Vauva vuodelle 2020-21

Meillä suurin pulma on se, että mies on työmatkoilla joka kuukausi reilun viikon verran, ja ajoitus meinaa usein olla oviksen aikaan. Yritetään miehen palattua joka tapauksessa, eihän sitä tiedä, vaikka kierto taas venyisi parilla päivällä. Jälkiviisaana ehkäisy olisi kannattanut jättää pois jo vaikka vuoden ensitapaamisen jälkeen.

Itse kuvailisin olevani uratyyppiä, tosin opinnot on tehty. Aion hakeutua uusiin maisteriopintoihin, pääasiassa koska haluamani suuntaus on paremmin palkattu kuin nykyinen. Vauvakuumeen ja raskauden myötä mun oli helpompi päästää irti uraan liittyvistä "pakkomielteistä" (työ oli elämä) ja ottaa rennommin - kappas vaan, sain silti ylennyksen ja isomman vastuualueen töissä. keskenmenon myötä tajusin todella haluavani lapsen ja olevani valmis pistämään sen vuoksi asioita tauolle. Pääsen jatkamaan niitä kyllä myöhemmin. Jos vielä raskaudun, aion olla todella varovainen, viis siitä vaikka muut pyörittelevät silmiään. Ja kyllä, tämä on projekti, joka pyörii mielessä, mutta silti hoidan työni, harrastan ja ulkomaanreissuja on varattu kalenteriin. 😊

En pelkää perheen ja työn (myös opintojen) yhdistämistä, mun mies on hyvin sitoutunut perhe-elämään ja meillä on hyvät turvaverkot. Totuushan toki tulee ilmi vasta kun meille pieni vauva suodaan, joten etukäteen on turha liikaa suunnitella. Mutta koen etten menetä mitään vaikka ei vauvavuonna tai edes lähivuosina päästä New Yorkiin tai joudun joustamaan töissä tai en pääse jumppaan neljää kertaa viikossa. Koska mä olen jo kokenut nämä ja ehdin tehdä kaikkea tätä ja paljon muutakin vielä jatkossa.

Meitä on niin monessa elämäntilanteessa ja taustoilla. Tsemppiä sinulle Aamukahvi ja suosittelen tutustumaan MIBiin ellet vielä ole niin tehnyt. 😊

Mukava kuulla että joku muukin ajattelee, ettei ura katkea vauvan tuloon. Kauhistuneena jo luin monta artikkelia, joiden mukaan eteneminen tyssäsi todella pitkäksi aikaa äitiysloman vuoksi, kun kukaan ei halua pienen lapsen äitiä mihinkään vaativaan tehtävään :( 

Meillä ei turvaverkkoa ole lähellä, ja siksi pelottaa miten arjen saa pyörimään. Mutta haluan uskoa, että kaikki järjestyy jos niin päättää.

Ja toki vauvaprojekti saa ja pitääkin olla mielessä! Mutta hyvä on myös ettei muu elämä pysähdy siihen paikkaan. Kiitos tuosta MIB -vinkistä, ei ole minulle tuttu ennestään...

Aamukahvi, jos koulutustani ja työkokemustani katsoo niin olen kai uratyyppiä.

Olen ollut kolmisen vuotta valmistumisen jälkeen töissä. Jos jotakin olen tuona aikana oppinut niin työ ei tekemällä lopu. On kivaa kun on jonkin alan asiantuntija, mutta hyvin tehtyä työtä palkitaan lisäämällä työtä, eikä minua kiinnosta olla jatkuvasti saatavilla ja tehdä kk toiseen pitkää päivää (teen jo nyt pitkää päivää, kiireisinä aikoina usein 12h päiviä). En saa töistäni tarpeeksi kicksejä että jaksaisin hamaan tulevaisuuteen painaa paljon töitä.

Mutta onneksi alallani on mahdollista tehdä mielenkiintoisia ja vaativia töitä myös normaalilla 8h työajalla, joten en murehdi työn ja perheen yhdistämistä - varsinkin kun ei ikinä tarvitse sekuntiakaan miettiä kumpi tulee ensin, jos pitää valita perheen ja työn väliltä. Ja kyllä sitä lasten kasvaessa ehtii paahtamaan enemmän hommia, jos siltä tuntuu. Onhan tässä vielä about 40 vuotta työuraa edessä...

