinnä siihen itsemyötätuntoon, joka on varmasti auttanut itseäsi kuitenkin kovasti. Kantsis vain muistaa, että se ei tarkoita, että se olisi kellekään toiselle edelleenkään helpompaa kuin ilman sinun kokemustasi. Sinun kokemuksesi sen oppimisen helppoudesta kun ei ole mikään mittari toisille varsinaisesti. Ja jos onkin, niin se ei ole silti apu. Se on vain mittari, että moni sen voi oppia. Toki voi, mutta et sä siitä päätä.
Tämä ei ole minun keksimääni vaan jonkun viisaaman sanomaa: Oppimisen esteet on yleensä psykologisia. Ja sellainen ajautusvinouma on pahin oppimisen este, ettei muka pysty mitenkään oppimaan.
No ei silloin kyllä opikaan.
Jos uskoo että ei ole kielipäätä ja laskupäätä, eikä siksi edes yritä, niin ei opi. Ja se ettei ekalla kerralla opi, ei tarkoita ettei ikinä oppisi.
Ja mitä se haittaa jos ei tulisi aivan täydelliseksi siinä asiassa mitä yrittää oppia? Eikö siitä ole hyötyä jos oppii edes vähän?
On tyhmää ajatella että mitkään asiat opittaisiin kerralla ja hotkaisemalla yksi valtavan kokoinen suupala. Kun jokainen täällä nyt joutuu opettelemaan asiat pala kerrallaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ratkaisukeskeisyydellä pärjää monessa asiassa. Paikallaan märehtiminen on tyhmyyttä.
Mua ärsyttää ihan älyttömästi kun ihmiset seisoo mun edessä eivätkä meinaakaan liikkua. Näin esim. julkisissa tai kaupassa. Tekisi mieli huutaa ja raivota ja lyödä niitä. Ratkaisua ei ole, pitää vaan sietää. En pidä itseäni tyhmänä vaan kärsimättömänä. Kuitenkin joudun ko. tapauksissa märehtimään paikallani.
Kyllä mäkin ärsyynnyn asioista, mutta minusta se on minulta tyhmää. Parhaat tyypit eivät alennu moiseen.
Olen niin eri mieltä. Enkä pidä parhaana tyyppinä sitä joka ei mistään ärsyynny.
Ihmiset eivät mene arvojärjestykseen synnynnäisen tempperamenttinsa mukaan tai mitä tunteita tuntevat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ihan normaaliälyllä varustettu, Mensan mukaan oikein hyvällä. Silti ärsyynnyn joistain asioista. Eniten ärsyttää oma ärsyyntymiseni kyvyttömyydestäni olla ärsyyntymättä asioista, vaikuttaahan se mielialaan ja suorituskykyyn. Mutta turhin ärsyyntymisen muoto on kieltämättä ärsyyntyä omasta inhimillisyydestään.
Itsemyötätunto on helppo oppia.
Riippuu henkilön taustoista, kokemuksista ja persoonallisuudesta. Voi olla äärimmäisen vaikeaa, ellei jopa mahdotonta.
Ei se ole mahdotonta. Olen itse lähtöisin melkoisen latistavasta, ankarasta, lytistävästä, nitistävästä, alistavasta, syyllistävästä ja rajattomasta kodista.
Minusta kasvoin äärimmäisen syyllisyydentuntoinen suorittaja joka uskoi olevansa kakkapökälettäkin arvottomampi.
Suoritin elämää ja yritin ostaa olemassa ololleni oikeutusta vaikka väkisin.
Paloin ihan loppuun ja minulle ei enää jäänyt muita vaihtoehtoja kuin opetella itsemyötätunto.
Jos joku olisi nuorempana minulle tullut tuollaista mainostamaan, olisin ajatellut mielessäni että haistakoon vadelman.
Oppimisen esteet ovat yleensä kuviteltuja, oli kyseessä mikä tahansa asia.
En mitenkään voi uskoa että on olemassa yhtään ihmistä joka ei muka voisi oppia myötätuntoisempaa suhtautumista itseään kohtaan.
Et sinä ole mikään poikkeus. Älä luulekaan. Olet ihan samanlainen kuin muutkin ihmiset. Et huonompi etkä parempi.
Siitä on tosi hyvä lähteä. Et ole spesiaali. Eikä tarvitse olla. Saat olla juuri mitä olet.
Eikä kukaan muukaan ole mikään spesiaali.
Harvinaisen yksinkertaista tekstiä, jossa oma kokemus yleistetään kaiken kattavaksi totuudeksi.
Haukut toisen yksinkertaiseksi kun hän pystyi johonkin mihin sinä et.
Mikä sinä oikein luulet olevasi?
Et ole muita mitenkään erityisempi.
Sinulla ei ole mitään perusteita väitteellesi, ettet muka pysty oppimaan itsemyötätuntoa.
Mihin perustat väitteesi?
Mikä estää?
Perustele älä hauku!
"Haukkuminen" ei kohdistunut siihen että ko kommentoija on pystynyt siihen mitä kertoi.
Vaan siihen että oman kokemuksen pohjalta päätellään että jokaikinen siihen pystyisi jos vain haluaisi ja tätä "faktaa" tarjotaan muille, moitteiden kera jos sitä kritisoi.
Todista ja perustele nyt jotenkin mikä tekee kenestäkään niin erityisen ettei voi oppia?
Uskon sitten kun tulee hyvä argumentti.
Eikö se argumentti riittänyt, että elämässä on tuon edessä muita tärkeämpiä asioita, joihin huomio ja energia menee?
Ei sinällään vielä riittänyt, koska mielestäni itselleen voi olla armollinen ihan siinä samalla kun tekee muitakin asioita.
