Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ärsyttääkö sinua jokin? Onneksi olkoon, olet "tyhmä"
16.03.2019 |
Tyhmiä ärsyttää asiat, viisaampi ei ärsyynny, koska ymmärtää syyt ja taustat asialle. Osaa erottaa asiat, joille voi tehdä jotain niistä, joille ei voi tehdä mitään ja sopeutuu, jos ei voi tehdä mitään ja toimii, jos voi.
Kommentit (228)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, se että olet lukenut yhden mindfulnessoppaan, ei tee sinusta älykästä.
En ole ehtinyt lukea vielä yhtäkään.
Etkä ole varmaan muutenkaan mikään lukijatyyppi.
Olen kyllä. Luen jtkuvasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen testien mukaan selvästi keskimääräistä älykkäämpi, mutta silti minulla on ongelmia tunteiden hallinnassa. Minussa on jopa monia epävakaan persoonallisuushäiriön piirteitä. Minusta on kerrassaan kummallista, ettei itseään älykkäänä pitävä kykene ymmärtämään näiden asioiden eroa. Niputatko kaikki muutkin toivotut ominaisuuden älykkyyteen? Onko kaikki epätäydellisyys sinulle tyhmyyttä?
Eikö se tavallaan ole? Persoonallisuushäiriössä on varmaan vain kovempi työ olla haittaamatta toisten elämää, eikä siinä kukaan varmaan onnistu 100%. Eikä se olekaan aloituksen pointti.
Mitä ihmettä? :D No ei ole ei. Esimerkiksi tietyt mielenterveysongelmat ovat tutkitusti yleisempiä hieman keskimääräistä älykkäämpien joukossa. Älykkyys on vain yksi piirre muiden joukossa, ei sen mukana tule automaattisesti liutaa muita henkisiä hyveitä. Tuo alkaa vähän muistuttaa pikkulasten hiekkalaatikkokommunikaatiota, jossa kaikki epämiellyttävät piirteet toisessa supistuvat yhdeksi ainoaksi haukkumasanaksi "tyhmä".
Tietysti tämä on myös määritelmäkysymys. Minusta tuntuu, että sinun oma käsityksesi älykkyydestä sisältää piirteitä, joita muut ihmiset mieltävät älykkyyden sijaan enemmänkin vaikka viisaudeksi, henkiseksi kypsyydeksi, psyykkiseksi tasapainoksi ja rauhalliseksi tempperamentiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyhmyyshän se juuri ärsyttää.
Se on niin valtavan suurta ja ääretöntä. Ja sen edessä ihminen on niin voimaton.
Pienen lapsen kanssa voi sentään jotain neuvotella, mutta tyhmä ihminen on tyhmyydessään niin sinnikäs.
Pienen lapsen kanssa voi neuvotella, aikuisten kanssa ei? Eli käytännössä sinun pitää saada manipuloida toisia, että pärjäilet.
Ei?
En ymmärrä miten voit vetää noin sekopäisiä johtopäätöksiä.
Jos aikuinen on fakki-idootti niin sen kanssa ei voi neuvotella.
En harrasta manipulointia.
Pärjäilen ihan hyvin elämässäni, kunhan en vietä paljoa aikaa sietämättöminen ihmisten kanssa.
Tuo on sinun mielipiteesi ja osoitus siitä, että sinä et osaa neuvotella. Itse en ole koskaan elämässäni tavannut fakki-idiootteja.
Onko sinulla peili?
On, miten niin? Voit pitää ketä haluat fakki-idioottina, ja se kertoo vain sinusta.
Minä kysyin peilistä enkä ole se jonka kanssa alunperin "keskustelit".
Kysyin siksi että et lue (ymmärrä/ota vastaan) mitä hän sanoo vaan jankutat omaa näkemystäsi hänen neuvotelutaidoistaan, kyseenalaistat ne ja syytät manipuloijaksi. Ilman päteviä todisteita.
Hienoa että et ole joutunut törmäämään niihin fakki-idiootteihin, voin kuitenkin kertoa että niitä on ja niiden kanssa keskustelu/neuvotteluyritykset saavat kärsivällisimmänkin neuvottelukykyisen ihmisen raivon partaalle.
Jos saavatkin, niin on silti älykkäämpää käsitellä nekin kokemukset, kuin vuodattaa miten katkera ja ärsyyntynyt on, kosoa tapasi fakki-idiootin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ihan normaaliälyllä varustettu, Mensan mukaan oikein hyvällä. Silti ärsyynnyn joistain asioista. Eniten ärsyttää oma ärsyyntymiseni kyvyttömyydestäni olla ärsyyntymättä asioista, vaikuttaahan se mielialaan ja suorituskykyyn. Mutta turhin ärsyyntymisen muoto on kieltämättä ärsyyntyä omasta inhimillisyydestään.
Itsemyötätunto on helppo oppia.
Riippuu henkilön taustoista, kokemuksista ja persoonallisuudesta. Voi olla äärimmäisen vaikeaa, ellei jopa mahdotonta.
Ei se ole mahdotonta. Olen itse lähtöisin melkoisen latistavasta, ankarasta, lytistävästä, nitistävästä, alistavasta, syyllistävästä ja rajattomasta kodista.
Minusta kasvoin äärimmäisen syyllisyydentuntoinen suorittaja joka uskoi olevansa kakkapökälettäkin arvottomampi.
Suoritin elämää ja yritin ostaa olemassa ololleni oikeutusta vaikka väkisin.
Paloin ihan loppuun ja minulle ei enää jäänyt muita vaihtoehtoja kuin opetella itsemyötätunto.
Jos joku olisi nuorempana minulle tullut tuollaista mainostamaan, olisin ajatellut mielessäni että haistakoon vadelman.
Oppimisen esteet ovat yleensä kuviteltuja, oli kyseessä mikä tahansa asia.
En mitenkään voi uskoa että on olemassa yhtään ihmistä joka ei muka voisi oppia myötätuntoisempaa suhtautumista itseään kohtaan.
Et sinä ole mikään poikkeus. Älä luulekaan. Olet ihan samanlainen kuin muutkin ihmiset. Et huonompi etkä parempi.
Siitä on tosi hyvä lähteä. Et ole spesiaali. Eikä tarvitse olla. Saat olla juuri mitä olet.
Eikä kukaan muukaan ole mikään spesiaali.
Harvinaisen yksinkertaista tekstiä, jossa oma kokemus yleistetään kaiken kattavaksi totuudeksi.
Haukut toisen yksinkertaiseksi kun hän pystyi johonkin mihin sinä et.
Mikä sinä oikein luulet olevasi?
