Lue keskustelun säännöt.
Olen kyllästynyt ongelmaisiin ystäviini!
27.02.2019 |
Olenko ainoa, joka on itse onnellinen, eteenpäin pyrkivä, iloinen, sosiaalinen, utelias ihmisiä ja elämää kohtaan oleva, ja ennen kaikkea läheiseni huomioiva yksilö, vai onko meitä muitakin?! Olkaa ystävällisiä ja ilmi-antakaa itsenne, en halua menettää toivoani ihmisiin :D
Olen siis itse erityis-sensitiivinen ekstrovertti päälle 30v naimisissa oleva nainen, jolla kaikki elämässä aika hyvin, ja toivoisin että lähipiirissäni olisi enemmän itseni kaltaisia.
Minulla on kyllä paljon ystäviä, mutta tuntuu että vuosien vieriessä eteenpäin, yhä enemmän yhä useampi (ystävä) vajoaa yleiseen pessimismiin, itsekeskeisyyteen, valittamiseen, melankoliaan jne.. Olen väsynyt ihmisten huonoon mieleen ja ongelmiin!
Haluaisin iloita elämästä, fiilistellä mennyttä ja unelmoida tulevaisuudesta yhdessä ystävien kanssa, enkä aina kuunnella ja käsitellä vain ongelmia..
Onko muilla vastaavia kokemuksia, vai olenko muista kiinnostuneena onnistunut vain kerryttämään keskivertoa negatiivisempia ja ongelmaisempia yksilöitä ympärilleni?
Kommentit (283)
Vierailija kirjoitti:
Kristus mikä debiili. Huh-huh.
”Aitoa hauskuutta elämään!”
Tällaista se nyky-yhteiskunta tuottaa.
Joo siis vitsi mikä rikos, joku haluaa iloa ja hauskuutta elämään! Pois sellanen tietenkin sinusta, en edes uskalla miettiä paljonko kaltaisiasi maailmassa tallustaa :D
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta sinä kuulostat narsistilta ja kermaperseeltä. Mutta oppia ikä kaikki - me kuollaan kaikki, ja suurin osa kituu myös 😊😊😊
No sit se varmaan on niin kun susta kerran siltä kuulostaa :D Mut kidu pois vaan, mä en, ei oo mun juttu! :P
Ap
Sivusta: aivan varmasti tulet kitumaan. Muista sitten: vain kivoista jutuista saa puhua - etenkin narsistiset kermaperseet. Te olette kärsimyksenne ansainneet.
Siis kyllä, aivan varmasti, kun Sinä kerran niin sanot! :P :P hahaha anna mun kaikki kestää!!! :D
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärsinkö ap oikein, että sinun seurassasi ei saisi olla muuten kuin positiivisella ja hyvällä fiiliksellä? Kerta koet, että tämä on kasvava trendi ja koet painetta siihen, että sinun pitäisi katkoa lisää ystävyyssuhteita, koska ystävilläsi on liikaa ongelmia elämässään, niin oletko kertaakaan miettinyt, että syy onkin ehkä sinussa?
Ehkä sinä olet se itsekäs ja vaadit ystäviäsi kantamaan huolta sinun hyvästä fiiliksestä ja täydellisestä piknikistä/illasta/retkestä jne. Minusta ystävyyteen kuuluu jakaminen ja kuuntelu, myös niiden elämän vastoinkäymisten. Mitä ystävyyttä se sellainen on, jos aina pitää väkisin olla hyvällä tuulella ja puhua vain positiivisista ja iloisista aiheista, jottei sinun iltasi mene pilalle?
Et. Siis ymmärtänyt oikein. Summa summarum, kaipaisin tietyiltä ystäviltäni ongelmanratkaisukykyä ja / tai suun sulkemista, kun samojen asioiden negatiivinen jankkaaminen jatkuu vuodesta toiseen. Lisäksi nämä ihmiset jättävät omat positiiviset asiani täysin huomiotta, koska heillä on niin kiire valittaa omista asioistaan. Itse en jankuta ongelmistani. Kerron ongelmistani kyllä, mutta yleensä vasta sen jälkeen, kun ne ovat jo ratkenneet, koska a) en tarvi niiden ratkaisuun ystäviä tai b) en todellakaan haulaa vatvoo negatiivisia asioita. Kaipaisin siis ystävyyteen enemmän iloisia asioita, omiin asioihini osallistumista, ja puhdasta hauskuutta. Olemme siis vielä "nuoria", kolmekymppisiä, eikä ystävieni ongelmat ole mitään suuria, vaan perus negatiivista paskanjauhamista päivittäisistä asioista.
Ap
Kaikilla ihmisillä ei ole samanlaisia ongelmaratkaisutaitoja mitä muilla. Jotkut ratkovat ongelmiaan puhumalla niistä läheisilleen ääneen. Ääneen puhuttu ongelma alkaa pikkuhiljaa hahmottua pään sisällä ja ratkaisuja löytyä sitä kautta. Sinun ongelmanratkaisutaitosi ovat erilaiset, mutta ei suinkaan paremmat. Vain erilaiset. Sinun pitää ap ymmärtää, että muut eivät ole sinun egosi jatkeita. Muut ihmiset eivät toimi niinkuin sinä toimit, muut ihmiset eivät tunne niinkuin sinä tunnet. Muut ihmiset eivät ole kuin sinä. Ystävyyssuhteissa yleensä pyritään hyväksymään ystävä sellaisenaan, muutoin ystävyydestä ei oikein tule mitään. Et voi muuttaa muita ihmisiä mieleiseksesi, voit muuttaa vain itseäsi. Jos et kykene muuttamaan itseäsi tässä asiassa, niin ehkä sinun pitää katkoa ne ”ystävyyssuhteet”, joissa et pysty hyväksymään ”ystäväsi” erilaista tapaa elää ja olla?
Aivan. Sitten haluaisin vielä kuulla esimerkin elävästä elämästä, että milloin, missä ja kenen toimesta, on negatiivisuudella ratkaistu yhtään mitään?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Loppupäätelmä on, että suurin osa täälläkin kommentoineista / peukuttaneista käyttävät "ystäviään" likasankoina, ja edellyttävät loppumattomien murheiden maratoonin kuuntelua. Heiltä ei riitä ymmärrystä myönteisen asenteen voimaannuttavasta vaikutuksesta, eivätkä he pyri siihen. He eivät ole kiinnostuneita jakamaan ystäviensä iloja, jos itsellään on vähääkään murhettä päällä.
Kuulostaa vastenmieliseltä. Onneksi itse en ole jäänyt negatiivisuuden otteeseen. :)
Ap
Musta sä kuulostat tosi negatiiviselta. Aidosti positiivinen ihminen kestää kyllä muiden murheet ilman, että menettää omaa fiilistään ja hyviä asioita siinä. Sun kannattaa opetella ottamaan vastuuta omista tunteistasi. Jos haluat olla hyvällä mielellä, niin ole hyvällä mielellä. Älä vaadi, että muiden pitää olla hyvällä mielellä jotta sinäkin voisit olla.