Mikään asia maailmassa ei edellytä itsensä vihaamista, soimaamista ja syyllistämistä. Ei ole sellaista yhtälöä joka jäisi sen vuoksi ratkeamatta, kun on päättänyt hyväksyä itsensä tavallisena kuolevaisena ihmisenä.
Eihän voi, kun puheena oli, että sen voi opetella. Nyt puhutkin siitä, niin kuin se vaihe just olis jo tehtynä.
Niin puhun itseni kohdalla. Ja en todellakaan luule että sinulla olisi se jo tehtynä =D =D =D
Minkä ikäinen olet? Ja mikä se syy nyt on että haluat vihata itseäsi?
Niin aivan, eli voit puhua vain itsestäsi. Et voi sanoa, että kaikki voivat sen saman oppia. Mutta sanoit.
Ja siis mä osaan olla kyllä itsemyötätuntoinen, mutta minullekin pisti silmään, että "kaikki voivat sen oppia". Eli toisin sanoen jokainen joka rankaisee itseään syyttä onkin itse syypää siihen. Vaikka asia ei ole todellakaan niin.Oikeastaan sinä voisitkin hakata päätäsi vielä enemmän seinään mitä nyt teet.
Unohda kaikki höpöhöpö missä valheellisesti sanottiin että sinäkin voisit oppia.
Ei, et voi. Sinä olet ehdoton poikkeus koko universumissa ja aivan erityinen tapaus.
Et voi oppia. Olet tuomittu vihaan.
Ole hyvä. Vihaa nyt entistä enemmän itseäsi ja tee oikein vaikeaksi se olemisesi.
Se on oikein.
Tässä on toiveuusintana jokaiselle uhriutujalle.
Tehkää olonne ihan sellaiseksi kuin haluatte.
Ja tosiaan vielä jos joku yrittää olla kiltti teille, niin kääntäkää se siten että hän onkin paha ja ilkeä.
Se minua tässä vaan ärsyttää, kuin tuollaisten hullujen takia normaalit ihmiset saattavat jäädä vaille kannustusta, kun uhkana on rääkyminen ja sähiseminen.
Kyllä sä voit kannustaa ja se on ihana asia, mutta kun kannustajanakin sun on tajuttava toisen esteitä. Sinä sanoit jotenkin todella happamasti siihen jotain, kun joku sanoi, ettei tuo le jokaiselle mahdollista. Kannustava asenteesi tai myötäelävä asenteesi loppui siihen. Se ei ikävä kyllä riitä monille olosuhteitten lannistamille tai nujertamille.
Minä sain mielestäni ihan kohtuuttoman huonon vastaanoton vaikka en tarkoittanut pahaa.
Ja se todellakin sammutti myötätuntoni.
Tiedän kyllä että kaikkein ärsyttävimpiä ovat, entiset masentuneet, entiset ylipainoiset, entiset juopot ja entiset työttömät.
En nyt pysty herättämään sitä myötätuntoa, kun minulla on niin vähän energiaa tässä.
Minä olen niin itsekäs että säästän aina itselleni kaiken energian jos sitä on vähän. Ja olen siitä hyvin ylpeä.
Miten niin kaikkein ärsyttävämpiä ovat entiset vaikkapa masentuneet??? Tai juopot? Moni ei todellakaan ole. Jos entinen joku on ärsyttävä, ei taida olla aivan aidosti entinen. Suurin osa kypsyy noista pois toipuessaan muutenkin kuin vain siitä paranee.
No en jaksaisi selittää. Siis ovat ärsyttäviä sellaisia kohtaan, jotka eivät vielä ole entisiä.
Siis toinen masennuksen pahimmissa syövereissä sängynpohjalla ja toinen siinä neuvomassa: otin vaan itseäni niskasta kiinni ja lakkasin masistelemassa.
Ei ollut tarkoitus yleistää ja eikä pliis tarvitsisi aina käsittää väärin, kun se vituttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ihan normaaliälyllä varustettu, Mensan mukaan oikein hyvällä. Silti ärsyynnyn joistain asioista. Eniten ärsyttää oma ärsyyntymiseni kyvyttömyydestäni olla ärsyyntymättä asioista, vaikuttaahan se mielialaan ja suorituskykyyn. Mutta turhin ärsyyntymisen muoto on kieltämättä ärsyyntyä omasta inhimillisyydestään.
Itsemyötätunto on helppo oppia.
Riippuu henkilön taustoista, kokemuksista ja persoonallisuudesta. Voi olla äärimmäisen vaikeaa, ellei jopa mahdotonta.
Ei se ole mahdotonta. Olen itse lähtöisin melkoisen latistavasta, ankarasta, lytistävästä, nitistävästä, alistavasta, syyllistävästä ja rajattomasta kodista.
Minusta kasvoin äärimmäisen syyllisyydentuntoinen suorittaja joka uskoi olevansa kakkapökälettäkin arvottomampi.
Suoritin elämää ja yritin ostaa olemassa ololleni oikeutusta vaikka väkisin.
Paloin ihan loppuun ja minulle ei enää jäänyt muita vaihtoehtoja kuin opetella itsemyötätunto.
Jos joku olisi nuorempana minulle tullut tuollaista mainostamaan, olisin ajatellut mielessäni että haistakoon vadelman.
Oppimisen esteet ovat yleensä kuviteltuja, oli kyseessä mikä tahansa asia.
En mitenkään voi uskoa että on olemassa yhtään ihmistä joka ei muka voisi oppia myötätuntoisempaa suhtautumista itseään kohtaan.
