Lue keskustelun säännöt.
Olen kyllästynyt ongelmaisiin ystäviini!
27.02.2019 |
Olenko ainoa, joka on itse onnellinen, eteenpäin pyrkivä, iloinen, sosiaalinen, utelias ihmisiä ja elämää kohtaan oleva, ja ennen kaikkea läheiseni huomioiva yksilö, vai onko meitä muitakin?! Olkaa ystävällisiä ja ilmi-antakaa itsenne, en halua menettää toivoani ihmisiin :D
Olen siis itse erityis-sensitiivinen ekstrovertti päälle 30v naimisissa oleva nainen, jolla kaikki elämässä aika hyvin, ja toivoisin että lähipiirissäni olisi enemmän itseni kaltaisia.
Minulla on kyllä paljon ystäviä, mutta tuntuu että vuosien vieriessä eteenpäin, yhä enemmän yhä useampi (ystävä) vajoaa yleiseen pessimismiin, itsekeskeisyyteen, valittamiseen, melankoliaan jne.. Olen väsynyt ihmisten huonoon mieleen ja ongelmiin!
Haluaisin iloita elämästä, fiilistellä mennyttä ja unelmoida tulevaisuudesta yhdessä ystävien kanssa, enkä aina kuunnella ja käsitellä vain ongelmia..
Onko muilla vastaavia kokemuksia, vai olenko muista kiinnostuneena onnistunut vain kerryttämään keskivertoa negatiivisempia ja ongelmaisempia yksilöitä ympärilleni?
Kommentit (283)
Aina vähän erikoinen ilmiö tämä, kun kaikki muuttuvat valittajiksi... Paitsi tietysti itse!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oi vitsit, ihanaa, kohtalotoveri!
Mulla on asiat suht hyvin (tai joo, on ollu huonostikin, mm. avioero, syöpäepäily ymskaikkea mahtunut elämään) mutta en jaksa enkä viitsi valittaa enkä kuormittaa ystäviäni niillä. Ystävien kanssa mieluiten tekisin jotain kivaa ja pitäisin hauskaa...
...mutta jostain syystä YHTÄ(!!!) ystävääni lukuunottamatta kaikki (loput 5) nykyään ottavat minuun yhteyttä vain märehtiäkseen ja valittaakseen ja kirjsimellisesti itkeäkseen murheitaan. Yleensä aina niistä samoista vanhoista asioista. Parannusehdotuksiini ei supeasti suhtauduta, moni tarvis mielestäni jo terapiaakin, mutta "eihän sinne nyt voi mennä" (no ei kai, kun saavat valittaa mulle ja minä sitten kuormitun 🙈)
Ymmärrän, että ystävyyteen kuuluuvaikeina aikoina ystävän murheiden kuuntelu ja tukeminen, mutta entäs kun enää vuosikausiin ei ole kuulunut kuin ainaista valitusta ja märehtimistä? Kauanko pitää jaksaa?
Mistä iloisia uusia ystäviä, joiden kanssa elämästä voi edes YRITTÄÄ nauttia?
ihanko itse keksit erityis-sensitiivisyyden?
Vierailija kirjoitti:
Kummallisesti aloituksesi on ristiriidassa väitteesi kanssa. Itsehän tässä valitat.
Ettet olisi vain niitä, jotka vierittävät omasta kivasta olostaan vastuun muille. Kun joku mielestäsi valittaa jostain, niin sun päivä on pilalla.
Meinaatko tosiaan, että jos osaa nauttia elämästä ja olla pienistä asioista kiitollinen, ei voisi ahdistua ja jopa valittaa negatiivisen ilmapiirin levittämisestä?? Oho. Veikkaan et olet itse tällainen ankeuttaja. Heille kun on ominaista kiinnittää huomiota tällä tavalla. Huomataan se 1% sieltä 99%:n joukosta.
Ohis
Vähän sama juttu.. puheenaiheet kääntyy helposti valittamiseen, tuntuu joskus, ettei hyviä ja kivoja asioita kehtaa ottaa edes puheeksi, kun toista vaan ketuttaa kaikki, tai on muuten mielessä isoja käsiteltäviä asioita. Sitten pitää itsekin yrittää hiukan vertaistukena valittaa jostain, koska muuten tilanne korostuu ikävästi.. oikeasti mulla ei ole mikään huonosti, ja suhtaudun elämään kaikinpuolin positiivisesti. Toki kuuntelen jos kaverilla on vaikeaa, mutta jossain vaiheessa se muuttuu kovin yksipuoliseksi, kun ei ole mitään muuta kuin sitä vaikeaa.. ja mistään isoista kriiseista ei yleensä ole kyse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tervehdys! Minä olen jo reippaasti yli viisikymppinen, kutta ah! niin tyytyväinen elämääni. Enkä kyllä muista, että olisin tyytymätön koskaan ollut.