Et ole muita mitenkään erityisempi.
Sinulla ei ole mitään perusteita väitteellesi, ettet muka pysty oppimaan itsemyötätuntoa.
Mihin perustat väitteesi?
Mikä estää?
Perustele älä hauku!
"Haukkuminen" ei kohdistunut siihen että ko kommentoija on pystynyt siihen mitä kertoi.
Vaan siihen että oman kokemuksen pohjalta päätellään että jokaikinen siihen pystyisi jos vain haluaisi ja tätä "faktaa" tarjotaan muille, moitteiden kera jos sitä kritisoi.
Todista ja perustele nyt jotenkin mikä tekee kenestäkään niin erityisen ettei voi oppia?
Uskon sitten kun tulee hyvä argumentti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ihan normaaliälyllä varustettu, Mensan mukaan oikein hyvällä. Silti ärsyynnyn joistain asioista. Eniten ärsyttää oma ärsyyntymiseni kyvyttömyydestäni olla ärsyyntymättä asioista, vaikuttaahan se mielialaan ja suorituskykyyn. Mutta turhin ärsyyntymisen muoto on kieltämättä ärsyyntyä omasta inhimillisyydestään.
Itsemyötätunto on helppo oppia.
Riippuu henkilön taustoista, kokemuksista ja persoonallisuudesta. Voi olla äärimmäisen vaikeaa, ellei jopa mahdotonta.
Ei se ole mahdotonta. Olen itse lähtöisin melkoisen latistavasta, ankarasta, lytistävästä, nitistävästä, alistavasta, syyllistävästä ja rajattomasta kodista.
Minusta kasvoin äärimmäisen syyllisyydentuntoinen suorittaja joka uskoi olevansa kakkapökälettäkin arvottomampi.
Suoritin elämää ja yritin ostaa olemassa ololleni oikeutusta vaikka väkisin.
Paloin ihan loppuun ja minulle ei enää jäänyt muita vaihtoehtoja kuin opetella itsemyötätunto.
Jos joku olisi nuorempana minulle tullut tuollaista mainostamaan, olisin ajatellut mielessäni että haistakoon vadelman.
Oppimisen esteet ovat yleensä kuviteltuja, oli kyseessä mikä tahansa asia.
En mitenkään voi uskoa että on olemassa yhtään ihmistä joka ei muka voisi oppia myötätuntoisempaa suhtautumista itseään kohtaan.
Et sinä ole mikään poikkeus. Älä luulekaan. Olet ihan samanlainen kuin muutkin ihmiset. Et huonompi etkä parempi.
Siitä on tosi hyvä lähteä. Et ole spesiaali. Eikä tarvitse olla. Saat olla juuri mitä olet.
Eikä kukaan muukaan ole mikään spesiaali.
Harvinaisen yksinkertaista tekstiä, jossa oma kokemus yleistetään kaiken kattavaksi totuudeksi.
Haukut toisen yksinkertaiseksi kun hän pystyi johonkin mihin sinä et.
Mikä sinä oikein luulet olevasi?
Et ole muita mitenkään erityisempi.
Sinulla ei ole mitään perusteita väitteellesi, ettet muka pysty oppimaan itsemyötätuntoa.
Mihin perustat väitteesi?
Mikä estää?
Perustele älä hauku!
En ol tuo, jolta kysyt, mutta ainakin näkisin esim. yhdeksi syyksi sen, että henkilöllä on sen edessä muita, itselleen vielä tärkeämpiä asioita opittavana tai joihin voimavarat nyt menevät.
Mielenkiintoista.
Mikä voi olla tuollainen asia, ja miten itsensä vihaamisen lopettaminen nyt estäisi muiden asioiden opettelemisen.
Sehän sitoo energiaa ja juuri vaikeuttaa kaikkea mahdollista elämässä.
Itsemyötätunnon ydin on juuri siinä että oivaltaa olevansa ihan samanlainen kuin muutkin.
Se tila joka on ennen itsemyötätuntoa on mielisairautta ja jälkeen päin ajatellen täysin idioottimaista narsismia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen testien mukaan selvästi keskimääräistä älykkäämpi, mutta silti minulla on ongelmia tunteiden hallinnassa. Minussa on jopa monia epävakaan persoonallisuushäiriön piirteitä. Minusta on kerrassaan kummallista, ettei itseään älykkäänä pitävä kykene ymmärtämään näiden asioiden eroa. Niputatko kaikki muutkin toivotut ominaisuuden älykkyyteen? Onko kaikki epätäydellisyys sinulle tyhmyyttä?
Eikö se tavallaan ole? Persoonallisuushäiriössä on varmaan vain kovempi työ olla haittaamatta toisten elämää, eikä siinä kukaan varmaan onnistu 100%. Eikä se olekaan aloituksen pointti.
Mitä ihmettä? :D No ei ole ei. Esimerkiksi tietyt mielenterveysongelmat ovat tutkitusti yleisempiä hieman keskimääräistä älykkäämpien joukossa. Älykkyys on vain yksi piirre muiden joukossa, ei sen mukana tule automaattisesti liutaa muita henkisiä hyveitä. Tuo alkaa vähän muistuttaa pikkulasten hiekkalaatikkokommunikaatiota, jossa kaikki epämiellyttävät piirteet toisessa supistuvat yhdeksi ainoaksi haukkumasanaksi "tyhmä".
Tietysti tämä on myös määritelmäkysymys. Minusta tuntuu, että sinun oma käsityksesi älykkyydestä sisältää piirteitä, joita muut ihmiset mieltävät älykkyyden sijaan enemmänkin vaikka viisaudeksi, henkiseksi kypsyydeksi, psyykkiseksi tasapainoksi ja rauhalliseksi tempperamentiksi.
Niin no, varmaan näin. Mutta aloitus lähti siitä, kun joku kirjoitti eräässä ketjussa että on "älykäs, mutta jota ärsyttävät tyhmät ihmiset". Eikö nimenomaan älykästä ei-ärsyttäisi? Koska yhdistän älykkyyteen paremmat kyvyt käsitellä ja möskin käsittää asioita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyhmyyshän se juuri ärsyttää.
Se on niin valtavan suurta ja ääretöntä. Ja sen edessä ihminen on niin voimaton.
Pienen lapsen kanssa voi sentään jotain neuvotella, mutta tyhmä ihminen on tyhmyydessään niin sinnikäs.
Pienen lapsen kanssa voi neuvotella, aikuisten kanssa ei? Eli käytännössä sinun pitää saada manipuloida toisia, että pärjäilet.
Ei?
En ymmärrä miten voit vetää noin sekopäisiä johtopäätöksiä.
