Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ärsyttääkö sinua jokin? Onneksi olkoon, olet "tyhmä"
16.03.2019 |
Tyhmiä ärsyttää asiat, viisaampi ei ärsyynny, koska ymmärtää syyt ja taustat asialle. Osaa erottaa asiat, joille voi tehdä jotain niistä, joille ei voi tehdä mitään ja sopeutuu, jos ei voi tehdä mitään ja toimii, jos voi.
Kommentit (228)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ihan normaaliälyllä varustettu, Mensan mukaan oikein hyvällä. Silti ärsyynnyn joistain asioista. Eniten ärsyttää oma ärsyyntymiseni kyvyttömyydestäni olla ärsyyntymättä asioista, vaikuttaahan se mielialaan ja suorituskykyyn. Mutta turhin ärsyyntymisen muoto on kieltämättä ärsyyntyä omasta inhimillisyydestään.
Itsemyötätunto on helppo oppia.
Riippuu henkilön taustoista, kokemuksista ja persoonallisuudesta. Voi olla äärimmäisen vaikeaa, ellei jopa mahdotonta.
Ei se ole mahdotonta. Olen itse lähtöisin melkoisen latistavasta, ankarasta, lytistävästä, nitistävästä, alistavasta, syyllistävästä ja rajattomasta kodista.
Minusta kasvoin äärimmäisen syyllisyydentuntoinen suorittaja joka uskoi olevansa kakkapökälettäkin arvottomampi.
Suoritin elämää ja yritin ostaa olemassa ololleni oikeutusta vaikka väkisin.
Paloin ihan loppuun ja minulle ei enää jäänyt muita vaihtoehtoja kuin opetella itsemyötätunto.
Jos joku olisi nuorempana minulle tullut tuollaista mainostamaan, olisin ajatellut mielessäni että haistakoon vadelman.
Oppimisen esteet ovat yleensä kuviteltuja, oli kyseessä mikä tahansa asia.
En mitenkään voi uskoa että on olemassa yhtään ihmistä joka ei muka voisi oppia myötätuntoisempaa suhtautumista itseään kohtaan.
Et sinä ole mikään poikkeus. Älä luulekaan. Olet ihan samanlainen kuin muutkin ihmiset. Et huonompi etkä parempi.
Siitä on tosi hyvä lähteä. Et ole spesiaali. Eikä tarvitse olla. Saat olla juuri mitä olet.
Eikä kukaan muukaan ole mikään spesiaali.
Harvinaisen yksinkertaista tekstiä, jossa oma kokemus yleistetään kaiken kattavaksi totuudeksi.
Haukut toisen yksinkertaiseksi kun hän pystyi johonkin mihin sinä et.
Mikä sinä oikein luulet olevasi?
Et ole muita mitenkään erityisempi.
Sinulla ei ole mitään perusteita väitteellesi, ettet muka pysty oppimaan itsemyötätuntoa.
Mihin perustat väitteesi?
Mikä estää?
Perustele älä hauku!
"Haukkuminen" ei kohdistunut siihen että ko kommentoija on pystynyt siihen mitä kertoi.
Vaan siihen että oman kokemuksen pohjalta päätellään että jokaikinen siihen pystyisi jos vain haluaisi ja tätä "faktaa" tarjotaan muille, moitteiden kera jos sitä kritisoi.
Todista ja perustele nyt jotenkin mikä tekee kenestäkään niin erityisen ettei voi oppia?
Uskon sitten kun tulee hyvä argumentti.
Eikö se argumentti riittänyt, että elämässä on tuon edessä muita tärkeämpiä asioita, joihin huomio ja energia menee?
Ei sinällään vielä riittänyt, koska mielestäni itselleen voi olla armollinen ihan siinä samalla kun tekee muitakin asioita.
Mikään asia maailmassa ei edellytä itsensä vihaamista, soimaamista ja syyllistämistä. Ei ole sellaista yhtälöä joka jäisi sen vuoksi ratkeamatta, kun on päättänyt hyväksyä itsensä tavallisena kuolevaisena ihmisenä.
Eihän voi, kun puheena oli, että sen voi opetella. Nyt puhutkin siitä, niin kuin se vaihe just olis jo tehtynä.
Niin puhun itseni kohdalla. Ja en todellakaan luule että sinulla olisi se jo tehtynä =D =D =D
Minkä ikäinen olet? Ja mikä se syy nyt on että haluat vihata itseäsi?
Niin aivan, eli voit puhua vain itsestäsi. Et voi sanoa, että kaikki voivat sen saman oppia. Mutta sanoit.
Ja siis mä osaan olla kyllä itsemyötätuntoinen, mutta minullekin pisti silmään, että "kaikki voivat sen oppia". Eli toisin sanoen jokainen joka rankaisee itseään syyttä onkin itse syypää siihen. Vaikka asia ei ole todellakaan niin.Oikeastaan sinä voisitkin hakata päätäsi vielä enemmän seinään mitä nyt teet.
Unohda kaikki höpöhöpö missä valheellisesti sanottiin että sinäkin voisit oppia.
Ei, et voi. Sinä olet ehdoton poikkeus koko universumissa ja aivan erityinen tapaus.
Et voi oppia. Olet tuomittu vihaan.
Ole hyvä. Vihaa nyt entistä enemmän itseäsi ja tee oikein vaikeaksi se olemisesi.
Se on oikein.
Mä pystyn olemaan itsemyötätuntoinen ja olenkin. Mutta sen lisäksi mä pystyn myös myötätuntoon toisia kohtaan, mihin sinä et, ja siksi mnulle ei ole ongelma, jos joku ei opi itsemyötätuntoa. Koska häntä itseäänhän se eniten häiritsee. Ei minua. Myötätunnolla sen voi kuitenkin hyväksyä.
Minä pystyn tuntemaan myötätuntoa muita kohtaan, mutta jos ihminen alkaa vittuilemaan ja äksyilemään, päättyy minun myötätuntoni luonnollisesti siihen paikkaan.
Ja se on itsemyötätuntoa, kun osaan vetää rajat.
Minun päälleni ei paskaa heitellä, ei vaikka olisi vaikeaa.
Olen auttanut monelaisia ihmisiä elämässäni. Ne jotka käyttäytyvät ihnottavasti, eivät enää apuani saa. Ja olen poistanut heidät elämästäni kokonaan.
He jotka osaavat käyttäytyä, saavat jatkossakin aikaani ja energiaani.
On tyhmyyttä inistä ja kitistä ettei saa toiselta myötätuntoa jos ei itse viitsi mitään vaivaa nähdä itsensä eteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ihan normaaliälyllä varustettu, Mensan mukaan oikein hyvällä. Silti ärsyynnyn joistain asioista. Eniten ärsyttää oma ärsyyntymiseni kyvyttömyydestäni olla ärsyyntymättä asioista, vaikuttaahan se mielialaan ja suorituskykyyn. Mutta turhin ärsyyntymisen muoto on kieltämättä ärsyyntyä omasta inhimillisyydestään.
Itsemyötätunto on helppo oppia.
Riippuu henkilön taustoista, kokemuksista ja persoonallisuudesta. Voi olla äärimmäisen vaikeaa, ellei jopa mahdotonta.
Ei se ole mahdotonta. Olen itse lähtöisin melkoisen latistavasta, ankarasta, lytistävästä, nitistävästä, alistavasta, syyllistävästä ja rajattomasta kodista.
Minusta kasvoin äärimmäisen syyllisyydentuntoinen suorittaja joka uskoi olevansa kakkapökälettäkin arvottomampi.
Suoritin elämää ja yritin ostaa olemassa ololleni oikeutusta vaikka väkisin.
Paloin ihan loppuun ja minulle ei enää jäänyt muita vaihtoehtoja kuin opetella itsemyötätunto.
Jos joku olisi nuorempana minulle tullut tuollaista mainostamaan, olisin ajatellut mielessäni että haistakoon vadelman.
Oppimisen esteet ovat yleensä kuviteltuja, oli kyseessä mikä tahansa asia.
En mitenkään voi uskoa että on olemassa yhtään ihmistä joka ei muka voisi oppia myötätuntoisempaa suhtautumista itseään kohtaan.
Et sinä ole mikään poikkeus. Älä luulekaan. Olet ihan samanlainen kuin muutkin ihmiset. Et huonompi etkä parempi.
Siitä on tosi hyvä lähteä. Et ole spesiaali. Eikä tarvitse olla. Saat olla juuri mitä olet.
Eikä kukaan muukaan ole mikään spesiaali.
Harvinaisen yksinkertaista tekstiä, jossa oma kokemus yleistetään kaiken kattavaksi totuudeksi.
Hei jos haluat pitää kiinni uskomuksestasi, ettet voi tuota oppia, niin ole hyvä vain.
Se on ihan oma valinta ja asenne.
Hyvää päivän jatkoa =D
Luultavasti se on heille ihan todellisuutta, että eivät voi oppia. Miten se on sinulta pois? Ei oikein vaikuta sille, että olisit itsekään oppinut aitoa itsemyötätuntoa, vaan sen jonkinlaisen kuoren. Pakenemisesi paikalta kielii siitä hieman.
Suhtaudun itseeni hyväksyvästi, enkä syyllistä itseäni enää mistään järjettömästä, kuten ennen.
Toivotin hyvät päivän jatkot, koska ennakoin, että tyyppi haluaa vain haukkua minua yksinkertaiseksi kirjoittajaksi, eikä vilpittömästä auttamisestani nyt tällä kertaa tule kuin riitaa.
Minulle ei oikein ole väliä uskooko joku tuntematon ihminen siihen olenko itseäni kohtaan myötätuntoinen vai ei. Aika huvittavaa, jos pitäisi asiaa ruveta jotenkin todistelemaan.
Sen uskon että teillä on vielä MATKAAAAAAAAAAA minkään näköiseen myötätuntoon.
Sitä en usko, että olette jotain supererityisiä uniikkeja poikkeuksia maailmassa, joilta puuttuu kyky oppia yhtään mitään tai kehittyä ihmisenä.
Itsemyötätuntoni näkyy itselleni siinä, etten jää tuollaisten katkerikkojen kanssa jankkaamaan.
Yritin auttaa ja te ette itse halua itseänne auttaa, niin en voi mitään, eikä minun tarvitsekaan.
Miksi tuhlaisin aikaani tappelemiseen? En saa siitä mitään!
Eikö tässä ole ristiriitaa? Toisilla on vain matkaa johonkin mutta voivat kyllä oppia ihan varmasti? Kumpaa heissä nyt siis onkaan?
Ei siinä ole mitään ristiriitaa.
Jokainen voi oppia. Tästä on ihan turha jankata.
Toisille on helpompaa ja toisille vaikeampaa.
Sinulle on varmasti vaikeampaa kun olet vihamielinen, mustavalkoinen ja jyrkkä.
Mahdotonta se ei siltikään ole, ja sitä on turha minulle jankuttaa, ja minulle äksyillä.
Ei voi jokainen oppia. Miten se sinulta on pois? Muilla on asioita, tuota tärkeämpiä, se, että niin on, ei kuulu sinulle, ja sinun on vain parasta oppia, että tässä maailmassa on ihmisiä, jotka eivät kykene itsemyötätuntoon. Mutta sinä säälittävä raukka et kykene myötätuntoon heitä kohtaan. Niin, siksi se on siis pois sinulta. Vajeellisuutesi paljastuu.
En ymmärrä mistä olet keksinyt tuon väittämän, että minulta olisi jotenkin pois.
Minulla oli alun perin myötätuntoinen suhtauminen sinuun ja yritin auttaa.
Kuitenkin asenteesi on sen verran sairas ja vihamielinen, etten enää yritä auttaa.
Saat lillua paskaliemessäsi vaikka koko ikäsi, eikä se ole minulta pois.
Ole hyvä vain.
En koe syyllisyyttä tai häpeää kun yritin vain kannustaa sinua itsemyötätuntoon.
Olet sairas ja aika inhottava käytöksinen ärhenelijä.
En koe olevani säälittävä raukka, mutta rehellisesti voin kyllä myöntää että säälin sinua tavallaan.
En tunne sympatiaa ja empatiaa.
Se tunne minulta tulee ihmisille jotka eivät ole noin vihamielisiä.
Joo siis et sinä minua ole tässä ketjussa yrittänyt auttaa, koska minä olen itsemyötätuntoinen ihminen, aika kovinkin. Sen lisäksi kykenen myötätuntoon, johon sinä et tosiaan edes kykene. Jähaulut täällä jopa ihmisiä siitä, että eivät osaa parantaa omaa oloaan ja valheellisesti selität, että jokainen pystyy siihen. Ei elämäntilanteensa takia vain pysty, eihän kukaan muuten toimisi itseään vastaan ikinä, jos vain pystyisi parempaan. Siksi sinun pitäisi tuntea sellaisia ihmisiä kohtaan myötätuntoa eikä ilkeillä heille, miten et halua auttaa ja muuta pskaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vasurit tuli siis todistettua virallisesti tyhmiksi. Vasurit = ammattiloukkaantujat, uhriutujat, triggeröityjät etc.
Minusta tuo on tyhmän ihmisen viesti.
Kukaan tuntemai korkeasti koulutettu ja todistetusti älykäs ei sorru tuollaisiin yleistyksiin.
Ne ihmiset jotka ovat lähellä älyllistä kehitysvammaa ja ovat miltei täysin kouluttamattomia, käyttävät tuon tyyppistä retoriikkaa.
He jakavat ihmiset leireihin ja lokeroihin. Heillä on aina oma puolue ja uskontokunta, josta pidetään aina ja ikuisesti kiinni.
Muut ovat vihollisia ja vaikka vihollis ryhmään kuuluva ihminen sanoisi mitä tahansa, niin se on aina kuuntelematta paskaa.
