Vauva vuodelle 2020-21
Juttukaveria, vauvakuumeilijoita, yrittäjiä, vertaistukea?
Taustatietoa, ollaan nuoripari 22-24 joilla molemmilla ammatit ja työ taskussa sekä asunto, johon mahtuisi kolmaskin meidän lisäksi.
Meillä vauva-asia alkaa olla ajankohtainen - ollaan ympäripyöreästi sovittu ehkäisyn (kondomi) pois jättäminen heinä-elokuussa. Se hetki alkaa lähestyä ja jännitys pulppuaa ja tekisi mieli puhua jokaiselle, mutta toisaalta en halua muiden tietävän yrityksestä tarkkaan. Moni asia jännittää ja jo perussairauteni (kilpirauhasen vajaatoiminta) vuoksi ensimmäinen konkreettinen asia raskautumisen eteen on käydä lääkärissä kontrollissa jotta lääkitys saadaan kohdalleen. Tämä täytyy siis jo tehdä noin 3 kk ennen raskauden yritystä, eli lääkäriin tulisi asian tiimoilta mennä jo sitten huhtikuussa!
Onko muita? Mitä te huomioitte ennen yrityksen aloittamista?
Kommentit (6611)
Noniin, ja ekaa kertaa 7 vuoteen oksensin tänä aamuna. Kaksi tuntia aamupuuron ja vitamiinin jälkeen tuli kaikki ulos. Aiemminkin on vähän yököttänyt monivitamiini(ilmeisesti sinkki siinä?), mutta koskaan aikaisemmin en ole oksentanut. Ja koko aamupala sieltä kyllä tuli ylös. Ekasta suojaamattomasta seksistä nyt siis n. 2vk, ei kai näin äkkiä oireet voisi alkaa?
Huomenna aamupissasta täytyy kyl varmaa testata.
Eka kommentti tänne. Luin viime vuoden ketjua, mutta rekisteröidyin vasta nyt.
Olen 30-v. N ja mieheni on 36-v. M. Jätettiin ehkäisy (kondomit) pois viime jouluna ja eka ovulaatio ilman oli tammikuun alussa. Vauvaa ei ole kuitenkaan vielä kuulunut. Menkat ovat normaalisti säännölliset ja ovulaatio ja paikat tarkistettu gynellä pari kuukautta sitten. Menkat ovat olleet vuoden aikana kaksi kertaa nelisen päivää myöhässä, mutta en halua arvailla olisiko siinä ollut jotain vai ei.
Haasteina meillä ollut se että olen ylipainoinen (BMI 32) ja mies poltti tupakkaa lokakuuhun asti, jonka jälkeen siirtyi korvausvalmisteeseen, jota yrittää lopetella. Syödään terveellisesti ja yritän itse tiputella painoa alle BMI 30:n. Miehellä on lisäksi kilpirauhasen vajaatoiminta, joka on kuitenkin hyvässä hoitotasapainossa. Kaikki muut veriarvot normaaleja molemmilla. Olen syönyt foolihappolisää ja raskausvitamiinia viime vuoden syksystä asti.
Miehellä on aika yksityiselle urologille tammikuussa, kun meillä tulee vuosi yrittämistä täyteen. Ekoina kuukausina yritystä käytin oman vapaa-ajan kokonaan tämän asian miettimiseen, fiilistelyyn ja tutkimiseen, vauvajuttujen ja blogien lukemiseen ja ostoslistojen haaveiluun, mutta nyt oma fiilis on jotenkin ehkä luovuttanut tai yhdentekevä tällä hetkellä enkä oikeastaan mieti koko projektia kuukautisten alun mukana tulevaa itkumyrskyä lukuunottamatta.
Ollaan kokeiltu ovulaatiotikkuja (mielestäni hankalia ja epätarkkoja) ja harkitsin Clearbluen ovulaatiotietokoneen ostamista, mutta päätin nyt lykätä sitä hetkellä kun se miehen tarkastus on kuitenkin jo ihan nurkan takana. Taloudellisesti olisi hyvä hetki ja välillä suorastaan v*tuttaa miten "hukkaan" tämä vuosi meni mun osaltani - olin raivannut tilaa tälle projektille, ja kieltäytynyt yhdestä projektista, kun jotenkin optimistisesti ajattelin että se nappaisi vähän nopeammin.
Tässä nyt tällainen sekava sepustus mutta tulipa kirjoitettua. Tsemppiä muille.