Et sinä ole mikään poikkeus. Älä luulekaan. Olet ihan samanlainen kuin muutkin ihmiset. Et huonompi etkä parempi.
Siitä on tosi hyvä lähteä. Et ole spesiaali. Eikä tarvitse olla. Saat olla juuri mitä olet.
Eikä kukaan muukaan ole mikään spesiaali.
Harvinaisen yksinkertaista tekstiä, jossa oma kokemus yleistetään kaiken kattavaksi totuudeksi.
Haukut toisen yksinkertaiseksi kun hän pystyi johonkin mihin sinä et.
Mikä sinä oikein luulet olevasi?
Et ole muita mitenkään erityisempi.
Sinulla ei ole mitään perusteita väitteellesi, ettet muka pysty oppimaan itsemyötätuntoa.
Mihin perustat väitteesi?
Mikä estää?
Perustele älä hauku!
"Haukkuminen" ei kohdistunut siihen että ko kommentoija on pystynyt siihen mitä kertoi.
Vaan siihen että oman kokemuksen pohjalta päätellään että jokaikinen siihen pystyisi jos vain haluaisi ja tätä "faktaa" tarjotaan muille, moitteiden kera jos sitä kritisoi.
Todista ja perustele nyt jotenkin mikä tekee kenestäkään niin erityisen ettei voi oppia?
Uskon sitten kun tulee hyvä argumentti.
Eikö se argumentti riittänyt, että elämässä on tuon edessä muita tärkeämpiä asioita, joihin huomio ja energia menee?
Ei sinällään vielä riittänyt, koska mielestäni itselleen voi olla armollinen ihan siinä samalla kun tekee muitakin asioita.
Mikään asia maailmassa ei edellytä itsensä vihaamista, soimaamista ja syyllistämistä. Ei ole sellaista yhtälöä joka jäisi sen vuoksi ratkeamatta, kun on päättänyt hyväksyä itsensä tavallisena kuolevaisena ihmisenä.
Ja olet vähän tyhmä, jos et tajua, että juuri tuon työstäminen vain voi olla joillekin ylivoimaista. Ikävä kyllä. Ja toisaalta, jos olisit kuristanut puolisosi ja 3- ja 5-vuotiaat lapsenne, niin eikö silti? Tietenkin sitä tekoa ennen siellä on jo voinut olla tuota boldattua sairaalloisessa määrin.
Okei. Tosiaan jos on tehnyt noin äärimmäisen teon, niin ihan varmasti on vaikeaa oppia itsemyötätuntoa.
Tuollaisia tekoja ei vaan normaalit tee.
Tuollainen teko onnisuu täysin tunteettomalta psykopaatilta, ja sellainen ihminen ei tunne huonoa omaatuntoa.
Jos kuitenkin tuollaisen teon tekee ihminen joka ei ole tunteeton psykopaatti, on hänen oltava täyttä ymmärrystä vailla. Harhoissaan ja sekaisin.
Silloin tuollainen henkilö voi yrittää olla armollinen itselleen siten, että tajuaa ettei terveenä ikinä tekisi noin ja sairaana harhoissaan ei ollut sama ihminen.
On tosiaan ihan eri asioita harhaisen ihmisen psykoosissa tekemät rikokset kuin kotona syyllisyyteen kasvatetun ihmisen henkiset kasvut.
Se on ihan totta.
Ei vaikuta siltä, että oikein tajuaisit miten vaikeaa voi tosiaan joillekin olla itsemyötätunnon oppiminen, eikä se myötätunto ainakaan ole sinun vahvuutesi. Ehkä se yltää lähinnä siihen itsemyötätuntoon, joka on varmasti auttanut itseäsi kuitenkin kovasti. Kantsis vain muistaa, että se ei tarkoita, että se olisi kellekään toiselle edelleenkään helpompaa kuin ilman sinun kokemustasi. Sinun kokemuksesi sen oppimisen helppoudesta kun ei ole mikään mittari toisille varsinaisesti. Ja jos onkin, niin se ei ole silti apu. Se on vain mittari, että moni sen voi oppia. Toki voi, mutta et sä siitä päätä.
Tämä ei ole minun keksimääni vaan jonkun viisaaman sanomaa: Oppimisen esteet on yleensä psykologisia. Ja sellainen ajautusvinouma on pahin oppimisen este, ettei muka pysty mitenkään oppimaan.
No ei silloin kyllä opikaan.
Jos uskoo että ei ole kielipäätä ja laskupäätä, eikä siksi edes yritä, niin ei opi. Ja se ettei ekalla kerralla opi, ei tarkoita ettei ikinä oppisi.
Ja mitä se haittaa jos ei tulisi aivan täydelliseksi siinä asiassa mitä yrittää oppia? Eikö siitä ole hyötyä jos oppii edes vähän?
On tyhmää ajatella että mitkään asiat opittaisiin kerralla ja hotkaisemalla yksi valtavan kokoinen suupala. Kun jokainen täällä nyt joutuu opettelemaan asiat pala kerrallaan.
Tässähän kommentoitiinkin alunperin väitettä, jonka mukaan itsemyötätunnon oppiminen on helppoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ihan normaaliälyllä varustettu, Mensan mukaan oikein hyvällä. Silti ärsyynnyn joistain asioista. Eniten ärsyttää oma ärsyyntymiseni kyvyttömyydestäni olla ärsyyntymättä asioista, vaikuttaahan se mielialaan ja suorituskykyyn. Mutta turhin ärsyyntymisen muoto on kieltämättä ärsyyntyä omasta inhimillisyydestään.
Itsemyötätunto on helppo oppia.
Riippuu henkilön taustoista, kokemuksista ja persoonallisuudesta. Voi olla äärimmäisen vaikeaa, ellei jopa mahdotonta.
