Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ärsyttääkö sinua jokin? Onneksi olkoon, olet "tyhmä"
16.03.2019 |
Tyhmiä ärsyttää asiat, viisaampi ei ärsyynny, koska ymmärtää syyt ja taustat asialle. Osaa erottaa asiat, joille voi tehdä jotain niistä, joille ei voi tehdä mitään ja sopeutuu, jos ei voi tehdä mitään ja toimii, jos voi.
Kommentit (228)
Vierailija kirjoitti:
Sokris kirjoitti:
Juurikin päinvastoin. Tieto lisää tuskaa ja jos oikeasti ymmärtää maailmaa ja ihmisiä niin sitä on jatkuvan vitutuksen kourissa kun ei voi tajuta sitä perseilyn ja typeryyden määrää.
Pelkästään tollo on onnellinen kun ei ymmärrä ympärillä vellovaa kärsimystä.
Mutta tyhmäähän se on antaa sellaisen itseen vaikuttaa. Ainoastaan älykästä olisi jos voisit sillälailla ratkaista ne ongelmat.
Onko älykästä olla kovin yksioikoinen ja mustavalkoinen? Halki, poikki ja pinoon, kaikki asiat kuntoon?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja sekoittaa nyt keskenään käsitteet älykkyys ja kyky säädellä omia tunteitaan. Nämä eivät kulje käsi kädessä ja vain aidosti tyhmä kuvittelee muuta.
No niin se vähän näyttäisi olevan.
Ehkä hän on aidosti ylpeä siitä, ettei muka ärsyynny mistään.
Ja ärsyyntyminenkin käsitteenä on hänelle jotain samaa kuin asioiden ikuinen katkera vatvominen.
Tarkoitin sen tyyppisiä ärsyyntyjiä aloituksessani.
Ketju on mennyt puuttellisen ilmaisukykysi vuoksi nyt siihen, että täällä puhutaan nyt aidasta ja aidanseipäästä.
Sinä olet nyt siis viisaampi kuin muut, koska et ikuisesti vatvo asioita ja ole katkera valittaja.
Onneksi olkoon.
Saat papukaijamerkin.
Ja kyllä ne muut on sitten tyhmempiä kuin sinä, kun eivät älyä olla niin fiksuja kuin sinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ihan normaaliälyllä varustettu, Mensan mukaan oikein hyvällä. Silti ärsyynnyn joistain asioista. Eniten ärsyttää oma ärsyyntymiseni kyvyttömyydestäni olla ärsyyntymättä asioista, vaikuttaahan se mielialaan ja suorituskykyyn. Mutta turhin ärsyyntymisen muoto on kieltämättä ärsyyntyä omasta inhimillisyydestään.
Itsemyötätunto on helppo oppia.
Riippuu henkilön taustoista, kokemuksista ja persoonallisuudesta. Voi olla äärimmäisen vaikeaa, ellei jopa mahdotonta.
Ei se ole mahdotonta. Olen itse lähtöisin melkoisen latistavasta, ankarasta, lytistävästä, nitistävästä, alistavasta, syyllistävästä ja rajattomasta kodista.
Minusta kasvoin äärimmäisen syyllisyydentuntoinen suorittaja joka uskoi olevansa kakkapökälettäkin arvottomampi.
Suoritin elämää ja yritin ostaa olemassa ololleni oikeutusta vaikka väkisin.
Paloin ihan loppuun ja minulle ei enää jäänyt muita vaihtoehtoja kuin opetella itsemyötätunto.
Jos joku olisi nuorempana minulle tullut tuollaista mainostamaan, olisin ajatellut mielessäni että haistakoon vadelman.
Oppimisen esteet ovat yleensä kuviteltuja, oli kyseessä mikä tahansa asia.
En mitenkään voi uskoa että on olemassa yhtään ihmistä joka ei muka voisi oppia myötätuntoisempaa suhtautumista itseään kohtaan.
Et sinä ole mikään poikkeus. Älä luulekaan. Olet ihan samanlainen kuin muutkin ihmiset. Et huonompi etkä parempi.