Selena: Kyllähän tuo aika lupaavalta kuulostaa! Onko ollut muita oireita pahoinvoinnin lisäksi?
Käyttäjä10805: iso tsemppihali teille! ❤️ Varmasti raskasta joutua pettymään kuukausi toisensa perään. Kannattaa varmaan jo varailla lääkäriaikaa lapsettomuushoitoja ajatellen, sillä sinnekin varmaan hetki kestää että pääsee ja teillä se vuosi yritystä jo täynnä. Toivotaan toki että tärppäisi piakkoin ihan luomusti!
Menkat virallisesti kolme päivää myöhässä ja mietin pitäisikö tässä odottaa että aamupala lentää pyttyyn vai ostaa tikku? Jännittää ja uskon että on tärpännyt tällä kertaa mutta se nega pelottaa niin paljon...
Hesarissa oli taannoin että laihdutus vaikuttaa raskaus-yrityksiin negatiivisesti. Ja se ylipaino myös. Niin se on aika loose-loose tilanne kun pitäisi laihduttaa mutta sitten kroppa ajattelee että nyt ei oo hyvä hetki raskaudelle. Kannattaa varmaan laihduttaa rauhassa pari kuukautta ja sitten lopettaa ja aloittaa se yrittäminen ilman laihdutusta. Toki se lääkärin aika on kans hyvä. Hyvä selvittää että onko se ongelma siitiöissä
Heip, liitynpä mukaan. Olen 33 ja mies kymmenisen vuotta vanhempi. Ollaan yritetty raskautumista ehkäpä kaksi tai kolme kertaa tosissaan. Ollaan molemmat terveitä ja elintavat on kunnossa. Kokeillaan vielä ensi kevääseen asti omin voimin. Tsemppiä kaikille <3
Viuhkelis kirjoitti:
Selena: Kyllähän tuo aika lupaavalta kuulostaa! Onko ollut muita oireita pahoinvoinnin lisäksi?
Käyttäjä10805: iso tsemppihali teille! ❤️ Varmasti raskasta joutua pettymään kuukausi toisensa perään. Kannattaa varmaan jo varailla lääkäriaikaa lapsettomuushoitoja ajatellen, sillä sinnekin varmaan hetki kestää että pääsee ja teillä se vuosi yritystä jo täynnä. Toivotaan toki että tärppäisi piakkoin ihan luomusti!
Kaikkea perus mitä nyt tuntee vähän väliä.. väsymystä, pääkipua, rinnat arkana ja muita vastaavia. Vatsa tuntuu oudolta, turvottaa jne. Kyllä mä huomenna varmaan testaan vaikka menkat välissä olikin, sen verran harvinaista oksentaminen mulla!
Heippa, olen jo hetken lueskellut teidän muiden kirjoituksia ja päätin liittyä mukaan keskusteluun. :)
Eli ollaan molemmat 27v. ja ollaan jätetty ehkäisy (kuparikierukka) pois syyskuussa - 19. Lähettiin sillä ajatuksella liikenteeseen, että saa tulla jos on tullakseen. Miehellä kypsyminen tähän lasten tekoon kestäny vähän kauemmin ja omaa kuumeilua n. 1v. ja nyt kesän jälkeen tunne on voimistunut. :)
Mulla on käytössä Flo-sovellus, mutta sen antamat arviot ei oikeen aina pidä paikkaansa. Oman kehon tarkkailu on vaikeeta, kun ei tiedä enää mikä on normaalia ja mikä liittyy kierron eri vaiheisiin. Mäkin taidan vähän liikaa analysoida itelleni ovis ja raskaus oireita. 😅
Toistaiseksi ei ole mitään ovistikkuja käytössä, mutta olen huomannut, että teistä moni niitä käyttää. Katsotaan milloin mä ryhdyn siihen homman. :)
Tsemppiä kaikille yritykseen! Kiva päästä jakamaan vähän omia ajatuksia ja tuntemuksia tänne! :)
Mä palaan tähän ketjuun, olin ihan alkusivuilla mukana. Keskenmeno tuli 8+6 ja suru on suuri. Meillä tärppäsi heti ekasta kierrosta ja vähän epäilytti voiko näin helposti asiat mennäkään. Nyt odotellaan ensimmäisiä kuukautisia ja ajattelin varuilta antaa yhden kierron mennä vielä välistä ja kokeillaan seuraavasta. Tunteet varmasti voivat kehittyä tästä ja mieli muuttua, nyt suru on vielä niin suuri ja itkeskelen vähän väliä.