Ei se ole mahdotonta. Olen itse lähtöisin melkoisen latistavasta, ankarasta, lytistävästä, nitistävästä, alistavasta, syyllistävästä ja rajattomasta kodista.
Minusta kasvoin äärimmäisen syyllisyydentuntoinen suorittaja joka uskoi olevansa kakkapökälettäkin arvottomampi.
Suoritin elämää ja yritin ostaa olemassa ololleni oikeutusta vaikka väkisin.
Paloin ihan loppuun ja minulle ei enää jäänyt muita vaihtoehtoja kuin opetella itsemyötätunto.
Jos joku olisi nuorempana minulle tullut tuollaista mainostamaan, olisin ajatellut mielessäni että haistakoon vadelman.
Oppimisen esteet ovat yleensä kuviteltuja, oli kyseessä mikä tahansa asia.
En mitenkään voi uskoa että on olemassa yhtään ihmistä joka ei muka voisi oppia myötätuntoisempaa suhtautumista itseään kohtaan.
Et sinä ole mikään poikkeus. Älä luulekaan. Olet ihan samanlainen kuin muutkin ihmiset. Et huonompi etkä parempi.
Siitä on tosi hyvä lähteä. Et ole spesiaali. Eikä tarvitse olla. Saat olla juuri mitä olet.
Eikä kukaan muukaan ole mikään spesiaali.
Että olipa TOSI kannustavaa :D Aika turhaa mielestäni. Miten se, että joku ei saa ajatella olevansa spesiaali liittyy hänen kannustamiseensa? Sitäpaitsi jokainen on spesiaali. Mutta se ei tietenkään tarkoita sitä, että kukaan muu ei omaisi samoja ominaisuuksia. Spesiaalius tarkoittaa vain sitä, että kukaan toinen ei omaa jokaista samaa ominaisuutta. Eli olit lisäksi ihan väärässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ratkaisukeskeisyydellä pärjää monessa asiassa. Paikallaan märehtiminen on tyhmyyttä.
Mua ärsyttää ihan älyttömästi kun ihmiset seisoo mun edessä eivätkä meinaakaan liikkua. Näin esim. julkisissa tai kaupassa. Tekisi mieli huutaa ja raivota ja lyödä niitä. Ratkaisua ei ole, pitää vaan sietää. En pidä itseäni tyhmänä vaan kärsimättömänä. Kuitenkin joudun ko. tapauksissa märehtimään paikallani.
Minua ärsyttää ihmiset joiden mielestä on jotenkin älykkäämpi jos ei koe esim. tuollaisessa tilanteessa ärsytystä, ihan niinkuin sillä olisi mitään tekemistä älyn kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ihan normaaliälyllä varustettu, Mensan mukaan oikein hyvällä. Silti ärsyynnyn joistain asioista. Eniten ärsyttää oma ärsyyntymiseni kyvyttömyydestäni olla ärsyyntymättä asioista, vaikuttaahan se mielialaan ja suorituskykyyn. Mutta turhin ärsyyntymisen muoto on kieltämättä ärsyyntyä omasta inhimillisyydestään.
Itsemyötätunto on helppo oppia.
Riippuu henkilön taustoista, kokemuksista ja persoonallisuudesta. Voi olla äärimmäisen vaikeaa, ellei jopa mahdotonta.
Ei se ole mahdotonta. Olen itse lähtöisin melkoisen latistavasta, ankarasta, lytistävästä, nitistävästä, alistavasta, syyllistävästä ja rajattomasta kodista.
Minusta kasvoin äärimmäisen syyllisyydentuntoinen suorittaja joka uskoi olevansa kakkapökälettäkin arvottomampi.
Suoritin elämää ja yritin ostaa olemassa ololleni oikeutusta vaikka väkisin.
Paloin ihan loppuun ja minulle ei enää jäänyt muita vaihtoehtoja kuin opetella itsemyötätunto.
Jos joku olisi nuorempana minulle tullut tuollaista mainostamaan, olisin ajatellut mielessäni että haistakoon vadelman.
Oppimisen esteet ovat yleensä kuviteltuja, oli kyseessä mikä tahansa asia.
En mitenkään voi uskoa että on olemassa yhtään ihmistä joka ei muka voisi oppia myötätuntoisempaa suhtautumista itseään kohtaan.
Et sinä ole mikään poikkeus. Älä luulekaan. Olet ihan samanlainen kuin muutkin ihmiset. Et huonompi etkä parempi.
Siitä on tosi hyvä lähteä. Et ole spesiaali. Eikä tarvitse olla. Saat olla juuri mitä olet.
Eikä kukaan muukaan ole mikään spesiaali.
Että olipa TOSI kannustavaa :D Aika turhaa mielestäni. Miten se, että joku ei saa ajatella olevansa spesiaali liittyy hänen kannustamiseensa? Sitäpaitsi jokainen on spesiaali. Mutta se ei tietenkään tarkoita sitä, että kukaan muu ei omaisi samoja ominaisuuksia. Spesiaalius tarkoittaa vain sitä, että kukaan toinen ei omaa jokaista samaa ominaisuutta. Eli olit lisäksi ihan väärässä.
No jos haluaa tulkita asian noin.
Tuossa tarkoitettiin ettei tarvitse olla mitenkään ihmeellinen ja muita parempi missään.
Mutta jos haluat ajatella että pahaa tarkoitin niin ajattele.
Minä en jaksa vänkyttäjän kanssa keskustella, kun ei se oikein ole rakentavaa.
