Lue keskustelun säännöt.
Olen kyllästynyt ongelmaisiin ystäviini!
27.02.2019 |
Olenko ainoa, joka on itse onnellinen, eteenpäin pyrkivä, iloinen, sosiaalinen, utelias ihmisiä ja elämää kohtaan oleva, ja ennen kaikkea läheiseni huomioiva yksilö, vai onko meitä muitakin?! Olkaa ystävällisiä ja ilmi-antakaa itsenne, en halua menettää toivoani ihmisiin :D
Olen siis itse erityis-sensitiivinen ekstrovertti päälle 30v naimisissa oleva nainen, jolla kaikki elämässä aika hyvin, ja toivoisin että lähipiirissäni olisi enemmän itseni kaltaisia.
Minulla on kyllä paljon ystäviä, mutta tuntuu että vuosien vieriessä eteenpäin, yhä enemmän yhä useampi (ystävä) vajoaa yleiseen pessimismiin, itsekeskeisyyteen, valittamiseen, melankoliaan jne.. Olen väsynyt ihmisten huonoon mieleen ja ongelmiin!
Haluaisin iloita elämästä, fiilistellä mennyttä ja unelmoida tulevaisuudesta yhdessä ystävien kanssa, enkä aina kuunnella ja käsitellä vain ongelmia..
Onko muilla vastaavia kokemuksia, vai olenko muista kiinnostuneena onnistunut vain kerryttämään keskivertoa negatiivisempia ja ongelmaisempia yksilöitä ympärilleni?
Kommentit (283)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä unelmoit? Fiilistelet?
No riippuu tilanteesta, mutta yleisesti fiilistelen vaikka mennyttä kesää, juhlia tms, matkoja, ja toisaalta niiden pohjalta unelmoin esim. seuraavasta täydellisestä kesäpäivästä ystävien kanssa rannalla, seuraavasta lomareissusta jne. Isommassa kaavassa unelmoin tulevaisuudessa lapsista ja ihanasta kakkoskodista. Pienemmässä kaavassa unelmoin täydellisistä pienistä hetkistä mihin kaikilla on varaa/mahdollisuus, ja mihin liittyy usein läheiset, vapaapäivä, hyvä ilma, musiikki, ruoka ja juoma! :)
Ap
Kivaa, mutta niin pinnallista. Kun saat vähän ikää lisää, tulet huomaamaan että elämään kuuluu myös kolhut ja vaikeammat jaksot. Tulet myös huomaamaan sen, että onni ei tule noista luettelemistasi ulkoisista asioista, vaan onni tulee sisältä. Mutta siihen tarvitsee paljon enemmän elämänkokemusta, sinä olet vielä nuori, etkä selvästikään ole kohdannut ihmisen persoonaa kasvattavia vastoinkäymisiä.
Mitenkä nämä "elämän kolhut" ym muuttavat fiilistelyä elämästä? Onnellinen hetki on tässä ja nyt, koostuu pienistä ja yksinkertaisista asioista, eikä millään tavalla poissulje esim sisäistä rauhaa ja tyyneyttä. Jään suurella mielenkiinnolla kuulemaan, minkälaisista asioista elämänkokemusta kartuttanut kypsä henkilö mielestäsi unelmoi ja fiilistelee?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin , vanha akka, toivoisin itselleni ystäviä, jotka eivät olisi aikojen saatossa muuttuneet katkeriksi kaiken valittajiksi. Minun pitää hymistellä ymmärtävästi ja myötätuntoisesti kaikille todellisille ja kuvitelluille vaivoille ja vastuksille, joita ystäväni auliisti ja paatoksella kertovat. Saavat aurinkoisen päiväni mustenemaan ja mieleni myrtymään. Tunnen itseni viemäriksi , joka kuljettaa pois muitten p+kaa elämää enkä koskaan saa puhdistavaa oloa mukavien ja iloisten, terveitten ihmisten parissa.
Toivon elämääsi paljon iloisia ihmisiä ja aurinkoisia päiviä, ja myös rohkeutta päästää kuormittavat ihmiset menemään! :)
Ap
Mitähän tarkoitat termillä kuormittavat ihmiset? On eri asia, jos ihminen aina valittaa pienimmästäkin, ja haluaa tarkoituksella levittää negatiivista ilmapiiriä- sellaisista ihmisistä itsekin pyrin eroon. Mutta jos ihmisellä on aitoja huolia tai ongelmia, ja hän valittaa niistä sinulle, jos olet aito ihminen ja aito ystävä- kuuntelet ja yrität auttaa. Tuollainen elämänasenne, että kaiken pitää vain ja ainoastaan olla kivaa, on tosi lapsellinen. Sinusta vähän huokuu sellainen asenne. Huomaa myös, että sinulla ei ole lapsia. Lapsen saaminen muuttaa itsekeskeisen maailmankuvan aivan täysin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä unelmoit? Fiilistelet?