Siitä on tosi hyvä lähteä. Et ole spesiaali. Eikä tarvitse olla. Saat olla juuri mitä olet.
Eikä kukaan muukaan ole mikään spesiaali.
Sinä et ole mikään kertomaan toisille, mitä he ovat tai eivät ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja sekoittaa nyt keskenään käsitteet älykkyys ja kyky säädellä omia tunteitaan. Nämä eivät kulje käsi kädessä ja vain aidosti tyhmä kuvittelee muuta.
Aloitus liittyi ihmisiin, joista oma ärsyyntyminen ja siis etenkin sen purkaminen toisiin on ihan oikeutettua ja oikein.
Miksi ihmeessä sitä ei sitten tuotu aloituksessa esiin?
Puhuttiin ihan pelkästä ärsyyntymisestä, ei siitä kuinka sen näyttää/purkaa/siinä märehtii vaan ainoastaan siitä että joku edes kokee ärsytystä.
Mulle sellainen, mikä ei jää ärsyttämään ja josta ei tarvitse haitata toisia ei ole ärsyyntymistä. Siis mitään maininan arvoista sellaista ainakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyhmyyshän se juuri ärsyttää.
Se on niin valtavan suurta ja ääretöntä. Ja sen edessä ihminen on niin voimaton.
Pienen lapsen kanssa voi sentään jotain neuvotella, mutta tyhmä ihminen on tyhmyydessään niin sinnikäs.
Pienen lapsen kanssa voi neuvotella, aikuisten kanssa ei? Eli käytännössä sinun pitää saada manipuloida toisia, että pärjäilet.
Ei?
En ymmärrä miten voit vetää noin sekopäisiä johtopäätöksiä.
Jos aikuinen on fakki-idootti niin sen kanssa ei voi neuvotella.
En harrasta manipulointia.
Pärjäilen ihan hyvin elämässäni, kunhan en vietä paljoa aikaa sietämättöminen ihmisten kanssa.
Tuo on sinun mielipiteesi ja osoitus siitä, että sinä et osaa neuvotella. Itse en ole koskaan elämässäni tavannut fakki-idiootteja.
Onko sinulla peili?
On, miten niin? Voit pitää ketä haluat fakki-idioottina, ja se kertoo vain sinusta.
Älkää vastatko tuolle, se on selkeästi eräänlainen ihminen, johon ei kannata tuhlata energiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyhmyyshän se juuri ärsyttää.
Se on niin valtavan suurta ja ääretöntä. Ja sen edessä ihminen on niin voimaton.
Pienen lapsen kanssa voi sentään jotain neuvotella, mutta tyhmä ihminen on tyhmyydessään niin sinnikäs.
Pienen lapsen kanssa voi neuvotella, aikuisten kanssa ei? Eli käytännössä sinun pitää saada manipuloida toisia, että pärjäilet.
Ei?
En ymmärrä miten voit vetää noin sekopäisiä johtopäätöksiä.
Jos aikuinen on fakki-idootti niin sen kanssa ei voi neuvotella.
En harrasta manipulointia.
Pärjäilen ihan hyvin elämässäni, kunhan en vietä paljoa aikaa sietämättöminen ihmisten kanssa.
Tuo on sinun mielipiteesi ja osoitus siitä, että sinä et osaa neuvotella. Itse en ole koskaan elämässäni tavannut fakki-idiootteja.
Onko sinulla peili?
On, miten niin? Voit pitää ketä haluat fakki-idioottina, ja se kertoo vain sinusta.
Minä kysyin peilistä enkä ole se jonka kanssa alunperin "keskustelit".
Kysyin siksi että et lue (ymmärrä/ota vastaan) mitä hän sanoo vaan jankutat omaa näkemystäsi hänen neuvotelutaidoistaan, kyseenalaistat ne ja syytät manipuloijaksi. Ilman päteviä todisteita.