Ompa kiva lukea muiden kuulumisia, ettei tarvitse olla yksin omien tunnemyrskyjen kanssa ja huomata, että tää onkin ehkä normaalia 😀 Mukavan aktiivinen ryhmä ollaan saatu aikaseks!

Mulla nyt loppujen lopuks alko menkat ja niinhän se raskaustestikin ennen menkkoja näytti negatiivista. Nyt taas aika zen-olo, että ”tulee jos on tullakseen”. Mutta oon 100% varma, että kun ovulaation ajankohta lähestyy alkaa taas kauhee yrittäminen ja stressi!!! Tosi paljo fiilikset vaihtelee, et eiköhän se nappa ja mitä jos ei onnistukkaan ja kaikki muut tulee raskaaks jne. Mä oon nyt kahdelle kaverille avautunu tästä yrittämisasiasta ja tuntuu et sekin omaa olotilaa helpottaa, kun saa jutella ja heillä kova tsemppiä päällä et kyl se vielä lykästää 😊

Komppaan ehdottomasti Käyttäjä31905. Mäkin tein (ja välillä teen vieläkin) 10-12 h työpäiviä ja musta se oli siistiä. Vielä siistimpää oli ne bonarit, joita sain palkan päälle. Ja hauskaa, mullakin työuraa tuli täyteen 3 vuotta viime keväänä. Mä ainakin tarvitsin tämän alku-uran itselleni, jotta sain paahtaa ja huomata saman kuin Käyttäjä31905, työ ei tekemällä lopu ja vähemmälläkin saa hyvää jälkeä aikaiseksi.

pioni2019, mä kerroin raskaudesta (ja km:sta) äidilleni, mutta nyt aion kertoa myös ystävälle, sittenhän hän tietää että yritämme. Oli hivenen vaikeaa keksiä syytä miksi jouduin sairaalaan ja olin sairaslomalla (sanoin vain etten halua kertoa), mutta tiedän että osa ystävistäni loukkaantui kun en uskoutunut. Tämä ystävä, jolle aion kertoa, on lääkäri ja hän tietenkin ihmettelee miksen kertonut syytä vaikka yleensä konsultoin häntä :D Seuraavan kerran kun näemme, aion kertoa asiasta. Keskenmenon jälkeen olen tullut muutenkin avoimemmaksi yrittämisen kanssa, pahin on kuitenkin jo tapahtunut.

Kivaa sunnuntaita kaikille. :)

Eilen kotiuduttu reissusta ja vaikka kivaa olikin niin kyllä koti on kuitenkin se paras paikka ❤️

Pikkumies tekee hampaita ja vierasti hyttiä, joten vähän jouduttiin sylihommiin enemmän kuin kotona, mutta hänkin nautti meidän saunavuoroista ja uintihetkistä ihan täysin ja tänään päästään taas uudet sukelluskuvat ottamaan vauvauinnissa.

Me testailtiin aamulla, kun eilen alkoi tosi kova alavatsakipu ja yllättäen taas tiputteluvuoto joka näyttää nyt loppuvan. No negatiivista testi näytti, tässä kohtaa en muuta odottanutkaan mutta pakko oli varmistaa kun keho on kuin vieraan ihmisen.

Nyt siis vaan katse ja ajatukset kohti uutta viikkoa 😊

Kaikille teille uuden yrityskierron aloittaneille hurjasti voimia ja tsemppiä uuteen kiertoon! 🍀

Aamukahvi, itse en sanoisi itseäni kovin "uraihmiseksi". Olen lukenut ammatin ja käynyt vielä erikoistutkintoa sekä nyt vakituisena työuraa yli 6 vuotta samassa paikassa. Tämä vauva-asia on itselle vain erittäin tärkeää sekä myös mies täysillä mukana ja lapsirakas. Tiedän, ettei tätä tulisi "elämää suurempana" asiana ottaa, mutta jollain tasoa koen tämän suurena, elämää suurempana. Suurin haave elämässäni koen olevan oman lapsen saaminen rakastamani ihmisen kanssa. Joten tämä minulle on jopa omaa uraani tärkeämpi. Ovulaatiotesti olin jättämässä pois, mutta hullu kun on. Tuli tilattua paketti jossa molempia tikkuja 😅 Ei niistä tosin itselle paljon iloa ollut ja luotan kehoni merkkeihin.