Myönnettäköön, että tämä keskustelu koettelee myönteisyyttäni :D Hmm.. mun pointtihan nimenomaan oli se, että kun pääsääntöisesti olen erittäin hyvällä ja onnellisella mielellä, niin haluaisin myös jakaa sen muiden kanssa. Jaettu ilo on kaksinkertainen ilo, paitsi ammattivalittajien kanssa, jotka ohittavat kaikki ilonaiheet päästäkseen taas läyhäämään.
Ja joo, aidosti positiivinen ihminen kestää muiden murheet. Tässä ei olekkaan siitä kyse, ettenkö kestäisi, kuuntelisi ja tukisi. Tässä on kyse siitä, etten kestä loppumatonta negatiivisuutta! Negatiisivuus ja murheet ovat kaksi täysin eri asiaa. Puhun nyt niistä ihmisistä, joilla on elämässään niin paljon hyvää, ja he eivät keskity muutakuin negatiivisiin juttuihin.
Ap
Mutta sinä et voi määritellä muiden ihmisten hyvää heidän puolestaan. Sinusta se voi näyttää siltä, että heillä on paljon hyvää, mutta ehkä he eivät avaudu sinulle kaikesta? Esimerkkinä: ihmisellä voi olla vakituinen, hyväpalkkainen työpaikka ja vakaa parisuhde. Hyviä juttuja. Mutta muut ihmiset eivät tiedä, että henkilö kokee työpaikallaan henkistä - jopa fyysistä - väkivaltaa ja parisuhteessa on vaikka uskottomuuskriisi menossa. Tai vaikka kriisi siitä, että kumppani ei halua enää seksiä ja hellyyttä ei ole, yhteiselämä ei toimi. Sen lisäksi henkilöllä voi olla terveydellisiä ongelmia, vaikka paha uniongelma (josta kärsii joka kymmenes).
Minusta ap vaikuttaa siltä, että jos ystävilläsi on oikeita murheita, niin sinulle tuskin niistä kerrotaan. Turhautuminen, viha, ahdistuneisuus ja väsymys purkautuu tuolloin niin, että valitetaan pienistä asioista, kun isoistakaan ei kehdata valittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärsinkö ap oikein, että sinun seurassasi ei saisi olla muuten kuin positiivisella ja hyvällä fiiliksellä? Kerta koet, että tämä on kasvava trendi ja koet painetta siihen, että sinun pitäisi katkoa lisää ystävyyssuhteita, koska ystävilläsi on liikaa ongelmia elämässään, niin oletko kertaakaan miettinyt, että syy onkin ehkä sinussa?
Ehkä sinä olet se itsekäs ja vaadit ystäviäsi kantamaan huolta sinun hyvästä fiiliksestä ja täydellisestä piknikistä/illasta/retkestä jne. Minusta ystävyyteen kuuluu jakaminen ja kuuntelu, myös niiden elämän vastoinkäymisten. Mitä ystävyyttä se sellainen on, jos aina pitää väkisin olla hyvällä tuulella ja puhua vain positiivisista ja iloisista aiheista, jottei sinun iltasi mene pilalle?
Et. Siis ymmärtänyt oikein. Summa summarum, kaipaisin tietyiltä ystäviltäni ongelmanratkaisukykyä ja / tai suun sulkemista, kun samojen asioiden negatiivinen jankkaaminen jatkuu vuodesta toiseen. Lisäksi nämä ihmiset jättävät omat positiiviset asiani täysin huomiotta, koska heillä on niin kiire valittaa omista asioistaan. Itse en jankuta ongelmistani. Kerron ongelmistani kyllä, mutta yleensä vasta sen jälkeen, kun ne ovat jo ratkenneet, koska a) en tarvi niiden ratkaisuun ystäviä tai b) en todellakaan haulaa vatvoo negatiivisia asioita. Kaipaisin siis ystävyyteen enemmän iloisia asioita, omiin asioihini osallistumista, ja puhdasta hauskuutta. Olemme siis vielä "nuoria", kolmekymppisiä, eikä ystävieni ongelmat ole mitään suuria, vaan perus negatiivista paskanjauhamista päivittäisistä asioista.
Ap
Kaikilla ihmisillä ei ole samanlaisia ongelmaratkaisutaitoja mitä muilla. Jotkut ratkovat ongelmiaan puhumalla niistä läheisilleen ääneen. Ääneen puhuttu ongelma alkaa pikkuhiljaa hahmottua pään sisällä ja ratkaisuja löytyä sitä kautta. Sinun ongelmanratkaisutaitosi ovat erilaiset, mutta ei suinkaan paremmat. Vain erilaiset. Sinun pitää ap ymmärtää, että muut eivät ole sinun egosi jatkeita. Muut ihmiset eivät toimi niinkuin sinä toimit, muut ihmiset eivät tunne niinkuin sinä tunnet. Muut ihmiset eivät ole kuin sinä. Ystävyyssuhteissa yleensä pyritään hyväksymään ystävä sellaisenaan, muutoin ystävyydestä ei oikein tule mitään. Et voi muuttaa muita ihmisiä mieleiseksesi, voit muuttaa vain itseäsi. Jos et kykene muuttamaan itseäsi tässä asiassa, niin ehkä sinun pitää katkoa ne ”ystävyyssuhteet”, joissa et pysty hyväksymään ”ystäväsi” erilaista tapaa elää ja olla?
Aivan. Sitten haluaisin vielä kuulla esimerkin elävästä elämästä, että milloin, missä ja kenen toimesta, on negatiivisuudella ratkaistu yhtään mitään?
Ap
Milloin positiivisuuskaan on ratkaissut yhtään mitään? Ei se negatiivisuus/positiivisuus mitään ratkaisua tuo elämään. Ratkaisun tuo konkreettisemmat asiat, kuin tunnepuolen. Syöpä ei esimerkiksi parane positiivisuudella, vaan tuurilla, oikea-aikaisella hoidolla ja oikeanlaisella hoidolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama.. Kaveripiirissä 2 naista. Kummallakaan ei ole koskaan mikään hyvin.. Erosivat 10v sitten edellisestä liitoistaan. (Samaan aikaan).
Koska miehet narsisteja ymym.
No uudet parisuhteeet ja viimeinen 4-5vuotta hirveää kitinää.. Miehet ovat taas pikkuhiljaa muuttuneet narsisteiksi.
Nyt toinen saanut eron aikaan toinen vasta suunnittelee.
Ollaan muiden kavereiden kanssa naureskeltu tuota tilannetta. Koko aikuisiän nämä kaksi ovat aina onnettomia ja aina ilman omaa syytä.
Kavereita häviää rinnalta kun ei kukaan jaksa kymmeniä vuosia kuunnella näiden tilityksiä. Varsinkin kun kaikki tiedämme että ne ongelmat tulee näiden omasta päästä.
Nyt jo veikkausta päällä millon löytyy uudet miehet ja koska nämä paljastuvat narsisteiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärsinkö ap oikein, että sinun seurassasi ei saisi olla muuten kuin positiivisella ja hyvällä fiiliksellä? Kerta koet, että tämä on kasvava trendi ja koet painetta siihen, että sinun pitäisi katkoa lisää ystävyyssuhteita, koska ystävilläsi on liikaa ongelmia elämässään, niin oletko kertaakaan miettinyt, että syy onkin ehkä sinussa?
