Lue keskustelun säännöt.
Olen kyllästynyt ongelmaisiin ystäviini!
27.02.2019 |
Olenko ainoa, joka on itse onnellinen, eteenpäin pyrkivä, iloinen, sosiaalinen, utelias ihmisiä ja elämää kohtaan oleva, ja ennen kaikkea läheiseni huomioiva yksilö, vai onko meitä muitakin?! Olkaa ystävällisiä ja ilmi-antakaa itsenne, en halua menettää toivoani ihmisiin :D
Olen siis itse erityis-sensitiivinen ekstrovertti päälle 30v naimisissa oleva nainen, jolla kaikki elämässä aika hyvin, ja toivoisin että lähipiirissäni olisi enemmän itseni kaltaisia.
Minulla on kyllä paljon ystäviä, mutta tuntuu että vuosien vieriessä eteenpäin, yhä enemmän yhä useampi (ystävä) vajoaa yleiseen pessimismiin, itsekeskeisyyteen, valittamiseen, melankoliaan jne.. Olen väsynyt ihmisten huonoon mieleen ja ongelmiin!
Haluaisin iloita elämästä, fiilistellä mennyttä ja unelmoida tulevaisuudesta yhdessä ystävien kanssa, enkä aina kuunnella ja käsitellä vain ongelmia..
Onko muilla vastaavia kokemuksia, vai olenko muista kiinnostuneena onnistunut vain kerryttämään keskivertoa negatiivisempia ja ongelmaisempia yksilöitä ympärilleni?
Kommentit (283)
Vierailija kirjoitti:
Mikko mitä teet kun elämä on lopullisesti pilalla ja junan alle ei pääse?
??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyaika on niin itsekästä että kuvailemasi on varmaan lisääntymään päin
Mulla on toisinpäin: näen ympärilläni vaan tollasia ku sinä ja ite oon vali vali. Syytäkin löytyy valitukselle, mutta yritän koko ajan opetella positiivisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on toisinpäin: näen ympärilläni vaan tollasia ku sinä ja ite oon vali vali. Syytäkin löytyy valitukselle, mutta yritän koko ajan opetella positiivisuutta.
Vaihdetaanko kavereita? :P Mut hienoa että kiinnität siihen itse huomiota ja opettelet siitä pois! :)
Ap
Voi kuule, multa löytyy lähipiiristä vaikka kuinka paljon noita vali-vali-ihmisiä. Heilläkin pääpiirteittäin asiat on kuitenkin hyvin, mutta sitten he jotenkin oikein kaivaa jotain negatiivista milloin mistäkin esille ja oikein velloo sitten siinä pahassa olossa.
Mä oon elämässäni kohdannut isoja kriisejä ja vastoinkäymisiä, että tiedän, ettei aina välttämättä mee niin hienosti, mutta oon perusluonteeltani positiivinen, en jaksa märehtiä ja murehtia jonnin joutavia, keskityn positiivisiin juttuihin ja nautin elämästä. Turha jäädä vellomaan huonoihin juttuihin. Ei muuta kun eteenpäin vaan ja positiivisesti ajatellen.
Mä oon koittanut karsia noi negatiivisuudessa vellojat pois mun lähipiiristä. He imee ihan turhaan muistakin sitä energiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi kuule, multa löytyy lähipiiristä vaikka kuinka paljon noita vali-vali-ihmisiä. Heilläkin pääpiirteittäin asiat on kuitenkin hyvin, mutta sitten he jotenkin oikein kaivaa jotain negatiivista milloin mistäkin esille ja oikein velloo sitten siinä pahassa olossa.
Mä oon elämässäni kohdannut isoja kriisejä ja vastoinkäymisiä, että tiedän, ettei aina välttämättä mee niin hienosti, mutta oon perusluonteeltani positiivinen, en jaksa märehtiä ja murehtia jonnin joutavia, keskityn positiivisiin juttuihin ja nautin elämästä. Turha jäädä vellomaan huonoihin juttuihin. Ei muuta kun eteenpäin vaan ja positiivisesti ajatellen.