Minulla nyt vaan on kaikki hyvin: ihana mies, ihanat aikuiset lapset (yhteiset), ihania ystäviä, kivoja harrastuksia, talous erinomaisessa kunnossa, vapaus tehdä oikeastaan ihan mitä haluan niin kauan kuin terveyttä riittää. Nytkin aurinko paistaa, ilma on kesäinen, linnut laulavat ja meri sekä uima-allas kimmeltävät terassimme edessä. En keksi mitään, mistä voisin valittaa.
Rivien välistä voi lukea että ainakin vesisade, huono terveys ja rahan puute ovat mielestäsi potentiaalisia valituksen aiheita. Joita ympärilläsi ei nyt vain ole.
Eli jos asiat eivät olisi loistavasti niin valittaisit :D mihin tätä kommenttiasi tarvittiin? "Mulla on kaikki hyvin niin en valita". Jos et asu gobin autiomaan suunnilla niin se sadepäivä tulee vielä ja sittenkö et nauti enää?
Minä en kylläkään lukenut rivien välistä mitään tuollaista. Tuli vaan vaikutelma tyytyväisestä ja onnellisesta ihmisestä, joka ottaa ilon irti siitä mikä milloinkin on tilanne. Vastakkaisesti ihminen ei olisi mihinkään tyytyväinen. Ehkäpä tuokin tulkinta on täysin asennekysymys.
Etsi sellaisia ystäviä, joilla ei ole ongelmia ja jos heille ilmaantuu ongelmia, niin jätä entiset ja etsi uusia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikko mitä teet kun elämä on lopullisesti pilalla ja junan alle ei pääse?
Menepäs vaikka ihan sen Mikon luokse kysymään asiaa.
Mikko ei osaa vastata. Kysyjä on se Mikko.
Minäkin , vanha akka, toivoisin itselleni ystäviä, jotka eivät olisi aikojen saatossa muuttuneet katkeriksi kaiken valittajiksi. Minun pitää hymistellä ymmärtävästi ja myötätuntoisesti kaikille todellisille ja kuvitelluille vaivoille ja vastuksille, joita ystäväni auliisti ja paatoksella kertovat. Saavat aurinkoisen päiväni mustenemaan ja mieleni myrtymään. Tunnen itseni viemäriksi , joka kuljettaa pois muitten p+kaa elämää enkä koskaan saa puhdistavaa oloa mukavien ja iloisten, terveitten ihmisten parissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletko miettinyt, että vika voisikin olla sinussa? Seurasi saa ihmiset negatiiviseksi ja valittamaan? Olen nimittäin itse huomannut, että muutaman kamun seurassa olen aina pahalla tuulella ja hekin pitävät minua pessimistisenä negailijana. En tiedä syytä, jotain kommunikaation ongelmiahan siinä on oltava taustalla.
Tämä on klassikko. Mutta voin vastata; olen miettinyt. Ainoa asia miten voisin suoralla kommunikaatiolla aiheuttaa jonkun negailua, on se että puhuessani itse kivoista asioista, vastapuolella ei ole mitään kivaa kommentoitavaa, ja jotta hänkin pääsisi jotain puhumaan, hän puhuu sitten negatiivisista asioista, koska se on hänen asenteensa elämään. Ts mitä enemmän iloitsen, sitä negatiivisempi toinen on.