Ehkä sinä olet se itsekäs ja vaadit ystäviäsi kantamaan huolta sinun hyvästä fiiliksestä ja täydellisestä piknikistä/illasta/retkestä jne. Minusta ystävyyteen kuuluu jakaminen ja kuuntelu, myös niiden elämän vastoinkäymisten. Mitä ystävyyttä se sellainen on, jos aina pitää väkisin olla hyvällä tuulella ja puhua vain positiivisista ja iloisista aiheista, jottei sinun iltasi mene pilalle?
Et. Siis ymmärtänyt oikein. Summa summarum, kaipaisin tietyiltä ystäviltäni ongelmanratkaisukykyä ja / tai suun sulkemista, kun samojen asioiden negatiivinen jankkaaminen jatkuu vuodesta toiseen. Lisäksi nämä ihmiset jättävät omat positiiviset asiani täysin huomiotta, koska heillä on niin kiire valittaa omista asioistaan. Itse en jankuta ongelmistani. Kerron ongelmistani kyllä, mutta yleensä vasta sen jälkeen, kun ne ovat jo ratkenneet, koska a) en tarvi niiden ratkaisuun ystäviä tai b) en todellakaan haulaa vatvoo negatiivisia asioita. Kaipaisin siis ystävyyteen enemmän iloisia asioita, omiin asioihini osallistumista, ja puhdasta hauskuutta. Olemme siis vielä "nuoria", kolmekymppisiä, eikä ystävieni ongelmat ole mitään suuria, vaan perus negatiivista paskanjauhamista päivittäisistä asioista.
Ap
Kaikilla ihmisillä ei ole samanlaisia ongelmaratkaisutaitoja mitä muilla. Jotkut ratkovat ongelmiaan puhumalla niistä läheisilleen ääneen. Ääneen puhuttu ongelma alkaa pikkuhiljaa hahmottua pään sisällä ja ratkaisuja löytyä sitä kautta. Sinun ongelmanratkaisutaitosi ovat erilaiset, mutta ei suinkaan paremmat. Vain erilaiset. Sinun pitää ap ymmärtää, että muut eivät ole sinun egosi jatkeita. Muut ihmiset eivät toimi niinkuin sinä toimit, muut ihmiset eivät tunne niinkuin sinä tunnet. Muut ihmiset eivät ole kuin sinä. Ystävyyssuhteissa yleensä pyritään hyväksymään ystävä sellaisenaan, muutoin ystävyydestä ei oikein tule mitään. Et voi muuttaa muita ihmisiä mieleiseksesi, voit muuttaa vain itseäsi. Jos et kykene muuttamaan itseäsi tässä asiassa, niin ehkä sinun pitää katkoa ne ”ystävyyssuhteet”, joissa et pysty hyväksymään ”ystäväsi” erilaista tapaa elää ja olla?
Aivan. Sitten haluaisin vielä kuulla esimerkin elävästä elämästä, että milloin, missä ja kenen toimesta, on negatiivisuudella ratkaistu yhtään mitään?
Ap
Milloin positiivisuuskaan on ratkaissut yhtään mitään? Ei se negatiivisuus/positiivisuus mitään ratkaisua tuo elämään. Ratkaisun tuo konkreettisemmat asiat, kuin tunnepuolen. Syöpä ei esimerkiksi parane positiivisuudella, vaan tuurilla, oikea-aikaisella hoidolla ja oikeanlaisella hoidolla.
Etkö lukenut ketjua? Ap:lle _ei_ voi tulla syöpää; hänen suunnitelmiinsa ei kituminen kuulu. Tuo on negaatio, sellaisia vastoinkäymisiä ei narsistinen ap kohtaa. Hän myös laistaa vanhuuden ja kuolema. Koska ”hauskat asiat elämässä”.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Loppupäätelmä on, että suurin osa täälläkin kommentoineista / peukuttaneista käyttävät "ystäviään" likasankoina, ja edellyttävät loppumattomien murheiden maratoonin kuuntelua. Heiltä ei riitä ymmärrystä myönteisen asenteen voimaannuttavasta vaikutuksesta, eivätkä he pyri siihen. He eivät ole kiinnostuneita jakamaan ystäviensä iloja, jos itsellään on vähääkään murhettä päällä.
Kuulostaa vastenmieliseltä. Onneksi itse en ole jäänyt negatiivisuuden otteeseen. :)
Ap
Musta sä kuulostat tosi negatiiviselta. Aidosti positiivinen ihminen kestää kyllä muiden murheet ilman, että menettää omaa fiilistään ja hyviä asioita siinä. Sun kannattaa opetella ottamaan vastuuta omista tunteistasi. Jos haluat olla hyvällä mielellä, niin ole hyvällä mielellä. Älä vaadi, että muiden pitää olla hyvällä mielellä jotta sinäkin voisit olla.
Myönnettäköön, että tämä keskustelu koettelee myönteisyyttäni :D Hmm.. mun pointtihan nimenomaan oli se, että kun pääsääntöisesti olen erittäin hyvällä ja onnellisella mielellä, niin haluaisin myös jakaa sen muiden kanssa. Jaettu ilo on kaksinkertainen ilo, paitsi ammattivalittajien kanssa, jotka ohittavat kaikki ilonaiheet päästäkseen taas läyhäämään.
Ja joo, aidosti positiivinen ihminen kestää muiden murheet. Tässä ei olekkaan siitä kyse, ettenkö kestäisi, kuuntelisi ja tukisi. Tässä on kyse siitä, etten kestä loppumatonta negatiivisuutta! Negatiisivuus ja murheet ovat kaksi täysin eri asiaa. Puhun nyt niistä ihmisistä, joilla on elämässään niin paljon hyvää, ja he eivät keskity muutakuin negatiivisiin juttuihin.
Ap
Mutta sinä et voi määritellä muiden ihmisten hyvää heidän puolestaan. Sinusta se voi näyttää siltä, että heillä on paljon hyvää, mutta ehkä he eivät avaudu sinulle kaikesta? Esimerkkinä: ihmisellä voi olla vakituinen, hyväpalkkainen työpaikka ja vakaa parisuhde. Hyviä juttuja. Mutta muut ihmiset eivät tiedä, että henkilö kokee työpaikallaan henkistä - jopa fyysistä - väkivaltaa ja parisuhteessa on vaikka uskottomuuskriisi menossa. Tai vaikka kriisi siitä, että kumppani ei halua enää seksiä ja hellyyttä ei ole, yhteiselämä ei toimi. Sen lisäksi henkilöllä voi olla terveydellisiä ongelmia, vaikka paha uniongelma (josta kärsii joka kymmenes).
Minusta ap vaikuttaa siltä, että jos ystävilläsi on oikeita murheita, niin sinulle tuskin niistä kerrotaan. Turhautuminen, viha, ahdistuneisuus ja väsymys purkautuu tuolloin niin, että valitetaan pienistä asioista, kun isoistakaan ei kehdata valittaa.