Ja keskustelussa ei ole mieltä jos toinen haluaa vaan toitottaa yhtä asiaa: Miten toinen on se joka on väärässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ihan normaaliälyllä varustettu, Mensan mukaan oikein hyvällä. Silti ärsyynnyn joistain asioista. Eniten ärsyttää oma ärsyyntymiseni kyvyttömyydestäni olla ärsyyntymättä asioista, vaikuttaahan se mielialaan ja suorituskykyyn. Mutta turhin ärsyyntymisen muoto on kieltämättä ärsyyntyä omasta inhimillisyydestään.
Itsemyötätunto on helppo oppia.
Riippuu henkilön taustoista, kokemuksista ja persoonallisuudesta. Voi olla äärimmäisen vaikeaa, ellei jopa mahdotonta.
Ei se ole mahdotonta. Olen itse lähtöisin melkoisen latistavasta, ankarasta, lytistävästä, nitistävästä, alistavasta, syyllistävästä ja rajattomasta kodista.
Minusta kasvoin äärimmäisen syyllisyydentuntoinen suorittaja joka uskoi olevansa kakkapökälettäkin arvottomampi.
Suoritin elämää ja yritin ostaa olemassa ololleni oikeutusta vaikka väkisin.
Paloin ihan loppuun ja minulle ei enää jäänyt muita vaihtoehtoja kuin opetella itsemyötätunto.
Jos joku olisi nuorempana minulle tullut tuollaista mainostamaan, olisin ajatellut mielessäni että haistakoon vadelman.
Oppimisen esteet ovat yleensä kuviteltuja, oli kyseessä mikä tahansa asia.
En mitenkään voi uskoa että on olemassa yhtään ihmistä joka ei muka voisi oppia myötätuntoisempaa suhtautumista itseään kohtaan.
Et sinä ole mikään poikkeus. Älä luulekaan. Olet ihan samanlainen kuin muutkin ihmiset. Et huonompi etkä parempi.
Siitä on tosi hyvä lähteä. Et ole spesiaali. Eikä tarvitse olla. Saat olla juuri mitä olet.
Eikä kukaan muukaan ole mikään spesiaali.
Harvinaisen yksinkertaista tekstiä, jossa oma kokemus yleistetään kaiken kattavaksi totuudeksi.
Haukut toisen yksinkertaiseksi kun hän pystyi johonkin mihin sinä et.
Mikä sinä oikein luulet olevasi?
Et ole muita mitenkään erityisempi.
Sinulla ei ole mitään perusteita väitteellesi, ettet muka pysty oppimaan itsemyötätuntoa.
Mihin perustat väitteesi?
Mikä estää?
Perustele älä hauku!
"Haukkuminen" ei kohdistunut siihen että ko kommentoija on pystynyt siihen mitä kertoi.
Vaan siihen että oman kokemuksen pohjalta päätellään että jokaikinen siihen pystyisi jos vain haluaisi ja tätä "faktaa" tarjotaan muille, moitteiden kera jos sitä kritisoi.
Todista ja perustele nyt jotenkin mikä tekee kenestäkään niin erityisen ettei voi oppia?
Uskon sitten kun tulee hyvä argumentti.
Eikö se argumentti riittänyt, että elämässä on tuon edessä muita tärkeämpiä asioita, joihin huomio ja energia menee?
Ei sinällään vielä riittänyt, koska mielestäni itselleen voi olla armollinen ihan siinä samalla kun tekee muitakin asioita.
Mikään asia maailmassa ei edellytä itsensä vihaamista, soimaamista ja syyllistämistä. Ei ole sellaista yhtälöä joka jäisi sen vuoksi ratkeamatta, kun on päättänyt hyväksyä itsensä tavallisena kuolevaisena ihmisenä.
Ja olet vähän tyhmä, jos et tajua, että juuri tuon työstäminen vain voi olla joillekin ylivoimaista. Ikävä kyllä. Ja toisaalta, jos olisit kuristanut puolisosi ja 3- ja 5-vuotiaat lapsenne, niin eikö silti? Tietenkin sitä tekoa ennen siellä on jo voinut olla tuota boldattua sairaalloisessa määrin.
Okei. Tosiaan jos on tehnyt noin äärimmäisen teon, niin ihan varmasti on vaikeaa oppia itsemyötätuntoa.
Tuollaisia tekoja ei vaan normaalit tee.
Tuollainen teko onnisuu täysin tunteettomalta psykopaatilta, ja sellainen ihminen ei tunne huonoa omaatuntoa.
Jos kuitenkin tuollaisen teon tekee ihminen joka ei ole tunteeton psykopaatti, on hänen oltava täyttä ymmärrystä vailla. Harhoissaan ja sekaisin.
Silloin tuollainen henkilö voi yrittää olla armollinen itselleen siten, että tajuaa ettei terveenä ikinä tekisi noin ja sairaana harhoissaan ei ollut sama ihminen.
On tosiaan ihan eri asioita harhaisen ihmisen psykoosissa tekemät rikokset kuin kotona syyllisyyteen kasvatetun ihmisen henkiset kasvut.
Se on ihan totta.
Ei vaikuta siltä, että oikein tajuaisit miten vaikeaa voi tosiaan joillekin olla itsemyötätunnon oppiminen, eikä se myötätunto ainakaan ole sinun vahvuutesi. Ehkä se yltää lähinnä siihen itsemyötätuntoon, joka on varmasti auttanut itseäsi kuitenkin kovasti. Kantsis vain muistaa, että se ei tarkoita, että se olisi kellekään toiselle edelleenkään helpompaa kuin ilman sinun kokemustasi. Sinun kokemuksesi sen oppimisen helppoudesta kun ei ole mikään mittari toisille varsinaisesti. Ja jos onkin, niin se ei ole silti apu. Se on vain mittari, että moni sen voi oppia. Toki voi, mutta et sä siitä päätä.