No riippuu tilanteesta, mutta yleisesti fiilistelen vaikka mennyttä kesää, juhlia tms, matkoja, ja toisaalta niiden pohjalta unelmoin esim. seuraavasta täydellisestä kesäpäivästä ystävien kanssa rannalla, seuraavasta lomareissusta jne. Isommassa kaavassa unelmoin tulevaisuudessa lapsista ja ihanasta kakkoskodista. Pienemmässä kaavassa unelmoin täydellisistä pienistä hetkistä mihin kaikilla on varaa/mahdollisuus, ja mihin liittyy usein läheiset, vapaapäivä, hyvä ilma, musiikki, ruoka ja juoma! :)
Ap
Kivaa, mutta niin pinnallista. Kun saat vähän ikää lisää, tulet huomaamaan että elämään kuuluu myös kolhut ja vaikeammat jaksot. Tulet myös huomaamaan sen, että onni ei tule noista luettelemistasi ulkoisista asioista, vaan onni tulee sisältä. Mutta siihen tarvitsee paljon enemmän elämänkokemusta, sinä olet vielä nuori, etkä selvästikään ole kohdannut ihmisen persoonaa kasvattavia vastoinkäymisiä.
Mitenkä nämä "elämän kolhut" ym muuttavat fiilistelyä elämästä? Onnellinen hetki on tässä ja nyt, koostuu pienistä ja yksinkertaisista asioista, eikä millään tavalla poissulje esim sisäistä rauhaa ja tyyneyttä. Jään suurella mielenkiinnolla kuulemaan, minkälaisista asioista elämänkokemusta kartuttanut kypsä henkilö mielestäsi unelmoi ja fiilistelee?
Ap
Elämänkokemusta kartuttaneen kypsän henkilön elämän keskipiste tai päämäärä ei ole unelmointi ja fiilistely, vaan ihan joku muu.
Mulla oli AP:n kaltainen "ystävä" kenen kanssa en enää voi olla oma itseni. Nykyään tavataan satunnaisesti harvoin, koska kukaan ei ole minua niin pahasti loukannut kuin hän, vastoinkäymisistä en edes uskalla mainita. Äitini kuoli yllättäen ja kokemus oli hyvin traumaattinen minulle sillä minä olin se joka löysi ruumiin. Kuukauden jälkeen asia oli ystävän mielestä käsitelty eikä hän ymmärtänyt pahaa mieltäni kun: "Elämä on niin ihanaa ja päiväkin on niin kaunis, miksi vielä itket? Ei voi antaa asioiden lannistaa, ilon kautta kun mennään niin kaikki on hyvin! Eikö sulla olisi jotain hyvää sanottavaa, ei sun äitiskään tykkäis kun oot noin apaattinen." Jne...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on mennyt huonosti jo kolme vuotta ja en jaksa enää edes esittää positiivista. Minulla on oikeasti ollut uskomattomia vastoinkäymisiä toisensa perään, lähinnä terveys ja siihen liittyvät lieveilmiöt. Olen kyllä huomannut, että ihmisiä väsyttää, kun ei ole koskaan mitään hyvää kerrottavaa - mutta kun se on totuus, että asiat ovat koko ajan menneet huonompaan suuntaan. Miten tällaisessa tilanteessa pitäisi toimia?
Olen kokeillut sellaista lähestymistapaa, että en kerro huonoista asioista vaan vain hyvistä. Se tuntuu satuttavalta, koska kun ystävä kertoo omat kuulumisensa, niin ajattelen sisälläni että tekisin mitä vaan jos minulle olisi mahdollista edes puolet siitä, mitä hänellä on. Ja kiehun sisältä, jos ystävän mieltä painava ongelma on esimerkiksi 150e hammaslääkärilasku, mikä on minun ongelmieni rinnalla pikkujuttu. Joten tämä ei onnistu kovin hyvin.
Sitten olen kokeillut kertoa omista asioista neutraaliin äänensävyyn, ja tämä johtaa siihen että ystävä hämmentyy, tuijottaa kauhistuneena ja ei osaa puhua enää mistään.
Sitten olen kokeillut vuodattaa ongelmani tunteella ja sellaisina kuin ne ovat. Tämä saa ihmiset kaikkoamaan nopeasti. Empaattiset ensin hätääntyy siitä, että minua ei voi auttaa ja sitten loittoontuu, epäempaattiset pistää suoremmin välejä poikki.
Tuntuu, että ei ole enää oikein mitään tapaa olla ihmisten kanssa.On todella valitettavaa että kauheat vastoinkäymiset seuraavat toistaan, varsinkin jos niille ei voi mitään. Ainoa mitä voit tehdä, on yrittää tietoisesti ja aktiivisesti lisätä hyviä asioita elämääsi. Se ei poista huonoja, mutta vähentää huonojen asioiden voimaa kokonaistilassasi.