Hienoa että et ole joutunut törmäämään niihin fakki-idiootteihin, voin kuitenkin kertoa että niitä on ja niiden kanssa keskustelu/neuvotteluyritykset saavat kärsivällisimmänkin neuvottelukykyisen ihmisen raivon partaalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ihan normaaliälyllä varustettu, Mensan mukaan oikein hyvällä. Silti ärsyynnyn joistain asioista. Eniten ärsyttää oma ärsyyntymiseni kyvyttömyydestäni olla ärsyyntymättä asioista, vaikuttaahan se mielialaan ja suorituskykyyn. Mutta turhin ärsyyntymisen muoto on kieltämättä ärsyyntyä omasta inhimillisyydestään.
Itsemyötätunto on helppo oppia.
Riippuu henkilön taustoista, kokemuksista ja persoonallisuudesta. Voi olla äärimmäisen vaikeaa, ellei jopa mahdotonta.
Ei se ole mahdotonta. Olen itse lähtöisin melkoisen latistavasta, ankarasta, lytistävästä, nitistävästä, alistavasta, syyllistävästä ja rajattomasta kodista.
Minusta kasvoin äärimmäisen syyllisyydentuntoinen suorittaja joka uskoi olevansa kakkapökälettäkin arvottomampi.
Suoritin elämää ja yritin ostaa olemassa ololleni oikeutusta vaikka väkisin.
Paloin ihan loppuun ja minulle ei enää jäänyt muita vaihtoehtoja kuin opetella itsemyötätunto.
Jos joku olisi nuorempana minulle tullut tuollaista mainostamaan, olisin ajatellut mielessäni että haistakoon vadelman.
Oppimisen esteet ovat yleensä kuviteltuja, oli kyseessä mikä tahansa asia.
En mitenkään voi uskoa että on olemassa yhtään ihmistä joka ei muka voisi oppia myötätuntoisempaa suhtautumista itseään kohtaan.
Et sinä ole mikään poikkeus. Älä luulekaan. Olet ihan samanlainen kuin muutkin ihmiset. Et huonompi etkä parempi.
Siitä on tosi hyvä lähteä. Et ole spesiaali. Eikä tarvitse olla. Saat olla juuri mitä olet.
Eikä kukaan muukaan ole mikään spesiaali.
Harvinaisen yksinkertaista tekstiä, jossa oma kokemus yleistetään kaiken kattavaksi totuudeksi.
Hei jos haluat pitää kiinni uskomuksestasi, ettet voi tuota oppia, niin ole hyvä vain.
Se on ihan oma valinta ja asenne.
Hyvää päivän jatkoa =D
Luultavasti se on heille ihan todellisuutta, että eivät voi oppia. Miten se on sinulta pois? Ei oikein vaikuta sille, että olisit itsekään oppinut aitoa itsemyötätuntoa, vaan sen jonkinlaisen kuoren. Pakenemisesi paikalta kielii siitä hieman.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ihan normaaliälyllä varustettu, Mensan mukaan oikein hyvällä. Silti ärsyynnyn joistain asioista. Eniten ärsyttää oma ärsyyntymiseni kyvyttömyydestäni olla ärsyyntymättä asioista, vaikuttaahan se mielialaan ja suorituskykyyn. Mutta turhin ärsyyntymisen muoto on kieltämättä ärsyyntyä omasta inhimillisyydestään.
Itsemyötätunto on helppo oppia.
Riippuu henkilön taustoista, kokemuksista ja persoonallisuudesta. Voi olla äärimmäisen vaikeaa, ellei jopa mahdotonta.
Ei se ole mahdotonta. Olen itse lähtöisin melkoisen latistavasta, ankarasta, lytistävästä, nitistävästä, alistavasta, syyllistävästä ja rajattomasta kodista.
Minusta kasvoin äärimmäisen syyllisyydentuntoinen suorittaja joka uskoi olevansa kakkapökälettäkin arvottomampi.
Suoritin elämää ja yritin ostaa olemassa ololleni oikeutusta vaikka väkisin.
Paloin ihan loppuun ja minulle ei enää jäänyt muita vaihtoehtoja kuin opetella itsemyötätunto.
Jos joku olisi nuorempana minulle tullut tuollaista mainostamaan, olisin ajatellut mielessäni että haistakoon vadelman.