Vähän naaivi esimerkki mutta menköön. Puhun kaverini kanssa puhelimessa, ja iloitsen kuinka ihana aurinkoinen kevätpäivä ollut, kuinka mukavaa oli koiran kanssa metsälenkillä jne. Kaverin vastaus on, kuinka paskaa ollut kun koko aurinkoinen päivä on mennyt toimistotöissä aurinkoa näkemättäkään. Ja tämä kommentti on portti seuraavaan aiheeseen, kuinka paska työpaikka, oaskat työkaverit, väsyttävä työ, ei jaksa töiden jälkeen mitään, ei jaksa siivota niin sekanen koti jne jne jne loputtomuuksiin. :(
Btw toi että "et tiedä syytä, mutta jotain ongelmaa on", kertoo sinusta paljon. Nämä itse negatiiviset eivät itse ikinä ymmärrä mistä se kaikki nega johtuu, vaikka välillä sen saattaisivtkin huomata. On niin ikävää todeta että itse on se masentava ja tylsä tyyppi.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Minulla on elämässä kaikki hyvin, niin hyvin että jos kertoisin siitä muille iloisesti, voisi se herättää muissa kateutta tai vihaa minua kohtaan, joten tyydyn valitteluun. Kavereiden seura on raskasta kun kokoajan valittelee tyhjänpäiväisiä, mutta en oikeasti voi sanoa miten hienosti mulla menee. Kel onni on se onnen kätkeköön.
Tämä on surullista. :( Ehkä voisit koittaa kepillä jäätä ja katsoa mikä on reaktio. Ehkä lähipiirissäsi on enemmänkin sinun ja minun kaltaisia, jotka toivoisivat positiivisempaa otetta! :)
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oi vitsit, ihanaa, kohtalotoveri!
Mulla on asiat suht hyvin (tai joo, on ollu huonostikin, mm. avioero, syöpäepäily ymskaikkea mahtunut elämään) mutta en jaksa enkä viitsi valittaa enkä kuormittaa ystäviäni niillä. Ystävien kanssa mieluiten tekisin jotain kivaa ja pitäisin hauskaa...
...mutta jostain syystä YHTÄ(!!!) ystävääni lukuunottamatta kaikki (loput 5) nykyään ottavat minuun yhteyttä vain märehtiäkseen ja valittaakseen ja kirjsimellisesti itkeäkseen murheitaan. Yleensä aina niistä samoista vanhoista asioista. Parannusehdotuksiini ei supeasti suhtauduta, moni tarvis mielestäni jo terapiaakin, mutta "eihän sinne nyt voi mennä" (no ei kai, kun saavat valittaa mulle ja minä sitten kuormitun 🙈)
Ymmärrän, että ystävyyteen kuuluuvaikeina aikoina ystävän murheiden kuuntelu ja tukeminen, mutta entäs kun enää vuosikausiin ei ole kuulunut kuin ainaista valitusta ja märehtimistä? Kauanko pitää jaksaa?
Mistä iloisia uusia ystäviä, joiden kanssa elämästä voi edes YRITTÄÄ nauttia?
Ihanaa kuulla, ja paljon onnea ja iloa elämääsi jatkossakin! :)
Ymmärrän sua niin täysin! Pakko vielä itsestäni lisätä, että en todellakaan ole mikään superhyperpositiivisuus-uskovainen joka piilottaa ongelmat ja teeskentelee että kaikki on hyvin, vaan juuri niinkuin itsekin kerroit, ongelmia voi olla, mutta niihin ei tarvi jäädä piehtaroimaan eikä määräänsä enempää kuormittaa niillä muita.
Muutenkin mietin, että eikö juuri kaikki synkkyys elämässä vaatisi vastapainoksi hauskanpitoa ja iloista aikaa, ja muutenkin valittamisen sijasta ongelman ratkaisua?!
Ystävieni valituksesta oppineena se jatkuva avautuminen ei mitään ongelmia ainakaan ratkaise, isontaa vin ja tekee henkilöstä itsekeskeisemmän ja omiin ongelmiinsa syvemmälle vaipuvan. Taitaa nykyihmisellä olla liikaa vapaa-aikaa kun ehtii vatvoa turhanpäiväisiä ja negatiivisia asioita loputtomasti...
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kummallisesti aloituksesi on ristiriidassa väitteesi kanssa. Itsehän tässä valitat.
Ettet olisi vain niitä, jotka vierittävät omasta kivasta olostaan vastuun muille. Kun joku mielestäsi valittaa jostain, niin sun päivä on pilalla.
Meinaatko tosiaan, että jos osaa nauttia elämästä ja olla pienistä asioista kiitollinen, ei voisi ahdistua ja jopa valittaa negatiivisen ilmapiirin levittämisestä?? Oho. Veikkaan et olet itse tällainen ankeuttaja. Heille kun on ominaista kiinnittää huomiota tällä tavalla. Huomataan se 1% sieltä 99%:n joukosta.