Näitä voisi esimerkiksi olla asioista nauttiminen, musiikista, väreistä, ylipäätään taiteista, ruuasta. Joku uusi harrastus jos mahdollista, esim käsityöt, soittimet, maalaaminen. Uuden asian opettelu, selviytyjien elämäkertojen lukeminen, lemmikkieläin, kukkien kasvattaminen siemenistä, luonnosta nauttiminen, sisustaminen, uudet vaatteet, korujen askartelu, vapaaehtoistyö, kirjan / runojen kirjoittaminen, valokuvaus, teekutsujen tai viinitastingien järjestäminen ystäville, sukulaisten kanssa lähentyminen, lautapeli-iltojen viettäminen? Tietoisesti kaiken mukavan tekemistä läheisten kanssa? Silloin läheidtenkin on helpompi suhtautua esim vakavaan sairauteen, kun muuten puuhaillaan jotain normaalia ja mukavaa :)
Tuosta vielä kun sanoit että itseäsi ärsyttää ystävän hammaslääkärilasku, kuinka se olisi pientä rinnallasi. Pystytkö ajattelemaan, että maailmassa on varmasti tuhansia ihmisiä, jotka vaihtaisivat paikkaa kanssasi jos pystyisivät!
Ap
Varmaan on niitäkin ihmisiä jossain, joilla menee vielä huonommin ja voisivat vaihtaa paikkaa kanssani. Mutta ihminen luonnostaan etupäässä peilaa itseään välittömään ympäristöönsä, joten siinä mielessä tuon ajatus aina vaatii vähän työtä ja uskoa ollakseen tehokas.
Oletko ap miettinyt, että ehkä sinulla on lapsuudesta jäänyt tarve piristää ihmisiä ja korjata toisten ongelmia? Olen käsittänyt, että tämä on aika yleistä päihdeongelmaisten lapsilla. Ahdistuu toisten ongelmista, koska itsellä on tunne, että on niistä toisen negatiivisista tunteista hieman vastuussa, kuten lapsena. Minullakin oli yhdellä perheenjäsenellä jonkinlaista alkoholiongelmaa ja epätasapainoa, mutta en sinänsä joutunut vastuunkantajaksi keskimmäisenä lapsena vaan väistin tilannetta ehkä enemmän kuin sisarukseni. Ne joita tunnen, jotka ovat alkkisten esikoislapsia, ovat huolenkantajia ja velvollisuudentuntoisia. Sehän on tietysti positiivinen asia, mutta varmaan joskus raskasta jos lähipiirissä on ongelmaisia tai valittajia.Nimenomaan, ihminen luonnostaan peilaa itseään ja kääntyy itseensä päin = joutuu aina vain syvemmälle. Kun katsoo itsestä pois maailmaan päin, saa perspektiiviä ongelmiinsa, ja näkee paljon muutakin kuin ongelmia. Mutta ehdottomasti siihen pitää aktiivisesti ja tiedostaen orientoitua, mutta miksipä niin ei tekisi? :)
Osuit täysin oikeaan minusta ja taustastani, tosin en ole esikoinen. :) ja kokemuksestani oppineena tiedän, että asioihin voi suhtautua myös myönteisesti, ja korostaa myönteisiä asioita. En koe vastuuta ihmisten ongelmista, mutta koen vastuukseni kertoa että ongelmista voi ja pitää selvitä :)
Ap
Olet kumminkin täällä minulle ja jollekin muullekin pohtinut pitkän listan ehdotuksia ratkaisuista ongelmiin. Miksi et ajattele, että aikuinen luultavasti itse etsii ne sopivat ratkaisut, jos etsii? Miksi olisi sinun vastuusi etsiä sopivia vaihtoehtoja jopa vieraalle ihmiselle, jonka tilanteesta tiedät vain vähän? Sinulle tulee itselle parempi mieli korjaamisesta, siitä että tunnet että olet tehnyt voitavasi. Tämäntyyppiset ihmiset kokemukseni mukaan ahdistuvat ja jopa suuttuvat siitä, jos toisella kestää liian kauan "rypeä" tunteissaan ja etsiskellä sopivia ratkaisuja. Toisaalta, ehkä olet haalinut lähipiiriisi kroonisia valittajia ja ongelmaisia ihmisiä alunperinkin siksi, että saat toimia tutussa roolissasi.
Jos sinä miettisit ratkaisusi itse, et varmasti tulisi ensimmäisen viestisi viimeisessä lauseessa kysymään "mitä tällaisessa tilanteessa pitäisi tehdä?"
Miksi koet että vastuullani on ratkaista muiden ongelmia? Se että aloitin keskustelun, tarkoittaa sitä että olen halukas keskustelemaan. Kun joku kysyy, minä vastaan. Perus käytöstapoja ja välttämättömiä edellytyksiä keskustelun jatkumiselle. Pakko sanoo että sinulla on aivan uskomaton asenne tähänkin keskusteluun. Väen vängällä halut vääntää tätä negatiiviseen suuntaan. :D
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä unelmoit? Fiilistelet?