Oppimisen esteet ovat yleensä kuviteltuja, oli kyseessä mikä tahansa asia.
En mitenkään voi uskoa että on olemassa yhtään ihmistä joka ei muka voisi oppia myötätuntoisempaa suhtautumista itseään kohtaan.
Et sinä ole mikään poikkeus. Älä luulekaan. Olet ihan samanlainen kuin muutkin ihmiset. Et huonompi etkä parempi.
Siitä on tosi hyvä lähteä. Et ole spesiaali. Eikä tarvitse olla. Saat olla juuri mitä olet.
Eikä kukaan muukaan ole mikään spesiaali.
Harvinaisen yksinkertaista tekstiä, jossa oma kokemus yleistetään kaiken kattavaksi totuudeksi.
Haukut toisen yksinkertaiseksi kun hän pystyi johonkin mihin sinä et.
Mikä sinä oikein luulet olevasi?
Et ole muita mitenkään erityisempi.
Sinulla ei ole mitään perusteita väitteellesi, ettet muka pysty oppimaan itsemyötätuntoa.
Mihin perustat väitteesi?
Mikä estää?
Perustele älä hauku!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sokris kirjoitti:
Juurikin päinvastoin. Tieto lisää tuskaa ja jos oikeasti ymmärtää maailmaa ja ihmisiä niin sitä on jatkuvan vitutuksen kourissa kun ei voi tajuta sitä perseilyn ja typeryyden määrää.
Pelkästään tollo on onnellinen kun ei ymmärrä ympärillä vellovaa kärsimystä.
Mutta tyhmäähän se on antaa sellaisen itseen vaikuttaa. Ainoastaan älykästä olisi jos voisit sillälailla ratkaista ne ongelmat.
Onko älykästä olla kovin yksioikoinen ja mustavalkoinen? Halki, poikki ja pinoon, kaikki asiat kuntoon?
Millälailla kaikki asiat kuntoon? Miksi kenenkään pitäisi kunnostaa kaikki asiat? Maailmassa saa minun puolestani olla ihan miten paljon pahaa sattuu olemaan. En sille mitään voi, miksi ärsyyntyisin niistä asioista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, se että olet lukenut yhden mindfulnessoppaan, ei tee sinusta älykästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ihan normaaliälyllä varustettu, Mensan mukaan oikein hyvällä. Silti ärsyynnyn joistain asioista. Eniten ärsyttää oma ärsyyntymiseni kyvyttömyydestäni olla ärsyyntymättä asioista, vaikuttaahan se mielialaan ja suorituskykyyn. Mutta turhin ärsyyntymisen muoto on kieltämättä ärsyyntyä omasta inhimillisyydestään.
Itsemyötätunto on helppo oppia.
Riippuu henkilön taustoista, kokemuksista ja persoonallisuudesta. Voi olla äärimmäisen vaikeaa, ellei jopa mahdotonta.
Ei se ole mahdotonta. Olen itse lähtöisin melkoisen latistavasta, ankarasta, lytistävästä, nitistävästä, alistavasta, syyllistävästä ja rajattomasta kodista.
Minusta kasvoin äärimmäisen syyllisyydentuntoinen suorittaja joka uskoi olevansa kakkapökälettäkin arvottomampi.
Suoritin elämää ja yritin ostaa olemassa ololleni oikeutusta vaikka väkisin.
Paloin ihan loppuun ja minulle ei enää jäänyt muita vaihtoehtoja kuin opetella itsemyötätunto.
Jos joku olisi nuorempana minulle tullut tuollaista mainostamaan, olisin ajatellut mielessäni että haistakoon vadelman.
Oppimisen esteet ovat yleensä kuviteltuja, oli kyseessä mikä tahansa asia.
En mitenkään voi uskoa että on olemassa yhtään ihmistä joka ei muka voisi oppia myötätuntoisempaa suhtautumista itseään kohtaan.
Et sinä ole mikään poikkeus. Älä luulekaan. Olet ihan samanlainen kuin muutkin ihmiset. Et huonompi etkä parempi.