Jotenkin oon kuvitellut, että myönteisyys ja positiivisuus olisi hyveitä, ihanteita, "normeja". Em tukee se, että myönteisyys lisää onnea, ratkaisee ongelmia; lisää ylipäätään hyvinvointia, ja negatiivisuus taas päinvastaisia. Tältä pohjalta, miten on mahdollista, että itsen tai läheisten negatiivisa toimintamalleja pidetään "yhtä hyvinä" tapoina, "persoonallisuuden piirteinä" ym. Eikö tällaisia itseensä/elämäänsä vahingollisesti suhtautuvia tulisi rohkaista toiseen suuntaan?
Ymmärrän pointtisi salatuista ongelmista jne. Itse puhun lähinnä turhasta negatiivisuudesta, läyhäämisestä, joka jatkuu vuodesta toiseen. Käsi sydämmelläkö väität, ettet tunnista tätä negatiivisuuden ongelmaa, mistä olen tässä yrittänyt puhua?
Aivan käsittämätöntä kertakaikkiaan tämä negatiivisuuden ymmärtäminen.
Ap
Sehän noissa 2 vielä ahdistaa kun ihmisillä lähipiirissä on ollut epäonnea. Kenellä syöpää, kenellä keskenmenoja, työttömyyttä ja muuta surkua..
Niin nämä 2 istuneet pilvilinnassa koko elämänsä. Aina hyväpalkkaisten miesten kanssa. Saaneet olla kotona lasten kanssa, uudet autot, talot ja rahaa käyttöön..
Vaan kun perusluonne on monivammainen niin ei sille minkään mahda.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin suhtaudun elämään pääosin myönteisesti ja nautin arjestani! Mulla on tällä positiivisuus-negatiivisuusakselilla monenlaista kaveria, mutta kaikkein aidoimmin pystyn jakamaan asioitani ystävän kanssa, joka osaa myös nauttia pienistä asioista ja olla niistä kiitollinen. Olemme samalla aaltopituudella siitä, että asioista sopii iloita myös ääneen. Toisten murheita ei tietenkään mitätöidä, vaan kuunnellaan ja tuetaan.
Yhden toisen ystävän kanssa oli jossain vaiheessa vaikeaa, kun hänen piti keksiä jotain negatiivista kaikesta. Ei siinä mitään jos oma elämä on masentavaa ja on vaikea löytää asioista hyviä puolia, mutta sitä ei pidä ulottaa toisten asioihin. Tällä kaverilla oli siis tapana olettaa esimerkiksi, että koska hänen työnsä on raskasta, niin munkin työ on varmaan ihan perseestä. Saattoi myös möläyttää, että ei tykkää jostain jutusta kotonani. (Joillakin tällainen "suorapuheisuus" saattaa ehkä olla tapana, mutta en tunne yhtäkään muuta ihmistä, joka kylään tullessa olisi sanonut, että aika ikävät keittiökaapit, en tykkäis.)
Pidin jonkin aikaa vähän vähemmän yhteyttä, koska en jaksanut sitä ainaista lyttäämisen tarvetta. Sittemmin ainainen valitus on vähentynyt, kun hänen elämässään hankala jakso helpotti, ja nykyään hänenkin kanssaan voi jakaa niin ilot kuin surut ja hän osaa myös iloita muiden onnesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärsinkö ap oikein, että sinun seurassasi ei saisi olla muuten kuin positiivisella ja hyvällä fiiliksellä? Kerta koet, että tämä on kasvava trendi ja koet painetta siihen, että sinun pitäisi katkoa lisää ystävyyssuhteita, koska ystävilläsi on liikaa ongelmia elämässään, niin oletko kertaakaan miettinyt, että syy onkin ehkä sinussa?
Ehkä sinä olet se itsekäs ja vaadit ystäviäsi kantamaan huolta sinun hyvästä fiiliksestä ja täydellisestä piknikistä/illasta/retkestä jne. Minusta ystävyyteen kuuluu jakaminen ja kuuntelu, myös niiden elämän vastoinkäymisten. Mitä ystävyyttä se sellainen on, jos aina pitää väkisin olla hyvällä tuulella ja puhua vain positiivisista ja iloisista aiheista, jottei sinun iltasi mene pilalle?
Et. Siis ymmärtänyt oikein. Summa summarum, kaipaisin tietyiltä ystäviltäni ongelmanratkaisukykyä ja / tai suun sulkemista, kun samojen asioiden negatiivinen jankkaaminen jatkuu vuodesta toiseen. Lisäksi nämä ihmiset jättävät omat positiiviset asiani täysin huomiotta, koska heillä on niin kiire valittaa omista asioistaan. Itse en jankuta ongelmistani. Kerron ongelmistani kyllä, mutta yleensä vasta sen jälkeen, kun ne ovat jo ratkenneet, koska a) en tarvi niiden ratkaisuun ystäviä tai b) en todellakaan haulaa vatvoo negatiivisia asioita. Kaipaisin siis ystävyyteen enemmän iloisia asioita, omiin asioihini osallistumista, ja puhdasta hauskuutta. Olemme siis vielä "nuoria", kolmekymppisiä, eikä ystävieni ongelmat ole mitään suuria, vaan perus negatiivista paskanjauhamista päivittäisistä asioista.
Ap
Kaikilla ihmisillä ei ole samanlaisia ongelmaratkaisutaitoja mitä muilla. Jotkut ratkovat ongelmiaan puhumalla niistä läheisilleen ääneen. Ääneen puhuttu ongelma alkaa pikkuhiljaa hahmottua pään sisällä ja ratkaisuja löytyä sitä kautta. Sinun ongelmanratkaisutaitosi ovat erilaiset, mutta ei suinkaan paremmat. Vain erilaiset. Sinun pitää ap ymmärtää, että muut eivät ole sinun egosi jatkeita. Muut ihmiset eivät toimi niinkuin sinä toimit, muut ihmiset eivät tunne niinkuin sinä tunnet. Muut ihmiset eivät ole kuin sinä. Ystävyyssuhteissa yleensä pyritään hyväksymään ystävä sellaisenaan, muutoin ystävyydestä ei oikein tule mitään. Et voi muuttaa muita ihmisiä mieleiseksesi, voit muuttaa vain itseäsi. Jos et kykene muuttamaan itseäsi tässä asiassa, niin ehkä sinun pitää katkoa ne ”ystävyyssuhteet”, joissa et pysty hyväksymään ”ystäväsi” erilaista tapaa elää ja olla?
Aivan. Sitten haluaisin vielä kuulla esimerkin elävästä elämästä, että milloin, missä ja kenen toimesta, on negatiivisuudella ratkaistu yhtään mitään?
Ap
Milloin positiivisuuskaan on ratkaissut yhtään mitään? Ei se negatiivisuus/positiivisuus mitään ratkaisua tuo elämään. Ratkaisun tuo konkreettisemmat asiat, kuin tunnepuolen. Syöpä ei esimerkiksi parane positiivisuudella, vaan tuurilla, oikea-aikaisella hoidolla ja oikeanlaisella hoidolla.