No riippuu tilanteesta, mutta yleisesti fiilistelen vaikka mennyttä kesää, juhlia tms, matkoja, ja toisaalta niiden pohjalta unelmoin esim. seuraavasta täydellisestä kesäpäivästä ystävien kanssa rannalla, seuraavasta lomareissusta jne. Isommassa kaavassa unelmoin tulevaisuudessa lapsista ja ihanasta kakkoskodista. Pienemmässä kaavassa unelmoin täydellisistä pienistä hetkistä mihin kaikilla on varaa/mahdollisuus, ja mihin liittyy usein läheiset, vapaapäivä, hyvä ilma, musiikki, ruoka ja juoma! :)
Ap
Kivaa, mutta niin pinnallista. Kun saat vähän ikää lisää, tulet huomaamaan että elämään kuuluu myös kolhut ja vaikeammat jaksot. Tulet myös huomaamaan sen, että onni ei tule noista luettelemistasi ulkoisista asioista, vaan onni tulee sisältä. Mutta siihen tarvitsee paljon enemmän elämänkokemusta, sinä olet vielä nuori, etkä selvästikään ole kohdannut ihmisen persoonaa kasvattavia vastoinkäymisiä.
Mitenkä nämä "elämän kolhut" ym muuttavat fiilistelyä elämästä? Onnellinen hetki on tässä ja nyt, koostuu pienistä ja yksinkertaisista asioista, eikä millään tavalla poissulje esim sisäistä rauhaa ja tyyneyttä. Jään suurella mielenkiinnolla kuulemaan, minkälaisista asioista elämänkokemusta kartuttanut kypsä henkilö mielestäsi unelmoi ja fiilistelee?
Ap
Vastaus ensimmäiseen kysymykseen: Sitä et voi tietää, ennen kuin itse koet sen. Kysymyksesi jo todistaa sen, että et tiedä elämän kolhuista paljoakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä unelmoit? Fiilistelet?
No riippuu tilanteesta, mutta yleisesti fiilistelen vaikka mennyttä kesää, juhlia tms, matkoja, ja toisaalta niiden pohjalta unelmoin esim. seuraavasta täydellisestä kesäpäivästä ystävien kanssa rannalla, seuraavasta lomareissusta jne. Isommassa kaavassa unelmoin tulevaisuudessa lapsista ja ihanasta kakkoskodista. Pienemmässä kaavassa unelmoin täydellisistä pienistä hetkistä mihin kaikilla on varaa/mahdollisuus, ja mihin liittyy usein läheiset, vapaapäivä, hyvä ilma, musiikki, ruoka ja juoma! :)
Ap
Kivaa, mutta niin pinnallista. Kun saat vähän ikää lisää, tulet huomaamaan että elämään kuuluu myös kolhut ja vaikeammat jaksot. Tulet myös huomaamaan sen, että onni ei tule noista luettelemistasi ulkoisista asioista, vaan onni tulee sisältä. Mutta siihen tarvitsee paljon enemmän elämänkokemusta, sinä olet vielä nuori, etkä selvästikään ole kohdannut ihmisen persoonaa kasvattavia vastoinkäymisiä.
Mitenkä nämä "elämän kolhut" ym muuttavat fiilistelyä elämästä? Onnellinen hetki on tässä ja nyt, koostuu pienistä ja yksinkertaisista asioista, eikä millään tavalla poissulje esim sisäistä rauhaa ja tyyneyttä. Jään suurella mielenkiinnolla kuulemaan, minkälaisista asioista elämänkokemusta kartuttanut kypsä henkilö mielestäsi unelmoi ja fiilistelee?
Ap
Elämänkokemusta kartuttaneen kypsän henkilön elämän keskipiste tai päämäärä ei ole unelmointi ja fiilistely, vaan ihan joku muu.
Näin voisi sanoa myös elämäänsä tympääntynyt kyynikko, joka kuvittelee ylemmyydentunnossaan määrittelevänsä "kypsät" ihmiset ja heidän päämääränsä. ;)
Ap
Huh, vaikutat vastenmieliseltä tyypiltä. Mitä se kertoo sinusta, jos kaikki kaverisi muuttuvat vuosien mittaan negatiivisiksi? Ilmeisesti mitätöit heidän ongelmansa positiivisuusplörinäsi alle?
"Minulla on syöpä."
"Äh, ei nyt puhuta siitä, vaan iloitaan auringosta!"
On ihan luonnollista puida ongelmiaan ystävien kanssa. Pinnallisia juttuja käydään sitten tuttavien kanssa. Pidä jatkossa suhteet tuttavuuden tasolla, niin vältyt kuulemasta raskaita ja mieltäsi kuormittavia ei-positiivisuusjuttuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin , vanha akka, toivoisin itselleni ystäviä, jotka eivät olisi aikojen saatossa muuttuneet katkeriksi kaiken valittajiksi. Minun pitää hymistellä ymmärtävästi ja myötätuntoisesti kaikille todellisille ja kuvitelluille vaivoille ja vastuksille, joita ystäväni auliisti ja paatoksella kertovat. Saavat aurinkoisen päiväni mustenemaan ja mieleni myrtymään. Tunnen itseni viemäriksi , joka kuljettaa pois muitten p+kaa elämää enkä koskaan saa puhdistavaa oloa mukavien ja iloisten, terveitten ihmisten parissa.