Siitä on tosi hyvä lähteä. Et ole spesiaali. Eikä tarvitse olla. Saat olla juuri mitä olet.
Eikä kukaan muukaan ole mikään spesiaali.
Harvinaisen yksinkertaista tekstiä, jossa oma kokemus yleistetään kaiken kattavaksi totuudeksi.
Haukut toisen yksinkertaiseksi kun hän pystyi johonkin mihin sinä et.
Mikä sinä oikein luulet olevasi?
Et ole muita mitenkään erityisempi.
Sinulla ei ole mitään perusteita väitteellesi, ettet muka pysty oppimaan itsemyötätuntoa.
Mihin perustat väitteesi?
Mikä estää?
Perustele älä hauku!
"Haukkuminen" ei kohdistunut siihen että ko kommentoija on pystynyt siihen mitä kertoi.
Vaan siihen että oman kokemuksen pohjalta päätellään että jokaikinen siihen pystyisi jos vain haluaisi ja tätä "faktaa" tarjotaan muille, moitteiden kera jos sitä kritisoi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jussista tulee vahvasti mieleen se Simpsonien pahis, Burns.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ihan normaaliälyllä varustettu, Mensan mukaan oikein hyvällä. Silti ärsyynnyn joistain asioista. Eniten ärsyttää oma ärsyyntymiseni kyvyttömyydestäni olla ärsyyntymättä asioista, vaikuttaahan se mielialaan ja suorituskykyyn. Mutta turhin ärsyyntymisen muoto on kieltämättä ärsyyntyä omasta inhimillisyydestään.
Itsemyötätunto on helppo oppia.
Riippuu henkilön taustoista, kokemuksista ja persoonallisuudesta. Voi olla äärimmäisen vaikeaa, ellei jopa mahdotonta.
Ei se ole mahdotonta. Olen itse lähtöisin melkoisen latistavasta, ankarasta, lytistävästä, nitistävästä, alistavasta, syyllistävästä ja rajattomasta kodista.
Minusta kasvoin äärimmäisen syyllisyydentuntoinen suorittaja joka uskoi olevansa kakkapökälettäkin arvottomampi.
Suoritin elämää ja yritin ostaa olemassa ololleni oikeutusta vaikka väkisin.
Paloin ihan loppuun ja minulle ei enää jäänyt muita vaihtoehtoja kuin opetella itsemyötätunto.
Jos joku olisi nuorempana minulle tullut tuollaista mainostamaan, olisin ajatellut mielessäni että haistakoon vadelman.
Oppimisen esteet ovat yleensä kuviteltuja, oli kyseessä mikä tahansa asia.
En mitenkään voi uskoa että on olemassa yhtään ihmistä joka ei muka voisi oppia myötätuntoisempaa suhtautumista itseään kohtaan.
Et sinä ole mikään poikkeus. Älä luulekaan. Olet ihan samanlainen kuin muutkin ihmiset. Et huonompi etkä parempi.
Siitä on tosi hyvä lähteä. Et ole spesiaali. Eikä tarvitse olla. Saat olla juuri mitä olet.
Eikä kukaan muukaan ole mikään spesiaali.
Harvinaisen yksinkertaista tekstiä, jossa oma kokemus yleistetään kaiken kattavaksi totuudeksi.
Haukut toisen yksinkertaiseksi kun hän pystyi johonkin mihin sinä et.
Mikä sinä oikein luulet olevasi?
Et ole muita mitenkään erityisempi.
Sinulla ei ole mitään perusteita väitteellesi, ettet muka pysty oppimaan itsemyötätuntoa.
Mihin perustat väitteesi?
Mikä estää?
Perustele älä hauku!
En ol tuo, jolta kysyt, mutta ainakin näkisin esim. yhdeksi syyksi sen, että henkilöllä on sen edessä muita, itselleen vielä tärkeämpiä asioita opittavana tai joihin voimavarat nyt menevät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap, se että olet lukenut yhden mindfulnessoppaan, ei tee sinusta älykästä.