Ja vaikka oman puolueen jäsen tekisi mitä tahansa, niin se ei ole koskaan paha, vaan oman jengin tekemän vääryyden sijaan osoitellaan sormella vihollisia.
Vasurin tilalla voi olla milloin mikäkin "ne". Ne ovat aina pahoja ja kaikki "niissä" on pahaa.
Yleisiä "niitä" on feministit, persusuomalaiset, ne joita ei tässä voi sensuurin takia mainita, ja mikä tahansa puolue tai ideologia.
En voi pitää älykkäänä ihmistä jolla on aina "ne" hampaissaan ja kaikki on mustaa ja valkeaa "niiden" kanssa.
Juuri näin. Oikein haluavat rypeä pahassa olossaan tai siis eivät käytä samaa energiaa tunteittensa niiden taustalla käsittelyyn. Eeehei....
Ihminen joka ei halua ja uskalla katsoa peiliin käsitellääkseen oman itsensä vajaavuuksia, ottaa aina jonkin "sen" tai "ne" hampaisiinsa ja alkaa murista ja rähistä kuin koira.
Se ei johda mihinkään muuhun kuin entistä suurempaan vihaan ja sumentaa kaiken järjen valon.
Jos varovasti yrität puhua järkeä, niin se on ihan sama kuin koiralta yrittäisit ottaa suusta jotain mihin se on tarttunut ikihyviksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ihan normaaliälyllä varustettu, Mensan mukaan oikein hyvällä. Silti ärsyynnyn joistain asioista. Eniten ärsyttää oma ärsyyntymiseni kyvyttömyydestäni olla ärsyyntymättä asioista, vaikuttaahan se mielialaan ja suorituskykyyn. Mutta turhin ärsyyntymisen muoto on kieltämättä ärsyyntyä omasta inhimillisyydestään.
Itsemyötätunto on helppo oppia.
Riippuu henkilön taustoista, kokemuksista ja persoonallisuudesta. Voi olla äärimmäisen vaikeaa, ellei jopa mahdotonta.
Ei se ole mahdotonta. Olen itse lähtöisin melkoisen latistavasta, ankarasta, lytistävästä, nitistävästä, alistavasta, syyllistävästä ja rajattomasta kodista.
Minusta kasvoin äärimmäisen syyllisyydentuntoinen suorittaja joka uskoi olevansa kakkapökälettäkin arvottomampi.
Suoritin elämää ja yritin ostaa olemassa ololleni oikeutusta vaikka väkisin.
Paloin ihan loppuun ja minulle ei enää jäänyt muita vaihtoehtoja kuin opetella itsemyötätunto.
Jos joku olisi nuorempana minulle tullut tuollaista mainostamaan, olisin ajatellut mielessäni että haistakoon vadelman.
Oppimisen esteet ovat yleensä kuviteltuja, oli kyseessä mikä tahansa asia.
En mitenkään voi uskoa että on olemassa yhtään ihmistä joka ei muka voisi oppia myötätuntoisempaa suhtautumista itseään kohtaan.
Et sinä ole mikään poikkeus. Älä luulekaan. Olet ihan samanlainen kuin muutkin ihmiset. Et huonompi etkä parempi.
Siitä on tosi hyvä lähteä. Et ole spesiaali. Eikä tarvitse olla. Saat olla juuri mitä olet.
Eikä kukaan muukaan ole mikään spesiaali.
Harvinaisen yksinkertaista tekstiä, jossa oma kokemus yleistetään kaiken kattavaksi totuudeksi.
Hei jos haluat pitää kiinni uskomuksestasi, ettet voi tuota oppia, niin ole hyvä vain.
Se on ihan oma valinta ja asenne.
Hyvää päivän jatkoa =D
Luultavasti se on heille ihan todellisuutta, että eivät voi oppia. Miten se on sinulta pois? Ei oikein vaikuta sille, että olisit itsekään oppinut aitoa itsemyötätuntoa, vaan sen jonkinlaisen kuoren. Pakenemisesi paikalta kielii siitä hieman.
Suhtaudun itseeni hyväksyvästi, enkä syyllistä itseäni enää mistään järjettömästä, kuten ennen.
Toivotin hyvät päivän jatkot, koska ennakoin, että tyyppi haluaa vain haukkua minua yksinkertaiseksi kirjoittajaksi, eikä vilpittömästä auttamisestani nyt tällä kertaa tule kuin riitaa.
Minulle ei oikein ole väliä uskooko joku tuntematon ihminen siihen olenko itseäni kohtaan myötätuntoinen vai ei. Aika huvittavaa, jos pitäisi asiaa ruveta jotenkin todistelemaan.
Sen uskon että teillä on vielä MATKAAAAAAAAAAA minkään näköiseen myötätuntoon.
Sitä en usko, että olette jotain supererityisiä uniikkeja poikkeuksia maailmassa, joilta puuttuu kyky oppia yhtään mitään tai kehittyä ihmisenä.
Itsemyötätuntoni näkyy itselleni siinä, etten jää tuollaisten katkerikkojen kanssa jankkaamaan.
Yritin auttaa ja te ette itse halua itseänne auttaa, niin en voi mitään, eikä minun tarvitsekaan.
Miksi tuhlaisin aikaani tappelemiseen? En saa siitä mitään!
Eikö tässä ole ristiriitaa? Toisilla on vain matkaa johonkin mutta voivat kyllä oppia ihan varmasti? Kumpaa heissä nyt siis onkaan?
Ei siinä ole mitään ristiriitaa.
Jokainen voi oppia. Tästä on ihan turha jankata.
Toisille on helpompaa ja toisille vaikeampaa.
Sinulle on varmasti vaikeampaa kun olet vihamielinen, mustavalkoinen ja jyrkkä.
Mahdotonta se ei siltikään ole, ja sitä on turha minulle jankuttaa, ja minulle äksyillä.
Ei voi jokainen oppia. Miten se sinulta on pois? Muilla on asioita, tuota tärkeämpiä, se, että niin on, ei kuulu sinulle, ja sinun on vain parasta oppia, että tässä maailmassa on ihmisiä, jotka eivät kykene itsemyötätuntoon. Mutta sinä säälittävä raukka et kykene myötätuntoon heitä kohtaan. Niin, siksi se on siis pois sinulta. Vajeellisuutesi paljastuu.
En ymmärrä mistä olet keksinyt tuon väittämän, että minulta olisi jotenkin pois.
Minulla oli alun perin myötätuntoinen suhtauminen sinuun ja yritin auttaa.
Kuitenkin asenteesi on sen verran sairas ja vihamielinen, etten enää yritä auttaa.
Saat lillua paskaliemessäsi vaikka koko ikäsi, eikä se ole minulta pois.
Ole hyvä vain.
En koe syyllisyyttä tai häpeää kun yritin vain kannustaa sinua itsemyötätuntoon.
Olet sairas ja aika inhottava käytöksinen ärhenelijä.
En koe olevani säälittävä raukka, mutta rehellisesti voin kyllä myöntää että säälin sinua tavallaan.
En tunne sympatiaa ja empatiaa.
Se tunne minulta tulee ihmisille jotka eivät ole noin vihamielisiä.
Joo siis et sinä minua ole tässä ketjussa yrittänyt auttaa, koska minä olen itsemyötätuntoinen ihminen, aika kovinkin. Sen lisäksi kykenen myötätuntoon, johon sinä et tosiaan edes kykene. Jähaulut täällä jopa ihmisiä siitä, että eivät osaa parantaa omaa oloaan ja valheellisesti selität, että jokainen pystyy siihen. Ei elämäntilanteensa takia vain pysty, eihän kukaan muuten toimisi itseään vastaan ikinä, jos vain pystyisi parempaan. Siksi sinun pitäisi tuntea sellaisia ihmisiä kohtaan myötätuntoa eikä ilkeillä heille, miten et halua auttaa ja muuta pskaa.
No sovitaan vaikka sitten niin.
Ihan miten vain.
Hyvää päivän jatkoa tosiaan ja papukaija merkki sinulle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ihan normaaliälyllä varustettu, Mensan mukaan oikein hyvällä. Silti ärsyynnyn joistain asioista. Eniten ärsyttää oma ärsyyntymiseni kyvyttömyydestäni olla ärsyyntymättä asioista, vaikuttaahan se mielialaan ja suorituskykyyn. Mutta turhin ärsyyntymisen muoto on kieltämättä ärsyyntyä omasta inhimillisyydestään.
Itsemyötätunto on helppo oppia.
Riippuu henkilön taustoista, kokemuksista ja persoonallisuudesta. Voi olla äärimmäisen vaikeaa, ellei jopa mahdotonta.
Ei se ole mahdotonta. Olen itse lähtöisin melkoisen latistavasta, ankarasta, lytistävästä, nitistävästä, alistavasta, syyllistävästä ja rajattomasta kodista.
Minusta kasvoin äärimmäisen syyllisyydentuntoinen suorittaja joka uskoi olevansa kakkapökälettäkin arvottomampi.
Suoritin elämää ja yritin ostaa olemassa ololleni oikeutusta vaikka väkisin.
Paloin ihan loppuun ja minulle ei enää jäänyt muita vaihtoehtoja kuin opetella itsemyötätunto.
Jos joku olisi nuorempana minulle tullut tuollaista mainostamaan, olisin ajatellut mielessäni että haistakoon vadelman.
Oppimisen esteet ovat yleensä kuviteltuja, oli kyseessä mikä tahansa asia.
En mitenkään voi uskoa että on olemassa yhtään ihmistä joka ei muka voisi oppia myötätuntoisempaa suhtautumista itseään kohtaan.
Et sinä ole mikään poikkeus. Älä luulekaan. Olet ihan samanlainen kuin muutkin ihmiset. Et huonompi etkä parempi.
Siitä on tosi hyvä lähteä. Et ole spesiaali. Eikä tarvitse olla. Saat olla juuri mitä olet.
Eikä kukaan muukaan ole mikään spesiaali.
Harvinaisen yksinkertaista tekstiä, jossa oma kokemus yleistetään kaiken kattavaksi totuudeksi.
Haukut toisen yksinkertaiseksi kun hän pystyi johonkin mihin sinä et.
Mikä sinä oikein luulet olevasi?
Et ole muita mitenkään erityisempi.
Sinulla ei ole mitään perusteita väitteellesi, ettet muka pysty oppimaan itsemyötätuntoa.
Mihin perustat väitteesi?
Mikä estää?
Perustele älä hauku!
"Haukkuminen" ei kohdistunut siihen että ko kommentoija on pystynyt siihen mitä kertoi.
Vaan siihen että oman kokemuksen pohjalta päätellään että jokaikinen siihen pystyisi jos vain haluaisi ja tätä "faktaa" tarjotaan muille, moitteiden kera jos sitä kritisoi.
Todista ja perustele nyt jotenkin mikä tekee kenestäkään niin erityisen ettei voi oppia?
Uskon sitten kun tulee hyvä argumentti.
Eikö se argumentti riittänyt, että elämässä on tuon edessä muita tärkeämpiä asioita, joihin huomio ja energia menee?
Ei sinällään vielä riittänyt, koska mielestäni itselleen voi olla armollinen ihan siinä samalla kun tekee muitakin asioita.
Mikään asia maailmassa ei edellytä itsensä vihaamista, soimaamista ja syyllistämistä. Ei ole sellaista yhtälöä joka jäisi sen vuoksi ratkeamatta, kun on päättänyt hyväksyä itsensä tavallisena kuolevaisena ihmisenä.
Eihän voi, kun puheena oli, että sen voi opetella. Nyt puhutkin siitä, niin kuin se vaihe just olis jo tehtynä.
Niin puhun itseni kohdalla. Ja en todellakaan luule että sinulla olisi se jo tehtynä =D =D =D
Minkä ikäinen olet? Ja mikä se syy nyt on että haluat vihata itseäsi?
Niin aivan, eli voit puhua vain itsestäsi. Et voi sanoa, että kaikki voivat sen saman oppia. Mutta sanoit.
Ja siis mä osaan olla kyllä itsemyötätuntoinen, mutta minullekin pisti silmään, että "kaikki voivat sen oppia". Eli toisin sanoen jokainen joka rankaisee itseään syyttä onkin itse syypää siihen. Vaikka asia ei ole todellakaan niin.Oikeastaan sinä voisitkin hakata päätäsi vielä enemmän seinään mitä nyt teet.
Unohda kaikki höpöhöpö missä valheellisesti sanottiin että sinäkin voisit oppia.
Ei, et voi. Sinä olet ehdoton poikkeus koko universumissa ja aivan erityinen tapaus.
Et voi oppia. Olet tuomittu vihaan.
Ole hyvä. Vihaa nyt entistä enemmän itseäsi ja tee oikein vaikeaksi se olemisesi.
Se on oikein.
Mä pystyn olemaan itsemyötätuntoinen ja olenkin. Mutta sen lisäksi mä pystyn myös myötätuntoon toisia kohtaan, mihin sinä et, ja siksi mnulle ei ole ongelma, jos joku ei opi itsemyötätuntoa. Koska häntä itseäänhän se eniten häiritsee. Ei minua. Myötätunnolla sen voi kuitenkin hyväksyä.
Minä pystyn tuntemaan myötätuntoa muita kohtaan, mutta jos ihminen alkaa vittuilemaan ja äksyilemään, päättyy minun myötätuntoni luonnollisesti siihen paikkaan.
Ja se on itsemyötätuntoa, kun osaan vetää rajat.
Minun päälleni ei paskaa heitellä, ei vaikka olisi vaikeaa.
Olen auttanut monelaisia ihmisiä elämässäni. Ne jotka käyttäytyvät ihnottavasti, eivät enää apuani saa. Ja olen poistanut heidät elämästäni kokonaan.