Äitykkä-77 kiva kuulla, että matkanne meni noin hyvin 🙌🏻 ja ihan hyvä, että teit testin niin varmuus sitten tosiaan lähteä uuteen kiertoon.

Pioni ja casamaria, itsekin olen kertonut vain yhdelle ystävälle, kun tuli puheeksi ja hän esikoisen saanut aiemmin niin osaa antaa vertaistukea.

Omaa napaa : kp 23/28(?) ja dpo 9 menossa, olotilat tosi iisi, ei nyt mielestäni edellisiin suurta muutosta. Flunssan oireet ja aivastus vauvana edelleen. Alavatsa kihelmöi ajoittain kovastikkin, ummetus vaivaa. En tiedä juonko enemmän, kun wc hätä iskee nykyään paljon useammin ja olon tekee tukalaksi ja turvottaa tosi paljon. Huimaava olotila valtaa välillä (verenpaineet joskus tosin on matalaksi taipuisat). Rinnoissa oli tänään "kihelmöintiä" ja nännit hitusen herkillä. Saa nähdä tuleeko kohta menkat vai ei. 🤷‍♀️

Ja tervetuloa uusille mukaan! Kaikille tasapuolisesti mukavaa marraskuun loppua ja leppoisaa sunnuntaita ☀️

Urakeskusteluun liittyen, itse en koe olevani sillä tavalla "uraihminen", että työ olisi ykkössijalla, pidän perhettä kuitenkin ehdottomasti tärkeämpänä. Työ on aina vaan työ, enkä halua ajatella sitä vapaa-aikanani. Mutta kuitenkin työ ja ura ovat minulle myös tärkeitä asioita, ja nautin työstäni, tiedän että en tule olemaan vauvan kanssa kovin pitkään kotona, sen sijaan ollaan puhuttu että mies voisi ruveta ihan koti-isäksi joiksikin vuosiksi. Alani on myös sellainen, että voin käydä tekemässä keikkatyötä, joten luulen että äitiysloman sunnuntait jolloin saa tehdä töitä sen vähenemättä äitiyspäivärahasta tulevat varsin pian käyttöön :D

Tänään lähti yk1 kp1 virallisesti käyntiin! Ihanaa kun pääsee vihdoin tosissaan yrittämään. Plussatuulia teille kaikille! 

Viuhkelis kirjoitti:

Urakeskusteluun liittyen, itse en koe olevani sillä tavalla "uraihminen", että työ olisi ykkössijalla, pidän perhettä kuitenkin ehdottomasti tärkeämpänä. Työ on aina vaan työ, enkä halua ajatella sitä vapaa-aikanani. Mutta kuitenkin työ ja ura ovat minulle myös tärkeitä asioita, ja nautin työstäni, tiedän että en tule olemaan vauvan kanssa kovin pitkään kotona, sen sijaan ollaan puhuttu että mies voisi ruveta ihan koti-isäksi joiksikin vuosiksi. Alani on myös sellainen, että voin käydä tekemässä keikkatyötä, joten luulen että äitiysloman sunnuntait jolloin saa tehdä töitä sen vähenemättä äitiyspäivärahasta tulevat varsin pian käyttöön :D

Tänään lähti yk1 kp1 virallisesti käyntiin! Ihanaa kun pääsee vihdoin tosissaan yrittämään. Plussatuulia teille kaikille! 

Ite taas oisin niiiin onnellinen ottamaan koti-äidin roolin😍 itekki keikkaa helposti voisin tehdä työni puolesta.