En ole ehtinyt lukea vielä yhtäkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ihan normaaliälyllä varustettu, Mensan mukaan oikein hyvällä. Silti ärsyynnyn joistain asioista. Eniten ärsyttää oma ärsyyntymiseni kyvyttömyydestäni olla ärsyyntymättä asioista, vaikuttaahan se mielialaan ja suorituskykyyn. Mutta turhin ärsyyntymisen muoto on kieltämättä ärsyyntyä omasta inhimillisyydestään.
Itsemyötätunto on helppo oppia.
Riippuu henkilön taustoista, kokemuksista ja persoonallisuudesta. Voi olla äärimmäisen vaikeaa, ellei jopa mahdotonta.
Ei se ole mahdotonta. Olen itse lähtöisin melkoisen latistavasta, ankarasta, lytistävästä, nitistävästä, alistavasta, syyllistävästä ja rajattomasta kodista.
Minusta kasvoin äärimmäisen syyllisyydentuntoinen suorittaja joka uskoi olevansa kakkapökälettäkin arvottomampi.
Suoritin elämää ja yritin ostaa olemassa ololleni oikeutusta vaikka väkisin.
Paloin ihan loppuun ja minulle ei enää jäänyt muita vaihtoehtoja kuin opetella itsemyötätunto.
Jos joku olisi nuorempana minulle tullut tuollaista mainostamaan, olisin ajatellut mielessäni että haistakoon vadelman.
Oppimisen esteet ovat yleensä kuviteltuja, oli kyseessä mikä tahansa asia.
En mitenkään voi uskoa että on olemassa yhtään ihmistä joka ei muka voisi oppia myötätuntoisempaa suhtautumista itseään kohtaan.
Et sinä ole mikään poikkeus. Älä luulekaan. Olet ihan samanlainen kuin muutkin ihmiset. Et huonompi etkä parempi.
Siitä on tosi hyvä lähteä. Et ole spesiaali. Eikä tarvitse olla. Saat olla juuri mitä olet.
Eikä kukaan muukaan ole mikään spesiaali.
Harvinaisen yksinkertaista tekstiä, jossa oma kokemus yleistetään kaiken kattavaksi totuudeksi.
Hei jos haluat pitää kiinni uskomuksestasi, ettet voi tuota oppia, niin ole hyvä vain.
Se on ihan oma valinta ja asenne.
Hyvää päivän jatkoa =D
Luultavasti se on heille ihan todellisuutta, että eivät voi oppia. Miten se on sinulta pois? Ei oikein vaikuta sille, että olisit itsekään oppinut aitoa itsemyötätuntoa, vaan sen jonkinlaisen kuoren. Pakenemisesi paikalta kielii siitä hieman.
Suhtaudun itseeni hyväksyvästi, enkä syyllistä itseäni enää mistään järjettömästä, kuten ennen.
Toivotin hyvät päivän jatkot, koska ennakoin, että tyyppi haluaa vain haukkua minua yksinkertaiseksi kirjoittajaksi, eikä vilpittömästä auttamisestani nyt tällä kertaa tule kuin riitaa.
Minulle ei oikein ole väliä uskooko joku tuntematon ihminen siihen olenko itseäni kohtaan myötätuntoinen vai ei. Aika huvittavaa, jos pitäisi asiaa ruveta jotenkin todistelemaan.
Sen uskon että teillä on vielä MATKAAAAAAAAAAA minkään näköiseen myötätuntoon.
Sitä en usko, että olette jotain supererityisiä uniikkeja poikkeuksia maailmassa, joilta puuttuu kyky oppia yhtään mitään tai kehittyä ihmisenä.
Itsemyötätuntoni näkyy itselleni siinä, etten jää tuollaisten katkerikkojen kanssa jankkaamaan.
Yritin auttaa ja te ette itse halua itseänne auttaa, niin en voi mitään, eikä minun tarvitsekaan.
Miksi tuhlaisin aikaani tappelemiseen? En saa siitä mitään!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja sekoittaa nyt keskenään käsitteet älykkyys ja kyky säädellä omia tunteitaan. Nämä eivät kulje käsi kädessä ja vain aidosti tyhmä kuvittelee muuta.