Tämä ei ole minun keksimääni vaan jonkun viisaaman sanomaa: Oppimisen esteet on yleensä psykologisia. Ja sellainen ajautusvinouma on pahin oppimisen este, ettei muka pysty mitenkään oppimaan.
No ei silloin kyllä opikaan.
Jos uskoo että ei ole kielipäätä ja laskupäätä, eikä siksi edes yritä, niin ei opi. Ja se ettei ekalla kerralla opi, ei tarkoita ettei ikinä oppisi.
Ja mitä se haittaa jos ei tulisi aivan täydelliseksi siinä asiassa mitä yrittää oppia? Eikö siitä ole hyötyä jos oppii edes vähän?
On tyhmää ajatella että mitkään asiat opittaisiin kerralla ja hotkaisemalla yksi valtavan kokoinen suupala. Kun jokainen täällä nyt joutuu opettelemaan asiat pala kerrallaan.
Vaikka ne esteet olisi atkin psykologisia, niin nimenomaan niitä voi olla liian vaikeaa poistaa. Sitä ainakin itse ajattelin, kun puolustin mielipidettä, että se ei ole helppoa tai aina edes mahdollista. Aivan naivia kuvitella, että kaikki psykologiset esteet voisi aina jokaisen elämästä poistaa. Siksi jokin muu alue elämässä voi olla syvällisen psykologisen työskentelyn esteenä, ja ei opi itseään oleellisesti auttavaa itsemyötätuntoa tai muuta. Että ei se ole jokaisen ihmisen päätavoite elämässä. Ja vaikka olisikin, niin KUKAAN ei voi TAATA, että sä opit sen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ratkaisukeskeisyydellä pärjää monessa asiassa. Paikallaan märehtiminen on tyhmyyttä.
Mua ärsyttää ihan älyttömästi kun ihmiset seisoo mun edessä eivätkä meinaakaan liikkua. Näin esim. julkisissa tai kaupassa. Tekisi mieli huutaa ja raivota ja lyödä niitä. Ratkaisua ei ole, pitää vaan sietää. En pidä itseäni tyhmänä vaan kärsimättömänä. Kuitenkin joudun ko. tapauksissa märehtimään paikallani.
Kyllä mäkin ärsyynnyn asioista, mutta minusta se on minulta tyhmää. Parhaat tyypit eivät alennu moiseen.
Olen niin eri mieltä. Enkä pidä parhaana tyyppinä sitä joka ei mistään ärsyynny.
Ihmiset eivät mene arvojärjestykseen synnynnäisen tempperamenttinsa mukaan tai mitä tunteita tuntevat.
Mä pidän. Siis miksi ärsyyntyminen olisi jokin tavoiteltava tila? Asioille voi tehdä tarvittavan, vaikka ei ärsyyntyisi. Päinvastoin usein ärsyyntyminen estää kehityksen. Juututaan siihen matolle kiukuttelemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ihan normaaliälyllä varustettu, Mensan mukaan oikein hyvällä. Silti ärsyynnyn joistain asioista. Eniten ärsyttää oma ärsyyntymiseni kyvyttömyydestäni olla ärsyyntymättä asioista, vaikuttaahan se mielialaan ja suorituskykyyn. Mutta turhin ärsyyntymisen muoto on kieltämättä ärsyyntyä omasta inhimillisyydestään.
Itsemyötätunto on helppo oppia.
Riippuu henkilön taustoista, kokemuksista ja persoonallisuudesta. Voi olla äärimmäisen vaikeaa, ellei jopa mahdotonta.
Ei se ole mahdotonta. Olen itse lähtöisin melkoisen latistavasta, ankarasta, lytistävästä, nitistävästä, alistavasta, syyllistävästä ja rajattomasta kodista.
Minusta kasvoin äärimmäisen syyllisyydentuntoinen suorittaja joka uskoi olevansa kakkapökälettäkin arvottomampi.
Suoritin elämää ja yritin ostaa olemassa ololleni oikeutusta vaikka väkisin.
Paloin ihan loppuun ja minulle ei enää jäänyt muita vaihtoehtoja kuin opetella itsemyötätunto.
Jos joku olisi nuorempana minulle tullut tuollaista mainostamaan, olisin ajatellut mielessäni että haistakoon vadelman.
Oppimisen esteet ovat yleensä kuviteltuja, oli kyseessä mikä tahansa asia.
En mitenkään voi uskoa että on olemassa yhtään ihmistä joka ei muka voisi oppia myötätuntoisempaa suhtautumista itseään kohtaan.
Et sinä ole mikään poikkeus. Älä luulekaan. Olet ihan samanlainen kuin muutkin ihmiset. Et huonompi etkä parempi.
Siitä on tosi hyvä lähteä. Et ole spesiaali. Eikä tarvitse olla. Saat olla juuri mitä olet.
Eikä kukaan muukaan ole mikään spesiaali.
Että olipa TOSI kannustavaa :D Aika turhaa mielestäni. Miten se, että joku ei saa ajatella olevansa spesiaali liittyy hänen kannustamiseensa? Sitäpaitsi jokainen on spesiaali. Mutta se ei tietenkään tarkoita sitä, että kukaan muu ei omaisi samoja ominaisuuksia. Spesiaalius tarkoittaa vain sitä, että kukaan toinen ei omaa jokaista samaa ominaisuutta. Eli olit lisäksi ihan väärässä.
Luet kuin piru raamattua ja etsimällä etsit mistä loukkaantua ja suuttua toiselle. Kokonaisuudet ei kiinnosta, eikä se mitä toinen yritti oikeasti sanoa.