Et voi olla tosissasi.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllästynyt. kirjoitti:
Sama.. Kaveripiirissä 2 naista. Kummallakaan ei ole koskaan mikään hyvin.. Erosivat 10v sitten edellisestä liitoistaan. (Samaan aikaan).
Koska miehet narsisteja ymym.
No uudet parisuhteeet ja viimeinen 4-5vuotta hirveää kitinää.. Miehet ovat taas pikkuhiljaa muuttuneet narsisteiksi.Nyt toinen saanut eron aikaan toinen vasta suunnittelee.
Ollaan muiden kavereiden kanssa naureskeltu tuota tilannetta. Koko aikuisiän nämä kaksi ovat aina onnettomia ja aina ilman omaa syytä.
Kavereita häviää rinnalta kun ei kukaan jaksa kymmeniä vuosia kuunnella näiden tilityksiä. Varsinkin kun kaikki tiedämme että ne ongelmat tulee näiden omasta päästä.
Nyt jo veikkausta päällä millon löytyy uudet miehet ja koska nämä paljastuvat narsisteiksi.
Niin just, samaistuin :D En ymmärrä mikä ongelma ihmisillä on myöntää tämän ilmiön olemassaolo. Väitän että ihan jokainen vähääkään ihmisten kanssa tekemisissä oleva, tuntee em tapauksen :D Sulla on onneks kaveriporukka "tukena", voitte antaa vertaistukea toisillenne :D
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärsinkö ap oikein, että sinun seurassasi ei saisi olla muuten kuin positiivisella ja hyvällä fiiliksellä? Kerta koet, että tämä on kasvava trendi ja koet painetta siihen, että sinun pitäisi katkoa lisää ystävyyssuhteita, koska ystävilläsi on liikaa ongelmia elämässään, niin oletko kertaakaan miettinyt, että syy onkin ehkä sinussa?
Ehkä sinä olet se itsekäs ja vaadit ystäviäsi kantamaan huolta sinun hyvästä fiiliksestä ja täydellisestä piknikistä/illasta/retkestä jne. Minusta ystävyyteen kuuluu jakaminen ja kuuntelu, myös niiden elämän vastoinkäymisten. Mitä ystävyyttä se sellainen on, jos aina pitää väkisin olla hyvällä tuulella ja puhua vain positiivisista ja iloisista aiheista, jottei sinun iltasi mene pilalle?
Et. Siis ymmärtänyt oikein. Summa summarum, kaipaisin tietyiltä ystäviltäni ongelmanratkaisukykyä ja / tai suun sulkemista, kun samojen asioiden negatiivinen jankkaaminen jatkuu vuodesta toiseen. Lisäksi nämä ihmiset jättävät omat positiiviset asiani täysin huomiotta, koska heillä on niin kiire valittaa omista asioistaan. Itse en jankuta ongelmistani. Kerron ongelmistani kyllä, mutta yleensä vasta sen jälkeen, kun ne ovat jo ratkenneet, koska a) en tarvi niiden ratkaisuun ystäviä tai b) en todellakaan haulaa vatvoo negatiivisia asioita. Kaipaisin siis ystävyyteen enemmän iloisia asioita, omiin asioihini osallistumista, ja puhdasta hauskuutta. Olemme siis vielä "nuoria", kolmekymppisiä, eikä ystävieni ongelmat ole mitään suuria, vaan perus negatiivista paskanjauhamista päivittäisistä asioista.
Ap
Kaikilla ihmisillä ei ole samanlaisia ongelmaratkaisutaitoja mitä muilla. Jotkut ratkovat ongelmiaan puhumalla niistä läheisilleen ääneen. Ääneen puhuttu ongelma alkaa pikkuhiljaa hahmottua pään sisällä ja ratkaisuja löytyä sitä kautta. Sinun ongelmanratkaisutaitosi ovat erilaiset, mutta ei suinkaan paremmat. Vain erilaiset. Sinun pitää ap ymmärtää, että muut eivät ole sinun egosi jatkeita. Muut ihmiset eivät toimi niinkuin sinä toimit, muut ihmiset eivät tunne niinkuin sinä tunnet. Muut ihmiset eivät ole kuin sinä. Ystävyyssuhteissa yleensä pyritään hyväksymään ystävä sellaisenaan, muutoin ystävyydestä ei oikein tule mitään. Et voi muuttaa muita ihmisiä mieleiseksesi, voit muuttaa vain itseäsi. Jos et kykene muuttamaan itseäsi tässä asiassa, niin ehkä sinun pitää katkoa ne ”ystävyyssuhteet”, joissa et pysty hyväksymään ”ystäväsi” erilaista tapaa elää ja olla?
Aivan. Sitten haluaisin vielä kuulla esimerkin elävästä elämästä, että milloin, missä ja kenen toimesta, on negatiivisuudella ratkaistu yhtään mitään?
Ap
Milloin positiivisuuskaan on ratkaissut yhtään mitään? Ei se negatiivisuus/positiivisuus mitään ratkaisua tuo elämään. Ratkaisun tuo konkreettisemmat asiat, kuin tunnepuolen. Syöpä ei esimerkiksi parane positiivisuudella, vaan tuurilla, oikea-aikaisella hoidolla ja oikeanlaisella hoidolla.
Etkö lukenut ketjua? Ap:lle _ei_ voi tulla syöpää; hänen suunnitelmiinsa ei kituminen kuulu. Tuo on negaatio, sellaisia vastoinkäymisiä ei narsistinen ap kohtaa. Hän myös laistaa vanhuuden ja kuolema. Koska ”hauskat asiat elämässä”.
Hohhoijaa, alan käymään kärttyisäksi näin typerien ja lapsellisten juttujen suhteen. Mun pointti ei ole välttyä kärsimykseltä. Mun pointti on selvitä kärsimyksestä lisäämällä hyvää fiilistä rinnalle niin paljon kuin pystyn. Onnistuitko ymmärtämään?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärsinkö ap oikein, että sinun seurassasi ei saisi olla muuten kuin positiivisella ja hyvällä fiiliksellä? Kerta koet, että tämä on kasvava trendi ja koet painetta siihen, että sinun pitäisi katkoa lisää ystävyyssuhteita, koska ystävilläsi on liikaa ongelmia elämässään, niin oletko kertaakaan miettinyt, että syy onkin ehkä sinussa?
Ehkä sinä olet se itsekäs ja vaadit ystäviäsi kantamaan huolta sinun hyvästä fiiliksestä ja täydellisestä piknikistä/illasta/retkestä jne. Minusta ystävyyteen kuuluu jakaminen ja kuuntelu, myös niiden elämän vastoinkäymisten. Mitä ystävyyttä se sellainen on, jos aina pitää väkisin olla hyvällä tuulella ja puhua vain positiivisista ja iloisista aiheista, jottei sinun iltasi mene pilalle?