Jos aikuinen on fakki-idootti niin sen kanssa ei voi neuvotella.
En harrasta manipulointia.
Pärjäilen ihan hyvin elämässäni, kunhan en vietä paljoa aikaa sietämättöminen ihmisten kanssa.
Tuo on sinun mielipiteesi ja osoitus siitä, että sinä et osaa neuvotella. Itse en ole koskaan elämässäni tavannut fakki-idiootteja.
Onko sinulla peili?
On, miten niin? Voit pitää ketä haluat fakki-idioottina, ja se kertoo vain sinusta.
Minä kysyin peilistä enkä ole se jonka kanssa alunperin "keskustelit".
Kysyin siksi että et lue (ymmärrä/ota vastaan) mitä hän sanoo vaan jankutat omaa näkemystäsi hänen neuvotelutaidoistaan, kyseenalaistat ne ja syytät manipuloijaksi. Ilman päteviä todisteita.
Hienoa että et ole joutunut törmäämään niihin fakki-idiootteihin, voin kuitenkin kertoa että niitä on ja niiden kanssa keskustelu/neuvotteluyritykset saavat kärsivällisimmänkin neuvottelukykyisen ihmisen raivon partaalle.
Jos saavatkin, niin on silti älykkäämpää käsitellä nekin kokemukset, kuin vuodattaa miten katkera ja ärsyyntynyt on, kosoa tapasi fakki-idiootin.
Ihan sama mitä muut kirjoittavat, niin he ovat aina tyhmiä ja turhia vuodattajia.
Kaikki mitä sinä kirjoitat on älykästä ja fiksua, eikä missään nimessä turhaa vuodattamista.
Haisee projektio niin vahvasti jokaisen nenään, että mitä jos nyt ottaisit pään pois pepustasi ja alkaisit käsittelemään niitä ärsytyksen tunteitaisi kuten muutkin ihmiset.
Ei tarvitsisi täällä itseään nolata, nostamalla itseään jollekin jalustalle "suurena ja älykkäänä ei-ärsyyntyjänä"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ihan normaaliälyllä varustettu, Mensan mukaan oikein hyvällä. Silti ärsyynnyn joistain asioista. Eniten ärsyttää oma ärsyyntymiseni kyvyttömyydestäni olla ärsyyntymättä asioista, vaikuttaahan se mielialaan ja suorituskykyyn. Mutta turhin ärsyyntymisen muoto on kieltämättä ärsyyntyä omasta inhimillisyydestään.
Itsemyötätunto on helppo oppia.
Riippuu henkilön taustoista, kokemuksista ja persoonallisuudesta. Voi olla äärimmäisen vaikeaa, ellei jopa mahdotonta.
Ei se ole mahdotonta. Olen itse lähtöisin melkoisen latistavasta, ankarasta, lytistävästä, nitistävästä, alistavasta, syyllistävästä ja rajattomasta kodista.
Minusta kasvoin äärimmäisen syyllisyydentuntoinen suorittaja joka uskoi olevansa kakkapökälettäkin arvottomampi.
Suoritin elämää ja yritin ostaa olemassa ololleni oikeutusta vaikka väkisin.
Paloin ihan loppuun ja minulle ei enää jäänyt muita vaihtoehtoja kuin opetella itsemyötätunto.
Jos joku olisi nuorempana minulle tullut tuollaista mainostamaan, olisin ajatellut mielessäni että haistakoon vadelman.
Oppimisen esteet ovat yleensä kuviteltuja, oli kyseessä mikä tahansa asia.
En mitenkään voi uskoa että on olemassa yhtään ihmistä joka ei muka voisi oppia myötätuntoisempaa suhtautumista itseään kohtaan.
Et sinä ole mikään poikkeus. Älä luulekaan. Olet ihan samanlainen kuin muutkin ihmiset. Et huonompi etkä parempi.
Siitä on tosi hyvä lähteä. Et ole spesiaali. Eikä tarvitse olla. Saat olla juuri mitä olet.
Eikä kukaan muukaan ole mikään spesiaali.
Harvinaisen yksinkertaista tekstiä, jossa oma kokemus yleistetään kaiken kattavaksi totuudeksi.
Haukut toisen yksinkertaiseksi kun hän pystyi johonkin mihin sinä et.
Mikä sinä oikein luulet olevasi?
Et ole muita mitenkään erityisempi.
Sinulla ei ole mitään perusteita väitteellesi, ettet muka pysty oppimaan itsemyötätuntoa.
Mihin perustat väitteesi?
Mikä estää?
Perustele älä hauku!
"Haukkuminen" ei kohdistunut siihen että ko kommentoija on pystynyt siihen mitä kertoi.
Vaan siihen että oman kokemuksen pohjalta päätellään että jokaikinen siihen pystyisi jos vain haluaisi ja tätä "faktaa" tarjotaan muille, moitteiden kera jos sitä kritisoi.
Todista ja perustele nyt jotenkin mikä tekee kenestäkään niin erityisen ettei voi oppia?
Uskon sitten kun tulee hyvä argumentti.
Eikö se argumentti riittänyt, että elämässä on tuon edessä muita tärkeämpiä asioita, joihin huomio ja energia menee?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen testien mukaan selvästi keskimääräistä älykkäämpi, mutta silti minulla on ongelmia tunteiden hallinnassa. Minussa on jopa monia epävakaan persoonallisuushäiriön piirteitä. Minusta on kerrassaan kummallista, ettei itseään älykkäänä pitävä kykene ymmärtämään näiden asioiden eroa. Niputatko kaikki muutkin toivotut ominaisuuden älykkyyteen? Onko kaikki epätäydellisyys sinulle tyhmyyttä?
Eikö se tavallaan ole? Persoonallisuushäiriössä on varmaan vain kovempi työ olla haittaamatta toisten elämää, eikä siinä kukaan varmaan onnistu 100%. Eikä se olekaan aloituksen pointti.
Mitä ihmettä? :D No ei ole ei. Esimerkiksi tietyt mielenterveysongelmat ovat tutkitusti yleisempiä hieman keskimääräistä älykkäämpien joukossa. Älykkyys on vain yksi piirre muiden joukossa, ei sen mukana tule automaattisesti liutaa muita henkisiä hyveitä. Tuo alkaa vähän muistuttaa pikkulasten hiekkalaatikkokommunikaatiota, jossa kaikki epämiellyttävät piirteet toisessa supistuvat yhdeksi ainoaksi haukkumasanaksi "tyhmä".