Mä oon koittanut karsia noi negatiivisuudessa vellojat pois mun lähipiiristä. He imee ihan turhaan muistakin sitä energiaa.
Joo sehän on fakta et lähes kaikki kohtaa elämässään kriisejä jossain vaiheessa. Itsekin niitä ohittaneena haluaisin enemmän viettää ystävien kanssa aikaa iloiten hyvästä, kuin märehtien huonosta. Itseni kohdalla asiat vaan kääntyy niin, että en itse märehdi huonoj juttuja kauheen pitkälti ystävien kanssa, ja he sitten ajattelevat että tässä on taas hyvä tilaisuus pistää minut kuuntelemaan heidän ongelmiaan. Ihan kuin aikaa ei voisi viettää muutenkin kuin valittaen!
Olen pistänyt välit poikki pariin pahimpaan valittajaan, mutta huomaan että trendi on nousujohdanteinen, enkä haluaisi lopettaa enempää ystävyyksiä.. :(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi kuule, multa löytyy lähipiiristä vaikka kuinka paljon noita vali-vali-ihmisiä. Heilläkin pääpiirteittäin asiat on kuitenkin hyvin, mutta sitten he jotenkin oikein kaivaa jotain negatiivista milloin mistäkin esille ja oikein velloo sitten siinä pahassa olossa.
Mä oon elämässäni kohdannut isoja kriisejä ja vastoinkäymisiä, että tiedän, ettei aina välttämättä mee niin hienosti, mutta oon perusluonteeltani positiivinen, en jaksa märehtiä ja murehtia jonnin joutavia, keskityn positiivisiin juttuihin ja nautin elämästä. Turha jäädä vellomaan huonoihin juttuihin. Ei muuta kun eteenpäin vaan ja positiivisesti ajatellen.
Mä oon koittanut karsia noi negatiivisuudessa vellojat pois mun lähipiiristä. He imee ihan turhaan muistakin sitä energiaa.
Joo sehän on fakta et lähes kaikki kohtaa elämässään kriisejä jossain vaiheessa. Itsekin niitä ohittaneena haluaisin enemmän viettää ystävien kanssa aikaa iloiten hyvästä, kuin märehtien huonosta. Itseni kohdalla asiat vaan kääntyy niin, että en itse märehdi huonoj juttuja kauheen pitkälti ystävien kanssa, ja he sitten ajattelevat että tässä on taas hyvä tilaisuus pistää minut kuuntelemaan heidän ongelmiaan. Ihan kuin aikaa ei voisi viettää muutenkin kuin valittaen!
Olen pistänyt välit poikki pariin pahimpaan valittajaan, mutta huomaan että trendi on nousujohdanteinen, enkä haluaisi lopettaa enempää ystävyyksiä.. :(
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mistä unelmoit? Fiilistelet?
No riippuu tilanteesta, mutta yleisesti fiilistelen vaikka mennyttä kesää, juhlia tms, matkoja, ja toisaalta niiden pohjalta unelmoin esim. seuraavasta täydellisestä kesäpäivästä ystävien kanssa rannalla, seuraavasta lomareissusta jne. Isommassa kaavassa unelmoin tulevaisuudessa lapsista ja ihanasta kakkoskodista. Pienemmässä kaavassa unelmoin täydellisistä pienistä hetkistä mihin kaikilla on varaa/mahdollisuus, ja mihin liittyy usein läheiset, vapaapäivä, hyvä ilma, musiikki, ruoka ja juoma! :)
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kummallisesti aloituksesi on ristiriidassa väitteesi kanssa. Itsehän tässä valitat.
Ettet olisi vain niitä, jotka vierittävät omasta kivasta olostaan vastuun muille. Kun joku mielestäsi valittaa jostain, niin sun päivä on pilalla.