Et. Siis ymmärtänyt oikein. Summa summarum, kaipaisin tietyiltä ystäviltäni ongelmanratkaisukykyä ja / tai suun sulkemista, kun samojen asioiden negatiivinen jankkaaminen jatkuu vuodesta toiseen. Lisäksi nämä ihmiset jättävät omat positiiviset asiani täysin huomiotta, koska heillä on niin kiire valittaa omista asioistaan. Itse en jankuta ongelmistani. Kerron ongelmistani kyllä, mutta yleensä vasta sen jälkeen, kun ne ovat jo ratkenneet, koska a) en tarvi niiden ratkaisuun ystäviä tai b) en todellakaan haulaa vatvoo negatiivisia asioita. Kaipaisin siis ystävyyteen enemmän iloisia asioita, omiin asioihini osallistumista, ja puhdasta hauskuutta. Olemme siis vielä "nuoria", kolmekymppisiä, eikä ystävieni ongelmat ole mitään suuria, vaan perus negatiivista paskanjauhamista päivittäisistä asioista.
Ap
Kaikilla ihmisillä ei ole samanlaisia ongelmaratkaisutaitoja mitä muilla. Jotkut ratkovat ongelmiaan puhumalla niistä läheisilleen ääneen. Ääneen puhuttu ongelma alkaa pikkuhiljaa hahmottua pään sisällä ja ratkaisuja löytyä sitä kautta. Sinun ongelmanratkaisutaitosi ovat erilaiset, mutta ei suinkaan paremmat. Vain erilaiset. Sinun pitää ap ymmärtää, että muut eivät ole sinun egosi jatkeita. Muut ihmiset eivät toimi niinkuin sinä toimit, muut ihmiset eivät tunne niinkuin sinä tunnet. Muut ihmiset eivät ole kuin sinä. Ystävyyssuhteissa yleensä pyritään hyväksymään ystävä sellaisenaan, muutoin ystävyydestä ei oikein tule mitään. Et voi muuttaa muita ihmisiä mieleiseksesi, voit muuttaa vain itseäsi. Jos et kykene muuttamaan itseäsi tässä asiassa, niin ehkä sinun pitää katkoa ne ”ystävyyssuhteet”, joissa et pysty hyväksymään ”ystäväsi” erilaista tapaa elää ja olla?
Aivan. Sitten haluaisin vielä kuulla esimerkin elävästä elämästä, että milloin, missä ja kenen toimesta, on negatiivisuudella ratkaistu yhtään mitään?
Ap
Milloin positiivisuuskaan on ratkaissut yhtään mitään? Ei se negatiivisuus/positiivisuus mitään ratkaisua tuo elämään. Ratkaisun tuo konkreettisemmat asiat, kuin tunnepuolen. Syöpä ei esimerkiksi parane positiivisuudella, vaan tuurilla, oikea-aikaisella hoidolla ja oikeanlaisella hoidolla.
Etkö lukenut ketjua? Ap:lle _ei_ voi tulla syöpää; hänen suunnitelmiinsa ei kituminen kuulu. Tuo on negaatio, sellaisia vastoinkäymisiä ei narsistinen ap kohtaa. Hän myös laistaa vanhuuden ja kuolema. Koska ”hauskat asiat elämässä”.
Hohhoijaa, alan käymään kärttyisäksi näin typerien ja lapsellisten juttujen suhteen. Mun pointti ei ole välttyä kärsimykseltä. Mun pointti on selvitä kärsimyksestä lisäämällä hyvää fiilistä rinnalle niin paljon kuin pystyn. Onnistuitko ymmärtämään?
Ap
Tuo on välttämisrefleksi, defenssi. Mutta kukin tavallaan. Paskasta sinä kätesi lopussa löydät.
Vierailija kirjoitti:
Minäkin suhtaudun elämään pääosin myönteisesti ja nautin arjestani! Mulla on tällä positiivisuus-negatiivisuusakselilla monenlaista kaveria, mutta kaikkein aidoimmin pystyn jakamaan asioitani ystävän kanssa, joka osaa myös nauttia pienistä asioista ja olla niistä kiitollinen. Olemme samalla aaltopituudella siitä, että asioista sopii iloita myös ääneen. Toisten murheita ei tietenkään mitätöidä, vaan kuunnellaan ja tuetaan.
Yhden toisen ystävän kanssa oli jossain vaiheessa vaikeaa, kun hänen piti keksiä jotain negatiivista kaikesta. Ei siinä mitään jos oma elämä on masentavaa ja on vaikea löytää asioista hyviä puolia, mutta sitä ei pidä ulottaa toisten asioihin. Tällä kaverilla oli siis tapana olettaa esimerkiksi, että koska hänen työnsä on raskasta, niin munkin työ on varmaan ihan perseestä. Saattoi myös möläyttää, että ei tykkää jostain jutusta kotonani. (Joillakin tällainen "suorapuheisuus" saattaa ehkä olla tapana, mutta en tunne yhtäkään muuta ihmistä, joka kylään tullessa olisi sanonut, että aika ikävät keittiökaapit, en tykkäis.)
Pidin jonkin aikaa vähän vähemmän yhteyttä, koska en jaksanut sitä ainaista lyttäämisen tarvetta. Sittemmin ainainen valitus on vähentynyt, kun hänen elämässään hankala jakso helpotti, ja nykyään hänenkin kanssaan voi jakaa niin ilot kuin surut ja hän osaa myös iloita muiden onnesta.
Kuulostat ihanan tasapainoiselta ja onnelliselta, jatka samalla tiellä! <3 Toi on juuri se juttu, et kaipaisin edes yhden ystävän, jonka kanssa voisi täysillä iloita asioista ääneen, eli varmaan siinä mielessä olisimme samanlaisia. Itselläni useimmat ystävät ovat enemmän ja vähemmän negatiivisia, ja joillakin jäänyt juuri tuo huono vaihe päälle, jolloin olen joutunut pistämään välit poikki.. elän kuitenkin toivossa, että voisimme vielä joskus olla tekemisissä.. :)
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Loppupäätelmä on, että suurin osa täälläkin kommentoineista / peukuttaneista käyttävät "ystäviään" likasankoina, ja edellyttävät loppumattomien murheiden maratoonin kuuntelua. Heiltä ei riitä ymmärrystä myönteisen asenteen voimaannuttavasta vaikutuksesta, eivätkä he pyri siihen. He eivät ole kiinnostuneita jakamaan ystäviensä iloja, jos itsellään on vähääkään murhettä päällä.
Kuulostaa vastenmieliseltä. Onneksi itse en ole jäänyt negatiivisuuden otteeseen. :)
Ap
Musta sä kuulostat tosi negatiiviselta. Aidosti positiivinen ihminen kestää kyllä muiden murheet ilman, että menettää omaa fiilistään ja hyviä asioita siinä. Sun kannattaa opetella ottamaan vastuuta omista tunteistasi. Jos haluat olla hyvällä mielellä, niin ole hyvällä mielellä. Älä vaadi, että muiden pitää olla hyvällä mielellä jotta sinäkin voisit olla.