Tietysti tämä on myös määritelmäkysymys. Minusta tuntuu, että sinun oma käsityksesi älykkyydestä sisältää piirteitä, joita muut ihmiset mieltävät älykkyyden sijaan enemmänkin vaikka viisaudeksi, henkiseksi kypsyydeksi, psyykkiseksi tasapainoksi ja rauhalliseksi tempperamentiksi.
Niin no, varmaan näin. Mutta aloitus lähti siitä, kun joku kirjoitti eräässä ketjussa että on "älykäs, mutta jota ärsyttävät tyhmät ihmiset". Eikö nimenomaan älykästä ei-ärsyttäisi? Koska yhdistän älykkyyteen paremmat kyvyt käsitellä ja möskin käsittää asioita.
No edelleen tässä käytetään ärsyyntymistä ja asioden liian pitkäkestoista vatvomista sekaisin ja se ei johda mihinkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyhmyyshän se juuri ärsyttää.
Se on niin valtavan suurta ja ääretöntä. Ja sen edessä ihminen on niin voimaton.
Pienen lapsen kanssa voi sentään jotain neuvotella, mutta tyhmä ihminen on tyhmyydessään niin sinnikäs.
Pienen lapsen kanssa voi neuvotella, aikuisten kanssa ei? Eli käytännössä sinun pitää saada manipuloida toisia, että pärjäilet.
Ei?
En ymmärrä miten voit vetää noin sekopäisiä johtopäätöksiä.
Jos aikuinen on fakki-idootti niin sen kanssa ei voi neuvotella.
En harrasta manipulointia.
Pärjäilen ihan hyvin elämässäni, kunhan en vietä paljoa aikaa sietämättöminen ihmisten kanssa.
Tuo on sinun mielipiteesi ja osoitus siitä, että sinä et osaa neuvotella. Itse en ole koskaan elämässäni tavannut fakki-idiootteja.
Onko sinulla peili?
On, miten niin? Voit pitää ketä haluat fakki-idioottina, ja se kertoo vain sinusta.
Minä kysyin peilistä enkä ole se jonka kanssa alunperin "keskustelit".
Kysyin siksi että et lue (ymmärrä/ota vastaan) mitä hän sanoo vaan jankutat omaa näkemystäsi hänen neuvotelutaidoistaan, kyseenalaistat ne ja syytät manipuloijaksi. Ilman päteviä todisteita.
Hienoa että et ole joutunut törmäämään niihin fakki-idiootteihin, voin kuitenkin kertoa että niitä on ja niiden kanssa keskustelu/neuvotteluyritykset saavat kärsivällisimmänkin neuvottelukykyisen ihmisen raivon partaalle.
Jos saavatkin, niin on silti älykkäämpää käsitellä nekin kokemukset, kuin vuodattaa miten katkera ja ärsyyntynyt on, kosoa tapasi fakki-idiootin.
Ihan sama mitä muut kirjoittavat, niin he ovat aina tyhmiä ja turhia vuodattajia.
Kaikki mitä sinä kirjoitat on älykästä ja fiksua, eikä missään nimessä turhaa vuodattamista.
Haisee projektio niin vahvasti jokaisen nenään, että mitä jos nyt ottaisit pään pois pepustasi ja alkaisit käsittelemään niitä ärsytyksen tunteitaisi kuten muutkin ihmiset.
Ei tarvitsisi täällä itseään nolata, nostamalla itseään jollekin jalustalle "suurena ja älykkäänä ei-ärsyyntyjänä"
Päinvastoin, kannattaisi näiden muka tärkeinä ärsyyntymisiään vuodattavien miettiä miten älykkäältä se vaikuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ihan normaaliälyllä varustettu, Mensan mukaan oikein hyvällä. Silti ärsyynnyn joistain asioista. Eniten ärsyttää oma ärsyyntymiseni kyvyttömyydestäni olla ärsyyntymättä asioista, vaikuttaahan se mielialaan ja suorituskykyyn. Mutta turhin ärsyyntymisen muoto on kieltämättä ärsyyntyä omasta inhimillisyydestään.
Itsemyötätunto on helppo oppia.
Riippuu henkilön taustoista, kokemuksista ja persoonallisuudesta. Voi olla äärimmäisen vaikeaa, ellei jopa mahdotonta.
Ei se ole mahdotonta. Olen itse lähtöisin melkoisen latistavasta, ankarasta, lytistävästä, nitistävästä, alistavasta, syyllistävästä ja rajattomasta kodista.
Minusta kasvoin äärimmäisen syyllisyydentuntoinen suorittaja joka uskoi olevansa kakkapökälettäkin arvottomampi.
Suoritin elämää ja yritin ostaa olemassa ololleni oikeutusta vaikka väkisin.
Paloin ihan loppuun ja minulle ei enää jäänyt muita vaihtoehtoja kuin opetella itsemyötätunto.
Jos joku olisi nuorempana minulle tullut tuollaista mainostamaan, olisin ajatellut mielessäni että haistakoon vadelman.
Oppimisen esteet ovat yleensä kuviteltuja, oli kyseessä mikä tahansa asia.
En mitenkään voi uskoa että on olemassa yhtään ihmistä joka ei muka voisi oppia myötätuntoisempaa suhtautumista itseään kohtaan.
Et sinä ole mikään poikkeus. Älä luulekaan. Olet ihan samanlainen kuin muutkin ihmiset. Et huonompi etkä parempi.
Siitä on tosi hyvä lähteä. Et ole spesiaali. Eikä tarvitse olla. Saat olla juuri mitä olet.
Eikä kukaan muukaan ole mikään spesiaali.
Harvinaisen yksinkertaista tekstiä, jossa oma kokemus yleistetään kaiken kattavaksi totuudeksi.
Haukut toisen yksinkertaiseksi kun hän pystyi johonkin mihin sinä et.
Mikä sinä oikein luulet olevasi?
Et ole muita mitenkään erityisempi.
Sinulla ei ole mitään perusteita väitteellesi, ettet muka pysty oppimaan itsemyötätuntoa.
Mihin perustat väitteesi?
Mikä estää?
Perustele älä hauku!
"Haukkuminen" ei kohdistunut siihen että ko kommentoija on pystynyt siihen mitä kertoi.
Vaan siihen että oman kokemuksen pohjalta päätellään että jokaikinen siihen pystyisi jos vain haluaisi ja tätä "faktaa" tarjotaan muille, moitteiden kera jos sitä kritisoi.
Todista ja perustele nyt jotenkin mikä tekee kenestäkään niin erityisen ettei voi oppia?
Uskon sitten kun tulee hyvä argumentti.
Eikö se argumentti riittänyt, että elämässä on tuon edessä muita tärkeämpiä asioita, joihin huomio ja energia menee?