He jotka osaavat käyttäytyä, saavat jatkossakin aikaani ja energiaani.
On tyhmyyttä inistä ja kitistä ettei saa toiselta myötätuntoa jos ei itse viitsi mitään vaivaa nähdä itsensä eteen.
Mikä nyt on ollut vttuilua sinua kohtaan? Sinulle on kerrottu, että kaikki eivät pysty itsemyötätuntoon, sekö? Siis realiteeteissa, oikeassa elämässään eivät pysty. Jos joku sanoo mulle näin, mä uskon sen, enkä ala vänkäämään häntä vastaan, kuten sinä. Sekö tässä on vttuilua? Se, että mä kunnioitan sitä, mitä toinen ihminen elämästään kertoo ("en pysty itsemyötätuntoon") ei tarkoita, ettenkö toivoisi sitä hänelle, mutta en mene loukkaamaan sitä ihmistä niin kuin sinä väittämällä että mä tiedän sun elämäs paremmin, kuin toinen itse. Sitä kutsutaan halveksinnaksi, ja jos siitä sukle huomauttaminen vttuilua, niin okei, sitten sulle on vttuiltu tässä ketjussa. Mutta ihan syyllä. Jos et kestä, niin "suojele toki itseäsi" suojele.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ihan normaaliälyllä varustettu, Mensan mukaan oikein hyvällä. Silti ärsyynnyn joistain asioista. Eniten ärsyttää oma ärsyyntymiseni kyvyttömyydestäni olla ärsyyntymättä asioista, vaikuttaahan se mielialaan ja suorituskykyyn. Mutta turhin ärsyyntymisen muoto on kieltämättä ärsyyntyä omasta inhimillisyydestään.
Itsemyötätunto on helppo oppia.
Riippuu henkilön taustoista, kokemuksista ja persoonallisuudesta. Voi olla äärimmäisen vaikeaa, ellei jopa mahdotonta.
Ei se ole mahdotonta. Olen itse lähtöisin melkoisen latistavasta, ankarasta, lytistävästä, nitistävästä, alistavasta, syyllistävästä ja rajattomasta kodista.
Minusta kasvoin äärimmäisen syyllisyydentuntoinen suorittaja joka uskoi olevansa kakkapökälettäkin arvottomampi.
Suoritin elämää ja yritin ostaa olemassa ololleni oikeutusta vaikka väkisin.
Paloin ihan loppuun ja minulle ei enää jäänyt muita vaihtoehtoja kuin opetella itsemyötätunto.
Jos joku olisi nuorempana minulle tullut tuollaista mainostamaan, olisin ajatellut mielessäni että haistakoon vadelman.
Oppimisen esteet ovat yleensä kuviteltuja, oli kyseessä mikä tahansa asia.
En mitenkään voi uskoa että on olemassa yhtään ihmistä joka ei muka voisi oppia myötätuntoisempaa suhtautumista itseään kohtaan.
Et sinä ole mikään poikkeus. Älä luulekaan. Olet ihan samanlainen kuin muutkin ihmiset. Et huonompi etkä parempi.
Siitä on tosi hyvä lähteä. Et ole spesiaali. Eikä tarvitse olla. Saat olla juuri mitä olet.
Eikä kukaan muukaan ole mikään spesiaali.
Harvinaisen yksinkertaista tekstiä, jossa oma kokemus yleistetään kaiken kattavaksi totuudeksi.
Hei jos haluat pitää kiinni uskomuksestasi, ettet voi tuota oppia, niin ole hyvä vain.
Se on ihan oma valinta ja asenne.
Hyvää päivän jatkoa =D
Luultavasti se on heille ihan todellisuutta, että eivät voi oppia. Miten se on sinulta pois? Ei oikein vaikuta sille, että olisit itsekään oppinut aitoa itsemyötätuntoa, vaan sen jonkinlaisen kuoren. Pakenemisesi paikalta kielii siitä hieman.
Suhtaudun itseeni hyväksyvästi, enkä syyllistä itseäni enää mistään järjettömästä, kuten ennen.
Toivotin hyvät päivän jatkot, koska ennakoin, että tyyppi haluaa vain haukkua minua yksinkertaiseksi kirjoittajaksi, eikä vilpittömästä auttamisestani nyt tällä kertaa tule kuin riitaa.
Minulle ei oikein ole väliä uskooko joku tuntematon ihminen siihen olenko itseäni kohtaan myötätuntoinen vai ei. Aika huvittavaa, jos pitäisi asiaa ruveta jotenkin todistelemaan.
Sen uskon että teillä on vielä MATKAAAAAAAAAAA minkään näköiseen myötätuntoon.
Sitä en usko, että olette jotain supererityisiä uniikkeja poikkeuksia maailmassa, joilta puuttuu kyky oppia yhtään mitään tai kehittyä ihmisenä.
Itsemyötätuntoni näkyy itselleni siinä, etten jää tuollaisten katkerikkojen kanssa jankkaamaan.
Yritin auttaa ja te ette itse halua itseänne auttaa, niin en voi mitään, eikä minun tarvitsekaan.
Miksi tuhlaisin aikaani tappelemiseen? En saa siitä mitään!
Eikö tässä ole ristiriitaa? Toisilla on vain matkaa johonkin mutta voivat kyllä oppia ihan varmasti? Kumpaa heissä nyt siis onkaan?
Ei siinä ole mitään ristiriitaa.
Jokainen voi oppia. Tästä on ihan turha jankata.
Toisille on helpompaa ja toisille vaikeampaa.
Sinulle on varmasti vaikeampaa kun olet vihamielinen, mustavalkoinen ja jyrkkä.
Mahdotonta se ei siltikään ole, ja sitä on turha minulle jankuttaa, ja minulle äksyillä.
Ei voi jokainen oppia. Miten se sinulta on pois? Muilla on asioita, tuota tärkeämpiä, se, että niin on, ei kuulu sinulle, ja sinun on vain parasta oppia, että tässä maailmassa on ihmisiä, jotka eivät kykene itsemyötätuntoon. Mutta sinä säälittävä raukka et kykene myötätuntoon heitä kohtaan. Niin, siksi se on siis pois sinulta. Vajeellisuutesi paljastuu.
En ymmärrä mistä olet keksinyt tuon väittämän, että minulta olisi jotenkin pois.
Minulla oli alun perin myötätuntoinen suhtauminen sinuun ja yritin auttaa.
Kuitenkin asenteesi on sen verran sairas ja vihamielinen, etten enää yritä auttaa.
Saat lillua paskaliemessäsi vaikka koko ikäsi, eikä se ole minulta pois.
Ole hyvä vain.
En koe syyllisyyttä tai häpeää kun yritin vain kannustaa sinua itsemyötätuntoon.
Olet sairas ja aika inhottava käytöksinen ärhenelijä.
En koe olevani säälittävä raukka, mutta rehellisesti voin kyllä myöntää että säälin sinua tavallaan.
En tunne sympatiaa ja empatiaa.
Se tunne minulta tulee ihmisille jotka eivät ole noin vihamielisiä.
Joo siis et sinä minua ole tässä ketjussa yrittänyt auttaa, koska minä olen itsemyötätuntoinen ihminen, aika kovinkin. Sen lisäksi kykenen myötätuntoon, johon sinä et tosiaan edes kykene. Jähaulut täällä jopa ihmisiä siitä, että eivät osaa parantaa omaa oloaan ja valheellisesti selität, että jokainen pystyy siihen. Ei elämäntilanteensa takia vain pysty, eihän kukaan muuten toimisi itseään vastaan ikinä, jos vain pystyisi parempaan. Siksi sinun pitäisi tuntea sellaisia ihmisiä kohtaan myötätuntoa eikä ilkeillä heille, miten et halua auttaa ja muuta pskaa.
No sovitaan vaikka sitten niin.
Ihan miten vain.
Hyvää päivän jatkoa tosiaan ja papukaija merkki sinulle!
Ai jaa?
"Olen auttanut monelaisia ihmisiä elämässäni. Ne jotka käyttäytyvät ihnottavasti, eivät enää apuani saa. Ja olen poistanut heidät elämästäni kokonaan.
He jotka osaavat käyttäytyä, saavat jatkossakin aikaani ja energiaani."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ihan normaaliälyllä varustettu, Mensan mukaan oikein hyvällä. Silti ärsyynnyn joistain asioista. Eniten ärsyttää oma ärsyyntymiseni kyvyttömyydestäni olla ärsyyntymättä asioista, vaikuttaahan se mielialaan ja suorituskykyyn. Mutta turhin ärsyyntymisen muoto on kieltämättä ärsyyntyä omasta inhimillisyydestään.
Itsemyötätunto on helppo oppia.
Riippuu henkilön taustoista, kokemuksista ja persoonallisuudesta. Voi olla äärimmäisen vaikeaa, ellei jopa mahdotonta.
Ei se ole mahdotonta. Olen itse lähtöisin melkoisen latistavasta, ankarasta, lytistävästä, nitistävästä, alistavasta, syyllistävästä ja rajattomasta kodista.
Minusta kasvoin äärimmäisen syyllisyydentuntoinen suorittaja joka uskoi olevansa kakkapökälettäkin arvottomampi.
Suoritin elämää ja yritin ostaa olemassa ololleni oikeutusta vaikka väkisin.
Paloin ihan loppuun ja minulle ei enää jäänyt muita vaihtoehtoja kuin opetella itsemyötätunto.
Jos joku olisi nuorempana minulle tullut tuollaista mainostamaan, olisin ajatellut mielessäni että haistakoon vadelman.
Oppimisen esteet ovat yleensä kuviteltuja, oli kyseessä mikä tahansa asia.
En mitenkään voi uskoa että on olemassa yhtään ihmistä joka ei muka voisi oppia myötätuntoisempaa suhtautumista itseään kohtaan.
Et sinä ole mikään poikkeus. Älä luulekaan. Olet ihan samanlainen kuin muutkin ihmiset. Et huonompi etkä parempi.
Siitä on tosi hyvä lähteä. Et ole spesiaali. Eikä tarvitse olla. Saat olla juuri mitä olet.
Eikä kukaan muukaan ole mikään spesiaali.
Harvinaisen yksinkertaista tekstiä, jossa oma kokemus yleistetään kaiken kattavaksi totuudeksi.
Haukut toisen yksinkertaiseksi kun hän pystyi johonkin mihin sinä et.
Mikä sinä oikein luulet olevasi?
Et ole muita mitenkään erityisempi.
Sinulla ei ole mitään perusteita väitteellesi, ettet muka pysty oppimaan itsemyötätuntoa.
Mihin perustat väitteesi?
Mikä estää?
Perustele älä hauku!
"Haukkuminen" ei kohdistunut siihen että ko kommentoija on pystynyt siihen mitä kertoi.
Vaan siihen että oman kokemuksen pohjalta päätellään että jokaikinen siihen pystyisi jos vain haluaisi ja tätä "faktaa" tarjotaan muille, moitteiden kera jos sitä kritisoi.
Todista ja perustele nyt jotenkin mikä tekee kenestäkään niin erityisen ettei voi oppia?
Uskon sitten kun tulee hyvä argumentti.
Eikö se argumentti riittänyt, että elämässä on tuon edessä muita tärkeämpiä asioita, joihin huomio ja energia menee?
Ei sinällään vielä riittänyt, koska mielestäni itselleen voi olla armollinen ihan siinä samalla kun tekee muitakin asioita.
Mikään asia maailmassa ei edellytä itsensä vihaamista, soimaamista ja syyllistämistä. Ei ole sellaista yhtälöä joka jäisi sen vuoksi ratkeamatta, kun on päättänyt hyväksyä itsensä tavallisena kuolevaisena ihmisenä.
Ja olet vähän tyhmä, jos et tajua, että juuri tuon työstäminen vain voi olla joillekin ylivoimaista. Ikävä kyllä. Ja toisaalta, jos olisit kuristanut puolisosi ja 3- ja 5-vuotiaat lapsenne, niin eikö silti? Tietenkin sitä tekoa ennen siellä on jo voinut olla tuota boldattua sairaalloisessa määrin.
Okei. Tosiaan jos on tehnyt noin äärimmäisen teon, niin ihan varmasti on vaikeaa oppia itsemyötätuntoa.
Tuollaisia tekoja ei vaan normaalit tee.
Tuollainen teko onnisuu täysin tunteettomalta psykopaatilta, ja sellainen ihminen ei tunne huonoa omaatuntoa.
Jos kuitenkin tuollaisen teon tekee ihminen joka ei ole tunteeton psykopaatti, on hänen oltava täyttä ymmärrystä vailla. Harhoissaan ja sekaisin.
Silloin tuollainen henkilö voi yrittää olla armollinen itselleen siten, että tajuaa ettei terveenä ikinä tekisi noin ja sairaana harhoissaan ei ollut sama ihminen.
On tosiaan ihan eri asioita harhaisen ihmisen psykoosissa tekemät rikokset kuin kotona syyllisyyteen kasvatetun ihmisen henkiset kasvut.
Se on ihan totta.
Ei vaikuta siltä, että oikein tajuaisit miten vaikeaa voi tosiaan joillekin olla itsemyötätunnon oppiminen, eikä se myötätunto ainakaan ole sinun vahvuutesi. Ehkä se yltää lähinnä siihen itsemyötätuntoon, joka on varmasti auttanut itseäsi kuitenkin kovasti. Kantsis vain muistaa, että se ei tarkoita, että se olisi kellekään toiselle edelleenkään helpompaa kuin ilman sinun kokemustasi. Sinun kokemuksesi sen oppimisen helppoudesta kun ei ole mikään mittari toisille varsinaisesti. Ja jos onkin, niin se ei ole silti apu. Se on vain mittari, että moni sen voi oppia. Toki voi, mutta et sä siitä päätä.