Paskan heittelijä on paskan heittelijä vaikka voissa paistaisi.
Häntä ei voi kyllä kukaan auttaa, koska hän keksii aina vaikka perseestään kaivamalla jonkun syyn mistä äksytä.
Äärimmäisen raskaita ihmisiä kenekään lähipiirissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ratkaisukeskeisyydellä pärjää monessa asiassa. Paikallaan märehtiminen on tyhmyyttä.
Mua ärsyttää ihan älyttömästi kun ihmiset seisoo mun edessä eivätkä meinaakaan liikkua. Näin esim. julkisissa tai kaupassa. Tekisi mieli huutaa ja raivota ja lyödä niitä. Ratkaisua ei ole, pitää vaan sietää. En pidä itseäni tyhmänä vaan kärsimättömänä. Kuitenkin joudun ko. tapauksissa märehtimään paikallani.
Minua ärsyttää ihmiset joiden mielestä on jotenkin älykkäämpi jos ei koe esim. tuollaisessa tilanteessa ärsytystä, ihan niinkuin sillä olisi mitään tekemistä älyn kanssa.
No on sillä. Älykkäämpi ymmärtää, että muut ovat erilaisia, eli hitaita tai eivät valitse vilkuilla taakseen, jotta joku kiireinen saisi edetä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ratkaisukeskeisyydellä pärjää monessa asiassa. Paikallaan märehtiminen on tyhmyyttä.
Mua ärsyttää ihan älyttömästi kun ihmiset seisoo mun edessä eivätkä meinaakaan liikkua. Näin esim. julkisissa tai kaupassa. Tekisi mieli huutaa ja raivota ja lyödä niitä. Ratkaisua ei ole, pitää vaan sietää. En pidä itseäni tyhmänä vaan kärsimättömänä. Kuitenkin joudun ko. tapauksissa märehtimään paikallani.
Minua ärsyttää ihmiset joiden mielestä on jotenkin älykkäämpi jos ei koe esim. tuollaisessa tilanteessa ärsytystä, ihan niinkuin sillä olisi mitään tekemistä älyn kanssa.
Samoin! Vain tyhmä kuvittelee noin. Mikään ei ole rasittavampaa kuin tyhmä ihminen, joka kuvittelee tietävänsä paljon asioista, vaikkei oikeasti tajua mitään! Kuten esim. ketjun aloittaja.
Älykkyydellä ei ole juuri mitään tekemistä luonteenpiirteiden/käytöksen kanssa. Miten vaikeaa tämä on joillekin ymmärtää? Älykäs voi olla juuri se ärsyttävä pahalta haiseva valittajanaapurisi, joka huutaa kovaa, ja jolla on neljäs avioliitto menossa eikä edes kunnon työtä. Sitten taas se hyväkäytöksinen naapuri, kaikille mieliksi oleva muidenkin roskien lajittelija, joka harrastaa neulomista ja vapaaehtoistyötä, jota ei ärsytä mikään, voi olla äo 87. :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ihan normaaliälyllä varustettu, Mensan mukaan oikein hyvällä. Silti ärsyynnyn joistain asioista. Eniten ärsyttää oma ärsyyntymiseni kyvyttömyydestäni olla ärsyyntymättä asioista, vaikuttaahan se mielialaan ja suorituskykyyn. Mutta turhin ärsyyntymisen muoto on kieltämättä ärsyyntyä omasta inhimillisyydestään.
Itsemyötätunto on helppo oppia.
Riippuu henkilön taustoista, kokemuksista ja persoonallisuudesta. Voi olla äärimmäisen vaikeaa, ellei jopa mahdotonta.
Ei se ole mahdotonta. Olen itse lähtöisin melkoisen latistavasta, ankarasta, lytistävästä, nitistävästä, alistavasta, syyllistävästä ja rajattomasta kodista.
Minusta kasvoin äärimmäisen syyllisyydentuntoinen suorittaja joka uskoi olevansa kakkapökälettäkin arvottomampi.
Suoritin elämää ja yritin ostaa olemassa ololleni oikeutusta vaikka väkisin.
Paloin ihan loppuun ja minulle ei enää jäänyt muita vaihtoehtoja kuin opetella itsemyötätunto.
Jos joku olisi nuorempana minulle tullut tuollaista mainostamaan, olisin ajatellut mielessäni että haistakoon vadelman.
Oppimisen esteet ovat yleensä kuviteltuja, oli kyseessä mikä tahansa asia.
En mitenkään voi uskoa että on olemassa yhtään ihmistä joka ei muka voisi oppia myötätuntoisempaa suhtautumista itseään kohtaan.
Et sinä ole mikään poikkeus. Älä luulekaan. Olet ihan samanlainen kuin muutkin ihmiset. Et huonompi etkä parempi.
Siitä on tosi hyvä lähteä. Et ole spesiaali. Eikä tarvitse olla. Saat olla juuri mitä olet.
Eikä kukaan muukaan ole mikään spesiaali.
Harvinaisen yksinkertaista tekstiä, jossa oma kokemus yleistetään kaiken kattavaksi totuudeksi.
Haukut toisen yksinkertaiseksi kun hän pystyi johonkin mihin sinä et.
Mikä sinä oikein luulet olevasi?
Et ole muita mitenkään erityisempi.
Sinulla ei ole mitään perusteita väitteellesi, ettet muka pysty oppimaan itsemyötätuntoa.
Mihin perustat väitteesi?
Mikä estää?
Perustele älä hauku!
"Haukkuminen" ei kohdistunut siihen että ko kommentoija on pystynyt siihen mitä kertoi.