Ei sinällään vielä riittänyt, koska mielestäni itselleen voi olla armollinen ihan siinä samalla kun tekee muitakin asioita.
Mikään asia maailmassa ei edellytä itsensä vihaamista, soimaamista ja syyllistämistä. Ei ole sellaista yhtälöä joka jäisi sen vuoksi ratkeamatta, kun on päättänyt hyväksyä itsensä tavallisena kuolevaisena ihmisenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen testien mukaan selvästi keskimääräistä älykkäämpi, mutta silti minulla on ongelmia tunteiden hallinnassa. Minussa on jopa monia epävakaan persoonallisuushäiriön piirteitä. Minusta on kerrassaan kummallista, ettei itseään älykkäänä pitävä kykene ymmärtämään näiden asioiden eroa. Niputatko kaikki muutkin toivotut ominaisuuden älykkyyteen? Onko kaikki epätäydellisyys sinulle tyhmyyttä?
Eikö se tavallaan ole? Persoonallisuushäiriössä on varmaan vain kovempi työ olla haittaamatta toisten elämää, eikä siinä kukaan varmaan onnistu 100%. Eikä se olekaan aloituksen pointti.
Mitä ihmettä? :D No ei ole ei. Esimerkiksi tietyt mielenterveysongelmat ovat tutkitusti yleisempiä hieman keskimääräistä älykkäämpien joukossa. Älykkyys on vain yksi piirre muiden joukossa, ei sen mukana tule automaattisesti liutaa muita henkisiä hyveitä. Tuo alkaa vähän muistuttaa pikkulasten hiekkalaatikkokommunikaatiota, jossa kaikki epämiellyttävät piirteet toisessa supistuvat yhdeksi ainoaksi haukkumasanaksi "tyhmä".
Tietysti tämä on myös määritelmäkysymys. Minusta tuntuu, että sinun oma käsityksesi älykkyydestä sisältää piirteitä, joita muut ihmiset mieltävät älykkyyden sijaan enemmänkin vaikka viisaudeksi, henkiseksi kypsyydeksi, psyykkiseksi tasapainoksi ja rauhalliseksi tempperamentiksi.
Niin no, varmaan näin. Mutta aloitus lähti siitä, kun joku kirjoitti eräässä ketjussa että on "älykäs, mutta jota ärsyttävät tyhmät ihmiset". Eikö nimenomaan älykästä ei-ärsyttäisi? Koska yhdistän älykkyyteen paremmat kyvyt käsitellä ja möskin käsittää asioita.
No edelleen tässä käytetään ärsyyntymistä ja asioden liian pitkäkestoista vatvomista sekaisin ja se ei johda mihinkään.
Ei käytetä sekaisin, vaan sellaisesta muiden haukkumisesta on kyse, jonka haukkuja nimeää ärsyyntymiseksi a) sen oikeuttaakseen ja b) oikeuttaakseen sen, ettei itsensä tarvitse käsitellä omia tunteitaan, vaan ne sysätään muiden niskaan = ärsyyntymisen kohteen syyksi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ihan normaaliälyllä varustettu, Mensan mukaan oikein hyvällä. Silti ärsyynnyn joistain asioista. Eniten ärsyttää oma ärsyyntymiseni kyvyttömyydestäni olla ärsyyntymättä asioista, vaikuttaahan se mielialaan ja suorituskykyyn. Mutta turhin ärsyyntymisen muoto on kieltämättä ärsyyntyä omasta inhimillisyydestään.
Itsemyötätunto on helppo oppia.
Riippuu henkilön taustoista, kokemuksista ja persoonallisuudesta. Voi olla äärimmäisen vaikeaa, ellei jopa mahdotonta.
Ei se ole mahdotonta. Olen itse lähtöisin melkoisen latistavasta, ankarasta, lytistävästä, nitistävästä, alistavasta, syyllistävästä ja rajattomasta kodista.
Minusta kasvoin äärimmäisen syyllisyydentuntoinen suorittaja joka uskoi olevansa kakkapökälettäkin arvottomampi.
Suoritin elämää ja yritin ostaa olemassa ololleni oikeutusta vaikka väkisin.
Paloin ihan loppuun ja minulle ei enää jäänyt muita vaihtoehtoja kuin opetella itsemyötätunto.
Jos joku olisi nuorempana minulle tullut tuollaista mainostamaan, olisin ajatellut mielessäni että haistakoon vadelman.
Oppimisen esteet ovat yleensä kuviteltuja, oli kyseessä mikä tahansa asia.
En mitenkään voi uskoa että on olemassa yhtään ihmistä joka ei muka voisi oppia myötätuntoisempaa suhtautumista itseään kohtaan.
Et sinä ole mikään poikkeus. Älä luulekaan. Olet ihan samanlainen kuin muutkin ihmiset. Et huonompi etkä parempi.
Siitä on tosi hyvä lähteä. Et ole spesiaali. Eikä tarvitse olla. Saat olla juuri mitä olet.
Eikä kukaan muukaan ole mikään spesiaali.
Harvinaisen yksinkertaista tekstiä, jossa oma kokemus yleistetään kaiken kattavaksi totuudeksi.
Haukut toisen yksinkertaiseksi kun hän pystyi johonkin mihin sinä et.
Mikä sinä oikein luulet olevasi?
Et ole muita mitenkään erityisempi.
Sinulla ei ole mitään perusteita väitteellesi, ettet muka pysty oppimaan itsemyötätuntoa.
Mihin perustat väitteesi?
Mikä estää?
Perustele älä hauku!
"Haukkuminen" ei kohdistunut siihen että ko kommentoija on pystynyt siihen mitä kertoi.
Vaan siihen että oman kokemuksen pohjalta päätellään että jokaikinen siihen pystyisi jos vain haluaisi ja tätä "faktaa" tarjotaan muille, moitteiden kera jos sitä kritisoi.
Todista ja perustele nyt jotenkin mikä tekee kenestäkään niin erityisen ettei voi oppia?
Uskon sitten kun tulee hyvä argumentti.
Eikö se argumentti riittänyt, että elämässä on tuon edessä muita tärkeämpiä asioita, joihin huomio ja energia menee?
Ei sinällään vielä riittänyt, koska mielestäni itselleen voi olla armollinen ihan siinä samalla kun tekee muitakin asioita.
Mikään asia maailmassa ei edellytä itsensä vihaamista, soimaamista ja syyllistämistä. Ei ole sellaista yhtälöä joka jäisi sen vuoksi ratkeamatta, kun on päättänyt hyväksyä itsensä tavallisena kuolevaisena ihmisenä.