Sinä olet kuin pikkulapsi.
"Sinä et sitä päätä sinä et sitä päätä" yhyy yhyy yhyy.
Ihan kuin olisin tikkaria ottamassa toiselta suusta.
Ei jos haluatte lutkuttaa tikkaria (joka tässä tapauksessa on uskomus, että ette pysty ikinä ettekä ikinä voi oppia) niin lutkuttakaa vaan.
NAurattaa kun noin loukkaannuitte ja pahoititte mielenne ihan TURHASTA asiasta.
Lapsellista tuo ei mitään muuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ihan normaaliälyllä varustettu, Mensan mukaan oikein hyvällä. Silti ärsyynnyn joistain asioista. Eniten ärsyttää oma ärsyyntymiseni kyvyttömyydestäni olla ärsyyntymättä asioista, vaikuttaahan se mielialaan ja suorituskykyyn. Mutta turhin ärsyyntymisen muoto on kieltämättä ärsyyntyä omasta inhimillisyydestään.
Itsemyötätunto on helppo oppia.
Riippuu henkilön taustoista, kokemuksista ja persoonallisuudesta. Voi olla äärimmäisen vaikeaa, ellei jopa mahdotonta.
Ei se ole mahdotonta. Olen itse lähtöisin melkoisen latistavasta, ankarasta, lytistävästä, nitistävästä, alistavasta, syyllistävästä ja rajattomasta kodista.
Minusta kasvoin äärimmäisen syyllisyydentuntoinen suorittaja joka uskoi olevansa kakkapökälettäkin arvottomampi.
Suoritin elämää ja yritin ostaa olemassa ololleni oikeutusta vaikka väkisin.
Paloin ihan loppuun ja minulle ei enää jäänyt muita vaihtoehtoja kuin opetella itsemyötätunto.
Jos joku olisi nuorempana minulle tullut tuollaista mainostamaan, olisin ajatellut mielessäni että haistakoon vadelman.
Oppimisen esteet ovat yleensä kuviteltuja, oli kyseessä mikä tahansa asia.
En mitenkään voi uskoa että on olemassa yhtään ihmistä joka ei muka voisi oppia myötätuntoisempaa suhtautumista itseään kohtaan.
Et sinä ole mikään poikkeus. Älä luulekaan. Olet ihan samanlainen kuin muutkin ihmiset. Et huonompi etkä parempi.
Siitä on tosi hyvä lähteä. Et ole spesiaali. Eikä tarvitse olla. Saat olla juuri mitä olet.
Eikä kukaan muukaan ole mikään spesiaali.
Harvinaisen yksinkertaista tekstiä, jossa oma kokemus yleistetään kaiken kattavaksi totuudeksi.
Hei jos haluat pitää kiinni uskomuksestasi, ettet voi tuota oppia, niin ole hyvä vain.
Se on ihan oma valinta ja asenne.
Hyvää päivän jatkoa =D
Luultavasti se on heille ihan todellisuutta, että eivät voi oppia. Miten se on sinulta pois? Ei oikein vaikuta sille, että olisit itsekään oppinut aitoa itsemyötätuntoa, vaan sen jonkinlaisen kuoren. Pakenemisesi paikalta kielii siitä hieman.
Suhtaudun itseeni hyväksyvästi, enkä syyllistä itseäni enää mistään järjettömästä, kuten ennen.
Toivotin hyvät päivän jatkot, koska ennakoin, että tyyppi haluaa vain haukkua minua yksinkertaiseksi kirjoittajaksi, eikä vilpittömästä auttamisestani nyt tällä kertaa tule kuin riitaa.
Minulle ei oikein ole väliä uskooko joku tuntematon ihminen siihen olenko itseäni kohtaan myötätuntoinen vai ei. Aika huvittavaa, jos pitäisi asiaa ruveta jotenkin todistelemaan.
Sen uskon että teillä on vielä MATKAAAAAAAAAAA minkään näköiseen myötätuntoon.
Sitä en usko, että olette jotain supererityisiä uniikkeja poikkeuksia maailmassa, joilta puuttuu kyky oppia yhtään mitään tai kehittyä ihmisenä.
Itsemyötätuntoni näkyy itselleni siinä, etten jää tuollaisten katkerikkojen kanssa jankkaamaan.
Yritin auttaa ja te ette itse halua itseänne auttaa, niin en voi mitään, eikä minun tarvitsekaan.
Miksi tuhlaisin aikaani tappelemiseen? En saa siitä mitään!
Eikö tässä ole ristiriitaa? Toisilla on vain matkaa johonkin mutta voivat kyllä oppia ihan varmasti? Kumpaa heissä nyt siis onkaan?
Ei siinä ole mitään ristiriitaa.
Jokainen voi oppia. Tästä on ihan turha jankata.
Toisille on helpompaa ja toisille vaikeampaa.
Sinulle on varmasti vaikeampaa kun olet vihamielinen, mustavalkoinen ja jyrkkä.
Mahdotonta se ei siltikään ole, ja sitä on turha minulle jankuttaa, ja minulle äksyillä.
Ei voi jokainen oppia. Miten se sinulta on pois? Muilla on asioita, tuota tärkeämpiä, se, että niin on, ei kuulu sinulle, ja sinun on vain parasta oppia, että tässä maailmassa on ihmisiä, jotka eivät kykene itsemyötätuntoon. Mutta sinä säälittävä raukka et kykene myötätuntoon heitä kohtaan. Niin, siksi se on siis pois sinulta. Vajeellisuutesi paljastuu.
En ymmärrä mistä olet keksinyt tuon väittämän, että minulta olisi jotenkin pois.
Minulla oli alun perin myötätuntoinen suhtauminen sinuun ja yritin auttaa.
Kuitenkin asenteesi on sen verran sairas ja vihamielinen, etten enää yritä auttaa.
Saat lillua paskaliemessäsi vaikka koko ikäsi, eikä se ole minulta pois.
Ole hyvä vain.
En koe syyllisyyttä tai häpeää kun yritin vain kannustaa sinua itsemyötätuntoon.
Olet sairas ja aika inhottava käytöksinen ärhenelijä.
En koe olevani säälittävä raukka, mutta rehellisesti voin kyllä myöntää että säälin sinua tavallaan.
En tunne sympatiaa ja empatiaa.
Se tunne minulta tulee ihmisille jotka eivät ole noin vihamielisiä.
Joo siis et sinä minua ole tässä ketjussa yrittänyt auttaa, koska minä olen itsemyötätuntoinen ihminen, aika kovinkin. Sen lisäksi kykenen myötätuntoon, johon sinä et tosiaan edes kykene. Jähaulut täällä jopa ihmisiä siitä, että eivät osaa parantaa omaa oloaan ja valheellisesti selität, että jokainen pystyy siihen. Ei elämäntilanteensa takia vain pysty, eihän kukaan muuten toimisi itseään vastaan ikinä, jos vain pystyisi parempaan. Siksi sinun pitäisi tuntea sellaisia ihmisiä kohtaan myötätuntoa eikä ilkeillä heille, miten et halua auttaa ja muuta pskaa.
No sovitaan vaikka sitten niin.
Ihan miten vain.
Hyvää päivän jatkoa tosiaan ja papukaija merkki sinulle!
Ai jaa?
"Olen auttanut monelaisia ihmisiä elämässäni. Ne jotka käyttäytyvät ihnottavasti, eivät enää apuani saa. Ja olen poistanut heidät elämästäni kokonaan.
He jotka osaavat käyttäytyä, saavat jatkossakin aikaani ja energiaani."
No niin. Heippa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ihan normaaliälyllä varustettu, Mensan mukaan oikein hyvällä. Silti ärsyynnyn joistain asioista. Eniten ärsyttää oma ärsyyntymiseni kyvyttömyydestäni olla ärsyyntymättä asioista, vaikuttaahan se mielialaan ja suorituskykyyn. Mutta turhin ärsyyntymisen muoto on kieltämättä ärsyyntyä omasta inhimillisyydestään.
Itsemyötätunto on helppo oppia.
Riippuu henkilön taustoista, kokemuksista ja persoonallisuudesta. Voi olla äärimmäisen vaikeaa, ellei jopa mahdotonta.
Ei se ole mahdotonta. Olen itse lähtöisin melkoisen latistavasta, ankarasta, lytistävästä, nitistävästä, alistavasta, syyllistävästä ja rajattomasta kodista.
Minusta kasvoin äärimmäisen syyllisyydentuntoinen suorittaja joka uskoi olevansa kakkapökälettäkin arvottomampi.
Suoritin elämää ja yritin ostaa olemassa ololleni oikeutusta vaikka väkisin.
Paloin ihan loppuun ja minulle ei enää jäänyt muita vaihtoehtoja kuin opetella itsemyötätunto.
Jos joku olisi nuorempana minulle tullut tuollaista mainostamaan, olisin ajatellut mielessäni että haistakoon vadelman.
Oppimisen esteet ovat yleensä kuviteltuja, oli kyseessä mikä tahansa asia.
En mitenkään voi uskoa että on olemassa yhtään ihmistä joka ei muka voisi oppia myötätuntoisempaa suhtautumista itseään kohtaan.
Et sinä ole mikään poikkeus. Älä luulekaan. Olet ihan samanlainen kuin muutkin ihmiset. Et huonompi etkä parempi.
Siitä on tosi hyvä lähteä. Et ole spesiaali. Eikä tarvitse olla. Saat olla juuri mitä olet.
Eikä kukaan muukaan ole mikään spesiaali.
Harvinaisen yksinkertaista tekstiä, jossa oma kokemus yleistetään kaiken kattavaksi totuudeksi.
Haukut toisen yksinkertaiseksi kun hän pystyi johonkin mihin sinä et.
Mikä sinä oikein luulet olevasi?
Et ole muita mitenkään erityisempi.
Sinulla ei ole mitään perusteita väitteellesi, ettet muka pysty oppimaan itsemyötätuntoa.
Mihin perustat väitteesi?
Mikä estää?
Perustele älä hauku!
"Haukkuminen" ei kohdistunut siihen että ko kommentoija on pystynyt siihen mitä kertoi.
Vaan siihen että oman kokemuksen pohjalta päätellään että jokaikinen siihen pystyisi jos vain haluaisi ja tätä "faktaa" tarjotaan muille, moitteiden kera jos sitä kritisoi.
Todista ja perustele nyt jotenkin mikä tekee kenestäkään niin erityisen ettei voi oppia?
Uskon sitten kun tulee hyvä argumentti.
Eikö se argumentti riittänyt, että elämässä on tuon edessä muita tärkeämpiä asioita, joihin huomio ja energia menee?
Ei sinällään vielä riittänyt, koska mielestäni itselleen voi olla armollinen ihan siinä samalla kun tekee muitakin asioita.
Mikään asia maailmassa ei edellytä itsensä vihaamista, soimaamista ja syyllistämistä. Ei ole sellaista yhtälöä joka jäisi sen vuoksi ratkeamatta, kun on päättänyt hyväksyä itsensä tavallisena kuolevaisena ihmisenä.
Eihän voi, kun puheena oli, että sen voi opetella. Nyt puhutkin siitä, niin kuin se vaihe just olis jo tehtynä.
Niin puhun itseni kohdalla. Ja en todellakaan luule että sinulla olisi se jo tehtynä =D =D =D
Minkä ikäinen olet? Ja mikä se syy nyt on että haluat vihata itseäsi?
Niin aivan, eli voit puhua vain itsestäsi. Et voi sanoa, että kaikki voivat sen saman oppia. Mutta sanoit.
Ja siis mä osaan olla kyllä itsemyötätuntoinen, mutta minullekin pisti silmään, että "kaikki voivat sen oppia". Eli toisin sanoen jokainen joka rankaisee itseään syyttä onkin itse syypää siihen. Vaikka asia ei ole todellakaan niin.Oikeastaan sinä voisitkin hakata päätäsi vielä enemmän seinään mitä nyt teet.
Unohda kaikki höpöhöpö missä valheellisesti sanottiin että sinäkin voisit oppia.
Ei, et voi. Sinä olet ehdoton poikkeus koko universumissa ja aivan erityinen tapaus.
Et voi oppia. Olet tuomittu vihaan.
Ole hyvä. Vihaa nyt entistä enemmän itseäsi ja tee oikein vaikeaksi se olemisesi.
Se on oikein.
Mä pystyn olemaan itsemyötätuntoinen ja olenkin. Mutta sen lisäksi mä pystyn myös myötätuntoon toisia kohtaan, mihin sinä et, ja siksi mnulle ei ole ongelma, jos joku ei opi itsemyötätuntoa. Koska häntä itseäänhän se eniten häiritsee. Ei minua. Myötätunnolla sen voi kuitenkin hyväksyä.
Minä pystyn tuntemaan myötätuntoa muita kohtaan, mutta jos ihminen alkaa vittuilemaan ja äksyilemään, päättyy minun myötätuntoni luonnollisesti siihen paikkaan.
Ja se on itsemyötätuntoa, kun osaan vetää rajat.
Minun päälleni ei paskaa heitellä, ei vaikka olisi vaikeaa.
Olen auttanut monelaisia ihmisiä elämässäni. Ne jotka käyttäytyvät ihnottavasti, eivät enää apuani saa. Ja olen poistanut heidät elämästäni kokonaan.
He jotka osaavat käyttäytyä, saavat jatkossakin aikaani ja energiaani.
On tyhmyyttä inistä ja kitistä ettei saa toiselta myötätuntoa jos ei itse viitsi mitään vaivaa nähdä itsensä eteen.