Itse olen tavallinen tyyppi, joskin sisimmässäni rauhallinen ja myönteinen. Osaan valittaa, mutta asenteeni on aina ratkaisukeskeinen. Väitän, että usein helpoin tai ilmeisin ratkaisu on paras.
Olen nainen ja suurin osa ystävistänikin on ollut naisia. Moni näistä keski-ikäisistä tai sitä lähestyvistä henkilöistä vaikuttaa loukkaantuvan, jopa suuttuvan, kun ehdotan heille toimintamalleja l. ratkaisuja. Esim. 40-vuotias nainen ihastuu aina 20-vuotiaisiin kloppeihin. Turpiinhan siinä tulee ja sydän särkyy panon tai parin jälkeen. Kieltämättä yksinkertainen ehdotukseni, että tutustuisi ikäisiinsä itsensä kaltaisiin kiinnostaviin ja älykkäisiin miehiin on hänen mielestään hyvä syy suivaantua.
Oletan, että jos ihminen kertoo minulle ongelmastaan, hän kaipaa tukea sen ratkaisemiseksi EIKÄ vellomiskumppania. Toki aluksi olen empaattinen, mutta kovin pitkään en samaa murhetta jaksa kuunnella (etenkin, jos kyseessä ei ole katastrofi).
Ehkä juuri tämän takia mulla ei ole enää ystäviä. :D Mutta hyvää mä vain tarkoitin. Enkä edes "kaikkitietävällä" tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kummallisesti aloituksesi on ristiriidassa väitteesi kanssa. Itsehän tässä valitat.
Ettet olisi vain niitä, jotka vierittävät omasta kivasta olostaan vastuun muille. Kun joku mielestäsi valittaa jostain, niin sun päivä on pilalla.
Missä näen ristiriidan? Siinä että iloinen ja positiivinen henkilö ei ole absoluuttisesti iloinen ja positiviininen? :D
En oikein tiedä miten käytännössä on mahdollista vastuuttaa joku omasta hyvästä fiiliksestä, mutta käännetään asia niinpäin, että mielelläni odottaisin muiden ottavan vastuuta seuralaistensa hyvästä fiiliksestä. Itse ainakin otan omien ystävieni. En kaada huoliani heidän niskaan, ja yritän saada heidät paremmalle mielelle pois synkkyydestä. :)
Ap
Vierailija kirjoitti:
Itse olen tavallinen tyyppi, joskin sisimmässäni rauhallinen ja myönteinen. Osaan valittaa, mutta asenteeni on aina ratkaisukeskeinen. Väitän, että usein helpoin tai ilmeisin ratkaisu on paras.
Olen nainen ja suurin osa ystävistänikin on ollut naisia. Moni näistä keski-ikäisistä tai sitä lähestyvistä henkilöistä vaikuttaa loukkaantuvan, jopa suuttuvan, kun ehdotan heille toimintamalleja l. ratkaisuja. Esim. 40-vuotias nainen ihastuu aina 20-vuotiaisiin kloppeihin. Turpiinhan siinä tulee ja sydän särkyy panon tai parin jälkeen. Kieltämättä yksinkertainen ehdotukseni, että tutustuisi ikäisiinsä itsensä kaltaisiin kiinnostaviin ja älykkäisiin miehiin on hänen mielestään hyvä syy suivaantua.
Oletan, että jos ihminen kertoo minulle ongelmastaan, hän kaipaa tukea sen ratkaisemiseksi EIKÄ vellomiskumppania. Toki aluksi olen empaattinen, mutta kovin pitkään en samaa murhetta jaksa kuunnella (etenkin, jos kyseessä ei ole katastrofi).
Ehkä juuri tämän takia mulla ei ole enää ystäviä. :D Mutta hyvää mä vain tarkoitin. Enkä edes "kaikkitietävällä" tavalla.