Eihän voi, kun puheena oli, että sen voi opetella. Nyt puhutkin siitä, niin kuin se vaihe just olis jo tehtynä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyhmyyshän se juuri ärsyttää.
Se on niin valtavan suurta ja ääretöntä. Ja sen edessä ihminen on niin voimaton.
Pienen lapsen kanssa voi sentään jotain neuvotella, mutta tyhmä ihminen on tyhmyydessään niin sinnikäs.
Pienen lapsen kanssa voi neuvotella, aikuisten kanssa ei? Eli käytännössä sinun pitää saada manipuloida toisia, että pärjäilet.
Ei?
En ymmärrä miten voit vetää noin sekopäisiä johtopäätöksiä.
Jos aikuinen on fakki-idootti niin sen kanssa ei voi neuvotella.
En harrasta manipulointia.
Pärjäilen ihan hyvin elämässäni, kunhan en vietä paljoa aikaa sietämättöminen ihmisten kanssa.
Tuo on sinun mielipiteesi ja osoitus siitä, että sinä et osaa neuvotella. Itse en ole koskaan elämässäni tavannut fakki-idiootteja.
Onko sinulla peili?
On, miten niin? Voit pitää ketä haluat fakki-idioottina, ja se kertoo vain sinusta.
Minä kysyin peilistä enkä ole se jonka kanssa alunperin "keskustelit".
Kysyin siksi että et lue (ymmärrä/ota vastaan) mitä hän sanoo vaan jankutat omaa näkemystäsi hänen neuvotelutaidoistaan, kyseenalaistat ne ja syytät manipuloijaksi. Ilman päteviä todisteita.
Hienoa että et ole joutunut törmäämään niihin fakki-idiootteihin, voin kuitenkin kertoa että niitä on ja niiden kanssa keskustelu/neuvotteluyritykset saavat kärsivällisimmänkin neuvottelukykyisen ihmisen raivon partaalle.
Jos saavatkin, niin on silti älykkäämpää käsitellä nekin kokemukset, kuin vuodattaa miten katkera ja ärsyyntynyt on, kosoa tapasi fakki-idiootin.
Ihan sama mitä muut kirjoittavat, niin he ovat aina tyhmiä ja turhia vuodattajia.
Kaikki mitä sinä kirjoitat on älykästä ja fiksua, eikä missään nimessä turhaa vuodattamista.
Haisee projektio niin vahvasti jokaisen nenään, että mitä jos nyt ottaisit pään pois pepustasi ja alkaisit käsittelemään niitä ärsytyksen tunteitaisi kuten muutkin ihmiset.
Ei tarvitsisi täällä itseään nolata, nostamalla itseään jollekin jalustalle "suurena ja älykkäänä ei-ärsyyntyjänä"
Päinvastoin, kannattaisi näiden muka tärkeinä ärsyyntymisiään vuodattavien miettiä miten älykkäältä se vaikuttaa.
Sinun pitää nyt antaa esimerkki.
Jos palstalla joku kertoo että häntä ärsyttää kun ihmiset vaikka heittelevät kaljapulloja säpäleiksi katuun, niin onko tyhmää mielestäsi?
Vai tarkoitatko jotain selkeästi mielenvikaista äitihullua, kånkenhullua tai kaljatölkkinsä kanssa suutelevaa miestä joka näki taas jännä miehen pakaroiden nousevan ja laskevan rytmikkäästi?
Jos tarkoitat jälkimmäisiä, niin olemme samaa mieltä.
Jos ensimmäistä, niin olet kyllä palikka.
Vasurit tuli siis todistettua virallisesti tyhmiksi. Vasurit = ammattiloukkaantujat, uhriutujat, triggeröityjät etc.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ihan normaaliälyllä varustettu, Mensan mukaan oikein hyvällä. Silti ärsyynnyn joistain asioista. Eniten ärsyttää oma ärsyyntymiseni kyvyttömyydestäni olla ärsyyntymättä asioista, vaikuttaahan se mielialaan ja suorituskykyyn. Mutta turhin ärsyyntymisen muoto on kieltämättä ärsyyntyä omasta inhimillisyydestään.
Itsemyötätunto on helppo oppia.
Riippuu henkilön taustoista, kokemuksista ja persoonallisuudesta. Voi olla äärimmäisen vaikeaa, ellei jopa mahdotonta.
Ei se ole mahdotonta. Olen itse lähtöisin melkoisen latistavasta, ankarasta, lytistävästä, nitistävästä, alistavasta, syyllistävästä ja rajattomasta kodista.
Minusta kasvoin äärimmäisen syyllisyydentuntoinen suorittaja joka uskoi olevansa kakkapökälettäkin arvottomampi.
Suoritin elämää ja yritin ostaa olemassa ololleni oikeutusta vaikka väkisin.
Paloin ihan loppuun ja minulle ei enää jäänyt muita vaihtoehtoja kuin opetella itsemyötätunto.
Jos joku olisi nuorempana minulle tullut tuollaista mainostamaan, olisin ajatellut mielessäni että haistakoon vadelman.
Oppimisen esteet ovat yleensä kuviteltuja, oli kyseessä mikä tahansa asia.
En mitenkään voi uskoa että on olemassa yhtään ihmistä joka ei muka voisi oppia myötätuntoisempaa suhtautumista itseään kohtaan.
Et sinä ole mikään poikkeus. Älä luulekaan. Olet ihan samanlainen kuin muutkin ihmiset. Et huonompi etkä parempi.
Siitä on tosi hyvä lähteä. Et ole spesiaali. Eikä tarvitse olla. Saat olla juuri mitä olet.
Eikä kukaan muukaan ole mikään spesiaali.
Harvinaisen yksinkertaista tekstiä, jossa oma kokemus yleistetään kaiken kattavaksi totuudeksi.
Haukut toisen yksinkertaiseksi kun hän pystyi johonkin mihin sinä et.
Mikä sinä oikein luulet olevasi?
Et ole muita mitenkään erityisempi.
Sinulla ei ole mitään perusteita väitteellesi, ettet muka pysty oppimaan itsemyötätuntoa.
Mihin perustat väitteesi?
Mikä estää?
Perustele älä hauku!
"Haukkuminen" ei kohdistunut siihen että ko kommentoija on pystynyt siihen mitä kertoi.
Vaan siihen että oman kokemuksen pohjalta päätellään että jokaikinen siihen pystyisi jos vain haluaisi ja tätä "faktaa" tarjotaan muille, moitteiden kera jos sitä kritisoi.
Todista ja perustele nyt jotenkin mikä tekee kenestäkään niin erityisen ettei voi oppia?
Uskon sitten kun tulee hyvä argumentti.