Mikä nyt on ollut vttuilua sinua kohtaan? Sinulle on kerrottu, että kaikki eivät pysty itsemyötätuntoon, sekö? Siis realiteeteissa, oikeassa elämässään eivät pysty. Jos joku sanoo mulle näin, mä uskon sen, enkä ala vänkäämään häntä vastaan, kuten sinä. Sekö tässä on vttuilua? Se, että mä kunnioitan sitä, mitä toinen ihminen elämästään kertoo ("en pysty itsemyötätuntoon") ei tarkoita, ettenkö toivoisi sitä hänelle, mutta en mene loukkaamaan sitä ihmistä niin kuin sinä väittämällä että mä tiedän sun elämäs paremmin, kuin toinen itse. Sitä kutsutaan halveksinnaksi, ja jos siitä sukle huomauttaminen vttuilua, niin okei, sitten sulle on vttuiltu tässä ketjussa. Mutta ihan syyllä. Jos et kestä, niin "suojele toki itseäsi" suojele.
OKEI!
EI PYSTY SITTEN!
Anteeksi kun loukkasin ja yritin tsempata.
Pidän tosi vammaisena ihmistä joka loukkaantuu sitä kun toinen yrittää kannustaa.
En yhtään ihmettele enää jos on mahdotonta oppia kun on noin äärimmäisen aggressiivinen.
Ei ollut aluperin todellakaan tarkoitus olla ylimielinen ja alentuva. Ei missään nimessä.
Mutta nyt olen kyllä sitä mieltä että tyhmästi on on vedetty herne nenään ja ihan paskavammaisesti menty UHRIUTUMAAN turhasta.
En olisi uskonut että käytän sanaa urhiutua, mutta kun noin sairaita ihmisiä tulee vastaan, niin tässä se nyt on.
Aina oppii uutta. Ja minun myötätuntoni rajat ovat tuollaisessa uhriutumisessa.
Nyt ymmärsin aloituksen pointin.
Uhriutuminen on äärimmäisen vastenmielistä ja puistattavaa.
Hyi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ihan normaaliälyllä varustettu, Mensan mukaan oikein hyvällä. Silti ärsyynnyn joistain asioista. Eniten ärsyttää oma ärsyyntymiseni kyvyttömyydestäni olla ärsyyntymättä asioista, vaikuttaahan se mielialaan ja suorituskykyyn. Mutta turhin ärsyyntymisen muoto on kieltämättä ärsyyntyä omasta inhimillisyydestään.
Itsemyötätunto on helppo oppia.
Riippuu henkilön taustoista, kokemuksista ja persoonallisuudesta. Voi olla äärimmäisen vaikeaa, ellei jopa mahdotonta.
Ei se ole mahdotonta. Olen itse lähtöisin melkoisen latistavasta, ankarasta, lytistävästä, nitistävästä, alistavasta, syyllistävästä ja rajattomasta kodista.
Minusta kasvoin äärimmäisen syyllisyydentuntoinen suorittaja joka uskoi olevansa kakkapökälettäkin arvottomampi.
Suoritin elämää ja yritin ostaa olemassa ololleni oikeutusta vaikka väkisin.
Paloin ihan loppuun ja minulle ei enää jäänyt muita vaihtoehtoja kuin opetella itsemyötätunto.
Jos joku olisi nuorempana minulle tullut tuollaista mainostamaan, olisin ajatellut mielessäni että haistakoon vadelman.
Oppimisen esteet ovat yleensä kuviteltuja, oli kyseessä mikä tahansa asia.
En mitenkään voi uskoa että on olemassa yhtään ihmistä joka ei muka voisi oppia myötätuntoisempaa suhtautumista itseään kohtaan.
Et sinä ole mikään poikkeus. Älä luulekaan. Olet ihan samanlainen kuin muutkin ihmiset. Et huonompi etkä parempi.
Siitä on tosi hyvä lähteä. Et ole spesiaali. Eikä tarvitse olla. Saat olla juuri mitä olet.
Eikä kukaan muukaan ole mikään spesiaali.
Harvinaisen yksinkertaista tekstiä, jossa oma kokemus yleistetään kaiken kattavaksi totuudeksi.
Haukut toisen yksinkertaiseksi kun hän pystyi johonkin mihin sinä et.
Mikä sinä oikein luulet olevasi?
Et ole muita mitenkään erityisempi.
Sinulla ei ole mitään perusteita väitteellesi, ettet muka pysty oppimaan itsemyötätuntoa.
Mihin perustat väitteesi?
Mikä estää?
Perustele älä hauku!
"Haukkuminen" ei kohdistunut siihen että ko kommentoija on pystynyt siihen mitä kertoi.
Vaan siihen että oman kokemuksen pohjalta päätellään että jokaikinen siihen pystyisi jos vain haluaisi ja tätä "faktaa" tarjotaan muille, moitteiden kera jos sitä kritisoi.
Todista ja perustele nyt jotenkin mikä tekee kenestäkään niin erityisen ettei voi oppia?
Uskon sitten kun tulee hyvä argumentti.
Eikö se argumentti riittänyt, että elämässä on tuon edessä muita tärkeämpiä asioita, joihin huomio ja energia menee?
Ei sinällään vielä riittänyt, koska mielestäni itselleen voi olla armollinen ihan siinä samalla kun tekee muitakin asioita.
Mikään asia maailmassa ei edellytä itsensä vihaamista, soimaamista ja syyllistämistä. Ei ole sellaista yhtälöä joka jäisi sen vuoksi ratkeamatta, kun on päättänyt hyväksyä itsensä tavallisena kuolevaisena ihmisenä.
Eihän voi, kun puheena oli, että sen voi opetella. Nyt puhutkin siitä, niin kuin se vaihe just olis jo tehtynä.
Niin puhun itseni kohdalla. Ja en todellakaan luule että sinulla olisi se jo tehtynä =D =D =D
Minkä ikäinen olet? Ja mikä se syy nyt on että haluat vihata itseäsi?
Niin aivan, eli voit puhua vain itsestäsi. Et voi sanoa, että kaikki voivat sen saman oppia. Mutta sanoit.
Ja siis mä osaan olla kyllä itsemyötätuntoinen, mutta minullekin pisti silmään, että "kaikki voivat sen oppia". Eli toisin sanoen jokainen joka rankaisee itseään syyttä onkin itse syypää siihen. Vaikka asia ei ole todellakaan niin.Oikeastaan sinä voisitkin hakata päätäsi vielä enemmän seinään mitä nyt teet.
Unohda kaikki höpöhöpö missä valheellisesti sanottiin että sinäkin voisit oppia.
Ei, et voi. Sinä olet ehdoton poikkeus koko universumissa ja aivan erityinen tapaus.
Et voi oppia. Olet tuomittu vihaan.
Ole hyvä. Vihaa nyt entistä enemmän itseäsi ja tee oikein vaikeaksi se olemisesi.
Se on oikein.
Mä pystyn olemaan itsemyötätuntoinen ja olenkin. Mutta sen lisäksi mä pystyn myös myötätuntoon toisia kohtaan, mihin sinä et, ja siksi mnulle ei ole ongelma, jos joku ei opi itsemyötätuntoa. Koska häntä itseäänhän se eniten häiritsee. Ei minua. Myötätunnolla sen voi kuitenkin hyväksyä.
Minä pystyn tuntemaan myötätuntoa muita kohtaan, mutta jos ihminen alkaa vittuilemaan ja äksyilemään, päättyy minun myötätuntoni luonnollisesti siihen paikkaan.
Ja se on itsemyötätuntoa, kun osaan vetää rajat.
Minun päälleni ei paskaa heitellä, ei vaikka olisi vaikeaa.
Olen auttanut monelaisia ihmisiä elämässäni. Ne jotka käyttäytyvät ihnottavasti, eivät enää apuani saa. Ja olen poistanut heidät elämästäni kokonaan.
He jotka osaavat käyttäytyä, saavat jatkossakin aikaani ja energiaani.
On tyhmyyttä inistä ja kitistä ettei saa toiselta myötätuntoa jos ei itse viitsi mitään vaivaa nähdä itsensä eteen.
Mikä nyt on ollut vttuilua sinua kohtaan? Sinulle on kerrottu, että kaikki eivät pysty itsemyötätuntoon, sekö? Siis realiteeteissa, oikeassa elämässään eivät pysty. Jos joku sanoo mulle näin, mä uskon sen, enkä ala vänkäämään häntä vastaan, kuten sinä. Sekö tässä on vttuilua? Se, että mä kunnioitan sitä, mitä toinen ihminen elämästään kertoo ("en pysty itsemyötätuntoon") ei tarkoita, ettenkö toivoisi sitä hänelle, mutta en mene loukkaamaan sitä ihmistä niin kuin sinä väittämällä että mä tiedän sun elämäs paremmin, kuin toinen itse. Sitä kutsutaan halveksinnaksi, ja jos siitä sukle huomauttaminen vttuilua, niin okei, sitten sulle on vttuiltu tässä ketjussa. Mutta ihan syyllä. Jos et kestä, niin "suojele toki itseäsi" suojele.
Okei tästä lähdin jos joku sanoo, ettei pysty johonkin eikä voi oppia jotain, en koskaan yritä auttaa, ja rohkaista, että voisit ehkä sinäkin osata.
Annan kaikkien lillua sonnassaan, niin säästän itseänikin, siinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ihan normaaliälyllä varustettu, Mensan mukaan oikein hyvällä. Silti ärsyynnyn joistain asioista. Eniten ärsyttää oma ärsyyntymiseni kyvyttömyydestäni olla ärsyyntymättä asioista, vaikuttaahan se mielialaan ja suorituskykyyn. Mutta turhin ärsyyntymisen muoto on kieltämättä ärsyyntyä omasta inhimillisyydestään.
Itsemyötätunto on helppo oppia.
Riippuu henkilön taustoista, kokemuksista ja persoonallisuudesta. Voi olla äärimmäisen vaikeaa, ellei jopa mahdotonta.
Ei se ole mahdotonta. Olen itse lähtöisin melkoisen latistavasta, ankarasta, lytistävästä, nitistävästä, alistavasta, syyllistävästä ja rajattomasta kodista.
Minusta kasvoin äärimmäisen syyllisyydentuntoinen suorittaja joka uskoi olevansa kakkapökälettäkin arvottomampi.
Suoritin elämää ja yritin ostaa olemassa ololleni oikeutusta vaikka väkisin.
Paloin ihan loppuun ja minulle ei enää jäänyt muita vaihtoehtoja kuin opetella itsemyötätunto.
Jos joku olisi nuorempana minulle tullut tuollaista mainostamaan, olisin ajatellut mielessäni että haistakoon vadelman.
Oppimisen esteet ovat yleensä kuviteltuja, oli kyseessä mikä tahansa asia.
En mitenkään voi uskoa että on olemassa yhtään ihmistä joka ei muka voisi oppia myötätuntoisempaa suhtautumista itseään kohtaan.
Et sinä ole mikään poikkeus. Älä luulekaan. Olet ihan samanlainen kuin muutkin ihmiset. Et huonompi etkä parempi.
Siitä on tosi hyvä lähteä. Et ole spesiaali. Eikä tarvitse olla. Saat olla juuri mitä olet.
Eikä kukaan muukaan ole mikään spesiaali.
Harvinaisen yksinkertaista tekstiä, jossa oma kokemus yleistetään kaiken kattavaksi totuudeksi.
Haukut toisen yksinkertaiseksi kun hän pystyi johonkin mihin sinä et.
Mikä sinä oikein luulet olevasi?
Et ole muita mitenkään erityisempi.
Sinulla ei ole mitään perusteita väitteellesi, ettet muka pysty oppimaan itsemyötätuntoa.
Mihin perustat väitteesi?
Mikä estää?
Perustele älä hauku!
"Haukkuminen" ei kohdistunut siihen että ko kommentoija on pystynyt siihen mitä kertoi.
Vaan siihen että oman kokemuksen pohjalta päätellään että jokaikinen siihen pystyisi jos vain haluaisi ja tätä "faktaa" tarjotaan muille, moitteiden kera jos sitä kritisoi.
Todista ja perustele nyt jotenkin mikä tekee kenestäkään niin erityisen ettei voi oppia?
Uskon sitten kun tulee hyvä argumentti.
Eikö se argumentti riittänyt, että elämässä on tuon edessä muita tärkeämpiä asioita, joihin huomio ja energia menee?
Ei sinällään vielä riittänyt, koska mielestäni itselleen voi olla armollinen ihan siinä samalla kun tekee muitakin asioita.
Mikään asia maailmassa ei edellytä itsensä vihaamista, soimaamista ja syyllistämistä. Ei ole sellaista yhtälöä joka jäisi sen vuoksi ratkeamatta, kun on päättänyt hyväksyä itsensä tavallisena kuolevaisena ihmisenä.
Eihän voi, kun puheena oli, että sen voi opetella. Nyt puhutkin siitä, niin kuin se vaihe just olis jo tehtynä.
Niin puhun itseni kohdalla. Ja en todellakaan luule että sinulla olisi se jo tehtynä =D =D =D
Minkä ikäinen olet? Ja mikä se syy nyt on että haluat vihata itseäsi?
Niin aivan, eli voit puhua vain itsestäsi. Et voi sanoa, että kaikki voivat sen saman oppia. Mutta sanoit.
Ja siis mä osaan olla kyllä itsemyötätuntoinen, mutta minullekin pisti silmään, että "kaikki voivat sen oppia". Eli toisin sanoen jokainen joka rankaisee itseään syyttä onkin itse syypää siihen. Vaikka asia ei ole todellakaan niin.Oikeastaan sinä voisitkin hakata päätäsi vielä enemmän seinään mitä nyt teet.
Unohda kaikki höpöhöpö missä valheellisesti sanottiin että sinäkin voisit oppia.