Toivon elämääsi paljon iloisia ihmisiä ja aurinkoisia päiviä, ja myös rohkeutta päästää kuormittavat ihmiset menemään! :)
Ap
Mitähän tarkoitat termillä kuormittavat ihmiset? On eri asia, jos ihminen aina valittaa pienimmästäkin, ja haluaa tarkoituksella levittää negatiivista ilmapiiriä- sellaisista ihmisistä itsekin pyrin eroon. Mutta jos ihmisellä on aitoja huolia tai ongelmia, ja hän valittaa niistä sinulle, jos olet aito ihminen ja aito ystävä- kuuntelet ja yrität auttaa. Tuollainen elämänasenne, että kaiken pitää vain ja ainoastaan olla kivaa, on tosi lapsellinen. Sinusta vähän huokuu sellainen asenne. Huomaa myös, että sinulla ei ole lapsia. Lapsen saaminen muuttaa itsekeskeisen maailmankuvan aivan täysin.
Et siis ymmärtänyt kuormittavien ihmisten viittaavan ylläolevan lainuksen kaltaisiin henkilöihin. En tiedä sinusta, mutta minulle kuvauksen kaltaiset henkilöt ovat yksiselitteisesti kuormittavia.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on mennyt huonosti jo kolme vuotta ja en jaksa enää edes esittää positiivista. Minulla on oikeasti ollut uskomattomia vastoinkäymisiä toisensa perään, lähinnä terveys ja siihen liittyvät lieveilmiöt. Olen kyllä huomannut, että ihmisiä väsyttää, kun ei ole koskaan mitään hyvää kerrottavaa - mutta kun se on totuus, että asiat ovat koko ajan menneet huonompaan suuntaan. Miten tällaisessa tilanteessa pitäisi toimia?
Olen kokeillut sellaista lähestymistapaa, että en kerro huonoista asioista vaan vain hyvistä. Se tuntuu satuttavalta, koska kun ystävä kertoo omat kuulumisensa, niin ajattelen sisälläni että tekisin mitä vaan jos minulle olisi mahdollista edes puolet siitä, mitä hänellä on. Ja kiehun sisältä, jos ystävän mieltä painava ongelma on esimerkiksi 150e hammaslääkärilasku, mikä on minun ongelmieni rinnalla pikkujuttu. Joten tämä ei onnistu kovin hyvin.
Sitten olen kokeillut kertoa omista asioista neutraaliin äänensävyyn, ja tämä johtaa siihen että ystävä hämmentyy, tuijottaa kauhistuneena ja ei osaa puhua enää mistään.
Sitten olen kokeillut vuodattaa ongelmani tunteella ja sellaisina kuin ne ovat. Tämä saa ihmiset kaikkoamaan nopeasti. Empaattiset ensin hätääntyy siitä, että minua ei voi auttaa ja sitten loittoontuu, epäempaattiset pistää suoremmin välejä poikki.
Tuntuu, että ei ole enää oikein mitään tapaa olla ihmisten kanssa.On todella valitettavaa että kauheat vastoinkäymiset seuraavat toistaan, varsinkin jos niille ei voi mitään. Ainoa mitä voit tehdä, on yrittää tietoisesti ja aktiivisesti lisätä hyviä asioita elämääsi. Se ei poista huonoja, mutta vähentää huonojen asioiden voimaa kokonaistilassasi.
Näitä voisi esimerkiksi olla asioista nauttiminen, musiikista, väreistä, ylipäätään taiteista, ruuasta. Joku uusi harrastus jos mahdollista, esim käsityöt, soittimet, maalaaminen. Uuden asian opettelu, selviytyjien elämäkertojen lukeminen, lemmikkieläin, kukkien kasvattaminen siemenistä, luonnosta nauttiminen, sisustaminen, uudet vaatteet, korujen askartelu, vapaaehtoistyö, kirjan / runojen kirjoittaminen, valokuvaus, teekutsujen tai viinitastingien järjestäminen ystäville, sukulaisten kanssa lähentyminen, lautapeli-iltojen viettäminen? Tietoisesti kaiken mukavan tekemistä läheisten kanssa? Silloin läheidtenkin on helpompi suhtautua esim vakavaan sairauteen, kun muuten puuhaillaan jotain normaalia ja mukavaa :)
Tuosta vielä kun sanoit että itseäsi ärsyttää ystävän hammaslääkärilasku, kuinka se olisi pientä rinnallasi. Pystytkö ajattelemaan, että maailmassa on varmasti tuhansia ihmisiä, jotka vaihtaisivat paikkaa kanssasi jos pystyisivät!
Ap
Varmaan on niitäkin ihmisiä jossain, joilla menee vielä huonommin ja voisivat vaihtaa paikkaa kanssani. Mutta ihminen luonnostaan etupäässä peilaa itseään välittömään ympäristöönsä, joten siinä mielessä tuon ajatus aina vaatii vähän työtä ja uskoa ollakseen tehokas.