Kärsivällisyyttä ja tsemppiä viralliseen ekalle kierollesi Viuhkelis, onnea yritykseen! ✌🏻

Ja edit. omaan edelliseen kommenttiin; Aivastus siis vaivaa 😂 (mobiililla ei anna korjata omia typoja ja puhelin "korjailee" sanoja miten sattuu)

Nemi kirjoitti:

Viuhkelis kirjoitti:

Urakeskusteluun liittyen, itse en koe olevani sillä tavalla "uraihminen", että työ olisi ykkössijalla, pidän perhettä kuitenkin ehdottomasti tärkeämpänä. Työ on aina vaan työ, enkä halua ajatella sitä vapaa-aikanani. Mutta kuitenkin työ ja ura ovat minulle myös tärkeitä asioita, ja nautin työstäni, tiedän että en tule olemaan vauvan kanssa kovin pitkään kotona, sen sijaan ollaan puhuttu että mies voisi ruveta ihan koti-isäksi joiksikin vuosiksi. Alani on myös sellainen, että voin käydä tekemässä keikkatyötä, joten luulen että äitiysloman sunnuntait jolloin saa tehdä töitä sen vähenemättä äitiyspäivärahasta tulevat varsin pian käyttöön :D

Tänään lähti yk1 kp1 virallisesti käyntiin! Ihanaa kun pääsee vihdoin tosissaan yrittämään. Plussatuulia teille kaikille! 

Ite taas oisin niiiin onnellinen ottamaan koti-äidin roolin😍 itekki keikkaa helposti voisin tehdä työni puolesta.

Kärsivällisyyttä ja tsemppiä viralliseen ekalle kierollesi Viuhkelis, onnea yritykseen! ✌🏻

Ja edit. omaan edelliseen kommenttiin; Aivastus siis vaivaa 😂 (mobiililla ei anna korjata omia typoja ja puhelin "korjailee" sanoja miten sattuu)

Miekin voisin olla kotiäitinä ja käydä töissä jos sattuu huvittamaan, jos miehellä ois vaan paremmat tulot. Itse tienaan meistä enemmän ja tuskin tilanne tässä ihan heti on muuttumassa. Rahaa kyllä siirrän joka kuukausi säästöön, jos sillä pystyisi sitten olemaan jonkin aikaa hoitovapaalla.

Omituinen olo sen kun jatkuu, rinnat on todella omituisen tuntuiset ja alavatsalla on melkein koko ajan menkkamaista kipua. Alkuviikosta aion tehdä testin ja jos se on nega, niin varaan ajan gynelle, koska nyt on jo kp 60 menossa.

Täällä yksi ihan hurahtanut kotona olemiseen, muutamat itkutkin itketty kun äitiysloma loppuu jo 3 kk päästä.... Taisin siis tirauttaa kyyneliä jo jokunen kuukausi sitten asiaan liittyen 🙈🙈🙈

Jotenkin nyt on tämänkin asian kanssa herkemmillä, kun tiedostaa että voi hyvinkin olla omalta kohdalta se viimeinen vauvavuosi menossa.

Mutta ollaan päätetty että jään kodinhoidontuella kotiin, saan samalla olla tukena yläasteella olevalle pojalleni, jonka koulutaival on ollut hyvin hankalaa helvetillisen (anteeksi) kiusaamiskierteen takia. Ainakin nyt ensi kesän yli katsellaan tilannetta ja mietitään sitten palaanko takaisin töihin vai jäänkö kotiin kunnes se 3v tulee mittariin vauvalla. Itse nautin suunnattomasti tästä kotona höösäämisestä, ja mies kiittää kun aamuisin on eväätkin valmiina töihin 🤗 Mutta ymmärrän myös täysin niitä äitejä jotka haluavat nopeasti palata takaisin työelämään 👍

Mukavaa kuulla täällä muiden kommentteja. Ja samaa mieltä olen siitä, että työ ei saa olla koko elämä (ja tätä asiaa pohdittuani olen päättänyt vauvaa yrittää - että olisi muutakin kuin se työ). Meitä on niin erilaisia, ja ihana että joku nauttii kotona olosta, ja hyvä että meillä on päivähoitojärjestelmä, että töihin pääsee äitysloman jälkeen, jos vain on työpaikka mihin mennä. Erilaisuus on rikkautta!