Ei, et voi. Sinä olet ehdoton poikkeus koko universumissa ja aivan erityinen tapaus.
Et voi oppia. Olet tuomittu vihaan.
Ole hyvä. Vihaa nyt entistä enemmän itseäsi ja tee oikein vaikeaksi se olemisesi.
Se on oikein.
Tässä on toiveuusintana jokaiselle uhriutujalle.
Tehkää olonne ihan sellaiseksi kuin haluatte.
Ja tosiaan vielä jos joku yrittää olla kiltti teille, niin kääntäkää se siten että hän onkin paha ja ilkeä.
Se minua tässä vaan ärsyttää, kuin tuollaisten hullujen takia normaalit ihmiset saattavat jäädä vaille kannustusta, kun uhkana on rääkyminen ja sähiseminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ihan normaaliälyllä varustettu, Mensan mukaan oikein hyvällä. Silti ärsyynnyn joistain asioista. Eniten ärsyttää oma ärsyyntymiseni kyvyttömyydestäni olla ärsyyntymättä asioista, vaikuttaahan se mielialaan ja suorituskykyyn. Mutta turhin ärsyyntymisen muoto on kieltämättä ärsyyntyä omasta inhimillisyydestään.
Itsemyötätunto on helppo oppia.
Riippuu henkilön taustoista, kokemuksista ja persoonallisuudesta. Voi olla äärimmäisen vaikeaa, ellei jopa mahdotonta.
Ei se ole mahdotonta. Olen itse lähtöisin melkoisen latistavasta, ankarasta, lytistävästä, nitistävästä, alistavasta, syyllistävästä ja rajattomasta kodista.
Minusta kasvoin äärimmäisen syyllisyydentuntoinen suorittaja joka uskoi olevansa kakkapökälettäkin arvottomampi.
Suoritin elämää ja yritin ostaa olemassa ololleni oikeutusta vaikka väkisin.
Paloin ihan loppuun ja minulle ei enää jäänyt muita vaihtoehtoja kuin opetella itsemyötätunto.
Jos joku olisi nuorempana minulle tullut tuollaista mainostamaan, olisin ajatellut mielessäni että haistakoon vadelman.
Oppimisen esteet ovat yleensä kuviteltuja, oli kyseessä mikä tahansa asia.
En mitenkään voi uskoa että on olemassa yhtään ihmistä joka ei muka voisi oppia myötätuntoisempaa suhtautumista itseään kohtaan.
Et sinä ole mikään poikkeus. Älä luulekaan. Olet ihan samanlainen kuin muutkin ihmiset. Et huonompi etkä parempi.
Siitä on tosi hyvä lähteä. Et ole spesiaali. Eikä tarvitse olla. Saat olla juuri mitä olet.
Eikä kukaan muukaan ole mikään spesiaali.
Harvinaisen yksinkertaista tekstiä, jossa oma kokemus yleistetään kaiken kattavaksi totuudeksi.
Haukut toisen yksinkertaiseksi kun hän pystyi johonkin mihin sinä et.
Mikä sinä oikein luulet olevasi?
Et ole muita mitenkään erityisempi.
Sinulla ei ole mitään perusteita väitteellesi, ettet muka pysty oppimaan itsemyötätuntoa.
Mihin perustat väitteesi?
Mikä estää?
Perustele älä hauku!
"Haukkuminen" ei kohdistunut siihen että ko kommentoija on pystynyt siihen mitä kertoi.
Vaan siihen että oman kokemuksen pohjalta päätellään että jokaikinen siihen pystyisi jos vain haluaisi ja tätä "faktaa" tarjotaan muille, moitteiden kera jos sitä kritisoi.
Todista ja perustele nyt jotenkin mikä tekee kenestäkään niin erityisen ettei voi oppia?
Uskon sitten kun tulee hyvä argumentti.
Eikö se argumentti riittänyt, että elämässä on tuon edessä muita tärkeämpiä asioita, joihin huomio ja energia menee?
Ei sinällään vielä riittänyt, koska mielestäni itselleen voi olla armollinen ihan siinä samalla kun tekee muitakin asioita.
Mikään asia maailmassa ei edellytä itsensä vihaamista, soimaamista ja syyllistämistä. Ei ole sellaista yhtälöä joka jäisi sen vuoksi ratkeamatta, kun on päättänyt hyväksyä itsensä tavallisena kuolevaisena ihmisenä.
Ja olet vähän tyhmä, jos et tajua, että juuri tuon työstäminen vain voi olla joillekin ylivoimaista. Ikävä kyllä. Ja toisaalta, jos olisit kuristanut puolisosi ja 3- ja 5-vuotiaat lapsenne, niin eikö silti? Tietenkin sitä tekoa ennen siellä on jo voinut olla tuota boldattua sairaalloisessa määrin.
Okei. Tosiaan jos on tehnyt noin äärimmäisen teon, niin ihan varmasti on vaikeaa oppia itsemyötätuntoa.
Tuollaisia tekoja ei vaan normaalit tee.
Tuollainen teko onnisuu täysin tunteettomalta psykopaatilta, ja sellainen ihminen ei tunne huonoa omaatuntoa.
Jos kuitenkin tuollaisen teon tekee ihminen joka ei ole tunteeton psykopaatti, on hänen oltava täyttä ymmärrystä vailla. Harhoissaan ja sekaisin.
Silloin tuollainen henkilö voi yrittää olla armollinen itselleen siten, että tajuaa ettei terveenä ikinä tekisi noin ja sairaana harhoissaan ei ollut sama ihminen.
On tosiaan ihan eri asioita harhaisen ihmisen psykoosissa tekemät rikokset kuin kotona syyllisyyteen kasvatetun ihmisen henkiset kasvut.
Se on ihan totta.
Ei vaikuta siltä, että oikein tajuaisit miten vaikeaa voi tosiaan joillekin olla itsemyötätunnon oppiminen, eikä se myötätunto ainakaan ole sinun vahvuutesi. Ehkä se yltää lähinnä siihen itsemyötätuntoon, joka on varmasti auttanut itseäsi kuitenkin kovasti. Kantsis vain muistaa, että se ei tarkoita, että se olisi kellekään toiselle edelleenkään helpompaa kuin ilman sinun kokemustasi. Sinun kokemuksesi sen oppimisen helppoudesta kun ei ole mikään mittari toisille varsinaisesti. Ja jos onkin, niin se ei ole silti apu. Se on vain mittari, että moni sen voi oppia. Toki voi, mutta et sä siitä päätä.
Sinä olet kuin pikkulapsi.
"Sinä et sitä päätä sinä et sitä päätä" yhyy yhyy yhyy.
Ihan kuin olisin tikkaria ottamassa toiselta suusta.
Ei jos haluatte lutkuttaa tikkaria (joka tässä tapauksessa on uskomus, että ette pysty ikinä ettekä ikinä voi oppia) niin lutkuttakaa vaan.
NAurattaa kun noin loukkaannuitte ja pahoititte mielenne ihan TURHASTA asiasta.
Lapsellista tuo ei mitään muuta.
Itse olet lapsellinen, et kykene hyväksymään muiden vaikeuksia eli et kykene hyväksymään ajatusta siitä, että joku kärsii ongelmasta, jonka sinä ratkaisit. Koska et kykene myötätuntoon. Kellekään muulle ei ollut ongelma se, että joku ei kykene parantamaan elämäänsä, paitsi sulle. Ja sen kertominen toisille aiheuttaa heille ihan vain pahan olon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ihan normaaliälyllä varustettu, Mensan mukaan oikein hyvällä. Silti ärsyynnyn joistain asioista. Eniten ärsyttää oma ärsyyntymiseni kyvyttömyydestäni olla ärsyyntymättä asioista, vaikuttaahan se mielialaan ja suorituskykyyn. Mutta turhin ärsyyntymisen muoto on kieltämättä ärsyyntyä omasta inhimillisyydestään.
Itsemyötätunto on helppo oppia.
Riippuu henkilön taustoista, kokemuksista ja persoonallisuudesta. Voi olla äärimmäisen vaikeaa, ellei jopa mahdotonta.
Ei se ole mahdotonta. Olen itse lähtöisin melkoisen latistavasta, ankarasta, lytistävästä, nitistävästä, alistavasta, syyllistävästä ja rajattomasta kodista.
Minusta kasvoin äärimmäisen syyllisyydentuntoinen suorittaja joka uskoi olevansa kakkapökälettäkin arvottomampi.
Suoritin elämää ja yritin ostaa olemassa ololleni oikeutusta vaikka väkisin.
Paloin ihan loppuun ja minulle ei enää jäänyt muita vaihtoehtoja kuin opetella itsemyötätunto.
Jos joku olisi nuorempana minulle tullut tuollaista mainostamaan, olisin ajatellut mielessäni että haistakoon vadelman.
Oppimisen esteet ovat yleensä kuviteltuja, oli kyseessä mikä tahansa asia.
En mitenkään voi uskoa että on olemassa yhtään ihmistä joka ei muka voisi oppia myötätuntoisempaa suhtautumista itseään kohtaan.
Et sinä ole mikään poikkeus. Älä luulekaan. Olet ihan samanlainen kuin muutkin ihmiset. Et huonompi etkä parempi.
Siitä on tosi hyvä lähteä. Et ole spesiaali. Eikä tarvitse olla. Saat olla juuri mitä olet.
Eikä kukaan muukaan ole mikään spesiaali.
Harvinaisen yksinkertaista tekstiä, jossa oma kokemus yleistetään kaiken kattavaksi totuudeksi.
Haukut toisen yksinkertaiseksi kun hän pystyi johonkin mihin sinä et.
Mikä sinä oikein luulet olevasi?
Et ole muita mitenkään erityisempi.
Sinulla ei ole mitään perusteita väitteellesi, ettet muka pysty oppimaan itsemyötätuntoa.
Mihin perustat väitteesi?
Mikä estää?
Perustele älä hauku!
"Haukkuminen" ei kohdistunut siihen että ko kommentoija on pystynyt siihen mitä kertoi.
Vaan siihen että oman kokemuksen pohjalta päätellään että jokaikinen siihen pystyisi jos vain haluaisi ja tätä "faktaa" tarjotaan muille, moitteiden kera jos sitä kritisoi.
Todista ja perustele nyt jotenkin mikä tekee kenestäkään niin erityisen ettei voi oppia?
Uskon sitten kun tulee hyvä argumentti.
Eikö se argumentti riittänyt, että elämässä on tuon edessä muita tärkeämpiä asioita, joihin huomio ja energia menee?
Ei sinällään vielä riittänyt, koska mielestäni itselleen voi olla armollinen ihan siinä samalla kun tekee muitakin asioita.
Mikään asia maailmassa ei edellytä itsensä vihaamista, soimaamista ja syyllistämistä. Ei ole sellaista yhtälöä joka jäisi sen vuoksi ratkeamatta, kun on päättänyt hyväksyä itsensä tavallisena kuolevaisena ihmisenä.
Eihän voi, kun puheena oli, että sen voi opetella. Nyt puhutkin siitä, niin kuin se vaihe just olis jo tehtynä.
Niin puhun itseni kohdalla. Ja en todellakaan luule että sinulla olisi se jo tehtynä =D =D =D
Minkä ikäinen olet? Ja mikä se syy nyt on että haluat vihata itseäsi?
Niin aivan, eli voit puhua vain itsestäsi. Et voi sanoa, että kaikki voivat sen saman oppia. Mutta sanoit.
Ja siis mä osaan olla kyllä itsemyötätuntoinen, mutta minullekin pisti silmään, että "kaikki voivat sen oppia". Eli toisin sanoen jokainen joka rankaisee itseään syyttä onkin itse syypää siihen. Vaikka asia ei ole todellakaan niin.Oikeastaan sinä voisitkin hakata päätäsi vielä enemmän seinään mitä nyt teet.
Unohda kaikki höpöhöpö missä valheellisesti sanottiin että sinäkin voisit oppia.
Ei, et voi. Sinä olet ehdoton poikkeus koko universumissa ja aivan erityinen tapaus.
Et voi oppia. Olet tuomittu vihaan.
Ole hyvä. Vihaa nyt entistä enemmän itseäsi ja tee oikein vaikeaksi se olemisesi.
Se on oikein.
Mä pystyn olemaan itsemyötätuntoinen ja olenkin. Mutta sen lisäksi mä pystyn myös myötätuntoon toisia kohtaan, mihin sinä et, ja siksi mnulle ei ole ongelma, jos joku ei opi itsemyötätuntoa. Koska häntä itseäänhän se eniten häiritsee. Ei minua. Myötätunnolla sen voi kuitenkin hyväksyä.
Minä pystyn tuntemaan myötätuntoa muita kohtaan, mutta jos ihminen alkaa vittuilemaan ja äksyilemään, päättyy minun myötätuntoni luonnollisesti siihen paikkaan.
Ja se on itsemyötätuntoa, kun osaan vetää rajat.
Minun päälleni ei paskaa heitellä, ei vaikka olisi vaikeaa.
Olen auttanut monelaisia ihmisiä elämässäni. Ne jotka käyttäytyvät ihnottavasti, eivät enää apuani saa. Ja olen poistanut heidät elämästäni kokonaan.
He jotka osaavat käyttäytyä, saavat jatkossakin aikaani ja energiaani.
On tyhmyyttä inistä ja kitistä ettei saa toiselta myötätuntoa jos ei itse viitsi mitään vaivaa nähdä itsensä eteen.