Oletko ap miettinyt, että ehkä sinulla on lapsuudesta jäänyt tarve piristää ihmisiä ja korjata toisten ongelmia? Olen käsittänyt, että tämä on aika yleistä päihdeongelmaisten lapsilla. Ahdistuu toisten ongelmista, koska itsellä on tunne, että on niistä toisen negatiivisista tunteista hieman vastuussa, kuten lapsena. Minullakin oli yhdellä perheenjäsenellä jonkinlaista alkoholiongelmaa ja epätasapainoa, mutta en sinänsä joutunut vastuunkantajaksi keskimmäisenä lapsena vaan väistin tilannetta ehkä enemmän kuin sisarukseni. Ne joita tunnen, jotka ovat alkkisten esikoislapsia, ovat huolenkantajia ja velvollisuudentuntoisia. Sehän on tietysti positiivinen asia, mutta varmaan joskus raskasta jos lähipiirissä on ongelmaisia tai valittajia.Nimenomaan, ihminen luonnostaan peilaa itseään ja kääntyy itseensä päin = joutuu aina vain syvemmälle. Kun katsoo itsestä pois maailmaan päin, saa perspektiiviä ongelmiinsa, ja näkee paljon muutakin kuin ongelmia. Mutta ehdottomasti siihen pitää aktiivisesti ja tiedostaen orientoitua, mutta miksipä niin ei tekisi? :)
Osuit täysin oikeaan minusta ja taustastani, tosin en ole esikoinen. :) ja kokemuksestani oppineena tiedän, että asioihin voi suhtautua myös myönteisesti, ja korostaa myönteisiä asioita. En koe vastuuta ihmisten ongelmista, mutta koen vastuukseni kertoa että ongelmista voi ja pitää selvitä :)
Ap
Olet kumminkin täällä minulle ja jollekin muullekin pohtinut pitkän listan ehdotuksia ratkaisuista ongelmiin. Miksi et ajattele, että aikuinen luultavasti itse etsii ne sopivat ratkaisut, jos etsii? Miksi olisi sinun vastuusi etsiä sopivia vaihtoehtoja jopa vieraalle ihmiselle, jonka tilanteesta tiedät vain vähän? Sinulle tulee itselle parempi mieli korjaamisesta, siitä että tunnet että olet tehnyt voitavasi. Tämäntyyppiset ihmiset kokemukseni mukaan ahdistuvat ja jopa suuttuvat siitä, jos toisella kestää liian kauan "rypeä" tunteissaan ja etsiskellä sopivia ratkaisuja. Toisaalta, ehkä olet haalinut lähipiiriisi kroonisia valittajia ja ongelmaisia ihmisiä alunperinkin siksi, että saat toimia tutussa roolissasi.
Jos sinä miettisit ratkaisusi itse, et varmasti tulisi ensimmäisen viestisi viimeisessä lauseessa kysymään "mitä tällaisessa tilanteessa pitäisi tehdä?"
Miksi koet että vastuullani on ratkaista muiden ongelmia? Se että aloitin keskustelun, tarkoittaa sitä että olen halukas keskustelemaan. Kun joku kysyy, minä vastaan. Perus käytöstapoja ja välttämättömiä edellytyksiä keskustelun jatkumiselle. Pakko sanoo että sinulla on aivan uskomaton asenne tähänkin keskusteluun. Väen vängällä halut vääntää tätä negatiiviseen suuntaan. :D
Ap
En ole se, jolle vastasit. Mutta mielestäni hänen kommentinsa sulle oli oikein hyvä. Nyt minäkin olen sitä mieltä, että olet ylimielinen. Sulla on ylimielinen asenne muita kohtaan. Se, että on iloinen ja positiivinen, ei todellakaan tarkoita sitä että olisit parempi ihminen. Mene itseesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli AP:n kaltainen "ystävä" kenen kanssa en enää voi olla oma itseni. Nykyään tavataan satunnaisesti harvoin, koska kukaan ei ole minua niin pahasti loukannut kuin hän, vastoinkäymisistä en edes uskalla mainita. Äitini kuoli yllättäen ja kokemus oli hyvin traumaattinen minulle sillä minä olin se joka löysi ruumiin. Kuukauden jälkeen asia oli ystävän mielestä käsitelty eikä hän ymmärtänyt pahaa mieltäni kun: "Elämä on niin ihanaa ja päiväkin on niin kaunis, miksi vielä itket? Ei voi antaa asioiden lannistaa, ilon kautta kun mennään niin kaikki on hyvin! Eikö sulla olisi jotain hyvää sanottavaa, ei sun äitiskään tykkäis kun oot noin apaattinen." Jne...
Ystäväsi kuulostaa ikävältä ihmiseltä, mutta ei ollenkaan kaltaiseltani. :)
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä unelmoit? Fiilistelet?