Varmaan raskaus vähän herkistää mielltä (ja aihe on itselle muutenkin vaikea), mutta ensimmäisessä kommentissani alaspäin osoittavien nuolien suurempi määrä mietityttää. Onko niin, että ei ole sosiaalisesti hyväksyttävää olla uraorientoitunut? Pitäisikö olla "vauvakuplassa" ja vauvanhuuruisissa ajatuksissa heti, kun vauvaa aletaan yrittämään? Vai onko "huonoa" se, että totean, että vielä vauva ei ole ensisijalla ajatuksissa? 

Minä en ainakaan pysty siihen, vauvahuuruisuuteen samantien, kun koko ajatus vauvasta on aiemmin ahdistanut kovastikin. Nyt on jo iso juttu, että olen uskaltanut yrittää, ja nyt kun raskaana ollaan niin yritän keskittyä ajattelemaan että kaikki on hyvin, raskaus etenee ja asiat järjestyy. 

Välillä vauva tulee kyllä mieleen, ja eilen lenkillä ajattelin että nyt liikun sekä itseni että vauvan hyvinvoinnin vuoksi. Se tuntui ajatuksena mukavalta :) 

Halusin sitten kuitenkin tässä toisessa kierrossa ovistikuilla kokeilla onko oma veikkaukseni ovulaatiosta oikeassa. Eilen oli ovistuntemuksia mutta en päässyt tikuttamaan, älytön kiire päivä.

Nyt tuli ovisplussa tikkuun, mutta vahvoja ovistuntemuksia eilen et vaikea tietää et oliskos se plussa ollut jo eilen.. miehen kanssa mahdollista peittoa heilutella vasta illalla, toivottavasti ei ole jo mahis tämän oviksen suhteen mennyt.

Aamukahvi kirjoitti:

Mukavaa kuulla täällä muiden kommentteja. Ja samaa mieltä olen siitä, että työ ei saa olla koko elämä (ja tätä asiaa pohdittuani olen päättänyt vauvaa yrittää - että olisi muutakin kuin se työ). Meitä on niin erilaisia, ja ihana että joku nauttii kotona olosta, ja hyvä että meillä on päivähoitojärjestelmä, että töihin pääsee äitysloman jälkeen, jos vain on työpaikka mihin mennä. Erilaisuus on rikkautta!

Varmaan raskaus vähän herkistää mielltä (ja aihe on itselle muutenkin vaikea), mutta ensimmäisessä kommentissani alaspäin osoittavien nuolien suurempi määrä mietityttää. Onko niin, että ei ole sosiaalisesti hyväksyttävää olla uraorientoitunut? Pitäisikö olla "vauvakuplassa" ja vauvanhuuruisissa ajatuksissa heti, kun vauvaa aletaan yrittämään? Vai onko "huonoa" se, että totean, että vielä vauva ei ole ensisijalla ajatuksissa? 

Minä en ainakaan pysty siihen, vauvahuuruisuuteen samantien, kun koko ajatus vauvasta on aiemmin ahdistanut kovastikin. Nyt on jo iso juttu, että olen uskaltanut yrittää, ja nyt kun raskaana ollaan niin yritän keskittyä ajattelemaan että kaikki on hyvin, raskaus etenee ja asiat järjestyy. 

Välillä vauva tulee kyllä mieleen, ja eilen lenkillä ajattelin että nyt liikun sekä itseni että vauvan hyvinvoinnin vuoksi. Se tuntui ajatuksena mukavalta :) 

Itse saatoin laittaa peukkua alaspäin. Siksi vain että olen hyvin erimieltä itse, mutta ei todellakaan siksi että ajattelisin sen olevan väärin jos kokee uran tosi tärkeäksi tai et jotenkin dissaisin sen kummemin sun näkemystä :) välillä tämä peukutussysteemi tuottaa itselleni ainakin hankaluuksia että missä tilanteessa voi peukkua alaspäin laittaa ja mitä se nyt tarkoittaakaan.