Mikä nyt on ollut vttuilua sinua kohtaan? Sinulle on kerrottu, että kaikki eivät pysty itsemyötätuntoon, sekö? Siis realiteeteissa, oikeassa elämässään eivät pysty. Jos joku sanoo mulle näin, mä uskon sen, enkä ala vänkäämään häntä vastaan, kuten sinä. Sekö tässä on vttuilua? Se, että mä kunnioitan sitä, mitä toinen ihminen elämästään kertoo ("en pysty itsemyötätuntoon") ei tarkoita, ettenkö toivoisi sitä hänelle, mutta en mene loukkaamaan sitä ihmistä niin kuin sinä väittämällä että mä tiedän sun elämäs paremmin, kuin toinen itse. Sitä kutsutaan halveksinnaksi, ja jos siitä sukle huomauttaminen vttuilua, niin okei, sitten sulle on vttuiltu tässä ketjussa. Mutta ihan syyllä. Jos et kestä, niin "suojele toki itseäsi" suojele.
Okei tästä lähdin jos joku sanoo, ettei pysty johonkin eikä voi oppia jotain, en koskaan yritä auttaa, ja rohkaista, että voisit ehkä sinäkin osata.
Annan kaikkien lillua sonnassaan, niin säästän itseänikin, siinä.
On ihan ok rohkaista ihmisiä. Mutta se ei ole ok, että jos joku siihen sanoo, että asia ei ole hänelle mahdollista, että sä siitä sitten suutut. Sun pitää olla silloin myötätuntoinen, jos kuvittelet olevasi toisille avuksi tai et ainakaan halua olla haitaksi. Ja haitaksi olet, jos kerrot miten sinua loukkaa, että hän ajattelee niin. Eli nyt on pakko saada apua sinulta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyhmyyshän se juuri ärsyttää.
Se on niin valtavan suurta ja ääretöntä. Ja sen edessä ihminen on niin voimaton.
Pienen lapsen kanssa voi sentään jotain neuvotella, mutta tyhmä ihminen on tyhmyydessään niin sinnikäs.
Pienen lapsen kanssa voi neuvotella, aikuisten kanssa ei? Eli käytännössä sinun pitää saada manipuloida toisia, että pärjäilet.
Ei?
En ymmärrä miten voit vetää noin sekopäisiä johtopäätöksiä.
Jos aikuinen on fakki-idootti niin sen kanssa ei voi neuvotella.
En harrasta manipulointia.
Pärjäilen ihan hyvin elämässäni, kunhan en vietä paljoa aikaa sietämättöminen ihmisten kanssa.
Tuo on sinun mielipiteesi ja osoitus siitä, että sinä et osaa neuvotella. Itse en ole koskaan elämässäni tavannut fakki-idiootteja.
Onko sinulla peili?
On, miten niin? Voit pitää ketä haluat fakki-idioottina, ja se kertoo vain sinusta.
Minä kysyin peilistä enkä ole se jonka kanssa alunperin "keskustelit".
Kysyin siksi että et lue (ymmärrä/ota vastaan) mitä hän sanoo vaan jankutat omaa näkemystäsi hänen neuvotelutaidoistaan, kyseenalaistat ne ja syytät manipuloijaksi. Ilman päteviä todisteita.
Hienoa että et ole joutunut törmäämään niihin fakki-idiootteihin, voin kuitenkin kertoa että niitä on ja niiden kanssa keskustelu/neuvotteluyritykset saavat kärsivällisimmänkin neuvottelukykyisen ihmisen raivon partaalle.
Jos saavatkin, niin on silti älykkäämpää käsitellä nekin kokemukset, kuin vuodattaa miten katkera ja ärsyyntynyt on, kosoa tapasi fakki-idiootin.
Ihan sama mitä muut kirjoittavat, niin he ovat aina tyhmiä ja turhia vuodattajia.
Kaikki mitä sinä kirjoitat on älykästä ja fiksua, eikä missään nimessä turhaa vuodattamista.
Haisee projektio niin vahvasti jokaisen nenään, että mitä jos nyt ottaisit pään pois pepustasi ja alkaisit käsittelemään niitä ärsytyksen tunteitaisi kuten muutkin ihmiset.
Ei tarvitsisi täällä itseään nolata, nostamalla itseään jollekin jalustalle "suurena ja älykkäänä ei-ärsyyntyjänä"
Päinvastoin, kannattaisi näiden muka tärkeinä ärsyyntymisiään vuodattavien miettiä miten älykkäältä se vaikuttaa.
Sinun pitää nyt antaa esimerkki.
Jos palstalla joku kertoo että häntä ärsyttää kun ihmiset vaikka heittelevät kaljapulloja säpäleiksi katuun, niin onko tyhmää mielestäsi?
Vai tarkoitatko jotain selkeästi mielenvikaista äitihullua, kånkenhullua tai kaljatölkkinsä kanssa suutelevaa miestä joka näki taas jännä miehen pakaroiden nousevan ja laskevan rytmikkäästi?
Jos tarkoitat jälkimmäisiä, niin olemme samaa mieltä.
Jos ensimmäistä, niin olet kyllä palikka.
Myös ensinmainittua. Pidän vähän yksinkertaisena, kun mitä se että hän siitä ärsyyntyi, auttaa? Tekisi asioille ennemmin jotain, jos arvostusta kaipaa. Vai miksi se oma ärsyyntyminen pitää kellekään kertoa? Mitäs nämä sille voivat, että oli sirpaleita?
Miksi pitäisi vaijeta?
Miksi ei saisi sanoa ääneen mitään.
Ei sille ole mitään muuta syytä kuin sinä se ettet kestä muiden ihmisten mielipiteitä.
Et voi vaatia koko muuta maailma vaikenemaan vain siksi että sinua ärsyttää.
Älä lue keskustelupalstoja jos et kestä.
Itse ainakin en ärsyynny jos joku sanoo, että onpas ärsyttävää kun tullaan vaikka röökaamaan nenän eteen bussia odotellessa.
Ajattelen että hyvä että julkisesti puhutaan mikä on soveliasta ja mikä ei, niin oppivat ihmiset sosiaalisen paineen alla vähän tapoja.
Sinulla on pahoja ongelmia jos haluat jonkun maailman jossa puhutaan vain perhosista, kukkasista ja siitä kuinka nätti päivä tänäänkin on.
Vaijeta???? Se on vaieta. Ja ihan hyvien tapojen vuoksi. Kun ei ole mitään tähdellistä sanottavaa, tai on asiaa, joka pilaa ilmapiirin, voi pitää ajatuksensa ominaankin. Ei tarvitse joka asiasta marista ja valittaa. Sellaisen kuuntelu vain on todella raskasta. Tulitko ikinä ajatelleeksi?
Joku ei ole sinun pääsi sisällä kunnossa jo päiväsi menee noin vähästä pilalle.
Ei minun pasmat siinä mene sekaisin jos joku sanoo, että olipa inhottvaa kun bussi roiski loskat päälle.
Jos päivä menee pilalle ja tulee paha olla moisesta, niin silloin ihan oikeasti peili käteen tai johonkin terapiaan äkkiä.
Siinä menee kyllä fiilikset ja päivä pilalle jos seurassa on henkilö jonka kanssa pitää koko ajan sanomisiaa varoa, ettei toiselle tule paha mieli.
Normaalien ihmisten kanssa voidaan puhua kaikenlaisista asioista. Voidaan sanoa että oli kivaa kun kevät tuli ja oli ikävää kun tuli astutuksi koiran kakkaan.
Sairaan sekopään kanssa happi loppuu, kun hän alkaa sekoilemaan jos julkeat pilata hänen päivänsä sillä koiran kakalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ihan normaaliälyllä varustettu, Mensan mukaan oikein hyvällä. Silti ärsyynnyn joistain asioista. Eniten ärsyttää oma ärsyyntymiseni kyvyttömyydestäni olla ärsyyntymättä asioista, vaikuttaahan se mielialaan ja suorituskykyyn. Mutta turhin ärsyyntymisen muoto on kieltämättä ärsyyntyä omasta inhimillisyydestään.
Itsemyötätunto on helppo oppia.
Riippuu henkilön taustoista, kokemuksista ja persoonallisuudesta. Voi olla äärimmäisen vaikeaa, ellei jopa mahdotonta.
Ei se ole mahdotonta. Olen itse lähtöisin melkoisen latistavasta, ankarasta, lytistävästä, nitistävästä, alistavasta, syyllistävästä ja rajattomasta kodista.
Minusta kasvoin äärimmäisen syyllisyydentuntoinen suorittaja joka uskoi olevansa kakkapökälettäkin arvottomampi.
Suoritin elämää ja yritin ostaa olemassa ololleni oikeutusta vaikka väkisin.
Paloin ihan loppuun ja minulle ei enää jäänyt muita vaihtoehtoja kuin opetella itsemyötätunto.
Jos joku olisi nuorempana minulle tullut tuollaista mainostamaan, olisin ajatellut mielessäni että haistakoon vadelman.
Oppimisen esteet ovat yleensä kuviteltuja, oli kyseessä mikä tahansa asia.
En mitenkään voi uskoa että on olemassa yhtään ihmistä joka ei muka voisi oppia myötätuntoisempaa suhtautumista itseään kohtaan.
Et sinä ole mikään poikkeus. Älä luulekaan. Olet ihan samanlainen kuin muutkin ihmiset. Et huonompi etkä parempi.
Siitä on tosi hyvä lähteä. Et ole spesiaali. Eikä tarvitse olla. Saat olla juuri mitä olet.
Eikä kukaan muukaan ole mikään spesiaali.
Harvinaisen yksinkertaista tekstiä, jossa oma kokemus yleistetään kaiken kattavaksi totuudeksi.
Haukut toisen yksinkertaiseksi kun hän pystyi johonkin mihin sinä et.
Mikä sinä oikein luulet olevasi?
Et ole muita mitenkään erityisempi.
Sinulla ei ole mitään perusteita väitteellesi, ettet muka pysty oppimaan itsemyötätuntoa.
Mihin perustat väitteesi?
Mikä estää?
Perustele älä hauku!
"Haukkuminen" ei kohdistunut siihen että ko kommentoija on pystynyt siihen mitä kertoi.
Vaan siihen että oman kokemuksen pohjalta päätellään että jokaikinen siihen pystyisi jos vain haluaisi ja tätä "faktaa" tarjotaan muille, moitteiden kera jos sitä kritisoi.
Todista ja perustele nyt jotenkin mikä tekee kenestäkään niin erityisen ettei voi oppia?
Uskon sitten kun tulee hyvä argumentti.
Eikö se argumentti riittänyt, että elämässä on tuon edessä muita tärkeämpiä asioita, joihin huomio ja energia menee?
Ei sinällään vielä riittänyt, koska mielestäni itselleen voi olla armollinen ihan siinä samalla kun tekee muitakin asioita.
Mikään asia maailmassa ei edellytä itsensä vihaamista, soimaamista ja syyllistämistä. Ei ole sellaista yhtälöä joka jäisi sen vuoksi ratkeamatta, kun on päättänyt hyväksyä itsensä tavallisena kuolevaisena ihmisenä.
Eihän voi, kun puheena oli, että sen voi opetella. Nyt puhutkin siitä, niin kuin se vaihe just olis jo tehtynä.
Niin puhun itseni kohdalla. Ja en todellakaan luule että sinulla olisi se jo tehtynä =D =D =D
Minkä ikäinen olet? Ja mikä se syy nyt on että haluat vihata itseäsi?
Niin aivan, eli voit puhua vain itsestäsi. Et voi sanoa, että kaikki voivat sen saman oppia. Mutta sanoit.
Ja siis mä osaan olla kyllä itsemyötätuntoinen, mutta minullekin pisti silmään, että "kaikki voivat sen oppia". Eli toisin sanoen jokainen joka rankaisee itseään syyttä onkin itse syypää siihen. Vaikka asia ei ole todellakaan niin.Oikeastaan sinä voisitkin hakata päätäsi vielä enemmän seinään mitä nyt teet.
Unohda kaikki höpöhöpö missä valheellisesti sanottiin että sinäkin voisit oppia.
Ei, et voi. Sinä olet ehdoton poikkeus koko universumissa ja aivan erityinen tapaus.
Et voi oppia. Olet tuomittu vihaan.
Ole hyvä. Vihaa nyt entistä enemmän itseäsi ja tee oikein vaikeaksi se olemisesi.
Se on oikein.
Tässä on toiveuusintana jokaiselle uhriutujalle.
Tehkää olonne ihan sellaiseksi kuin haluatte.
Ja tosiaan vielä jos joku yrittää olla kiltti teille, niin kääntäkää se siten että hän onkin paha ja ilkeä.
Se minua tässä vaan ärsyttää, kuin tuollaisten hullujen takia normaalit ihmiset saattavat jäädä vaille kannustusta, kun uhkana on rääkyminen ja sähiseminen.
Kyllä sä voit kannustaa ja se on ihana asia, mutta kun kannustajanakin sun on tajuttava toisen esteitä. Sinä sanoit jotenkin todella happamasti siihen jotain, kun joku sanoi, ettei tuo le jokaiselle mahdollista. Kannustava asenteesi tai myötäelävä asenteesi loppui siihen. Se ei ikävä kyllä riitä monille olosuhteitten lannistamille tai nujertamille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ihan normaaliälyllä varustettu, Mensan mukaan oikein hyvällä. Silti ärsyynnyn joistain asioista. Eniten ärsyttää oma ärsyyntymiseni kyvyttömyydestäni olla ärsyyntymättä asioista, vaikuttaahan se mielialaan ja suorituskykyyn. Mutta turhin ärsyyntymisen muoto on kieltämättä ärsyyntyä omasta inhimillisyydestään.
Itsemyötätunto on helppo oppia.
Riippuu henkilön taustoista, kokemuksista ja persoonallisuudesta. Voi olla äärimmäisen vaikeaa, ellei jopa mahdotonta.