Me ollaan 30 vuotiaita molemmat ja ekaa lasta toivotaan. Kiva kun täällä ketjussa on jo vilkkaampaa.
Paljon voimia Casamaria<3 Kannattaa käsitellä asia kunnolla ja puhua miehen kanssa asiasta, se helpottaa.
Mä aloittelin jo foolihapon käytön monivitamiinin mukana. Yrittäminen alkaa varmaan parin kuukauden sisään niin nyt se on jo ajankohtaista.
Tuli mieleen että olenko ainut raskaus/äitiys -podcastien suurkuluttaja? :'D
Casamaria voimahalaus surun keskellä ❤️
Itse koin aikanaan keskeytyneen keskenmenon kolmannessa raskaudessani ja asia välillä vieläkin kummittelee mielessä, varmaankin sairaalassa saamani kohtelun vuoksi jonka koin mennessäni ensimmäiseen kaavintaan. Tapahtumista jäi todella kurja fiilis ja silloin päätin että itse omassa työssäni en ikinä, milloinkaan anna henk.koht mielipiteideni vaikuttaa potilaiden kohtaamiseen ja kohteluun.
Me annettiin uudelle raskaudelle heti mahdollisuus ja raskauduinkin seuraavasta kierrosta. Toki "pelko" kummitteli takaraivossa koko alkuraskauden, toisaalta omalla kohdallani uskon että näin sen pitikin mennä. Jos olisimme jääneet odottamaan, en ehkä koskaan olisi enää uskaltautunut kokeilemaan.
Annat itsellesi ja tunteillesi aikaa, tiedät kyllä kun olet valmis uuteen raskauteen ❤️
Voimia casamarialle.
Minulla testi näytti negatiivista, olo ollut kokoajan vähän etova joten teen testin muutaman päivän päästä uudelleen jos tämä olo jatkuu.
Voimia Casamaria!
Aiemmin kirjoitin vauvakuumeilusta ja miehen halusta odottaa ainakin pari vuotta. Itse olen ollut nyt keskittynyt muihin asioihin, kuten tontin hakuun, ensi kesänä haluaisimme rakennuttaa okt. Nyt kuitenkin miehellä ollut viimeiset 2 viikkoa hirveä hinku jättää pillerit pois, alkoi siis ensin vitsailulla että eihän niitä nyt joka päivä tarvitse syödä ja eilen meinasi ihan estää pillerin syönnin 😅 minullakin on kova vauvakuume, ollut jo vaihtelevana vuoden verran, mutta haluaisin kovasti mennä ensin naimisiin ja sitten vasta saada lapsen.. Miehelle taas naimisiinmeno tuntuu olevan pelottavampaa kuin lapset, vaikka kovasti vakuuttaakin joskus kosivansa.
Minulla on määräaikainen työsuhde, valmistuin tosiaan jo syksyllä ja oma talo olisi aikaisintaan vuoden päästä jouluna valmis puhumattakaan niistä häistä, eli kyllä 'järjen' mukaan vielä pitäisi odottaa.. Tiedä sitten mikä on järkevää, olenhan jo 24 ja jos raskautumisessa menisikin monta vuotta..
Kauan poditte vauvakuumetta ennen kuin ryhdyitte tositoimiin? 😁
Alppiruusu_ mullakin oli noita ajatuksia nuorempana, nyt kun olen ammattiin valmistunut ja työelämässä ollut niin tuo ajankohta ei enää tunnu niin tärkeältä ajoittuuko se mihin kohtaan työelämää. Olen vaihtamassa alaa, ja aloitan joskus lähitulevaisuudessa uudet opinnot.
Meillä molemmilla sen verran ikää että totesimme yhteisesti ettemme odota häitä koska hedelmällisyys kokoajan laskee, ja haluaisimme saada useampia lapsia.
Mulla vauvakuume ollut varmaan sen kymmenen vuotta 😄
Eikun anteeksi Alppiruusu puhuitkin että talo ja häät oli ne mitkä teillä saa odottamaan aloittamista.. :) luin ihan omiani.
Meillä talokin on mutta rakennamme/muutamme uudempaan tulevaisuudessa. Eihän nuo asiat mitä kerroit mielestäni ole mikään este aloittaa vauvan yrittämistä jo nyt, varsinkin jos ajattelee että keskimääräinen raskautumisaikaa taitaa olla jtn 7 yrityskierron paikkeilla.