Ohis
Hahah juuri näin! :)
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ilmottaudun! Yksi vanhimmista ystävistä tuntuu hankkiutuvan vaikeuksiin tarkoituksella jatkuvasti. Luulen johtuvan huomiohakuisuudesta. Alkaa pikkuhiljaa loppua kärsivällisyys siihen perseilyyn.
Itseä ei haittaa kaverien kriisit ja normaaliin elämään liittyvät vastoinkäymiset, olen tukena ja moni on minuakin tukenut. Mutta sitä en jaksa että tahallaan sössitään omat asiat. Tässä kyse siis samanlaisesta tilanteesta, kuin jos raitis alkoholisti ilmoittaa alkaneensa taas juomaan 'mutta kohtuudella'. Vituttaa.
Tämä on kyllä hankala juttu.
Mielestäni ystävien kanssa tulee jakaa sekä ilot että surut. Jos toinen ei ikinä kerro murheitaan, vaan painaa vaan hymy huulillaan päivästä toiseen, miten tällaiseen ihmiseen saa syvemmän tunneyhteyden? Ei pääse lohduttamaan, tukemaan, auttamaan.
Mutta toisaalta ne ikuiseen negatiivisyyden kierteeseen jääneet on vielä rasittavampia. Itse katselet ulkopäin, kuinka toisella on mielekäs vakityö, mahtava mies, mukavasti rahaa, paljon ystäviä ja lämpimät suhteet perheeseen, ja silti ei kuulu mitään muuta kuin valitusta ja kaikki on aina huonosti ja menneisyyden traumoissa oikein piehtaroidaan, miehelle vittuillaan, ystävät vaatii liikaa hänen aikaansa, plaplaa. (Kyllä, mielessä on tietty ystävä :D)
Se tuntuu ehkä olevan nykyajan ongelma ylipäätään, Ihmiset keskittyvät elämän vaikeisiin ja huonoihin puoliin ja sokeutuvat sille kaikelle hyvälle. Itsekin syyllistyn tähän aika ajoin. Jonkun pitäisi silloin suoraan sanoa, että lopeta se märehtiminen ja katso, kuinka paljon hyvää sulla on elämässä.
Vierailija kirjoitti:
Vähän sama juttu.. puheenaiheet kääntyy helposti valittamiseen, tuntuu joskus, ettei hyviä ja kivoja asioita kehtaa ottaa edes puheeksi, kun toista vaan ketuttaa kaikki, tai on muuten mielessä isoja käsiteltäviä asioita. Sitten pitää itsekin yrittää hiukan vertaistukena valittaa jostain, koska muuten tilanne korostuu ikävästi.. oikeasti mulla ei ole mikään huonosti, ja suhtaudun elämään kaikinpuolin positiivisesti. Toki kuuntelen jos kaverilla on vaikeaa, mutta jossain vaiheessa se muuttuu kovin yksipuoliseksi, kun ei ole mitään muuta kuin sitä vaikeaa.. ja mistään isoista kriiseista ei yleensä ole kyse.
Samaistun täysin. Yhden entisen ystäväni kanssa kävi juuri näin. Vuosien varrella juuri "vertaistukena" aloin jättää yhä enemmän ja enemmän omia asioitani kertomatta, koska itselläni ei ollut mitään negatiivista kerrottavaa. Silloin harvoin kun kerroin jonkun hyvän uutisen elämästäni, toinen ohitti sen täysin ja jatkoi omaa valitusvirttään. Koin oloni häväistyksi ja lytätyksi, koska mitkään asiani = minä en ollut vähimmässäkään määrin ystäväni mielenkiinnon tai kunnioituksen arvoinen. Tämä alkoi aiheuttaa itselleni niin suurta pahoinvointia, että lopulta pistin välit poikki. Ennen välien katkaisemista kerroin ajatuksistani suoraan esimerkkien kautta, mutta tämä ystävä kieltäytyi näkemästä todellisuutta.
Tästä on jo aikaa, mutta yhteisiltä ystäviltä me kuulen, että sama tyyli jatkuu edelleen muiden kanssa. Menetetty tapaus valitettavasti. :(
Ap
Vierailija kirjoitti:
Minäkin , vanha akka, toivoisin itselleni ystäviä, jotka eivät olisi aikojen saatossa muuttuneet katkeriksi kaiken valittajiksi. Minun pitää hymistellä ymmärtävästi ja myötätuntoisesti kaikille todellisille ja kuvitelluille vaivoille ja vastuksille, joita ystäväni auliisti ja paatoksella kertovat. Saavat aurinkoisen päiväni mustenemaan ja mieleni myrtymään. Tunnen itseni viemäriksi , joka kuljettaa pois muitten p+kaa elämää enkä koskaan saa puhdistavaa oloa mukavien ja iloisten, terveitten ihmisten parissa.