Ei se ole mahdotonta. Olen itse lähtöisin melkoisen latistavasta, ankarasta, lytistävästä, nitistävästä, alistavasta, syyllistävästä ja rajattomasta kodista.
Minusta kasvoin äärimmäisen syyllisyydentuntoinen suorittaja joka uskoi olevansa kakkapökälettäkin arvottomampi.
Suoritin elämää ja yritin ostaa olemassa ololleni oikeutusta vaikka väkisin.
Paloin ihan loppuun ja minulle ei enää jäänyt muita vaihtoehtoja kuin opetella itsemyötätunto.
Jos joku olisi nuorempana minulle tullut tuollaista mainostamaan, olisin ajatellut mielessäni että haistakoon vadelman.
Oppimisen esteet ovat yleensä kuviteltuja, oli kyseessä mikä tahansa asia.
En mitenkään voi uskoa että on olemassa yhtään ihmistä joka ei muka voisi oppia myötätuntoisempaa suhtautumista itseään kohtaan.
Et sinä ole mikään poikkeus. Älä luulekaan. Olet ihan samanlainen kuin muutkin ihmiset. Et huonompi etkä parempi.
Siitä on tosi hyvä lähteä. Et ole spesiaali. Eikä tarvitse olla. Saat olla juuri mitä olet.
Eikä kukaan muukaan ole mikään spesiaali.
Harvinaisen yksinkertaista tekstiä, jossa oma kokemus yleistetään kaiken kattavaksi totuudeksi.
Haukut toisen yksinkertaiseksi kun hän pystyi johonkin mihin sinä et.
Mikä sinä oikein luulet olevasi?
Et ole muita mitenkään erityisempi.
Sinulla ei ole mitään perusteita väitteellesi, ettet muka pysty oppimaan itsemyötätuntoa.
Mihin perustat väitteesi?
Mikä estää?
Perustele älä hauku!
"Haukkuminen" ei kohdistunut siihen että ko kommentoija on pystynyt siihen mitä kertoi.
Vaan siihen että oman kokemuksen pohjalta päätellään että jokaikinen siihen pystyisi jos vain haluaisi ja tätä "faktaa" tarjotaan muille, moitteiden kera jos sitä kritisoi.
Todista ja perustele nyt jotenkin mikä tekee kenestäkään niin erityisen ettei voi oppia?
Uskon sitten kun tulee hyvä argumentti.
Eikö se argumentti riittänyt, että elämässä on tuon edessä muita tärkeämpiä asioita, joihin huomio ja energia menee?
Ei sinällään vielä riittänyt, koska mielestäni itselleen voi olla armollinen ihan siinä samalla kun tekee muitakin asioita.
Mikään asia maailmassa ei edellytä itsensä vihaamista, soimaamista ja syyllistämistä. Ei ole sellaista yhtälöä joka jäisi sen vuoksi ratkeamatta, kun on päättänyt hyväksyä itsensä tavallisena kuolevaisena ihmisenä.
Eihän voi, kun puheena oli, että sen voi opetella. Nyt puhutkin siitä, niin kuin se vaihe just olis jo tehtynä.
Niin puhun itseni kohdalla. Ja en todellakaan luule että sinulla olisi se jo tehtynä =D =D =D
Minkä ikäinen olet? Ja mikä se syy nyt on että haluat vihata itseäsi?
Niin aivan, eli voit puhua vain itsestäsi. Et voi sanoa, että kaikki voivat sen saman oppia. Mutta sanoit.
Ja siis mä osaan olla kyllä itsemyötätuntoinen, mutta minullekin pisti silmään, että "kaikki voivat sen oppia". Eli toisin sanoen jokainen joka rankaisee itseään syyttä onkin itse syypää siihen. Vaikka asia ei ole todellakaan niin.Oikeastaan sinä voisitkin hakata päätäsi vielä enemmän seinään mitä nyt teet.
Unohda kaikki höpöhöpö missä valheellisesti sanottiin että sinäkin voisit oppia.
Ei, et voi. Sinä olet ehdoton poikkeus koko universumissa ja aivan erityinen tapaus.
Et voi oppia. Olet tuomittu vihaan.
Ole hyvä. Vihaa nyt entistä enemmän itseäsi ja tee oikein vaikeaksi se olemisesi.
Se on oikein.
Mä pystyn olemaan itsemyötätuntoinen ja olenkin. Mutta sen lisäksi mä pystyn myös myötätuntoon toisia kohtaan, mihin sinä et, ja siksi mnulle ei ole ongelma, jos joku ei opi itsemyötätuntoa. Koska häntä itseäänhän se eniten häiritsee. Ei minua. Myötätunnolla sen voi kuitenkin hyväksyä.
Minä pystyn tuntemaan myötätuntoa muita kohtaan, mutta jos ihminen alkaa vittuilemaan ja äksyilemään, päättyy minun myötätuntoni luonnollisesti siihen paikkaan.
Ja se on itsemyötätuntoa, kun osaan vetää rajat.
Minun päälleni ei paskaa heitellä, ei vaikka olisi vaikeaa.
Olen auttanut monelaisia ihmisiä elämässäni. Ne jotka käyttäytyvät ihnottavasti, eivät enää apuani saa. Ja olen poistanut heidät elämästäni kokonaan.
He jotka osaavat käyttäytyä, saavat jatkossakin aikaani ja energiaani.
On tyhmyyttä inistä ja kitistä ettei saa toiselta myötätuntoa jos ei itse viitsi mitään vaivaa nähdä itsensä eteen.
Mikä nyt on ollut vttuilua sinua kohtaan? Sinulle on kerrottu, että kaikki eivät pysty itsemyötätuntoon, sekö? Siis realiteeteissa, oikeassa elämässään eivät pysty. Jos joku sanoo mulle näin, mä uskon sen, enkä ala vänkäämään häntä vastaan, kuten sinä. Sekö tässä on vttuilua? Se, että mä kunnioitan sitä, mitä toinen ihminen elämästään kertoo ("en pysty itsemyötätuntoon") ei tarkoita, ettenkö toivoisi sitä hänelle, mutta en mene loukkaamaan sitä ihmistä niin kuin sinä väittämällä että mä tiedän sun elämäs paremmin, kuin toinen itse. Sitä kutsutaan halveksinnaksi, ja jos siitä sukle huomauttaminen vttuilua, niin okei, sitten sulle on vttuiltu tässä ketjussa. Mutta ihan syyllä. Jos et kestä, niin "suojele toki itseäsi" suojele.
Okei tästä lähdin jos joku sanoo, ettei pysty johonkin eikä voi oppia jotain, en koskaan yritä auttaa, ja rohkaista, että voisit ehkä sinäkin osata.
Annan kaikkien lillua sonnassaan, niin säästän itseänikin, siinä.
On ihan ok rohkaista ihmisiä. Mutta se ei ole ok, että jos joku siihen sanoo, että asia ei ole hänelle mahdollista, että sä siitä sitten suutut. Sun pitää olla silloin myötätuntoinen, jos kuvittelet olevasi toisille avuksi tai et ainakaan halua olla haitaksi. Ja haitaksi olet, jos kerrot miten sinua loukkaa, että hän ajattelee niin. Eli nyt on pakko saada apua sinulta.
No en enää halua olla avuksi. Olin ihan väärässä, kun kuvittelin tyhmästi että jokainen voi oppia, edes jonkin verran itsemyötätuntoa.
Olin niin väärässä ja typerä.
Ei voi oppia, ei voi oppia ei voi.
Ei voi oppia jos on tietynlainen ihminen.
Nyt olen viisaampi ja tiedän tämän asian.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyhmyyshän se juuri ärsyttää.
Se on niin valtavan suurta ja ääretöntä. Ja sen edessä ihminen on niin voimaton.
Pienen lapsen kanssa voi sentään jotain neuvotella, mutta tyhmä ihminen on tyhmyydessään niin sinnikäs.
Pienen lapsen kanssa voi neuvotella, aikuisten kanssa ei? Eli käytännössä sinun pitää saada manipuloida toisia, että pärjäilet.
Ei?
En ymmärrä miten voit vetää noin sekopäisiä johtopäätöksiä.
Jos aikuinen on fakki-idootti niin sen kanssa ei voi neuvotella.
En harrasta manipulointia.
Pärjäilen ihan hyvin elämässäni, kunhan en vietä paljoa aikaa sietämättöminen ihmisten kanssa.
Tuo on sinun mielipiteesi ja osoitus siitä, että sinä et osaa neuvotella. Itse en ole koskaan elämässäni tavannut fakki-idiootteja.
Onko sinulla peili?
On, miten niin? Voit pitää ketä haluat fakki-idioottina, ja se kertoo vain sinusta.
Minä kysyin peilistä enkä ole se jonka kanssa alunperin "keskustelit".
Kysyin siksi että et lue (ymmärrä/ota vastaan) mitä hän sanoo vaan jankutat omaa näkemystäsi hänen neuvotelutaidoistaan, kyseenalaistat ne ja syytät manipuloijaksi. Ilman päteviä todisteita.
Hienoa että et ole joutunut törmäämään niihin fakki-idiootteihin, voin kuitenkin kertoa että niitä on ja niiden kanssa keskustelu/neuvotteluyritykset saavat kärsivällisimmänkin neuvottelukykyisen ihmisen raivon partaalle.
Jos saavatkin, niin on silti älykkäämpää käsitellä nekin kokemukset, kuin vuodattaa miten katkera ja ärsyyntynyt on, kosoa tapasi fakki-idiootin.
Ihan sama mitä muut kirjoittavat, niin he ovat aina tyhmiä ja turhia vuodattajia.
Kaikki mitä sinä kirjoitat on älykästä ja fiksua, eikä missään nimessä turhaa vuodattamista.
Haisee projektio niin vahvasti jokaisen nenään, että mitä jos nyt ottaisit pään pois pepustasi ja alkaisit käsittelemään niitä ärsytyksen tunteitaisi kuten muutkin ihmiset.
Ei tarvitsisi täällä itseään nolata, nostamalla itseään jollekin jalustalle "suurena ja älykkäänä ei-ärsyyntyjänä"
Päinvastoin, kannattaisi näiden muka tärkeinä ärsyyntymisiään vuodattavien miettiä miten älykkäältä se vaikuttaa.
Sinun pitää nyt antaa esimerkki.
Jos palstalla joku kertoo että häntä ärsyttää kun ihmiset vaikka heittelevät kaljapulloja säpäleiksi katuun, niin onko tyhmää mielestäsi?
Vai tarkoitatko jotain selkeästi mielenvikaista äitihullua, kånkenhullua tai kaljatölkkinsä kanssa suutelevaa miestä joka näki taas jännä miehen pakaroiden nousevan ja laskevan rytmikkäästi?
Jos tarkoitat jälkimmäisiä, niin olemme samaa mieltä.
Jos ensimmäistä, niin olet kyllä palikka.
Myös ensinmainittua. Pidän vähän yksinkertaisena, kun mitä se että hän siitä ärsyyntyi, auttaa? Tekisi asioille ennemmin jotain, jos arvostusta kaipaa. Vai miksi se oma ärsyyntyminen pitää kellekään kertoa? Mitäs nämä sille voivat, että oli sirpaleita?
Miksi pitäisi vaijeta?
Miksi ei saisi sanoa ääneen mitään.
Ei sille ole mitään muuta syytä kuin sinä se ettet kestä muiden ihmisten mielipiteitä.
Et voi vaatia koko muuta maailma vaikenemaan vain siksi että sinua ärsyttää.
Älä lue keskustelupalstoja jos et kestä.
Itse ainakin en ärsyynny jos joku sanoo, että onpas ärsyttävää kun tullaan vaikka röökaamaan nenän eteen bussia odotellessa.
Ajattelen että hyvä että julkisesti puhutaan mikä on soveliasta ja mikä ei, niin oppivat ihmiset sosiaalisen paineen alla vähän tapoja.
Sinulla on pahoja ongelmia jos haluat jonkun maailman jossa puhutaan vain perhosista, kukkasista ja siitä kuinka nätti päivä tänäänkin on.
Vaijeta???? Se on vaieta. Ja ihan hyvien tapojen vuoksi. Kun ei ole mitään tähdellistä sanottavaa, tai on asiaa, joka pilaa ilmapiirin, voi pitää ajatuksensa ominaankin. Ei tarvitse joka asiasta marista ja valittaa. Sellaisen kuuntelu vain on todella raskasta. Tulitko ikinä ajatelleeksi?
Joku ei ole sinun pääsi sisällä kunnossa jo päiväsi menee noin vähästä pilalle.
Ei minun pasmat siinä mene sekaisin jos joku sanoo, että olipa inhottvaa kun bussi roiski loskat päälle.
Jos päivä menee pilalle ja tulee paha olla moisesta, niin silloin ihan oikeasti peili käteen tai johonkin terapiaan äkkiä.
Siinä menee kyllä fiilikset ja päivä pilalle jos seurassa on henkilö jonka kanssa pitää koko ajan sanomisiaa varoa, ettei toiselle tule paha mieli.
Normaalien ihmisten kanssa voidaan puhua kaikenlaisista asioista. Voidaan sanoa että oli kivaa kun kevät tuli ja oli ikävää kun tuli astutuksi koiran kakkaan.
Sairaan sekopään kanssa happi loppuu, kun hän alkaa sekoilemaan jos julkeat pilata hänen päivänsä sillä koiran kakalla.
En ole mielelläni tuollaisten negatiivisten ihmisten seurassa. Ei jokaisella ihmisellä ole tuollaista alkeellista tarvetta valittaa turhasta.
Alue: Aihe vapaa
Juuri näin. Oikein haluavat rypeä pahassa olossaan tai siis eivät käytä samaa energiaa tunteittensa niiden taustalla käsittelyyn. Eeehei....