Ja omasta mielipiteestä nyt ei sen kummemmin kuin että alanvaihto edessä itseäni kiinnostavammalle alalle mutta työelämässä jo ihan "tarpeeksi" olleena en ota siitä paineita ja vauvakuumeen ollessa niin paha mitä se nyt on, vauva on selkeästi päällimmäisenä ajatuksena mulla nyt ja tulee varmasti olemaankin jonkun aikaa. Ura ja työ sitten sovitellaan vauvajuttuihin ajallaan jos ja kun vauva meille suotaisiin :) ei haittaisi olla kotiäitinä jonkin aikaa.

Sain pitkän väsytystaistelun jälkeen miehen kunnolla messiin vauvaprojektiin, joten liityn mukaan jännittämään. Hurraa! Kiva että on jokin paikka, jossa voi purkaa jännitystä ja raskautumiseen liittyviä ajatuksia. Eka kunnollinen yritysviikko takana, ja aika nopeasti huomasin, että miehelle ei kannata ihan jokaista päässä pyörivää ajatusta kertoa. 😅 Mies haluaa ottaa rennosti ja antaa luonnon hoitaa homman ajallaan. Itsellä näin 33 vuotiaana on hiukkasen haasteita suhtautua asiaan yhtä rennosti. Käytössä Clue-sovellus, D-vitamiini ja foolihappo. Kierto on tosi säännöllinen ja ovis helppo löytää ilman tikkuja. Nyt on viikko puuhailtu joka toinen päivä ja seuraavaksi edessä kahden viikon jännitys.

Miten tarkkoja olette olleet alkoholin kanssa? Mietin, kun kaikki pikkujoulut, joulu ja uusi vuosikin näyttävät osuvan juuri näille epätiedon viikoille - uskallankohan juoda lainkaan?

Treenaaminen mietityttää myös. Hankin just salijäsenyyden, mut pelottaa että treenaan liikaa ja paino laskee. Oon normipainoinen BMI 20, mutta silti gyne sanoi, että pieni parin kilon painonnousu saattaisi edesauttaa raskautumista.

Aamukahvi kirjoitti:

Mukavaa kuulla täällä muiden kommentteja. Ja samaa mieltä olen siitä, että työ ei saa olla koko elämä (ja tätä asiaa pohdittuani olen päättänyt vauvaa yrittää - että olisi muutakin kuin se työ). Meitä on niin erilaisia, ja ihana että joku nauttii kotona olosta, ja hyvä että meillä on päivähoitojärjestelmä, että töihin pääsee äitysloman jälkeen, jos vain on työpaikka mihin mennä. Erilaisuus on rikkautta!

Varmaan raskaus vähän herkistää mielltä (ja aihe on itselle muutenkin vaikea), mutta ensimmäisessä kommentissani alaspäin osoittavien nuolien suurempi määrä mietityttää. Onko niin, että ei ole sosiaalisesti hyväksyttävää olla uraorientoitunut? Pitäisikö olla "vauvakuplassa" ja vauvanhuuruisissa ajatuksissa heti, kun vauvaa aletaan yrittämään? Vai onko "huonoa" se, että totean, että vielä vauva ei ole ensisijalla ajatuksissa? 

Minä en ainakaan pysty siihen, vauvahuuruisuuteen samantien, kun koko ajatus vauvasta on aiemmin ahdistanut kovastikin. Nyt on jo iso juttu, että olen uskaltanut yrittää, ja nyt kun raskaana ollaan niin yritän keskittyä ajattelemaan että kaikki on hyvin, raskaus etenee ja asiat järjestyy. 

Välillä vauva tulee kyllä mieleen, ja eilen lenkillä ajattelin että nyt liikun sekä itseni että vauvan hyvinvoinnin vuoksi. Se tuntui ajatuksena mukavalta :) 

Aamukahvi, tällä hetkellä en usko että jaksaisin olla vuotta kauempaa vauvan kanssa kotona. Veikkaan, että kaipaisin aika pian aikuisseuraa ja "aikuista" tekemistä. Mieli voi toki olla täysin eri kun on oma lapsi kyseessä, joten katsoo mitä tulevaisuus tuo tullessaan. 