No niin se vähän näyttäisi olevan.
Ehkä hän on aidosti ylpeä siitä, ettei muka ärsyynny mistään.
Ja ärsyyntyminenkin käsitteenä on hänelle jotain samaa kuin asioiden ikuinen katkera vatvominen.
Tarkoitin sen tyyppisiä ärsyyntyjiä aloituksessani.
Ketju on mennyt puuttellisen ilmaisukykysi vuoksi nyt siihen, että täällä puhutaan nyt aidasta ja aidanseipäästä.
Sinä olet nyt siis viisaampi kuin muut, koska et ikuisesti vatvo asioita ja ole katkera valittaja.
Onneksi olkoon.
Saat papukaijamerkin.
Ja kyllä ne muut on sitten tyhmempiä kuin sinä, kun eivät älyä olla niin fiksuja kuin sinä.
Ei se niin ole, en vain tajua asioiden "vakavuutta" (not) tai turhuutta (asialle et tule ikinä mitään mahtamaan) joissa moni ärsyyntyy... siis katkeruuteen saakka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, se että olet lukenut yhden mindfulnessoppaan, ei tee sinusta älykästä.
En ole ehtinyt lukea vielä yhtäkään.
Etkä ole varmaan muutenkaan mikään lukijatyyppi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ihan normaaliälyllä varustettu, Mensan mukaan oikein hyvällä. Silti ärsyynnyn joistain asioista. Eniten ärsyttää oma ärsyyntymiseni kyvyttömyydestäni olla ärsyyntymättä asioista, vaikuttaahan se mielialaan ja suorituskykyyn. Mutta turhin ärsyyntymisen muoto on kieltämättä ärsyyntyä omasta inhimillisyydestään.
Itsemyötätunto on helppo oppia.
Riippuu henkilön taustoista, kokemuksista ja persoonallisuudesta. Voi olla äärimmäisen vaikeaa, ellei jopa mahdotonta.
Ei se ole mahdotonta. Olen itse lähtöisin melkoisen latistavasta, ankarasta, lytistävästä, nitistävästä, alistavasta, syyllistävästä ja rajattomasta kodista.
Minusta kasvoin äärimmäisen syyllisyydentuntoinen suorittaja joka uskoi olevansa kakkapökälettäkin arvottomampi.
Suoritin elämää ja yritin ostaa olemassa ololleni oikeutusta vaikka väkisin.
Paloin ihan loppuun ja minulle ei enää jäänyt muita vaihtoehtoja kuin opetella itsemyötätunto.
Jos joku olisi nuorempana minulle tullut tuollaista mainostamaan, olisin ajatellut mielessäni että haistakoon vadelman.
Oppimisen esteet ovat yleensä kuviteltuja, oli kyseessä mikä tahansa asia.
En mitenkään voi uskoa että on olemassa yhtään ihmistä joka ei muka voisi oppia myötätuntoisempaa suhtautumista itseään kohtaan.
Et sinä ole mikään poikkeus. Älä luulekaan. Olet ihan samanlainen kuin muutkin ihmiset. Et huonompi etkä parempi.
Siitä on tosi hyvä lähteä. Et ole spesiaali. Eikä tarvitse olla. Saat olla juuri mitä olet.
Eikä kukaan muukaan ole mikään spesiaali.
Harvinaisen yksinkertaista tekstiä, jossa oma kokemus yleistetään kaiken kattavaksi totuudeksi.
Hei jos haluat pitää kiinni uskomuksestasi, ettet voi tuota oppia, niin ole hyvä vain.
Se on ihan oma valinta ja asenne.
Hyvää päivän jatkoa =D
Luultavasti se on heille ihan todellisuutta, että eivät voi oppia. Miten se on sinulta pois? Ei oikein vaikuta sille, että olisit itsekään oppinut aitoa itsemyötätuntoa, vaan sen jonkinlaisen kuoren. Pakenemisesi paikalta kielii siitä hieman.
Suhtaudun itseeni hyväksyvästi, enkä syyllistä itseäni enää mistään järjettömästä, kuten ennen.