Casamarialle hurjasti voimia, ikävä kuulla että noin kävi 😥❤️
Alppiruusu itse oon potenut järjetöntä vauvakuumetta aina jostain 17-vuotiaasta asti, eli melkein sen 10 vuotta, joten ihana fiilis vihdoin kun pääsi tositoimiin yrittämään ja oon tosi onnellinen että tähän pisteeseen tultu. Koulut ja työ vakituinen sekä koti ja ihana mies vierellä niin nyt kun tästä ei tule nuortumaan niin hyvä vauvaa yrittää. Molemmat samalla aaltopituudella asian kanssa.
Voimia Casamaria suruun!
Minulta tosiaan löydettiin vähän aikaa sitten pitkä ja paksuhko väliseinä kohdussa. Löytö tehtiin muutamia päiviä ovulaationi jälkeen (olin gynekologin mukaan ovuloinut), ja olimme ovulaatioviikolla jumpanneet miehen kanssa. Nyt alkaa olemaan viitisen päivää oletetusta ovulaatiopäivästä, ja olen ollut tuntevinani nippailua kohdussa ja lievää kolotusta nivusissa. En tosin uskalla luottaa tuntemuksiini, sillä pelkään että mielikuvitukseni uskottelee ruuansulatusliikkeitä ja -vaivoja alkuraskauden oireiksi... Ja vaikka tärppäisikin jo ensimmäisellä kierroksella, raskautumiseen on hankala suhtautua koska keskenmenon riski on kohdallani huomattavasti tavallista korkeampi.
Viikon päästä pitäisi alkaa kuukautiset. Yritän olla mahdollisimman paljon ajattelamatta asiaa...
Tsemppiä raskautumiseen kaikille. Tulin lukeneeksi pari sivua ja kiinnitin huomioni tuohon väliseinäasiaan mistä yksi käyttäjä on kirjoittanut. Minulla on kohdussa väliseinä, kattaa koko kohdun siis. Olen ollut useampaan otteeseen raskaana ja saanut elävät ja terveet lapset, en onnekseni ole kokenut yhtään keskenmenoa. Toivottavasti teilläkin nappaa nopeasti/luomusti.
Ensimmäinen raskauteni oli jo 8 vuotta sitten kun olin nuori. Väliseinä todettiin varhaisultrassa. Raskauksien kulkuja on aina seurattu ehkä hieman tarkemmin (n. 1-2 ylimääräistä käyntiä ä-polilla). Ei koskaan puhuttu mistään leikkauksista, keskenmenoistakin peloteltiin melko vähän tuolloin ja ensimmäisen raskauden jälkeen siitä ei juuri ole mainittu mitään.
Vaikka se onkin hankalaa suosittelen väliseinämäisiä naisia jättämään googlauksen. Jos kuitenkin haluat niin esim. Redditistä olen saanut itse hyvää vertaistukea, "septate uterus" esiintyy yllättävän usein keskusteluissa. :-)
Käyttäjä31947, kiitos paljon viestistäsi! Se lämmitti todella paljon. Tiedostan itsekin että lyön pelolleni vain vettä myllyyn kun luen netistä tutkimuksia väliseinästä ja sen vaikutuksista, mutten mahda itselleni mitään. Olen sitä tyyppiä joka haluaa tietää kaiken mahdollisen asioista, myös riskit. Ihanaa kuulla myös hyviä kokemuksia väliseinäraskauksista. Toivottavasti meillä menee yhtä hyvin!
Täällä ihmiset niin erilaisissa elämäntilanteissa ja kuulostaa hurjalta tuo väliseinä. Aiemmin ole kuullutkaan, tsemppiä ja voimia, toivotaan toki aina parasta ❤️👍🏻
Täällä kp20/28(?) ja dpo 6 : aika matelee!!
Oireistoa ei kummemmin, nippailua vatsalla ollut ovulaatiosta asti, vatsan vetänyt ihan ummelle (vaikka rauta tekee just toistepäin, ja tätä noissa mammavitskuissa) ja tänään nivusissa vihloi oudosti. Toki kaikki voi liittyä ihan mihin vain. Lämpöjä en oo seurannut pariin päivään, kun töiltäni en ole jaksanut. Piinapäiviä totisesti, en halua testata liian aikaisin turhia pettymyksiä.
Tsemppiä muillekin piinailijoille ja plussia toivottavasti saadaan tähän ryhmään pian ❤️
Ihana asenne😍 ja positiivinen asenne kannattaa pitää vaikka kyllähän se mieltä meinaa mustaksi pistää, kun lapsi on kovasti toiveissa ☺️