Ymmärrän pointtisi. :) Itse olen myös kov ratkaiseen muiden ongelmia, ja toisaalta olen oppinut, että harvoin ihmiset haluavat saada ratkaisuja, vaan he haluavat saada myötätuntoa ja kuuntelijan. Olen kehittynyt kuuntelijana ja vähemmän pätevänä ratkaisijana, mutta ilmeisesti liian hyvin, koska tästä kuuntelijan roolista ei ole tulla loppua. Omat ystäväni eivät loukkaannu ratkaisuehdotuksista, he lyövät vain lisää vettä myllyyn, kun kerrankin joku viitsii heitä kuunnella ja yrittää vielä auttaakin. Alan vaan itse saamaan tarpeekseni, ja pistämään välejä poikki. Ehkä lopulta tilanne on se että olen itsekin ilman ystäviä, jos en satu ystävystymään ihmisten kanssa jotka osaavt ratkaista ongelmansa pääasiassa itse, ja jotka kaipaavat ystäviä pääosin elämästä iloitsemiseen. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tervehdys! Minä olen jo reippaasti yli viisikymppinen, kutta ah! niin tyytyväinen elämääni. Enkä kyllä muista, että olisin tyytymätön koskaan ollut.
Minulla nyt vaan on kaikki hyvin: ihana mies, ihanat aikuiset lapset (yhteiset), ihania ystäviä, kivoja harrastuksia, talous erinomaisessa kunnossa, vapaus tehdä oikeastaan ihan mitä haluan niin kauan kuin terveyttä riittää. Nytkin aurinko paistaa, ilma on kesäinen, linnut laulavat ja meri sekä uima-allas kimmeltävät terassimme edessä. En keksi mitään, mistä voisin valittaa.
Vierailija kirjoitti:
Tervehdys! Minä olen jo reippaasti yli viisikymppinen, kutta ah! niin tyytyväinen elämääni. Enkä kyllä muista, että olisin tyytymätön koskaan ollut.
Minulla nyt vaan on kaikki hyvin: ihana mies, ihanat aikuiset lapset (yhteiset), ihania ystäviä, kivoja harrastuksia, talous erinomaisessa kunnossa, vapaus tehdä oikeastaan ihan mitä haluan niin kauan kuin terveyttä riittää. Nytkin aurinko paistaa, ilma on kesäinen, linnut laulavat ja meri sekä uima-allas kimmeltävät terassimme edessä. En keksi mitään, mistä voisin valittaa.
Kuulostaa ihanalta! :) :) Onnea elämääsi jatkossakin! :)
Ps. haaveilen itsekkin kakkoskodista meren äärellä ja/tai uima-altaalla!
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikko mitä teet kun elämä on lopullisesti pilalla ja junan alle ei pääse?
??
Se oli kysymys. Voitko vastata?
Oletko miettinyt, että vika voisikin olla sinussa? Seurasi saa ihmiset negatiiviseksi ja valittamaan? Olen nimittäin itse huomannut, että muutaman kamun seurassa olen aina pahalla tuulella ja hekin pitävät minua pessimistisenä negailijana. En tiedä syytä, jotain kommunikaation ongelmiahan siinä on oltava taustalla.
Minulla on elämässä kaikki hyvin, niin hyvin että jos kertoisin siitä muille iloisesti, voisi se herättää muissa kateutta tai vihaa minua kohtaan, joten tyydyn valitteluun. Kavereiden seura on raskasta kun kokoajan valittelee tyhjänpäiväisiä, mutta en oikeasti voi sanoa miten hienosti mulla menee. Kel onni on se onnen kätkeköön.
Vierailija kirjoitti:
Mikko mitä teet kun elämä on lopullisesti pilalla ja junan alle ei pääse?
Menepäs vaikka ihan sen Mikon luokse kysymään asiaa.
Mikko mitä teet kun elämä on lopullisesti pilalla ja junan alle ei pääse?