Eikö se argumentti riittänyt, että elämässä on tuon edessä muita tärkeämpiä asioita, joihin huomio ja energia menee?
Ei sinällään vielä riittänyt, koska mielestäni itselleen voi olla armollinen ihan siinä samalla kun tekee muitakin asioita.
Mikään asia maailmassa ei edellytä itsensä vihaamista, soimaamista ja syyllistämistä. Ei ole sellaista yhtälöä joka jäisi sen vuoksi ratkeamatta, kun on päättänyt hyväksyä itsensä tavallisena kuolevaisena ihmisenä.
Ja olet vähän tyhmä, jos et tajua, että juuri tuon työstäminen vain voi olla joillekin ylivoimaista. Ikävä kyllä. Ja toisaalta, jos olisit kuristanut puolisosi ja 3- ja 5-vuotiaat lapsenne, niin eikö silti? Tietenkin sitä tekoa ennen siellä on jo voinut olla tuota boldattua sairaalloisessa määrin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ihan normaaliälyllä varustettu, Mensan mukaan oikein hyvällä. Silti ärsyynnyn joistain asioista. Eniten ärsyttää oma ärsyyntymiseni kyvyttömyydestäni olla ärsyyntymättä asioista, vaikuttaahan se mielialaan ja suorituskykyyn. Mutta turhin ärsyyntymisen muoto on kieltämättä ärsyyntyä omasta inhimillisyydestään.
Itsemyötätunto on helppo oppia.
Riippuu henkilön taustoista, kokemuksista ja persoonallisuudesta. Voi olla äärimmäisen vaikeaa, ellei jopa mahdotonta.
Ei se ole mahdotonta. Olen itse lähtöisin melkoisen latistavasta, ankarasta, lytistävästä, nitistävästä, alistavasta, syyllistävästä ja rajattomasta kodista.
Minusta kasvoin äärimmäisen syyllisyydentuntoinen suorittaja joka uskoi olevansa kakkapökälettäkin arvottomampi.
Suoritin elämää ja yritin ostaa olemassa ololleni oikeutusta vaikka väkisin.
Paloin ihan loppuun ja minulle ei enää jäänyt muita vaihtoehtoja kuin opetella itsemyötätunto.
Jos joku olisi nuorempana minulle tullut tuollaista mainostamaan, olisin ajatellut mielessäni että haistakoon vadelman.
Oppimisen esteet ovat yleensä kuviteltuja, oli kyseessä mikä tahansa asia.
En mitenkään voi uskoa että on olemassa yhtään ihmistä joka ei muka voisi oppia myötätuntoisempaa suhtautumista itseään kohtaan.
Et sinä ole mikään poikkeus. Älä luulekaan. Olet ihan samanlainen kuin muutkin ihmiset. Et huonompi etkä parempi.
Siitä on tosi hyvä lähteä. Et ole spesiaali. Eikä tarvitse olla. Saat olla juuri mitä olet.
Eikä kukaan muukaan ole mikään spesiaali.
Harvinaisen yksinkertaista tekstiä, jossa oma kokemus yleistetään kaiken kattavaksi totuudeksi.
Haukut toisen yksinkertaiseksi kun hän pystyi johonkin mihin sinä et.
Mikä sinä oikein luulet olevasi?
Et ole muita mitenkään erityisempi.
Sinulla ei ole mitään perusteita väitteellesi, ettet muka pysty oppimaan itsemyötätuntoa.
Mihin perustat väitteesi?
Mikä estää?
Perustele älä hauku!
"Haukkuminen" ei kohdistunut siihen että ko kommentoija on pystynyt siihen mitä kertoi.
Vaan siihen että oman kokemuksen pohjalta päätellään että jokaikinen siihen pystyisi jos vain haluaisi ja tätä "faktaa" tarjotaan muille, moitteiden kera jos sitä kritisoi.
Todista ja perustele nyt jotenkin mikä tekee kenestäkään niin erityisen ettei voi oppia?
Uskon sitten kun tulee hyvä argumentti.
Eikö se argumentti riittänyt, että elämässä on tuon edessä muita tärkeämpiä asioita, joihin huomio ja energia menee?
Ei sinällään vielä riittänyt, koska mielestäni itselleen voi olla armollinen ihan siinä samalla kun tekee muitakin asioita.
Mikään asia maailmassa ei edellytä itsensä vihaamista, soimaamista ja syyllistämistä. Ei ole sellaista yhtälöä joka jäisi sen vuoksi ratkeamatta, kun on päättänyt hyväksyä itsensä tavallisena kuolevaisena ihmisenä.
Eihän voi, kun puheena oli, että sen voi opetella. Nyt puhutkin siitä, niin kuin se vaihe just olis jo tehtynä.
Niin puhun itseni kohdalla. Ja en todellakaan luule että sinulla olisi se jo tehtynä =D =D =D
Minkä ikäinen olet? Ja mikä se syy nyt on että haluat vihata itseäsi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyhmyyshän se juuri ärsyttää.
Se on niin valtavan suurta ja ääretöntä. Ja sen edessä ihminen on niin voimaton.
Pienen lapsen kanssa voi sentään jotain neuvotella, mutta tyhmä ihminen on tyhmyydessään niin sinnikäs.
Pienen lapsen kanssa voi neuvotella, aikuisten kanssa ei? Eli käytännössä sinun pitää saada manipuloida toisia, että pärjäilet.
Ei?
En ymmärrä miten voit vetää noin sekopäisiä johtopäätöksiä.
Jos aikuinen on fakki-idootti niin sen kanssa ei voi neuvotella.
En harrasta manipulointia.
Pärjäilen ihan hyvin elämässäni, kunhan en vietä paljoa aikaa sietämättöminen ihmisten kanssa.
Tuo on sinun mielipiteesi ja osoitus siitä, että sinä et osaa neuvotella. Itse en ole koskaan elämässäni tavannut fakki-idiootteja.
Onko sinulla peili?
On, miten niin? Voit pitää ketä haluat fakki-idioottina, ja se kertoo vain sinusta.
Minä kysyin peilistä enkä ole se jonka kanssa alunperin "keskustelit".
Kysyin siksi että et lue (ymmärrä/ota vastaan) mitä hän sanoo vaan jankutat omaa näkemystäsi hänen neuvotelutaidoistaan, kyseenalaistat ne ja syytät manipuloijaksi. Ilman päteviä todisteita.
Hienoa että et ole joutunut törmäämään niihin fakki-idiootteihin, voin kuitenkin kertoa että niitä on ja niiden kanssa keskustelu/neuvotteluyritykset saavat kärsivällisimmänkin neuvottelukykyisen ihmisen raivon partaalle.