Myönnettäköön, että tämä keskustelu koettelee myönteisyyttäni :D Hmm.. mun pointtihan nimenomaan oli se, että kun pääsääntöisesti olen erittäin hyvällä ja onnellisella mielellä, niin haluaisin myös jakaa sen muiden kanssa. Jaettu ilo on kaksinkertainen ilo, paitsi ammattivalittajien kanssa, jotka ohittavat kaikki ilonaiheet päästäkseen taas läyhäämään.
Ja joo, aidosti positiivinen ihminen kestää muiden murheet. Tässä ei olekkaan siitä kyse, ettenkö kestäisi, kuuntelisi ja tukisi. Tässä on kyse siitä, etten kestä loppumatonta negatiivisuutta! Negatiisivuus ja murheet ovat kaksi täysin eri asiaa. Puhun nyt niistä ihmisistä, joilla on elämässään niin paljon hyvää, ja he eivät keskity muutakuin negatiivisiin juttuihin.
Ap
Mutta sinä et voi määritellä muiden ihmisten hyvää heidän puolestaan. Sinusta se voi näyttää siltä, että heillä on paljon hyvää, mutta ehkä he eivät avaudu sinulle kaikesta? Esimerkkinä: ihmisellä voi olla vakituinen, hyväpalkkainen työpaikka ja vakaa parisuhde. Hyviä juttuja. Mutta muut ihmiset eivät tiedä, että henkilö kokee työpaikallaan henkistä - jopa fyysistä - väkivaltaa ja parisuhteessa on vaikka uskottomuuskriisi menossa. Tai vaikka kriisi siitä, että kumppani ei halua enää seksiä ja hellyyttä ei ole, yhteiselämä ei toimi. Sen lisäksi henkilöllä voi olla terveydellisiä ongelmia, vaikka paha uniongelma (josta kärsii joka kymmenes).
Minusta ap vaikuttaa siltä, että jos ystävilläsi on oikeita murheita, niin sinulle tuskin niistä kerrotaan. Turhautuminen, viha, ahdistuneisuus ja väsymys purkautuu tuolloin niin, että valitetaan pienistä asioista, kun isoistakaan ei kehdata valittaa.
Jotenkin oon kuvitellut, että myönteisyys ja positiivisuus olisi hyveitä, ihanteita, "normeja". Em tukee se, että myönteisyys lisää onnea, ratkaisee ongelmia; lisää ylipäätään hyvinvointia, ja negatiivisuus taas päinvastaisia. Tältä pohjalta, miten on mahdollista, että itsen tai läheisten negatiivisa toimintamalleja pidetään "yhtä hyvinä" tapoina, "persoonallisuuden piirteinä" ym. Eikö tällaisia itseensä/elämäänsä vahingollisesti suhtautuvia tulisi rohkaista toiseen suuntaan?
Ymmärrän pointtisi salatuista ongelmista jne. Itse puhun lähinnä turhasta negatiivisuudesta, läyhäämisestä, joka jatkuu vuodesta toiseen. Käsi sydämmelläkö väität, ettet tunnista tätä negatiivisuuden ongelmaa, mistä olen tässä yrittänyt puhua?
Aivan käsittämätöntä kertakaikkiaan tämä negatiivisuuden ymmärtäminen.
Ap
Hetken aikaa mietittyäni ei tule mieleen kuin yksi ainut ihminen, joka ei tee mitään muuta kuin valita kaikesta. Ja tarttuu aina pelkästään ongelmiin. Hänen kohdallaan kyse taitaa olla erittäin voimakkaasta temperamenttipiirteestä: hän on oikein perus pessimisti ja nihilisti, mutta ymmärrän toisaalta, ettei hänkään itselleen oikein mitään voi. Kaikki muut ihmiset ovat perus normaaleja, elämään kuuluu sekä hyvää että huonoa. Puheenaiheet vaihtelevat hyvän ja huonon välillä. Nauretaan ja itketään.
Pistää mietityttämään, miksi juuri sinun ympärilläsi ovat kaikki ne pahimmat valittajat? Kun luin ketjua tarkemmin, niin kannattaa ap oikeasti pohtia tuota omaa rooliasi ja vastuutasi tilanteessa. Ahdistutko tarpeettomasti muiden ongelmista, koska olet lapsuudessa joutunut kantamaan liikaa vastuuta? Koetko alitajuisesti, että sinun muka pitäisi ratkaista muiden ongelmia, koska olet niin tottunut tekemään, väsyt tähän, etkä sitten jaksakaan kuulla negatiivisia asioita, koska tietämättäsi otat niistä vastuuta ja ahdistut?
Sen sijaan että syyttelet ystäviäsi, käännä katseesi itseesi päin. Miksi ajattelet ja tunnet niinkuin ajattelet ja tunnet? Onko ympäriläsi olevissa ihmisissä jotain sinulle tuttua menneisyydestä? Miksi olet valinnut juuri nämä ihmiset elämääsi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärsinkö ap oikein, että sinun seurassasi ei saisi olla muuten kuin positiivisella ja hyvällä fiiliksellä? Kerta koet, että tämä on kasvava trendi ja koet painetta siihen, että sinun pitäisi katkoa lisää ystävyyssuhteita, koska ystävilläsi on liikaa ongelmia elämässään, niin oletko kertaakaan miettinyt, että syy onkin ehkä sinussa?
Ehkä sinä olet se itsekäs ja vaadit ystäviäsi kantamaan huolta sinun hyvästä fiiliksestä ja täydellisestä piknikistä/illasta/retkestä jne. Minusta ystävyyteen kuuluu jakaminen ja kuuntelu, myös niiden elämän vastoinkäymisten. Mitä ystävyyttä se sellainen on, jos aina pitää väkisin olla hyvällä tuulella ja puhua vain positiivisista ja iloisista aiheista, jottei sinun iltasi mene pilalle?
Et. Siis ymmärtänyt oikein. Summa summarum, kaipaisin tietyiltä ystäviltäni ongelmanratkaisukykyä ja / tai suun sulkemista, kun samojen asioiden negatiivinen jankkaaminen jatkuu vuodesta toiseen. Lisäksi nämä ihmiset jättävät omat positiiviset asiani täysin huomiotta, koska heillä on niin kiire valittaa omista asioistaan. Itse en jankuta ongelmistani. Kerron ongelmistani kyllä, mutta yleensä vasta sen jälkeen, kun ne ovat jo ratkenneet, koska a) en tarvi niiden ratkaisuun ystäviä tai b) en todellakaan haulaa vatvoo negatiivisia asioita. Kaipaisin siis ystävyyteen enemmän iloisia asioita, omiin asioihini osallistumista, ja puhdasta hauskuutta. Olemme siis vielä "nuoria", kolmekymppisiä, eikä ystävieni ongelmat ole mitään suuria, vaan perus negatiivista paskanjauhamista päivittäisistä asioista.