Ollaan alustavasti juteltu miehen kanssa että jos meillä tärppää, niin olisin 9kk tai vuoden kotona vauvan kanssa jonka jälkeen mies olisi noin 6kk kotona. Meillä on samansuuruiset tulot, joten sillä ei ole taloudellista merkitystä kumpi meistä on kotona. Mutta katsoo sitten tosiaan jos ja kun meillä toivottavasti tärppää, että miten uusi arki lähtee rullaamaan!

Mielenkiintoista keskustelua uran ja perheen välisestä suhteesta!

Musta voisi luulla että olen uraihminen (olen korkeakoulutettu), mutta todellisuus on hieman toinen. Olen tyytyväinen nykyiseen toimeeni töissäni ja ehkä joskus haluaisin tehdä vähän vastuullisempaa tehtävää. Mutta sitten joskus. Palkan nouseminen tarkoittaisi minulla todennäköisesti sitä, että tekisin pienempää tuntimäärää.

Lapsen/lapsien kanssa olisin kotona ehkä muutaman vuoden. Parasta olisi, jos saisin toisen lapsen mahdollisimman pian ensimmäisen perään, että voisin ketjuttaa nämä äitiyslomat/vapaat putkeen.

Täällä yhdessä kohtaa mainittiin, että on aika todennäköistä raskautua heti pillereiden lopettamisen jälkeen, koska saattaa irrota useampi munasolu kerralla. Onkohan tämä totta? Ajattelin vain sillä että kannattaisko mun odottaa pillerien lopettaminen siihen, kun yritys alkaa vai nyt jo lopettaa? Toisaalta ois kiva nähdä taas pitkästä aikaa se oma kierto. Toki se taitaa olla suht tasainen koska mielialanheittelyt näkyy edelleen hyvin vahvasti mun käyttäytymisessä. Tällä hetkellä menossa menkkojen loppumisen ja ovulaation välinen aika.

Tässä on vielä toki miehen iso projekti vielä kesken että ei ihan vieläkään päästä yrittämään. Lähinnä koska tunne valtavasta kiireestä on edelleen käsillä...

Me ollaan miehen kanssa myös pohdittu äitiyslomaa ja perhevapaita. Tällä hetkellä ollaan molemmat sitä mieltä, että 9 kk jälkeen palaan töihin edes osa-aikaisena ja opintoihin kokoaikaisesti, jos paikka aukeaa. Ollaan molemmat töissäkäyvää sorttia, vaikea olisi kuvitella että oltaisiin kumpikaan pidempään kotona. Tässä kohtaa pitää toki muistaa kaikki disclaimerit siitä että todellisuus saattaa ollakin jotakin ihan muuta ja vauvaan saattaa rakastua niin paljon ettei haluakaan poistua kotoa.

Me halutaan vain yksi lapsi (disclaimerit tähänkin), että sinänsä voisihan kotona olla vaikka sen vuoden, mutta tosi vaikea kuvitella että olisin pidempään, ainakaan kokoaikaisesti. Tämä ajatus voi hyvinkin olla kotoa opittua, mun vanhemmat olivat (ovat) molemmat uraihmisiä ja mua hoitivat mummot ja perhepäivähoitaja ennen tarhaan menoa. En tiedä kehtaisinko ikinä vaivata äitiäni (saati anoppiani) niin paljon kuin mitä mua on lapsena hoidettu. Lisäksi vanhempani ovat molemmat vielä työelämässä ja harrastavat, eli tuskinpa heillä aikaakaan olisi. Miehen vanhemmat ovat eläkkeellä ja elävät kiireistä eläkeläisarkea. :D Luulen että tässäkin on tapahtunut iso muutos siihen millaista arkea eletään 60-vuotiaina kuin mitä silloin 80-90 luvun taitteessa.