No riippuu tilanteesta, mutta yleisesti fiilistelen vaikka mennyttä kesää, juhlia tms, matkoja, ja toisaalta niiden pohjalta unelmoin esim. seuraavasta täydellisestä kesäpäivästä ystävien kanssa rannalla, seuraavasta lomareissusta jne. Isommassa kaavassa unelmoin tulevaisuudessa lapsista ja ihanasta kakkoskodista. Pienemmässä kaavassa unelmoin täydellisistä pienistä hetkistä mihin kaikilla on varaa/mahdollisuus, ja mihin liittyy usein läheiset, vapaapäivä, hyvä ilma, musiikki, ruoka ja juoma! :)
Ap
Kivaa, mutta niin pinnallista. Kun saat vähän ikää lisää, tulet huomaamaan että elämään kuuluu myös kolhut ja vaikeammat jaksot. Tulet myös huomaamaan sen, että onni ei tule noista luettelemistasi ulkoisista asioista, vaan onni tulee sisältä. Mutta siihen tarvitsee paljon enemmän elämänkokemusta, sinä olet vielä nuori, etkä selvästikään ole kohdannut ihmisen persoonaa kasvattavia vastoinkäymisiä.
Mitenkä nämä "elämän kolhut" ym muuttavat fiilistelyä elämästä? Onnellinen hetki on tässä ja nyt, koostuu pienistä ja yksinkertaisista asioista, eikä millään tavalla poissulje esim sisäistä rauhaa ja tyyneyttä. Jään suurella mielenkiinnolla kuulemaan, minkälaisista asioista elämänkokemusta kartuttanut kypsä henkilö mielestäsi unelmoi ja fiilistelee?
Ap
Vastaus ensimmäiseen kysymykseen: Sitä et voi tietää, ennen kuin itse koet sen. Kysymyksesi jo todistaa sen, että et tiedä elämän kolhuista paljoakaan.
Kyllä kyllä. Näinhän se menee, että ollessaan eri mieltä kanssasi, ei ymmärrä maailman menosta mitään! :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokainen voi valita ystävänsä. Perhettä ei voi valita, ja velvollisuuden vuoksi heiltä joutuu joskus sietämään enemmän. Ystäviltä taas ei tarvitse sietää hetkeäkään mitään ikävää, sillä ystävyys on täysin vapaaehtoista ja ystävyyssuhteessa ollaan vain niin kauan, kun se tuntuu hyvältä. Ystävyys ei velvoita eikä sido mihinkään.
Jos tuntuu, että ei huvita nähdä jotain ihmistä, tai jonkun naama kyllästyttää, lopetan vain yhteydenpidon enkä mieti koko ihmistä sen enempää. En ehdi, eikä kiinnosta.
Mitä vanhemmaksi olen tullut, sitä enemmän olen huomannut että minulle riittää oma perhe ja sukulaiset sekä ihan muutama hyvä ystävä. En oikeastaan soittele kenenkään kanssa, ja jos huomaan, että joku alkaa tukeutumaan minuun ja tarvitsemaan minua milloin mihinkin, en vaan jaksa enää olla yhteydessä enkä koe siitä huonoa omaatuntoa.
Nuorempana tuhlasin aikaa turhiin ystäviin. Kuuntelin esin. puhelimessa jotain tuntikausien valitusta sen aijaan, että olisin käyttänyt sen ajan lepäämiseen tai opiskeluun. Jos voisin mennä aikakoneella takaisin ja neuvoa itseäni edes yhdessä asiassa, sanoisin, että älä tuhlaa aikaa ystäviin. Yleensä heistä ei ole mitään hyötyä, hetken huvia ehkä mutta ei mitään sen ihmeempää. Joten ei kannata hirveästi investoida heihin aikaa eikä resursseja.
Missä on hippejä ja hamppua, siellä tarvitaan Nokian kumipamppua
FIILISTELY? Mitä hittoa, joku on vaikka menettänyt puolisonsa, tai vaikkapa "vaan" eronnut puolisostaan, ja sinä haluat vain fiilistellä? Herran jestas tyttö, sulla on paljon opittavaa tässä elämässä vielä, varsinkin muista ihmisistä! Lopeta itsekeskeinen löpinäsi nyt heti paikalla ja aikuistu.
Vierailija kirjoitti:
Huh, vaikutat vastenmieliseltä tyypiltä. Mitä se kertoo sinusta, jos kaikki kaverisi muuttuvat vuosien mittaan negatiivisiksi? Ilmeisesti mitätöit heidän ongelmansa positiivisuusplörinäsi alle?
"Minulla on syöpä."
"Äh, ei nyt puhuta siitä, vaan iloitaan auringosta!"On ihan luonnollista puida ongelmiaan ystävien kanssa. Pinnallisia juttuja käydään sitten tuttavien kanssa. Pidä jatkossa suhteet tuttavuuden tasolla, niin vältyt kuulemasta raskaita ja mieltäsi kuormittavia ei-positiivisuusjuttuja.
Tiedostan, että myönteiset ihmiset aiheuttavat vastenmielisyyttä synkkämielisissä valittajissa. :)
Ao
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kaltaisesi ihminen. Menneisyyteen on mahtunut hyvin paljon ihmisiä jotka kulkevat kriisistä kriisiin ja tekevät samat mokat oman elämänsä suhteen kerta toisensa jälkeen. Nämä ihmiset olen aika hyvin päässyt jo jättämään taakse, mutta vielä on pari tällaista tyyppiä jäljellä kaveripiirissä, tosin yhteydenpito onneksi jo hiipumaan päin. Viime vuosina olen päässyt tutustumaan tervepäisiin ja menestyviin ihmisiin, joiden kanssa on mukava nähdä ja tehdä asioita.