Vaan siihen että oman kokemuksen pohjalta päätellään että jokaikinen siihen pystyisi jos vain haluaisi ja tätä "faktaa" tarjotaan muille, moitteiden kera jos sitä kritisoi.
Todista ja perustele nyt jotenkin mikä tekee kenestäkään niin erityisen ettei voi oppia?
Uskon sitten kun tulee hyvä argumentti.
Eikö se argumentti riittänyt, että elämässä on tuon edessä muita tärkeämpiä asioita, joihin huomio ja energia menee?
Ei sinällään vielä riittänyt, koska mielestäni itselleen voi olla armollinen ihan siinä samalla kun tekee muitakin asioita.
Mikään asia maailmassa ei edellytä itsensä vihaamista, soimaamista ja syyllistämistä. Ei ole sellaista yhtälöä joka jäisi sen vuoksi ratkeamatta, kun on päättänyt hyväksyä itsensä tavallisena kuolevaisena ihmisenä.
Ja olet vähän tyhmä, jos et tajua, että juuri tuon työstäminen vain voi olla joillekin ylivoimaista. Ikävä kyllä. Ja toisaalta, jos olisit kuristanut puolisosi ja 3- ja 5-vuotiaat lapsenne, niin eikö silti? Tietenkin sitä tekoa ennen siellä on jo voinut olla tuota boldattua sairaalloisessa määrin.
Okei. Tosiaan jos on tehnyt noin äärimmäisen teon, niin ihan varmasti on vaikeaa oppia itsemyötätuntoa.
Tuollaisia tekoja ei vaan normaalit tee.
Tuollainen teko onnisuu täysin tunteettomalta psykopaatilta, ja sellainen ihminen ei tunne huonoa omaatuntoa.
Jos kuitenkin tuollaisen teon tekee ihminen joka ei ole tunteeton psykopaatti, on hänen oltava täyttä ymmärrystä vailla. Harhoissaan ja sekaisin.
Silloin tuollainen henkilö voi yrittää olla armollinen itselleen siten, että tajuaa ettei terveenä ikinä tekisi noin ja sairaana harhoissaan ei ollut sama ihminen.
On tosiaan ihan eri asioita harhaisen ihmisen psykoosissa tekemät rikokset kuin kotona syyllisyyteen kasvatetun ihmisen henkiset kasvut.
Se on ihan totta.
Ei vaikuta siltä, että oikein tajuaisit miten vaikeaa voi tosiaan joillekin olla itsemyötätunnon oppiminen, eikä se myötätunto ainakaan ole sinun vahvuutesi. Ehkä se yltää lähinnä siihen itsemyötätuntoon, joka on varmasti auttanut itseäsi kuitenkin kovasti. Kantsis vain muistaa, että se ei tarkoita, että se olisi kellekään toiselle edelleenkään helpompaa kuin ilman sinun kokemustasi. Sinun kokemuksesi sen oppimisen helppoudesta kun ei ole mikään mittari toisille varsinaisesti. Ja jos onkin, niin se ei ole silti apu. Se on vain mittari, että moni sen voi oppia. Toki voi, mutta et sä siitä päätä.
Tämä ei ole minun keksimääni vaan jonkun viisaaman sanomaa: Oppimisen esteet on yleensä psykologisia. Ja sellainen ajautusvinouma on pahin oppimisen este, ettei muka pysty mitenkään oppimaan.
No ei silloin kyllä opikaan.
Jos uskoo että ei ole kielipäätä ja laskupäätä, eikä siksi edes yritä, niin ei opi. Ja se ettei ekalla kerralla opi, ei tarkoita ettei ikinä oppisi.
Ja mitä se haittaa jos ei tulisi aivan täydelliseksi siinä asiassa mitä yrittää oppia? Eikö siitä ole hyötyä jos oppii edes vähän?
On tyhmää ajatella että mitkään asiat opittaisiin kerralla ja hotkaisemalla yksi valtavan kokoinen suupala. Kun jokainen täällä nyt joutuu opettelemaan asiat pala kerrallaan.
Tässähän kommentoitiinkin alunperin väitettä, jonka mukaan itsemyötätunnon oppiminen on helppoa.
Ja juututtiin siihen ja triggeröidyttiin ja taannuttiin sen toimesta.
Ei ole helppoa ei.
Ei ole!
Eikä ole mahdollista paskassaan rypevälle apinalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ratkaisukeskeisyydellä pärjää monessa asiassa. Paikallaan märehtiminen on tyhmyyttä.
Mua ärsyttää ihan älyttömästi kun ihmiset seisoo mun edessä eivätkä meinaakaan liikkua. Näin esim. julkisissa tai kaupassa. Tekisi mieli huutaa ja raivota ja lyödä niitä. Ratkaisua ei ole, pitää vaan sietää. En pidä itseäni tyhmänä vaan kärsimättömänä. Kuitenkin joudun ko. tapauksissa märehtimään paikallani.
Minua ärsyttää ihmiset joiden mielestä on jotenkin älykkäämpi jos ei koe esim. tuollaisessa tilanteessa ärsytystä, ihan niinkuin sillä olisi mitään tekemistä älyn kanssa.
No on sillä. Älykkäämpi ymmärtää, että muut ovat erilaisia, eli hitaita tai eivät valitse vilkuilla taakseen, jotta joku kiireinen saisi edetä.
Oikeasti fiksu ymmärtää että suurin osa ihmisistä on vaan niin välinpitämättömiä ja itsekkäitä, etteivät ajattele muita ihmisiä. Se ärsyttää mutta sen kanssa on vain elettävä.
Alue: Aihe vapaa
Realiteettien tunnistaminen on oppimisen alku.