Toivotin hyvät päivän jatkot, koska ennakoin, että tyyppi haluaa vain haukkua minua yksinkertaiseksi kirjoittajaksi, eikä vilpittömästä auttamisestani nyt tällä kertaa tule kuin riitaa.
Minulle ei oikein ole väliä uskooko joku tuntematon ihminen siihen olenko itseäni kohtaan myötätuntoinen vai ei. Aika huvittavaa, jos pitäisi asiaa ruveta jotenkin todistelemaan.
Sen uskon että teillä on vielä MATKAAAAAAAAAAA minkään näköiseen myötätuntoon.
Sitä en usko, että olette jotain supererityisiä uniikkeja poikkeuksia maailmassa, joilta puuttuu kyky oppia yhtään mitään tai kehittyä ihmisenä.
Itsemyötätuntoni näkyy itselleni siinä, etten jää tuollaisten katkerikkojen kanssa jankkaamaan.
Yritin auttaa ja te ette itse halua itseänne auttaa, niin en voi mitään, eikä minun tarvitsekaan.
Miksi tuhlaisin aikaani tappelemiseen? En saa siitä mitään!
Eikö tässä ole ristiriitaa? Toisilla on vain matkaa johonkin mutta voivat kyllä oppia ihan varmasti? Kumpaa heissä nyt siis onkaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ihan normaaliälyllä varustettu, Mensan mukaan oikein hyvällä. Silti ärsyynnyn joistain asioista. Eniten ärsyttää oma ärsyyntymiseni kyvyttömyydestäni olla ärsyyntymättä asioista, vaikuttaahan se mielialaan ja suorituskykyyn. Mutta turhin ärsyyntymisen muoto on kieltämättä ärsyyntyä omasta inhimillisyydestään.
Itsemyötätunto on helppo oppia.
Riippuu henkilön taustoista, kokemuksista ja persoonallisuudesta. Voi olla äärimmäisen vaikeaa, ellei jopa mahdotonta.
Ei se ole mahdotonta. Olen itse lähtöisin melkoisen latistavasta, ankarasta, lytistävästä, nitistävästä, alistavasta, syyllistävästä ja rajattomasta kodista.
Minusta kasvoin äärimmäisen syyllisyydentuntoinen suorittaja joka uskoi olevansa kakkapökälettäkin arvottomampi.
Suoritin elämää ja yritin ostaa olemassa ololleni oikeutusta vaikka väkisin.
Paloin ihan loppuun ja minulle ei enää jäänyt muita vaihtoehtoja kuin opetella itsemyötätunto.
Jos joku olisi nuorempana minulle tullut tuollaista mainostamaan, olisin ajatellut mielessäni että haistakoon vadelman.
Oppimisen esteet ovat yleensä kuviteltuja, oli kyseessä mikä tahansa asia.
En mitenkään voi uskoa että on olemassa yhtään ihmistä joka ei muka voisi oppia myötätuntoisempaa suhtautumista itseään kohtaan.
Et sinä ole mikään poikkeus. Älä luulekaan. Olet ihan samanlainen kuin muutkin ihmiset. Et huonompi etkä parempi.
Siitä on tosi hyvä lähteä. Et ole spesiaali. Eikä tarvitse olla. Saat olla juuri mitä olet.
Eikä kukaan muukaan ole mikään spesiaali.
Harvinaisen yksinkertaista tekstiä, jossa oma kokemus yleistetään kaiken kattavaksi totuudeksi.
Haukut toisen yksinkertaiseksi kun hän pystyi johonkin mihin sinä et.
Mikä sinä oikein luulet olevasi?
Et ole muita mitenkään erityisempi.
Sinulla ei ole mitään perusteita väitteellesi, ettet muka pysty oppimaan itsemyötätuntoa.
Mihin perustat väitteesi?
Mikä estää?
Perustele älä hauku!
En ole puhunut missään vaiheessa itsestäni tai omasta kyvystäni oppia.
Alue: Aihe vapaa
On, miten niin? Voit pitää ketä haluat fakki-idioottina, ja se kertoo vain sinusta.