Ap
Kaikilla ihmisillä ei ole samanlaisia ongelmaratkaisutaitoja mitä muilla. Jotkut ratkovat ongelmiaan puhumalla niistä läheisilleen ääneen. Ääneen puhuttu ongelma alkaa pikkuhiljaa hahmottua pään sisällä ja ratkaisuja löytyä sitä kautta. Sinun ongelmanratkaisutaitosi ovat erilaiset, mutta ei suinkaan paremmat. Vain erilaiset. Sinun pitää ap ymmärtää, että muut eivät ole sinun egosi jatkeita. Muut ihmiset eivät toimi niinkuin sinä toimit, muut ihmiset eivät tunne niinkuin sinä tunnet. Muut ihmiset eivät ole kuin sinä. Ystävyyssuhteissa yleensä pyritään hyväksymään ystävä sellaisenaan, muutoin ystävyydestä ei oikein tule mitään. Et voi muuttaa muita ihmisiä mieleiseksesi, voit muuttaa vain itseäsi. Jos et kykene muuttamaan itseäsi tässä asiassa, niin ehkä sinun pitää katkoa ne ”ystävyyssuhteet”, joissa et pysty hyväksymään ”ystäväsi” erilaista tapaa elää ja olla?
Aivan. Sitten haluaisin vielä kuulla esimerkin elävästä elämästä, että milloin, missä ja kenen toimesta, on negatiivisuudella ratkaistu yhtään mitään?
Ap
Milloin positiivisuuskaan on ratkaissut yhtään mitään? Ei se negatiivisuus/positiivisuus mitään ratkaisua tuo elämään. Ratkaisun tuo konkreettisemmat asiat, kuin tunnepuolen. Syöpä ei esimerkiksi parane positiivisuudella, vaan tuurilla, oikea-aikaisella hoidolla ja oikeanlaisella hoidolla.
Etkö lukenut ketjua? Ap:lle _ei_ voi tulla syöpää; hänen suunnitelmiinsa ei kituminen kuulu. Tuo on negaatio, sellaisia vastoinkäymisiä ei narsistinen ap kohtaa. Hän myös laistaa vanhuuden ja kuolema. Koska ”hauskat asiat elämässä”.
Hohhoijaa, alan käymään kärttyisäksi näin typerien ja lapsellisten juttujen suhteen. Mun pointti ei ole välttyä kärsimykseltä. Mun pointti on selvitä kärsimyksestä lisäämällä hyvää fiilistä rinnalle niin paljon kuin pystyn. Onnistuitko ymmärtämään?
Ap
Tuo on välttämisrefleksi, defenssi. Mutta kukin tavallaan. Paskasta sinä kätesi lopussa löydät.
Alan käymään epätoivoiseksi. Sun logiikalla kun on köyhä ja kipee, sitä pitää valittaa, kärsiä, kuunnella itkumusiikkia ja ehkä vaikka vähän viillellä päälle. Sun mielestä paskaa tilannetta ei kannata edes yrittää parantaa, tai kompensoida hyvillä asioilla. Voi voi. pahaa tekee sun puolesta. :(
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Loppupäätelmä on, että suurin osa täälläkin kommentoineista / peukuttaneista käyttävät "ystäviään" likasankoina, ja edellyttävät loppumattomien murheiden maratoonin kuuntelua. Heiltä ei riitä ymmärrystä myönteisen asenteen voimaannuttavasta vaikutuksesta, eivätkä he pyri siihen. He eivät ole kiinnostuneita jakamaan ystäviensä iloja, jos itsellään on vähääkään murhettä päällä.
Kuulostaa vastenmieliseltä. Onneksi itse en ole jäänyt negatiivisuuden otteeseen. :)
Ap
Musta sä kuulostat tosi negatiiviselta. Aidosti positiivinen ihminen kestää kyllä muiden murheet ilman, että menettää omaa fiilistään ja hyviä asioita siinä. Sun kannattaa opetella ottamaan vastuuta omista tunteistasi. Jos haluat olla hyvällä mielellä, niin ole hyvällä mielellä. Älä vaadi, että muiden pitää olla hyvällä mielellä jotta sinäkin voisit olla.
Tämä! Juuri näin! Ap on itse asiassa erittäin negatiivinen muita kohtaan. Ei vaan näytä sitä kasvotusten.
Miten ihmeessä olet sellaisten kaveri, jotka eivät ikinä ole iloisia, onnellisia, positiivisia, nauravaisia, huumorisia, jne?? Mun mielestä on todella erikoista että olet ympäröinyt itsesi noin ikävillä ihmisillä, ja kutsut heitä kavereiksi.
Mulla on ollut asiat monta vuotta päin prinkkalaa, ja tässä viimeisen viiden vuoden aikana ystäviäni on kohdannut lapsettomuus/lapsen sairaus/oma sairaus tai vammautuminen/ avio, ja avoerot, vanhemman kuolema, sisaruksen kuolema, velkahevletti, ja kaikenlaista muuta skeidaa.
Silti jokainen heistä on soittanut mulle nauraen kun on lukenut just hyvän jutun jostain, muistellut kanssani nuoruuden hauskaa toilailua nauruvedet silmissä, aivokasvainta sairastanut kutsui itseään hirtehisesti jukkapalmuksi, ja ompelin hänelle lahjaksi pipon(kun hiukset leikattiin/lähtivät päästä/ jossa oli palmun kuvia, eikä naurusta meinannut tulla loppua.
Minäkin olen saanut ystävien olkapäätä vasten itkeä huono oloani, ja parin päivän päästä on naurettu shamppanjalasit kädessä tupareissa.
Uskon että sinulla on sisälläsi joku tarve ympäröidä itsesi totaalisen ja absoluuttisen ikävillä ihmisillä. Lähtisin miettimään sitä omaa osaani sopassa, koska sinähän se tässä tunnut olevvan yhdistävä tekijä, eikä syyttämään (taas?) kaikkia muita ihmisiä siitä että sinulla ei ole hyvä olla.
Kirjoituksiasi lukeneena tulee sellainen olo, että kaikki ei taidakaan olla elämässäsi niin mallikkaasti kuin annat ymmärtää. Ei elämäänsä tyytyväinen viitsi kaveerata täyspessimistien kanssa.
Kaikilla ihmisillä ei ole samanlaisia ongelmaratkaisutaitoja mitä muilla. Jotkut ratkovat ongelmiaan puhumalla niistä läheisilleen ääneen. Ääneen puhuttu ongelma alkaa pikkuhiljaa hahmottua pään sisällä ja ratkaisuja löytyä sitä kautta. Sinun ongelmanratkaisutaitosi ovat erilaiset, mutta ei suinkaan paremmat. Vain erilaiset. Sinun pitää ap ymmärtää, että muut eivät ole sinun egosi jatkeita. Muut ihmiset eivät toimi niinkuin sinä toimit, muut ihmiset eivät tunne niinkuin sinä tunnet. Muut ihmiset eivät ole kuin sinä. Ystävyyssuhteissa yleensä pyritään hyväksymään ystävä sellaisenaan, muutoin ystävyydestä ei oikein tule mitään. Et voi muuttaa muita ihmisiä mieleiseksesi, voit muuttaa vain itseäsi. Jos et kykene muuttamaan itseäsi tässä asiassa, niin ehkä sinun pitää katkoa ne ”ystävyyssuhteet”, joissa et pysty hyväksymään ”ystäväsi” erilaista tapaa elää ja olla?