Hienoa, kuulostaa toiveikkaalta! :) olet päässyt pidemmälle kuin minä, mutta toivon mukaan perässä tullaan! Missä olet tutustunut näihin uusiin ihmisiin? Työelämässä? Minkä ikäiseksi katselit näitä vanhoja ystäviäsi, ennen kuin aloit tietoisesti irrottautumaan?
Ap
Työelämässä, harrastusten kautta, erilaisissa tapahtumissa, miehen ystävistä on tullut minunkin ystäviä jne.
Olin varmaan n. 25-vuotias kun saavutin sen pisteen, että en yksinkertaisesti enää jaksanut kuunnella muiden iänikuisia ongelmia. Osasta nuoruusajan ystävistä tuli mm. persaukisia päihdeongelmaisia jne, joten en myöskään kokenut että ko. ihmisten kanssa olisi enää mitään yhteistä. Muutto toiselle paikkakunnalle auttoi myös sitä asiaa, että pääsin irtautumaan helpommin noista ihmisistä.
Vierailija kirjoitti:
FIILISTELY? Mitä hittoa, joku on vaikka menettänyt puolisonsa, tai vaikkapa "vaan" eronnut puolisostaan, ja sinä haluat vain fiilistellä? Herran jestas tyttö, sulla on paljon opittavaa tässä elämässä vielä, varsinkin muista ihmisistä! Lopeta itsekeskeinen löpinäsi nyt heti paikalla ja aikuistu.
Kukaan ystäväni ei ole menettänyt puolisoaan, työtään, kotiaan, terveyttään. Selkeästi et pysty samaistumaan tilanteeseeni kolmekymppisenä "tyttönä", vaan suhtaudut asiaani niinkuin puhuttaisiin puolet vanhemmista elämältä turpiinnottavista ihmisistä. Naurettavaa tulla pätemään välittämättä kontekstista.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin , vanha akka, toivoisin itselleni ystäviä, jotka eivät olisi aikojen saatossa muuttuneet katkeriksi kaiken valittajiksi. Minun pitää hymistellä ymmärtävästi ja myötätuntoisesti kaikille todellisille ja kuvitelluille vaivoille ja vastuksille, joita ystäväni auliisti ja paatoksella kertovat. Saavat aurinkoisen päiväni mustenemaan ja mieleni myrtymään. Tunnen itseni viemäriksi , joka kuljettaa pois muitten p+kaa elämää enkä koskaan saa puhdistavaa oloa mukavien ja iloisten, terveitten ihmisten parissa.
Toivon elämääsi paljon iloisia ihmisiä ja aurinkoisia päiviä, ja myös rohkeutta päästää kuormittavat ihmiset menemään! :)
Ap
Mitähän tarkoitat termillä kuormittavat ihmiset? On eri asia, jos ihminen aina valittaa pienimmästäkin, ja haluaa tarkoituksella levittää negatiivista ilmapiiriä- sellaisista ihmisistä itsekin pyrin eroon. Mutta jos ihmisellä on aitoja huolia tai ongelmia, ja hän valittaa niistä sinulle, jos olet aito ihminen ja aito ystävä- kuuntelet ja yrität auttaa. Tuollainen elämänasenne, että kaiken pitää vain ja ainoastaan olla kivaa, on tosi lapsellinen. Sinusta vähän huokuu sellainen asenne. Huomaa myös, että sinulla ei ole lapsia. Lapsen saaminen muuttaa itsekeskeisen maailmankuvan aivan täysin.
Et siis ymmärtänyt kuormittavien ihmisten viittaavan ylläolevan lainuksen kaltaisiin henkilöihin. En tiedä sinusta, mutta minulle kuvauksen kaltaiset henkilöt ovat yksiselitteisesti kuormittavia.
Ap
No sitten sun kannattaa varmaan tehdä niin, että poistat elämästäsi kaikki kuormittavat henkilöt ja hankit uusiksi tutuiksi ja ystäviksi vain pinnallisia ihmisiä, joiden kanssa voit puhua auringonpaisteesta, säästä ja matkoista!
Olet kumminkin täällä minulle ja jollekin muullekin pohtinut pitkän listan ehdotuksia ratkaisuista ongelmiin. Miksi et ajattele, että aikuinen luultavasti itse etsii ne sopivat ratkaisut, jos etsii? Miksi olisi sinun vastuusi etsiä sopivia vaihtoehtoja jopa vieraalle ihmiselle, jonka tilanteesta tiedät vain vähän? Sinulle tulee itselle parempi mieli korjaamisesta, siitä että tunnet että olet tehnyt voitavasi. Tämäntyyppiset ihmiset kokemukseni mukaan ahdistuvat ja jopa suuttuvat siitä, jos toisella kestää liian kauan "rypeä" tunteissaan ja etsiskellä sopivia ratkaisuja. Toisaalta, ehkä olet haalinut lähipiiriisi kroonisia valittajia ja ongelmaisia ihmisiä alunperinkin siksi, että saat toimia tutussa roolissasi.