Toivon elämääsi paljon iloisia ihmisiä ja aurinkoisia päiviä, ja myös rohkeutta päästää kuormittavat ihmiset menemään! :)
Ap
Vierailija kirjoitti:
Ilmottaudun! Yksi vanhimmista ystävistä tuntuu hankkiutuvan vaikeuksiin tarkoituksella jatkuvasti. Luulen johtuvan huomiohakuisuudesta. Alkaa pikkuhiljaa loppua kärsivällisyys siihen perseilyyn.
Itseä ei haittaa kaverien kriisit ja normaaliin elämään liittyvät vastoinkäymiset, olen tukena ja moni on minuakin tukenut. Mutta sitä en jaksa että tahallaan sössitään omat asiat. Tässä kyse siis samanlaisesta tilanteesta, kuin jos raitis alkoholisti ilmoittaa alkaneensa taas juomaan 'mutta kohtuudella'. Vituttaa.
Nämä itsetuhoiset ovat kyllä ihan oma lukunsa. Jos psykologiaa on uskominen, pienikin huomio ja huoli on näille palkinto, ja epävakaa ihminen elää palkinnoista. Näihin ei voi sanoa muuta kuin että pelasta itsesi ja ystäväsi, ja ota radiohiljaisuus niin pitkäksi aikaa että perseily loppuu. :(
Tsemppiä!
Ap
Vierailija kirjoitti:
Tämä on kyllä hankala juttu.
Mielestäni ystävien kanssa tulee jakaa sekä ilot että surut. Jos toinen ei ikinä kerro murheitaan, vaan painaa vaan hymy huulillaan päivästä toiseen, miten tällaiseen ihmiseen saa syvemmän tunneyhteyden? Ei pääse lohduttamaan, tukemaan, auttamaan.
Mutta toisaalta ne ikuiseen negatiivisyyden kierteeseen jääneet on vielä rasittavampia. Itse katselet ulkopäin, kuinka toisella on mielekäs vakityö, mahtava mies, mukavasti rahaa, paljon ystäviä ja lämpimät suhteet perheeseen, ja silti ei kuulu mitään muuta kuin valitusta ja kaikki on aina huonosti ja menneisyyden traumoissa oikein piehtaroidaan, miehelle vittuillaan, ystävät vaatii liikaa hänen aikaansa, plaplaa. (Kyllä, mielessä on tietty ystävä :D)
Se tuntuu ehkä olevan nykyajan ongelma ylipäätään, Ihmiset keskittyvät elämän vaikeisiin ja huonoihin puoliin ja sokeutuvat sille kaikelle hyvälle. Itsekin syyllistyn tähän aika ajoin. Jonkun pitäisi silloin suoraan sanoa, että lopeta se märehtiminen ja katso, kuinka paljon hyvää sulla on elämässä.
Ilman muuta tasapaino ja realistinen rehellisyys kuuluu ystävyyssuhteisiin. Kuitenkin soisi sen positiivisen, tai edes realistisen pohjavireen olevan läsnä. Koska niinkuin itsekin sanoit, tällä ystävälläsi, niinkuin suurimmalla osalla nyt esim suomalaisista, on oikeasti moninkertaisesti enemmän syitä kiitollisuuteen ja positiivisuuteen kuin jatkuvaan valittamiseen.
Hyvä että itse tiedostat asian, varmasti itse pidät itsesi pääsääntöisesti erossa märehtimisestäsi etkä ole taakka ystävillesi :)
Mistähän se negatiivisiin asioihin takertuminen johtuu?
Ap
Rivien välistä voi lukea että ainakin vesisade, huono terveys ja rahan puute ovat mielestäsi potentiaalisia valituksen aiheita. Joita ympärilläsi ei nyt vain ole.
Eli jos asiat eivät olisi loistavasti niin valittaisit :D mihin tätä kommenttiasi tarvittiin? "Mulla on kaikki hyvin niin en valita". Jos et asu gobin autiomaan suunnilla niin se sadepäivä tulee vielä ja sittenkö et nauti enää?