Jos saavatkin, niin on silti älykkäämpää käsitellä nekin kokemukset, kuin vuodattaa miten katkera ja ärsyyntynyt on, kosoa tapasi fakki-idiootin.
Ihan sama mitä muut kirjoittavat, niin he ovat aina tyhmiä ja turhia vuodattajia.
Kaikki mitä sinä kirjoitat on älykästä ja fiksua, eikä missään nimessä turhaa vuodattamista.
Haisee projektio niin vahvasti jokaisen nenään, että mitä jos nyt ottaisit pään pois pepustasi ja alkaisit käsittelemään niitä ärsytyksen tunteitaisi kuten muutkin ihmiset.
Ei tarvitsisi täällä itseään nolata, nostamalla itseään jollekin jalustalle "suurena ja älykkäänä ei-ärsyyntyjänä"
Päinvastoin, kannattaisi näiden muka tärkeinä ärsyyntymisiään vuodattavien miettiä miten älykkäältä se vaikuttaa.
Sinun pitää nyt antaa esimerkki.
Jos palstalla joku kertoo että häntä ärsyttää kun ihmiset vaikka heittelevät kaljapulloja säpäleiksi katuun, niin onko tyhmää mielestäsi?
Vai tarkoitatko jotain selkeästi mielenvikaista äitihullua, kånkenhullua tai kaljatölkkinsä kanssa suutelevaa miestä joka näki taas jännä miehen pakaroiden nousevan ja laskevan rytmikkäästi?
Jos tarkoitat jälkimmäisiä, niin olemme samaa mieltä.
Jos ensimmäistä, niin olet kyllä palikka.
Myös ensinmainittua. Pidän vähän yksinkertaisena, kun mitä se että hän siitä ärsyyntyi, auttaa? Tekisi asioille ennemmin jotain, jos arvostusta kaipaa. Vai miksi se oma ärsyyntyminen pitää kellekään kertoa? Mitäs nämä sille voivat, että oli sirpaleita?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ihan normaaliälyllä varustettu, Mensan mukaan oikein hyvällä. Silti ärsyynnyn joistain asioista. Eniten ärsyttää oma ärsyyntymiseni kyvyttömyydestäni olla ärsyyntymättä asioista, vaikuttaahan se mielialaan ja suorituskykyyn. Mutta turhin ärsyyntymisen muoto on kieltämättä ärsyyntyä omasta inhimillisyydestään.
Itsemyötätunto on helppo oppia.
Riippuu henkilön taustoista, kokemuksista ja persoonallisuudesta. Voi olla äärimmäisen vaikeaa, ellei jopa mahdotonta.
Ei se ole mahdotonta. Olen itse lähtöisin melkoisen latistavasta, ankarasta, lytistävästä, nitistävästä, alistavasta, syyllistävästä ja rajattomasta kodista.
Minusta kasvoin äärimmäisen syyllisyydentuntoinen suorittaja joka uskoi olevansa kakkapökälettäkin arvottomampi.
Suoritin elämää ja yritin ostaa olemassa ololleni oikeutusta vaikka väkisin.
Paloin ihan loppuun ja minulle ei enää jäänyt muita vaihtoehtoja kuin opetella itsemyötätunto.
Jos joku olisi nuorempana minulle tullut tuollaista mainostamaan, olisin ajatellut mielessäni että haistakoon vadelman.
Oppimisen esteet ovat yleensä kuviteltuja, oli kyseessä mikä tahansa asia.
En mitenkään voi uskoa että on olemassa yhtään ihmistä joka ei muka voisi oppia myötätuntoisempaa suhtautumista itseään kohtaan.
Et sinä ole mikään poikkeus. Älä luulekaan. Olet ihan samanlainen kuin muutkin ihmiset. Et huonompi etkä parempi.
Siitä on tosi hyvä lähteä. Et ole spesiaali. Eikä tarvitse olla. Saat olla juuri mitä olet.
Eikä kukaan muukaan ole mikään spesiaali.
Harvinaisen yksinkertaista tekstiä, jossa oma kokemus yleistetään kaiken kattavaksi totuudeksi.
Haukut toisen yksinkertaiseksi kun hän pystyi johonkin mihin sinä et.
Mikä sinä oikein luulet olevasi?
Et ole muita mitenkään erityisempi.
Sinulla ei ole mitään perusteita väitteellesi, ettet muka pysty oppimaan itsemyötätuntoa.
Mihin perustat väitteesi?
Mikä estää?
Perustele älä hauku!
"Haukkuminen" ei kohdistunut siihen että ko kommentoija on pystynyt siihen mitä kertoi.
Vaan siihen että oman kokemuksen pohjalta päätellään että jokaikinen siihen pystyisi jos vain haluaisi ja tätä "faktaa" tarjotaan muille, moitteiden kera jos sitä kritisoi.
Todista ja perustele nyt jotenkin mikä tekee kenestäkään niin erityisen ettei voi oppia?
Uskon sitten kun tulee hyvä argumentti.
Eikö se argumentti riittänyt, että elämässä on tuon edessä muita tärkeämpiä asioita, joihin huomio ja energia menee?
Ei sinällään vielä riittänyt, koska mielestäni itselleen voi olla armollinen ihan siinä samalla kun tekee muitakin asioita.
Mikään asia maailmassa ei edellytä itsensä vihaamista, soimaamista ja syyllistämistä. Ei ole sellaista yhtälöä joka jäisi sen vuoksi ratkeamatta, kun on päättänyt hyväksyä itsensä tavallisena kuolevaisena ihmisenä.
Eihän voi, kun puheena oli, että sen voi opetella. Nyt puhutkin siitä, niin kuin se vaihe just olis jo tehtynä.
Niin puhun itseni kohdalla. Ja en todellakaan luule että sinulla olisi se jo tehtynä =D =D =D
Minkä ikäinen olet? Ja mikä se syy nyt on että haluat vihata itseäsi?
Niin aivan, eli voit puhua vain itsestäsi. Et voi sanoa, että kaikki voivat sen saman oppia. Mutta sanoit.
Ja siis mä osaan olla kyllä itsemyötätuntoinen, mutta minullekin pisti silmään, että "kaikki voivat sen oppia". Eli toisin sanoen jokainen joka rankaisee itseään syyttä onkin itse syypää siihen. Vaikka asia ei ole todellakaan niin.
Alue: Aihe vapaa
Kiitos. (olen alkuperäinen keskustelija)
Tuo on juuri sellainen, joka yrittää imaista toisen pulun kanssa shakkilaudalle paskantamis peliinsä.
Ei lähdetä siihen!